Muutamastakin matkablogista olen nyt lukenut ihmisten mieleenpainuvimpia reissukommelluksia (mm. Inkan ja Adalminan blogeista) ja aloin itsekin pohtimaan, että löytyyköhän multa jotain erikoisempia tapahtumia, mitä olisi reissun päällä sattunut. Yleisesti ottaen mun reissut on ollut sillä tavalla onnistuneita, että ei ole mitään pahempaa päässyt käymään tai tullut mitään suuria yllätyksiä. Ehkä johtuu osittain siitä, että otan asioista jo mahdollisimman paljon etukäteen selvää ja käytän aikaa asioiden suunnitteluun. Monesti mulla on jonkinlainen plan B myös valmiina. Muutama juttu tuli kuitenkin mieleen ja ajattelin jakaa ne myös teidän kanssa! (Nyt tarkemmin ajateltuna ehkä just osittain näistä jutuista johtuen oon nykyään niin suunnitelmallinen… :D)
-Pommi-iskut Lontoossa
Aloitan tällaisella tosi ”kevyellä” tapahtumalla. Vuosi oli 2005 ja lähdin kielikurssille Torquayyn, Englantiin. Suomesta lennettiin ensin Lontooseen ja muistankin laittaneeni äidille innostuneena viestiä, että turvallisesti oltiin päästy perille ja tultaisiin viettämään ekat kaksi päivää Lontoossa, josta lähtisimme sitten bussilla itse kurssikohteeseen. Tuli seuraava aamu, 7.7.2005. Syötiin hotellilla aamiainen ja lähdettiin siitä sitten ryhmän kanssa kohti lähintä metroasemaa tarkoituksena tehdä jonkinlainen sightseeing-kierros. Muistikuvieni mukaan kello oli jotain vähää vaille kymmenen aamulla. Metroasemalla oli kauhea tunku, ovien edessä oli kalterit, eikä ketään päästetty sisään. Paikallinen ohjaajamme lähti selvittämään mistä oli oikein kyse ja järkytys oli aika suuri, kun meille kerrottiin että metrossa oli tapahtunut räjähdys/räjähdyksiä. Eihän me tietenkään tajuttu sitä kokonaiskuvaa siinä hetkessä, eikä meillä esimerkiksi ollut tietoa, että oliko siellä räjähtänyt pommi vai oliko kyseessä jonkinlainen onnettomuus. Palattiin takaisin hotellille ja siinä vaiheessa porukka alkoi saada puheluita huolestuneilta vanhemmilta ja tilanne alkoi valkenemaan myös meille. Äitini oli ollut matkalla mökille sisaruksieni kanssa, kun oli kuullut radiosta uutiset ja käskenyt siskoani soittamaan, että olinko kunnossa. Puhelinlinjat olivat aika tukossa ja siinä meni hetki ennen kuin saatiin toisiimme kunnolla yhteyttä. Vietimme käytännössä koko päivän hotellihuoneessa uutisia katsellen, kun ei turvallisuussyistä voitu oikein sieltä muuallekaan lähteä. Olihan se aika järkyttävää ajatella, että mitä jos oltaisiin lähdettykin jo aikaisemmin aamulla liikenteeseen ja me oltaisiin oltu siinä metrossa joka joutui iskun kohteeksi.
Myöhemmin olen pohtinut tätä asiaa myös toiselta kantilta, kun itse olin kolme kesää sitten kielikurssilla ohjaajana. Että minkälainen show sen on täytynyt olla sekä Suomen, että Englannin toimiston päässä, miten vanhemmille on viestitty asiat, miten itse olisi toiminut tuollaisessa tilanteessa jne. Hurjia juttuja, ei voi muuta sanoa.
-Agadirin yöelämä
Kun täytin yhdeksäntoista niin lähdettiin mun pikkusiskon kanssa viikoksi Agadiriin, Marokkoon pakettimatkalle. Juhlittiin yhtenä iltana mun synttäreitä ja mentiin yhteen kivannäköiseen drinkkibaariin istumaan. Yksi paikan työntekijöistä suositteli meille yökerhoa, joka ilmeisesti kuului jollain lailla samaan ketjuun tämän drinkkibaarin kanssa ja päätettiin lähteä myöhemmin sitten sinne. Tämä samainen työntekijä oli itse menossa sinne yövuoroon, joten jos en ihan väärin muista, niin kuljettiin hänen kanssaan samaa matkaa sinne. Kello oli kuitenkin suht vähän siinä vaiheessa kun saavuttiin sinne, taidettiin olla ensimmäiset ja ainoat asiakkaat siellä. Tämä miestyöntekijä tarjosi meille sitten shotteja ja esitteli paikkoja ja siinä vaiheessa ajateltiin vain että onpas hän todella ystävällinen. Jossain vaiheessa homma alkoi mennä kuitenkin vähän oudoksi, kun mies esitteli meitä paikan pomolle ja pyysi meitä näiden isojen kihojen kanssa samaan pöytään istumaan. En tähän suostunut, mutta silti hän yritti useaan kertaan saada meitä istumaan sinne heidän kanssaan. Onneksi olen ollut aina aika itsepäinen (niin hyvässä kuin pahassakin) ja sanoin tiukasti, että istumme siskomme kanssa juuri siellä missä haluamme, olemmehan asiakkaita.
No, ilta jatkui sen jälkeen ihan mukavasti, yökerho oli aika täynnä, siellä soi hyvä musiikki ja tanssittiin paljon. Ainoastaan se häiritsi, että tämä työntekijä tuli vähän liiankin lähelle tanssimaan ja tuntui seuraavan meidän tekemisiä koko ajan. En muista tapahtumien tarkkaa kulkua, mutta jossain vaiheessa joku tuli sanomaan minulle, että ulko-ovilla oli kaverini odottamassa minua ja hänellä oli minulle asiaa. Meillä ei ollut mitään hajua, että kuka kaveri se olisi muka voinut olla, oltiinhan me siskon kanssa kaksin reissussa. Ovella meitä odotti lähes kaksi metrinen musta mies ja yksi tarjoilija, johon oltiin aiemmin tutustuttu. Hän kertoi meille että kyseinen yökerho on jonkinlainen ”prostituutiobaari”, niinkuin hän asian meille ilmaisi, ja meidän kannattaisi lähteä sieltä menemään mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Ihmettelin aluksi, että oliko kyseessä joku vitsi, mutta päätettiin siskoni kanssa kuitenkin häipyä kyseisestä paikasta. Kun olimme lähdössä tultiinkin meiltä yhtäkkiä vaatimaan maksua kaikista niistä juomista mitä meille oli aiemmin tarjottu ”ilmaisina synttäridrinkkeinä” yms. Jäi aika creepy maku kyllä siitä mestasta!
Ja sen illan sattumukset ei siihen vielä loppuneet. Yökerholta lähdimme vielä jatkamaan iltaa kasinolle; minä, siskoni, pitkä tumma mies ja ravintolatyöntekijä. Matkan varrella törmäsimme pariin poliisiin, joille valehtelimme tämän tumman miehen olevan isäpuolemme, koska paikalliset miehet eivät ilmeisesti olisi saaneet liikkua turistien (varsinkaan naisten) kanssa yöaikaan. Tummalla miehellä oli Englannin passi, joten selitys meni siten helpommin läpi. Tai en tiedä menikö oikeasti, mutta ainakaan kukaan ei mitään sanktioita tästä saanut.
-Cascais ja tv-kuvaukset
Sitten vähän erilaisempaan stooriin! Tänä kesänä Portugalissa kävin tekemässä päiväretken Cascaisiin ja olin itse asiassa palaamassa Boca do Infernolta, josta kerroinkin viime postauksessa. Sataman luokse oli kerääntynyt jonkin verran jengiä ja ajattelin mennä katsomaan mistä oikein oli kyse. Ja kappas, siellä oli Ruotsin Top Model-kuvaukset käynnissä!Kilpailijoilla oli satamassa jonkinlainen haaste alkamassa. Juontajan edessä oli pöytä, josta löytyi kalastusvaatteita ja rekvisiittaa, ja kilpailijoilla oli viisi minuuttia aikaa koota niistä ilmeisesti jonkinlainen asu. Vastaavanlaiset haasteet on tuttuja kaikille jotka on koskaan katsonut Huippumalli haussa- sarjaa. Hauska sattuma!
-Download-festarit
Viimeinen tapahtumasarja liittyy aikaan jolloin asuin Lontoossa, eli vuoteen 2012. Oltiin menossa mun kaverin Annin ja sen irlantilaisten frendien kanssa Download-festareille, minä ja Anni lähdettiin Lontoosta ja muut olivat tulossa sinne sitten Dublinista. Oltiin jotenkin tosi huonosti varustauduttu koko hommaan ja lähdettiin vielä lähtöaamuna etsimään makuualustoja ja ostamaan junalippuja. Rahaa meillä oli myös ihan pirun vähän. St.Pancrasin asemalla oli ihan törkeän pitkät jonot tiskille, mutta ei auttanut muuta kuin jonottaa vain kuullaksemme, että junat Derbyyn maksaisivat £60/suunta, eli yhteensä £120/henkilö. Mun koko festariviikonlopun budjetti taisi olla sata puntaa, joten toi ei nyt meille oikein onnistunut. Lähdettiin sitten Victoria Stationille katsomaan olisiko mitään bussivaihtoehtoja ja onneksi saatiin Megabussilta menopaluu £30. Thank god! Huokaistiin niin helpotuksesta kun päästiin vihdoin bussin kyytiin ton kaiken säätämisen jälkeen. Kerettiin ajamaan tunti, eli oltiin just päästy suur-Lontoon ulkopuolelle, kun bussin tuulilasinpyyhkijät meni rikki. Eihän siinä muuten mitään, jollei olisi sattunut satamaan kaatamalla… Ei muuta kuin bussi tien sivuun ja odottamaan. Ne, keillä oli jatkoyhteyksiä pääsivät taksikyydityksillä sieltä pois, me keillä ei ollut niin kiirettä kökimme neljä tuntia tien vieressä, kunnes pyyhkijät saatiin korjattua ja matka pääsi jatkumaan.
Festarialueella meitä odotti järkyttävä määrä mutaa ja kuraa, että saappaat oli pakko hommata heti ekasta kojusta. Yöllä, pimeässä, litimärkänä ja kaikkien kantamusten kanssa meillä meni puolitoistatuntia ennen kuin onnistuttiin löytämään meidän oma leirintäalue, teltta piti kasata kolme kertaa ennen kuin saatiin se oikein kasattua ja oltiin vahingossa ostettu kaupasta litran vodkapullon sijaan litra valkoista rommia. Me molemmat vihattiin rommia. Että semmoinen aloitus niille festareille. 😀 Pari muutakin epäonnenkantamoista sattui näillä festareilla, siitä voisi tehdä ihan oman postauksensa joskus. Kaiken kuitenkin kruunasi vielä se, kun bussissa takaisin Lontooseen Anni tajuaa, että oli vahingossa unohtanut lompakon (jossa oli luottokortit ja kaikki) Derbyn bussiaseman pihaan.
No, ne tilanteet jotka on tapahtuessaan ollut niitä kaikkein kettumaisimpia, on niitä mistä ne parhaat tarinat ja muistelot syntyy. Kyllä näille jutuille on monta kertaa naurettu jälkeenpäin. Välillä pitää olla vähän oman elämänsä Aku Ankka.