Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tiirismaan kierros – kivisiä polkuja ja satumetsää Hollolassa

Tiirismaan kierros Hollolassa tarjoaa monipuolista maastoa ja mielenkiintoisia kohteita luonnossa liikkujalle. Kävelimme äitienpäivän kunniaksi tämän reitin tyttäreni kanssa ja nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä kevätsäästä.

Tiirismaan kierroksen lähtöpaikalla

Aloitimme kierroksen Arvi Hauvosen tien alusta, josta löytyy pieni parkkipaikka. Puiset kyltit ja punaiset maalimerkit puissa viitoittivat oikealle polulle. Merkeistä huolimatta pohdimme aluksi seuraammeko puissa olevia merkkejä vai tyttäreni ehdottamaa reittiä, jota hän oli aiemmin ystävänsä kanssa kävellyt. Päädyimme jälkimmäiseen ja jatkoimme latupohjaa pitkin suoraan, kun puissa olevat merkit osoittivat oikealle. Myöhemmin meidän tekemä kiertoreitti yhdistyi punaisten merkkien viitoittamalle tielle.

tiirismaan-kierros kyltit

tiirismaa

tiirismaan-kierros-latupohja

Reitin alku kulkee latupohjaa pitkin. Metsätähdet ja sinivuokot ojentelivat kukkiaan kohti aurinkoa ja metsä näytti vehreämmältä kuin kaksi viikkoa sitten. Osa reitistä on yhteneväinen Järvien kierroksen kanssa, jonka olimme aiemmin kiertäneet. Kävelimme reittiä nyt toiseen suuntaan kuin Järvien kierroksella ja ennen Tilkin kurkistuksen -näköalapaikkaa käännyimme oikealle metsän siimekseen. Tilkin kurkistuksen kerrotaan kuuluvan Tiirismaan kierrokseen, mutta jätimme sen väliin, koska olimme siellä jo käyneet.

Kivikkoista reittiä ylöspäin

Metsäpolku oli kivikkoinen ja yhdessä ylämäessä piti ottaa neliveto päälle. Suunta oli ylöspäin kohti Tiirismaan huippua. Meitä vastaan tuli pyöräilijä, jolle huutelimme antavamme tietä. Astuimme sivuun ja nuorukainen taiteili maastopyörällä ohi. Hatun nosto hänelle, minä en kuuna päivän valkeana olisi uskaltanut siellä pyöräillä. Olisi tehnyt mieli huutaa hänelle äidillisesti ”Aja varovasti”, mutta suljin suuni viime hetkellä.

tiirismaan-kierros-metsapolku

tiirismaan-kierros-satumetsa

Matkan varrella oli kyltti maanalaisesta purosta. Maan päällä oleva uoma oli kuiva, mutta sateella voi kuulla puron solinan. Nyt ei ollut satanut moneen päivään, joten hiljaista oli.

Ympärillä oleva sammaleinen metsä muistutti satumetsää. Se oli todella kaunis, varsinkin kun auringonsäteet siivilöityivät puiden oksien lomasta. Kiviä, puunjuuria ja kaatuneita puita reitillä sai väistellä ja silmät täytyi olla tiiviisti maassa, ettei kompastellut. Olo oli kuin esteratsulla, joka varoi jalkojaan puomeja ylittäessä.

tiirismaan-kierros-maanalainen-puro

tiirismaan-kierros-kivikkoinen-polku

sinivuokot

Martan maja -laavulla

Kun olimme taivaltaneet polkua reilun kilometrin eikä Martan maja -laavua näkynyt, aloin epäilemään olimmeko kävelleet sen ohi. Jatkoimme punaisten täplien ohjaamaa polkua pitkin ja tulihan se laavukin sieltä aikanaan vastaan. Luulimme, että se on täynnä ihmisiä, mutta se oli ihmeeksemme tyhjä. Joku siellä oli käynyt juuri paistamassa makkarat, koska tulipesässä paloi vielä pari puuta. On muuten hienoa, että tällaisia paikkoja on tarjolla, missä kuivat nuotiopuut ovat valmiina. Ei ole itsestäänselvyys ihan joka maailman kolkassa. Meillä ei ollut eväitä mukana, joten jatkoimme matkaa.

martan-maja

tiirismaan-kierros-jattilaiset-metsanhenki

tiirismaan-kierros-mantymetsa

Polku kulki mänty- ja kuusimetsän halki ja polun vieressä olevat isot kivet olivat jäkälän peitossa. Alkoi janottaa ja tilkka vettä olisi ollut kova juttu. Meillä ei ollut mukana edes vesipulloa, kun arvelimme lähtiessä, ettei näin lyhyelle reitille sellaista tarvita. En kuitenkaan ollut huomioinut ilman lämpötilaa. Tsemppasin itseäni ajattelemalla, että ihminen selviää ilman vettä useamman päivän, joten enköhän minäkin muutamasta kilometristä selviä.

tiirismaan-kierros-kaatunut-puu

tiirismaan-kierros-metsa

Vaikuttava Pirunpesä

Laavun jälkeen tuli joitakin ihmisiä vastaan ja yksi lapsiperhe käveli edellämme. Muuten olimme saaneet kävellä kahdestaan metsän siimeksessä. Kun lähestyimme Pirunpesää, alkoi kuulua enemmän ääniä. Pirunpesän vieressä oleva laavu oli täynnä ihmisiä ja heitä seisoskeli grillimakkarat kädessä myös vähän kauempana. Ohitimme heidät ja suuntasimme kohti Pirunpesän kalliohalkeamaa. Se oli todella vaikuttavan näköinen. Jotkut rohkelikot kiipesivät kallioiden päälle. Ehkä meidänkin pitäisi ensi kerralla.

pirun-pesa

tiirismaan-kierros-pirun-pesa

pirun-pesa-kiipeily

Pirunpesän jälkeen palasimme latupohjaa kulkevalle reitille ja luulin, että kuljemme sitä pitkin takaisin parkkipaikalle. Merkinnät ohjasivat meidät kuitenkin takaisin kapealle metsäpolulle, jota kävelimme viimeiset metrit.

Tiirismaan kierroksen pituus on 5 kilometriä. Kun kotona tarkistimme kävelemämme matkan pituuden, matkapuhelin näytti 6 kilometriä ja tyttärellä 7,5 kilometriä. Alussa tekemämme mutka pidensi matkaa, mutta aikamoisia eroavaisuuksia laitteissa silti oli. Reitille on annettu aika-arvioksi 2,5 tuntia korkeuserojen ja osittain vaikeakulkuisen polun takia. Meillä kului aikaa 1 h 40 min.

Reitillä pärjää lenkkareilla, mutta minulla oli jalassa kevyet vaelluskengät, jotka tukivat nilkkaa. Meille sattui kuiva keli, mutta sateisella säällä polku muuttuu liukkaaksi ja kunnon kengät ovat tarpeen.

Tiirismaan kierros
Arvi Hauvosentie 1-13, Hollola

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla

Previous Post Next Post

16 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, toukokuu 15, 2020 at 19:51

    Kumpi näistä oli kivempi, tämä vai Järvien kierros?

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:13

      Kiitos kysymyksestä Mikko! Molemmat on kivoja. Tiirismaan kierroksen ”satumetsästä” tykkäsin tosi paljon. Järvien kierroksen valttina taas on monipuolisuus; pitkospuita ja metsäpolkuja. Jos jompi kumpi olisi pakko valita niin sanoisin Tiirismaan.

  • Reply Taina sunnuntai, toukokuu 17, 2020 at 23:24

    Ooh, onpas tuo Pirunpesä tosiaankin vaikuttavan näköinen! Varmasti tutustumisen arvoinen paikka.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:15

      Kiitos Taina! Pirunpesä on hieno ja ensi kerralla täytyy mennä vähän kiipeilemään. Nyt siellä oli aika paljon porukkaa, niin ei houkutellut mennä jonon jatkoksi.

  • Reply Riitta reissaa tiistai, toukokuu 19, 2020 at 18:15

    Hyvä kuvaus hienosta reitistä. Kuvat houkuttelivat lähtemään patikalle. Uskomattoman kaunis satumaisema kuvistasi välittyy! Pirunpesä olisi kiva nähdä, näytti upealta. Tuollainen metsävaellus on kyllä loistava vaihtoehto päiväkävelylle👍 Ja kiva että reitillä on laavut päiväkahveja varten. Elämänlaatua🙏

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:18

      Kiitos Riitta kivasta kommentista! 🙂 Hienoa, että laavuja löytyy ja niitä ylläpidetään. Toistaiseksi ollaan tehty meidän metsäretket ilman eväitä, mutta pitäisi ottaa ensi kerralla jotain mukaan. Luonnossa kaikki maistuu paremmalta.

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja keskiviikko, toukokuu 20, 2020 at 05:31

    Juuri viime vkonloppuna mentiin Järvien kierros. Kyllä hahmottui maamme järvivaltaisuus. Se reitti oli todella hyvää polkua, ehkä tämä enemmän oikeita metsäpolkuja pitkin?

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:20

      Kiitos Mari! Järvien kierroksella järvimaisemia tosiaan riittää. Tiirismaan kierroksella on enemmän metsäpolkuja. Vaikka joutui tarkkaan katsomaan minne astuu, niin tykkään niistä silti enemmän kuin ns. latupohjista.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta keskiviikko, toukokuu 20, 2020 at 20:34

    Kuulostaa ja näyttää mukavalta päiväretkikohteelta 🙂 Kiva lukea näistä ihmisten lähiretkistä ja saada samalla itsekin vinkkejä. En ollutkaan tiennyt ennen tai ei ollut käynyt mielessä, että on olemassa maanalaisia puroja! Tuo Pirunpesä on vaikuttavan näköinen.
    Mukavia tuleviakin lähiretkiä!☺

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:22

      Kiitos Emilia! 🙂 Minäkään en tiennyt tuosta maanalaisesta purosta ja ihmettelin hetken, että mikäs tämä on. Harvoin sadesäällä tulee lähdettyä retkeilemään, jotta kuulisi puron solinan maan uumenista.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa perjantai, toukokuu 22, 2020 at 12:14

    Ihan piti mennä mapsista katsomaan tarkemmin, missä tämä sijaitsee. Pitää laittaa ehdottomasti listalle, tuo pirunpesä vaikuttaa kiehtovalta. Kovasti olisi intoa lähteä taas viikonloppuna tutustumaan johonkin uuteen kansallispuistoon Suomessa. Ihana huomata, kuinka lähimetsät ovat nostaneet suosiotaan. Tällä viikolla luin juuri artikkelin, jossa yli puolet Varsinais-Suomalaisista on käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana kansallispuistossa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:24

      Kiitos Eveliina! Tänä keväänä on tullut kierreltyä lähiseutujen luontopolkuja. Se taitaakin olla koronan ainoa hyvä puoli. Luulenpa, ettei muuten olisi näitä retkiä tehty. Sinullakin on ollut kivoja retkiä kevään aikana 🙂

  • Reply Kaisa lauantai, toukokuu 23, 2020 at 21:55

    Vaikuttaa kivalta reitiltä! Näille onkin varmasti nyt kysyntää kun ihmiset suosivat enemmän kotimaanmatkailua.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:27

      Kiitos Kaisa! Luontopolut ovat olleet kovassa käytössä tänä keväänä. Silti missään näistä meidän käymistä paikoista ei kovia ruuhkia ole ollut. Ihmiset ovat hajaantuneet sopivasti reitin varrelle ja osa kiertää lyhyempiä polkuja, varsinkin jos on pienempiä lapsia mukana. Pirunpesälle pääsee suoraan parkkipaikalta, jolloin ei tarvitse koko lenkkiä kiertää. Se on aika sopiva kävelymatka lapsillekin.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, toukokuu 24, 2020 at 02:05

    Tämä olikin itsellä uusi tuttavuus, kiitos kivasta vinkistä! Mukavan näköinen reitti osin jylhine maastoineen.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, toukokuu 28, 2020 at 19:28

      Kiitos Rami! Hienoa, että löytyi sinullekin uutta. Olet niin paljon kierrellyt kansallispuistoja ym. Kiva reitti, suosittelen! 🙂

    Leave a Reply