kravice vesiputous

Retkipäivä Bosnia-Hertsegovinaan: Kravicen vesiputous ja Mostar

Musta tila-auto kaarsi vauhdikkaasti klo 7.10 kroatialaisen hotellimme pihaan. Kuskinpuoleinen ikkuna avautui ja nuori mies lausui nimeni kysyvään sävyyn. Nyökkäsin ja hyppäsimme tyttäreni kanssa kyytiin. Kuski esittäytyi Adamiksi. Hän toimisi meidän oppaanamme ja kuskina retkellämme Bosnia-Hertsegovinaan, jossa kävisimme Kravicen vesiputouksilla sekä Mostarin kaupungissa. Haimme kyytiin vielä kolmihenkisen brittiperheen sekä amerikkalaispariskunnan ja sitten matka alkoi kohti maiden välistä rajaa.

Hyvä opas on retkipäivän suola

Adam kertoi olevansa 25-vuotias kroatialaismies, joka on viime vuodet hankkinut elantonsa viemällä turisteja erilaisille retkille. Ryhmämme ikäjakaumaa hän hämmästeli, koska harvoin Bosniaan suuntautuvalle retkelle osallistuu häntä nuorempia. Tai jos osallistuu, niin ehkä yksi. Nyt kyydissä oli parikymppisen tyttäreni lisäksi brittiperheen 16-vuotias poika. Useimmiten tälle retkelle osallistuvat ovat kuulemma keski-ikäisiä naisia.

Adam osoittautui varsinaiseksi huumoriveikoksi ja saimme päivän aikana nauraa vedet silmissä moneen kertaan hänen jutuilleen. Hän kertoi heti alkuun, etteivät eläimet ja kasvit ole hänen vahvinta alaansa, mutta kaikkea muuta voimme häneltä kysellä. Meiltä muiltakaan ei huumoria puuttunut. Kun jenkkipariskunta kömpi viimeisenä auton kyytiin, kehotimme brittiäidin kanssa heitä kyselemään paljon kasveista ja varsinkin yksisarvisista, koska ne olivat oppaamme erikoisalaa. Hetken he tuijottivat meitä hölmistyneinä ennen kuin tajusivat, että taidamme juksata. Lopulta purskahdimme kaikki nauruun.

Olin erittäin iloinen pienestä ryhmästämme. Todennäköisesti pysyisimme hyvin aikataulussa ja oppaalle myös helpompaa, kun ei ollut kolmeakymmentä kaitsettavana. Adamilla oli valtavasti tietoa Kroatian lisäksi Bosniasta ja hän kertoi meille asioita tarinoiden muodossa. Niitä olikin kivempi kuunnella kuin litanjaa vuosiluvuista. Myöhemmin kysyin häneltä oliko hän kenties historian opiskelija, koska juttua tuli kuin liukuhihnalta. Hän kertoi opiskelevansa itsenäisesti niin taloutta kuin historiaakin eikä ollut koskaan ollut minkään yliopiston kirjoilla. Hän oli kiinnostunut eri maiden kulttuureista ja historiasta sekä myös kielistä. Tulevaisuudessa hän aikoi panostaa venäjän opiskeluun, koska siitä olisi hänen työssään hyötyä.

Adam kyseli myös meiltä paljon, kuten mitä harrastamme ja mitä teemme työksemme, mutta myös maidemme tilanteista. Päivän aikana puhuttiin useaan otteeseen Brexitistä sekä Trumpista. Suomesta ei ihan vastaavaa aihetta löytynyt, mutta avantouinti sen sijaan kirvoitti paljon kysymyksiä. Jenkkipariskunta oli ainoa, joka oli käynyt Suomessa. He olivat vierailleet Helsingissä vain muutamaa päivää aiemmin ennen kuin lensivät Kroatiaan. Britit pohtivat onko Suomessa todella niin kylmää ja kallista, kun kerrotaan. Adam tiesi myös Suomesta kaikenlaista, koska hänen retkillään oli ollut useita suomalaisia. Hän osasi jopa muutaman sanan suomea ja sen vuoksi nimeni lausuminenkaan ei tuntunut tuottavan hänelle ongelmia.

Kaunis Kravicen vesiputous

Rajamuodollisuudet Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan välissä hoituivat nopeasti. Jonoja ei juurikaan ollut eikä meidän passeja kovin pitkään tarkasteltu. Sitä ihmettelimme tyttäreni kanssa, miksi muut ryhmästämme saivat passeihinsa leimat paitsi me.

Maan vaihtumisen huomasimme melko pian teiden kunnosta. Kroatian puolella tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta samaa ei voinut sanoa Bosniasta. Myös teiden varsilla olevat talot olivat huonommassa kunnossa ja sodan jäljet näkyivät niissä vielä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli rajan tuntumassa oleva Neumin kaupunki. Siellä pidimme vain kahvi-/vessatauon ennen kuin matka jatkui Kravicen vesiputouksille. Olimme perillä vähän ennen kymmentä ja meillä oli puolitoista tuntia omaa aikaa viettää putouksilla.

neumin kaupunki

Neumin kaupunki, jossa on ainoa Bosnia-Hertsegovinalle kuuluva ranta-alue

kravican alueen kartta

Sisäänpääsy vesiputouksille oli 40 kunaa tai 5 € / henkilö. Adam keräsi meiltä rahat ja kävi ostamassa liput. Sen jälkeen kävelimme parkkipaikalta alas kohti putouksia. Veden kohina kuului kauas ja reitin varrella oli muutamia näköalapaikkoja, joissa pääsi nappaamaan ensimmäiset valokuvat.

Kun pääsimme alas putouksille, osa ryhmästämme suuntasi uimaan. Vesiputoukset laskevat pieneen lampeen, jossa voi uida. Meilläkin oli uikkarit mukana, mutta siitä huolimatta jätimme pulikoinnin väliin. Jonkin verran lammessa oli ihmisiä virkistäytymässä. Vesi oli aika kylmää, kun sitä kädellä kokeilin.

kravice vesiputous

kravice vesiputous

kravice vesiputous

kravice vesiputous

kravicen vesiputous

Kävelimme alueella hetken aikaa ja menimme sitten lammen vieressä olevaan kahvilaan nauttimaan jätskistä ja oluesta. Takanamme olevassa pöydässä istui japanilainen pariskunta nuoren brittimiehen seurassa ja he kuvailivat ahkerasti toisiaan. Kun me yritimme tyttäreni kanssa saada hyvää selfieta, japanilaisnainen tarjoutui ottamaan sen oman kännykkänsä kameralla. ”Hänen puhelimessaan on todella hyvä kamera”, mies vakuutteli meille, kun hieman epäröiden suostuimme kuvattavaksi. Mietin mielessäni, että mikähän koira tässä on haudattuna ja pyydetäänkö meiltä kohta rahaa vastineeksi kuvista. Näin ei onneksi käynyt. Nainen otti meistä muutaman kuvan ja lähetti ne sen jälkeen meille WhatsAppilla. Kuvat olivat kieltämättä laadukkaampia kuin mitä meidän kännykkäkameroilla olisi saanut. Kun poistuimme pöydästä, toivottelimme toisillemme mukavat päivän jatkot ja vilkuttaen poistuimme paikalta. Näköjään on olemassa vielä ystävällisiä ihmisiä ilman mitään takaa-ajatuksia.

Kun lähdimme nousemaan portaita palataksemme autolle, oli lämpötila kivunnut jo yli 30 asteeseen. Vastaan tuli paljon ihmisiä ja busseja vyöryi pihaan. Olimme olleet hyvään aikaan liikenteessä, koska saimme nauttia putouksista ilman sen suurempaa väentungosta.

Mostar ja sillalta hyppivät miehet

Kravicen vesiputouksilta Mostariin oli noin 50 kilometriä. Kaupunkiin ajettaessa näimme luotien täplittämiä seiniä sekä talojen raunioita, jotka kertoivat karua kieltä 90-luvulla riehuneesta sodasta. Mostarin kuuluisin nähtävyys on Stari most -silta, joka romahti kroaattijoukkojen tykkitulessa vuonna 1993. Sodan päätyttyä silta jälleenrakennettiin ja se valmistui vuonna 2004. Nykyisin se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Söimme lounasta Neretva-joen varrella olevassa Teatar-ravintolassa. Sieltä oli hyvät näköalat Stari most -sillan suuntaan. Ruoka oli hyvää eikä se ollut edes kallista; kaksi kanafile -ateriaa, olut ja vesi maksoivat yhteensä 21 euroa. Ravintolassa sai maksaa euroilla, joka oli hyvä asia, koska en ollut vaihtanut paikallista valuuttaa. Ruoan jälkeen jännitimme sillalta hyppäävien miesten puolesta. Miehekkyyttään osoittavat kaverit keräävät turisteilta rahaa ja kun tietty summa on koossa, he hyppäävät sillan korkeimmalta kohdalta jokeen. Adam kertoi, että yleensä puolen tunnin välein joku hyppää. Kerran vuodessa kuolee ainakin yksi henkilö, joka yleensä on turisti. Kuka tahansa saa nimittäin mennä hyppäämään ja aina löytyy uhkarohkeita kavereita. Hullua toimintaa, johon en itse rahaa antaisi.

mostarin kaupunki

stari mostar silta

mies hyppäämässä Stari most sillalta

Tämä kaveri leiskauttaa kohta sillalta jokeen

stari most silta alhaalta kuvattuna

Lounaan jälkeen meillä oli tunti omaa aikaa kierrellä Mostarissa. Me suuntasimme tyttäreni kanssa kulkumme vanhaankaupunkiin. Se oli täynnä erilaisia kauppoja ja kojuja, ravintoloita sekä kahviloita. Sielläkin pystyi maksamaan euroilla ja teimme pieniä ostoksia. Sekä sillalla että vanhankaupungin mukulakivikaduilla oli todella liukasta, vaikkeivat kivet olleet edes märkiä. Sillalla piti pitää kaiteista kiinni, ettei pyllähtänyt ja vanhassakaupungissa sai myös edetä hissukseen. En tiedä mistä kivistä ne oli tehty, mutta jotain ihmeellistä niissä oli. Sinne ei kannata siis laittaa liukkaimpia lipokkaita jalkaan.

Väentungoksessa ei jaksanut kauaa kävellä, vaan käännyimme pian takaisin ja suuntasimme takaisin parkkipaikalle minne auto oli jätetty. Matkalla oli pakko pysähtyä juomaan appelsiinimehut, koska tukahduttavan kuuma ilma vei kaikki voimat. Kun lähdimme ajamaan Mostarista pois, auton mittari näytti +43 astetta. Huh!

neretva joki stari most sillalta kuvattuna

Neretva-joki Stari most sillalta kuvattuna

Neretva joki Stari most sillalta nähtynä

Ihmisiä Stari most sillalla

Stari most sillalla

mostarin vanha kaupunki

mostar vanhankaupungin kojut

mostarin vanhankaupungin värikkäät talot

mostarin vanhankaupungin katu

mostar ja kukkapensaita

luotien reiittämä seinä mostarin keskustassa

Luotien rei´ittämä seinä Mostarin keskustassa

Mostarista jäi aika surullinen fiilis. Kaupunki ei ole vieläkään päässyt yli 20 vuoden takaisesta sodasta. Jäi myös tunne, että talojen raunioilla ja luotien rei´ittämillä seinillä halutaan muistuttaa siellä käyviä ihmisiä sodan julmuuksista. Toki uudelleenrakentaminen vaatii rahaa ja sitä ei tunnu Bosniassa olevan.

Takaisin Dubrovnikiin Serbitasavallan kautta

Ajoimme takaisin Kroatian puolelle Serbitasavallan (Republika Srpska) kautta. Se muodostaa yhdessä Bosnia-Hertsegovinan federaation kanssa Bosnia-Hertsegovinan valtion. Matkan varrella oli lukuisia pieniä kyliä, joista esimerkiksi Ljubinjessa asuu vain 300 asukasta.

Yhtäkkiä Adam pysäytti auton tien varteen ja pyysi meitä kuuntelemaan. Katsoimme hämmästyneinä toisiamme, että mitä meidän pitäisi kuunnella. Olimme kuitenkin hiljaa ja teimme työtä käskettyä. Hetken kuluttua hän kysyi ”No, mitä kuulitte?”, kun vastasimme ettemme mitään. Hän alkoi nauraa ja löi kädellä rattiin ”Tietenkään ette kuulleet mitään, koska täällä ei ole mitään”. Meillä kesti hetken ennen kuin ymmärsimme hänen pointtinsa. Alueella ei tosiaan ollut juuri muuta kuin sodassa tuhoutuneiden talojen raunioita ja joissakin pihoissa näimme hautakiviä.

Tien varrelta löytyi kuitenkin pieni baari, jonne pysähdyimme. Siellä oli mahdollisuus ostaa virvokkeita. Meille suositeltiin limpparin sijaan paikan päällä tehtyä slivovitsia, joka on vahva, luumuista tai kriikunoista tehty alkoholijuoma. Aluksi epäröin ottaa haastetta vastaan, mutta kun jenkkinainen aikoi maistaa juomaa, pitihän minunkin. Pieni shottilasillinen maksoi vain euron. Vahvaa se todellakin oli ja kun itse vedin sen ykkösellä nassuun, niin jenkkipariskunta nautiskeli juomasta kahdestaan pikku hörppyinä.

mostarin maaseudulla auton kyydissä

oppaamme tienvarsiravintolassa

Adam houkuttelee meitä maistamaan slivovitsia. Taulussa entisen Jugoslavian presidentin Titon kuva.

bosnia maaseutu

Näköalapaikalla jossain keskellä ei mitään. Näimme tuolla yhden airbnb-kyltin ja oppaamme veikkasi, että siellä käy ehkä yksi yöpyjä vuodessa.

jenkkipariskuva ottaa kuvia näköalapaikalta

naiset näköalapaikalla

Ennen rajan ylitystä pysähdyimme vielä näköalapaikalle ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Adam olisi vienyt meidät halutessamme vielä viinin maistajaisiin paikalliselle viinitilalle, mutta porukka alkoi olla niin väsynyttä, ettei ehdotus saanut kannatusta. Loppumatkan ajoimme todella kapeaa tietä pitkin. Kun vastaan tuli auto, joutui jompi kumpi peruuttamaan levennykselle, joita oli onneksi lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Opas kertoi, että harvoin kyseisellä tiellä tulee useampi kuin yksi auto vastaan, mutta nyt niitä tuli vaikka kuinka monta.

Retkipäivä oli onnistunut ja ison osan siitä teki hyvä opas sekä hauska porukka. Tämän ryhmän kanssa olisi voinut retkeillä vaikka muinakin päivinä, niin hyvin meillä jutut meni yhteen. Hotellin pihassa jouduimme kuitenkin heittämään hyvästit ja jokainen lähti jatkamaan lomaansa kukin omille tahoilleen.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Dubrovnik – loman aloitus Srd-vuorella ja luottokorttiongelmia
Viikonloppu Dubrovnikissa

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Katja / Historia de Viajes torstai, heinäkuu 25, 2019 at 09:28

    Kuulostaa että teillä on käynyt hyvä tuuri ryhmän kanssa. Itse etsin aikoinaan juuri tuollaista retkeä Kravicen putousten kanssa sitä löytämättä. Oli toki low season eikä niin paljoa halukkaita osallistujia. Mostarin lisäksi pääsin kuitenkin kurkkaamaan Pociteljiin. Vesiputoukset näyttävät hienoilta!

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 17:46

      Kiitos Katja! Ensimmäisen kerran kun Bosnian retkitarjontaa selailin, ei Kravicen vesiputous ollut silloin ohjelmassa. Varasin retken vasta pari päivää ennen lähtöä ja yllätyin kun tuollainen löytyi. Luulin myös, ettei putouksille pääse talvella mutta paikka on kuulemma auki ympäri vuoden. Toki talvella tuosta ei saa niin paljon irti, vaikka putoukset ovat kauniita varmasti silloinkin. Retki oli Laus Travelin järjestämä ja sitä voin kyllä suositella.

      • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning maanantai, elokuu 5, 2019 at 14:43

        Pitääpä laittaa tuo retkitoimito mieleen, jahka pääsen syksymmällä tuolle suunnalle 🙂 Varasitko siis netistä tuon reissun? Paljonko päiväretket maksaa suunnilleen?

        • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 19:53

          Kiitos kommentista Cilla Maria! Varasin retken netistä GetYourGuiden sivuilta etukäteen. Hinta oli muistaakseni 53 eur / hlö.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin torstai, heinäkuu 25, 2019 at 23:18

    Kauniin näköinen vesiputous! Millainen määrä siellä oli muita ihmisiä?

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 17:50

      Kiitos Mikko! Me menimme vesiputouksille ennen kymmentä aamulla ja silloin siellä oli kourallinen väkeä. Uimaan olisi mahtunut hyvin ja lammen rannassa olevalla terassilla sai vapaasti valita istumapaikan. Kun lähdimme sieltä pois noin 11.30, vastaan tuli ihmisiä jonossa ja parkkipaikalle ajoi isoja busseja. Päivällä siellä vaikutti olevan tungokseen asti väkeä. Kiittelimme opasta, että hän toi meidät tuonne ensin ja vasta sitten menimme Mostariin. Kertoi, että oli hyväksi havainnut kohteiden järjestyksen juuri noin päin.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 12:48

    ”Sitä ihmettelimme tyttäreni kanssa, miksi muut ryhmästämme saivat passeihinsa leimat paitsi me”

    Selitys löytynee siitä, että olitte brittien ja jenkkien kanssa liikenteessä. Heidän kotimaansa eivät ole Schengen-alueeseen kuuluvia maita. Tosin kroatiakaan ei ole, mutta luultavasti tästä oli silti kyse, eli teillä Schengen maan passi, jota ei ylensä leimata missään Euroopassa. Voin toki olla väärässäkin, eli ehkäpä jollakin parempaa tietoa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 17:54

      Kiitos Anna, näin se todennäköisesti on. Passiin olisi kiva saada leimoja lisää, mutta Euroopan maissa niitä ei juuri enää jaella.

  • Reply Mari sunnuntai, heinäkuu 28, 2019 at 13:03

    Kauniin ja toisaalta myös surullisen näköistä ja kuuloista. Helle kyllä vähän varmaan verottaa intoa jaksaa tutkia kaupunkeja. Mielenkiintoinen kirjoitus kuitenkin!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 19:54

      Kiitos kommentista Mari! Yli 40 asteen helle tosiaan verotti voimia, mutta onneksi ehdimme Mostaria jonkun aikaa tutkia.

  • Reply Sanni/Revontulia repussa maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 09:28

    Olen käynyt Kravicessa ja Mostarissa pari vuotta sitten omatoimisesti. Siitä jatkettiin vielä Sarajevoon. Moni asia pysähdytti kyllä mietityttämään, niin kuin sanoitkin. Olipa hauskan kuuloinen muuten tuo teidän ryhmänne ja hyvä että osui noin loistava opas! Saitte varmasti paljon irti.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 19:56

      Kiitos Sanni! Sarajevoon olisi ollut myös mielenkiintoista päästä, mutta sitten olisi pitänyt olla Bosnian puolella jo yötä. Meillä kävi hyvä tuuri ryhmän kanssa. Tosi hauskaa porukkaa ja kiva vielä, että oli niin pieni ryhmä.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, heinäkuu 29, 2019 at 19:30

    Tutun kuuloinen Päiväretki. Me vaan käväisimme ensin Mostarissa ja sen jälkeen putouksilla. Teillä tuntuu olevan ollut kiva retki. Muistelin omaa retkeä me. Meilläkään ei ollut isoa porukkaa. Opas oli Mostarista ja kertoi surullista tarinaa sodasta ja nykyisistäkin olosuhteista. Eivät kai kaikki ole vieläkään tekemisissä toistensa kanssa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 19:59

      Kiitos Sari! Tuttuja seutuja sinullekin sitten 🙂 Sota on aina julmaa eivätkä kaikki vieläkään halua olla hyvää pataa toisensa kanssa. Siitä meidän opas puhui. Häneltä tuli niin paljon juttua, että olisi pitänyt nauhoittaa se puhetulva, jotta olisi jäänyt paremmin tarinat mieleen.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 15:05

    Mostar on kyllä haikean kaunis paikka, itsellekin jäi vähän surullinen fiilis siitä. Ja muistan myös hyvin ne liukkaat mukulakivet, sillalle pääsy oli todella hankalaa! Teillä vaikutti olevan kiva retki, meillä Bosnian-retkeen kuului vesiputouksien sijaan Medjugorjen pyhiinvaelluspaikka ja Pociteljin pieni rauniokylä. Pocitelj oli hieno, mutta tuo pyhiinvaellusmesta oli kyllä aivan turha. Olisi mieluummin käynyt noilla vesiputouksilla.

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, elokuu 7, 2019 at 20:01

      Kiitos Sonja! Sillan mukulakivet olivat todella liukkaita. En ymmärrä miksi ne on sellaisesta materiaalista tehty. Siellä sai kieli keskellä suuta mennä tai pitää kaiteesta kiinni. Pociteljin kylä kuulostaa kiinnostavalta. Bosnian puolella saisi kulumaan varmasti pidemmänkin ajan. Myös Sarajevo olisi mielenkiintoinen.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta tiistai, heinäkuu 30, 2019 at 20:10

    Pidin kovasti Bosnia Hertsegovinasta muutama vuosi sitten kun siellä kävimme. 🙂 rosoisuus herätti meissäkin tunteita joka suuntaan. Noilla putouksilla emme käyneet ja ne ne olisi varmasti olleet käymisen arvoiset. 🙂

    • Reply Elina Marjaana Travel Blog perjantai, elokuu 2, 2019 at 15:07

      Ihanan vehreitä maisemia ja miten huippu opas teillä olikaan matkassa! Täällä en olekaan käynyt, mutta Sarajevossa olen pyörähtänyt ja se oli omalla tavallaan todella koskettava kokemus. Seuraavalla kerralla sitten luontoon.

      • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:27

        Kiitos Elina! Meillä oli tosi hyvä opas ja tykkäsin myös pienestä ryhmästä. Montenegrossa kävimme myös retkeilemässä ja siellä oli bussi täynnä porukkaa, noin 30 henkeä. Sarajevo kiinnostaisi kovasti. Sinne täytyy tehdä joskus oma reissu.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:25

      Kiitos Sandra ja pahoittelut viiveestä. Kravicen vesiputoukset oli näkemisen arvoiset. Meillä kävi hyvä tuuri, kun menimme sinne heti aamusta, niin vältyimme pahimmilta ruuhkilta.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla keskiviikko, heinäkuu 31, 2019 at 18:38

    Olipas mielenkiintoinen retki ja oppaanne vaikutti todella mukavalta! Täytyykin muistaa pyytää sinulta hänen tietojaan (tai yrityksensä?) jos joskus vastaava tarve eteen tulee. 🙂 Vesiputoukset näyttävät todella upeilta, oli selvästi käymisen arvoinen kohde. Hyvä tuuri myös tosiaan retkiryhmän kanssa, on niin tuurista kiinni millaiseen porukkaan päätyy. Onneksi ihmiset yleensä ovat ihan mukavia kuitenkin, mutta silti. 🙂 Kauniita kuvia ja todella näkemisen arvoisia maisemia!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:28

      Kiitos Tiina Johanna! Minulta löytyy Adamin yhteystiedot, jos joskus olet tuonnepäin menossa 🙂 Retkiporukan kanssa meillä kävi hyvä tuuri. Kaikki olivat todella mukavia ja huumorintajuisia. Nauroimme päivän aikana monet kerrat ties mitä kummallisemmille asioille.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta lauantai, elokuu 3, 2019 at 11:00

    Kuulostaa ikimuistoiselta päivältä 😊 pysäyttäviä nuo luodinreiät ja muut asiat, jotka kertovat sodasta ja siitä, että se on lähihistoriaa.
    Hyvä opas ja mukava pikkuryhmä, sellaisesta kokoonpanosta itselläkin on loistavia matkamuistoja. Se tuo retkeen omia ulottuvuuksiansa. Hienoa, että teillä oli onnistunut päivä😊

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:32

      Kiitos Emilia! Bosniassa oli sodan jäljet näkyvillä ja tunnelma oli siellä muutenkin ihan erilainen kuin esim. Kroatiassa. Tuntui myös jotenkin hassulta, että Mostarin silta tuhoutui sodassa täysin ja nyt siellä ihmiset parveilevat ottamassa selfieita ja paikalliset miehet hyppivät sillalta alas. Elämän pitää tietysti jatkua, mutta ehkä siellä ei tarvitsisi ihan tuollaista markkinameininkiä olla.

  • Reply Sandra sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 09:20

    Olipas kiva lukea, miten onnistunut retki teillä oli. Opas vaikutti juuri mukavalta, ja parasta onkin, kun on vain pieni porukka kasassa. Siinä ehtii jutella kunkin maasta ja tutustua hieman pintaa syvemmältä. Isommissa ryhmissä ihmisillä on tapana vain pitäytyä omassa porukassaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:33

      Kiitos Sandra! Tuo on niin totta, että isoissa ryhmissä ihmiset ovat vain oman matkaseuransa kanssa. Huomasimme tämän, kun teimme retken myös Montenegroon ja siellä meitä oli bussilastillinen. Emme kovin montaa sanaa vaihtaneet muiden retkellä mukana olevien kanssa.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 09:21

    Oii tuttuja maisemia parin vuoden takaa. <3 Mikähän tuolla Mostarissa on, sillä meidän aikaan siellä oli myös jäätävän kuuma – en varmaan missään Euroopassa oo kokenut vastaavaa läkähdyttävää kuumuutta sekä kaikki jotka on käynyt siellä kesällä, sanoo samaa?

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:35

      Kiitos Veera! Mostarin kuumuus taitaa johtua siitä, että kaupunki on laakson pohjalla eikä siellä ”kattilassa” ilma oikein vaihdu. Vaikka tykkään helteestä, niin tuo oli jopa minullekin liikaa 🙂

  • Reply Noora / Seikkailumielellä sunnuntai, elokuu 4, 2019 at 23:58

    Kuulostaapa onnistuneelta retkeltä! Muistan itsekin Mostarista nuo liukkaat kivet, sekä tungoksen, joka rauhallisen Sarajevon jälkeen tuntui suorastaan ahdistavalta. Tuo sillalta hyppääminen on pitkä perinne vuosisatojen takaa ja ”ammattihyppääjillä” on oma pieni kerhotila sillan kupeessa. Turistien hyppäämistä sillalta en kyllä tajua, koska selvästi tuollainen pudotus vaatii jo muutakin kuin pelkkää uhkarohkeutta, että pääsee ehjänä alas. Vesiputoukset näyttävät upeilta, harmittaa hieman, ettei itsellä ollut aikaa niillä vierailla!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 18, 2019 at 15:36

      Kiitos Noora! Tuota en tiennytkään, että hyppääjillä on sillan kupeessa omat tilat. Toivottavasti kovin moni turisti ei mene hyppäämistä kokeilemaan, koska olihan se aika jäätävän korkea pudotus ja jos ei tiedä mitä tekee, niin siinä on hengenlähtö lähellä.

    Leave a Reply