Toukokuun vikana viikonloppuna tuntui, että vähintään joka toinen somessa seuraamani tyyppi oli juoksemassa NUTS Karhunkierros -polkujuoksukisoissa. Se sytytti jälleen kunnon treenimotivaation, mutta sai myös muistelemaan Karhunkierroksen vaellusta muutaman vuoden takaa. Me kierrettiin serkkuni kanssa tämä pääosin Oulangan kansallispuistossa kulkeva Suomen suosituin vaellusreitti viidessä päivässä, ja se oli kummallekin ensimmäinen useamman yön vaellusreissu. Postauksen lopusta löytyy myös video Karhunkierrokselta.
82km Hautajärveltä Rukalle
Taksilla aloituspisteeseen
Karhunkierros ei nimestään huolimatta ole mikään kierros, vaan reitti on yhteen suuntaan 82km. Rukalta menee reitin aloituspisteeseen Karhunkierrosbussi, jonka aikataulut vaihtelevat hieman ajankohdasta riippuen. Meidän vaelluksen aikaan viimeinen bussi meni aivan liian aikaisin meidän aikatauluihin nähden, joten jätetiin auto Rukalle ja napattiin taksi aloistuspisteeseen Hautajärvelle – muistelen sen maksaneen noin. 70-80€ ja Rukan sivuilla hinnaksi mainitaan nyt 80-95€ matkustajamäärästä riippuen. Bussiliput ovat noin 10-15€, joten taksi tulee huomattavasti kalliimmaksi, mutta mahdollistaa vapaamman aikataulun.
Tarvitseeko Karhunkierroksella kompassia?
Karhunkierroksen reitti on niin hyvin merkitty, että eksymisen vaaraa ei juurikaan ole. Meillä oli mukana ainoastaan suuntaa antava kartta, joka näytti välimatkat, ja sillä pärjättiin mainiosti. Ei kunnon maastokartastakaan varmasti haittaa ole, mutta esimerkiksi luontoon.fi-sivuilla on reittikuvaukset, joiden avulla osaa jo varautua esimerkiksi pahimpiin nousuihin. Meillä oli hiukan kattavammat reittikuvaukset tuolloin käytössä, mutta valitettavasti kyseistä tiedostoa ei enää löytynyt Kuusamon sivuilta, eikä myöskään oman koneeni uumenista. Reitillä on kyltit kilometrin välein ja puissa maalimerkit pitkin matkaa.
Autiotupa vai teltta?
Karhunkierroksella autiotupia on todella paljon, joten periaatteessa vaelluksella selviäisi myös ilman telttaa. Tuvat voivat kuitenkin olla melko täysiä, etenkin nyt kun retkeily on parin viime vuoden aika nostanut valtavasti suosiotaan. Me nukuttiin yksi yö autiotuvassa, koska haluttiin testata sekin majoitustyyli, mutta muuten yövyttiin teltassa.
Kuvassa kartta, joka meillä oli matkassa. Se oli reissun aikaan kesällä 2018 saatavilla Kuusamon sivuilta (kuusamo.fi), mutta en enää sitä löytänyt, vaikka alkuperäinen linkki oli tallessa. Jos tämä karttaversio kiinnostaa (välimatkoja on ainakin merkitty tiheämmin kuin luontoon.fi-sivuilta löytyvässä kartassa), niin jätä kommenttia tai laita viestiä IG:ssä @miffas, niin lähetän sen kyllä mielelläni 🙂
1. päivä: Hautajärvi-Perttumankoski (noin 7km)
Karhunkierros starttasi eräänä heinäkuisena keskiviikkona, jolloin ajettiin illaksi Rukalle. Auto jäi kylälle parkkiin odottelemaan paluuta ja me napattiin taksi Hautajärvelle. Matkaan päästiin lopulta ehkä kahdeksan aikaan illalla ja ensimmäiselle päivälle kilometrejä kertyi vain noin seitsemän. Ensimmäiseksi yöksi leiriydyttiin Perttumankosken laavun läheisyyteen.
2. päivä: Perttumankoski-Rupakivi-Savilampi-Taivalköngäs-Runsulampi (noin 16km)
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä matkan varrelle osui muun muassa pari autiotupaa, riippusiltoja sekä Rupakivi, 5 metriä korkea kivipaasi keskellä Savinajokea. Tälle päivälle sattui kunnon ukkoskuurot, mutta rinkkojen sadesuojilla ja kertakäyttöisillä sadetakeilla selvittiin siitäkin ihan hyvin. Yöksi teltta pystytettiin Runsulammelle, jossa kello kaulassa teltan vierellä juoksentelevat porot pääsivät vähän häiritsemään yöunia.
3. päivä: Runsulampi-Oulangan luontokeskus-Kiutaköngäs-Ansakämppä-Jussinkämppä (noin 20km)
Toisena kokonaisena päivänä päästiin jo alkumatkasta kahveille ja munkeille Oulangan luontokeskukseen. Pian vastaan tuli Kiutaköngäs, jonne pääsee helposti lyhyellekin retkelle luontokeskukselta. Ennen Jussinkämppää ohitettiin reitin puoliväli ja yötä vietettiin autiotuvassa, jossa oli ihanaa päästä nostamaan parinkymmenen kilometrin taipaleesta väsähtäneet jalat seinälle.
4. päivä: Jussinkämppä-Pähkänänkallio-Harrinsuvanto-Siilastupa(Jyrävä)-Puurosuo (noin 18km)
Kolmas kokonainen päivä sisälsi runsaasti nähtävyyksiä. Pähkänänkallion (en edelleenkään tiedä, onko se Päähkänä vai Pähkänä, kun molempia kirjoitusasuja tulee säännöllisesti vastaan) laelta oli upeat näkymät, mutta nyt kesällä 2021 on tullut ohjeistus, jonka mukaan kalliolla liikkuminen on kielletty 1.4.–15.8 välisellä ajalla muuttohaukan pesinnän takia. Pähkänän jälkeen edessä oli ehkä koko vaelluksen haastavin maasto, kun reitti kulkee Kitkajoen vartta kapeaa polkua, jossa todellakin saa katsoa, mihin astuu.
Tässä vaiheessa Karhunkierros yhdistyy Pieneen Karhunkierrokseen ja vastassa oli tuttuja maisemia lapsuuden luontoretkiltä. Yhdistymiskohdassa voi valita, kumman osuuden pienestä kierroksesta haluaa kiertää. Me otettiin ns. virallinen reitti Jyrävänkosken kautta, mutta tehtiin myös pieni koukkaisu katsomaan Myllykoskea. (Myllykoski on kyllä upea myös talvella – se tuli todettua alkuvuoden Rukan reissulla.) Viimeisen yön telttapaikaksi valikoitui Puurosuo, jossa oli parikin isoa laavua.
5. päivä: Puurosuo-Porontimajoki-Konttainen-Valtavaara-Ruka (noin 20km)
Viimeisenä päivänä vastassa oli pahimmat nousut, mutta toisaalta myös upeat näköalat vaarojen huipuilta. Tällä viimeisellä osuudella kannattaa huomioida, että vettä ei enää ole juurikaan saatavilla Porontimajoen jälkeen, vaan vastassa on enää pari lampea.
Meidän oli tarkoitus jättää viimeiset 5km ja kovimmat nousut ennen Rukalle saapumista vielä seuraavalle aamulle, mutta oltiin suunnitellulla yöpymispaikalla niin ajoissa, että tekikin mieli jatkaa matkaa. Päätöstä saattoi hieman edesauttaa myös samalle laavulle pöllähtänyt äänekäs suurperhe… Päivälliskokkailujen jälkeen päätettiinkin sitten jatkaa matkaa loppuun asti, kun oltiin ensin varmistettu, että päästäisiin sukulaisille yöksi ja edessä olisi vain muutaman tunnin ajomatka yötä vasten.
Konttaisen näköalat olivat upeat (täällä tuli myös käytyä uudestaan alkuvuodesta ja talvimaisema oli ehkä vieläkin vaikuttavampi) ja pian edessä siinsikin jo hiihtoreissuilta tuttu, punakattoinen entinen palovartijan mökki Valtavaaran laella. Myös Valtavaaralta oli hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin ja maalikin alkoi olla jo ihanan lähellä. Edessä oli kuitenkin vielä viimeiset nousut ja muistan, kuinka nopeasti rinteissä treenaavat polkujuoksijat vetelivät meidän ohi juoksureppuineen. (Kovasti houkuttaisi kyllä nuo NUTS Karhunkierros -polkujuoksukarkelot ensi vuodelle, mutta vähän epäilen, tulisiko sitä treenattua tarpeeksi niin isoon koitokseen. Toisaalta ilman rinkkaa reittihän olisi toki huomattavasti kevyempi…) Lopulta mekin päästiin myöhään illalla rinkkoinemme maaliin Rukan keskusaukiolle ja kerettiin juuri sopivasti Scandic-hotelliin suihkuun ja saunomaan ennen kuin auto starttasi kohti etelää.
Onko Karhunkierros sulle tuttu? Mikä kohde siellä on jäänyt erityisesti mieleen?
Lisää Karhunkierros-fiiliksiä voit katsoa tältä vlogi-tyyliseltä videolta!
No Comments