Suomen suurin matkablogiyhteisö
Vasemmassa laidassa retkeilijä istuu kivellä. Taustalla tunturimaisema ja kuru täynnä kiviä.

Ruskaretki Ylläksellä – upea Aakenustunturi

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka merkattu tähdellä*

Ruska alkaa Lapissa olla ohitse, mutta tätä kohdetta kannattaa harkita niin ensi vuoden ruskareissuille kuin muutenkin mihin vuodenaikaan tahansa. Aakenustunturi ja Aakenustupa ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Tänä syksynä aikaa ei ollut varsinaiselle ruskaretkelle (viime vuoden reissusta löytyy postaukset Ruskaretki Lapissa osa 1, osa 2 ja osa 3), mutta syyskuun lopulla päästiin kuitenkin kaverin kanssa lähtemään viikonlopuksi Ylläkselle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Kyselin tutulta Yllästunturin luontokeskuksen työntekijältä suosituksia viikonloppureissulle ja kohteeksi valikoitui Aakenustunturi ja Aakenustupa, joita olin itsekin ehtinyt jo pohtia kevään hiihtoreissun perusteella. Lumivalkeat tunturimaisemat oli vielä hyvin mielessä ja mieli hinkui päästä näkemään samat tunturit ruskan väreissä. Lapin ruskan paras loisto alkoi olla jo takana päin, mutta onneksi puissa oli vielä lehtiä ja etenkin maaruska oli vielä täysissä voimissa lukuisissa punaisen eri sävyissä.

Reitti Aakenustuvalle

Auto jätettiin parkkiin Totovaaran pysäköintialueelle, jonne käännytään Ylläkseltä Kittilään johtavan tien varresta. Me oltiin ensin käyty Äkäslompolossa lounaalla, tekemässä ruokaostokset ja vielä Kellokkassa moikkaamassa tuttuja ja kyselemässä viime hetken vinkkejä. Sieltä saatiinkin vahvistus lähimmistä vesipisteistä ja suositus hyvästä iltakävelykohteesta.

Oltiin siis jo pitkälti iltapäivän puolella, kun rinkat selässä päästiin viimein matkaan kohti Aakenustupaa. Menomatka myötäili Moloslaenkierrosta, mentiin suorinta reittiä noin 4 km tuvalle. Alkumatka oli sorastettu, mutta loppupäässä reitti muuttui kivikkoisemmaksi ja osin mutaisemmaksi poluksi. Autiotuvalle päästyä keitettiin pastat ja käytiin sen verran taloksi, että jätettiin rinkat tupaan odottelemaan.

Nainen kävelee polulla rinkka selässä. Reunoilla on maaruskaa ja taustalla näkyy tuntureita.
Retkeilijä istuu puisella tuolilla tunturissa. Vieressä on rinkka maassa. Taustalla on syksyinen tunturimaisema.

Päiväretki Moloslaen kierroksella

Automatkalla oli iskenyt tajuntaan, ettei mukana ollut mitään päiväreppua, mutta onneksi mun Kajka-rinkasta* saa yläosan irroitettua erilliseksi laukuksi. Niinpä pakattiin juotavaa ja arvotavarat matkaan, ja suunnattiin iltakävelylle Moloslaen kierrosta pitkin. Koko kierros on 11 km parkkipaikalta Moloslaen ympäri kiertäen, mutta me käännyttiin jossakin vaiheessa takaisin tuvalle. Ensi kerralla haluan kyllä kiertää tuon koko kierroksen, sen verran upeat maisemat laen toisella puolella näytti olevan.

Kuvissa ei mitenkään toistu se auringonlaskun persikkainen sävy, joka pilvenreunan alta pilkisti. Vaulokurun maisema oli mieletön – edessä mielin määrin kiviä, taustalla tunturit ja jalkojen alla helakanpunaisena hehkuva maaruska. Jatkettiin polkua vielä jonkun matkaa eteenpäin, mutta hämärä alkoi hiipiä ja päätettiin jättää Junkers-hylyn metsästys toiseen kertaan. Reitin varrella kun pitäisi olla vielä jäänteitä Moloslaen rinteeseen vuonna 1944 syöksyneestä saksalaisesta kuljetuskoneesta.

Nainen kävelee tunturissa.
Nainen kävelee tunturissa. Maassa on ruskan värjäämiä varpuja.
Syksyinen tunturimaisema, jossa ruskan värjäämiä varpuja.

Aakenustupa valmistui vasta vuosi sitten

Aakenustunturissa sijaitseva autiotupa avattiin vasta viime syksynä. Tupa on aivan priimakunnossa ja sinne mahtuu hyvin kuusi retkeilijää makoisille yöunille. Palelua ei tarvitse pelätä, kamiina on vallan tehokas ja varaa lämpöä niin paljon, että illalla oli jopa kuuma. Yöpuulle kävin vain silkkimakuupussi peittona, mutta jossain vaiheessa yötä tuli tarve kääräistä kunnon makuupussi ylle. Moniin muihin autiotupiin verrattuna Aakenustupa on todella valoisa, ja vaikka sellaisissa pimeissä, historiaa henkivissä hirsimökeissä on oma tunnelmansa, tämä on todella viihtyisä.

Koska matkaa oli vain 4 km, oltiin varustauduttu painavemmilla ruoka-aineksilla ja pidettiin illalla tuvassa kunnon lettukestit. Iltakävelyn jälkeen letut ja mansikkahillo kyllä maistui. Aamulla tuvassa meidän kanssa yöpynyt retkeilijä parin koiransa kanssa jatkoi matkaa jo suht aikaisin, mutta me hengailtiin kaikessa rauhassa tuvan suojissa koko aamupäivä. Kilometrejä ei tarvitsisi haalia, joten meillä ei ollut mikään kiire vaan syötiin kaikessa rauhassa aamupalaa pitkän kaavan mukaan.

Tuvasta löytyy:

  • kamiina
  • nukkumatilaa 6 retkeilijälle
  • pöytä ja penkit

Ja pihapiiristä:

  • käymälä
  • liiteri
  • tulipaikka

Nainen seisoo puisen autiotuvan edustalla.
Päiväretki Pallilaelle

Aakenustunturin korkein kohta on nimeltään Pallilaki (565m). Me jätettiin aamupalan jälkeen tavarat vielä tuvalle ja lähdettiin kevyin kantamuksin parin tunnin ulkoilulle tuota lakea huiputtamaan. Yli viikon kestänyt harmaus oli yhtäkkiä tiessään ja aurinko lämmitti meidän retkeä tunturituulten pauhatessa. Huppu päässä pahin viima sentään pysyi poissa. Matkaa Pallilaelle oli ehkä muutama kilometri, jatkettiin siitä tosin vielä hiukan eteenpäin, ennen kuin suunnattiin takaisin tuvalle risotonkokkailupuuhiin. Tällä välillä tuvan ympäristö olikin jo täyttynyt päiväretkeilijöistä, jotka lounastivat pihan tulipaikalla.

Tunturin laella on kyltti, jossa teksti Pallilaki.Totovaaran tunturireittiä takaisin

Lounaan jälkeen oli aika suunnata takaisin autolle ja kohti kotia. Tällä kertaa päätettiin seurata Totovaaran tunturireittiä. Jätettiin kuitenkin pisto Haavepalon kodalle väliin ja matkaa kertyi tätä kautta noin 8 km. Loppumatka oli vähän tylsähköä tietä, mutta alkupuolella oli vielä hyvät maisemat Aakenukselle. Tämä reitti kannattaisi ehkäpä kulkea niin, että alottaisi tylsästä tiepätkästä (kolmionmallisen reitin alareuna), kulkisi sitten Aakenusta päin, jolloin voisi ihastella edessä näkyviä tuntureita, ja tulisi takaisin kolmion oikeaa laitaa (osuus, joka on yhteneväinen Moloslaen kierroksen kanssa). Me nimittäin mentiin Aakenukselle päin tuo pätkä, ja oltiin koko ajan pysähtelemässä ja kuikuilemassa takana avautuvia maisemia.

Lähikuva naisesta tunturissa.

Kävitkö tänä vuonna ruskaretkellä?

Kuvat 1,2 ja 4: Saila Suoranta

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 9.10.2022 at 20:39

    Ei tullut tänä vuonna käytyä ruskaretkellä, mutta viime vuonna oltiin pari viikkoa. Aakenustunturi tuli siloin tutuksi ja käytiin siellä usempi päiväpatikka. Moloslaen kierros nousi suosikiksi ja tuli käytyä Pallilaella.

    • Reply miffas 10.10.2022 at 22:53

      Tuo Moloslaen kierros vaikutti tosi kivalta! Meiltä jäi sieltä toiselta laidalta pidempi pätkä väliin, kun käytiin vaan pisto tuvalta käsin, mutta täytyy ehdottomasti palata ja kiertää se kokonaan.

  • Reply Tellu/ parimatkaa 9.10.2022 at 21:49

    Tuli käytyä Kuusamossa ja Posiossa Korona aikana myös Pyhällä ja Luostolla. Vielä on monta kohdetta koluamatta😱

    • Reply miffas 10.10.2022 at 22:55

      Oi Kuusamo ja Posio kuulostaa mahtavalta ruskakohteilta, kummassakaan en oo tainnut olla ikinä syksyllä, mutta talvella ja kesällä tullut käytyä. Kohteita kyllä riittäisi vaikka kuinka ja koko ajan sitä kuulee uusista kiinnostavista paikoista 🙂

  • Reply Eveliina / Reissukuume 10.10.2022 at 06:25

    Kivan kuuloinen reissu! Ja aika luksusta, että jostain löytyy noin uusi ja hyvin varusteltu autiokämppä 🙂

    Tänä vuonna oma ruskaretki suuntautui huomattavasti Lappia alemmas, nimittäin Pohjois-Savoon, ja sieltä tarkemmin Tiilikkajärven kansallispuistoon 🙂

    • Reply miffas 10.10.2022 at 22:58

      Oli kyllä loistava pieni viikonloppuretki. Tuo tupa on kyllä aivan ihana, niin hienoa kun on autiotupia. Tiilikkajärvi onkin itselle ihan vieras kohde, olis kyllä kiva joskus kiertää kaikki kansallispuistot läpi 🙂

  • Reply Maria Ojajärvi 10.10.2022 at 08:46

    Omat ruskaretket ovat tänäkin vuonna rajoittuneet tänne etelään, joten on iloa lukea blogia pohjoisen retkeltä. Näyttää tosi mahtavalta reitiltä. Itse ehkä pelkäisin eniten mahtuuko tupaan, vai onko se jo täynnä vihdoin kun itse saapuu paikalle.

    • Reply miffas 10.10.2022 at 23:02

      Onneksi ruska on siellä etelässäkin 🙂 Reitti oli kyllä aivan loistava, suosittelen ehdottomasti. Meilläkin oli teltta varmuudeksi mukana, mutta itse asiassa autiotupaetikettiinhän kuuluu, että viimeiseksi tulleille tehdään tilaa, jotta pääsevät levähtämään. Joka tapauksessa oma majoite on syytä olla varuiksi matkassa, varaustuvat on sitten sitä varten, kun haluaa varman majapaikan 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka 10.10.2022 at 09:27

    Kiviset maisemat vähän näyttävät rajoittavan värejä, mutta toisaalta siellä missä niitä on, niin sitä kirkkaampina ne hohtavatkin!

    • Reply miffas 10.10.2022 at 23:03

      Totta, ja lehtipuista oli aikalailla jo lehdet pudonneet tuossa vaiheessa. Edellinen viikonloppu olisi ollut paljon optimimpi värityksen kannalta, mutta silloin tuli taivaalta lähinnä pelkkää vettä 🙂

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 10.10.2022 at 12:33

    Itsellä on jostain syystä ollut todella korkeat odotukset Aakenus tuntureille ja odotankin sitä kertaa, kun sinnekin ehditään joskus menemään. Niin kauniit tunturimaisemat Ylläkselle! Oma ruskamatka suuntautui tänä vuonna Ruotsin puolelle.

    • Reply miffas 10.10.2022 at 23:05

      Oi että, toivottavasti Aakenus täyttää odotukset sitten kun sinne pääset 🙂 Tästä Rollosta on Aakenukselle parin tunnin ajomatka niin sopii hyvin myös tälläsille nopeille viikonloppureissuille. Mutta Ruotsin ruskamatka kuulostaa myös mielenkiintoiselta!

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 15.10.2022 at 23:08

    Kivan kattava kooste reiteistä, mitä tuolla on tarjolla.

    Ruska retkellä on käyty vaan täällä etelässä. Jospa joskus ehdimme sinnekin.

    • Reply miffas 29.10.2022 at 15:59

      Kiitos! No mutta ihanalta se ruska näyttää etelässäkin, vaikka toki täällä pohjosessa maaruska tuo siihen oman lisänsä.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 16.10.2022 at 10:39

    Minun ruskaretket painottui eteläiseen Suomeen tänä vuonna. Kova ikävä oli kyllä Lapin ruskan äärelle! Ollaan käyty parina talvena ja kesällä Ylläksellä tässä lähivuosina ja tykkään todella paljon Ylläksestä. Syksyversio on vielä näkemättä!

    • Reply miffas 29.10.2022 at 16:01

      No mut etelän ruskakin on kaunis! Vaikka joo, kyllä täällä se maaruska tekee kaikesta jotenkin vielä hienompaa. Ylläs on kyllä päässyt omiinkin suosikkeihin, ekaa kertaa kävin vasta viime syksynä ja sen jälkeen ollut useempi lyhyt reissu.

  • Reply Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra 16.10.2022 at 13:24

    Ylläksen maisemat ovat aina yhtä upeita, mutta ruskan väreissä ne ovat oikein henkeäsalpaavia.

    • Reply miffas 29.10.2022 at 16:02

      Ne on kyllä ihania, vähän harmitti kun se kunnon ruskan huipentuma -viikko oli tosi sateinen eikä tullut sitten lähdettyä mihinkään. Mutta olihan nuo maisemat tuolloinkin vielä tosi ihanat 🙂

    Leave a Reply