Oletko suunnitellut kesäksi vaellusreissua Lofooteille? Me oltiin serkkuni kanssa roadtripilla Norjassa viime kesänä ja Lofootit osoittautui erinomaiseksi vaelluskohteeksi. Tai patikointikohteeksi, mikä nyt sitten onkaan oikeaoppinen termi, kun lähinnä tehtiin vain päiväretkiä. Erilaisia reittejä Lofooteilla olisi vaikka kuinka, mutta meidän reissulle valikoituivat Festvågtind, Reinebringen, Kvalvika ja Ryten.
Festvågtind
Festvågtind oli meidän ensimmäinen retkikohde, jonne kavuttiin Henningsværissä vierailun jälkeen. Kylältä ei ollut pitkä matka tien kaarteeseen, josta Festvågtindin vaellusreitti lähti. Autokin saatiin hyvin parkkiin tien laidassa olevalle pienelle parkkikselle lyhyen kävelymatkan päähän. Nousua Festvågtindille tulee 530m ja edestakaisin matka on noin 1,4km.
Lyhyestä matkasta huolimatta reitti oli suhteellisen raskas, sillä polku oli aika jyrkkää ja kivikkoista. Oltiin tyytyväisiä, ettei lähdetty liikkeelle lenkkareissa vaan valittiin vähän tukevammat retkeilykengät. Ylhäältä oli upeat näkymät Henningsværiin, joten tänne kannattaa kyllä kiivetä.
Reinebringen
Seuraavana päivänä kierreltiin useammissa suloisissa kalastajakylissä ja ajeltiin hiljalleen kohti Lofoottien kärkeä. Reinessä päätettiin tehdä kunnon porrastreeni ja kiivetä Reinebringenille. Tämä on kuulemma ihan älyttömän suosittu reitti ja selvästi täällä olikin eniten porukkaa, mutta missään jonossa ei kuitenkaan tarvinnut portaita kivuta. Ilmeisesti näin on kuitenkin koronattomina, normaaleina turismivuosina välillä ollut.
Reinebringenille matkaa on vain muutama sata metriä ja nousua on 420 metriä. Suurin osa matkasta kulkee jyrkkiä portaita pitkin, joten reitti on sinällään helppokulkuista, mutta omalla tavallaan raskasta. Sherpojen rakentamat portaat valmistuivat kesällä 2019 ja niitä pitkin pääsee melkein Reinebringenin satulaan asti. Lopussa nousu olikin huomattavasti hankalampaa liukasta polkua pitkin ja me päätettiin tyytyä satulan maisemiin, eikä enää lähdetty nousemaan ihan huipulle asti.
Kvalvika & Ryten
Reinebringenin porrastreenin jälkeen jatkettiin matkaa vielä Å:n kylään vähän huilaamaan ennen päivän toista vaellusta. Yöksi päätettiin nimittäin mennä Kvalvikan rantaan telttailemaan, ja sinne on parkkipaikalta pari kilometriä matkaa. Reitti kulki kahden kukkulan välistä, joten nousu ei ollut mahdoton, mutta rinkka selässä ja Reinebringenin portaat takana sekin teki aika tiukkaa. Näkymät kuitenkin todellakin palkitsivat, kun alettiin laskeutua kohti Kvalvikan rantaa ja päästiin valitsemaan telttapaikkaa. Vaelluksen jälkeen oli ihan pulahtaa kylmään Jäämereen ja vetäytyä sitten unille teltan uumeniin.
Seuraavana aamuna jätettiin teltta rannalle odottamaan ja lähdettiin kevyemmillä kantamuksilla kohti Rytenin huippua. Ryteniltä löytyy suosittu kuvausspotti, josta saa otettua kiellekkeeltä roikumista esittäviä kuvia. Oikeasti kiellekkeen alla on kuitenkin kalliota, mutta kuvanrajauksella voi tehdä ihmeitä.
Ryten osoitti, kuinka säätila voi todellakin muuttua Lofooteilla monta kertaa päivässä. Alhaalta Kvalvikan rannasta lähtiessä ilma oli varsin hyvä, mutta Rytenin huippua lähestyessä alkoi tulla vettä. Sade taisi kuitenkin olla vain huipulla, sillä alaspäin mennessä keli taas parani ja teltta odotti rannalla kuivana.
Rytenille ja Kvalvikalle pääsee myös toisesta suunnasta, niin sanotusti Rytenin puolelta. Tällöin rinkat voisi jättää matkan varrelle odottamaan Rytenin huipulle kipuamista, ja jatkaa sitten kantamuksien kera kohti Kvalvikaa. Tietysti Kvalvikalle ja Rytenille voi tulla myös päiväretkelle, mutta suosittelen kyllä ehdottomasti telttailua.
Ensi reissulla täytyy sitten testata uusia reittejä. Onko sulla joku lempivaellus Lofooteilla?
No Comments