Lukeminen on ihanaa. Olen tykännyt kirjoista ja lukemisesta jo pikkutytöstä lähtien. Muistan vieläkin miten kirjastossa käynnit olivat yksi viikon kohokohdista. Uutta luettavaa piti lähteä hakemaan lumisateessa lauantaina vaikka polkupyörällä. Kirjastosta palasin aina kassi täynnä kirjoja.
Lukeminen on viime vuosina harmikseni jäänyt muiden askareiden alle, mutta kesällä pääsin taas rakkaan harrastuksen pariin. Löysin kirjastosta muutamia kivoja kirjoja, joista ajattelin nyt vinkata teillekin. Vinkkilistalle pääsi myös vanhempia suosikkeja, jotka eivät mahtuneet mukaan viime kesän kirjavinkkeihin.
Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset
Tämä kirja tarttui mukaan kirjaston uutuushyllystä. Laina-aikaa sillä oli vain viikko ja kun sivuja oli yli 500, olin aluksi epäileväinen ehdinkö lukea sitä ajoissa. Ensimmäiset sata sivua menikin kirjan lukuisiin hahmoihin tutustuessa ja tarina tuntui junnaavan paikallaan. Olin jo aikeissa luovuttaa, mutta onneksi jatkoin. Koska kun juonittelut pääsivät kunnolla vauhtiin, ei kirjaa olisi malttanut laskea käsistään.
Kirja kertoo newyorkilaisesta Rachelista, jonka poikaystävä Nicholas pyytää häntä kesäksi kotikonnuilleen Singaporeen. Siellä on tarkoitus osallistua Nicholaksen parhaan kaverin häihin ja tavata ensimmäistä kertaa miehen sukua. Nicholas ei ole kuitenkaan muistanut kertoa, että hänen perheensä on upporikas ja sen lisäksi hän on yksi Singaporen tavoitelluimmista poikamiehistä. Rachel joutuu aikamoiseen pyöritykseen, kun sekä Nicholaksen äiti että entiset tyttöystävät yrittävät laittaa kapuloita rattaisiin ja rikkoa nuorenparin suhteen.
Harvoin tulee aasialaisista miljönääriperheista luettua, joten heidän elämäntyylinsä kuulostaa aika uskomattomalta. Ihmettelyn lisäksi kirja herättää ikävän Singaporeen ja sen herkullisiin ravintoloihin. Se mikä aiheutti ärsytystä oli valtava määrä hahmoja ja aluksi oli vaikea pysyä mukana kuka on kuka. Sen helpottamiseksi kirjan ensimmäiselle aukeamalle oli tehty sukukaavio, josta pääsi tarkistamaan sukulaissuhteet.
Rauli Virtanen: Reissukirja
Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen ei esittelyjä kaipaa. Hänen kirjansa on hieno nojatuolimatka maailman eri maihin. Kirja alkaa lapsuuden telttaseikkailuista ja siitä tarina alkaa vyörymään rahtilaivalla kohti Brasiliaa. Kansien väliin mahtuu myös vaarallisia tilanteita, väkivaltaa sekä vatsan kurinaa kun palkkashekkiä ei kuulu.
Ristiriitaa herättää kuitenkin toisten matkalijoiden arvostelu ja hieman ylimieliseksi kohoava asenne kirjan loppua kohden. Jos ne jättää huomioimatta, on kirja varsin viihdyttävää luettavaa.
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Aavikon tyttäret kertoo Khadijasta, joka asuu veljensä ja äitinsä kanssa leirissä Somalian aavikolla. Khadijasta on epäreilua, että veli saa juoda viimeiset maitotilkat, kun oma vatsa kurisee nälkää. Äiti myös keksii pojasta sankaritarinoita muiden leiriläisten iloksi, jotka eivät aina edes pidä paikkaansa. Kaikesta huolimatta Abdi on hänelle rakas veli, jota hän tarvittaessa myös puolustaa. Kun veli kuolee myrkyllisen käärmeen puremaan, tukeutuvat äiti ja tytär leirissä yhä tiiviimmin toisiinsa.
Kirjassa eletään 1950-luvun puoliväliä ja tarinan edetessä Khadija kasvaa pikkutytöstä aikuiseksi naiseksi ja äidiksi. Elämä aavikolla paimentolaisleirissä on karua ja pitkän kuivankauden aikana nälkää näkevät niin ihmiset kuin eläimetkin.
Islamin usko on kirjassa vahvasti mukana. Leirin naiset eivät anna Khadijan äidin surra rauhassa miestään, joka menehtyi kamelivarkaiden hyökättyä leiriin. Sureminen aiheuttaa heidän mukaansa kärsimystä miehelle tuonpuoleisessa. Kirjassa käsitellään myös tyttöjen silpomista ja kaikista herkemmille en suosittele kyseisen kohtauksen lukemista.
Katy Colins: Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa
Katy Colinsin kirjoihin törmäsin kirjastossa, kun etsin luettavaa kesälomareissulle. Mukaani tarttui sarjan ensimmäinen ”Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa”. Kannessa luvattiin romantiikkaa ja komediaa Bridget Jonesin tyyliin. Enempää ei tarvittu. Kirja lähti kanssani Kroatiaan.
Matkan aikana en ehtinyt kirjaa avata kertaakaan, mutta koska kansi lupaili niin paljon, halusin lukea sen reissun jälkeen. Kesämökin terassilla pääsin kirjan päähenkilön Georgian mukaan ryhmämatkalle Thaimaahan, jonne hän lähti parantelemaan sydänsurujaan. Sulhanen oli tehnyt katalan tempun ja jättänyt Georgian juuri häiden kynnyksellä. Georgia päätti ettei jää kotiin suremaan, vaan lähtee matkalle, koska sitä hän on aina halunnut.
Matkan alku ei lupaa hyvää ja useampi asia menee ryhmämatkalla pieleen. Georgia päättää irtaantua ryhmästä ja lomailee loppumatkan yksin. Siellä hän kohtaakin elämänsä miehen.
Kirja on hauska lukuelämys romanttisista komedioista sekä Thaimaasta pitäville. Ilokseni huomasin, että sarja jatkuu kahdella jatko-osalla, joissa seikkaillaan Intiassa ja Chilessä. Kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, mutta jos luet koko sarjan kronologisessa järjestyksessä, se auttaa ymmärtämään taustoja paremmin.
Martin Lukes with Lucy Kellaway: Who moved my BlackBerry?
Jos kaipaat kevyttä ja hauskaa luettavaa, suosittelen lämpimästi tätä englanninkielistä kirjaa. Olen lukenut sen useita vuosia sitten ensimmäisen kerran, mutta toisellakin kerralla se jaksoi naurattaa. Kirjan tarina kulkee eteenpäin toimiston pomon Martinin sähköpostien ja tekstiviestien muodossa. Niitä sinkoilee niin vaimolle, työkavereille, sihteerille, rakastajattarelle ja lapsille. Kuten arvata saattaa, viestit eivät aina päädy oikeille ihmisille ja siitäkös soppa syntyy.
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Auschwitzin tatuoija on pysäyttävä tositarina Lale Sokolovista, joka oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vankina. Hänen tehtävänään oli tatuoida numeroita toisten vankien käsivarsiin. Lale tapaa tatuointijonossa Gitan, johon hän rakastuu samantien.
Kirja on uskomaton selviytymistarina kahdesta nuoresta, joiden kohtaaminen ajoittuu yhteen järkyttävimmistä ajanjaksoista maailmassa. Keskitysleirillä kuka tahansa saattoi johtua silmätikuksi ja hänet teloitettiin saman tien. Kirjaa lukiessa pelkäsin koko ajan nuorenparin puolesta sekä ettei kukaan löydä Lalen salaisia ruokapiiloja.
Tarina on kirjoitettu ensin elokuvakäsikirjoitukseksi. Sen johdosta leikkaukset eri tapahtumiin käyvät nopeasti ja tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Tämä kuuluu myös niihin kirjoihin, joita ei malttaisi laskea käsistään, kun sen on aloittanut.
Pirkko Lindberg: Maailmanmatka
Kirjaston poistolaarista tarttui mukaan kirja Pirkko Lindbergin 90-luvulla tekemästä maailmanympärimatkasta. Matkaa hän taittoi ekologisesti junilla, busseilla ja laivoilla. Sen aikainen matkustustyyli sopi hyvin tämän päivän suosituksiin matkustamaan ”maata pitkin”. Vaikka ilmastonmuutos ei ollut 30 vuotta sitten tapetilla samalla tavalla kuin nyt, kirjassa Lindberg toteaa olevansa surullinen mitä me teemme ”tälle ihanalle maapallolle”.
Tarina kuljettaa maasta ja kulkuneuvosta toiseen jouhevasti. Matkan varrella tapaa uusia ihmisiä ja kaikenlaista kummaa tapahtuu. Ne ovat tämän kirjan suola.
Kirja on kuvitettu Lindbergin omilla piirroksilla sekä muutamilla valokuvilla, jotka kuvaavat hänen matkan varrella tapaamiaan ihmisiä. Oli kiva lukea tutuista paikoista sekä uusista kohteista, jotka ovat omalla ämpärilistalla.
Lucinda Riley: Myrskyn sisar
Myönnän, että valitsen kirjoja luettavaksi melko usein kannen perusteella. Niin kävi tälläkin kertaa. Myrskyn sisaren kannessa on kaunis norjalainen maisema ja kun takakansikin herätti mielenkiinnon, niin kirja lähti mukaan. Eikä tarvinnut katua.
Myrskyn sisar on osa seitsenosaista sarjaa, jossa jokaisessa seurataan yhden sisaren tarinaa. Heitä on yhteensä seitsemän ja tämä oli kirjasarjan toinen osa. Kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, koska ne alkavat kaikki samasta hetkestä.
Myrskyn sisar on Allyn tarina. Hän on ammattilaispurjehtija ja on aloittamassa juuri maailman vaarallisinta purjehduskisaa, kun hän saa viestin adoptioisän äkillisestä kuolemasta. Miljardööri-isä on jättänyt jokaiselle sisarelle kirjeen, jossa on vihje kunkin taustasta. Ally menee vihjeen perässä Norjaan ja siellä hän kuulee yli sata vuotta eläneestä Annasta, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Miten Anna liittyy häneen?
Kirjassa kuljetaan menneisyydessä ja nykyisyydessä rinnakkain ja eri palat alkavat pian loksahdella paikoilleen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sen kuvaukset Norjan upeista maisemista aiheuttavat matkakuumetta siihen suuntaan. Myrskyn sisar herätti myös vahvan mielenkiinnon sarjan muita kirjoja kohtaan.
Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Paljasta kommenttikentässä omat suosikkisi.
30 Comments
Aivan ihania on myös Elsa Anttila: Loma Espanjassa, Helmiä Mallorcalta ja Kanaria kutsuu.
Elsa Anttila on Jorma Kurvisen salanimi.
Kiitos kommentista Helena! Muistaakseni olen joskus lukenut jotain Elsa Anttilan kirjoja. Ne olivat aika hauskan kepeitä. Täytyypä muistaa hänet, kun seuraavan kerran etsin kirjastosta luettavaa 🙂
Kiva postaus 🙂 Olen pariin otteeseen meinannut tilata tuon Aavikon tyttäret, mutta koriin on päätynyt aina jotain muuta. Tällä hetkellä olen lukemassa Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppiasta, ja seuraavana vuorossa on matkabloggaaja Tomi Töllin Panamericana, joka kolahti juuri postiluukusta.
Yksin kaikkien aikojen suosikkikirjailijoitani on afganistanilainen Khaled Hossein, jonka koskettavat kirjat ovat saaneet minut monta kertaa kyyneliin. Etenkin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa ovat mieleenpainuneimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut. Todella surullisia, mutta niistä saa myös hyvän kuvan, millaista elämä on Afganistanissa. Tarinat ovat elävästi kirjoitettuja ja mukaansatempaavia. Tunnen henkilökohtaisesti monia Afganistanin hazaroita, joten tarinat ovat siksikin koskettavia.
Kiitos Cilla Maria! Khaled Hossein on myös yksi suosikeistani. Hänestä kirjoitinkin edellisessä kirjavinkkipostauksessa. Olen lukenut paljon muitakin Afganistania koskevia kirjoja, muistaakseni myös tuon Kabulin kirjakauppiaan. Jos siellä tilanne joskus rauhoittuisi, niin siellä haluaisin käydä. Valitettavasti tilanne ei näytä kovin hyvältä. Panamericana -kirja ei olekaan tuttu, täytyypä tutustua.
Ai että, hyvän kuuloisia kirjavinkkejä! Itse luen juuro Robert Galbraithin, eli J.K. Rowlingin Tue Cuckoo’s nestiä. Pelkästään englanniksi lukeminen auttaa irtautumaan arjesta, ja tapahtumapaikkakin on Englannissa, niin mun löyhillä määreillä tämäkin käy. Ja hyvä kirja onkin!
Kiitos Maiju! Tässä saa itsekin hyviä vinkkejä mitä seuraavaksi ottaa lukulistalle.
Näistä minulle ovat tuttuja Lindberg, Farah ja Virtanen. Kaikki hyviä kirjoja. Tuon Auschwitzin tatuoijan haluaisin lukea.
Kiitos Terhi! Auschwitzin tatuoija taitaa olla aika monen listalla. Varsinkin kun katsoi kirjaston varausjonoa. Minulla kävi hyvä tuuri kun sain sen aika nopeasti luettavaksi.
Auschwitzin tatuoija on myös mulla seuraavana lukulistalla. 🙂 Hyvä lista!
Kiitos Mira! Terhille juuri kommentoin, että Auschwitzin tatuoija on monen lukulistalla kirjaston varausjonojen perusteella 🙂 Minä tykkäsin siitä, mutta olen lukenut myös päinvastaisia arvosteluja.
Mä olen nähnyt tuon ökyrikkaat aasialaiset leffana, Crazy rich Asians. Olihan se ihan kiva romanttinen hömppäleffa. Toista kertaa tuskin katson. Reissukirja on tuttu. Se on tosi hyvä. Auschwitzin tatuoijan olen kans noteerannut. Tossa sun luettelossa muut ovatkin sitten mulle vieraita. Pitää laittaa heti muutama muistiin.
Kiitos Sini! Mulla on mennyt ohi tuo Ökyrikkaat aasialaiset -leffa. Nyt se voisikin olla kiva katsoa, kun on lukenut kirjana. Aika uskomatonta meininkiä 🙂 Kiva kuulla, että täältä löytyy vinkkiä omalle lukulistalle.
Kiitos kirjavinkeistä! Kuluneen vuoden aikana olen lukenut ainakin seuraavat matka-aiheiset kirjat:
Vainio, Jari Viidakkotohtori – Dokoto Jalin päiväkirjat
Lindstedt, Risto Pallon henki
Salminen, Jukka Polkupyörällä maailman ympäri
Manninen, Mari Kiinalainen juttu
Tuosta Pallon henki -kirjasta kirjoitin blogiinkin: https://meriharakka.net/2019/06/14/pallon-henki-hammastellen-maailmalla/
Vanhemmasta matkakirjallisuudesta ehdottomasti parhaiten on mieleeni jäänyt Krüger, Kobie Mahlangeni, joka kertoo elämästä riistanvartijana Afrikan luonnonpuistossa! Ostin vielä kirjan Afrikassa, eli yhdistetty matkamuisto ja kirjallinen kokemus!
Kiitos Pirkko! No, sieltähän tuli lisää hyviä vinkkejä. Mari Mannisen kirjan olen lukenut ja sen olisin voinut nostaa listalle. Lueskelin sitä ennen Kiinan matkaa ja siitä sai hyvin taustaa kiinalaiseen kulttuuriin.
Listalta löytyi muutama suosikki: Virtasen Reissukirja ja tuo melkein Geisha. Listaltasi kiinnostuin kirjasta Tatuoija ja Maailmanmatkaaja.
Omia matkakirjavinkkejä löytyy jutusta: Antti Tuurin Matkoilla Euroopassa ja Liksomin Hytti nro 6
Jos kaipaat lisää kirjavinkkejä, ohessa Linkki omaan kirjavinkkijuttuun: https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2018/10/20/matkakirjat-lukukokemuksia/
Kiitos Sari! Liksomin Hytti nro 6 oli jo vähällä lähteä kirjastosta mukaan, mutta vaihdoin sen lopulta johonkin toiseen. Se täytyy kyllä jossain vaiheessa lukea. Kirjavinkkejä on aina kiva saada, joten mielelläni kurkkaan sinun listaasi 🙂
Olin harkinnut äänikirjana Ökyrikkaita aasialaisia, mutta luulen että täytyy tarttua perinteiseen opukseen – kiitos varoituksesta rönsyilevän henkilögallerian osalta!
Kiitos Periaatteen nainen! Kokeilin joulureissulla äänikirjoja ja ehdin kahden viikon aikana kuunnella kaksi. Siinä mielessä ne oli kivoja, kun oli iso valikoima puhelimessa eikä tarvinnut pelätä rannalla, että kirja kastuu tai menee hiekkaiseksi. Se mikä ärsytti oli hidas tempo, kunnes tajusin että tylsien kohtien ohi voi hyppiä ja puhenopeutta voi muuttaa. Lukemalla olisin selvinnyt niistä kirjoista kuitenkin nopeammin, mutta kiva kokemus ja ehkä kokeilen uudestaan reissussa, jonne ei jaksa raahata montaa kirjaa. Ökyrikkaissa aasialaisissa oli tosiaan porukkaa kun pipoa, mutta melko nopeasti sai kiinni kuka on kuka 🙂
Ei herranjumala, olen jostain syystä luullut että tuo Crazy Rich Asians on joku uusi amerikkalainen reality-sarja, joka kertoo ökyrikkaista aasialaisista Amerikassa. Olenkin ihmetellyt hypetyksen määrää! Auschwitzin tatuoija on omalla lukulistalla kuten näköjään monella muullakin! Harmi, että tenttikirjat usein haittavaat omaa lukuharrastusta ja innokkuutta..
Crazy Rich Asians sopisi kyllä reality-sarjan nimeksikin 🙂 ja menisi samaan sarjaan näiden muiden ökyrikkaista kertovien sarjojen kanssa. Lukuharrastusta haittaa moni asia ja lukemiselle on otettava oma aikansa. Olen yrittänyt vähentää somettamista ja käyttää sen ajan mielummin lukemiseen. Joinakin iltoina se onnistuu ja joinakin ei. Kiitos kommentista Johanna!
Kiitos vinkeistä – muutamat olikin tuttuja, mutta seuraavaksi lukulistalle taitaakin mennä tuo Aavikon tyttäret. 🙂
Kiva kuulla, että listasta löytyi uutta luettavaa 🙂 Kiitos kommentista Anna-Katri!
Enpä tiennyt, että sinä olet kunnon lukutoukka. 500 sivua viikossa kuulostaa itselleni mahdottomalta jo pelkästään elämäntilanteenkin takia, mutta myös sen vuoksi, että keskittymiskykyni ei useinkaan riitä. Luen tällä hetkellä Anthony Doerrin ”Kaikki se valo jota emme näe” mutta vaikka se on kiinnostava kirja (suosittelen!) niin olen pian lukenut kirjaa vuoden 😀 😀 Ehkä sitten kun lapsi kasvaa, on taas aikaa palata lukuharrastuksen pariin 🙂 Ja siis kiitos vinkeistä, tähän listaan palaan varmasti kun alan miettimään seuraavan vuoden lukuprojektiani 😉
Aikoinaan kun kuljin työmatkat junalla, olin vielä kovempi lukutoukka 🙂 Silloin meni helposti kaksikin kirjaa viikossa. Kesällä innostuin taas lukemisesta ja nyt alkusyksyn aikana olen yrittänyt pitää jotain kirjaa yöpöydällä (ja myös lukea sitä). Mulla some menee helposti lukemisen edelle ja olen yrittänyt sen käyttöä vähentää iltaisin. Joskus onnistuu ja joskus ei. Kiitos kommentista Outi!
Auschwitzin tatuoija on pitänyt monta kertaa käydä lainaamassa kirjastosta, taas tuli hyvä muistutus aiheesta. Tuo Aavikon tyttäret kuulosti kanssa tosi kivalle, etäisesti tuli mieleen Khaled Hosseinin kirjat jotka on ihan mun lemppareita. Kiitos vinkeistä! ☺️
Aavikon tyttäristä tuli muuten Hosseinin kirjat mieleen. Hosseinin kirjoitustyylistä pidän enemmän, mutta Aavikon tyttäret on myös ihan suosittelun arvoinen. Kiitos kommentista Veera!
Oi kiitos kirjavinkeistä! Olen laiska lukija, mutta yritän koko aika tsempata. Auschwitzin tatuoija löytyy yöpöydältä, mutta pitääpä vihdoin oikeasti tarttua siihen! 😀
Auschwitzin tatuoija oli aika nopealukuinen. Kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin, ei kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Kiitos kommentista Veera! 🙂
Näistä kiinnostaisi eniten Lindbergin maailmanmatka ja Virtasen Reissukirja. Raulin kirjaa olen jonkun pätkän lukenutkin, täytyisi lukea se kokonaan.
Itseä kiinnostaa kirjoista ylipäätään sellaiset dekkarit, joissa liikutaan jossakin kohteessa sitä kuvaillen. Otetaan nyt esimerkiksi kotikaupunkini Tampere ja Komisario Koskisen seikkaillut.
Komisario Koskisen seikkailut Tampereella kuulostaa mielenkiintoiselta. Nyt ei vinkkeihin mahtunut dekkareita, mutta niitäkin tykkään lukea. Useasti on luettavaksi valikoitunut jotain ruotsalaista, mutta pitäisi varmaan kokeilla myös näitä suomalaisia. Kiitos Rami!