Suomen suurin matkablogiyhteisö
nainen vaeltaa rinkka selässä. Taustalla tunturimaisema.

Hetta-Pallas-vaellusreitti – kokemuksia kahden päivän kesävaellukselta

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Hetta-Pallas-vaellus oli ollut mun ja serkkuni suunnitelmissa jo muutaman vuoden takaiselta Karhunkierroksen vaellukselta lähtien, joten päätettiin yhdistää se viime kesän Lofoottien roadtrip-reissuun, kun oltiin joka tapauksessa ajamassa pohjoiseen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuisto osui sopivasti reitille. Tuntureiden yli kulkeva 55km:n pituinen reitti vaellettiin lopulta yhden yön taktiikalla. 

Autonsiirto ja venekuljetus Hetasta

Alunperin meidän suunnitelma oli vaeltaa yksisuuntainen reitti Pallakselta Hettaan, jolloin jatkaisimme Hetasta matkaa kohti Kilpisjärveä. Olimmekin jo ajaneet yöksi Muonioon, mutta aamulla saatiin herätä kunnon sateenropinaan, ja pienen sääennusteiden vertailun jälkeen tehtiin päätös ajaa suoraan kohti Norjaa ja aurinkoisempaa keliä. Siispä Hetta-Pallas-vaellus siirtyi paluumatkalle ja suuntakin vaihtui Hetasta Pallakselle, sillä se oli logistisesti järkevämpää.

Koska kyseessä ei ole rengasreitti, me varattiin autonsiirto Hetan kylältä Pallaksen luontokeskukselle. Oltiin jo etukäteen soiteltu Koru Laakso -firman kanssa alustavasta lähtöpäivästä ja sovittu sekä autonsiirrosta Pallakselle että venekuljetuksesta Ounasjärven yli vaellusreitin lähtöpaikalle. Nykyisin nettisivujen mukaan paikalle voi vain marssia päivittäin klo 9-17 välisenä aikana, mutta muina aikoina kuljetuksista on sovittava erikseen.

Me saavuttiin jo myöhään edeltävänä iltana Norjasta Suomen puolelle ja yövyttiin Hetan Lomakylän teltta-alueella. Aamulla ajettiin auto venesatamaan, jossa avaimet annettiin meidän venekuskille ja meidät kyydittiin järven yli. Auto vietiin meidän vaelluksen aikana Lapland Hotel Pallaksen pihaan ja avaimet odottivat meitä hotellin respassa. Muistelen venekuljetuksen maksaneen noin 6€/hlö ja autonsiirto oli 80€. Lisäksi perille saavuttaessa olisi pitänyt maksaa hotellille pieni palvelumaksu (muistaakseni 5€), mutta me maksettiin hieman hotellin suihkutilojen käytöstä, eikä siksi jouduttu erikseen enää maksamaan tuota palvelumaksua. hetta-pallas-venekuljetus

1. päivä: Hetta-Pahakuru, noin 27km

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin siis matkaan aamupäivästä ja ensimmäinen isompi nousu oli Pyhäkeron autiotuvan jälkeen Pyhäkeron huipulle. Ylös noustessa teki jatkuvasti mieli kuikuilla taakseen ja ihastella maisemia. Norjassa vietetyn viikon jälkeen näkymät olivat todella erilaiset – jollain tavalla yksitoikkoisemmat, mutta silti niin vaikuttavat. Paikoitellen maa oli todella mutaista ja eteneminen oli varsinaista esterataa. Siellä täällä näkyi pitkospuiden materiaaleja, joten voisin kuvitella, että täksi kesäksi joitain kohtia on kunnostettu reitillä. Ylipäätään reitti on kuitenkin melko helppokulkuista ja nousee ja laskee vaaralta toiselle.

Hetta-Pallas-reitti on myöskin hyvin merkitty ja varsinaista karttaa meillä ei ollut käytössä lainkaan, vaan tsekattiin vain puhelimesta välimatkoja. Vaelluksen ajankohtaa siirtämällä säästyttiin kaatosateilta, mutta pientä ripottelua osui kuitenkin ensimmäiselle vaelluspäivälle ja rinkan sai varmuudeksi suojata. Hetta-Pallas olikin ensimmäinen virallinen vaellus mun *Fjällräven Kajka -rinkalle, jos nyt Kvalvikan muutaman kilometrin reissua ei lasketa.

nainen rinkka selässä hetta-pallas-reitillä
hetta-pallas-vaellusreitti kesällä

Yöpyminen Pahakurun autiotuvassa

Ensimmäinen majoitusvaihtoehto meillä oli Sioskurun autio- ja varaustuvan alue, jonne oli Hetasta matkaa noin 15km. Siellä oltiin kuitenkin perillä niin aikaisin, että matka jatkui vielä 12km seuraavalle tuvalle Pahakurulle. Siellä saimme olla todella rauhassa ja koska paikalla oli vain yksi telttaileva pariskunta, me päätettiin yöpyä tuvassa. Myöhään illalla paikalle tuli vielä yksi telttailija, joka oli jo jatkanut matkaansa meidän herätessä.

Pahakurun hiljaisuutta selittää varmastikin 1,5km päässä oleva Hannunkurun autio- ja varaustupa, josta löytyy jopa sauna. Aamulla pysähdyttiin siinä täyttämään vesipulloja kaivosta ja todettiin, että kaikki olivat tosiaan ohittaneet Pahakurun ja leiriytyneet sinne. Sauna olisi varmastikin aika ihana kesken vaellusreissun, mutta me kyllä nautittiin Pahakurun hiljaisuudesta.

Eikä varmaan olisi enää edes jaksettu vaeltaa edemmäs, sillä 27km tuntui jo jaloissa ja tuvassa oli ihana nostaa jalat hetkeksi seinälle lepäilemään. Noita *kuviollisia merinovillasukkia mulla on ainakin neljässä eri kuosissa ja yleensä ne lähtee aina telttaretkille mukaan.

Pahakuru oli siis kaiken kaikkiaan hyvä yöpaikka – ainoa miinuspiste tulee vesipisteestä, jonne on matkaa mutaista ja kivikkoista reittiä alamäkeen ehkä parisataa metriä, eli vedenhaku oli vähän vaivalloisempi reissu. Tuvalla oli kuitenkin isompi saavi, niin kerralla vettä sai haettua ihan reilusti.

pahakurun autiotupa hetta-pallas-reitillä
hetta-pallas-vaellusreitti kesällä

2. päivä: Pahakuru-Pallas, noin 28km

Toisena päivänä ohitettiin Hannunkurun autiotupa ja jatkettiin matkaa muun muassa Suastunturin ja Lumikeron yli. Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä yöksi reitin viimeiselle yöpaikalle Rihmakurun kodalle, mutta jälleen oltiin paikalla jo sen verran aikaisin, että pidettiin siellä vain ruokatauko ja päätettiin jatkaa vielä 10km Pallakselle.

Kodan jälkeen alkoi nousu Rihmakurun vaarojen kautta Taivaskerolle ja meidän lukemissa reittiselostuksissa puhuttiin reitin rankimmasta noususta. Norjan vuorilla tehdyt päiväretket olivat selvästi muuttaneet meidän käsitystä pahoista nousuista, ja oltiinkin hämmästyneitä, kun yhtäkkiä oltiinkin jo Taivaskeron satulassa. Nousu oli kyllä pitkä, mutta eteni tasaisen loivasti. Taivaskerolta alkoi lasku hiljalleen kohti Pallastunturin luontokeskusta, jossa meidän auto odotteli jo hotellin pihassa.

nainen rinkka selässä hetta-pallas-reitillä
valkoinen poro pallastunturilla

Hetta-Pallas kannattaa ehdottomasti käydä vaeltamassa ainakin kerran elämässä. Tämä voisi olla myös hyvä vaihtoehto ensimmäistä yksinvaellusta harkitsevalle, sillä reitti on todella selkeästi merkitty ja tupiakin matkan varrelta löytyy suhteellisen tasaisesti.

Onko sulla kokemuksia Hetta-Pallas vaellukselta?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Riina 9.7.2021 at 11:47

    Ei vielä kokemusta tästä reitistä mutta olis suunnitelmissa käydä. Kiitos siis vinekistä! 🙂

    • Reply Nimetön 9.7.2021 at 11:47

      Vinekistä aka vinkeistä 😀

      • Reply miffas 10.7.2021 at 00:39

        Vinekit toimii myös 😀 Mutta siis kannatan tonne reissaamista, tai ehkä meijän pitäis lähteä testaamaan sinne polkujuoksua…

    Leave a Reply