Suomen suurin matkablogiyhteisö
Näkymä Matti Nykäsen mäen huipulta

Jyväskylä – viikonloppu entisessä kotikaupungissa

Aurinkoinen kesäperjantai, kuuma moottoritie, lämmin valkkaripullo takakontissa ja edessä hauska tyttöjen viikonloppu Jyväskylässä. Näillä aineksilla lähdimme siskoni kanssa pariksi päiväksi entiseen kotikaupunkiin muistelemaan vanhoja hyviä aikoja ja nostalgian ohella tutkimaan miten Jyväskylä näiden vuosien aikana on muuttunut.

Ellei koronanpaholaista olisi ollut, olisin tanssinut villisti sen viikonlopun SuomiPop-festareilla. Hotellin olin varannut ja maksanut talvella hyvissä ajoin. Kun selvisi, että festareita ei järjestetä enkä saisi hotellista rahoja takaisin, en jäänyt sitä pidemmäksi aikaa surkuttelemaan vaan päätin, että Jyväskylä kutsuu silti.

Siskoa ei tarvinnut kauaa houkutella mukaan ja viikonloppusuunnitelmat alkoivat muotoutumaan. Majoituimme Scandic Station Jyväskylässä. Huoneen olin varannut saman ketjun City-hotellista, mutta koronan vuoksi se oli suljettu ja kaikki asiakkaat siirretty Stationiin.  Siinä mielessä kävi tuuri, koska Stationin huoneet oli remontoitu ja saimme myös pienen upgraden.

scandic-station-jyvaskyla

Scandic Station Jyväskylä

jääkarhu muraali kerrostalon seinässä

Onur Dincin maalaama muraali ”The Last Cocktail”. Käy katsomassa muraalia myös pimeällä, koska sen sanoma muuttuu hämärässä.

Perjantai-iltana meitä helli aurinko ja kun olimme tehneet pienen kävelykierroksen keskustan kaduilla, päädyimme italialaisen Bella Roman ovelle. Ensivilkaisulla se näytti täydelle, mutta tarjoilija taikoi meille pöydän ravintolan perukoilta. Tilasimme pizzat ja valkoviiniä. Ruoka oli hyvää ja olimme niin täysiä, ettemme jaksaneet muuta kuin vyöryä takaisin hotelliin.

Aamiaissekoilua ja nostalgiaa Puistokadulla

Vatsat kurnien menimme lauantaiaamuna aamiaiselle. Aamiaissali oli lähes täynnä, mutta onnistuimme löytämään vapaan pöydän. Aamupala näytti olevan aika perussettiä, mutta tarjoiluastiat olivat lähes tyhjiä ja vain yksi tarjoilija täytti niitä hiki hatussa. Likaisia astioita ei myöskään kerätty pöydistä, vaan uudet asiakkaat siirtelivät niitä sinne tänne. Vaikutti siltä, että aamuvuorossa oli liian vähän väkeä eivätkä he ehtineet täyttää tarjoiluastioita ja siivota pöytiä sitä mukaa kuin olisi pitänyt. Kun olimme lähdössä pois, kuulin kahvikoneen luona keskustelun, jossa tarjoilija pahoitteli kaikkien kahvimukien olevan pesussa.

Lauantai-iltapäivälle oli luvattu sadekuuroja, joten päätimme mennä heti aamiaisen jälkeen kävelylle vanhoille kotikulmille Puistokadulle. Hauska sattuma sinänsä, että olimme molemmat asuneet aikoinaan saman kadun varrella, mutta eri taloissa ja eri vuosina. Kun katselin pientä ranskalaista parveketta entisen kotitalomme ylimmässä kerroksessa, muistot tulvivat mieliin. Olisi tehnyt mieli painaa summeria ja mennä katsomaan vanhaa asuntoamme.

Puistokadun kerrostalo Jyväskylässä

Entinen koti

Jyväskylän kävelykatu

Kirkkopuistosta Mustaan Magiaan

Puistokadulta kävelimme takaisin keskustaan. Siellä askeleet veivät Kirkkopuistoon. Nurmikolla istui iloinen polttariseurue piknikillä ja asujen perusteella ei ollut vaikea arvata kuka nuorista naisista oli tuleva morsian. Katselimme kaunista kaupunginkirkkoa ja meidän kanssamme kirkon ympärillä pyöri muutama ulkomaalainen nuori, joihin törmäsimme myöhemmin uudestaan mäkikahviossa.

Jyväskylän kaupunginkirkko

Jyväskylän kaupunginkirkko

Pyörähdimme vielä muutamassa kaupassa hiplaamassa aletankojen kesävaatteita ennenkuin tapasimme tyttäreni Lutakon satamassa. Saimme uunituoreesta jyväskyläläisestä lounasseuraa Mustan Magian ravintolaivalle. Tilasimme lounaat ja siirryimme laivan yläkannelle istumaan. Tummat pilvet vyöryivät taivaalle ja tuuli ravisutti terassin katosta. Pohdimme sisälle siirtymistä, mutta ehdimme syödä ennen kuin taivas repesi ja kaatosade kasteli kaiken.

Laivoja Jyväskylän satamassa

Satamassa oli useita ravintolalaivoja – on varaa mistä valita.

Jyväskylän sataman laivat

Matti Nykäsen mäki

Loppupäivästä sadetta tuli tasaiseen tahtiin, mutta siitä huolimatta halusimme käydä ajelulla ja katsella nähtävyyksiä. Suuntasimme ensin Laajavuoreen ja kävimme kääntymässä hotellin pihassa. Sade ropisi auton ikkunaan ja kaikki näytti harmaalle. Emme antaneet periksi, vaan käänsin auton nokan jyrkkään mäkeen, josta pääsimme Matti Nykäsen nimikkomäkeen. Pihassa oli muutama auto ja huokasimme helpotuksesta, että paikka oli auki. Emme olleet kaiken tohinan keskellä muistaneet tarkistaa aukioloaikoja.

Askeettisen näköisestä mäkikahviosta sai edullisesti kahvia ja pullaa. Sieltä sai myös ostaa neljän euron hintaisia lippuja näkötorniin. Halusin ylös katselemaan maisemia, mutta sisko suuntasi jo kahville. Ostin lipun ja nousin hissillä ylös. Vaihdoin näkötornissa muutaman sanan siellä työskentelevän oppaan kanssa ennenkuin kiipesin muutamat portaat huipulle katselemaan pilvisiä näköaloja Jyväskylän ylle. Viereisessä mäessä oli hyppyharjoitukset menossa, mutta lopulta en niihin kiinnittänyt huomiota vaan ihailin näkötornista avautuvia maisemia.

Mäkihyppytorni ei Lahdessa asuvalle ole niin iso juttu kuin sellaiselle, joka ei niitä päivittäin näe. Usein Salpausselän maastoissa lenkkeillessä olen nähnyt paikallisia harrastajia mäkiharjoituksissa. Ensimmäisenä kesänä Lahdessa tuntui hassulta katsoa mäkihyppääjiä keskellä helteistä päivää, mutta äkkiäkös siihen tottui.

Kun olin aikani katsellut maisemia ja ihmetellyt miten joku uskaltaa sieltä alas hypätä, jutustelin vielä hetken oppaana toimivan naisen kanssa. Olimme matkalla miettineet minne hautausmaalle Matti Nykänen on haudattu ja kysyin naiselta tiesikö hän paikkaa. Hän ei osannut siihen vastata ja tuumailimme, ettei sitä varmaan ole haluttu edes paljastaa. Naisen pojat harrastivat myös mäkihyppyä ja siitä turisimme hetken ennenkuin otin hissin takaisin alas ja siirryin siskon seuraksi pullakahveille.

Näkymä Matti Nykäsen mäen huipulta

matti-nykasen-sukset

Sade ei lakannut illallakaan ja huolestuneina katselimme hotellin ikkunasta säätä, joka ei houkutellut poistumaan huoneesta. Vaihtoehtona olisi ollut illastaa hotellilla, mutta halusimme kuitenkin mennä syömään jonnekin muualle.

Lainasimme vastaanotosta sateenvarjot ja kävelimme ripeästi kävelykadulle. Olin etukäteen katsellut netistä muutaman ravintolan, jonne voisimme mennä. Ensimmäisenä suuntasimme Revolutionin ovelle. Sinne oli pieni jono, mutta se meni nopeasti ja pääsimme pöytään. Jossain vaiheessa iltaa katselin ympärille ja totesin, että taidamme olla ravintolan vanhimmat asiakkaat. Muut olivat huomattavasti nuorempia. Ennen hotellille paluuta kävimme nauttimassa rakit turkkilaisessa ravintolassa ja samalla muistelimme kaiholla Istanbulin reissuja. Milloinhan sinne pääsisi seuraavan kerran?

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja päivästä näytti tulevan helteinen. Kotimatkalla pysähdyimme Toivakassa sukulaisten mökillä kahvilla. Helteisen päivän kruunasi lettukestit joen rannassa.

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Mari sunnuntai, syyskuu 6, 2020 at 22:10

    Jyväskylässä vierailimme mekin tänä kesänä monen vuoden jälkeen. Samassa hotellissakin yövyttiin. Me bongailimme Alvar Aalto -kohteita ja kiipesimme Harjulle ja kävimme vielä Vesilinnan huipullakin. Kiva kaupunki.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:09

      Kiitos Mari! Mieli tekisi Jyväskylään tässä syksyllä vielä uudestaan. Harju ja Vesilinna jäivät meillä toiseen kertaan. Sateinen sää piti enemmän sisätiloissa.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 6, 2020 at 22:54

    Jyväskylä on jäänyt itselleni hieman vieraaksi kaupungiksi. Olen käynyt jo lapsena useat kerrat Laajavuoressa asuneen setäni luona laskettelemassa ja sittemmin olen myös vanhempana käynyt Jyväskylässä useita kertoja. Jotenkin kuitenkin kaupunki on jäänyt hieman etäiseksi, vaikka sinällään mitään negatiivista sanottavaa ei oikeastaan ole.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:12

      Kiitos Mikko! Asuin muutaman vuoden Jyväskylässä ja kaupunki tuli niiden vuosien aikana tutuksi. Jos sieltä olisi löytynyt silloin paremmin töitä, olisimme sinne varmaan jääneet. Tässä välissä oli monta vuotta, ettei siellä tullut käytyä mutta nyt on ollut mukava palata vanhoille kotikonnuille.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas maanantai, syyskuu 7, 2020 at 07:06

    Minäkin kävin tuolla hyppyrimäen päällä joku vuosi sitten. Se on tosiaan niin hiton korkealla, että en ymmärrä minäkään, miten joku voi hypätä tuollaisesta alas. Käsittämätöntä! Mutta maisemat on kyllä hurjan kauniit noin korkealta.
    Minä olen Jyväskylästä kotoisin, ja vaikken siellä ole asunut pariinkymmeneen vuoteen, tulee siellä käytyä vanhempien luona muutaman kerran vuodessa. Harvoin kuitenkaan turistina pyörimässä. Sitäkin pitäisi tehdä useammin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:14

      Kiitos Teija! En tiennytkään, että olet sieltä kotoisin. Olen aina tykännyt Jyväskylästä ja ei tosiaan kaukaa hakenut ettemme päätyneet sinne lopullisesti asumaan. 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, syyskuu 9, 2020 at 09:20

    Aika mielenkiintoista, että hotelliketju voi siirtää varauksen tehneet ja maksaneet toiseen hotelliin, mutta eivät maksa rahoja takaisin. Eipä sillä, hieno retki teillä varmasti oli, mutta oudoltahan tuo tuntuu.
    Meillä Jyväskylän kohtalona tuntuu olevan hyvin lyhyiden vierailujen sarja, siis alkuillasta seuraavaan aamuun/aamupäivään, mutta ehkä me vähitellen niilläkin tutustumme kaupunkiin, kohde kerrallaan, vähitellen 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:19

      Kiitos Pirkko! Hotelli vaihtoi varauksemme saman ketjun toiseen hotelliin, koska City oli suljettuna koronan vuoksi. En tiedä missä vaiheessa olisivat meille tuosta ilmoittaneet. Laitoin sinne viestiä pari viikkoa aikaisemmin ja tiedustelin onko hotelli ylipäänsä auki. Meillä ei ollut mitään hotellin vaihtumista vastaan, koska nyt pääsimme parempaan huoneeseen. 🙂

  • Reply Terhi torstai, syyskuu 10, 2020 at 20:57

    Miksei Jyväskylässäkin voi lomailla, olin itsekin hotelli Laajavuoressa viime kesänä. Ainahan on toki plussaa jos päivä sattuu olemaan aurinkoinen. Tuonne mäkeen emme tällä kertaa ehtineet, olisi ollut hauska katsella harjoittelevia hyppääjiä mikäli niitä olisi löytynyt.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:23

      Kiitos Terhi! Suomen kesä on säiden puolesta arvaamaton. Tuurista kiinni paistaako vai ei. Toki aurinkoisella säällä olisi kivempaa mutta onneksi keksittiin tekemistä vaikka ropisikin.

  • Reply Päivi/ Kelvästä kartalle lauantai, syyskuu 12, 2020 at 11:51

    Jyväskylä on itselle melko tuntematonta seutua, lähinnä tulee mieleen näin herkkusuuna, että eikös Pandan tehtaat ole siellä suunnalla 😀
    Tuo hyppyrimäki voisi olla mielenkiintoinen kohde; näkisi ainakin maisemia kauas, mutta antaisiko korkeanpaikankammo myöten, se vähän mietityttää.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 12, 2020 at 17:26

      Kiitos Päivi! Pandan tehdas on Vaajakoskella eli siinä nurkilla. Yleensä on tehtaanmyymälässä Jyväskylän reissulla poikettu mutta nyt jätettiin väliin. Sisko ei myöskään tykkää korkeista paikoista eikä halunnut ylös torniin. Minun piti päästä näkemään miltä maisemat näyttävät. Komeat oli näköalat! 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, syyskuu 12, 2020 at 18:57

    Ihana Jyväskylä! Olen itse opiskellut siellä kaksi tutkintoa vaikka en olekaan asunut paikan päällä. Sieltä on hyvät muistot. Olipa harmittava tuo aamiainen, taisivat olla alimiehitettynä. Toivottavasti ei ollut tarkoituksella noin. Valitettavasti Suomen reissuilla se tuntuu olevan aika yleistä, että hotellin aamiaisilla on tyhjiä vateja buffa pullollaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, syyskuu 15, 2020 at 16:34

      Kiitos Paula! Lauantain aamiaistarjoilussa taisi olla alimiehitys, koska sunnuntaina homma toimi paremmin. Ei kuitenkaan nälkäisiksi jääty, vaikkei astiat täyttyneetkään ihan toivotulla nopeudella 🙂

    Leave a Reply