Suomen suurin matkablogiyhteisö
kangasniemi-sammalmetsa

Aina ei retkeilyt onnistu – Hiisilammen luontopolku jäi löytymättä

Kangasniemeltä noin kuusi kilometriä Mikkelin suuntaan sijaitsee Etelä-Hiisilampi. Olimme äitini luona kyläilemässä ja halusin käydä reippailemassa ennen perjantai-illan saunaa. Retkipaikka.fi -sivustolta löysin vinkin Hiisilammen luontopolusta ja se kuulosti täydelliseltä tähän tarkoitukseen. Ainoa ongelma oli se, etten tiennyt mistä kohtaa luontopolku lähtee. Äitini ei ollut paikasta koskaan kuullutkaan, vaikka on Kangasniemellä asunut koko ikänsä. Kangasniemen Facebook-ryhmässä joku olisi varmasti osannut neuvoa, mutta muistin koko ryhmän olemassa olon sen verran myöhään, etten ehtinyt sieltä vinkkejä kysellä.

Nettisivulta löytyi hyvin suurpiirteinen kuvaus lammen reunaa kiertävästä polusta. Jutussa ei kuitenkaan mainittu mistä polulle pääsee. Uskoin kuitenkin, että löydämme reitin, kunhan ensin paikallistamme Hiisilammen. Eiköhän me vanhat luontoretkeilijät – nyt yksi luontopolku löydetä, vaikkei tarkempaa osoitetta olekaan.

Kuinkas sitten kävikään?

Tytär toimi kartanlukijana ja kun pääsimme Mikkelin tielle (tie nro 13) laitoin matkamittarin päälle. Kun matkaa oli takana kuusi kilometriä katselimme ympärillemme näkyisikö jossain tienviittaa tai muuta merkkiä Hiisilammesta tai luontopolusta.

Aluksi ajoimme lammen ohi. Kun käännyimme takaisinpäin, tytär seurasi silmä kovana Google Mapsista mistä kohtaa meidän pitäisi kääntyä. Lammelle päin meni parikin eri tietä. Ensimmäinen tuli vastaan niin nopeasti etten ehtinyt jarruttaa ja kun olimme seuraavan kohdalla, ei siellä ollutkaan tietä, minne kääntyä. Lopulta päätimme kääntyä seuraavasta tienhaarasta, mikä vastaan tulisi. Olimme kuitenkin jo löytäneet Hiisilammen, joten eihän se polkukaan voinut kaukana olla.

Kun Hiisilammen luontopolkua ei löydy

Kun olimme kääntyneet ensimmäisenä vastaan tulevalle metsätielle, emme päässeet kovin pitkälle tien eteen laitetun portin vuoksi.  Mietin jo, että jättäisimme auton siihen ja kävelisimme loppumatkan. Vilkaisu karttaan muutti suunnitelmia, koska lammelle näytti olevan matkaa. Pohdimme hetken, mitä tekisimme. Kurkkasin jopa netistä, mitä muita luontopolkuja lähiseudulla olisi tarjolla. Suurin osa niistä oli kuitenkin liian kaukana tai reittivaihtoehdot olivat liian pitkiä.

Päätimme yrittää vielä kerran. Käänsin auton taas kohti Mikkeliä. Seuraavasta vastaantulevasta tienhaarasta käännyimme oikealle ja se näyttikin lupaavalle. Tie haarautui saman tien ja käännyimme taas oikealle. Se oli meidän suuntavaistomme mukaan lähempänä Hiisilampea. Ajoimme metsätietä noin 200 metriä, kun tien peitti iso vesilammikko. Edellisenä yönä oli satanut kaatamalla ja myrskyn jälkiä oli näkyvillä vieläkin. En uskaltanut ajaa lammikon läpi, koska pahimmassa tapauksessa auto olisi juuttunut siihen kiinni. Niinpä peruutusvaihde päälle, auto parkkiin tiehaaraan ja jatkoimme matkaa kävellen.

kangasniemi-metsatie-jossa-vesilammikko

Tähän lammikkoon en uskaltanut autolla ajaa

kangasniemi-suomaisema

Vesilammikon jälkeen tie leveni ja metsän keskellä oli pieni parkkipaikka, missä oli yksi auto pysäköitynä. Se vaikutti lupaavalta, ehkä olimme nyt oikeilla jäljillä. Jatkoimme hiekkatietä pitkin, joka hetken päästä loppui metsän reunaan. Lampi pilkotti metsän takana, mutta polkua sinne ei näyttänyt olevan. Olin jo luovuttamaisillani, kun tytär ehdotti, että kävellään metsän poikki. Epäröin hetken, koska käytännössä se tarkoittaisi rämpimistä sammalten peittämässä kivikossa.

kangasniemi-sammalmetsa

Tuonneko pitäisi mennä?

kangasniemi-aurinkoinen-sammalmetsa

Sammalmetsää pitkin Hiisilammen rantaan

Sinne me kuitenkin menimme, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Taiteilimme sammalpeitteisten kivien päältä toiselle. Aurinko pilkotti puiden lomasta ja kauempana kimalteli Hiisilampi. Sammalmetsä oli kaunis, mutta myös petollinen. Kivenkoloja ei sammaleen alta näkynyt ja jalka saattoi humpsahtaa sinne ennen kuin ehti kissaa sanoa. Tyttärelle lopulta kävi köpelösti, kun hän astui tällaiseen koloon. Onneksi nilkkaan ei tullut kuin muutama naarmu.

Lähempänä lammen rantaa löysimme pienen polun, jota pitkin kävelimme loppumatkan. Toiveistamme huolimatta se ei ollut luontopolku, vaan luultavasti marjastajien tekemä. Metsässä oli paljon mustikoita ja puolukoita. Naureskelimme, että jos tänne jäätäisiin, ei ainakaan nälkä tulisi.

Kun vihdoin pääsimme lammen rantaan, ei siellä luontopolkua näkynyt sen enempää kuin kallioseinämääkään, jota olin Retkipaikan jutusta ihaillut. Ranta oli kivikkoinen emmekä ihan lähelle vettä edes päässeet. Istahdimme hetkeksi ison kiven päälle ihailemaan maisemia. Vaikkei luontopolkua ja kallioseinämiä ollut löytynyt, näyttihän tämäkin hienolle.

kangasniemi-hiisilampi

kangasniemi-kivikkoinen-ranta

puolukat-ja-mustikat

Luonnon omia eväitä

Olin toivonut, että rannan läheltä löytyisi polku, mitä pitkin pääsisimme turvallisemmin takaisin. Kivikossa ei kiinnostanut enää rämpiä. Marjastajien polkua kävelimme niin pitkälle, kun sen varpujen ja sammaleen alta erotimme. Loppumatkan hyppelimme jälleen kiveltä toiselle ennen kuin pääsimme takaisin hiekkatielle.

kangasniemi-hiisilammen-metsaa

kangasniemi-syksyinen-suomaisema

Kun pääsimme takaisin autolle, kävelimme uteliaina vähän matkaa vastakkaiseen suuntaan menevää tietä. Halusin nähdä mitä siellä on. Luontopolkua sieltäkään ei löytynyt, ainoastaan yksi marjastaja tuli vastaan. Hiisilammen luontopolku jäi hyvistä yrityksistä huolimatta löytymättä, mutta iltareippailut saatiin kuitenkin aikaisiksi.

Onko sinulta luontopolku tai muu kohde jäänyt joskus löytymättä?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 18:51

    No voi harmi! Muistaakseni meilläkin on ollut kyseisen sivuston kanssa sama haaste, että luontokohteen osoitetta ei oltu mainittu. Onneksi kuitenkin googlaamalla se löytyi.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:21

      Kiitos Marika! Pienten luontopolkujen kanssa tätä ongelmaa on, mutta tähän asti on aina jostain netin perukoilta osoite löytynyt. Nyt ei Googlekaan osannut auttaa.

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 19:29

    Onneksi saitte ne iltareippailut joka tapauksessa. Joskus tosiaankin on tylsää, kun ei kartan eikä auringon kanssa onnistukaan löytämään, mitä haluaisi. Itse olen pikkuisen suutahtanut vähän väliä sille, että Google maps ei tunne polkuja, eli aina saa vähän arvailla, pääseekö jotain kautta eteenpäin. Erityisesti Espanjassa olen varmaan kymmeniä kertoja turvautunut siitä syystä Wikilociin ja sen valmiiksi tallennettuihin reitteihin, joiden reunoille pystyy kyllä itsekin omia soveltelemaan. Hyviä retkiä sinulle! Aila

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:24

      Kiitos Aila! Iltareippailut saatiin aikaiseksi, vaikkei ihan niillä poluilla kun oli ajateltu 🙂 Aina ei Googlekaan osaa auttaa varsinkin jos kyseessä pienempi polku. Mukavia patikointeja teillekin!

  • Reply Jenni / Out in the Nature sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 23:30

    Tuttu juttu! Viimeksi Kiikalan Kultalähteelle ajettaessa meillä oli kyllä lähteen paikka tiedossa, mutta ei se, miten sinne pääsee. Katsottiin sopivaksi luulemamme tie, jonne joku oli jossakin blogissa maininnut autonsa pysäköineen, mutta siinä olikin portti eikä päästy perille. Ei muuta kuin pitkä ajomatka takaisinpäin ja toiseen suuntaan, josta ehkä pääsisi lähemmäs lähdettä. Löytyihän se luontopolun alku lopulta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:26

      Kiitos Jenni! Ou nou, teilläkin on ollut seikkailua kerrakseen. Onneksi löysitte lopulta perille.

  • Reply Katja maanantai, syyskuu 28, 2020 at 10:38

    Voi harmi! Onpa sitten huonosti opastettu. Onneksi pääsitte metsään ja ulkoilemaan kuitenkin. <3

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:29

      Kiitos kommentista Katja! Opasteita ei ollut ollenkaan. Ehkä sinne ei haluta ylimääräisiä turisteja. Näihinkin on törmännyt, varsinkin nyt korona-aikaan. Ulkoilemaan onneksi päästiin 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, syyskuu 28, 2020 at 15:48

    Meillä näitä tuntuu sattuvan turhankin usein 🙂 Paavolan tammi löytyi vasta toisella yrittämällä ja äskettäin kävimme Kirkkonummella Högbergetin luolalla ja sekin vaati kaksi yritystä. Kummallakin kerralla näin jälkikäteen arvioiden olisimme tietysti voineet tutkia asiaa etukäteen vähän paremmin, mutta toisaalta, kyllä kyltityksetkin voisivat olla parempia!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:32

      Kiitos Pirkko! Muistankin lukeneeni tuosta Paavolan tammesta. Joihinkin luontokohteisiin on todella hyvät opasteet mutta näihin pieniin ei näköjään ollenkaan. Pitäisi olla oppaana joku paikkakuntalainen.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa tiistai, syyskuu 29, 2020 at 17:05

    Samaistuttavaa. 😀 Onneksi teillä oli seikkailumieltä rämpiä metsikön läpi, mutta siinä kohdin viimein harmittaa, kun kovin odotettuja luontokohteita ei löydykkään sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Olin itsekin viime vuonna Nauvossa Kaasivuoren luontopolulla vetelemässä suuren toivon varassa reittiä ylös näköalapaikalle metsän poikki, kun opasteet olivat varmaan lähteneen tuulen matkaan jo vuosia sitten. Silloin onneksi onnisti lopulta. 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 18:35

      Kiitos Eveliina! Minulla alkoi seikkailumieli olla lopussa 🙂 mutta onneksi tytär oli mukana ja hänen vanavedessä rämmin metsikössä. Hyvä, että löysit Nauvossa viimein perille. Ei tämä retkeily aina helppoa ole 😂

  • Reply anmariencfc keskiviikko, syyskuu 30, 2020 at 20:27

    Teijossa ollessa olin löytänyt oikean reitin, mutta sitä ei ollut selkeästi merkitty mitenkään ja koko ajan kävellessä mietin vain, että kävelenkö täysin väärään suuntaan jo yli 6 km verran ja ehdinkö mökille takaisin ennen pimeää. Reitti oli onneksi oikea ja lähti lopulta kaartamaan takaisin oikeaan suuntaan, mutta reippailuksi meni se iltalenkki.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, lokakuu 10, 2020 at 09:05

      Kiitos kommentista! Huonosti merkityt reitit ovat suorastaan ärsyttäviä. Aikamoista arvuuttelua se on, jos esim. polku haarautuu eikä mitään kylttiä kumpaan suuntaan pitäisi mennä. Onneksi olit oikealla reitillä 🙂

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua lauantai, lokakuu 3, 2020 at 12:13

    Olipa tympeä homma, että polkua ei ollut merkitty ja sen löytäminen oli tehty tosi vaikeaksi. Kauniita luontomaisemia toki silti näitte, mutta vaarallisessa kivikossa rämpiminen oli varmaan ihan muuta kuin mitä teillä oli mielessä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, lokakuu 10, 2020 at 09:06

      Kiitos Anna! Joo, ei mennyt tuo retki ihan niinkuin oli suunniteltu. Pikku reippailut saatiin silti aikaiseksi 🙂

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, lokakuu 3, 2020 at 19:19

    No ei se aina onnistu! Mutta saitte kuitenkin onneks tarpoa kauniissa maisemissa muuten vaan 🙂 Mulla jäi viime talvena Lapissa yks tunturi saavuttamatta, kun talvella noi Urho Kekkosen kansallispuiston polut oli ummessa. Kuljin jotain puoliks kadonnutta lumikenkäreittiä pitkin, mutta en vaan koskaan päässy Iisakkipäälle. Sitä vastoin päädyin seuraavalle tunturille eli Vahtamapäälle ihan vahingossa. Sen jälkeen oli pakko kääntyä takas, koska pimeys alkoi laskeutumaan eikä mulla ollu puhelimessa kun alle puolet enää akkua jäljellä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, lokakuu 10, 2020 at 09:11

      Kiitos Cilla Maria! Tunturissa helposti eksyy, varsinkin jos reitti on peittynyt lumen alle. Pimeään ei kannata jäädä, koska riskit moninkertaistuu. Vahtamapään sait kuitenkin plakkariin 🙂

  • Reply Martta / Martan matkassa lauantai, lokakuu 3, 2020 at 22:16

    Nuo luontopolut on välillä todella haastava löytää, niihin harvoin on isompia kylttejä, joskus pdolut on niin pieniä, ettei niitä edes erota. Hauska sattuma, sillä etsin itse tänään retkikohdettani Lohjalla, vaikka kuinka kauan, mutta huonolla menestyksellä. Piti tehdä suunnitelmiin muutos ja etsiä lähistöltä toinen reitti, joka onneksi osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, lokakuu 10, 2020 at 09:14

      Kiitos Martta! Voi ei, sulla samat seikkailut Lohjalla. Onneksi löysit vaihtoehtoisen reitin. Tuolla ei ollut oikein muuta sopivaa tarjolla, mutta tulihan siinä käveltyä kun yritettiin oikeaa polkua löytää. Ei ole aina tämä luontomatkailukaan helppoa 🙂

    Leave a Reply