Suomen suurin matkablogiyhteisö
linnaistensuo

Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla

Linnaistensuon 200 hehtaarin luonnonsuojelualue on yksi Päijät-Hämeen harvoista suoalueista. Suurin osa muista lähialueen soista on ojitettu maatalouskäyttöön. Linnaistensuolle melkein kävi samalla tavalla ja sitä ehdittiin ojittaa ennen kuin se arvo ymmärrettiin ja alue rauhoitettiin vuonna 1982. Kymmenien vuosien takaisia ojia on vieläkin nähtävissä, mutta osittain ne ovat kasvaneet jo umpeen. Natura-alueena suojellulla suolla viihtyvät hyvin kitukasvuiset männyt, rahkasammal ja suopursut. Linnaistensuolla on peräti 15 erilaista suotyyppiä, joista keidasrämettä ja rimpinevarämettä löytyy eniten.

Linnaistensuon luontopolku

Linnaistensuon läpi kulkee pitkospuista rakennettu 1,5 kilometrin pituinen luontopolku. Alueen kasvillisuudesta ja muista luontoon liittyvistä seikoista kertovia opastauluja löytyy levähdyspaikoilta, joita on reitin varrella muutamia. Linnaistensuo sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Lahden keskustasta ja on paikallisten suosima ulkoilukohde. Alueella viihtyvät varsinkin lintubongarit sekä syysaikaan karpaloiden perässä tulleet retkeilijät.

Vaikka olen asunut Lahdessa 10 vuotta, sain vasta nyt aikaiseksi mennä tutustumaan Linnaistensuohon. Olin kyllä tietoinen, että tällainen luontokohde Lahdessa sijaitsee mutta sen sijainti lähellä keskustaa yllätti. Olin kuvitellut sen olevan jossain paljon syrjemmässä. Reippailimme tyttäreni kanssa toisena pääsiäispäivänä pitkospuita pitkin suoalueen päästä päähän. Jos tästä korona-ajasta jotain hyvää pitää sanoa, niin lähialueiden luontopolut ovat tulleet tutuiksi. Muutamaa viikkoa aikaisemmin kävimme retkellä Lapakiston luonnonsuojelualueella Nastolassa. Ne ovat tuonneet mukavaa vaihtelua lähimetsien tutuille poluille, joita koirien kanssa kävellään päivästä toiseen.

lahti-linnaistensuo-luontopolku-kyltti

linnaistensuon-luontopolku-yhdyspolku

Reitti alkaa yhdyspolulta

linnaistensuon-pitkospuut

Meillä oli nytkin koirat mukaan ja reitin varrella tuli muitakin karvakuonoja vastaan.  Kun lähdimme parkkipaikalta luontopolulle kyltin näyttämään suuntaan toivoin, ettei pitkospuilla olisi kovaa tungosta. Koska oli alkuilta arvelimme, että suurimmat ruuhkat olisivat takanapäin. Parkkipaikalla oli muutamia autoja, mutta reitin ruuhkaisuudesta ne eivät kertoneet mitään, koska pitkospuille pääsee myös toista reittiä suon toisesta päästä.

Pitkospuille kuljettiin kivikkoista ja juurakkoista yhdyspolkua pitkin. Pitkospuiden alkuosa kulki mäntymetsässä, josta matkan edetessä puut harvenivat ja tulimme suoaukealle. Pitkospuut vaihtelivat kapeasta leveämpään. Koirat olisivat halunneet tassutella mielummin pitkospuiden vieressä, mutta mäntymetsän jälkeen maasto kävi niin märäksi, että pikkukoirat olisivat uineet siellä.

lahti-linnaistensuo-pitkospuut

linnaistensuo-opastaulu

linnaistensuo-mantymetsa

Ohitustilanteet reitin varrella olivat haastavia, koska maasto oli kevätsateiden jäljiltä todella märkää eikä pitkospuilta halunnut astua sivuun. Ellei levennettyjä kohtia ollut lähellä, yritimme taiteilla tukipuiden päällä ohituksen ajan. Onneksi kanssakulkijat olivat kohteliaita ja jäivät odottelemaan levähdyspaikoille, kun näkivät meidän tulevan. Näin toimimme itsekin. Ihmisiä ei myöskään ollut ruuhkaksi asti. Pohdimme, että jonossa kulkeminen olisi tehnyt mukavaksi tarkoitetusta metsäretkestä aika stressaavan.

Linnaistensuo toi mieleeni muistoja lapsuudesta, koska kotini lähellä oli suoalue, jonne meitä lapsia ehdottomasti kiellettiin menemästä. Äiti pelotteli, että suolle uppoaa ja hukkuu, jos sinne menee. Muistan ihmetelleeni miksi aikuiset kuitenkin uhmasivat vaaraa ja kävivät syksyisin keräämässä sieltä karpaloita. Suopursujen tuoksu ja märän maan haju tulvi nenään, kun lapsena suoaluetta kierrettiin mökille mentäessä. Nykyisin mökille on tehty metsätie, joka ei enää kulje suon viertä pitkin.

lahti-linnaistensuo-mantymetsa

linnaistensuo-pitkospuut

lahti-linnaistensuo-luontopolku

Linnaistensuon luontopolun pituus oli netissä mainittu olevan 1,5 kilometriä. Kun olimme suon toisella puolella ja jatkoimme metsäpolkua eteenpäin, aloin epäillä tuota kilometrimäärää. Matkapuhelin näytti siinä vaiheessa, että olimme kävelleet jo kaksi kilometriä. Ehkäpä tuo puolitoista kilometriä tarkoittaa vain pitkospuiden osuutta.

Pitkospuiden toisessa päässä olevassa metsässä oli lintujen syöttöpaikkoja. Monenlaista visertäjää metsässä kuului olevankin. Näimme kääntöpaikalla myös kurkiauran, joka muodosti taivaalle tutun asetelman. Nekin olivat palanneet Suomeen etelän mailta talvehtimasta.

lahti-linnaistensuo

linnaistensuo-pitkospuut-mantymetsassa

Mitä mukaan Linnaistensuolle?

Linnaistensuon luontopolku on sen verran lyhyt, ettei sinne tarvitse mitään erityisiä retkeilyvarusteita ottaa mukaan. Minulla oli jalassa vaelluskengät, mutta tytär pärjäsi hyvin lenkkareilla. Jos haluaa mennä suolle kävelemään niin silloin kumisaappaat jalkaan.

Jos otat eväät mukaan, huomioithan ettei Linnaistensuolla ole nuotiopaikkoja. Makkaranpaisto ei onnistu ja sanomattakin on selvää, että eväsroskat viedään mennessä pois. Pitkospuiden vierustat näyttivät siisteiltä eikä sinne ollut onneksi heitelty roskia.

Linnaistensuolla ei ole myöskään vessoja. Kuntoliikunta on alueella kielletty eikä siellä saa ajella pyörällä tai harrastaa suo- tai polkujuoksua.

linnaistensuo-lahti

pitkospuut-linnaistensuo

 koirien-kanssa-linnaistensuolla

linnaistensuo-koivut

Linnaistensuon luontopolku
Korvenrannantie 262, Lahti

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla
Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 19 huhtikuun, 2020 at 23:29

    Tämä on ollut itsellä mielessä nyt jonkin aikaa. Mielestäni suomaisema on keväisin ja syksyisin parhaimmillaan ja silloin myös puuttuu kesän itikat, joten yrittää jonkun työpäivän jälkeen tutkimaan tuota maastoa.

    Usein kun tutustuu suolla olevaan retkipaikaan, lukee tosiaan että alueella on todella useita suotyyppejä. Vähän olen niihin yrittänyt perehtyä, mutta olisi mukavaa, jos maastossa olisi tähän liittyviä opaskylttejä. Oikeastaan itse sitä osaa tunnistaa vain ihan pääsuotyypit.

    Nuo pituudet on eri retkikohteissa meitäkin hieman ihmetyttänyt. Kännykkä tosiaan antaa usein eri pituuden ja useimmiten juuri noin päin, että maastoon merkitty reitti olisi lyhyempi. Olisi mielenkiintoista tietää, että mistä se johtuu.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 22 huhtikuun, 2020 at 16:28

      Kiitos Mikko! Mietin siellä pitkospuita kävellessä, että syksyllä ruskan aikaan maisemat olisivat varmasti todella hienot. Upea se on kuulemma myös talvella aurinkoisena pakkaspäivänä. Tuosta reitin pituudesta; luulen että Linnaistensuolla 1,5 km on pitkospuiden pituus yhteen suuntaan. Kuitenkin netissä kun reittiä etukäteen katselin luki monessa paikassa, että koko reitti on 1,5 km. Yhdyspolku on kuitenkin jotain satoja metrejä eikä ilman sitä pitkospuille pääse.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas maanantai, 20 huhtikuun, 2020 at 19:52

    Nyt tosiaan tulee tutkittua lähiseutua uusin silmin ja käytyä sielläkin, missä ei ole ennen käynyt, vaikka matkaa on vain hyvin vähän. Toisaalta kiinnostavaa tutkia kotikulmiakin tarkemmin.
    Suomaisema on kyllä tosi ihanaa ja rauhoittavaa!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 22 huhtikuun, 2020 at 16:30

      Kiitos Teija! Lähiseudulta löytyy kaikenlaisia patikkapolkuja, mutta eipä niihin aikaisemmin ole tullut tutustuttua. Nyt kun on aikaa, niin on ollut kiva käydä eri paikoissa.

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa keskiviikko, 22 huhtikuun, 2020 at 22:21

    Oho, muistuttaapa tuo kohde paljon Turun Pomponrahkaa, sekin ihan 7km päässä keskustasta ja vasta muutama viikko sitten sinne lähdin ensimmäistä kertaa! Kuinka uusin silmin sitä nyt lähiympäristöä tarkasteleekaan, mutta onneksi se on vain positiivinen juttu nähdä kerrankin se metsä puilta! 🙂 Terkkui Lahteen!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:24

      Kiitos Eveliina! Linnaistensuo taitaa olla ainakin sijaintinsa perusteella Pomponrahkan ”sukulainen” 🙂 Nyt on tullut tutkittua lähiseudun luontopolkuja, kun muuallekaan ei pääse. Terkkuja Turkuun!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, 25 huhtikuun, 2020 at 18:22

    Voi kauheaa 🙂 Mulla on niin paha tasapainohäiriö, että tippuisin varmaan noilta pitkospuilta. Se olisi ihan katastrofi, jos joku tulisi vastaan. En ymmärrä mistä tällainen vinksahdus on tullut mulle. Suoraan voin kävellä ihan hyvin, mutta annas olla, jos pitäisi kävellä jotain merkkiviivaa pitkin vaikka vaan metri, niin keikahdan heti sivulle 😀 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:27

      Kiitos Anna! Tuo on muuten jännä juttu, jos pitää kävellä jotain lankkua tai merkkiviivaa pitkin, niin jalka ei meinaa osua sille ollenkaan. Mistä lie johtuu 🙂 Pitkospuilla onneksi pysyin, vaikka kapeimmilla sellaisilla olikin jännät paikat mistä itseni löydän.

  • Reply Johanna V. lauantai, 25 huhtikuun, 2020 at 21:03

    Mietin ihan samaa kuin Anna, varmaan putoaisin suohon viimeistään sitten jos/kun vastaan tulisi toinen ulkoilija 😀 Näyttää kyllä oikein miellyttävältä ulkoilureitiltä. Meillä kotona päin ei ole yhtään suota lähimailla, mutta silti päähäni on iskostunut nuo samat varoitukset suohon uppoamisesta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:30

      Kiitos Johanna! Tukipuiden päällä taiteilu oli kieltämättä aika kuumottavaa ja toivoin vastaantulijoiden menevän reippaasti ohi ennen kuin löydän itseni mättäältä 🙂 Levennyksien kohdalla ohitukset sujuivat hienosti ja niissä sai jopa turvavälit pidettyä.

  • Reply elamanmakuisiamatkoja sunnuntai, 26 huhtikuun, 2020 at 08:45

    Näyttää ja kuulostaa kyllä mukavalta reitiltä! Pitkospuut on kivoja! Monella tulee nyt lähdettyä uusiin maisemiin ja kotiseutu entistä tutummaksi. Itse olen lähistön luontokohteita aika paljon kiertänyt jo aiemmin, mutta varmasti tulee vielä lähdettyä vähän kauemmas, kun saa taas liikkua vapaammin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:31

      Kiitos kommentista! Minulla on lähiseudun luontopolut jääneet aikoinaan koluamatta ja nyt on niitä sitten kierrelty. Joka kerta ihmettelen miten hienoja paikkoja löytyy ihan muutaman kilometrin päässä kotoa.

  • Reply Päivi /Kelvästä kartalle sunnuntai, 26 huhtikuun, 2020 at 11:38

    Olipa hyvin tehty kirjoitus, tästä selvisi hyvin kaikki olennainen kohteesta. Tykkään kun kerrotaan ihan näitä käytännön seikkojakin, esim juuri se, että pärjääkö pelkillä lenkkareilla vai vaatiiko vaelluskengät 😊

    Suoretkeilyä voisi harrastaa enemmänkin, ainakin näin keväällä ja sitten syksyllä kun itikat ei häiritse 😅 Suolla viehättää aina värit, ne on jotenkin pehmeämpiä kuin muissa maastoissa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:33

      Kiitos Päivi! Kiva kuulla, että tykkäsit jutusta ja löysit siitä hyödyllistä tietoa. Kesällä suomaisemissa kävely voi olla hyttysten takia ikävää. En tiedä minkä verran niitä pirulaisia tuolla inisee, mutta maasto on nille ainakin suotuisan kosteaa. Suon värit ovat varsinkin syysaikaan kauniit. Täytyykin tehdä viimeistään syksyllä tuonne uusi retki.

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, 26 huhtikuun, 2020 at 17:23

    Jonkinverran olemme näinä karanteeniaikoina kiertäneet lähiseudun luontopolkujakin, mutta pitkospolut, jos niitä on pitempiä matkoja, ovat kyllä vähän haastavia, jos joku sattuu tulemaan vastaan – pidä siinä nyt sitten etäisyyttä. Parin kolmen laudan pätkät voi aina odottaa, mutta pitkällä pätkällä, etenkin jos maasto on kovin märkää, niin menee jo vaikeammaksi.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:35

      Kiitos Pirkko! Turvavälejä on vaikea pitää varsinkin jos ohitus tapahtuu pitkospuilla. Levennyksillä se oli helpompaa ja välit pysyivät, mutta tukipuilla taiteillessa ei onnistunut.

  • Reply Martta / Martan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:14

    Luontopolku näyttää kivalle ja mahtavaa että nyt jo pääsit siellä käymään, jotain hyvää koronasta 🙂 Minäkin olen paljon kierrellyt lähimaastossa ja nyt koronan myötä monet lempipaikoistani ovat saaneet paljon lisää ulkoilijoita ja tämän vuoksi olen yrittänyt etsiä uusia paikkoja. Näinä aikoina voisi olla hyvä että rengasreitteihin laitettaisiin vain yksi kiertosuunta.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 29 huhtikuun, 2020 at 16:38

      Kiitos Martta! Viime viikonloppuna käveltiin Järvien kierros, jossa myös pieni osa matkasta on pitkospuita. Siellä oli pari leveämpää kohtaa, jossa pystyi antamaan tietä vastaantulijoille tai sitten oli vaihtoehtona astua märälle suolle. Jälkimmäistä kokeilin ja lenkkarit oli aika märät sen jälkeen. Onneksi kiersimme reitin siten, ettei siitä ollut enää pitkä matka autolle.

    Leave a Reply