Suomen suurin matkablogiyhteisö

Iso Valliriutta – purjehtien maailman suurimmalle koralliriutalle

Australian matkalle minulla oli kaksi toivetta; nähdä Sydneyn kuuluisa oopperatalo sekä snorklata Isolla Valliriutalla. Näiden toiveiden ympärille matkamme rakentui ja sain haaveet toteutettua.

Sydneyssä ja sen ympäristössä pyörimme ensimmäisen viikon ja toisen viikon vietimme pohjoisessa Queenslandissa. Loman viimeisiin päiviin mahtui yhden yön purjehdusretki Isolle Valliriutalle, jossa saimme snorklata sydämemme kyllyydestä.

Purjeveneellä Isolle Valliriutalle

Kun selailin retkipakettivaihtoehtoja Valliriutalle, huomasin että enemmän oli tarjolla päiväretkiä kuin yön yli reissuja. Tai olihan niitäkin, mutta halusimme veneillä mielummin purjeveneellä kuin moottoriveneellä ja niiden valikoima oli suppea. Ensimmäiseen varaukseen sain viestin, että vene on telakalla, mutta he ehdottivat meille toista vaihtoehtoa, joka oli Coral Sea Dreaming. Katsoimme viestin liitteenä olevat kuvat tarkkaan ja haimme netistä lisää tietoa tästä venevaihtoehdosta. Se vaikutti oikein hyvältä ja vahvistimme varauksen.

Aamulla kello herätti meidät aikaisin Cairnsin hotellissa. Pakkasimme reppuun parin päivän tavarat ja jätimme matkalaukut hotelliin odottamaan paluutamme. Ehdimme nauttia viereisen hotellin kahvilassa aamupalaa ennenkuin siirryimme laiturille ja siellä odottavaan purjeveneeseen. Ennen veneeseen nousua otimme kengät pois ja seuraavan kerran näimme ne reissun jälkeen. Veneessä liikuttiin paljain jaloin.

Minkälainen vene on Coral Sea Dreaming?

Purjehdimme Ison Valliriutan uloimmalle riutalle (Outer Reefs) 16 metrisellä veneellä, joka sopi mainiosti sukellus- ja snorklauskäyttöön. Veneen rakennuksessa oli huomioitu, että sillä pitää pärjätä kovissakin olosuhteissa. Alukseen mahtui 12 matkustajaa sekä kolme miehistön jäsentä. Meitä oli 10 + neljä miehistön jäsentä, joista yksi oli harjoittelija.

coral-sea-dreaming

coral-sea-dreaming

Kuva: Coralseadreaming

coral-sea-dreaming-kajuutta

Meidän pikkuinen kajuutta

Veneessä oli kolme kahden hengen kajuuttaa, yksi neljän hengen yhteiskajuutta sekä yhden hengen petipaikkoja, jotka olivat miehistön käytössä. Meidän kajuuttamme oli todella pieni eikä siellä ollut kuin sänky, jonne piti kiivetä jakkaran kautta ja sen jälkeen pysyä matalana ettei kolhinut päätä kattoon. Tavaroille löytyi pieni säilytystila sängyn jalkopäästä. Purjeveneessä yöpyminen on tuttua, joten suurta kajuuttaa en odottanutkaan, mutta ehkä himpun verran isompaa ja mukavampaa kuitenkin.

Neljän tunnin merimatka

Aluksi meidät jaettiin kahteen ryhmään ja esiteltiin venettä, annettiin turvaohjeita sekä kerrottiin miten esim. vessa toimii. Matka ensimmäiseen snorklauspaikkaan, Milln Reefille, kesti neljä tuntia. Sinä aikana ehdimme hörpätä lisää kahvia, syödä lounasta ja hedelmiä, katsella maisemia sekä tutustua muuhun seurueeseen.

matkalla-isolle-valliriutalle

coral-sea-dreaming-rapylat

merella

Retken hinta kahdelta oli AUD 780 (n. 480 €) ja siihen kuului kaikki muu paitsi laivalta ostettavat alkoholijuomat, pahoinvointilääke sekä sukellusmaksut. Sukeltamista sai kokeilla kerran maksutta. Mies innostui siitä, vaikka epäröi, ettei kovin syvälle pääse korvakipujen vuoksi. Näin hänelle oli käynyt edellisellä sukelluskokeilulla. Minäkin olen kokeillut sukeltamista Thaimaassa ja totesin sen jälkeen, ettei se ollut minun juttuni. Tällä kertaa jätin sukellustestailut väliin ja keskityin snorklaamiseen, mistä tykkäsin enemmän.

Stinger puvut päällä veteen

Veteen ei saanut mennä ilman stinger suitia, joka suojasi ihoa meduusojen pistoilta. Veneen omistaja ja kippari Claire kertoi, etteivät avomerelllä olevat meduusat ole myrkyllisiä kuten rantojen läheisyydestä löytyvät yksilöt. Ikävälle niiden pistot silti tuntuisivat eikä hän halunnut ottaa mitään riskejä. Sen vuoksi kukaan ei saanut uida ilman pukua (paitsi miehistön jäsenet).

merja-stinger-suit

Makkarankuori eli stinger suit päällä ja ilme sen mukainen

coral-sea-dreaming-miehisto

coral-sea-dreaming-on-the-sea

iso-valliriutta

Kun pääsimme perille, meille jaettiin omat stinger suitit. Puku päälle, räpylät jalkaan ja sen jälkeen huomasin kauhukseni, että veteen piti hypätä. Olin tottunut käyttämään portaita, joten ensimmäistä kertaa hypätessä maski tietysti lähti naamalta. Seuraavilla kerroilla osasin pitää siitä paremmin kiinni.  Ensimmäisen päivän aikana snorklasimme kahdessa eri paikassa, jotka olivat lähellä toisiaan.

Kaunis vedenalainen maailma

Vedenalainen maailma oli kaunis. Värikkäät korallit ja kalat seurasivat toinen toisiaan. Olisin halunnut nähdä kilpikonnan, mutta niitä ei nyt näkynyt. Joku bongasi pienen hain, mutta suurimmaksi osaksi kalat näyttivät tutuilta aiemmilta snorklausreissuilta.

coral-sea-dreaming-pelastusvene

Pelastusvene toimi lintujen levähdyspisteenä

kaloja sinisessa vedessa

Veneen ympärillä uiskenteli paljon isoja kaloja

viinia-ja-snacksia

Snackseja ja viiniä

chilling-coral-sea-dreaming

iso-valliriutta-auringonlasku

Illalla nautimme hyvästä ruoasta sekä muutamasta viinilasillisesta ja tietysti upeasta auringonlaskusta. Katselimme myös ryhmämme kahden rohkelikon menoa yösukellukselle oppaiden kanssa. Vedessä näkyi vihreä valo näyttäen heidän reittiään. Veneen ympärillä polski myös isoja kaloja, pieni hai sekä myöhemmin siellä luikerteli käärme. Claire oli siitä innoissaan, koska ei ollut aiemmin tuolla riutalla nähnyt käärmettä. Hän myös hyppi ilman kokovartalomärkäpukua veteen ja yritti houkutella isoja kaloja veneen ympärille. Huomasi, että hän oli viihtynyt vedessä koko ikänsä. Myöhemmin katselimme tähtitaivasta ja aikaisesta heräämisestä ja pitkästä päivästä väsyneenä menimme aikaisin nukkumaan.

Toisen päivän snorklaukset – virtaukset melkein vei mennessään

Seuraavana aamuna herätys oli taas aikaisin. Vene täyttyi nopeasti puheensorinasta, kun jokainen kertoi miten yö oli mennyt ja oliko uni tullut. Oma yö meni katkonaisten unien kanssa. Söin vielä aamupalaa, kun kannelta huudettiin, että saa mennä veteen. Siinä tulikin vähän kiire vaihtaa märkäpuku päälle.

isolla-valliriutalla

claire-coral-sea-dreaming

Reipas kipparimme Claire

Vedessä oli voimakas virtaus vuoroveden takia. Tarkoitus oli snorklailla ”Three sisters” kohteiden luona. En lopulta onnistunut näkemään niistä kuin yhden, koska virtauksen vuoksi ajauduin huomaamattani kauemmaksi muusta porukasta. Jenkkipariskunnan mies oli ainoa seurueestamme, joka snorklaili lähelläni. Hän tarjoutui seuraksi, etten jäisi yksin. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli luullut minua aluksi vaimokseen.

Yritimme mennä lähemmäksi muuta porukkaa, mutta oma polskuttelu eteni hitaasti. Tuntui etten edennyt minnekään. En kuitenkaan osannut siinä vaiheessa huolestua, vaan jatkoin snorklaamista ja halusin vain nähdä paljon kaloja ja muuta merenalaista elämää.  Hetken kuluttua mies ehdotti, että ottaisin suunnan takaisin veneelle enkä edes yrittäisi saada muuta ryhmää kiinni. Kieltäydyin, koska halusin jatkaa snorklaamista. Myös oma mieheni alkoi huitoa kauempaa, että nyt pitäisi palata ja Leo-opas huuteli myös veneestä.

Siinä vaiheessa ymmärsin, että ilman apua en selviytyisi sieltä pois. Vaikka vene ei näyttänyt olevan kaukana, oli kovassa virtauksessa uiminen todella raskasta. Lopulta Leo tuli auttamaan minua sekä jenkkirouvaa, joka ei myöskään omin voimin päässyt sieltä pois. Aluksi tuntui nololta, että Leo joutui pelastamaan meidät, mutta sain myöhemmin lohtua siitä, että hyvillä uimareillakin oli ollut tekemistä virtauksen pyörteissä.

Tämän episodin jälkeen mietin pitkään haluanko enää snorklata ollenkaan, vaikka vielä yksi kohde oli jäljellä. Hyvä fiilis oli mennyttä, mutta vedin kuitenkin puvun taas päälle, räpylät jalkaan ja hyppäsin veteen. Ei sitä kuitenkaan joka päivä pääse Isolle Valliriutalle snorklaamaan, joten nyt piti vain toimia eikä jäädä vellomaan aiempiin tapahtumiin. Onneksi menin, koska veden alla odotti jälleen hienot korallit ja värikkäät kalat. Viimeisestä snorklaamaisesta jäi myös hyvä mieli ja olin iloinen, etten antanut periksi.

Paluumatka Cairnsiin

Paluumatka Cairnsiin meni mukavasti riippumatossa loikoillen, Clairen juttuja kuunnellen, muiden kanssa jutellen retken kokemuksista sekä maisemia katsellen. Näimme myös delfiiniparven, joka iloisesti pomppi veneen lähellä.

merja-riippumatossa

cairns-metsapalo

Kulotusta, jota ensiksi luulin metsäpaloksi. Onneksi tämä palo oli hallinnassa.

juttelua-veneessa

purjeveneet-cairns

coral-sea-dreaming-jengi

Satamassa otimme vielä yhteiskuvat ja halasimme muut seurueen jäsenet hyvästiksi. Daniel ja Stuart (hauska walesilais-saksalainen pari, joka oli vieraillut myös Lapissa) asuivat samassa hotellissa ja kävelimme heidän kanssaan lyhyen matkan Hiltoniin. Myöhemmin tapasimme miehet loungessa, jossa istuimme iltaa ja muistelimme matkan parhaita paloja. He jatkoivat matkaa seuraavana päivänä Australiasta Uuteen-Seelantiin ja sieltä heidän oli tarkoitus palata Aasian kautta Saksaan. Korona taisi muuttaa heidänkin matkasuunnitelmat.

Retki Isolle Valliriutalle oli upea kokemus, jonka muistan varmasti koko loppuikäni. Saimme snorklailla rauhassa eri kohteissa. Niissä ei onneksemme ollut muita veneitä samaan aikaan. Snorklauksen lisäksi oli hauska tutustua uusiin ihmisiin ja jutustella niitä näitä ja samalla markkinoida kaunista kotimaatamme.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Nelson Bay – delfiinejä, vuoria ja auringonlaskuja
Hunter Valley – vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle
Leppoisaa lomailua Cairnsissa

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Jenna H sunnuntai, kesäkuu 28, 2020 at 18:36

    On se upeaa elämää!!

  • Reply Anna | Muuttolintu maanantai, kesäkuu 29, 2020 at 04:31

    Ihana kuulla, että retki oli onnistunut! Käsittääkseni tuolla ulommilla riutoilla se vedenalainen maailma on juurikin parhaimmillaan, eli hyvän kohteen valitsit. Nuo virtaukset on petollisia, mutta onneksi järjestetyllä retkellä apu ei ole kaukana, eikä sinänsä mitään vaaraa ole. Meillä on myös tarkoituksena lähikuukausina seikkailla pitkästä aikaa Isolla Valliriutalla, odotan innolla. Tähän aikaan vuodesta ei taida olla meduusoitakaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:17

      Kiitos Anna! Claire miehistöineen suosii uloimpia riuttoja juuri sen vuoksi, että siellä kauneimmat korallit ja muu vedenalainen elämä. Teidän suunnitelmat kuulostaa ihanilta. Nauttikaa! 🙂

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, kesäkuu 30, 2020 at 10:13

    Tämä on kyllä Australian hienoimpia kokemuksia mullakin – itse olin tosin jopa kolmen yön reissulla. Kävin myös sukeltamassa ekaa kertaa viiteen vuoteen ja yösukelluksella. Hieman jännitti, voin kertoa! 😀 Mutta oli se siisti kokemus, vaikkakin päivällä on kivempi sukeltaa, koska näkee enemmän. Toi virtauksessa snorklailu on varmasti ollut rankkaa, niin sukeltaminenkin on silloin. Kiva, että menit kuitenkin vielä kolmannen kerran! Meidänkin veneen ympärillä polski delfiinejä, se oli hieno hetki. <3

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:20

      Kiitos Sonja! Ooh, sulla on ollut hieno reissu. Yösukellus oli varmaan upea kokemus. Meidän ryhmän kaksikko, joka sen teki, kehui kovasti ja olivat nähneet ihan erilaisia kaloja mitä päiväsaikaan. Toki päivällä näkyvyys parempi.

  • Reply Ne Tammelat tiistai, kesäkuu 30, 2020 at 21:50

    Oi, kuulostaa niin hienolta retkeltä ja kokemukselta! Snorklailu ilman valtavaa kiirettä on varmasti ollut mukavaa ja onneksi selvisit haasteiden yli myös. Olisin varmasti ollut pulassa itsekin tuon veneestä hyppäämisen kanssa ja todennäköisesti eksynyt porukasta myös lahjakkaasti 😀

    Kävimme Karibian risteilyn yhteydessä snorklaamassa Belizen valliriutoilla, jotka ovat maailman toisiksi suurimmat Australian jälkeen. Siellä saatiin uida hetki merikilpikonnan kanssa <3

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:25

      Kiitos Tammelat! Snorklaaminen oli mukavaa ja meillä oli hyvin aikaa jokaisessa neljässä kohteessa. Virtauksen kouriin joutuminen ei ollut kivaa ja olisin toivonut että siitä olisi varoitettu etukäteen. Onneksi siitä selvittiin ja uskalsin sen jälkeen mennä vielä uudestaan. Voi teitä onnellisia, kun pääsitte merikilpikonnan kanssa uimaan. <3 Se olisi mulla toiveena, kun joskus taas pääsee vedenalaista elämää ihmettelemään.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, heinäkuu 1, 2020 at 00:13

    Noi ”Stinger suitit” kulkee meillä aina mukana. Yhdellä snorklauksella Raja Ampatisssa tuli vastaan ei-vaarallisia, mutta kiusallisia polttiaisia, niin puvut tosiaan tuli tarpeeseen! Sormet ja naama poltteli sen jälkeen.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:29

      Kiitos Mikko! Mies sai meduusoilta myös osumia kasvoihin, koska puku ei tietenkään kasvoja suojaa. Siellä virtauspaikassa meduusoja oli älyttömästi. Nostin kasvot aina pois vedestä kun niitä tuli kohti ja säästyin osumilta. Ärsyttäviä otuksia!

  • Reply Sandra torstai, heinäkuu 2, 2020 at 09:14

    Olipas mielenkiintoista lukea erilaisesta Iso valliriutta -kokemuksesta. Maksoin omasta yhden päivän reissusta 200 AUD ja vene oli paljon isompi ja porukkaa oli paljon enemmän. Hintaan kuului 2 snorklausta ja yksi sukellus, märkäpukua ei saatu, vaan se piti ostaa erikseen, jos sen halusi. Tähän kaikkeen verrattuna sanoisin, että pääsitte todella hyvään hintaan ja saitte paljon vastinetta rahalle. Me emme myöskään menneet ulommille riutoille.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:38

      Kiitos Sandra! No, tosiaan on ollut erilaiset retket. Olin tyytyväinen Coral Sea Dreamingiin ja heidän retken sisältöön. Järjestäjiä oli laidasta laitaan kun niitä netistä tutkin ennen matkaa. Kun hoksasimme, että retkelle pääsee myös purjeveneellä, halusimme ehdottomasti sillä. Vertailin myös hintoja ja mitä ne sisältää. Kuulostaa hassulta, että märkäpuku piti ostaa. Muistatko hintaa? Itse en niin usein snorklaile vesissä joissa sitä tarvittaisiin mutta meduusojen takia nyt ei ilman olisi voinut olla. Esim. Thaimaassa ei ole koskaan märkäpusuja tarvittu.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa perjantai, heinäkuu 3, 2020 at 12:28

    Jukrat, mikä purjehdus- ja snorklausreissu! Tänne lähtisin itsekin ihan tohkeissani, hintakin erittäin kohtuullinen aussihinnoiksi. Muistan itsekin kerran Laosissa jääneeni pärskimään mielestäni ihan hyvänä uimarina virtauksiin, eikä siitä ilman apua myöskään pois päästy. Piti taas kantapään kautta opetella, miksi niistä virtauksista varoitellaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 15:45

      Kiitos Eveliina! 🙂 Virtaukset on tosiaan petollisia. En ole aiemmin noin voimakkaaseen joutunut enkä osannut varautua. Omat voimat ei enää riittäneet mutta onneksi vahva Leo tuli pelastamaan.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 16:23

    Kuulostipa mukavalta retkeltä. 🙂 Tuollaiset matkakokemukset ja uudet ihmiskohtaamiset jäävät varmasti ikuisesti mieleen ja onneksi et luovuttanut snorklailun suhteen virtauksesta huolimatta, vaikeuksien kautta voittoon! 🙂 Toivottavasti joskus itsekin pääsisin vastaavalle reissulle, vaikutti todella kivalta ja tuo kirkas merivesi on niin kaunista!

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 10, 2020 at 09:11

      Kiitos Tiina Johanna! Olihan se ikimuistoinen retki ja kohtaamiset matkoilla ovat parhautta. Varsinkin kun vastaan tulee samanhenkisiä reissuihmisiä 🙂

  • Reply Sanna I Seven Seas lauantai, heinäkuu 4, 2020 at 23:19

    Oih, ihana Australia! Tollainen pienempi purjehdusretki on kyllä yksi parhaimmista tavoista tutustua Valliriuttaan. Mekin oltiin 3 vrk purjehdusristeilyllä Airlie Beachiltä ja oli kyllä upea kokemus. Etenkin just delfiinit iltaisin veneen ympärillä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 10, 2020 at 09:19

      Kiitos Sanna! Mulla oli haaveena päästä yön yli retkelle ja onneksi sellaiselle päästiin. Kolme vuorokautta on ollut varmasti unelma 🙂

  • Reply suvinmatkassa sunnuntai, heinäkuu 5, 2020 at 09:21

    Oih, kuulostaa unelmareissulta! Tuollaiselle minäkin lähtisin, vaikkakin olen todellinen arkajalka mitä tulee meressä olemiseen 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 10, 2020 at 09:22

      Kiitos Suvi! Valliriutoille tehdään eri pituisia retkiä eikä veteen ole pakko mennä, jos se ei tunnu kivalta. Toki se on elämys ja veneessä istuminen voi alkaa puuduttaa. muita odotellessa. Meidän ryhmässä oli myös pari naista, jotka eivät joka kerta veteen tulleet, mutta kävivät kuitenkin kokeilemassa snorklausta.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, heinäkuu 6, 2020 at 00:54

    Onhan tällaiset sellaisia kerran elämässä -reissuja, jotka muistaa lopun elämäänsä. Varmasti ainutlaatuinen kokemus ollut tämä ja varmasti maisematkin kehutun arvoisia. Kiva lueskella tällaisista reissuista, joita ei kovin usein suomalaisten tekeminen kuule.

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, heinäkuu 10, 2020 at 09:24

      Kiitos Rami! Oli hieno kokemus ja unelmien täyttymys. Tätä reissua on koronakevään aikana muisteltu moneen kertaan 🙂 Onneksi ehdimme käydä ennenkuin pahin pandemia iski päälle.

    Leave a Reply