Suomen suurin matkablogiyhteisö
norjalainen kalastajakylä

Norjan raja avautuu – autolla Lofooteille

Viime viikolla moni kesälomaansa suunnitteleva sai ilouutisia – näillä näkymin Norja avaa rajansa 27.5., jolloin matalan ilmaantuvuuden alueilta saa vapaasti matkustaa vaikkapa Lofooteille. Ehkäpä sunkin mielessä on pyörinyt, voiko Norjaan matkustaa kesällä. Koronakesä on omasta mielestäni sinänsä loistava aika Pohjois-Norjan roadtripille, että alueella on huomattavasti normaalia vähemmän turisteja. Näin oli ainakin viime kesänä, jolloin ajoimme serkkuni kanssa Lofooteille pian rajan auettua. Tästä postauksesta löydät  käytännön vinkkejä, joiden avulla suunnitella matkaa autolla Norjaan ja erityisesti siis Lofooteille sekä Vesteråleniin, Senjalle ja Lyngeniin.

Sovellukset avuksi suunnitteluun

Autolla Lofooteille reissaaminen on ihanan vaivatonta, kun reissuun voi lähteä suoraan kotiovelta ja auton pakata täyteen enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa. Varsinkin telttaillessa tavaraa kyllä kertyy, mutta matkaaminen on mukavan vapaata, kun yöpaikan voi pystyttää melkein minne vaan. Me yövyttiin niin puskaparkeissa kuin maksullisilla leirintäalueilla ja erinomaisena apuna toimi Park4Night-sovellus. Nykyään sovellukseen täytyy ilmeisesti kirjautua sisään, jotta näkee kaikki kohteet.

Park4Nightista löytyy kartalta muiden matkaajien vinkkaamia leirintäalueita ja puskaparkkeja, usein kuvien ja kommenttien kera. Niiden perusteella on helppo valita sopiva telttapaikka ja samalla sovelluksella voi myös metsästää kivoja levähdysalueita, joilla kokkailla retkiruokaa. 

Toinen loistava sovellus meidän reissulla oli Outtt, mutta sen tilalla on nykyisin Outdooractive. Nopealla tutustumisella tykkäsin ehkä enemmän vanhasta sovelluksesta, mutta mitä ilmeisemmin tämä korvaava toimii melko samalla periaatteella, eli kartalta voi etsiä erilaisia vaellusreittejä ja niistä löytyy kaikki tarvittavat tiedot, kuten reitin pituus, aika-arvio, nousun määrä, vaikeustaso ja reittiohjeet. Vaikeustaso kannattaa muuten Norjassa ottaa ihan tosissaan! Itse olen ainakin monissa muissa maissa törmännyt siihen, että ”keskivaikea” tarkoittaa käytännössä hyvinkin iisiä reittiä, mutta tuolla tasot tuntuivat kyllä pitävän hyvin paikkaansa. 

Näillä sovelluksilla pääsee jo hyvin alkuun Norjan roadtripin suunnittelussa. Näiden kahden lisäksi hyödynnettiin lähinnä karttasovellusta, jonne merkkailtiin valmiiksi eri kohteita, jottei vahingossa ohitettaisi mitään, mitä olisi kovasti haluttu nähdä. 

Norjalainen kalastajkylä, etualalla keltainen puutalo, taustalla vuoria


Majoitus Lofooteilla

Telttailu Lofooteilla on helppoa, sillä Norjasta löytyy telttapaikkoja vaikka kuinka paljon. Omasta budjetista riippuen voi sitten päättää, haluaako panostaa hienompiin leirintäalueisiin ja suihkumahdollisuuteen (tai vaikkapa mökkimajoitukseen) vai suosiiko ilmaisia telttaspotteja. Me oltiin Lofooteilla yhteensä kolme yötä, joista yksi puskaparkissa, toinen yö Hov Gårdin leirintäalueella ja kolmas Kvalvikan rannalla. Hov Gård oli ihan viihtyisä alue meren rannalla ja siellä olisi ollut myös kivan näköinen ravintola. 

Suosittuja telttapaikkoja vaikuttivat olevan esimerkiksi Hauklandstranda & Uttakleiv sekä Rørvikstranda matkalla Henningsværiin.

Senjalla pystytettiin teltta Ersfjordin rannalle ja Vesterålenissa sekä Lyngenin puolella löydettiin Park4Nightista sopivat puskaparkit. Tromssassa otettiinkin sitten vähän hienompi majoitus ja oltiin yö hotellissa keskustassa.

Ruoka

Ruoka Norjassa oli melko kallista ja me oltiin otettu suurin osa reissun ruuasta mukaan jo Suomen puolelta. Norjasta ostettiin lähinnä kahvia, jätskiä ja pullaa. Paikallisia ravintoloita olisi toki kiva tukea, mutta budjettireissulla suurin osa aterioista valmistettiin kuitenkin trangialla ja parin viikon ruokalista oli suunniteltu etukäteen. Ruokalista löytyy itse asiassa edelleen puhelimen muistiosta, joten sen perään saa vapaasti kysellä instagramin puolella (@miffas). 

Kaksi naista kokkaa trangialla, taustalla Norjan vuono


Autoilu

Me oltiin liikkeellä mun vanhalla Golfilla, joka yllättävän hyvin jaksoi Norjan vuoristossa ja oli toisaalta erittäin kätevä pienillä kiemurtelevilla teillä sekä näköalapaikkojen ahtailla parkkipaikoilla. Matkailuautoja Lofooteilla näkyi melko paljon, ja sellainen olisi tietty ihana erityisesti sadesäällä, mutta omasta mielestä pikkuautolla oli kyllä miellyttävämpi ajella. 

Bensa oli viime kesänä suhteellisen halpaa, ja Suomen puolella luonnollisesti laitettiin tankki täyteen. Norjassa ei muistaakseni jouduttu tankkaamaan kovin montaa kertaa. Meitä oli etukäteen vähän peloteltu, ettei Lofooteilta löydy kamalasti huoltoasemia, ja että kannattaa aina tankata kun bensis tulee vastaan, mutta sen sanoisin olevan aikamoista liioittelua. Ihan tyhjilleen tankkia ei kuitenkaan kannata päästää, koska ei varmastikaan olisi kiva ajaa pieneen kalastajakylään vuonon kärkeen ja huomata, ettei bensa riitä paluumatkaan. Pienistä kalastajakylistä huoltoasemia on siis turha etsiä, mutta E10-tien varrelta niitä löytyi ihan riittävästi. 

Lofoottien ajoreitti

Meidän reitti kulki pääpiirteittäin Kilpisjärveltä pikkuhiljaa kohti Lofoottien kärkeä ja sieltä takaisin aina Gullesfjordiin asti. Sieltä matka jatkui kohti Vesterålenia ja Andenesista otettiin lautta Senjan puolelle. 

Lautasta oltiin kuultu juttua, että jonoon on mentävä tunteja aikaisemmin, mutta ilmeisesti korona oli tehnyt tehtävänsä ja meidän lautta ei varmaan ollut edes täynnä. Mekin ajettiin auto jo hyvissä ajoin satamaan ja lähdettiin siitä vielä kävellen keskustaan kahville (ja näin teki suurin osa porukasta), mutta ilmeisesti meidän lauttaan olisi päässyt vielä ihan viime tipassakin. Senjan puolella vastassa tosin oli jono, ja voi olla, etteivät kaikki halukkaat päässeet ensimmäiselle lautalle. Andenes-Senja lautta kesti reilu 1,5h ja lippua ei voinut varata etukäteen (siksi jonotus satamassa) vaan se ostettiin lautalta. 

Senjalta reitti jatkui Tromssaan ja sieltä vielä Lyngenin alpeille. Tromssan puolelta menisi lautta Breidvikistä Lyngenin puolelle Svensbyyn, joka on lähellä esimerkiksi tunnettua Blåvatnetin kirkkaan turkoosia järveä. Meille sattui kuitenkin sateinen keli, joten päätettiin ajaa toista kautta. Ohitettiin siis Kilpisjärven risteys ja ajettiin Skibotnin kautta katsomaan Gorsabruaa, ja sitten lautalla Olderdalenista Lyngseidetiin. Pieni pätkä ajettiin siis kahteen kertaan, mutta näin saatiin kirkkaampi päivä Blåvatnetille. 

Meno- tai paluumatkalla kannattaa myös tsekata Rovjokfossen. Vesiputouksen parkkipaikka tulee vastaan melko nopeasti Kilpisjärveltä Norjan puolelle ajaessa ja näköalatasanteelle on autolta lyhyt matka. Myös alas asti pääsee, mutta polulla saa pikkaisen kiipeillä.

Nainen Norjassa vesiputouksen edessä


Pohjois-Norjan kohteita

Tässä pieni yhteenveto eri alueista, joilla käytiin meidän Norjan roadtripillä, mutta teen vielä tarkemmat postaukset niin Lofoottien söpöimmistä kalajastajakylistä ja hyväksi todetuista vaellusreiteistä kuin Vesterålenista, Senjan saaresta ja Lyngenin alpeistakin. 

Nainen seisoo korkealla kalliolla, taustalla ranta ja vuoria

Lofootit – upeita vuonoja ja suloisia kalastajakyliä, vaellusreittejä unohtamatta

Lofootit oli kohteena just niin ihana, kuin olin kuvitellut. Kalastajakylät oli toinen toistaan söpömpiä ja vuorilla vaeltaminen oli kunnon treeniä. Välillä ajeltiin kiertoreittejä pienempiä teitä pitkin ihan vaan, että saatiin ihastella vuonoja kaikessa rauhassa. Lampaita oli kaikkialla ja niiden kaulassa kolisevat kellot kaikui korvissa vielä reissun jälkeenkin.

Norjassa valassafarilla valaanpyrstö

Vesterålen – hylätty kalastajakylä ja valassafareita

Vesterålenin alue osui hyvin reitille Lofoottien ja Senjan välille ja vietettiin täällä välipäivää haikkaamisesta. Käytiin mm. katselemassa valas-aiheisia graffiteja Støssa, tutustumassa Nyksundin hylättyyn kalastajakylään, sekä kaiken huippuna vielä valassafarilla Andenesista käsin.

Kaksi naista istuu retkiruoleissa teltan vieressä rannalla ja taustalla Norjan vuono

Senja – kultainen vessa ja vaelluksia vuorille

Senjalla olisi paljon kivan kuuloisia vaellusreittejä, mutta me oltiin sen verran väsyneitä Reinebringenin ja Rytenin valloituksista, että päädyttiin kiipeämään ainoastaan Hestenille. Segla-vuori on varmaankin se tunnetuin vaelluskohde, mutta Hesteniltä puolestaan näkee Seglan koko komeudessaan. Ersfjordin ranta oli kiva, mutta tosi suosittu telttailupaikka. Täällä joka toinen tuntui olevan Suomesta meidän reissulla. Rannalta löytyy mm. kultainen vessa.

Nainen istuu kivellä turkoosin järven rannalla keskellä vuoristoa
Lyngen – turkoosi järvi ja jäätikkövaellus

Lyngenin alpeilta löytyy kesäaikaan kivoja vaelluskohteita. Blåvatnetin vesi oli todellakin niin turkoosia, kuin kuvista oltiin etukäteen nähty, mutta tosi pilvisellä säällä se ei ilmeisesti ole yhtä näyttävä. Vaikutuksen teki myös Steindaalsbreen jäätikkö ja loppumatkasta kyltit, jotka näyttivät, miten jäätikkö on vuosien mittaan sulanut.

Tässä siis muutamia käytännön vinkkejä Pohjois-Norjaan, jäikö jokin vielä mietityttämään? Laita kommenttia tai pistä viestiä IG:n puolella, niin yritän auttaa parhaani mukaan. 

Onko sulla suunnitelmissa reissata autolla Lofooteille tänä kesänä? 

 

Lopuksi vielä video Lofooteilta! Miffas-kanavalta löytyy paljon lisää matkailuaiheisia videoita.

Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply