Suomen suurin matkablogiyhteisö
karisalmen-silta-paijanne

Purjehdusretki Päijänteelle – kohteena Padasjoki ja Sysmä

Syyssateen ropistessa kattoon, kesä tuntuu kaukaiselle ajatukselle. Vien teidät kuitenkin hetkeksi heinäkuiselle purjehdusreissulle Päijänteen maisemiin. Sateelta ei vältytty silloinkaan.

Viime vuosina purjehdusretket Päijänteelle ovat vähentyneet, koska aika ei tunnu riittävän sekä mökkeilyyn että veneilyyn. Alkukesästä esitin miehelle toiveen, että tänä kesänä olisi kiva tehdä parin päivän retki Päijänteelle. Niinpä eräänä aurinkoisena maanantaiaamuna pakkasimme veneen ja lähdimme mökiltä kohti Kalkkisten kanavaa, jonka kautta väylä vei Päijänteelle.

Ennen kanavaa pysähdyimme Mani-baarissa ja haimme pizzat lounaaksi. Samalla reissulla täydensimme veneen ruokavarastoja lähikaupassa. Pizzapaloja syöden jatkoimme matkaa kohti kanavaa.

purjehtien-paijanteelle

manibaari

koira juomakupin aarella

Helle! Onneksi Mani-baarin kivat tädit antoivat ison juomakupin pizzoja odotellessa

venesatama-manibaarin-lahella

Kalkkisten kanava – portti Päijänteelle

Kalkkisten kanava yhdistää Ruotsalaisen, joka on Heinolan lähellä sijaitseva järvi, sekä Päijänteen. Kanava valmistui vuonna 1878 ja sitä uudistettiin 60-luvulla.

Kanava toimii itsepalveluna ja sulutus hoidetaan Vääksyn kanavalta. Sulku on 500 m pitkä ja on sulkuväliltään Euroopan pisin makean veden kanava. Pitkän sulkuvälin vuoksi sulutuksen aikana ei tarvitse kiinnittyä laituriin vaan voi edetä hitaasti poistumisporttia kohti.

kalkkisten-kanava

kalkkisten-kanava-poistumisportti

Kohti poistumisporttia

karisalmen-silta

Karisalmen silta

Meillä kävi kanavalla tuuri sekä mennessä että tullessa. Pääsimme sulutukseen saman tien ja vältyimme pitkiltä odotteluilta. Joskus kanavalla voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, jos portti menee nenän edestä kiinni. Päijänteeltä palatessa menimme sulutukseen yhdessä Lahdesta Heinolaan kulkevan Suomenneidon kanssa.

Kalkkisten kanava on kesäkuukausina auki puoleen yöhön saakka. Syksyllä aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Padasjoen laivaranta

Vaikka Päijänteellä on tullut veneiltyä useita kymmeniä kertoja, olen vain kerran aikaisemmin yöpynyt Padasjoen satamassa. Olin silloin Päijännepurjehduksen ”varjopurjehduksella” ja tulimme samaa matkaa kilpaveneiden kanssa pohjoisesta kohti Padasjokea. Mieheni osallistui kilpailuun toisella veneellä ja meidän vene piti saada Padasjoelle, jotta pääsimme seuraavana päivänä jatkamaan kesälomapurjehdusta. Miehen kaveri tuli kippariksi ja mukaan saatiin vielä pari muuta tuttua. Menossa mukana oli myös yksi koira ja sen vuoksi rantauduimme pari kertaa matkan varrella saareen, jotta koira pääsi tarpeilleen. Sillä reissulla ei Padasjoen sataman palveluihin ehtinyt tutustua, joten sillä halusin ensimmäisenä sinne.

kiuasniemi-marina

maisema-paijanteelle-padasjoelta

valkoinen-sorsa-padasjoella

Padasjoen satamassa uiskenteli valkoinen sorsa

padasjoen-satama

Harmaa aamu Padasjoella

Padasjoen laivarannasta löytyy monipuolisesti palveluja ja se onkin Etelä-Päijänteen suurin satama.  Venepaikkoja on yhteensä 350, joista suurin osa kausipaikkoja. Vieraspaikat löytyvät hyviltä paikoilta satamaravintolan edustalta. Meitä hieman jännitti olisiko iltapäivällä vielä vapaita paikkoja. Kesälomakausi oli parhaimmillaan ja vieraspaikat saattaisivat hyvinkin olla täynnä. Onni oli myötä ja vene sai paikan kahden ison moottoriveneen välistä. Ellei tilaa olisi ollut, meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa toisaalle. Illan tullen paikkoja tyhjeni lisää, koska osa veneilijöistä oli pysähtynyt vain syömään ja he jatkoivat matkaa ennen hämärän tuloa.

Ensin kävimme maksamassa vieraspaikan, joka oli 12 €/yö (sis. sähkön). Pidempään reissussa oleville oli tarjolla mahdollisuus suihkuun ja vaatteiden pesuun muutaman kympin panttia vastaan. Sataman läheisyydessä oli myös saunoja, joita olisi voinut vuokrata. Padasjoen palvelut olivat noin kilometrin päässä ja satamassa toimivasta matkailu-infosta sai lainata polkupyöriä.

Koirat kaipasivat veneessä istumisen jälkeen liikuntaa ja kun vieraspaikka oli maksettu, lähdimme karvaturrien kanssa pienelle kävelylle. Jaloittelu teki hyvää meillekin. Pitkää lenkkiä emme tehneet, koska nälkä alkoi kurnia ja houkutus satamaravintolan terassille oli suuri. Aurinkoinen sää oli täyttänyt suurimman osan pöydistä, mutta meille löytyi sopivasti tilaa yhdestä nurkkauksesta ja koirat pääsivät loikoilemaan pöydän alle meidän syödessä.

Illalla kävelimme koirien kanssa pidemmän lenkin ja huomasin, että sataman läheltä olisi päässyt myös luontopolulle. Se jäi tällä kertaa väliin, mutta ehkä seuraavalla veneretkellä voisi sielläkin pistäytyä.

Sysmä, ohoi!

Yöllä satoi vettä kaatamalla ja seuraava aamu oli harmaa ja pilvinen. Veneessä nautitun aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sysmän Suopeltoa. Päijänne näytti hiljaiselta ja meidän lisäksi liikenteessä näytti olevan vain muutama vene sekä vesiskoottereilla liikkuva isompi porukka.

paijanne

sysma-ilola-inn

Ilola Inn

Matka taittui nopeasti ja olimme Ilola Innin laiturissa sopivasti lounasaikaan. Olin pyörähtänyt autolla Ilola Innin kahvila-ravintolan edustalla muutamia viikkoja aikaisemmin ja paikka näytti todella viihtyisälle. Veneilypalveluiden lisäksi Ilola Inn tarjoaa boutiquetason majoitusta.

Kun  mainitaan sana”boutique” hintakin on sen mukainen. Venepaikka olisi maksanut 22 €/yö (sis. sähkön). Kun kuulimme, ettei kahvila-ravintolassa ole alkuviikosta kokkia paikalla, ja tarjolla on vain pientä mikrossa lämmitettävää suolaista, päätimme siirtää veneen Pinxinmäen laituriin. Siellä saimme yöpyä 10 eurolla ja Pinxinmäen ravintolassa oli tarjolla kunnon ruokaa.

Pinxinmäki  – taidetta ja hyvää ruokaa

Pinxinmäki on suosittu kesäravintola. Ruoan ja juoman lisäksi se täyttää taidenälkää gallerian ja pihapiirin aittojen taidenäyttelyissä. Pinxinmäki on suosittu retkikohde ja meidän lounastaessa terassilla, sisätila täyttyi isosta ryhmästä, joka oli tullut viettämään kesäpäivää.

Ruokatilausta tehdessä kysäisin tarjoilijalta paikan historiasta ja sain kuulla puutalon toimineen ennen vanhaan kouluna. Kun tarkemmin katsoin sisustusta, huomasin pulpetin, kirjoja ja muita koulutarvikkeita, jotka oli jätetty rekvisiitaksi ja muistoksi entisajoista.

pinxinmaki

Pinxinmäki

maisema-pinxinmaen-terassilta-paijanteelle

Terassilta oli kivat maisemat Päijänteelle

pinxinmaen-ravintola

Pinxinmäen ravintola oli ennen vanhaan koulu. Siitä muistona muun muassa pulpetti ja piano

Ruoka oli hyvää ja terassilta oli hienot näköalat Päijänteelle. Sää jatkui harmiksemme sateisena, mutta onneksi lämpimänä. Sateen vuoksi loppupäivä kului suurimmaksi osaksi veneen sisätiloissa. Illan suussa sade lakkasi ja kävelimme koirien kanssa Ilola Inniin. Muutama vene oli laiturissa, mutta muutoin siellä oli yhtä hiljaista kuin Pinxinmäelläkin.

Seuraavana aamuna käänsimme veneen kohti Heinolaa ja iltapäiväkahvit pääsimme nauttimaan taas oman mökin terassilla. Pyrähdys Päijänteelle toi piristystä sateisesta säästä huolimatta. Ensi kesänä uudestaan!

pursiseuran-lippu-paijanteella

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Purjeveneellä Tallinnaan
Kesämökki on parasta kesässä
Jos haluat pizzaa, sano Mani-baari

Ota blogi seurantaan myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, lokakuu 20, 2020 at 19:40

    Kuulostipa tosiaan kivalta retkeltä! Itse en ole ikinä päässyt kokeilemaan purjehtimista, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Muuten on tullut kyllä veneiltyä varsin paljonkin, mutta uskoisin, että purjehduksessa on ihan omanlaisensa tunnelma!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, lokakuu 27, 2020 at 17:16

      Kiitos Mikko! Purjehtimisessa kiehtoo tuulen voimalla eteneminen (tyynellä kelillä turvaudutaan kyllä moottorin apuun). Tunnelmaa luo hiljaisuus, kun moottori ei pärise, vaan kuuluu pelkästään aaltojen äänet ja purjeiden kahina. Luonnosta nauttii myös eri tavalla, kun ei kiidetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan mennään hiljalleen eteenpäin. Kovalla tuulella fiilis toki toisenlainen.

  • Reply Marinella / KAUKOKAIPUU sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 11:56

    Täällä toinen, joka ei ole purjehtinut (kuin kerran Helsingin edustalla). Sysmä on kyllä upea luontokohde ja suosittelen ehdottomasti seuraavalla kerralla kiertämään myös Etelä-Suomen Koliksi kutsutun Kammiovuoren kierroksen. 🙂

    Teillä näytti olevan oikein mukava retki!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, lokakuu 27, 2020 at 17:18

      Kammiovuori on listalla! Olen nähnyt sieltä hienoja kuvia enkä meinannut aluksi silmiäni uskoa, että Sysmässä löytyy jotain sellaista. Jospa ensi kesänä tulisi käytyä kierroksella. Kiva kun kommentoit 🙂

  • Reply Ne Tammelat maanantai, lokakuu 26, 2020 at 20:22

    Päijännettä on tullut kierrettyä lähinnä autolla, joten kiva nähdä paikkoja purjehtijan vinkkelistä. Sysmä on jotenkin kyllä niin symppis paikka 🙂 Marinellalle tuohon yläpuolelle vielä kommentti, että iso suositus Kammiovuorelle, oli kyllä kiva paikka ja maisemat ”melkein” kuin Kolilla!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, lokakuu 27, 2020 at 17:22

      Kiitos kommentista! Päijänteen rantoja on tullut katseltua myös auton ikkunasta, mutta veikkaan, että useammin olen nähnyt niitä veneestä käsin. Aiemmin – kun meillä ei ollut mökkiä – veneilimme joka kesä Päijänteellä. Siellä on paljon tuttuja paikkoja, mutta nyt oli hauska käydä Padasjoella, joka oli minulle suht uusi kohde. Kammiovuori alkoi kiehtoa nyt entistä enemmän 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, lokakuu 28, 2020 at 13:50

    Järvillä olemme purjehtineet vain Ruotsin puolella, mutta muistelen monen todenneen, että isoja järviä ei pidä missään tapauksessa vesistöinä aliarvioida mereen verrattuna.
    Tuttuja paikkoja reittinne varrellakin näkyi olleen, mm. Sysmän taidenäyttelyt.
    Ja kivan kesäistä kaikkialla – puolensa näissä kesäjutuissa loka/marraskuun taitteessakin!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 18:14

      Kiitos Pirkko! Tuo on niin totta mitä kirjoitit isoista järvistä. Minulta on joskus kysytty tuuleeko järvellä eli voiko siellä purjehtia. Hämmennyin kysymyksestä, jonka esittäjälle vain meri oli tuttu. Hän saikin pienen esitelmän järvistä ja siellä purjehtimisesta. Samat tuulet ne sielläkin puhaltaa ja yksi pahimmista ukkosmyrskyistä, jonka olen kokenut, oli keskellä Päijännettä.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, marraskuu 1, 2020 at 08:50

    Oi että. Padasjoella on tullut mökkeiltyä lapsuudessa siis jonnekin tuonne 1985 vuoteen saakka. Sitten ei paikka enää jaksanut kiinnostaa. Mutta siis kaikki lapsuuden kesät meni Päijänteen jääkylmässä vedessä pulikoiden. Onpas paikka muuttunut. Ei siellä mitään virerasvenesatamia silloin (kai) ollut.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 18:16

      Kiitos Anna! Padasjoki on ollut 80-luvulla varmasti erinäköinen kuin nykyisin. Enpä osaa sanoa onko siellä vielä silloin ollut vierasvenesatamaa. Hieman epäilen..

  • Reply Suvi / Suvin matkassa sunnuntai, marraskuu 1, 2020 at 11:01

    Kuulostaa ihanalta reissulta, ja olispa kesä 🙂 Tällaista oli piristävää lukea tämän harmauden keskellä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 18:17

      Kiitos Suvi! Kiva kuulla, että toi piristystä harmaaseen marraskuuhun 🙂

    Leave a Reply