Suomen suurin matkablogiyhteisö
petra_jordania

Jordanian Petra – se punainen kalliokaupunki

Jordanian tunnetuin nähtävyys on yli 2000 vuotta vanha Petran rauniokaupunki. Se uinui unohdettuna vuosisatoja, kunnes sveitsiläinen tutkija, Jean Louis Burckhardt, löysi sen vuonna 1812.

Petrasta on tullut viime vuosikymmenten aikana suosittu turistikohde ja vuonna 2010 siellä kävi yli 800 000 vierailijaa. Elokuva ”Indiana Jones ja viimeinen ristiretki”, jonka loppukohtaus kuvattiin Petrassa, toi paikalle paljon turisteja.

Viime vuosina kävijämäärät ovat laskeneet Lähi-Idän konfliktien vuoksi. Telegraph -lehden mukaan kävijämäärä jopa puolittui vuonna 2014 parhaimmista vuosista. Vuonna 1985 Petrasta tuli Unescon maailmanperintökohde.

Petran historia

Nabatealaiset rakensivat Petran kaupungin hieman ennen ajanlaskun alkua keskelle autiomaata, jonne pääsi vain vaikeakulkuisten solien kautta. Nabatealaiset olivat Arabian pohjoisosissa elävä muinainen kansa ja heidän pääelinkeinonsa oli kaupankäynti. Ensimmäiset maininnat nabatealaisista löytyy vuodelta 312 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin he paimensivat kameleita ja lampaita, mutta he välittivät myös suitsukkeita ja kalliita mausteita Arabian eteläosista ja idästä.

Petra tunnetaan paitsi kiveen kaiverretusta arkkitehtuurista myös vesijohtojärjestelmästä.  Nabatealaisilla oli taito rakentaa vesiputkia, kastelukanavia sekä sadeveden kerääviä altaita. Petra oli merkittävä kauppapaikka kahden tärkeän kauppareitin risteyksessä. Siellä kamelikaravaanit yöpyivät ja saivat vettä maksua vastaan. Kaupungissa asui parhaimmillaan noin 30 000 asukasta.

Petra kärsi useista maanjäristyksistä vuosina 363 ja 551, joista ensimmäinen tuhosi suurimman osan kaupungista. Kauppareitit myös muuttuivat ja Petra jäi pian unohduksiin. Vain paikalliset beduiinit tiesivät sen olemassa olosta. Arvioidaan, että Petra on autioitunut kokonaan 600-luvun lopulla.

Kun Petra jälleen nousi muun maailman tietoisuuteen, sinne saapui arkeologisia ryhmiä tekemään kaivauksia. Ensimmäinen englantilainen arkeologinen ryhmä saapui Petraan vuonna 1929. Petran kirkon mosaiikit löydettiin vuonna 1992 ja hautakompleksi Aarrekammion eli ”Treasury”:n alapuolelta vuonna 2003. Myös suomalaisia ryhmiä on osallistunut kaivauksiin. Löytöjä tehdään varmasti vielä lisää vuosien saatossa.

Päivä Petrassa

Petrassa voi vierailla omatoimisesti tai ostaa valmiin retken kuljetuksineen. Valitsin helpoimman tavan ja ostin meille retken Apollomatkojen kautta. Kokopäiväretki maksoi 176 € / henkilö ja hinta sisälsi lounaan. Retki oli minusta todella kallis, mutta en jaksanut ennen matkaa selvitellä muita vaihtoehtoja. Todennäköisesti olisimme saaneet retken edullisemmin paikallisen retkimyyjän kautta.

Meille kaupiteltiin kadulla retkiä Petraan ja Wadi Rumiin ja yksi myyjä kehui hänen hintansa olevan puolet matkatoimistojen hinnoista. Näin ehkä olikin, mutta hänen matkaansa ei kuulunut opasta ja se oli minusta aika oleellinen osa retkeä. Muuten olisi pitänyt itse perehtyä paikan historiaan etukäteen ja kävellä opaskirja kädessä.

Bussimatka Aqabasta Petraan kesti reilut kaksi tuntia. Pidimme matkan puolivälissä pienen tauon, jossa pääsi jaloittelun lisäksi ostamaan juotavaa, pientä purtavaa tai jopa tuliaisia.

Petran kyljessä sijaitsee pieni Wadi Musan kaupunki. Aikoinaan sen asukkaat olivat köyhiä ja koko kaupungissa ei ollut kuin muutama auto. Petran myötä Wadi Musan asukkaat saivat töitä ja toimeentulo parani. Nykyään lähes joka perheessä on kaksi autoa. Wadi Musassa on mahdollista yöpyä, jos haluaa viettää Petrassa useamman päivän.

jordania-petra

Matkalla Petraan

Maisemia taukopaikalta

Wadi Musan kaupunki

Opas haki meille Petran vierailukeskuksesta liput ja seuraavaksi piti valita meneekö ratsastaen vai kävellen matkan Siq-solan alkuun. Olen aikoinaan harrastanut ratsastusta, joten halusin mennä hevosella. Muut ryhmästämme tulivat kävellen perässä.

Ihan omin päin en kuitenkaan päässyt ratsastamaan, vaan vierellä kulki hevosen omistajan isä. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta laihoin tuloksin, koska hän puhui vain arabiaa. Hevosen omistaja sen sijaan puhui hyvää englantia ja kyselin häneltä eläinten hoidosta, kun hän ratsasti kanssamme solan alkuun.

Mies kertoi hoitavansa kaikki viisi hevostaan hyvin, koska ne tuovat hänelle toimeentulon. Suurin osa eläimistä asuu vierailukeskuksen lähellä olevissa talleissa, mutta tämä kaveri kertoi pitävänsä hevoset mielummin kotonaan. Hevonen näytti hyväkuntoiselta, joten toivottavasti mies puhui totta. En ollut niin vakuuttunut kaikkien hevosten hyvinvoinnista, varsinkaan niiden jotka vetivät kärryjä perässään.

Petran kaupunkiin on mahdollista mennä koko matka hevoskärryillä, mutta siihen kyytiin meistä ei kukaan mennyt. Petran sisällä voi liikkua myös aasilla tai kamelilla. Alueella käytetään noin 700 hevosta, aasia, kamelia tai muulia kuljettamaan turisteja. Kaikki eläimet on rekisteröity ja ne tunnistaa numerolapusta, joka on kiinnitetty esimerkiksi hevosilla suitsiin. Alueella on kylttejä, joissa ohjeistetaan käyttämään vain rekisteröityjä eläimiä. Jos huomaa eläinten huonoa kohtelua, laittaa numeron muistiin ja tekee siitä ilmoituksen.

Kun muukin porukka oli päässyt Siq-solan alkuun, jatkoimme matkaa kävellen. Tässä vaiheessa olin iloinen oppaasta (tai heitä oli itseasiassa kaksi; toinen paikallisopas ja toinen suomalainen). Hän pysähtyi vähän väliä kertomaan meille ympärillä näkyvistä kallioon kaiverretuista reliefeistä sekä uurteista, jotka olivat muinaisia vesiputkia.

Solassa saimme väistellä hevoskärryjä, joiden kuljettajat ajoivat ilman aivoja ja jarruja, kuten paikallisopas totesi. Hevosten kohtalo suretti, koska kuljettajat ajoivat kovaa eikä kivinen alusta taatusti tehnyt hyvää hevosten jaloille. Vain yhdellä näin suojat ja valitettavasti toisella veriset jalat. Kärryjen kyytiin en olisi itse mennyt mistään hinnasta.

Kapeimmissa kohdissa kalliot näyttivät olevan kiinni toisissaan

Tämä kivi muistutti sivusta katsottuna kalaa ja edestä päin elefanttia.

Reilun kilometrin kävelyn jälkeen kallioiden välistä pilkotti jotain. Edellämme kävellyt ryhmä pysähtyi kuvaamaan, joten arvasimme että edessäpäin olisi nyt Al Khaznehin aarrekammio eli The Treasury. Petran kuvatuin kohta. Kävelimme hitaasti eteenpäin ja odotimme, että toinen ryhmä siirtyisi edestämme. Olin nähnyt aarrekammiosta lukuisia kuvia, mutta eivät ne koskaan tee oikeutta todelliselle näylle. Kun noin 40 metriä korkea aarrekammio näyttäytyi koko komeudessaan kallioiden takaa, eihän sitä voinut muuta kuin tuijottaa ja miettiä miten ihmeessä tuokin on aikoinaan rakennettu.

Kun aarrekammiosta oli kuvat räpsitty ja opas oli vielä neuvonut meille paikan, josta saa parhaimmat selfiet, siirryimme eteenpäin. Kävelimme yhdessä amfiteatterille asti ja sen jälkeen meillä oli kaksi tuntia omaa aikaa. Olin tyttäreni kanssa suunnitellut, että kiipeämme 850 rappusta luostarille ottamaan valokuvia. Opas ei nyt suoranaisesti kieltänyt, mutta ei suositellutkaan sinne menoa, koska oli kuuma päivä ja emme ehtisi kahdessa tunnissa muuta kuin käydä siellä pikaisesti. Päätimme jättää rappustreenin väliin ja kiipesimme sen sijaan kuninkaan haudoille.

Royal Tombs eli kuninkaan haudat

Kun olimme aikamme tutkineet muinaisia hautoja, päätimme lähteä pikkuhiljaa kävelemään takaisinpäin. Pysähtelimme välillä ottamaan valokuvia ja ihmettelemään ympärillä olevaa kalliotaidetta. Paikalliset nuoret pysäyttivät meidät ja halusivat kuvauttaa itsensä meidän kanssamme. Se tuntui hieman oudolta ja kun kysyin miksi, vastaukseksi tuli vain ”You are so beautiful”. Muutamiin kuviin suostuimme, mutta pikkuhiljaa perässä hiihtävien nuorukaisten parvi alkoi ärsyttämään. Onneksi heidän opettajansa ilmestyi jostain paikalle ja laittoi pojat järjestykseen.

Vierailukeskuksen yhteydessä on Petran museo, johon pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla. Museossa on esillä muun muassa paikalta löytynyttä esineistöä. Kiersimme museon läpi ennen bussille menoa. Lounaspaikka oli noin viiden minuutin ajomatkan päässä Petrasta. Söimme hyvän buffetlounaan, joka koostui tyypillisestä jordanialaisesta ruoasta. Grillattua kanaa, kalaa, salaatteja sekä erilaisia kasviksia ja tietenkin hummusta.

Ruoan jälkeen alkoi kahden tunnin ajomatka takaisin Aqabaan. Välillä pidimme pienen tauon siinä samassa taukopaikassa kuin tullessakin. Bussissa oli paluumatkalla hiljaista ja itsekin otin pienet torkut. Katsoimme myös kuningas Abdullah II tehtyä dokumenttia, jossa hän kiertää Jordanian tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Petrasta ovat kirjoittaneet myös muun muassa Suunnaton -matkablogi sekä Tämä matka -blogin Anna

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Minkälainen lomakohde on Jordanian Aqaba?
Wadi Rum – upea aavikko Jordaniassa

Onhan blogi seurannassa jo FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Suunnaton-matkablogi sunnuntai, huhtikuu 16, 2017 at 18:53

    Olipa kiva historiapläjäys! Monelle Petran kävijälle kaupungin historia jää varmaankin tuntemattomaksi. Solassa opas olisi ollut ihan hyvä meillekin, vaikka oltiinkin tutustuttu historiaan jo ennen matkaa.
    Petra on vaan niin upea ja hämmästyttävä paikka, ettei se varmasti heti unohdu.
    Kiitos linkityksestä! 🙂

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:28

      Kiitos 🙂 Opas oli hyvä, koska moni juttu olisi mennyt meiltä ohi ilman häntä. Petra oli todella ihmeellinen paikka. Ei voi kun ihmetellä miten tuollaisia on ennen vanhaan rakennettu.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita maanantai, huhtikuu 17, 2017 at 08:52

    Huikea paikka! Ja oli kyllä kallis retki, mutta itse myös suosin matkanjärjestäjien retkiä juuri siksi, että ne ovat niin helppoja. On kyyditykset, oppaat ja selostukset.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:32

      Retki oli todella kallis, mutta se oli helpoin ratkaisu. Olisi siitä hintaa tullut joka tapauksessa kun taksin ja kaksi pääsylippua olisi maksanut. Ja jos olisi vielä oppaan halunnut, niin sekään ei ollut ilmainen.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, huhtikuu 19, 2017 at 19:19

    Me päädyimme muutama vuosi sitten, onneksi, vaihtoehtoon, jossa yövyimme Petran pienessä kaupungissa. Onneksi siksi, että maaliskuussa Petrassa yllätyksellisesti aamulla satoi lunta ja paikka oli suljettuna kunnes lumi suli – mutta avattiin sitten iltapäivällä ja yöpymisen takia pääsimme sinne sitten kuitenkin vielä tuona päivänä.

    Petra suljetaan herkästi sateen (tai joskus siis sulavan lumenkin) takia, sillä vesi tulee syöksyen noihin kapeisiin soliin ja muutama vuosikymmen sitten siellä kuoli useampi turisti sen takia.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:34

      Me kuulimmekin tuosta valitettavasta onnettomuudesta muutaman vuoden takaa. Teillä kävi hyvä tuuri, muuten olisi Petra jäänyt näkemättä.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com torstai, huhtikuu 20, 2017 at 01:20

    Upea paikka, tuonne on lähdettävä joskus käymään. Itse myös tiedän paikan Indiana Jonesista, mutta blogeista on myös tullut luettua paljon. Hyvä tietää, että hevoskärryt täytyy skipata!

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:37

      Opas ei myöskään suositellut hevoskärryjä, koska kuskit ajoivat hullun lailla. Hevosia kävi sääliksi. Petra sinällään oli hieno ja käymisen arvoinen paikka.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta torstai, huhtikuu 20, 2017 at 10:49

    Olipa hyvä historia pläjäys! 🙂 Petra olisi kyllä upea nähdä, koska onhan noi tommoset paikat aivan käsittämättömiä. 😀 Miten niitä on saatu edes tehtyä silloin 😀

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:39

      Kiitos Sandra 🙂 Samaa minäkin ihmettelin, miten siihen aikaan on tuollaisia paikkoja rakennettu. Eikä Petra ole ainoa mitä olen hämmästellyt. Machu Picchu oli toinen.

  • Reply Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia torstai, huhtikuu 20, 2017 at 20:00

    Petra olisi upea kohde vierailla. Melkein olen siellä käynytkin ? Taisi olla ’91 kun kävin äidin kanssa Intiassa, silloin nimittäin pääsi yhden matkanjärjestäjän seuramatkalla Goaan ja me oltiin mukana ihan ensimmäisellä lähdöllä. Pahus kun en muista sen matkanjärjestäjän nimeä enää, alkoi muistaakseni N-kirjaimella. Niiden matkavalikoima kun oli hyvin erilainen kuin muiden ja sovittiinkin äidin kanssa, että seuraavana talvena mennään niiden matkalla Petraan. Mutta se mokoma teki konkan! Siihen aikaan ei niin vaan varailtu lentoja ja hotelleja itse eikä varsinkaan netistä ? joten matka jäi tekemättä. Täytyy myöntää että olen unohtanut koko Petran sittemmin.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:43

      Voi harmi, että teiltä jäi Petra väliin. Apollomatkojen kautta Aqabaan pääsee suoralla lennolla ja sieltä ei ole Petraan pitkä matka. Matkatoimiston retki on kallis, mutta helpoin tapa käydä Petrassa.

    • Reply Aija sunnuntai, helmikuu 4, 2018 at 15:33

      Se matkatoimisto oli Net-matkat köytiin silloin Petrassa

    • Reply Aija sunnuntai, helmikuu 4, 2018 at 15:36

      Se konkurssiin mennyt matkatoimisto oli Net-matkat, me oltiin heidän matkalla Jordaniassa ja Petrassa

      • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, helmikuu 5, 2018 at 21:32

        Kiitos Aija! Enpä ole tuollaisesta matkatoimistosta kuullutkaan. Toimi ilmeisesti vain vähän aikaa? Toivottavasti teillä oli kiva reissu.

  • Reply Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi sunnuntai, huhtikuu 23, 2017 at 00:00

    Veikkaan, että ihan sama mihin maailmassa koskaan tulen päätymään, tulee Petra aina säilymään yhtenä sykähdyttävimmistä paikoista, joita tulen näkemään. Kertakaikkiaan huikea <3

  • Reply Teppo/Tämä matka sunnuntai, huhtikuu 23, 2017 at 07:47

    Hieno paikka ja tunnelma. Hevoskärryjen ralli ja hevosten kohtelu rikkoi osan fiiliksistä. Pikku Petra olikin miellyttävämpi kohde. Ei melua eikä juuri muita kulkijoita. Lintujen laulu kaikui kanjonissa. Sinne voisi mennä uudelleen.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:50

      Pikku-Petra jäi meiltä näkemättä mutta se kuulostaa mukavan rauhalliselta paikalta. Hevoskärryt olisivat olleet ok, jos niillä olisi ajettu rauhallisesti. Se ralli oli todella ärsyttävää.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas sunnuntai, huhtikuu 23, 2017 at 09:25

    Tuonne haluaisin kyllä päästä. Näyttää kuvista todella upealta. Varmasti se on vielä hienompi luonnossa.

  • Reply Viherjuuria sunnuntai, huhtikuu 23, 2017 at 12:19

    Kiitos tästä hyvin valmistellusta tekstistä eli matkasta menneisyyteen! Maailmanhistoria on niin mielenkiintoista ja on mahtavaa, että siitä on säilynyt palasia meillekin. Tämä on kyllä niitä paikkoja, jotka täytyy joskus nähdä ja kokea.

    • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 13:53

      Kiitos 🙂 Tätä kirjoitettaessa elin Petra päivän uudestaan. Se on kyllä näkemisen arvoinen.

    Leave a Reply