merja_louvre

Kuvia minusta – sukellus Instagramiin

Instagram tililläni näkyy aika harvoin kuvia minusta. Kun perustin tilin vuonna 2014, en halunnut omaa naamaani näkyville vaan postailin mielummin kuvia koirista, matkalehdistä, eri tapahtumista ja tietysti matkoista. Siihen aikaan en vielä kirjoittanut matkablogia, joten julkaisin myös sellaisia kuvia, joita en tänä päivänä enää laittaisi. Vanhoja Instagram kuvia on hauska katsoa, koska ne ovat erään aikakauden tuotoksia. Paljon on niistä ajoista tultu onneksi eteenpäin.

Muutamia omakuvia Instasta kuitenkin löytyy, joita olen rohkaistunut blogin myötä postailemaan. Tässä teille joitakin nähtäväksi ja mukana seuraa myös pieni tarina kuvan takaa.

These #trekking #shoes are made for #walking #kilimanjaro

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Tämä Kilimanjarolla otettu vaelluskenkäkuva teltan suuaukolta kuului ensimmäisten postaamieni kuvien joukkoon. Halusin ottaa tämän mukaan, vaikkei se perinteinen omakuva olekaan. Kilimanjarolla kävin vuonna 2013. Matka ei suinkaan ollut helppo, vaan taistelin kovia päänsärkykohtauksia vastaan useampana päivänä. Ihmeekseni säryt häipyivät juuri ratkaisevalla hetkellä eli silloin kun piti yön pimeinä tunteina lähteä kohti huippua. Kuva on otettu Kikelewa Cavesilta, joka on 3600 metrin korkeudessa. Vuoristotaudin oireita alkoi olla siinä vaiheessa niin minulla kuin muillakin ryhmämme jäsenillä. Iltapäivän akklimatisoitumisnousun jätin suosilla väliin ja jäin leiriin huilaamaan. Se oli hyvä päätös, koska voimia piti säästellä tulevia päiviä ajatellen eikä yhdestä harjoituksesta poisjäänti haitannut.

Lue lisää Kilimanjaron valloituksesta:

Tietokatkoksia Tansaniassa
Päänsärkyä ja tähtiä Kilimanjarolla
Pole pole – hitaasti kohti Kilimanjaroa
Afrikan katolla

Vuonna 2015 toteutin yhden unelmani ja hyppäsin tandemlaskuvarjohypyn. Olin haaveillut siitä monta vuotta, mutta siirtänyt sitä aina tuonnemmaksi. Kun tyttäreni pyysi laskuvarjohyppyä syntymäpäivälahjaksi, päätin että nyt täytyy mennä mukaan, koska muuten se jää minulta tekemättä. Olimme molemmat ihmeen rauhallisia, kun kone nousi taivaalle. Siinä vaiheessa kun koneen ovella odotettiin hetkeä, jolloin hypätään alas, alkoi syke nousta. Minusta aika tuntui pitkältä, vaikka oikeasti siinä taidettiin puhua vain sekunneista. Vapaa pudotus kesti 50 sekunttia ja voin sanoa, että ne olivat pitkiä. Kun varjo vihdoin aukesi ja liitelimme alas kohti Utin kenttää, olisin halunnut sen hetken kestävän pitkään. Siinä oli jotain todella hienoa. Kun tömähdimme pehmeästi maahan, tuntui aika uskomattomalta, että olimme oikeasti hypänneet. Ei sitä voinut järjellä selittää. Tyttäreni hyppäsi minun jälkeeni, mutta oli tullut nopeammin maahan. Me jäimme hyppymestarin kanssa pyörimään vielä hetkeksi taivaalle. Loppupäivä meni endorfiini höyryssä ja kurkin jopa salaa laskuvarjohyppykurssien sivua. En sinne sitten koskaan mennyt, mutta ymmärrän heitä, jotka tuohon koukkuun jäävät.

Enjoying view at Topkapi Palace

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Istanbulista on tullut yksi lempikaupungeistani ja tässä kuvassa olen Topkapin palatsissa. Alkusyksyn lämmin sää helli meitä koko viikonlopun ajan ja kuten kuvasta näkyy hyvin tarkeni hellemekossa. Palatsi oli todella kaunis ja sen hienoja yksityskohtia ihailimme tuntikausia. Jäimme nauttimaan palatsin alueen ravintolaan mezeistä ja huikeista näköaloista, kun olimme kierrelleet riittävästi. Tunnelma vaihtui toiseen kun palasimme palatsin rauhasta takaisin Istanbulin vilinään.

Lue lisää: Topkapin palatsi – sulttaaniperheen valtakunta

Peru ja Machu Picchu olivat vuorossa vuonna 2011. Sinne lähdin ystäväni kanssa Inkapolun innoittamana. Neljän päivän vaellus kivisillä poluilla oli hieno kokemus. Matkaa teimme osittain vesisateessa, joka teki poluista liukkaita. Kieli keskellä suuta mentiin jyrkemmissä kohdissa. Vaelluksen viimeisenä aamuna oli aikainen herätys ja sateessa aloitimme viimeisen kuuden kilometrin taipaleen. Kun pääsimme Aurinkoportille, tuli aurinkokin esiin ja näimme Machu Picchun koko komeudessaan edessämme. Loppupäivän vietimme alueella ensin oppaan johdolla ja myöhemmin omilla tutkimusretkillä. Upea paikka!

Lue lisää Inkapolku-vaelluksesta:

Inkapolku-vaellus alkaa
Kuolleen naisen solan ylitys
Vesisadetta ja jyrkkiä kiviportaita Inkapolulla
Vihdoin Machu Picchulla

I was made for sunny days ☀️

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Erilaiset joki- tai laivaristeilyt kohdemaassa ovat minulle mieluista ajanvietettä. Viime syksynä Singaporessa halusin jokiristeilylle, kun kuulin että sellainen olisi mahdollista. 40 minuutin risteilyllä näki kaupunkia eri näkökulmasta ja olihan se muutenkin kiva tapa viettää aikaa.

Lue lisää jokiristeilystä: Clarke Quay – Singaporen trendikäs illanviettopaikka

To the beach? Oh yes ☀️

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Tammikuun pimeydessä sitä haaveilee mistäpä muusta kuin rannasta ja auringosta. Tässä kuvassa on Matkamessujen iloista tunnelmaa. Kiertelin ystäväni kanssa messuilla ja saimme monta hyvää ideaa muun muassa vaellusmatkoille.

Windy hair ?

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Tuulitukkana Gambiassa. Atlantin rannalla puhalsi ja mereen ei ollut asiaa meidän loman aikana viime talvena. Muutama hurjapää aaltoihin uskaltautui, mutta me tyydytimme uimahaluja mielummin hotellin altaassa. Gambian rannat eivät olleet paratiisimaisia, mutta palmujen reunustamaa leveää hiekkarantaa riitti silmän kantamattomiin. Kyllä kelpasi!

Lue lisää Gambian matkasta:

Minkälainen lomakohde on Gambia?
Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto
Gambian aakkoset

The most dangerous animal in the world is a silent smiling woman ?

A post shared by Merja ? (@merjan_matkassa) on

Tässä kuvassa hymyillään Pariisin taivaan alla. Kuva on viime keväältä. Olimme viettäneet aamupäivän Louvressa ja ennenkuin suuntasimme kohti Eiffeliä, piti saada lounasta. Muuten olisi nälkäkiukku yllättänyt. Löysimme kivan terassin ja siellä paistattelimme päivää ruokaa odotellessa. Valkoviini lasillinenkin saattoi olla myös syynä hymyyn.

Lue lisää: Vinkkejä Pariisiin

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover . Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Travelloverin Annika torstai, syyskuu 6, 2018 at 17:28

    Parasta omakuvissa on minusta se, että niiden mukana on aina paljon tarinoita. Toki muistan paikat ilman omakuviakin, mutta usein ainakin minulla julkaisuun liittyy muutakin kuin se, että kas, tässä olen nyt minä.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:01

      Räpsin aika paljon selfieitä reissuilla, mutta harva niistä päätyy Instagramiin tai muihinkaan kanaviin. Tätä oli hauska koostaa, koska muisti ne fiilikset kuvien ottohetkillä. Kaikkiin kuviin liittyy joku tarina.

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas torstai, syyskuu 6, 2018 at 19:34

    Olet sä todellakin ollut paikoissa! Tulee nyt fiilis, että tästä lähtien matkoilla pitää instaankin ainakin yksi selfie, edes varpaista ottaa!

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:02

      Haha, kiitos Sari! Ehdottomasti pitää selfieitä ottaa tai ainakin se varvaskuva 🙂

  • Reply Timo torstai, syyskuu 6, 2018 at 19:38

    Kiva kokoelma, kiitos jakamisesta! Macchu Pichu paikka olikin hyvä löydös, me ei tehty mitään tuollaista vaellusta sinne, vaan laiskasti junalla. Laskuvarjokuva olikin hieno – mulla tuli kokeiltua kurssia 26 hypyn verran 2006-7, mutta sieltä on vain muutama kuva tullut julkaistua: https://www.flickr.com/photos/timokoo/509698766/in/photolist-miUD2-2jZifP-M3kFL-HXNqX

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:05

      Kiitos Timo! Ooh, sinulla on laskuvarjohypyistä sitten enemmänkin kokemusta. Mietin kurssille menoa tuon hypyn jälkeen, mutta se sitten jäi..

  • Reply Terhi | Vagabondablogi.fi lauantai, syyskuu 8, 2018 at 09:48

    Ihanan iloisia kuvia! Tulee hyvälle tuulelle itsekin katsoessani sinun iloa 🙂 Ja reissukuumekin roihahti tästä taas liekkiin! Haaveeni Peruun matkustamisesta meinasi toteutua tänä vuonna, mutta nyt vaihtoehdoiksi on noussut myös Kuuba ja Japani. Todella vaikea päättää, ja pelkään, että lopulta käykin niin että kaukolentojen hinnat nousevat pilviin ja teemmekin vain reissun jonnekin päin Eurooppaan. No, onhan sitä mielenkiintoista nähtävää Euroopassakin 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:09

      Kiitos Terhi kivasta kommentista! 🙂 Hienoja matkasuunnitelmia sinulla. Kuuba tai Japani kelpais mullekin, mutta näillä näkymin ei ihan lähivuosina tule niille suunnille lähdettyä. Eurooppa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Minua on alkanut Itä-Euroopan maat kiinnostamaan entistä enemmän.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 16:29

    Oioi, tandemlaskuvarjohyppy kuuluu myös miun unelmiin. Lasken sen varaan että joko kolmekymppisillä tai polttareissani saan sellaisen lahjaksi. :’DDD On varmaan ollut unohtumaton kokemus!

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:11

      Se oli mahtava kokemus! Loppupäivä meni ihan laskuvarjohyppy kuplassa 🙂 Ei meinannut millään tajuta, että on oikeasti tehnyt sen. Toivottavasti pääset pian toteuttamaan oman hyppysi 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, syyskuu 15, 2018 at 19:16

    Ihania kuvia! Näitä vaan lisää… 🙂 Minusta kiva välillä nähdä kuka siellä blogin takanakin on vaikka muuten nautinkin matkakuvista. Aikamoinen tuo tandemhyppy, vau! Itselläni on tainnut ikä ajaa rohkeuden edelle. Ehkä vielä kymmenen vuotta sitten olisin voinut tuota harkita, nyt en edes enää harkiste… ha ha. Hienoa että sait siitä muistoksi kuvan.

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 15, 2018 at 20:16

      Kiitos Paula! 🙂 Tandemhyppy oli pitkään ollut haaveissa ja kun tytär sitä toivoi myös, tiesin että nyt se hetki on koittanut. Ihmeen rauhallisena pysyin koneessa ja hyppymestari kysyi multa myöhemmin olenko hoitoalalla, kun otin niin lungisti.

    Leave a Reply