Aina ei retkeilyt onnistu – Hiisilammen luontopolku jäi löytymättä

Kangasniemeltä noin kuusi kilometriä Mikkelin suuntaan sijaitsee Etelä-Hiisilampi. Olimme äitini luona kyläilemässä ja halusin käydä reippailemassa ennen perjantai-illan saunaa. Retkipaikka.fi -sivustolta löysin vinkin Hiisilammen luontopolusta ja se kuulosti täydelliseltä tähän tarkoitukseen. Ainoa ongelma oli se, etten tiennyt mistä kohtaa luontopolku lähtee. Äitini ei ollut paikasta koskaan kuullutkaan, vaikka on Kangasniemellä asunut koko ikänsä. Kangasniemen Facebook-ryhmässä joku olisi varmasti osannut neuvoa, mutta muistin koko ryhmän olemassa olon sen verran myöhään, etten ehtinyt sieltä vinkkejä kysellä.

Nettisivulta löytyi hyvin suurpiirteinen kuvaus lammen reunaa kiertävästä polusta. Jutussa ei kuitenkaan mainittu mistä polulle pääsee. Uskoin kuitenkin, että löydämme reitin, kunhan ensin paikallistamme Hiisilammen. Eiköhän me vanhat luontoretkeilijät – nyt yksi luontopolku löydetä, vaikkei tarkempaa osoitetta olekaan.

Kuinkas sitten kävikään?

Tytär toimi kartanlukijana ja kun pääsimme Mikkelin tielle (tie nro 13) laitoin matkamittarin päälle. Kun matkaa oli takana kuusi kilometriä katselimme ympärillemme näkyisikö jossain tienviittaa tai muuta merkkiä Hiisilammesta tai luontopolusta.

Aluksi ajoimme lammen ohi. Kun käännyimme takaisinpäin, tytär seurasi silmä kovana Google Mapsista mistä kohtaa meidän pitäisi kääntyä. Lammelle päin meni parikin eri tietä. Ensimmäinen tuli vastaan niin nopeasti etten ehtinyt jarruttaa ja kun olimme seuraavan kohdalla, ei siellä ollutkaan tietä, minne kääntyä. Lopulta päätimme kääntyä seuraavasta tienhaarasta, mikä vastaan tulisi. Olimme kuitenkin jo löytäneet Hiisilammen, joten eihän se polkukaan voinut kaukana olla.

Kun Hiisilammen luontopolkua ei löydy

Kun olimme kääntyneet ensimmäisenä vastaan tulevalle metsätielle, emme päässeet kovin pitkälle tien eteen laitetun portin vuoksi.  Mietin jo, että jättäisimme auton siihen ja kävelisimme loppumatkan. Vilkaisu karttaan muutti suunnitelmia, koska lammelle näytti olevan matkaa. Pohdimme hetken, mitä tekisimme. Kurkkasin jopa netistä, mitä muita luontopolkuja lähiseudulla olisi tarjolla. Suurin osa niistä oli kuitenkin liian kaukana tai reittivaihtoehdot olivat liian pitkiä.

Päätimme yrittää vielä kerran. Käänsin auton taas kohti Mikkeliä. Seuraavasta vastaantulevasta tienhaarasta käännyimme oikealle ja se näyttikin lupaavalle. Tie haarautui saman tien ja käännyimme taas oikealle. Se oli meidän suuntavaistomme mukaan lähempänä Hiisilampea. Ajoimme metsätietä noin 200 metriä, kun tien peitti iso vesilammikko. Edellisenä yönä oli satanut kaatamalla ja myrskyn jälkiä oli näkyvillä vieläkin. En uskaltanut ajaa lammikon läpi, koska pahimmassa tapauksessa auto olisi juuttunut siihen kiinni. Niinpä peruutusvaihde päälle, auto parkkiin tiehaaraan ja jatkoimme matkaa kävellen.

Vesilammikon jälkeen tie leveni ja metsän keskellä oli pieni parkkipaikka, missä oli yksi auto pysäköitynä. Se vaikutti lupaavalta, ehkä olimme nyt oikeilla jäljillä. Jatkoimme hiekkatietä pitkin, joka hetken päästä loppui metsän reunaan. Lampi pilkotti metsän takana, mutta polkua sinne ei näyttänyt olevan. Olin jo luovuttamaisillani, kun tytär ehdotti, että kävellään metsän poikki. Epäröin hetken, koska käytännössä se tarkoittaisi rämpimistä sammalten peittämässä kivikossa.

Sammalmetsää pitkin Hiisilammen rantaan

Sinne me kuitenkin menimme, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Taiteilimme sammalpeitteisten kivien päältä toiselle. Aurinko pilkotti puiden lomasta ja kauempana kimalteli Hiisilampi. Sammalmetsä oli kaunis, mutta myös petollinen. Kivenkoloja ei sammaleen alta näkynyt ja jalka saattoi humpsahtaa sinne ennen kuin ehti kissaa sanoa. Tyttärelle lopulta kävi köpelösti, kun hän astui tällaiseen koloon. Onneksi nilkkaan ei tullut kuin muutama naarmu.

Lähempänä lammen rantaa löysimme pienen polun, jota pitkin kävelimme loppumatkan. Toiveistamme huolimatta se ei ollut luontopolku, vaan luultavasti marjastajien tekemä. Metsässä oli paljon mustikoita ja puolukoita. Naureskelimme, että jos tänne jäätäisiin, ei ainakaan nälkä tulisi.

Kun vihdoin pääsimme lammen rantaan, ei siellä luontopolkua näkynyt sen enempää kuin kallioseinämääkään, jota olin Retkipaikan jutusta ihaillut. Ranta oli kivikkoinen emmekä ihan lähelle vettä edes päässeet. Istahdimme hetkeksi ison kiven päälle ihailemaan maisemia. Vaikkei luontopolkua ja kallioseinämiä ollut löytynyt, näyttihän tämäkin hienolle.

Olin toivonut, että rannan läheltä löytyisi polku, mitä pitkin pääsisimme turvallisemmin takaisin. Kivikossa ei kiinnostanut enää rämpiä. Marjastajien polkua kävelimme niin pitkälle, kun sen varpujen ja sammaleen alta erotimme. Loppumatkan hyppelimme jälleen kiveltä toiselle ennen kuin pääsimme takaisin hiekkatielle.

Kun pääsimme takaisin autolle, kävelimme uteliaina vähän matkaa vastakkaiseen suuntaan menevää tietä. Halusin nähdä mitä siellä on. Luontopolkua sieltäkään ei löytynyt, ainoastaan yksi marjastaja tuli vastaan. Hiisilammen luontopolku jäi hyvistä yrityksistä huolimatta löytymättä, mutta iltareippailut saatiin kuitenkin aikaisiksi.

Onko sinulta luontopolku tai muu kohde jäänyt joskus löytymättä?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä