Hiihtovaellus Ylläksen Aakenustunturiin

Postaus sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkattu tähdellä*

Hiihtovaellus oli ollut omalla bucket-listalla koko talven ajan, mutta lopulta se tuli raksitettua vasta pääsiäisenä. Talviretkeily on itselle vielä tosi uutta, ja yön-yli-retkiä itsellä oli takana vasta yksi Napapiirin retkeilyalueella kodassa vietetty yö. Pääsiäisen alla viestittelin kaverini Anniinan kanssa, joka oli Ylläksellä lomailemassa, ja kuulumisten vaihto eskaloitui päätökseen lähteä parin päivän päästä hiihtovaellukselle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. 

Hiihtovaelluksen varusteet

Mitä hiihtovaellukselle tarvitsee mukaan? Tähän varmasti vaikuttaa tosi paljon reitti ja sääolosuhteet, esimerkiksi sukset kannattaa valita maaston mukaan. Meidän reitti kulki suurimmaksi osaksi latuja pitkin, joten lähdettiin liikkeelle ihan normaaleilla perinteisen suksilla. Ahkiotakaan ei siihen hätään ruvettu hommailemaan, vaan heitettiin rinkat selkään. Rinkan kanssa hiihtäminen oli toki vähän normaalia raskaampaa, mutta yllättävän vähän se menossa tuntui. Alkuun mäen lasku vähän jännitti, kun sopivaa asentoa sai rinkan kanssa hakea uusiksi, mutta sekin alkoi nopeasti sujua. Oltiin kunnon rinkkakaksosina liikkeellä, sillä molemmilla oli Fjällrävenin Kajkat* matkassa, mulla oma ja Anniinalla tädiltä lainattu. Vaatetuksen puolesta hiihtohousut ja kuoritakki oli varsin toimiva combo, ja muutenkin tuo Fjällrävenin anorakki* on mulla ollut käytössä loppukesästä asti lähes kaikilla retkillä.

Hiihtovaelluksen reitti 

Meidän reitti lähti iltapäivällä Äkäslompolon Navettagallerialta ja hiihdettiin ensin Kotamajalle kahvitauolle. Hillaviineriä kannattaa ehdottomasti maistaa siellä käydessä! Kotamajalta matka jatkui kohti Pyhäjärveä, jonka  autiotuvalla pidettiin seuraava evästauko. Tuvassa oli partioporukka pitämässä majaa ja tulet roihusi takassa. Hetken jutustelun jälkeen selvisi, että yksi partiolaisista oli samasta ainejärjestöstä kuin Anniina.

Pyhäjärveltä otettiin suunta kohti Totovaaraa, mutta käännyttiin ladun varresta kelkkauralle kohti Aakenustunturia. Viimeiset nelisen kilometriä seurattiin ensin uraa ja lopulta rämmittiin umpihangessa. Metsäpätkän jälkeen aukeni upeat näkymät ilta-auringossa kylpevään Aakenustunturiin, mutta ennen sinne pääsyä meinasi hetkellinen epätoivo iskeä.

Autiotupaa etsimässä

Porokämpälle tullessa tiedettiin jo olevamme tosi lähellä Aakenustupaa, mutta puurajassa sijaitsevalle tuvalle pääsy osoittautui reitin vaativimmaksi osaksi. Nousu oli umpihangessa sen verran haastavaa eikä hankikannosta ollut tietoakaan, että jyrkin osuus päädyttiin konttaamaan sukset kädessä. Ylös kuitenkin päästiin ja mökkikin löytyi pienen haahuilun jälkeen, vaikka ensin kadotettiin reitin kyltit ja edellisten hiihtäjien jäljet menivät vähän eri suuntaan. Pimeäkään ei ehtinyt tulla ja se on kyllä kevättalvessa ihanaa, että valoa riittää pitkälle iltaan asti.

Aakenustupa on uusi, se  valmistui vasta syksyllä 2021 ja oli siis erinomaisessa kunnossa. Tuvasta löytyy laverit kuudelle hengelle, pöytä ja penkit sekä liesikamina. Meidän saapuessa illalla kymmenen aikaan mökissä oli jo pari naista ja Roki-koira, joten kämppä oli lämmin ja päästiin heti ruuan laittoon. Ilta meni lähinnä syödessä ja lumia sulatellessa, joten aamulla hengailtiin tuvassa kaikessa rauhassa ja lähdettiin vasta puolen päivän aikaan hiihtämään takaisin päin.

Tunturia alas pertsan suksilla

Perinteisen sukset ei ehkä ole optimaalisimmat tunturissa laskemiseen, mutta onneksi hanki oli aika pehmeää ja hidasti vauhtia sopivasti. Ihme kyllä päästiin kaatuilematta alas porokämpälle ja hiihdettiin alkumatka samaa reittiä Molosjänkän läpi takaisin ladulle. Jatkettiin siitä latua Totovaaran suuntaan ja pidettiin lounastauko Tammituvalla ja pari pienempää breikkiä Karhukodalla ja Hangaskurun kodalla. Kilometrejä kertyi ensimmäisenä päivänä noin 22 ja toisena 23, pisimmät hiihtolenkit itselle koko talvena. Reissun päätteeksi oli aivan ihana päästä suoraan Anniinan sukulaisten luo saunaan ja ruokapöytään, vaikka kovia kokeneet kantapäät eivät saunomisesta niin välittäneet.

Talvivaellukselle uudestaan?

Parin päivän Ylläksen hiihtovaellus oli varmastikin vasta alkua talviretkeilyharrastukselle, ja ensi talvena haluisin kokeilla myös talvitelttailua. Pidempikin hiihtovaellus houkuttelisi, mutta ehkä ensin pitää testailla omaa kylmänsietoa ja kokeilla myös sitä ahkiota lyhyemmillä retkillä.

Ootko ollut hiihtovaelluksella? Osaatko suositella hyviä kohteita ens talvelle?

 

Näitä voin suositella:

Fjällräven Kajka -rinkka*
Fjällräven Vardag -anorakki*

 

Kuvat, joissa olen itse: Anniina / @foroutdoorsouls