vilna

Miten meni ensimmäinen soolomatka?

”Parhaimmat matkani olen tehnyt yksin” – näin äitini evästi minua, kun lähdin viime perjantaina ensimmäiselle soolomatkalleni. Vaikka naisten yksinmatkailusta puhutaan nykyisin paljon, ei se uusi asia ole. Äitini teki jo 70-luvulla ensimmäisen soolomatkansa, joka oli samalla hänen ensimmäinen ulkomaanmatka. Siihen aikaan matkustaminen oli harvinaista herkkua ja äitini oli päättänyt, että kerran elämässä täytyy ulkomailla käydä. Eipä tiennyt siitä vaiheessa, että matkoja tulisi vielä kymmeniä lisää. Osa yksin ja osa yhdessä ystävien ja myöhemmin meidän lasten kanssa.

Miten minä sitten päädyin soolomatkalle?

Muistan kommentoineeni kaksi vuotta sitten blogikollegani postausta yksinmatkailusta, että olisipa hienoa kokeilla tuota itsekin. Minun soolomatkani antoi kuitenkin odottaa sen pari vuotta, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Mikä sai minut nyt lähtemään yksin reissuun?

Toissa viikonloppuna surffailin kännykällä netissä ja päädyin – yllätys, yllätys – Skyscannerin sivuille. Siellä tulee aika ajoin pyörittyä ja vaikka nyt ei ollut tarkoitus lentoja katsella, niin sieltä itseni kuitenkin löysin. Kun olin aikani selaillut eri vaihtoehtoja lähiviikoille, juolahti mieleen, että itseasiassa voisin oikeasti lähteä reissuun. Tulevina viikonloppuina ei ollut mitään sovittua menoa ja jos jonkun pikku reissun haluaisin tehdä, niin nyt olisi sen aika. Miehellä oli jo omia menoja sovittuna enkä edes viitsinyt kysyä ketään kaveria mukaan, koska näin pikaisella varoitusajalla, kukaan olisi tuskin seurakseni lähtenyt.

vilna_vesisadetta

Suurin osa Vilnan matkasta meni vesisateessa. Harmaa sää ei kuitenkaan kuvastanut omia tunnelmiani.

Aluksi katselin lentoja Riikaan. Aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiini, joten seuraavaksi kurkkasin Vilnan lennot. Jos sekään ei olisi tärpännyt, niin kolmantena vaihtoehtona minulla olisi ollut Bukarest. Vilnan lennoista löytyi kuitenkin sopivat ja se sinetöi Liettuan seuraavaksi kohteeksi.

Hotellia pähkäilin paljon pidempään. Vilnassa oli yllättävän paljon kivoja hotelleja ja oli vaikea valita mihin niistä menisi. Lopulta päädyin Congress hotelliin, Neris-joen varteen. Klikkailin lennot ja hotellin ostoskoriin ja siinä se oli.

Ensimmäinen soolomatka oli varattu.

Koska matka oli jo kahden viikon päästä, ei siinä kauaa ehtinyt jännittää, että mitäköhän tästä tulee. Välillä soolomatkaa ajatellessa tuli kuplivia ilontunteita ja välillä hieman hermostutti. Suurimmaksi osaksi fiilikset olivat kuitenkin rauhalliset ja odottavaiset. Matkalaukkuun pakkasin pari kirjaa sekä naistenlehtiä siltä varalta, että iltaisin tulisi tekemisen puute.

Matkalla Vilnaan ihan soolona

Kun perjantai tuli ja lähdin työpäivän jälkeen lentokentälle, en vielä siinäkään vaiheessa tuntenut oloani mitenkään hermostuneeksi tai jännittyneeksi. Huomasin tarkkailevani ajatuksiani ja olin ehkä hieman odottavalla kannalla miltä minusta alkaisi tuntumaan, kun soolomatka oikeasti pääsisi kunnolla alkuun.

Lentokentällä menin turvatarkastuksen ja pienten ostosten jälkeen Finnairin loungeen odottelemaan lentoa. Ei ollut nälkä, mutta kasasin kuitenkin ruokaa lautaselle ja viinilasin kera istahdin tyhjälle penkille katselemaan saapuvia ja lähteviä koneita. Ehdin juoda toisenkin viinilasillisen, ennenkuin oli aika mennä portille. Kone oli vähän myöhässä, joten portilla joutui vielä odottelemaan hetken ennen koneeseen pääsyä. Kentällä ollessa ei tullut missään vaiheessa orpo olo tai ajatuksia, että olisipa tässä nyt joku kaveri, jonka kanssa voisi tulevaa matkaa fiilistellä. Odotin. että jossain vaiheessa ne ajatukset vyöryisivät päälle. Viimeistään yksin hotellihuoneessa.

vilna

Vilnan kadut olivat aamulla rauhalliset

Lento sekä bussimatka hotellille menivät hyvin ja kun vihdoin sinne huoneeseen pääsin, niin ei siinä ehtinyt yksinäisyyttä ihmetellä, kun lähdin samantien hotellin ravintolaan syömään illallista. Tarkoitus oli aluksi suunnata kaupungille, mutta koska satoi vettä ja tuulenpuuskissa meinasi sateenvarjon kanssa lähteä lentoon, päädyin helppoon ratkaisuun eli hotellin ravintolaan. Siellä oli hiljaista, vain muutama muu minun lisäkseni. Sain syödä illallista rauhassa.

Suuntavaisto ja minä

Seuraavana aamuna lähdin aamiaisen jälkeen reippaasti kaupungille. Olin katsonut kartasta etukäteen paikkoja missä haluaisin käydä.  Suuntavaistoni kanssa emme ole aina yhtä mieltä siitä, minne pitäisi mennä, mutta tällä reissulla pelattiin aika hyvin yhteen. Kun on yksin vastuussa menemisistään, kartanlukemiseen on pakko keskittyä kunnolla.

Minulla oli molemmille päiville löyhät suunnitelmat, mutta ne antoivat periksi myös ex-tempore tekemisille. Kun lauantaina kiertoajelun jälkeen ajattelin kävellä Užupisin kaupunginosaan, löysinkin itseni sen sijaan museosta. Kiertelin Suuriruhtinaiden palatsin museon eri kerroksissa omaa tahtia ja lopulta sain siellä kulumaan pari tuntia, vaikka en se kaikista suurin museofani olekaan. Välillä melkein eksyin palatsin sokkeloihin, mutta ystävällinen henkilökunta ohjasi aina takaisin oikealle reitille.

uzupio

Sää ei suosinut soolomatkaani, vaan lauantaina satoi vettä koko päivän. Sateenvarjon kanssa heiluminen alkoi jossain vaiheessa ärsyttää. Kun siinä yritti vielä kameralla kuvailla, niin välillä tunsin olevani ihan solmussa tavaroideni kanssa.

Lounasta nautin espanjalaisessa ravintolassa, jonka tapaslajitelma täytti vatsan juuri sopivasti. Myöhemmin olisin halunnut nauttia eräässä kahvilassa Irish coffeen, jonka hinta oli Pyhän Patrikin päivän kunniaksi vain kaksi euroa. Koska kahvilan tiskin takana ei ollut ketään eikä tarjoilija sinne koskaan tullut, vaikka aikani häntä odotin, lähdin pois. Pitäkööt kahvinsa!

Sateen lisäksi pientä ärsytystä alkoi iltapäivästä aiheuttaa turhat askeleet. Jos olisin malttanut katsoa karttaa ajoissa enkä vain arpoa mihin suuntaan jatkan kävelyä, olisin päässyt vähemmällä. Alkoi väsyttää ja vatsakin kurni. Olihan siinä vaiheessa tapasten syönnistä jo kulunut tunteja. Kun vihdoin pääsin hotellille, heittäydyin vähäksi aikaa sängyn päälle näpräämään kännykkää. Kauaa en antanut itselleni lupaa siinä loikoilla, vaan suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin takaisin kaupungin humuun etsimään illallispaikkaa.

Yksin syömisestä

Yksin syöminen ja varsinkin illallinen ovat tilanteita, joissa moni toivoisi kaveria seurakseen. Minulle ei yksin syöminen ole mörkö. Käyn joskus Suomessakin yksin syömässä ja uskon sen olevan tottumiskysymys.  Vaikka lauantaina en totta puhuen olisi jaksanut lähteä minnekään, pakotin itseni ulos. Olisi ollut niin helppoa mennä taas hotellin ravintolaan tai tilata huonepalvelusta jotain. Olin kuitenkin päättänyt, että ainakin toisena iltana minun täytyy mennä kaupungille syömään.

vilna

Tripadvisorista löysin kivalta kuulostavan italialaisen ravintolan, Da Antonion, joka sijaitsi saman kadun varressa kuin hotellini. Matkaa sinne oli alle kilometri, joka kuulosti sopivalta etäisyydeltä. Ensinnäkin en halunnut illalla kuljeskella yksin, vaikka Vilna turvallinen kaupunki onkin. Toisekseen en olisi edes jaksanut kävellä pidemmälle. Sen verran jalat olivat poikki päivän kävelystä.

En kuitenkaan päätynyt Da Antonioon, vaan löysin ennen sitä toisen italialaisen, jonne menin reippaasti sisään. Ravintola ei ollut täynnä, joten sain valita itse pöytäni. Paikassa oli yksi isompi seurue ja muutama pariskunta sekä minun jälkeeni viereiseen pöytään käveli toinen yksin syömään tuleva nainen. Pizza maistui hyvältä, mutta viini haisi ja maistui maakellarilta ja jäi juomatta. Olisi pitänyt valittaa, mutta tarjoilija ei puhunut englantia ja lasi maksoi vain neljä euroa.

Seuraavana päivänä menin lounaalle Da Antonioon ja se olikin enemmän fine-dining osastoa. Minut istutettiin ikkunan viereen pieneen yhden hengen pöytään, mistä ei ollut suoraa näköyhteyttä muihin pöytiin. Pasta oli hyvää, vaikkakin annos oli pieni. Viini maistui myös eikä maakellarin hajusta tai mausta onneksi ollut tietoakaan. Jos olisi ollut, tällä kertaa olisin valittanut.

Lähtisinkö uudelleen soolomatkalle?

Tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella lähtisin ehdottomasti. Vaikka kohteena oli nyt helppo kaupunkiloma vajaan kahden tunnin lentomatkan päässä eikä mikään hurja viidakkoseikkailu maapallon toisella puolella, niin silti tunsin ylpeyttä siitä, että tein tämän matkan. Jostain pitää aloittaa ja ehkä niiden hurjempien soolomatkojen aika on myöhemmin.

Tiedän, että olisi ollut niin helppoa siinä Skyscanneria selaillessa vain todeta, että Vilna jääköön toiseen kertaan. Odottaa, että saan houkuteltua jonkun mukaani. Nyt tiedän, että jos matkakaveria ei mukaan löydy, niin sitten vaan yksin matkaan.

Ja mitä niihin kirjoihin ja lehtiin tuli, niin toin ne takaisin lähes lukemattomina. Vaikka hotellihuone ihan viihtyisä olikin, niin mielummin viihdyin kaupunkia katselemassa.

Oletko sinä ollut soolomatkalla? 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

34 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä kauempana tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 21:16

    Ihanaa, että lähdit yksin reissuun. Ja siitä pitääkin tuntea ylpeyttä! Muistan, kun tästä oli puhetta jo silloin, kun lähdin itse ensimmäiselle yksinmatkalle Kööpenhaminaan. Sekin oli helppo viikonloppukohde, mutta just hyvä kohde itselleni ekaksi matkaksi. Minulle sattui silloin todella hyvät säät, mutta olisin todennäköisesti ollut ihan yhtä onnellinen myös sateessa.
    Sen koommin en ole ehtinyt täysin itsenäiselle matkalle, mutta olen viilettänyt yksin Tokiossa, Wienissä ja Brno’ssa. Ilman Köpistä en ehkä olisi lähtenyt niin avoimin mielin Tokion seikkailulle tai junaillut itseäni Wienistä päiväksi Brno’hon. Kokenutta yksinmatkaajaa nämä pohdinnat ehkä naurattaa, mutta meikäläiselle pienet irtiotot yksin on isoja asioita.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, maaliskuu 28, 2019 at 18:59

      Kiitos kivasta kommentista Kati! <3 Kööpenhaminaakin mietin, kun muistin sen sinun ensimmäisen soolomatkan. Nyt kun "putki" on auki, niin Köpistä voisi miettiä uudestaan. Pienin askelin tässä edetään ja sillä minäkään en valinnut ensimmäiseksi kohteeksi mitään viidakkoa maapallon toiselta puolelta. Halusin tunnustella miltä se yksinmatkustaminen oikeasti tuntuu. Ja kun se sujui noin kivasti, niin nyt on helpompi lähteä seuraavalle.

  • Reply Maarit Johanna tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 21:21

    Määmatkoja voisi kokeilla enemmänkin! Minullekin ne tuntuvat olemaan kuitenkin se viimeinen vaihtoehto jos kukaan muu ei ole lähdössä mukaan. Tosi pidemmälle reissulle ei ole edes mahdollista itsellä lähteä kovin extempore. Vilna olis vielä näkemättä, mutta kiinnostaisi! Olisi sopivan lähelläkin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa torstai, maaliskuu 28, 2019 at 19:03

      Luulenpa, että minullakin se on jatkossa juuri se vaihtoehto, jos kukaan perheestä tai kavereista ei ole lähdössä mukaan. Nyt en liiemmin ketään mukaan kysynytkään, kun tein päätöksen niin ex tempore, niin tuolla varoitusajalla kukaan ei olisi kuitenkaan päässyt matkaan ja toisaalta halusin kokeilla miltä määmatka tuntuu 🙂 Vilna oli kiva kaupunki, mutta suosittelen menemään sinne kesällä tai myöhään keväällä. Nyt oli aika kehnot ilmat ja sateella harva kaupunki näyttää houkuttelevalta. Kiva kun kommentoit Maarit!

  • Reply Christa tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 21:31

    Reissaan jonkin verran yksinäni. Viime syksynä nautin ihan suunnattomasti viikosta yksin Balkanilla. Kahden viikon päästä lähden Venetsiaan itsekseni. Parasta yksin matkaillessa on vapaus tehdä mitä tahtoo ja kaiken kokeminen jotenkin syvemmin. Perheen kanssa reissatessa pitää aina tehdä kompromisseja.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 20:15

      Kiitos Christa! Parasta on juuri tuo, että voi tehdä mitä haluaa ja spontaanisti vaihtaa suunnitelmia jos siltä tuntuu. Mitä isommalla porukalla on reissussa, sitä enemmän on aina säätämistä. Ihanaa Venetsian matkaa! Se kuulostaa huikealta 🙂

  • Reply Sini tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 22:20

    Kun on sen yhden kerran ollut soolomatkalla, tekee mieli tehdä sama aina uudestaan. Ihana mennä omaan tahtiin missä vaan ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 22:30

    Mä oon täällä ihan into piukeena suunnittelemassa seuraavaa omaa roadtrippiä Kroatiaan ja Sloveniaan. Eikä siitä ole kuin kolme vuotta, kun ajattelin etten koskaan voisi aidosti nauttia yksin tehdystä reissusta. Onneksi mielen saa muuttaa.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 20:18

      Kiitos Hanneli! En minäkään vuosia sitten olisi uskonut, että nauttisin yksinmatkailusta, mutta niin se mieli muuttuu. Roadtrip vaatii jo enemmän rohkeutta. Vaikka ajan paljon autolla ja vuodessa kertyy kilometrejä aikamoinen määrä, en tiedä olisiko minusta vielä yksin roadtrippailemaan. Rohkea sinä <3

  • Reply Travelloverin Annika keskiviikko, maaliskuu 20, 2019 at 10:48

    Hienoa, että lähdit. Mitään voimakasta tunnetta en tekstistäsi löydä, että ilmeisesti mitään valtavaa soolokipinää matkasi ei herättänyt mutta ei ollut kärsimystäkään. Muistan hyvin omani vuosien takaa, ja silloin en todellakaan lähtenyt aamulla reippaana ulos vaan venyin sängyssä muistaakseni niin kauan, että aamiaisaika hotellilla meni ohi. 😀 Mutta nyt voisin jo sanoa olevani varsin kokenut sooloilija.

    • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, huhtikuu 1, 2019 at 20:24

      Kiitos Annika! Sellaisen kipinän se jätti, että tiedän lähteväni sooloilemaan joskus uudestaankin. Etusijalla on perheen tai ystävien kanssa tehdyt matkat, mutta jos en saa matkakaveria, niin sitten lähden yksin. Enää se ei kuulosta niin pelottavalta 🙂 Sinä olet todella kokenut yksinmatkaaja ja ihailen sitä, että olet reissannut itsekseni vaikka missä.

  • Reply Emma sunnuntai, maaliskuu 24, 2019 at 17:18

    Hyvä hyvä, aivan mahtavaa! Itse en nykyään enää juuri muita matkoja teekään kuin soolomatkoja, joten varo vaan ettei innostus vie ihan mennessään 😄 Yksin syömiseen tietysti tottuu, ja soolomatkailun myötä käyn nykyään joskus kotimaassakin yksin ravintolassa, mutta kyllä se silti on mun mielestä se tylsin osa. Kaikki muu onkin melkein sitten kivaa!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, huhtikuu 3, 2019 at 16:41

      Kiitos Emma! Täytyypä varoa, vaikka luulen, että jatkossa soolomatkat tulevat ajankohtaisiksi vasta siinä vaiheessa kun muuta matkaseuraa ei ole. Yksin syömiseen kyllä tottuu eikä se ongelma ollut nytkään. Toki sekin mukavampaa seurassa 🙂

  • Reply Sateenmuru tiistai, maaliskuu 26, 2019 at 13:36

    Kiva kuvaus! Ja hienoa, että lähdit matkaan ja teit kaiken mitä halusit reissun päällä. 🙂 Minä lähdin ensimmäiselle ”soolomatkalle” (näitä termejä en silloin tuntenut, tuskin olivat käytössäkään!) 18-vuotiaana, minkä jälkeen matkasin taidokkaasti yli vuosikymmenen yksin – sitten olikin vaikeampi totutella seurassa matkustamiseen. Molemmissa on hyvä puolensa ja aina parempi, että lähtee, jos tekee mieli – oli seuraa tai ei!

    • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, huhtikuu 3, 2019 at 16:45

      Kiitos kommentista Sateenmuru! Olen tyytyväinen, että lähdin, vaikka helposti sen olisi voinut myös skipata. Sinä oletkin sitten kokenut soolomatkailija. Nostan hattua! 🙂

  • Reply Martta / Martan matkassa keskiviikko, maaliskuu 27, 2019 at 08:05

    Odotin postaustasi mielenkiinnolla ja ikävä kuulla että kelit oli huonot, sillä ne kyllä varmasti latistavat tunnelmaa. Voitko kuitenkin suositella Vilnaa? Vilna kiinnosta ja voisin kuvitella lähteväni sinne yksin. En myöskään ole kauhiasti soolona lähtenyt matkaan, vaikka usein reissuilla vietänkin päivät yksin. Pitää ottaa niskasta kiinni ja todella lähteä yksin reissuun, sillä muuten käy näin kuin nyt, mitään lomamatkoja ei ole tiedossa ja huomenna vasta vuoden ensimmäinen reissu, risteily Ruotsiin 🙂 Täytyypä käydä kurkkimassa lentoja, sillä isäntä on tässä piakkoin omilla reissuillaan! Huutele ihmeessä jos kaipaat jatkossa reissuseuraa!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:26

      Kiitos Martta! Vaikka säät eivät suosineet, niin Vilnasta jäi kuitenkin hyvät muistot. Suosittelen ehdottomasti käymään, mutta kannattaa mennä kesällä, jolloin kaupunki on parhaimmillaan. Täytyy nyt vaan uskoa, ettei tähän aikaan vuodesta kannata lähteä ”lähimaiden” kaupunkeihin, koska useimmin kelit on huonot eikä kaupungista saa sitä kaikkea irti. Vilna on myös helppo kohde ensimmäiselle soolomatkalle. Se on lyhyen lentomatkan päässä ja keskusta on riitävän pieni, jotta sen näkee kävellen. Ja hei, laitan ehdottomasti korvan taakse reissuseura ehdotuksen 😉

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, maaliskuu 27, 2019 at 22:05

    Hyvä Merja! Tästä se lähtee, ei varmaan ollut sulle viimeinen soolomatka. 🙂 Vilna on tosi kiva kaupunki, harmi ettei sää ja viini suosineet. Mä olen itse asiassa ollut soolomatkalla vain kaksi kertaa, voisi todellakin mennä useammin. Helposti sitä vain mieluusti ottaa reissuseuraa jos sellaista on tarjolla.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:28

      Kiitos Sonja! Minäkään en usko, että Vilna jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi soolomatkaksi 🙂 Vaikka itsekin mielummin matkustan jonkun kanssa, niin tämä kokemus antoi varmuutta siihen, että jatkossa voi lähteä yksinkin. Varsinkin silloin jos reissuseuraa ei ole tarjolla.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty torstai, maaliskuu 28, 2019 at 22:37

    Minulle yksin matkustamisessa on hankalinta se, ettei ole ketään, kenelle höpöttää. Saatan sitten välillä höpistä itsekseni tai hotellihuoneen seinille. Kyllähän se toisaalta tekee hyvää olla liikkeellä ihan itsekseen – etenkin, kun elämä muuten on aikamoista joukkueurheilua. En ehkä kuitenkaan näe itseäni soolomatkailijana ihan vielä, koska enemmänkin ongelmana on se, etten millään ehdi matkustaa kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaisin lähteä johonkin reissuun. Pitihän meidänkin lähteä yhdessä Ibizalle!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:32

      Kaikki eivät tykkää matkustaa yksin. Minullakin on monta kaveria, jotka ihmettelivät ratkaisuani ja totesivat, että heitä ei tuollainen kiinnosta ollenkaan. Mutta jälleen täytyy todeta, että kaikki ei ole kaikkia varten. Eikä siinä mitään, jokainen tyylillään. Minäkin otan jatkossa soolomatkat ohjelmistoon vain silloin, jos ei ole ketään kaveria joka lähtisi mukaan. Niin, se Ibiza. Milloin mennään? 🙂 Kiitos Katja kun kommentoit.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas perjantai, maaliskuu 29, 2019 at 20:00

    Kiva lukea toisen tuntemuksista soolomatkalta. Itse olen ollut yksin kaksi kertaa soolomatkalla Gdanskissa ja Kööpenhaminassa. Seuraavaksi pääsiäisenä menossa Islantiin. Yksin matkaamisessa on se huono puoli, että juurikin se juttuseuraa puuttuu. Itse olen tottunut syömään yksin, niin se ei ehkä niin hirveää ole.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:37

      Kiitos Sari kommentista. Sinulla alkaa olla jo mukavasti kokemusta soolomatkoista. Juttuseuran puute on yksi niistä huonoista puolista. Usein kuulee sanottavan, että kun on yksin matkalla niin muut tulevat helpommin juttelemaan. Minä en sellaista huomannut, mutta riippuu varmasti myös kohteesta. Etelä-Euroopassa olisi todennäköisesti saanut helposti juttuseuraa, mutta liettualaiset taitavat olla luonteeltaan samanlaisia kuin me suomalaiset, ettei tuntemattomille juuri jutella. Kivaa Islannin matkaa! Se on minullakin vielä näkemättä. Jään odottamaan postauksia sieltä 🙂

  • Reply Outi / Maa Quzuu lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 10:19

    Tuo kuulostaa juurikin minun sooloreissultani Riiassa: vettä tulee taivaalta, yritä siinä nyt sohia sateenvarjon ja kameran kanssa. 😃

    Minulla tulee yksin käveltyä aina tuplasti enemmän. En ole kartanlukija joten menen juurikin sinne minne suuntavaistoni kertoo. Eikä se tosiaan ole minullakaan koskaan synkronoitu paikalliseen karttaan.

    Museoista innostuin myöskin vasta, kun olin yksin reissussa. Silloin sai haahuilla juurikin niin pitkän aikaa kuin oli tarve.

    Mutta eikö sooloilu ollutkin varsin mukavaa vaihtelua? Vaikkei sitä nyt aina jaksaisi jaan yksin reissata, niin sillekin on oma paikkansa ja ennen kaikkea tarpeensa. Itsensä kanssa oleminen on välillä hyvinkin terapeuttista.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:42

      Kiitos Outi! Oli muuten hemmetin hankalaa juuri tuo valokuvaaminen, kun yritti pitää sateenvarjoa niin ettei kamera kastu ja sitten laukku ei pysynyt olkapäällä ja oli välillä sellaista säätämistä että 🙂 Silloin kävi mielessä, että ylimääräiset kädet olisi olleet tarpeen. Luulen, että minullakin olisi museot jääneet vähemmälle, jos olisi ollut reissuseuraa mukana. Lauantainen museokäynti oli hetken päähänpisto, mutta se oli lopulta ihan mukava sellainen. Parasta oli juuri se, että sai rauhassa katsella eikä tarvinnut mennä kenenkään muun aikataulun mukaan. Olen kanssasi samaa mieltä, että yksin oleminen on terapeuttista. Kaipaan muutenkin omaa aikaa useasti, niin nyt sitä tuli roppakaupalla.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 14:23

    Soolomatkailussa parasta on juuri se, että voi lähteä reissuun silloin kun itselle sopii ja tehdä juuri niitä asioita, joista nauttii. Itselläni on vasta yksi soolomatka takana, mutta toukokuussa lähden taas itsekseni junailemaan Saksaan ja Belgiaan. Ihan odotan sitä, että voin koluta tasan niin monta museota kuin haluan ja mennä sinne mihin nenä näyttää 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:45

      Kiitos Noora! Hyvältä kuulostaa sinun tuleva soolomatkasi. Osuvasti kiteytit soolomatkailun parhaat puolet 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 18:25

    Mahtavaa että lähdit soolomatkalle ja kuulla, että kokemuksesi reissusta oli positiivinen. Nyt vain sitten seuraavaa soolomatkaa suunnittelemaan! Oletko muuten Soolomatkailijat-ryhmässä Facebookissa? Tämän postauksen voisi mielellään jakaa siellä, antaisi varmasti sopivaa kannustetta myös muille ekaa soolomatkaa miettiville. 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:48

      Kiitos Anna-Katri! Soolomatkailijoiden ryhmässä en ole, mutta nytpä voisin siihen liittyä, kun ensimmäinen matka on takana. Kiitos vinkistä 🙂

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, maaliskuu 30, 2019 at 19:13

    4 euroa pilalla olevasta viinistä. Kääk. Vaikka olisikin mikä tahansa kuppainen kuppila, niin silti törkeää. 4 euroa EI OLE tuolla edullinen. (Puhisee täällä kiukuissaan, kun sait huonoa viiniä).

    Mä en ole oikein saanut kiinni tästä soolomatkailusta. Teppohan matkustaa jatkuvasti yksin, mutta en mä ajattele, että mies sooloilisi. Minäkin matkustan yksin, mutta en mä koe, että se olisi ihmeellisempää kuin kaksin matkustaminen. Kaksin matkustaminen on kivempi vaihtoehto siksi, että silloin on kaksi maksamassa autoa, hotellihuonetta ym. kuluja : D

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:54

      Kiitos Anna! Joo, tiedän että minun olisi pitänyt siitä viinistä huomauttaa. Jotenkin en vaan jaksanut. Jälkikäteen harmitti, että yritin sitä tuppisuuna juoda mutta eihän siitä mitään tullut, kun se oli niin kamalaa. Mulle tämä matka oli eräänlainen testi siitä, että miten viihdyn itseni kanssa kokonaisen viikonlopun. Olen toki kotona ollut yksin viikonloppuja ja pidempiäkin aikoja, mutta eräänlaista selviytymistä halusin testata. Olin helpottunut, että missään vaiheessa ei tullut yksinäistä oloa, vaan tekemistä riitti ja kun tuli huoneeseen, niin oli kiva vaan olla. Lukemista oli mukana, mutta en jaksanut edes lukea, vaikka olin pari kirjaa raahannut mukaan. Se on totta, että kun matkustaa yhdessä jonkun kanssa, se tulee myös edullisemmaksi kun on toinen siinä jakamassa kuluja.

  • Reply Marttiina | Onioni.fi sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 06:32

    Matkustin yli 10 vuotta sitten Pariisissa asuessani viikonlopuksi Amsterdamiin. Se oli vähän vahingossa, kun kaveri ei päässytkään mukaan. 😀 Siitä on jäänyt hyvät muistot ja oli ihana vaan käyskennellä itsekseen kaupungin katuj ja käydä museoissa. Yksinmenemisessä on siis ehdottomasti puolensa, mutta itse tykkään kuitenkin tehdä matkaa myös yhdessä ja jakaa ja keskustella kokemastani sille toiselle mukanaolevalle. 10 vuotta sitten ujostutti olla yksin syömässä ja kahvilla, mutta tätä nykyä se ei olisi ongelma. Pitäisi kyllä joku kerta tulevaisuudessa kokeilla uudestaan jonkin sortin sooloreissua, vaikka ihan johonkin lähelle. 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 17:57

      Kiitos Marttiina! Molemmissa matkustustavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Luulen, että jatkossa tulen tekemään molempia riippuen aina siitä saanko matkaseuraa vai en. Kokeile ihmeessä uudestaan, miltä soolomatka nyt tuntuisi 🙂

    Leave a Reply