Trakain linnassa ukrainalaismummon kanssa

Trakain linna sijaitsee Vilnasta noin 30 kilometriä lähteen. 1300-luvulla rakennettu linna toimi aluksi puolustusrakenteena, kunnes se Tannenbergin taistelun jälkeen 1400-luvun alussa menetti sotilaallisen merkityksensä. Sen jälkeen se toimi muun muassa kuninkaallisten kesäasuntona ja myöhemmässä vaiheessa vankilana.  Rakennus vaurioitui pahoin 1600-luvun  sodassa ja se hylättiin käyttökelvottomana.

Linnan kunnostustyöt aloitettiin vasta 1930-luvun loppupuolella. Toinen maailmansota keskeytti korjaukset ja linnan kunnostus jatkui vasta sodan jälkeen. Linna entisöitiin 1400-luvun tyyliin muistuttamaan sitä aikakautta milloin se oli parhaimmillaan. Tänä päivänä Trakain linna on yksi Liettuan suosituimpia nähtävyyksiä. Linna on auki ympäri vuoden (touko-syyskuussa joka päivä, muina kuukausina kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin), ja erityisesti kesäaikaan siellä käy paljon niin liettualaisia kuin maahan saapuvia turistejakin. Trakain linna sijaitsee Galve-järvellä olevalla saarella. Galve-järvi on tunnettu siitä, että se on Liettuan suurin ja syvin järvi.

Retkelle Trakain linnaan

Kun lauantaipäivän käytin Vilnan kiertoajeluun sekä vanhankaupungin ja Užupiksen tutkimiseen, päätin sunnuntaina käydä Trakain linnassa. Aikaa oli koko päivä, koska lento Suomeen lähti vasta illalla. Katedraalin aukiolta lähtee päivittäin retkibusseja Trakaihin ja kyytiin pääsee 20 eurolla. Vilnan kaupunkikortilla* hinta on 5 euroa. Retkeen tulee varata aikaa neljä tuntia.

Bussi lähti aukiolta klo 10.45. Ehdin ennen sen lähtöä kierrellä aukion ympärillä ja valokuvata maisemia auringon valossa. Sääennustukset pitivät paikkaansa ja lauantainen sade vaihtui upeaan auringonpaisteeseen. Mietin, olisiko retkelle lähdössä minun lisäkseni muita. Edellispäivänä olin kiertoajelun ainoa matkustaja ja tuntuihan se hassulta, kun yleensä hop on – hop off bussit ovat täynnä. Nyt Trakaihin oli lähdössä lisäkseni yksi mies, joka oli jo valloittanut takapenkin. Kun lähdimme liikkeelle, kuski kertoi meidän hakevan kyytiin vielä yhden matkustajan. Noin 10 minuutin kuluttua ajoimme hotellin pihaan ja sieltä kyytiin nousi venäjäksi iloisesti rupatteleva mummeli. Hänellä oli vaikeuksia nousta pikkubussiin, kun jalka ei meinannut nousta. Kuskin avustuksella hän pääsi kyytiin ja mietin miten hän pystyy linnassa liikkumaan, koska siellä todennäköisesti on portaita.

Matka Vilnasta Trakain kylään kesti puoli tuntia. Kun pääsimme kaupungin ulkopuolelle, tie muuttui huonokuntoiseksi. Siellä olisi monttu jos toinenkin paikallisille asfalttimiehille paikattavaksi. Matkalla oli mahdollisuus kuunnella kuulokkeista opastusta Trakain linnan historiasta. Uppouduin välillä omiin ajatuksiini ja osa puheesta meni ohi. Ajoimme viehättävän Trakain kylän läpi, jonka varrella oli värikkäitä puutaloja.

trakain linna

trakain linna

Venäjänkielistä seuraa linnakierrokselle

Kun pääsimme perille, kuski kertoi mihin aikaan bussi lähtee takaisinpäin. Takapenkin mies hyppäsi kyydistä ja lähti reippain askelin taakseen katsomatta kohti puusiltaa, joka johdatti linnaan. Minä annoin mummelin mennä ensin ja kipusin viimeisenä kyydistä pois. Mummo jäi odottamaan minua ja nappasi sitten käsikynkästä kiinni. Olin hetken aikaa hämmentynyt, että mitäs nyt tapahtuu. Arvelin, että hän haluaa mennä yhdessä tien yli, vaikkei se kovin vilkkaasti liikennöity ollutkaan. Kun käsi ei irronnut vielä tien toisellakaan puolella, aloin aavistella, että saisin seuraa koko linnavierailun ajaksi.

Mummeli pälpätti kovasti venäjää. Johonkin rakoon sain sanottua englanniksi, etten puhu venäjää enkä ymmärrä sanaakaan mitä hän puhuu. Hän taas ei osannut englantia kuin muutaman sanan. Esittäydyimme toisillemme ja sain selville, että hänen nimensä on Margareta ja hän tulee Ukrainasta. Kävelimme matkamuistokojujen ohi kohti puista siltaa. Olin aluksi hieman ärtynyt, koska mielummin olisin tutustunut linnaan ja sen ympäristöön ominpäin. Ajatus siitä, että joudun pitämään seuraa vieraalle ihmiselle, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä, alkoi ärsyttää. Koska en halunnut olla epäkohtelias ja jättää häntä yksin, päätin niellä ärtymykseni.

Trakain sää ei harmikseni näyttänyt yhtä aurinkoiselle kuin Vilnassa. Taivaalla oli mustanpuhuvia pilviä ja hetken kuluttua alkoi satamaan. Olin jättänyt oman sateenvarjoni matkalaukkuun, mutta ei hätää, Margareta kaivoi käsilaukustaan punaisen sateensuojan ja nykäisi minutkin sen alle.

Pysähdyimme vähän väliä ottamaan valokuvia ja vaikka itsekin otan paljon valokuvia, jäin Margaretalle kyllä kakkoseksi. Ennenkuin pääsimme edes sillalle asti hänellä oli kamerakännykkä laulanut jo aikalailla. Sillan kupeessa oli joutsenia sekä sorsia, ja pitihän niistäkin kuvia ottaa.

trakai

Margareta napsi kuvia tiuhaan tahtiin. Matkabloggaaja jäi selvästi kakkoseksi.

trakai

trakai

Tutustumista Trakain linnan museoon

Kun vihdoin pääsimme linnan muurien sisäpuolelle, kävimme ostamassa 8 euron arvoiset liput linnan museoon. Margaretaa harmitti, kun tarjolla ei ollut opastusta kuulokkeiden kautta. Linnan eri huoneista löytyi kuitenkin laminoituja papereita, joissa eri kielillä kerrottiin kuhunkin huoneeseen liittyvistä esineistä ja asioista. Useimmista huoneista puuttui englanninkieliset versiot ja Margareta tuntui olevan niistä enemmän harmissaan kuin minä. Hän luki tarkasti laminoidut lappuset, osoitteli vitriineissä näkyviä tavaroita ja suu kävi koko ajan. Nyökyttelin vieressä ja yritin arvailla mitä hän halusi sanoa. Minusta tuntui, kun hän olisi välillä unohtanut, etten osaa venäjää. Kun hän näki kysymysmerkkejä täynnä olevan katseeni,  hän kaivoi jostain muistin sokkeloista englannin kielisen sanan, jonka avulla pääsin taas samalle aaltopituudelle hänen kanssaan. Kummasti sitä pystyy kommunikoimaan vain muutamankin sanan avulla. Kiertelimme huoneesta toiseen ja kiipesimme välillä jyrkkiäkin portaita ylempiin kerroksiin. Portaissa eteneminen oli hidasta, mutta hienosti Margareta niistä selvisi.

trakai linnan sisäpiha

trakai

trakai

trakai

trakai great hall

Great hall on Trakain linnan suurin ja kaunein huone

Linnaan tutustumisen jälkeen meillä oli vielä aikaa poiketa kahvilla ennen bussin lähtöä. Kun olimme saaneet cappuccinot nenän eteen, kaivoin kännykästäni kuvan viime syksyiseltä Odessan matkalta ja näytin sitä Margaretalle. Hän ilahtui tajutessaan, että olen käynyt Ukrainassa. Hän luetteli sen jälkeen pohjoismaisia kaupunkeja ja olin ymmärtävänäni, että hän olisi käynyt niissä kaikissa. Myös Helsingissä. Olisi ollut kiehtovaa tietää hänestä ja hänen elämästään enemmänkin. Hän vaikutti henkilöltä, joka tykkäsi matkustella ja oli kiinnostunut historiasta. Kenties hän oli ollut opettaja. Kun cappuccino kuppien pohjalla oli vain vaahdot jäljellä, siirryimme ulkona jo meitä odottavaan pikkubussiin.

Kun saavuimme Vilnaan, Margareta tarttui minua ulkona kädestä ja toivotti hyvää jatkoa. Hän suuntasi kohti katedraalia ja minä lähdin etsimään lounasta ennen siirtymistä lentokentälle. Kun vilkutin hänelle hyvästiksi, en voinut olla hymyilemättä.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Matkavinkit Vilnaan
Miten meni ensimmäinen soolomatka?

*Vilna kaupunkikortti (Vilnius Pass) saatu yhteistyössä Vilnan turistitoimistolta

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Alex tiistai, huhtikuu 9, 2019 at 13:50

    Ihana tarina!
    Nämä ovat juuri niitä tapauksia jotka jäävät muistoihin elämään (alkuärsytyksestä huolimatta).

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 11:10

      Kiitos Alex! Olet oikeassa, Trakain linnasta tulee minulle tästä lähtien aina mieleen Margareta 🙂

  • Reply Piyya keskiviikko, huhtikuu 10, 2019 at 21:06

    Kiva tarina !
    Kokoajan lukiessa mietin miten olisin pyrkinyt itse heti alkumetreillä pääsemään eroon mukaan tuppautuneesta seurasta, joka kuitenkin osoittautuukin reissun suolaksi. En osaa sanoa kuinka olisi käynyt, todennäköisesti en olisi pystynyt karistamaan seuraa kannoilta ja olisin päätynyt samanlaiseen tilanteeseen kanssasi 😁

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 11:13

      Kiitos Piyya! Minä mietin kuumeisesti samoja asioita. En kuitenkaan hennonut jättää häntä yksin ja hyvä niin. Linnakierroksesta tuli mieleenpainuvampi Margaretan kanssa 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, huhtikuu 14, 2019 at 19:15

    Uskon, että minuakin olisi alkuun ärsyttänyt seuraan tuppautuva mummo. 😀 Mutta aivan ihana tarina ja kuten edelläkin jo kommentoitiin, juuri nämä tälläiset hetket jäävät muistoihin elämään.

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 11:18

      Kiitos Virpi! Sen takia lähdin Vilnaan yksin, että saisin kaikessa rauhassa katsella paikkoja itsekseni. Osin siitäkin syystä ärsytti aluksi, että joku tuppautuu seuraan. Mutta näin oli tarkoitus ja lopulta retkestä tulikin ihan hauska.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty maanantai, huhtikuu 15, 2019 at 14:01

    Minäkin luulen, että linnavierailu olisi jäänyt paljon laimeammaksi kokemukseksi ilman Margaretaa. On hauskaa törmätä ihmisiin, jotka eivät usko kielimuuriin. Vietnam oli ainakin täynnä vanhempia naisia, joilla oli meille koko ajan asiaa. Vaikka kuinka sanoimme ja elehdimme, ettemme ymmärrä, he vain selittivät tyynesti juttujaan. Ei siinä auttanut muu kuin hymyillä ja olettaa, ettei heidän puhettaan ollut tarkoituskaan ymmärtää.

    • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 11:21

      Kiitos Katja! Tuota olen pohtinut itsekin, että luulevatko he meidät oppivan heidän kielensä, kun sitä tarpeeksi kauan puhuu. Tai sitten on ne, jotka alkavat puhua kovemmalla äänellä ikäänkuin se auttaisi ymmärtämisessä 🙂 Pääsääntöisesti nämä ovat olleet vanhempia ihmisiä eikä siinä tilanteessa oikein muuta voi kuin hymyillä..

  • Reply Martta / Martan matkassa maanantai, huhtikuu 15, 2019 at 20:12

    Ihana Margareta! Sait linnareissusta varmasti paljon enemmän irti Margaretan kanssa! Huikea tarina ja upea on myös linna! Minua vähän kutkuttaa tuo Vilna 😉

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 21, 2019 at 13:57

      Kiitos Martta! Tämä linnareissu jäi ainakin pysyvästi mieleen 🙂 Vilna oli kyllä tosi kiva kaupunki. Jos haluaa kesällä tehdä lyhyen reissun jonnekin lähelle, niin siihen voisi Vilnaa suositella.

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu keskiviikko, huhtikuu 17, 2019 at 13:46

    Voi mikä ihana tarina! Minä olen suorastaan kateellinen, kun puhun venäjää, olisin mieluusti rupatellut mummelin kanssa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 21, 2019 at 13:59

      Kiitos Katja! Harmittelin monta kertaa, kun en venäjää osaa. Tuosta tilanteesta olisi saanut niin paljon enemmän irti kun olisi löytynyt yhteinen kieli. Nyt piti arvailla mitä toinen puhuu.

  • Reply Outi / Maa Quzuu perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 13:09

    🙂 Olipa hyvän mielen tarina Vaikka et päässytkään tutkimaan linnaa ihan niin tarkasti kuin olisit halunnut, jäi tästä kuitenkin varmasti paremmat ja syvemmät muistot, ja mikä parasta, hyvä tarina kerrottavaksi 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 21, 2019 at 14:01

      Kiitos Outi! Hyvän tarinan tästä sai ja kuten edellä jo todettiin, olisi linnareissu jäänyt muuten aika vaisuksi. Kiitos Margaretan tuli vähän säpinää 🙂

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta lauantai, huhtikuu 20, 2019 at 22:41

    Tosi kiva kohde. 🙂 Vilnan reissulla ei keretty tutustumaan muualle kuin Vilnaan ja uzupisiin. Ehdottomasti käytävä joskus uudestaan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 21, 2019 at 14:03

      Kiitos Sandra! Vilnassa itsessään riittää näkemistä, joten ymmärrettävää että moni skippaa Trakain ensimmäisellä kerralla. Minä halusin mahduttaa sen mukaan, varsinkin kun sinne oli niin kätevästi retki tarjolla.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, huhtikuu 22, 2019 at 17:57

    Trakain linna on upea! Itsellä kävi parempi tuuri ilmojen suhteen ja nautimme linnan järven vastaisella terassilla oluet auringon lämmittäessä mukavasti keväisessä ilmassa.

    Tuo bussi on hyvä idea. Me mentiin paikallisjunalla ja jäätiin väärällä asemalla pois keskelle Liettuan sipsipeltoja. Siinä on kyllä sellainen muisto, että säilyy loppuelämän matkassa. Päästiin lopulta perille, kun mentiin puoliväkisin yhden paikallisen auton takapenkille. Oltiin lopulta nopeammin perillä kuin ne, jotka menivät junalla perille koko matkan 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 14:21

      Kiitos Rami! Aurinkoisella säällä linnan ympäristössä olisi ollut kivaa viettää aikaa enemmänkin. Nyt tuuli ja satoi, niin pyrimme kävelemään mahdollisimman nopeasti linnaan ja sieltä takaisin. Ikimuistoinen tarina teilläkin tuo linnassa käynti, kun ”pääsitte” sinne paikallisen kyydissä. Luin jälkikäteen parista blogista tuosta junasta, mutta minun tapauksessani bussi oli huomattavasti kätevämpi. Muuten olisimme Margaretan kanssa oltu yhdessä siellä sipsipeltojen keskeellä 🙂

  • Reply Iida In Translation sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 16:21

    Olipa hassu ja hieno reissukokemus! 🙂 Margareta sai tirskumaan tätä lukiessa, voin nähdä tuon tilanteen elävästi sieluni silmin. Samaistun kyllä hyvin tuohon ärsytykseen – sooloreissatessa välillä saattaa saada erikoista seuraa, joka voi välillä alkaa turhauttamaankin. Yleensä niistä onneksi syntyy hauskaa kerrottavaa jälkikäteen! 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 21:17

      Kiitos Iida! Alun ärsytyksen jälkeen Margaretan seura oli ihan mukavaa. Toki jos olisi ollut yhteinen kieli, niin se olisi ollut vielä kivempaa. Nyt meni välillä arvailuksi, mitä toinen yritti sanoa.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas sunnuntai, huhtikuu 28, 2019 at 18:36

    No nyt sentään et ollut enää se ainoa matkaaja retkellä! 🙂

    Tuollaiset kohtaamiset ovat aina erikoisia, eikä niihin oikein osaa ensin suhtautua, että mitä oikein tapahtuu. Minä varmaan olisin myös aika hämmentynyt, että pitääkö tässä nyt pitää tuntemattomalle seuraa. Mutta ainakin jäävät mieleen tällaiset kokemukset.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 21:19

      Kiitos Teija! Haha, nyt oli tosiaan seuraa 🙂 Olin aluksi aika ihmeissäni, että mitä tässä tapahtuu, mutta loppujen lopuksi oli ihan mukava retki.

  • Reply Martina maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 11:34

    Ihana mummeli! Tällaiset reissukohtaamiset jättävät parhaat muistot, vaikka ymmärränkin että yllätysseura saattoi ärsyttää aluksi.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 29, 2019 at 21:21

      Kiitos Martina! Hauska muisto tästä jäi, vaikka alku ärsyttikin. Välillä täytyy vaan hengittää syvään ja antaa mennä 🙂

  • Reply Diiskuneiti torstai, toukokuu 2, 2019 at 09:41

    Aivan ihana ja erityinen kohtaaminen. Tuollainen jää varmasti molemmille muistoihin ikuisesti 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, toukokuu 11, 2019 at 12:45

      Kiitos kommentista! Mukava muisto siitä jäi ja toivottavasti myös Margaretalle 🙂

    Leave a Reply