Suomen suurin matkablogiyhteisö
nastola-sammalsillansuon-luontopolku

Sammalsillansuon luontopolku Nastolassa

Syyskuun aurinkoinen sunnuntaipäivä suorastaan kutsui ulkoilemaan ja niinpä päätimme tyttäreni kanssa tehdä retken Nastolaan ja tutkia mitä Sammalsillansuon luontopolku tarjoaa luonnossa kulkijalle. Nastolan patikkapolku oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja edellisenä viikonloppuna oli lähellä, etten solminut lenkkareita jalkaan ja karauttanut autolla luontopolun lähtöpisteeseen.

Viime hetkellä heräsi epäilys kannattaako ajaa puolen tunnin matka vain kahden kilometrin mittaisen Sammalsillansuon reitin takia. En lähtenyt, mutta päätin antaa luontopolulle kuitenkin mahdollisuuden. Ja onneksi annoin. Vaikka luontopolun pituus ei päätä huimannut, oli se mielenkiintoinen kurkistus metsä- ja rantaluhtimaisemiin.

Navigaattori ohjasi yksityisalueelle

Lahdesta on Sammalsillansuon luontopolun lähtöpisteeseen noin 30 kilometriä. Olin laittanut navigaattoriin Sylvöjärven uimarannan osoitteen, koska luontopolku lähtee sen välittömästä läheisyydestä. Niinpä ihmettelimme kun navin ohjeilla päädyimme Mannakodin pihaan.

Joka puolella oli kylttejä yksityisalueesta, mutta niiden seassa oli viittoja myös uimarannalle. Otimme riskin ja ajoimme pihan läpi pienelle parkkipaikalle. Arvelimme, että jossain lähellä oli pakko olla luontopolun lähtöpiste.

Kun kävelimme lähemmäksi Sylvöjärven rantaa, huomasin että sinne johti hiekkatie ja parkkipaikkakin häämötti edessämme. Se meille ei selvinnyt miten sinne ajetaan. Olisi kai pitänyt kääntyä jostain aikaisemmasta tienhaarasta, mutta ajoimme navin ja uimarannalle ohjaavien kylttien mukaan. En jaksanut mennä siirtämään autoa. Mannakodin pysäköintialue ei onneksi ollut täynnä eikä alueella näkynyt ristin sielua.

nastola-sylvojarvi-nuotiopaikka

nastola-sylvojarvi-kyltti

nastola-sylvojarvi-kyltit

Esteetön lintutorni

Uimarannan läheltä löytyy uudehko lintutorni, jonne kiipesimme ennen luontopolulle lähtemistä. Lintutornille on esteetön pääsy ja siellä on mukava katsella rannan lähistöllä viihtyviä lintuja.

Lintutornilta siirryimme luontopolulle, joka kulki aluksi enimmäkseen haapoja kasvava metsän läpi.  Polku oli leveä ja hyvä kävellä. Aurinkokin pilkotti, niin mikäpäs siinä oli ulkoilessa.

nastola-sylvojarvi-lintutorni

nastola-sylvojarvi-maisema

nastola-sylvojarvi-lintutorni-portaat

Sammalsillansuon luontopolku

Sammalsillansuolle rakennettiin talkootyöllä muutama vuosi sitten vesiensuojelukosteikko, jonka ansiosta suon umpeenkasvanut maisema avartui. Samalla kunnostettiin luontopolku, jota pitkin pääsee katselemaan monipuoleista kosteikkoluontoa sekä siellä viihtyviä lajeja. Muun muassa viitasammakon elinolosuhteet paranivat alueen kunnostamisen myötä.

Luontopolun varrella oli infotauluja, joissa kerrottiin minkätyyppisessä maastossa kävellään ja minkälaisia maamerkkejä kannattaa tähystää. Ne olivat kivoja ja opimme tauluista muun muassa mistä Sylvöjärvi on saanut nimensä. Sylvö tarkoittaa tulvaa, joten Sylvöjärvi tarkoittaa tulvajärveä.

karpassieni

nastola-sammalsillansuon_luontopolku

syksyinen-metsapolku

Kun olimme kävelleet noin kilometrin, tulimme kylätielle ja sen ylitettyämme, polku jatkui pitkospuita pitkin. Pitkospuiden alkupäässä oli hevoshaka ja siellä näkyi liikettä. Emme jääneet heppoja kuitenkaan sen pidemmäksi aikaa katsomaan vaan jatkoimme matkaa. Edellispäivän sateet ja pitkospuille pudonneet puidenlehdet tekivät ne paikoitellen liukkaiksi, joten kovin vauhdikkaasti emme uskaltaneet edetä.

nastola-sammalsillansuon-kyltit

nastola-sammalsillansuon-pitkospuut

nastola-sammalsillansuon-koivikko

nastola-sammalsillansuon-luontopolku

nastola-sammalsillansuo-infotaulu

Koivujen varjossa

Ympärillä oleva metsä muuttui koivumetsiköksi ja niiden valkorunkoja ihailin eteenpäin hiipiessä. Luontopolun kunnostamisen yhteydessä oli rakennettu vankkarunkoinen kaarisilta Sylvöjärveen laskevan ojan yli. Täytyy hattua nostaa talkooväelle, joka on ahkeralla työllä laittanut alueen kuntoon. Ei ole ihan pikkujuttu raahata puutavaraa metsän keskelle ja rakentaa siltoja ja pitkospuita.

Pitkospuut päättivät kylätielle ja vähän aikaa ihmettelimme jatkuuko reitti tien toisella puolella vai loppuiko se siihen. Missään ei näkynyt kylttiä luontopolkun päättymisestä, mutta kylätietä molempiin suuntiin haravoidessa, totesimme, että tämä oli nyt tässä. Kävelimme samaa reittiä takaisin ja päivän reippailusaldoksi tuli noin neljä kilometriä.

nastola-sammalsillansuo-silta

nastola-sammalsillansuo-laskeutusallas

hevonen, jolla vaalea liinaharja

Älä revi tuohta elävästä puusta

Varsinkin pienten lasten kanssa retkeillessä eväät on ehdoton juttu. Sammalsillansuon luontopolulla eväät voi syödä vaikka lintutornissa tai jos haluaa paistaa makkaraa, rannalta löytyy nuotiopaikka.

Jokaisen retkeilijän pitäisi muistaa ainakin yksi sääntö: älä revi elävästä puusta tuohta. Valitettavasti tämä oppi ei ole kovinkaan monelle mennyt perille, koska rantakoivujen pinnat oli kuorittu tuohista kieltokylteistä huolimatta.

nastola-sylvojarvi-tuohet

Rantakoivujen terveiset

nastola-sylvojarvi-koivuista-revityt-tuohet

Sammalsillansuon luontopolku ja lintutorni
Lähtöpaikka: Heinolantie 508, Uusikylä

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Tiirismaan kierros

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Martta / Martan matkassa perjantai, syyskuu 18, 2020 at 11:06

    Ihana koivikko <3 Nauratti kovasti tuo ajatus, että onko järkeä muutaman kilometrin takia ajaa kauemmas? Samaa olen useasti miettinyt ja tuhahdellut, monesti ei edes tunti riitä, mutta usein nämä paikat ovat just parhaita. Ihana "poni" matkan varrella, oikein kunnon liinaharja! Täytyy sanoa että ihmiset tekee ihan käsittämättömiä juttuja, tuo rantakoivujen kirjoittama lappu pitäisi olla varmaan vähän isompi että se noteerattaisiin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:01

      Kiitos kommentista Martta! Juu, monesti sitä miettii, että perillä pitäisi odottaa vähintään 10 kilometrin lenkki ennen kuin sinne asti viitsi ajaa. Lyhyempi lenkki tuntuu turhalta mutta tämäkin kerta vahvisti sen, ettei sen niin tarvitse olla.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 12:30

    Voi puuparat! Miten voi olla niin onneton tietotaso, että joku menee repimään tuohta elävästä puusta?? Jotenkin käsittämätöntä.
    Mutta joka tapauksessa, näyttää kivalta paikalta! Minäkin pidän infotauluista luontopolkujen varrella, kunhan eivät ole liian pitkiä. Pienet infot siellä täällä, ja reitistä saa paljon enemmän irti kuin ilman niitä!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:04

      Kiitos Teija! Äläpä muuta! Suututtaa tuollaiset ihmiset, jotka eivät napaansa pidemmälle ajattele. Aika monessa luontokohteessa on tämän vuoden aikana tullut käytyä, mutta tuo oli ensimmäinen missä näin noin huonosti kohdeltuja puita.

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 17:41

    Kiinnostava lähialueen luontokohde! Ja itsekin nostan hattua talkooväelle, upeaa työtä ovat tehneet. Tuohen repiminen on surullista. Luulen että kyse ei ole vain tietämättömyydestä, vaan ikävä kyllä myös piittaamattomuudesta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:06

      Kiitos Marika! Talkooväelle iso kiitos ja kumarrus paikan kunnostamisesta. Siinä ei ole työtunteja laskettu.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY maanantai, syyskuu 21, 2020 at 09:53

    Kaunis tuo koivikko pitkospuineen! Kaikenlaisia salattuja luontohelmiä Suomesta näköjään löytyy, eikä suurimmasta osasta ole mitään tietoa etukäteen. Kiva vinkki siis tämä! Harmi, jos tuohia revitään elävistä koivuista. :/

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:10

      Kiitos Sonja! Ilman internetin ihmeellistä maailmaa minäkään en olisi tästä paikasta tietoinen. Enkä usko, että se suuren yleisön tiedossa on muutenkaan. Aika hiljaista oli. Kun olimme paluumatkalla yksi perhe tuli vastaan.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, syyskuu 21, 2020 at 10:14

    Komeita koivuja ja muutenkin syksyisen oloista reipasta luontoilua. Olisi tärkeää muistaa, että tosiaan koivut ja muut puut jätetään rauhaan ja otetaan muistoksi valokuva. Luonnossa on hieno liikkua ja tällaiset luontopolkuvinkit ovat aina kysyttyjä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:12

      Kiitos Rami! Minäkin toivon, ettei tuohia enempää revittäisi puista. Kieltolaput ja tuohikippo, mistä sytykettä saa ottaa, luulisi rauhoittavan tilannetta.

  • Reply Outi / Maa Quzuu-matkablogi torstai, syyskuu 24, 2020 at 18:41

    Tänä vuonna on muutamasta lähteestä tullut esiin tuo ihmisten typeryys repiä tuohta elävistä puista. Hohhoijaa. Ihmiset ovat löytäneet luontoon mutta eivät osaa käyttäytyä siellä. Harmi. Mutta ihan pätevän oloinen luontopolku kaikkinensa 👍

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:15

      Kiitos Outi kommentista! Valitettavasti kaikki ihmiset eivät osaa luonnossa käyttäytyä. Roskaaminen tuntuu olevan yleistä ja sitten tämä tuohien repiminen. Hohhoijaa tosiaan!

  • Reply riitta reissaa torstai, syyskuu 24, 2020 at 23:17

    Kaunis polku ja ihana poni! Syksyisessä metsässä on ihan oma tunnelmansa. Happea on enemmän kuin riittämiin. Noita koivikkokuvia jäi oikein tuijottamaan!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:17

      Kiitos Riitta! Luontopolun koivikot oli ihania. Minäkin tuijottelin niitä niin, että meinasin pitkospuilta pudota. Söpö heppa reitin varrella kruunasi retken.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä lauantai, syyskuu 26, 2020 at 19:02

    Olipa kiva lukea juttu Nastolasta! Vanhempani ovat sieltä kotoisin, joten isovanhempien kanssa on tullut monet kerrat rapsuteltua Mannakodin lampaita ja hevosia ja Sylvöjärvikin on nimenä todella tuttu – mutta tästä luontopolusta en tiennytkään! Täytyypä tutustua, kun seuraavan kerran suuntaan Nastolaan 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:20

      Kiitos Noora! Sinulle nämä ovatkin sitten tuttuja seutuja 🙂 Luontopolku on kunnostettu muutama vuosi sitten. En tiedä mitä siellä on aikaisemmin ollut. Ilmeisesti joku vastaava polku vanhoista kylteistä päätellen.

  • Reply Rosa lauantai, syyskuu 26, 2020 at 20:10

    Hyvä vinkki lyhyeen metsäretkeen. Toki Helsingistä vähän kaukana, mutta täytyy pitää mielessä kun sinnepäin on matkalla.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, syyskuu 27, 2020 at 11:22

      Kiitos Rosa! Helsingistä katsottuna on kaukana enkä varta vasten lähtisi tuonne ajamaan. Jos sattuu reitin varrelle, sitten on toinen juttu 🙂

    Leave a Reply