Suomen suurin matkablogiyhteisö
artikkelikuva-tenojoki

Roadtrip pohjoiseen – ikimuistoinen kesälomareissu tien päällä

Kun kesäloma alkoi, pakkasin seuraavana aamuna auton ja suuntasimme tyttäreni kanssa kohti pohjoista. Työasiat unohtuivat heti mielestä, kun auto nieli kilometrejä ja maisemat vaihtuivat lasin takana.

Matkaan lähdettäessä emme tarkkaan tienneet missä kaikkialla tulisimme käymään. Suomen karttaa oli kevään aikana tutkittu ahkerasti ja lyijykynällä piirretty ohut viiva alustavasta ajoreitistä. Mielessä oli pari kohdetta, joissa ainakin haluaisimme käydä ja loput valikoituivat matkan edetessä. Tarkoitus ei ollut orjallisesti noudattaa tarkkaa suunnitelmaa, vaan mennä rennosti fiiliksen mukaan.

Yöpymiset olin varannut etukäteen vain kahdelle ensimmäiselle yölle. Muut majoitukset varasimme reissun edetessä siten, että kaksi seuraavaa yöpaikkaa oli aina tiedossa. Etukäteisvaroituksista huolimatta tilaa tuntui löytyivän pohjoisen kaupungeista ihan mukavasti eivätkä majoitukset edes olleet kovin kalliita.

Automatkamme kesti viikon ja kilometrejä kertyi yhteensä reilut 3300. Jotta peppu ei olisi pahasti puutunut, pyrimme pitämään ajotunnit kohtuullisina. Päivittäin ajelimme noin 3-4 tuntia, parina päivänä teimme pidempiä ajomatkoja.

Postauksen lopusta löytyy kartta ajoreitistämme.

Lounas Kuopion satamassa ja kanavaristeily

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kuopiossa, missä olimme sopivasti lounasaikaan.  Pyysin tytärtä katsomaan netistä löytyisikö satamasta kivaa ruokapaikkaa. Huoltoasemilla tulisi varmasti ruokailtua kyllästymiseen asti, joten voisimme näin  matkan aluksi syödä jossain muualla.

Kuopion Vanha Satama kuulosti kivalle ja ajoimme sinne. Ravintola vaikutti suositulta ja suurin osa pöydistä oli varattuja. Vapaata onneksi löytyi ja hetken kuluttua nenän edessä höyrysi risottoannokset. Ruoan jälkeen halusimme jaloitella ja kävelimme satamassa maisemia katsellen. Huomioni kiinnittyi Saaristokaupungin kanavaristeilyn mainokseen. Seuraava lähtisi yhdeltä eli vajaan 10 minuutin päästä. Mietin hetken olisiko meillä aikaa mennä 1,5 tuntia kestävälle risteilylle. Lopputulos oli, että kipaisimme nopeasti kysymään vieläkö lippuja olisi saatavilla. Kyytiin mahtui vielä ja ostimme kioskista liput m/s Kosken kyytiin (aikuiset 20 € ja opiskelijat 15 €).

kuopio-kallavesi

kuopio-puijontorni-kallavedelta

kuopio-kanavaristeily

ms-koski-kuopio

Vaikka yleensä tykkään erilaisista maisemaristeilyistä, tämä jätti hieman valjun olon. Saattoi tietysti johtua siitä, että maisemia katseltiin pilvisessä säässä ja suomalaisen järvimaiseman lisäksi nähtävää oli vain Lehtoniemen asuntomessualue sekä muut Saaristokaupungin asuintalot reitin varrella.

Suomussalmella olimme aivan ”kuutamolla”

Risteily toi kuitenkin pienen lepotauon ajamisesta ja sen jälkeen oli kiva hypätä taas auton rattin. Pidimme Iisalmessa kahvitauon ja sieltä hurautimme Suomussalmelle. Majoituimme kodikkaassa matkustajakoti Kuutamossa. Myönnän, ettei minulla ollut kovin suuria odotuksia Kuutamoa kohtaan, mutta yllätyin positiivisesti. Wc-tilat olivat yhteisessä käytössä ja saunavuoron olisi saanut halutessaan varata maksutta. Iso keittiö oli myös yhteiskäytössä ja jääkaapista löytyi aamiaistarpeet.

matkustajakoti-kuutamo-suomussalmi

Matkustajakoti Kuutamo

matkustajakoti-kuutamo-keittio

Asukkaiden käytössä oleva keittiö. Jääkaapista löytyi monipuolisesti aamiaistarpeita.

Illallispaikkoja oli niukasti tarjolla, joten menimme Kiannon kuohut -kylpylähotellin ravintolaan. Meidän lisäksi siellä oli vain muutamassa pöydässä asiakkaita. Pizza ja viini maistuivat ja ikkunapöydästä oli kiva katsella rantamaisemia.

Vaikka matkustajakodissa ei ollut ilmastointia, nukuimme yön suht hyvin. Huone ei ollut tukahduttavan kuuma. Enemmän häiritsi läheisestä karaokebaarista kuuluva mekkalointi. Siellä taidettiin riemuita aukioloaikojen pidennyksistä.

Aamupalan nautimme kahden 75-vuotiaan motoristin kanssa. Heitä oli matkustajakodissa isompikin porukka, mutta muut olivat istuneet edellisen illan lähibaarissa ja kömpivät vasta pyyhe lanteilla suihkuun, kun me jo lopettelimme aamiaista.

Vaikuttava Hiljainen kansa ja patikointia Hossan kansallispuistossa

Kovin pitkälle emme vitostietä ehtineet ajaa, kun tuhansien turvepäisten hahmojen ”Hiljainen kansa” tuli vastaan. Pysähdyimme katsomaan tätä vaikuttavaa Reijo Kelan luomaa teosta. Hahmojen vaatteita oli hauska katsella ja olipa osalla maski kasvoilla ajan hengen mukaan. Niittykahvilan nokipannukahvit ja letut tuoksuivat herkuilta nenään, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti Hossan kansallispuistoa.

hiljainen-kansa

hiljainen-kansa-joukko

hiljainen-kansa-maskinaama

Hossassa kiersimme viiden kilometrin mittaisen Ölökyn ylityksen. Tarkoitus oli tehdä sen jälkeen vielä puolen tunnin veneretki, mutta aikataulut painoivat päälle ja jätimme sen väliin.

Lue lisää: Olökyn ylitys

olokyn-ylitys-hossa

hossan-poropuisto

poro-hossan-poropuistossaTytär halusi käydä myös Hossan Poropuistossa. Pysähdyimme siellä kahvilla ja pääsimme syöttämään pihalla vapaana käyskenteleviä poroja kädestä. Koska maailma on pieni, olivat puiston toiset asiakkaat myös Lahdesta. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan reissusuunnitelmista ja sen jälkeen oli aika hypätä taas autoon ja nokka kohti Luostoa.

Helteinen yö Luostolla ja kaivuuhommia ametistikaivoksella

Luostolla olimme vasta seitsemän jälkeen illalla. Olin varannut majoituksen Santa´s Hotel Aurorasta. Hotellin vastaanotto oli mennyt jo kiinni, mutta sain heiltä ohjeet mistä löydämme huoneen avaimen.

Huoneen nurkassa nökötti takka. Sille ei näillä helteillä ollut käyttöä. Sen sijaan ilmaistoinnin säädintä etsin pitkään sitä kuitenkaan löytämättä. Soitin vastaanoton päivystysnumeroon ja kysyin onko mitään tehtävissä, kun huoneessa on +31 astetta lämmintä. Puhelu meni Rovaniemen toimipisteeseen, jossa ei osattu neuvoa muuta kuin avaamaan tuuletusikkuna (joka oli jo auki). 

Koska hotellissa ei myöskään ravintola ollut auki, kävimme läheisessä Punaketussa syömässä. Poroja oli paljon liikkeellä – niin maantiellä kuin Luoston keskustassa – näyttivät olevan iltakävelyllä koko porukka.

Yön nukuimme ikkuna auki, mutta eipä se huoneen lämpötilaa laskenut kuin yhdellä asteella. Kun aamulla valitin vastaanotossa ilmastoinnin puutteesta, vaikka sellainen oli nettisivuilla luvattu, sain vastaukseksi ettei missään pohjoisen hotelleissa toimi ilmastointi näillä helteillä. Eikä tarkemmin ajateltuna koko Suomessa. Olin eri mieltä vastaanottovirkailijan kanssa, mutta hän ei ollut halukas antamaan alennusta huoneen hinnasta. Onneksi se ei ollut kallis muutenkaan (91 € sis. aamiaisen).

luosto

Aamupalan jälkeen kävelimme 2,5 kilometrin matkan ametistikaivokselle.  Osallistuimme siellä tunnin kestävälle kierrokselle, jossa pääsi myös itse kaivamaan ametistia. Kierroksen jälkeen oli aika jättää Luoston maisemat taakse ja suunnata kohti Inaria.

Lue lisää: Lampivaaran ametistikaivoksella

Sodankylässä pysähdyimme pikaisella lounaalla. Saariselän kohdalla rankka sadekuuro pysäytti matkamme hetkeksi. Harmaa vesimuuri esti näkyvyyden ja tiellä oli niin paljon vettä, että eteneminen oli suorastaan mahdotonta. Onneksi sadekuuro kesti vain hetken ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Karhunpesäkivellä ja ilta Inarissa

Inariin johtavalla mutkaisella tiellä sai ihailla järvenrantamaisemia. Ennen Inaria pysähdyimme vielä Karhunpesäkivellä, jossa olen käynyt edellisen kerran 12-vuotiaana. Siitä matkasta ei ole kovin paljon muistikuvia, mutta vanhassa valokuva-albumissa on muistona kortti sekä hieman heilahtanut kuva minusta kiven edessä.

Nautimme ensin Karhunpesäkiven vieressä olevan kahvilan antimista. Lettukahvit lakkahillolla maistuivat pitkän ajomatkan jälkeen. Pyörähdimme myös matkamuistomyymälän puolella ennen portaiden kiipeämistä Karhunpesäkivelle.

portaat-karhunpesakivelle-inari

Portaat Karhunpesäkivelle

karhunpesakivi-inari

maisema-inaristaMajoituimme keskustassa hotelli Inarissa. Huone omalla saunalla ja järvinäköalalla ilahdutti ja ilmastointikin toimi. Illalla söimme hotellin ravintolassa ja ateria oli yksi reissumme parhaista. Myöhemmin nautimme oman saunan löylyistä ja ihastelimme näkymiä Inarinjärvelle.

hotelli-inari

Hotellin Inarin viihtyisä huone

hotelli-inari-maisema-ikkunasta

Maisema huoneen ikkunasta

Tenojoen maisemareitillä

Inarista matka jatkui Utsjoelle. Ennen Norjan rajaa käännyimme kohti Karigasniemeä ja sinne ajoimme Tenojoen vartta pitkin. Tämä hieno maisemareitti oli ollut ämpärilistallani jo jonkun aikaa. Olin todella innoissani, että vihdoin pääsisin itse ajamaan sen.

Reittiä ei suotta kehuta yhdeksi Suomen kauneimmista. Pysähdyimme vähän väliä ottamaan valokuvia upeista maisemista. Tiellä ei ollut kovin paljon muuta liikennettä;  joitakin motoristeja sekä asuntovaunuja. Ennen Tenojoelle kääntymistä kannattaa varmistaa, että tankissa on polttoainetta, koska reitin varrella ei ole huoltoasemia. Ainoa auki oleva paikka oli Tenon tunturituvat, jonne mekin pysähdyimme kahville. Sieltä saa ostaa myös kalastuslupia, jos mieli tekee joen varteen kalastamaan.

Lue lisää: Suomen kauneimmalla tiellä Tenojoen varressa

merja-inarissa

tenojoki

tenojoen-varsi

tenojoki-norjan-puoli

Karigasniemellä söimme lounasta ja matka jatkui takaisin Inariin. Olin aika väsynyt, koska Tenojoen lenkkiin oli yhteensä mennyt jo viisi tuntia. Vielä olisi edessä muutama tunti ennen kuin olisimme Enontekiöllä. Päätimme vaihtaa kuskia ja tyttäreni hyppäsi rattiin. Hänen epäonnekseen jouduimme ajamaan suurimman osan matkasta kuoppaista hiekkatietä. Norjan kautta reitti olisi ollut lyhyempi, mutta sinne emme nyt päässeet.

kohti-enontekiota

poroja-tiella

Seitsemän maissa illalla olimme vihdoin Hetassa hotellin pihassa. Siistiydyimme nopeasti ja menimme saman tien illalliselle. Tarjoilijan ei tarvinnut kauaa ympäri puhua meitä ottamaan alkumaljaksi lakkakuohuviinit. Pitkän päivän jälkeen kuohuva maistui ja pääruoaksi tilatut kuhafileet olivat myös todella herkullisia.

Kilpisjärven mahtava Saana

Pitkästä aikaa tuli nukuttua todella hyvin. Kun sen kruunasi vielä reissun paras aamupala, olimme jälleen valmiita tien päälle.

kohti-kilpisjarvea

muotkatakka

maisema-muotkatakalla

Suunta oli taas kohti pohjoista. Pysähdyimme Ropin pirtissä kahvilla ennen Kilpisjärveä. Perillä olimme ennen puolta päivää. Tarkoituksena oli patikoida Saanan huipulle. Olimme jännänneet minkälaisessa säässä saamme tuon reissun tehdä. Vaikka säätiedotukset olivat luvanneet pilvistä, Saanan juurella paistoi aurinko ja sillä mentiin koko matka.

saanan-huipulle

maisema-saanalta

Parin tunnin jälkeen olimme huipulla. Ihmisiä oli liikkeellä mutta ihan jonossa ei tarvinnut kuitenkaan kävellä. Paljon näkyi lapsiperheitä sekä koiria oli myös usealla mukana.

Lue lisää: Kilpisjärven mahtava Saana – sinne mekin kiipesimme!

Kun pääsimme takaisin alas, söimme retkikeskuksessa panniinit ja palasimme samaa tietä takaisin kohti Muoniota. Yön vietimme Harrinivan hotellin ”sviitissä”. Tämä tarkoitti käytännössä huoneistoa kahdessa kerroksessa. Parvella oli makuuhuone ja alhaalla oleskelutila pienellä keittiönurkkauksella. Pientä ihmetystä herätti, ettei huoneessa ollut telkkaria. Lisäksi huoneen ilmastointi oli liiankin tehokas. Kylppärissä oli niin kylmä, että se muistutti jääkaappia.

Olisimme mielellämme syöneet hotellissa, mutta heillä oli listalla vain uuniperunoita ja nekin olivat loppuneet. Jouduimme ajamaan illaksi syömään läheisen Olostunturin vierestä löytyvään ravintola Kammariin. Ei olisi millään jaksanut hypätä taas auton rattiin, mutta olimme sen verran nälkäisiä, ettei ollut vaihtoehtoja. Kammari oli onneksi kiva paikka ja ruoka oli hyvää. Harmitukset unohtuivat nopeasti ja ilta-auringon paisteessa ajelimme takaisin Harrinivaan.

Kempeleen ja Vaasan kautta kotiin

Muonion jälkeen sanoimme heipat Lapin tunturimaisemille ja ajoimme ”Lappi-kuplasta” kohti Kempelettä. Oulun hotellit tuntuivat kalliilta pohjoisten edullisten hintojen jälkeen, joten ajoimme Kempeleeseen yöksi. Hotelli Pohjanhovi oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllähän siellä yhden yön vietti.

kalajoen-hiekkasarkat

Kalajoen hiekkasärkät

raippaluodon-silta

Raippaluodon silta

anne-mattilan-taidekahvilassa

Viimeisen yön vietimme Vaasassa. Matkan varrella pysähdyimme Kalajoen hiekkasärkillä. Kävelimme tuulisella rannalla ja kahvitkin tuli juotua. Vaasassa suuntasimme ensimmäisenä Suomen pisimmälle sillalle eli Raippaluodolle. Sieltä tie vei vielä Vanhaan Vaasaan ennen hotelliin menoa.  Lauantaina pistäydyimme vielä Karvialla Anne Mattilan taidekahvilassa ennen paluuta kotiin.

Miten reissu meni ja mitä tekisin toisin?

Kokonaisuudessaan reissu meni todella hyvin ja viikossa ehti nähdä paljon. Päivämatkat pysyivät paria päivää lukuunottamatta kohtuullisina ja onneksi oli apukuski mukana. Matka vahvisti ajatusta automatkojen hienoudesta. Ne ovat mahtava tapa tutustua omalla aikataululla mieleisiin kohteisiin.

ajoreitti-pohjoiseen

Matkareitti: Lahti-Kuopio-Suomussalmi-Hossan kansallispuisto-Luosto-Inari-Utsjoki-Karigasniemi-Inari-Enontekiö-Kilpisjärvi-Muonio-Kempele-Vaasa-Karvia-Lahti

Olin yllättynyt miten edullisia pohjoisen majoitukset ovat kesällä. Pelkäsin, että joudumme, varsinkin Tunturi-Lapissa, maksamaan itsemme kipeiksi. Mutta itseasiassa hinnat alkoivat nousta vasta rannikkoa alaspäin ajettaessa.

Tenojoen maisemareittiä mietin vielä lähtöaamuna. Se teki ison mutkan ja pohdin onko se varmasti sen arvoinen. Kyllä se oli ja nyt on sekin toive toteutunut. Muutenkaan en tekisi mitään toisin. Halusimme kunnon läpileikkauksen pohjoisen kohteista ja sen saimme. Tulevilla reissuilla voi ottaa pienemmän alueen haltuun ja tutustua paremmin sen luontokohteisiin sekä muihin nähtävyyksiin.

Pidätkö sinä automatkoista? 

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Hossan kansallispuisto: Jylhiä maisemia Ölökyn ylityksellä
Lampivaaran ametistikaivoksella Luostolla
Suomen kauneimmalla maantiellä Tenojoen varressa
Kilpisjärven mahtava Saana

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 31 heinäkuun, 2021 at 12:01

    Huh, varsin hetkinen tahti teillä! Mutta kivoja paikkoja olitte valinneet vierailupaikoiksi. Oliko tuo ametistikaivos kiva? Me ei olla siellä vielä käyty, vaikka Pyhä-Luostolla ollaankin useampaan kertaan oltu. Ollaan aina keskitytty patikoimaan.

    Millainen määrä muuten hyttysiä oli Lapissa (tai muualla) näin heinäkuun lopussa? Tuntuu, että monessa paikassa niiden määrä on nyt ollut vähenemään päin mahdottoman alkukesän jälkeen.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, 1 elokuun, 2021 at 11:10

      Kiitos Mikko! Me tykättiin ametistikaivoksesta. Tarkoitus on kirjoittaa siitä oma postaus, mutta siellä oli ensin lyhyt info ja sen jälkeen päästiin kaivuuhommiin. Se oli ihan hauskaa. Meidän reissu oli heinäkuun puolivälissä eikä hyttysiä ollut kovin paljon. Patikointireiteillä niitä parveili jonkun verran, mutta kun suihkutteli Offia, pysyivät pois. Mutta vähemmän oli siis mitä luultiin. Hyttyshatutkin oli mukana, mutta niille ei ollut käyttöä 🙂

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 1 elokuun, 2021 at 16:00

    Mukavaa äiti-tytär aikaa teillä ollut. Itsekin olen roadtrippaillut kahden lapseni kanssa erikseen. Ja huomannut, että roadtripillä jaksaa hyvin ajaa. Joskus arjessa sadan kilometrin ajo ärsyttää, mutta roadtripillä olen huomannut, että menee ihan kevyesti tuo tuollainen kuin teilläkin 7x 450 km😉. Se on se asenne ja motivaatio, elämykset!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 09:47

      Kiitos Mari! Arjessa on joutunut ajamaan paljon (toki nyt k-ronan aikaan vähemmän), joten en säikähdä pitkiäkään ajomatkoja. Kunhan muistaa pitää taukoja, niin päivässä voi hyvin ajella 300-400 km. Ja toki roadtripeillä motivaatiokin on toista, kun työmatkaa ajaessa 🙂

  • Reply Terhi sunnuntai, 1 elokuun, 2021 at 16:03

    Meidänkin viikon mittainen Lapin-matkamme kierteli osittain samoja reittejä ja vajaat 3000km tuli ajettua. Hiekkatiet eivät tosiaankaan olleet suosiossa ja esim. väli Inaristä Kittilään oli loppupätkästä todella haastava koska tietyö. Meillä oli myös samanlainen hotellinvarausjärjestelmä, matkan varrelta varattiin lisää, tosin viikonloppu Kokkola-Vaasa akselilla oli kovin varattu. Ja tosiaan, kuulin että tänä vuonna Lapissa olisi paljon hyttysiä ja mäkäräisiä, eivätpä ainakaan meitä kiusanneet.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 09:49

      Kiitos Terhi! Lappi on ollut suosittu kohde tänä kesänä 🙂 Hiekkateitä tosiaan osui jonkun verran matkan varrelle ja olivat vielä todella huonokuntoisia. Onneksi ei tullut rengasrikkoja.

  • Reply Mari sunnuntai, 1 elokuun, 2021 at 16:58

    Retkenne kuulostaa todella hienolta. Rakastan autoreissuja! Tänä kesänä ollaan reissattu jo lähes 9000 km ympäri Suomea. Harmi, että loma loppuu ja tahti väkisinkin hiipuu. Noin pohjoisessa ei olla nyt viime vuosina ajeltu, mutta monenlaisia maisemia on silti osunut reissuun. Hiekkatiet ovat kyllä aika tylsiä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 09:53

      Kiitos Mari! No huh, teillä on valtavasti kilometrejä takana. Mutta äkkiähän niitä kertyy – Suomi on pitkä maa.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, 1 elokuun, 2021 at 17:38

    Aikamoinen reitti viikossa. mutta tosin helpottaa kun on kaksi kuljettajaa. Viime kesänä ajoin Lappia ympäriinsä vajaan kuukauden verran ja kilometrejä tuli 5000. Pyörin vähän samalla suunnalla mutta Enontekiön jätin väliin ja vietin aina aina 2-4 yötä yhdessä kohteessa (Levi, Inari, Karigasniemi, Utsjoki, Nuorgam, Pyhä/Luosto, Kuusamo). Kittilän ja Inarin välinen hiekkatie on pitkä, mutta siellä sai ajaa ”urku auki” — onneksi oli nelivetoinen auto — pysähdyin vain Pokassa, mutta siellä ei ollut ketään/mitään auki aamusta. Inari-järven ympäristöön voisi vielä joskus palata.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 09:59

      Kiitos Jani! Kilometrejä kertyi, mutta se oli tiedossa jo ennen lähtöä. Oli iso apu, että tytär oli mukana ja hän pystyi ajamaan Tenojoki-päivän päätteeksi loppumatkan. Mukavalta kuulostaa sinunkin viime kesän reissu. Olisi ollut kiva viipyä tien päällä pidempäänkin, mutta nyt ei aikataulut antaneet periksi. Inari järven seutu oli todella kaunista ja sinne voisi tosiaan mennä joskus uudestaan.

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME maanantai, 2 elokuun, 2021 at 11:23

    Teillä on ollut ihan huikea reissu! 🙂 Ja olen samaa mieltä siitä, että automatkailu on hurjan hauskaa. Siinä kun saa mennä omaan tahtiin ja pysähdellä juuri niin paljon (tai vähän) kuin ikinä haluaa – ja juuri niissä paikoissa, jotka itse kokee kiinnostaviksi.

    Olen itsekin intoillut Lapin halvoista majoituksista nyt kesäaikana! Vielä kun saisi jonkun lomalaisen lähtemään pienelle (tai vähän pidemmällekin) retkelle 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 10:08

      Kiitos Eveliina! Autolla reissaaminen on tosi kivaa ja kiteytit hyvin sen parhaat puolet 🙂 Monia mielenkiintoisia kohteita toki joutui jättämään väliin, mutta täytyy niihin palata myöhemmin. Eipä ne sieltä minnekään katoa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, 2 elokuun, 2021 at 15:25

    Aika lailla kilometrejä viikkoon, kuten joku jo kommentoikin 🙂
    Me tulimme ”vain” Rovaniemeltä Espooseen, 1550 km päiväretkineen kaikkineen, ja käytimme siihen aikaa 11 päivää ja ajaminen jaettuna kahdelle kuskille. Toisaalta olikin sitten aikaa pysähtyä pariksikin yöksi pariin paikkaan ja tehdä koko päivän kestäviä retkiä. Nyt mietin, että jos kävisimme vielä ”hakemassa” pari majakkaa Vaasan tai Kemin tienoilta, niin voisi olla kiva lentää kaupunkiin ja tehdä sieltä lyhyet retket vuokra-autolla – jotenkin kuitenkin osittain aina samoja reittejä ei viitsisi kovin moneen kertaan ajaa enää.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, 3 elokuun, 2021 at 10:16

      Kiitos Pirkko! Juu, kyllähän niitä kilometrejä kertyi 🙂 Jos olisi ollut mahdollisuus viipyä tien päällä pidempään, olisimme saattaneet jossain paikassa olla parikin yötä. Kilpisjärvellä varsinkin olisi ollut näkemistä enemmänkin ja Kuusamon jouduimme ohittamaan kokonaan. Olen samaa mieltä, ettei samoja reittejä ainakaan muutaman kuukauden sisään viitsisi ajaa uudestaan.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 3 elokuun, 2021 at 13:12

    Vitsi te ootte kerinneet tekemään viikossa pitkän reissun! Varmasti ollut upeaa, vaikka joinain päivinä automatkat olleetkin aika pitkiä. Ja erikoisia hotellikokemuksiakin. Kummallinen väite, ettei ilmastointi toimi yli 30 helteillä. Meillä varmaan vielä hetken aikaa Lappi on liian kaukana, jollei ole käyttää matkaan reilusti yli viikkoa. Ei viitsi istuttaa näin pientä lasta niin pitkään autossa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, 7 elokuun, 2021 at 13:59

      Kiitos Sonja! Tulihan siinä ajeltua 🙂 Minustakin tuo väite ilmastoinnin toimimattomuudesta oli outo. Hotellin käytävillä ja yleisissä tiloissa se kyllä toimi, mutta miksi sitä ei saatu myös huoneisiin. Muilla pohjoisen hotelleilla ei ollut ongelmia ilmastoinnin kanssa – osassa oli jopa liian kylmää.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla keskiviikko, 4 elokuun, 2021 at 14:33

    Kylläpäs siinä tuli kierreltyä Suomea oikein kunnolla! Varmasti oli antoisaa ja hauskaa ja samalla pääse näkemään ja kokemaan erilaisia kaupunkeja ja majoituksiakin. Kyllä nuo pohjoisen Suomen maisemat vaan on niin upeat, että ihan ikävä tulee! 🙂 Ja nuo porot! Toivottavasti ensi vuonna pääsisi Suomen pohjoista taas ihastelemaan, viime vuonna siellä ensimmäistä kertaa tuli vasta käytyä ja hinku takaisin kyllä on.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, 7 elokuun, 2021 at 14:01

      Kiitos Tiina! 🙂 Minä tykkään myös pohjoisen maisemista todella paljon. Onneksi reilun kuukauden päästä olisi Lapin matka taas tiedossa, ellei tiukentuneet k-rona rajoitukset laita kapuloita rattaisiin.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, 7 elokuun, 2021 at 17:45

    Onpa teillä ollut mielenkiintoinen reissu ja olette tosiaan nähneet paljon. Ihailen tuota spontaanisuutta, itse syyllistyn liikaakin suunnittelemaan kaiken etukäteen. Jäin miettimään jutussasi noita palvelun puutoksia. Näitä, kun näyttää putoilevan kesä-Suomesta yhtä mittaa. Outoa, että luvataan ilmastointi, mitä ei olekaan. Tai ravintola, jossa ovat perunat loppu 🙂

    Tykkäämme itse matkailla kesä-Lapissa ja olemme huomanneet saman, että majoitusta saa kohtuuhintaan. Hyvä ja joskus yllättävän edullinen vaihtoehto ovat myös hiihtokeskusten mökit.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 11 elokuun, 2021 at 17:28

      Kiitos Annemaria! Paljon ehdimme viikossa nähdä ja minäkin mietin noita puuttuvia palveluita. Ilmastoinnin puuttuminen ärsytti kyllä enemmän kuin uuniperunoiden loppuminen 🙂 mutta kyllä sekin otti päähän, kun ei olisi millään jaksanut lähteä hotellin ulkopuolelle syömään. Onneksi ravintola Kammari Olostunturilla oli kiva paikka ja harmitus unohtui nopeasti. Pohdin myös pohjoisen hintoja; johtuuko kohtuulliset hinnat koronasta vai ovatko ne olleet tuolla tasolla jo ennen koronaa. Kesä-Lappi viehätti ja luulenpa palaavani sinne joskus uudestaan.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, 7 elokuun, 2021 at 18:52

    Ihanan kuuloinen reissu! Me ollaan joskus tehty tuota samaa, että varataan majoitukset vasta matkan varrella. Siinä on tietynlainen vapaus muuttaa välillä sitten suunnitelmaa mutta joskus saattaa tulla myös stressiä, että mistä löytyy sopiva majoitus. Aika erikoiselta kuulosti tuo Santa´s Hotel Auroran käsitys ilmastoinnista. Mitenkähän se meillä täällä Kaliforniassa voi pyöriä kun joka päivä on +31C. Aika harhaanjohtavaa mainontaa.

    Olisi kyllä kiva päästä tuollaiselle kierrokselle. Varsinkin tuo Hiljainen kansa olisi kiva joskus nähdä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 11 elokuun, 2021 at 17:33

      Kiitos Paula! Tuo ilmastointijuttu Luostolla oli kyllä yksi reissun kummallisimmista asioista, varsinkin kun se tuntui toimivan kaikkialla muualla paitsi huoneissa. Myöhemmin luin hotellin arvosteluja joltain nettisivulta ja siellä oli moni muu valittanut samaa asiaa. Yksi kommentoija tosin mainitsi, että maksamalla oli saanut ilmastoinnin. Siis what? Ei sellaista mahdollisuutta edes tarjottu missään. Pihassa oli myös ”igluja” ja mietin olisiko tarkoittanut niitä, koska niiden hintataso oli korkeampi kuin tavallisten huoneiden.

    Leave a Reply