Suomen suurin matkablogiyhteisö

Patikointia Kätkätunturilla

Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti -10 astetta. Juuri sopiva sää lähteä tallustamaan kohti Kätkätunturia, joka sijaitsee Levitunturin naapurissa. Alkuviikosta olin suunnitellut lumikenkien vuokraamista mutta edellispäivän kaatuminen hiihtolenkillä ja nilkan kipuilu saivat mielen muuttumaan. Kätkätunturille suositeltiin lumikenkiä varsinkin jos aikomuksena oli päästä huipulle asti. Koska en tiennyt miten ylipäänsä pärjäisin kipeän nilkkani kanssa, päätimme lähteä tunnustellen matkaan. Jos kipu kävisi kovaksi tai reitti mahdottomaksi edetä, kääntyisimme takaisin.

Kätkätunturille jyrkkää ja liukasta polkua pitkin

Kävelimme ensin Immeljärven rantaan ja sieltä viittoja seuraten Kätkätunturille johtavalle polulle. Alkumatka oli leveää polkua eikä onneksi edes kovin liukasta, joten sitä pitkin oli hyvä kävellä. Pikkuhiljaa polku muuttui kapeaksi ja jäiseksi. Nastakengille olisi ollut käyttöä, mutta sellaisia ei ollut mukana. Hankalat kohdat kiersin lumihangen kautta ja otin puista tukea. Lunta oli paljon ja upposin hankeen nivusia myöten.

Muita kulkijoita ylöspäin ei ollut meidän lisäksi. Vastaan tuli isä ja poika, joilla oli pulkat mukana. He olivat jo reippailleet huipulle ja laskivat pulkalla alaspäin. Isä kehui reitin olevan hyvässä kunnossa ja ylös pääsi ilman lumikenkiä. Lähtiessä en uskonut meidän kovin pitkälle pääsevän, mutta kun kuulin reitin hyvästä kunnosta heräsi heti toivo, että voisimme päästä jopa huipulle asti. Vastaan tuli myös nuori mies läskipyörän kanssa. Hän kiroili hyvää ajatusta ottaa pyörä mukaan. Pahimmissa kohdissa sitä piti taluttaa ja matkanteko oli entistä raskaampaa.

levitunturi-katkatunturilta-katsottuna

puiden-oksilla-lunta-katkatunturilla

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka

Liukasta polkua pitkin tarpoessa tuli kuuma, koska olin laittanut liikaa vaatetta päälle. Pysähdyin ottamaan fleecen pois ja tuumailin, että maisemistakin voisi nauttia eikä vain puuskuttaa eteenpäin katse maassa.  Jyrkimpien kohtien jälkeen polku muuttui helpommaksi kulkea. Koska reitin varrella ei näkynyt opasteviittoja emme tienneet kuinka pitkä matka huipulle vielä olisi.

Lumen kuorruttamat puut olivat kauniita ja Levitunturi näkyi takanamme lähes koko komeudessaan. Koska oli kirkas keli myös Pallastuntureiden jono näkyi horisontissa. Kamera oli repussa, koska en liukastumisen pelossa uskaltanut roikottaa sitä kaulassa. En jaksanut ottaa sitä kuitenkaan esiin kuin pari kertaa. Kännykällä tuli napsittua enemmän kuvia, koska sen sai nopeasti ja näppärästi taskun pohjalta.

levitunturi

Levitunturi

nakoala-katkatunturilta

Kätkätunturin huippu jäi näkemättä

Hetken kuluttua kuulimme puheensorinaa, joka kuului alempaa polulta. Muutkin retkeilijät olivat näköjään heränneet emmekä olleet reitillä enää kahdestaan. Jos siis haluaa kulkea rauhassa kannattaa lähteä liikkeelle heti aamupäivästä. Mitään ruuhkaa siellä ei nytkään ollut, mutta oli mukavampi mennä omaa tahtia ilman, että kukaan kopisteli takana kantapäille.

Päädyimme lopulta jollekin nyppylälle, jota luulin ensin huipuksi. Katselimme ympärillemme ja päättelimme että tunturin huippu taitaa siintää vielä edessämme. Sinne näytti olevan aikamoinen matka. Olisin kaivannut jotain kylttiä, jossa olisi kerrottu minkä pituinen matka olisi vielä ollut edessä. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt. Päätimme kääntyä takaisin, koska olihan sitä jo tarvottu lumessa ihan riittävästi. En ollut uskonut meidän pääsevän edes noin korkealle. Nilkan kanssa pärjäilin, mutta arvelin sen olevan illalla entistä kipeämpi päivän rasituksen jälkeen.

rykimapolku-katkatunturi

maisema-katkatunturilta

Alaspäin mennessä vastaan alkoi tulla porukkaa enemmänkin ja kiittelin mielessäni aikaista aikatauluamme. Joillakin näytti olevan lumikengät mukana, mutta suurin osa kulki polkua pitkin. Alempana näimme pienen ryhmän, joka kulki polun ulkopuolella lumikengillä.

Kun saavuimme jyrkimmille kohdille, valitsin kulkutavaksi suosiolla pyllymäen. Mies oli kysynyt jo ylöspäin mennessä miten aioin selvitä alas. Kohauttelin silloin olkapäitä ja mietin samaa itsekin, mutta ajattelin jonkun keinon keksiä. Kun jyrkimmät ja liukkaimmat kohdat jäivät taakse ja polku muuttui tasaisemmaksi huokaisin helpotuksesta.

Jos joskus vielä Kätkätunturille palaan, silloin on kesä ja olisi kiva kulkea koko reitti ylös asti. Eikä tarvitsisi turvautua pyllymäkeen – ehkä…

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa
Talviloma Levillä
Tyttöjen viikonloppu Levillä
Hiihtolomalla Pallastunturin maisemissa

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 20:16

    Kiva, että nilkka kesti kävelyn! Nastakengät ovat kyllä hyvä varustus talviretkillä, joskus nuo jäiset rinteet hirvittävät ihan terveilläkin jaloilla. Minkä pituinen reitti huipulle asti olisi ollut?

    Mekin lähdemme mielellään aamuisin patikoimaan. Silloin saa tosiaan edetä ihan keskenään, jota itsekin arvostan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 8, 2021 at 17:18

      Kiitos Marika! Nilkka kesti kävelyn suht hyvin, mutta illalla se oli todella kipeä. Joku fiksumpi olisi jättänyt nuo reippailut väliin, mutta en malttanut 🙂 Kätkätunturi on 504 m korkea ja siihen ohjeistetaan käyttämään 2-4 tuntia aikaa. En osaa sanoa miten paljon meillä olisi ollut vielä patikoitavaa, jos olisimme jatkaneet. Ensin näytti olevan alamäki edessä ja sen jälkeen olisi ollut jälleen nousua.

  • Reply Arja / Elämänmakuisia matkoja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 16:33

    Olipa kurja tuuri nilkan kanssa, mutta hyvä, että aika pitkälle pääsit kuitenkin.
    Ja maisemat on kauniit!
    Talvella on kyllä hankalaa, kun polut jäätyvät, nastakengät on suureksi avuksi. Varmaan myös lumikengät, ne on itsellä vielä testaamatta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 8, 2021 at 17:19

      Kiitos Arja! Ostin tuon reissun jälkeen nastakengät, mutta en ole päässyt niitä vielä kunnolla testaamaan, koska tiet ovat jo suurimmaksi osaksi sulaneet. Ensi talvena sitten. Lumikenkiä olisi kiva testata, koska niistä minullakaan ei aikaisempaa kokemusta.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 17:59

    Niin sympatiseeraan hiihtomäessä kaatujia. Kaaduin itse aika pahasti marraskuussa ja sen seurauksens pelkään mäkiä järkysti. Toivottavasti sinulle ei käy samoin. Ja hyvä, kun nilkka kesti. Olisi tylsää reisdussa kököttää majoituksessa

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 8, 2021 at 17:25

      Kiitos Mari! Harmillista kuulla sinun kaatumisesta. Huvittavinta tuossa minun tapauksessani oli se, että menimme jäälle juuri tasaisen reitin toivossa ja sitten siirtymässä menin nutulleni. Mutta onneksi pääsin seuraavana päivänä patikoimaan. Olisi ollut tylsää nököttää hotellissa.

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME maanantai, huhtikuu 5, 2021 at 22:38

    Harmi, että nilkka esti huiputuksen 🙁 Mä samoilin monta vuotta ilman nastakenkiä, mutta tänä vuonna panostin vihdoin itseeni ja hommasin sellaiset – enkä ole katunut kertaakaan. On niin paljon mukavampaa ja nopeampaa kävellä, kun ei koko ajan tarvitse jännittää kaatumista. Tosin nythän nuo lumet jo (ainakin täältä etelästä) sulivat vauhdilla 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 8, 2021 at 17:27

      Kiitos Eveliina! Minäkin hankin nastakengät tuon reissun jälkeen. Ensi talvena pääsee sitten testailemaan niitä 🙂 Kiva kuulla, että niistä oikeasti on hyötyä.

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna keskiviikko, huhtikuu 7, 2021 at 20:07

    No voihan mikä kokemus! Niin ikäviä kaikki jalkavaivat!

    Mulla oli vähän erilainen kokemus Kätkätunturista. Lumikengät oli kyllä vuokrattuna, mutta olivat niin surkeat että palasin viemään ne takaisin autoon.

    Mutta se tammikuisen pakkaspäivän aurinko! Se oli ehkä yksi kauneimmista auringonnousuista joita olen kokenut. https://johannasuomela.com/2019/02/03/kittilan-katkatunturille-26-asteen-pakkasessa-hypotermiahakuista-holmoilya-vai-talven-paras-paiva/

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 8, 2021 at 17:30

      Kiitos Johanna! Huh missä pakkasessa olet retkeillyt. Minulta olisi varmaan jäänyt väliin 🙂 Mutta todella upean auringonnousun olet nähnyt.

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua perjantai, huhtikuu 9, 2021 at 22:41

    Tuntuu että kaikki on käyneet Lapissa ja ladulla ja mäessä ja tunturivaelluksella ja minä oon ollu kotona. (Ei tehny mieli matkustaa julkkareilla laduille koronan jyllätessä.) Mutta oisko se kuitenkin niin, että mun on helpompi vain ihailla toisten kuvia vaelluksilta, kun en tykkää kylmästä yhtään. Joten kiitos maisemista!

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 15, 2021 at 17:21

      Kiitos Anna! Tänä vuonna talvi on ollut todella kylmä ja runsasluminen ja varsinkin somessa on näkynyt paljon kuvia Lapista ja hiihtoladuilta. Myös avantouinti on noussut trendikkääksi harrastukseksi. Ainakin omassa feedissä avantokuvia on näkynyt todella paljon. Vaikka talvi olikin mukava, en laita yhtään pahakseni, että kesä tulee 🙂

  • Reply Outi| Nattura-blogi sunnuntai, huhtikuu 11, 2021 at 09:45

    Tuo on erityisesti talviretkillä paha, että vaatetta on aina liikaa päällä itse patikalla, mutta kun pysähtyy eväshetkelle niin tulee kylmä.

    Aloin miettimään tuota että kesälläkin vetäisit pyllymäkeä alas ja samalla ajattelin sut muutaman skumppalasillisen jälkeen laskemassa tunturinrinnettä alas täysillä nauraen. Veikkaan ettei täysin utopistinen mielikuva 😉

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 15, 2021 at 17:24

      Kiitos Outi! Pukeutuminen talviretkille on haasteellista. Tunturissa puhaltaa usein kylmästi ja varoiksi laitoin kunnolla lämmintä päälle. Enpä arvannut, että hiki siinä lopulta tulee. Ihana tuo sun mielikuva 🙂 Ei se ihan utopistinen kyllä ole, täytyy myöntää.

  • Reply Kohteena maailma / Rami keskiviikko, huhtikuu 14, 2021 at 22:06

    Itsellä on edellisestä Levin talvireissusta aikaa, joten ei ole Kätkätunturikaan tullut ennen tutuksi. Kesällä Levillä olen pikaisesti käynyt, mutta silloin keskityin enemmän luontomatkailuun ”lähistöllä” olevissa kansallispuistoissa. Leville tekisi mieli mennä talvella, mahdollisesti ensi vuonna. Oli jo tänäkin vuonna ajatuksissa, mutta päädyin viettämään Lapin loman Ounasvaaralla, joka on varsin kiva kaupunkihiihtokeskus kyllä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, huhtikuu 15, 2021 at 17:31

      Kiitos Rami! Ounasvaara on minulle tuntemattomampi kohde, mutta postaustesi perusteella vaikutti mukavalle lomakohteelle. Sielläkin on tekemistä ja näkemistä vaikka kuinka.

    Leave a Reply