Miltä kuulostaisi turkoosivetinen vuoristojärvi, vaellus jäätikölle tai Pohjois-Euroopan syvin kanjoni? Kaikki tämä löytyy Pohjois-Norjasta Lyngenin alueelta.
Lyngenin alpit oli viimeinen kohde meidän viime kesän Norjan roadtripillä ja sateisen sään takia ajeltiin pieni kunniakierros ympäri aluetta, kun ei haluttu sadepäivänä lähteä katsomaan turkoosina hohtavaa Blävatnet-järveä, joka olisi ollut ensimmäinen kohde Tromssan suunnasta tullessa.
Tromssan lähettyviltä Breivikeidetistä menee lautta Svensbyyn, josta ei ole enää pitkä matka Blåvatnetille, mutta me ajettiin Skibotnin kautta Birtavarreen katsomaan Gorsabruaa ja otettiin sitten Olderdalenista lautta Lyngseidetiin, eli sille puolelle, jolta löytyy sekä Blåvatnet että Steindalsbreenin jäätikkö. Pieni extraympyrä, mutta tuolla muutamat lisäkilometrit ei kyllä haittaa kun maisemat on niin upeat. Lauttojen aikataulut löytyvät ainakin täältä.
Blåvatnet
Blåvatnet on varmasti tunnetuin Lyngenin turkooseista vuoristojärvistä. Olin etukäteen vähän skeptinen, olisiko järvi tosiaan niin turkoosi kuin instagramin kuvat ovat antaneet ymmärtää, vai onko värejä käsitelty runsaalla kädellä, mutta kyllä se oli ihan oikeastikin kirkkaan turkoosi!
Reitti järvelle on aika tasainen, mutta varsin kivikkoinen ja lopussa juuri ennen järvelle pääsyä saa kiipeillä vähän isommillakin kivilohkareilla. Matkaa järvelle on noin 4km ja samaa reittiä palataan myös takaisin. Ainakaan viime kesänä aamupäivästä reitti ei ollut kovin ruuhkainen, paluumatkalla väkeä alkoi hieman lisääntyä. Parkkipaikan vieressä oli myös suuri telttailualue, joten tänne voi ajaa jo vaikka edellisenä iltana ja lähteä sitten aikaisin aamusta päiväretkelle.
Ps. Muista uikkarit, jos haluat pulahtaa jääkylmään vuoristojärveen!
Steindalsbreen
Steindalsbreenin jäätikölle kannattaa ehdottomasti tehdä päiväretki, jos matkustaa Lyngenin alpeille. Steindalsbreenin reitti on yhteen suuntaan noin 6km, eli yhteensä vaellus on noin 12km, sillä samaa reittiä on palattava myös takaisin. Kuulin kyllä huhua myös joen toisella puolella olevasta polusta, eli mahdollisesti vaihtoehtoinenkin reitti kyllä löytyy.
Polku kulkee joen vartta pitkin kohti jäätikköä ja matkan varrelta löytyy erilaisia opaskylttejä sekä tietysti myös lampaita. Jäätikköä lähestyessä vastaan tuli myös kylttejä, jotka kertovat miten jäätikön reuna on vetäytynyt vuosien varrella. Sulaminen näytti onneksi hidastuneen viime aikoina ja matkan varrella olevalla tuvalla eräs norjalaismies kertoi viime vuoden olleen niinkin hyvä, ettei jäätikkö ollut sulanut lainkaan.
Olin aikaisemmin nähnyt jäätiköitä Uudessa-Seelannissa ja olin täällä yllättynyt, miten lähelle jäätikköä pääsi kulkemaan. Uuden-Seelannin jäätiköille järjestettiin muun muassa helikopterilentoja, mutta täällä mikään ei olisi estänyt vain kävelemästä ylös jäätikköä pitkin. Turvallisuus onkin sitten ihan toinen kysymys.
Gorsabrua
Gorsabrua eli Gorsan silta ylittää Pohjois-Euroopan syvimmän kanjonin. Sillalle on lyhyt, vajaa kahden kilometrin reitti, mutta autoreitti kiemurtelee ylös aika huonokuntoista tietä. Jos auton kestokyky epäilyttää tai muuten vain haluaa pidemmän kävelyreitin, Gorsabrualle menee myös noin 8 kilometrin rengasreitti.
Meillä oli vähän sateinen keli tuona reissupäivänä, joten Gorsabrua oli hyvä kohde pienelle ulkoilulle autossa istuskelun jälkeen. Odotuksia ei juurikaan ollut ja perille päästyä näky oli aika vaikuttava. Tuntui, että sillan vierellä oleva vesiputous vain jatkuu ja jatkuu. Hurjapäille täällä olisi tarjolla myös benjihyppy, mutta itseäni ei kyllä sellaiseen saisi houkuteltua.
Jaa ihmeessä kommentteihin lisää vinkkejä Lyngenin alueelle!
No Comments