Värikkäitä rakennuksia, kapeita kujia, upeita näköaloja. Lissabon on visuaalisesti todella kaunis kaupunki. Joka kulman takaa tuntuu löytyvän uusi kohde, jota kuvata. Tämmöisena sosiaalisen median valtakautena voisi sanoa, että Lissabon on erittäin instagrammable.
Tunnelmaltaan kaupunki on myös täysi kymppi. Lämmin, rento, ystävällinen.
Tutkaillessani Cais do Sodrén juna-aseman seinässä näkyvää karttaa, paikallinen mies tulee kysymään tarvitsenko apua. Kerron että haluaisin mennä LX factorylle, mutta en ole ihan varma, mikä raitiovaunu sinne vie. Mies lupaa tulla kanssani pysäkille, hän on itse menossa samaan suuntaan. Ratikka on jostain syystä aika paljon myöhässä, eikä pysäkillä olevasta aikataulusta ole mitään hyötyä. Juttelemme niitä näitä ja mies odottaa, että pääsen varmasti oikeaan ratikkaan. Kun raitiovaunu nytkähtää liikkeelle mies vielä vilkuttaa minulle iloisesti pysäkiltä.
Eräänä iltana käyn hostellini lähellä sijaitsevasta turistikioskista ostamassa tupakkaa, sillä perus ruokakaupasta niitä ei täällä saa. Olen jo poistumassa liikkeestä, kun myyjä alkaa kyselemään kuulumisia. Hän on Kambodžasta kotoisin ja vaikuttaa vähän yksinäiseltä. Puhumme perheen tärkeydestä ja siitä, millaista on asua kaukana kotoa. Minä kerron Lontoon kokemuksistani ja hän kertoo opiskelleensa Englannissa, mutta on asunut nyt pari vuotta Lissabonissa. Olemme yhtä mieltä siitä, että onneksi nykyään on internet ja Skype, millä pystyy pitämään yhteyttä muualla asuviin läheisiin. Miehen lempeät kasvot jäävät mieleen.
Yhtenä iltapäivänä puhelimestani alkaa olla akku lopussa, sillä olen kuvannut sillä ahkerasti pitkin päivää. Hostellilla eivät sähköt toimi, koko kadulla on ilmeisesti sama ongelma. Menen istumaan läheiseen puistoon, jotta saan jotenkin aikani kulumaan. Paikallinen nuori mies tulee kysymään, että saako hän istua viereeni. Hänellä on mustat vaatteet ja kajaalia silmissään ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta todella harmiton tapaus. Päädyn kiertelemään hänen kanssaan pariksi tunniksi kaupungille. Mies on tällä hetkellä asunnoton ja asuu kaverinsa nurkissa. Hän on vasta tullut Lissaboniin pienemmästä kaupungista, sillä hänen vanhempansa eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Suuremmassa kaupungissa on helpompaa olla vähän erilainen. Istumme terassille hetkeksi ja tarjoan hänelle yhden oluen. Lopuksi menemme vielä rantaan istumaan ja katselemaan merta, kunnes hän saattaa minut takaisin hostellilleni. Törmään häneen vielä sattumalta viimeisenä lomapäivänäni ja hän tervehtii minua halaten.
Nämä satunnaiset ihmiskohtaamiset luovat kaupungin tunnelman yhtä lailla kuin rakennuksien värikkäästi laatoitetut seinät, pienet fado-klubit tai näkoalapaikat, miradourot. Portugalista jäi erittäin hyväntahtoinen ja vieraanvarainen kuva. Tähän maahan tulen varmasti palaamaan jatkossakin.
Millaisia kohtaamisia teillä on ollut reissuillanne?
Hei, kirjoitin yksinmatkailusta ja linkkasin sinun aihepiirin juttusi siihen.
https://www.rantapallo.fi/ananas2go/2017/02/12/soolosielu/
Tällaisista postauksista tulee niin hyvälle mielelle <3 Yleensä kohtaamiset toisten ihmisten kanssa kruunaavat reissun. Varsinkin ulkomailla kiinnostus sua kohtaan on niin aitoa ja vilpitöntä. Täällä kun on tottunut siihen, että kaikilla on joku taka-ajatus, niin joskus tuntuu aluksi kamalan hankalalta ymmärtää se, että joku ihan vain haluaa hyvää. Monia mukavia kohtaamisia mahtuu reissujen varrelle. Yksi ihastuttavimmista on Sveitsistä, kun olimme kaverin kanssa patikoimassa vuorilla. Paluumatkalla törmäsimme paikalliseen pappaan pari kertaa ja tavan mukaan moikkailimme kun ohi mentiin. Jossain vaiheessa hän taas tuli meitä vastaan ja antoi mulle ja kaverilleni kummallekin kukan, joita hän oli käynyt poimimassa. Mulla on se edelleenkin tallella, kuivattuna 🙂
Kiitos kommentista! Voi ei, ihana pappa. 🙂 Ja kiva kun oot vielä säilyttänyt sen kukan, aikamoinen reissumuisto.
Mulle ei ole aiemmin reissuissa tulleet juurikaan paikalliset juttelemaan ja siksi olin todella positiivisesti yllättynyt! Esim. Berliinissä ei tullut paikallisiin minkäänlaista kosketusta, vaikka siellä ihan samalla lailla itsekseni hyörin. Jännä juttu. 😀