Ruskaretki Ylläksellä – upea Aakenustunturi

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka merkattu tähdellä*

Ruska alkaa Lapissa olla ohitse, mutta tätä kohdetta kannattaa harkita niin ensi vuoden ruskareissuille kuin muutenkin mihin vuodenaikaan tahansa. Aakenustunturi ja Aakenustupa ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Tänä syksynä aikaa ei ollut varsinaiselle ruskaretkelle (viime vuoden reissusta löytyy postaukset Ruskaretki Lapissa osa 1, osa 2 ja osa 3), mutta syyskuun lopulla päästiin kuitenkin kaverin kanssa lähtemään viikonlopuksi Ylläkselle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Kyselin tutulta Yllästunturin luontokeskuksen työntekijältä suosituksia viikonloppureissulle ja kohteeksi valikoitui Aakenustunturi ja Aakenustupa, joita olin itsekin ehtinyt jo pohtia kevään hiihtoreissun perusteella. Lumivalkeat tunturimaisemat oli vielä hyvin mielessä ja mieli hinkui päästä näkemään samat tunturit ruskan väreissä. Lapin ruskan paras loisto alkoi olla jo takana päin, mutta onneksi puissa oli vielä lehtiä ja etenkin maaruska oli vielä täysissä voimissa lukuisissa punaisen eri sävyissä.

Reitti Aakenustuvalle

Auto jätettiin parkkiin Totovaaran pysäköintialueelle, jonne käännytään Ylläkseltä Kittilään johtavan tien varresta. Me oltiin ensin käyty Äkäslompolossa lounaalla, tekemässä ruokaostokset ja vielä Kellokkassa moikkaamassa tuttuja ja kyselemässä viime hetken vinkkejä. Sieltä saatiinkin vahvistus lähimmistä vesipisteistä ja suositus hyvästä iltakävelykohteesta.

Oltiin siis jo pitkälti iltapäivän puolella, kun rinkat selässä päästiin viimein matkaan kohti Aakenustupaa. Menomatka myötäili Moloslaenkierrosta, mentiin suorinta reittiä noin 4 km tuvalle. Alkumatka oli sorastettu, mutta loppupäässä reitti muuttui kivikkoisemmaksi ja osin mutaisemmaksi poluksi. Autiotuvalle päästyä keitettiin pastat ja käytiin sen verran taloksi, että jätettiin rinkat tupaan odottelemaan.

Päiväretki Moloslaen kierroksella

Automatkalla oli iskenyt tajuntaan, ettei mukana ollut mitään päiväreppua, mutta onneksi mun Kajka-rinkasta* saa yläosan irroitettua erilliseksi laukuksi. Niinpä pakattiin juotavaa ja arvotavarat matkaan, ja suunnattiin iltakävelylle Moloslaen kierrosta pitkin. Koko kierros on 11 km parkkipaikalta Moloslaen ympäri kiertäen, mutta me käännyttiin jossakin vaiheessa takaisin tuvalle. Ensi kerralla haluan kyllä kiertää tuon koko kierroksen, sen verran upeat maisemat laen toisella puolella näytti olevan.

Kuvissa ei mitenkään toistu se auringonlaskun persikkainen sävy, joka pilvenreunan alta pilkisti. Vaulokurun maisema oli mieletön – edessä mielin määrin kiviä, taustalla tunturit ja jalkojen alla helakanpunaisena hehkuva maaruska. Jatkettiin polkua vielä jonkun matkaa eteenpäin, mutta hämärä alkoi hiipiä ja päätettiin jättää Junkers-hylyn metsästys toiseen kertaan. Reitin varrella kun pitäisi olla vielä jäänteitä Moloslaen rinteeseen vuonna 1944 syöksyneestä saksalaisesta kuljetuskoneesta.

Aakenustupa valmistui vasta vuosi sitten

Aakenustunturissa sijaitseva autiotupa avattiin vasta viime syksynä. Tupa on aivan priimakunnossa ja sinne mahtuu hyvin kuusi retkeilijää makoisille yöunille. Palelua ei tarvitse pelätä, kamiina on vallan tehokas ja varaa lämpöä niin paljon, että illalla oli jopa kuuma. Yöpuulle kävin vain silkkimakuupussi peittona, mutta jossain vaiheessa yötä tuli tarve kääräistä kunnon makuupussi ylle. Moniin muihin autiotupiin verrattuna Aakenustupa on todella valoisa, ja vaikka sellaisissa pimeissä, historiaa henkivissä hirsimökeissä on oma tunnelmansa, tämä on todella viihtyisä.

Koska matkaa oli vain 4 km, oltiin varustauduttu painavemmilla ruoka-aineksilla ja pidettiin illalla tuvassa kunnon lettukestit. Iltakävelyn jälkeen letut ja mansikkahillo kyllä maistui. Aamulla tuvassa meidän kanssa yöpynyt retkeilijä parin koiransa kanssa jatkoi matkaa jo suht aikaisin, mutta me hengailtiin kaikessa rauhassa tuvan suojissa koko aamupäivä. Kilometrejä ei tarvitsisi haalia, joten meillä ei ollut mikään kiire vaan syötiin kaikessa rauhassa aamupalaa pitkän kaavan mukaan.

Tuvasta löytyy:

• kamiina
• nukkumatilaa 6 retkeilijälle
• pöytä ja penkit

Ja pihapiiristä:

• käymälä
• liiteri
• tulipaikka

Päiväretki Pallilaelle

Aakenustunturin korkein kohta on nimeltään Pallilaki (565m). Me jätettiin aamupalan jälkeen tavarat vielä tuvalle ja lähdettiin kevyin kantamuksin parin tunnin ulkoilulle tuota lakea huiputtamaan. Yli viikon kestänyt harmaus oli yhtäkkiä tiessään ja aurinko lämmitti meidän retkeä tunturituulten pauhatessa. Huppu päässä pahin viima sentään pysyi poissa. Matkaa Pallilaelle oli ehkä muutama kilometri, jatkettiin siitä tosin vielä hiukan eteenpäin, ennen kuin suunnattiin takaisin tuvalle risotonkokkailupuuhiin. Tällä välillä tuvan ympäristö olikin jo täyttynyt päiväretkeilijöistä, jotka lounastivat pihan tulipaikalla.

Totovaaran tunturireittiä takaisin

Lounaan jälkeen oli aika suunnata takaisin autolle ja kohti kotia. Tällä kertaa päätettiin seurata Totovaaran tunturireittiä. Jätettiin kuitenkin pisto Haavepalon kodalle väliin ja matkaa kertyi tätä kautta noin 8 km. Loppumatka oli vähän tylsähköä tietä, mutta alkupuolella oli vielä hyvät maisemat Aakenukselle. Tämä reitti kannattaisi ehkäpä kulkea niin, että alottaisi tylsästä tiepätkästä (kolmionmallisen reitin alareuna), kulkisi sitten Aakenusta päin, jolloin voisi ihastella edessä näkyviä tuntureita, ja tulisi takaisin kolmion oikeaa laitaa (osuus, joka on yhteneväinen Moloslaen kierroksen kanssa). Me nimittäin mentiin Aakenukselle päin tuo pätkä, ja oltiin koko ajan pysähtelemässä ja kuikuilemassa takana avautuvia maisemia.

Kävitkö tänä vuonna ruskaretkellä?

Kuvat 1,2 ja 4: Saila Suoranta