Los Angelesista kuulin ennen matkaa sekä hyvää että huonoa. Se tuntui olevan kaupunki, joka jakoi mielipiteitä. Nyt kun olen siellä käynyt, ymmärrän molemmat puolet. En voi väittää rakastuneeni kaupunkiin, mutta jos viettäisin siellä enemmän aikaa, niin uskoisin sen avautuvan paremmin. Jo ennen reissuun lähtöä, huomasin Losin olevan kuin liukas saippua mistä ei oikein saa otetta. Hotellin varaaminen oli hankalaa, kun ei tiennyt mistä varata. Sain neuvoja, että varaa sieltä missä uskot viettäväsi eniten aikaa. Ranta kiehtoi ja lopulta päädyimme Venice Beachille, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi.
Venice Beach on rosoisempi ja aavistuksen rähjäisempi kuin naapurinsa Santa Monica. Se on paikka, jossa jokainen voi olla sellainen kun on ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Rantatien varrella näkyi erilaisia kykyjä aina tarotkorttien ennustajista konserttipianisteihin. Ja kyllä, paikalle oli tosiaan raahattu oikea piano.
Los Angelesin liikenteestä tuli eniten varoituksia ennen matkaa ja näin meidät jo istumassa ruuhkissa. Onneksi päädyimme liikkeelle sellaisiin aikoihin, ettei pahimmat ruuhkahuiput osuneet kohdalle. Kaupunkia oli vaikea hahmottaa, koska se on levittäytynyt laajalle alueelle kuin pullataikina. Keskityimme keskusta-alueista lähinnä Hollywoodiin ja tietysti Venice Beach tuli myös tutuksi. Ilman autoa kaupungissa on vaikea liikkua. Busseja siellä näkyi liikkuvan, mutta niiden reiteistä ei tietoa, koska emme niitä käyttäneet.
Losin kokemuksista tulee lisää juttua, kunhan kotiudumme reissusta. Silloin kuulette muun muassa mitä vihreisiin pukeutunut kaveri kaupitteli Venice Beachilla ja mitä paikallinen ratsupoliisi ihmetteli kun vaihdoimme kadulla muutaman sanan. Stay tuned!
No Comments