Terkkuja kotikaranteenista Suomesta! Täällä odotellaan toisen koronatestin tuloksia ja sen jälkeistä mahdollisuutta vihdoin treffata ystäviä ja eri osoitteissa asuvaa perhettä. Äitini totesi viikonloppuna kentältä kotiin ajaessamme, että ei kyllä tunnu yhtään, että olisit ollut vuoden pois. Ei minustakaan tunnu! Saunan, kylmäsavulohiruisleipien ja Pandan suklaakonvehtien jälkeen tuntuu taas varsin freesiltä ja kotoisalta.

On ollut tosi mielenkiintoista seurailla omia fiiliksiä tässä viime viikkoina. En missään kohtaan kokenut mitään jäätävää kiirettä ja tarvetta tulla Suomivisitiille, vaikkakin tosi kiva oli tulla jouluksi tänne. Nyt täällä ollessa on ihana fiilis paitsi olla täällä, mutta takaraivossa koko ajan myös lämmin tunne siitä, että minua jo odotellaan takasin kotiin Barcelonassa koko Espanjaperheen voimin, ja että sinne on näin ollen super kiva palata kun sen aika koittaa. Poikaystäväni vanhemmilla on jo suunnitelmat valmiina meidän uudelle vuodelle ravintolavarauksia ja asukokonaisuuksia myöten, ja heistä kumpikin muisti korostaa ennen lähtöäni, etten sitten antaisi odottaa paluutani. ”No tardas mucho para volver”.

Loistavana karanteeniaktiviteettina olen tähän mennessä järjestellyt kaikki mun vuosi sitten Suomeen jääneet vaatteet ja tavarat, ja pakkaillut jo kaiken Espanjaan lähtevän valmiiksi. Onkin ollut ihanaa pakkailla sisustusjuttuja mukaan, kun tietää tasan tarkkaan, minkä väriset tyynyt meidän Barcelonan kodin sohvalle sopii, ja minkä osan kodista voin koristaa mun Costa Rican ja Puerto Ricon rannoilta aikoinaan löytämilläni jättisimpukoilla, eksoottista ja merellistä fiilistä luomaan. Satuimpa myös löytämään mun Paulo Coelhon kirjat, jotka kaikki on sopivasti espanjaksi. Ne pääseekin täydentämään meidän Barcelonan pientä mutta erittäin potentiaalista self-development -kirjahyllyä. Aikaisemmin pakkaaminen on ollut aina yhtä lottorivin tekemistä, kun ei lopulta koskaan tiedä, mitä tulee todella tarvitsemaan ulkomailla – nyt kerrankin mukaan lähtee vaan kaikki oikeasti tarpeellinen.

Täytyy sanoa, että mulla kävi maaliskuussa todella hyvä tuuri, kun muutin meidän nykyiseen Barcelonakotiin. Ensinäkin, satuin muuttamaan sinne vain pari viikkoa ennen kolmen kuukauden karanteenin ja ulkonaliikkumiskiellon alkamista. Lisäksi nyt kun asutaan kahdestaan tilavassa neliössä parvekkeineen ja vierashuoneineen, on sinne ollut aivan ihanaa kutsua ystäviä dinnerille tai viinille, ja ensi vuonna saadaan toivottavasti majoittaa myös paljon ulkomailta tulevia vieraita. Täytyykin ottaa tänne muutama kuva meidän kodista, kunhan saadaan sitä pikkuhiljaa laitettua enemmän oman näköiseksi. Mun haaveena on jo pitkään ollut hyvän fiiliksen ja energian koti ulkomailla, jonne perhe ja ystävät on aina tervetulleita, jossa on tarjolla hyvää ruokaa ja jossa kaikilla on super hyvä olla. Tää ajatus on saanut inspiraation mun isovanhempien (lue: kakkosvanhempien) kotoota, jossa palaa aina kynttilöitä ja suitsukkeita Balilaisen spa-musiikin säestämänä. Siellä on ollut jotenkin maagisen lataava energia ja onnellinen fiilis niin kauan kuin muistan, ja sen olen halunnut myös omaan tulevaisuuden kotiini välittää. Ennen tätä vuotta en vielä tiennyt missä päin maailmaa tämä kyseinen unelmakoti tulisi sijaitsemaan, mut näköjään elämä tietää aina meitä paremmin. Ollaankin viime kuukausina iloksemme huomattu poikaystävän kanssa, että kaikki viihtyy meillä jotenkin tosi hyvin, ja usea ystävä onkin kehunut ääneen, miten hyvät energiat ja rauha meidän kotona on. Meillä on myös moni jakanut raskaita fiiliksiä oman yrityksen tilanteesta, töiden menettämisestä tai parisuhdehaasteista, ja jostain syystä lähtenyt paljon paremmilla fiiliksillä pois. Sanoinkin hiljattain yhdelle ystävälle, että meillä itkee kaikki – myös ne, jotka väittää ettei koskaan itke julkisesti 😀 En sitten tiedä millaset värähtelyt meidän kotona vaikuttaa, mut on ollut ihanaa huomata miten moni on tarvittaessa uskaltanut luottaa ja avautua. Aidot ja transparentit ihmissuhteet on vaan niin paljon arvokkaampia kaikille osapuolille.

Tän vuoden aikana on tullut huomattua, kuinka paljon hyvääkin voi löytää kotikaranteenista. Nytkin tätä kirjoittaessa täytyy todeta, että normioloissa olisin sinkoillut jo kymmeneen eri paikkaan ensimmäisen päivän aikana, kun nyt taas tulee ensin kunnolla laskeuduttua tänne Suomeen ja oltua hetki rauhassa kotona ennen mitään muuta. Prioriteetit on paljon paremmin paikoillaan. Toki tällä kertaa jää puolet suomiystävistä treffaamatta tän hetkisen tilanteen takia, mut ensi vuonna sitten paremmalla ajankohdalla uusiksi.

Yllä oleva illan hämyinen viinilasikuva on muuten napattu meidän Barcelonakodin parvekkeelta. Ollaan todella onnekkaita 11. kerroksesta avautuvien maisemien suhteen, nimittäin kaupungin kattojen lisäksi oikealle puolelle kohoaa matalaa vuoristoa, kun taas vasemmalla puolella näkymää koristaa muiden rakennusten ylle nouseva La Sagrada Familia. Etenkin kevään karaanteenin aikana nää maisemat auttoi pysymään järjissään, ja tällä partsilla onkin syöty monet aamupalat ja kilistetty monet viinilasit.