Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea: Urho Kekkosen kansallispuisto – kolme kaunista reittiä
Urho Kekkosen kansallispuisto – kolme kaunista reittiä
Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea: Urho Kekkosen kansallispuisto – kolme kaunista reittiä
19 Comments
Vau! Upea suoritus tosiaan äidiltäsi kertakaikkiaan! Ja upeat säät teille sattuivat, koko ajan näyttää paistaneen aurinko. Mitä tulee tuohon Aurorapolun taukopaikkaan, niin taitaa olla myös hienoin meidän näkemämme taukotupa, upea paikka varmasti myös revontulien katseluun.
Kiitos Mikko! Meillä kävi sään suhteen todella hyvä tuuri. Lähes joka päivä paistoi aurinko; vain matkustuspäivinä satoi vettä. Aurorapolun taukopaikka oli todella hieno ja piti melkein hieraista silmiä, onko tämä oikeasti taukotupa.
Koppelolenkki on itselleni uusi tuttavuus! Muutenkin hauska katsella tutuista paikoista syksyisiä kuvia, me kun olemme olleet noissa maisemissa keskitalvella, pahimpien paukkupakkasten aikaan 😀
Kiitos Eveliina! Maisemat näyttävät tosiaan erilaisilta eri vuodenaikoina. Sain kesällä kuvia ystävältäni, joka oli Levillä samoilemassa ja maisemat tunnisti, vaikka olin nähnyt ne talvella lumihuntu yllä.
Äitisi on kyllä loistavassa kunnossa, mahtava esikuva. Ja tuo Aurorapolun taukotupa näyttää tosi uudelta ja modernilta. Hauskannäköinen myös Hopiaojan kota, vaikkakin ihan eri tyyliä. Pitää kyllä joskus lähteä UKK:lle!
Kiitos Katariina! Äiti on varsinainen rautarouva ja hienosti jaksoi patikoida meidän mukana. Iltapäivisin jäi päiväunille kun me siskoni kanssa menimme vielä kävelylle. Sen jälkeen oli taas reippaana illalliselle.
Minä olen äitisi sielunsisar, tykkään jutella ihmisten kanssa vaelluksilla. Ja luonnossa liikkuvat suomalaiset ovat pääosin todella avoimia, se on kivaa!
Kiitos Mari! Luontopoluilla tapaa suurimmaksi osaksi puheliaita ja mukavia ihmisiä. On toki niitäkin, jotka näyttävät haluavan mennä omissa oloissaan eivätkä välitä tervehtiä ja tai vaihtaa muutamaa sanaa. Ihan ok sekin, en ole itsekään aina juttutuulella.
Mulle tulee Kiilopäälle kiipeämisestä mieleen oma retki sinne viime huhtikuussa. Silloin reitin peitti vielä paksu lumi, joka kuitenkin petti koko ajan jalkojen alla. Ylöspäin oli vielä suhteellisen helppo mennä, mutta alaspäin upposin koko ajan nivusia myöten hankeen. Siinä ei voinut muuta kuin nauraa, mutta koskaan ei ole pari kilometriä tuntunut yhtä pitkältä. Ihana nähdä kuvia sieltä ihan sulan maan aikaan.
Kiitos Katja! Kiilopäälle kiipeäminen kuulostaa huomattavasti raskaammalle talvella kuin kesällä. Varsinkin jos hanki pettää alta, käy tarpominen ihan työstä 🙂
UKK:n kansallispuisto on laaja, ja itse olen tutkinut sieltä vasta Tankavaaran reitit. Ne olivat minun makuun hieman liian metsäisiä eikä ollut sellaista erämään tuntua. Siksi haaveileinkin UKK:n itäosista ja omasta rauhasta. Nämä Saariselän reitit olisi silti kiva myös kiertää tulevaisuudessa, ihan mukavilta näyttävät.
Kiitos Rami! UKK on todella iso ja mekin ehdimme nähdä vain murto-osan laajasta reittiverkostosta. Tankavaaran reiti olivat tosiaan metsäisempiä kuin nuo muut. Minä pidin myös metsämaisemasta, vaikka toki pohjoisen erämaissa on oma fiiliksensä.
Voi ihanaa, siis niin mahtavaa että äitisi on iäkkäänä vielä vaellus kunnossa! Vitsit, oon niin iloinen teidän puolesta! <3 Kiilopään huiputus on kyllä tosi kiva ja palkitseva ja muistan ite sieltä ne mahtavat tunturijonot, tuntureita tuntureiden perään. Tuosta tuvasta oon kuullut paljon, näyttää kyllä tosi upealta paikalta!
Kiitos Elina! <3 Äidille Kiilopään huiputus oli kova juttu ja sitä se kyllä olikin. Olin niiiin ylpeä hänestä!
Yhdyn edellisiin, mahtava juttu, että äitisikin huiputti Kiilopään <3 Ihana yhteinen muisto teille jäänyt.
Tuo ruska on varmasti ollut upea. Itse ihastelin sitä Syötteen kansallispuistossa.
Kesän korvalla oli yksi vaihtoehto suunnata tännepäin, mutta päädyttiin Ahvenanmaalle. Uskon, että joku päivä näillekin huudeille!
Kiitos Emilia! <3 Kiilopäästä jäi meille kaikille upeat muistot. Ruska oli komea ja mahtavaa oli päästä itsekin näkemään se omin silmin.
Todella hienoa, että vanha rouva jaksaa vielä liikkua noin. Omalla äidilläni tekee jo lähikauppaan kävelyssä tiukkaa.
Kaunis oli ruska näköjään tuolla. Oulussa sitä ei jotenkin tänä vuonna kunnolla ollut.
Kiitos Anna! Äiti on ikäänsä nähden hyvässä fyysisessä kunnossa. Hieman häntä jännitti, miten Kiilopään huiputus onnistuisi, mutta hienosti se meni.
Onpa erikoista, että opasteet eivät vie oikealle paikalle. En ole aikaisemmin törmännyt sellaiseen. Onneksi kuitenkin oli keneltä kysyä neuvoa.
Upeat paikat nämä ovat. Suomen luonto tarjoaa kyllä elämýksen. Itsellänikin lempihetki ulkoiluun on ruskan aikana.