Suomen suurin matkablogiyhteisö
Nainen hiihtoladulla. Taustalla on tunturi.

Ylläs – Lapin paras hiihtokohde latukahvilafiilistelijöille

Juhlin synttäreitäni viime viikolla ja tarkoitus oli lähteä synttärireissulle Ylläkselle hiihtelemään. Synttäriviikonloppu meni kuitenkin kuumeen kourissa yksin kotona, joten se reissu siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Harmistuksissani päädyin toki selailemaan viime vuoden Ylläs-kuvia, joten tässä postauksessa muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä herkullisille hiihtoretkille. Uskaltaisin nimittäin väittää, että Ylläs ja Saariselkä on Lapin parhaita hiihtokohteita, mutta Ylläs sopii erityisesti latukahviloiden ystäville. Ylläksen latujen varrella on lukuisia erämaakahviloita, joten valinnanvaraa kyllä riittää.

Aurinkotupa Ylläsjärven puolella – poroja ja pulkkamäki

Ensimmäistä kertaa olin hiihtämässä Ylläksellä viime vuoden alussa, samalla reissulla, jolla päästiin kokemaan yö Lapland Hotels SnowVillage -lumihotellissa. Tuolloin Ylläksen sää ei antanut parastaan ja tehtiinkin vain kaverini Neean kanssa pieni, muutaman kilometrin lenkki Ylläsjärven puolella Saaga-hotellilta Aurinkotuvalle. Matkaseurueemme kolmas jäsen, Sara, tuli sitten perästä autolla tuvalle meidän kanssa kahvittelemaan ja laskemaan mäkeä – kahvilan takana kun on pulkkamäki ja pulkkia lainattavaksi – sekä syöttämään pihapiirin poroja. Kun päin naamaa piiskaava lumipyry ei tauonkaan aikana osoittanut laantumisen merkkejä, päätettiin lopettaa lenkki siihen. Pääsisihän Ylläkselle uudestaan koska tahansa.

Kaksi hiihtäjää portin alla. Portissa on iso puinen aurinko, jolla on hymyilevä naama.
Henkilö laskee pulkalla mäkeä. Edustalla on useita pulkkia pinoissa.
Pöytiä ja tuoleja kahvilassa. Vasemmalla on takka, jota kotistaa jouluinen köynnös.
Poro hirsimökin edessä.
Poro makaa aitauksessa lumella.

Tunnelmallinen Velhon Kota

Uusi hiihtoreissu Ylläkselle koitti vielä samaisen tammikuun lopulla, kun Magda tuli Lapin vierailulle suksipussin kera. Vaikka Rovaniemelläkin olisi latuja riittänyt, ei täällä ole juurikaan latukahvilakulttuuria. Päätettiin siis suunnata kahvila-apajien perässä Äkäslompoloon ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon heti seuraavana aamuna. Tällä reissulla majoituttiin Äkäshotellissa, jonka vierestä pääsi suoraan laduille.

Hiihtoretket suunniteltiin sen mukaan, että kohteena olisi aina joku kahvila. Velhonkota kuulosti sopivan mystiseltä, joten heti Ylläkselle saavuttua suuntasimme Äkäslompolon järvelle täydellisessä auringonpaisteessa. Taivalla ei näkynyt kuin muutama hassu pilvenhaituva ja ilma tuntui oikein kimmeltävän. Järveltä jatkettiin Kuer-tunturin laitaa kohti määränpäätä ja tällä osuudella oli muutama tiukempi lasku, mutta muuten maasto oli suhteellisen helppoa.

Perillä odotti puiset peikkopatsaat ja kausivaloin koristeltu kota, jonne ehdittiin loistavasti munkeille, vaikka sulkemisaika alkoi uhkaavasti lähestyä. Meidän jälkeenkin tuli vielä paljon porukkaa, eikä ketään häädetty pois. Paluumatkalla saatiin nauttia ihanasta hattarataivaasta ja vielä samana iltana revontulet leiskuivat Äkäslompolon järven yllä.

Hiihtäjä ladulla aurinkoisella säällä.
Peikkoveisto lumisen katon edessä.
Puinen rakennus, jonka katto on lumessa. Oven päällä on kyltti, jossa lukee velhon kota.
Kaksi retkeilijää puisen rakennuksen edessä.
Kaksi munkkia ja kuksaa pöydällä hämärässä kahvilarakennuksessa.
Hiihtäjä ladulla.
Revontulet jään yllä.

Navettagallerialta Kotamajalle – oma lempireittini

Puhelimeni arkistoista ei jostain syystä löytynyt yhtäkään kuvaa Navettagalleriasta, mutta siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Pihaan pääsee myös autolla ja sieltä lähdettiinkin kirpsakkana pakkaspäivänä kohti Kotamajaa. Pakkasasteita oli noin 25, mutta se ei estänyt ladulle lähtöä. Ripsetkin saivat upean valkoisen huurrepeitteen. Hiihtoreitti Kukastunturin viertä Kotamajalle oli mukavan kumpuileva ja perillä odotti Ylläksen vanhin latukahvila, Kotamaja. Täältä saa mm. ihania hillaviinereitä ja mehuja löytyy useaa eri sorttia. Takaisin hiihdettiin Hangaskurun kodan kautta ja perillä Navettagalleriassa käytiin suoraan lounaspöytään. Tällaiset useamman latukahvilan retket ovat ihan parhaita.

Viimeisenä päivänä käytiin vielä lumikenkäilemässä Äkäskerolla ja reitti lähti todella söpön näköisen Peurakaltion kahvilan pihasta. Kahvila ei ollut vielä tammikuun lopussa auki, joten ei sitä valitettavasti päästy testaamaan – sinne täytyy siis vielä palata. Kesängin keidas ei puolestaan osunut meidän reittien varrelle tällä reissulla, mutta siellä käytiin kahvittelemassa syksyisellä ruskareissulla.

Selfie otettu talvisena päivänä. Ripset ovat lumen huurruttamat.
Kahvilarakennus, jossa puisia pöytiä ja tuoleja.
Kaksi mukia ja viineri pöydällä. Ikkunasta näkyy luminen maisema.
Hiihtäjä risteyksessä. Taustalla on tunturi.

Ylläksen latukartta – paperisena tai sähköisenä

Ylläkselle kannattaa hankkia ihan paperinen latukartta, joka taittuu pieneen tilaan ja on helppo kuljettaa mukana hiihtoretkillä ilman huolta puhelimen sammumisesta kesken pakkaspäivän. Karttoja voi ostaa ainakin matkailuinfosta, omani ostin viime vuonna Äköshotellin respasta ja muistelen nähneeni niitä myös Jounin kaupassa. Sähköinen ilmaisversio löytyy osoitteesta https://www.infogis.fi/yllas/, mutta tuossa versiossa ei näy ihan kaikki tiedot. Kattavamman sähköisen version voi ostaa Ylläksen nettisivuilta. Paperisen tai sähköisen kartan ostamalla tukee samalla Ylläksen reittien hoitoa. Alla olevassa kuvassa ei kuitenkaan ole se vuoden 2022 kartta, vaan joku nostalgiaversio ties miltä luvulta.

Käsi pitelee karttaa, jossa lulee Ylläs Lapin jättiläinen.

Onko Ylläksen hiihtoladut tuttuja? Onko sulla joku oma suosikkireitti tai -latukahvila?

Ps. WordPressin editori on vähän muuttunut ja kuvien asettelut ovat vielä vähän miten sattuu. Niiden fiksaus on työn alla 🙂

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 24.1.2023 at 22:56

    Velhon kodalla ollaankin joskus käyty, kun ollaan Kuertunturilla oltu: https://www.matkallamissamilloinkin.com/kuertunturi-yllaksen-upeimmat-talvimaisemat/ Mahtava paikka. Me oltiin tosiaan patikoimassa, mutta olisi on varmasti pysähdyspaikka myös hiihtoreitin varrella.

    • Reply miffas 25.1.2023 at 11:15

      Velhon kota on kyllä symppis. Tuolla Kuertunturilla pitäisikin joskus käydä ihan kunnolla, kun tuolla reissulla tosiaan vaan mentiin sen laitaa latuja pitkin 🙂

    Leave a Reply