Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa

Sade ropisi aamulla ikkunaan, kun heräsimme Isla Margaritan saarella, Venezuelan edustalla. Oli vuosi 2009 ja olimme tulleet saarelle viettämään uutta vuotta sekä tankkaamaan aurinkoenergiaa. Sateen ropina ei hyvältä kuulostanut, mutta onneksi se hellitti yhdeksään mennessä. Meillä oli tarkoitus lähteä snorklausretkelle, joten toivoimme aurinkoista säätä. Matkatoimiston retki oli loppuunmyyty, mutta ei hätää, pääsimme snorklamaan luottokaveriksi tulleen Chavetzin kautta. Hänen kyydissään olimme jo käyneet delfiiniuinnilla. Chavetzin tuttu Ford pärähti käyntiin ja vei meidät rantaan odottamaan snorklausretkelle lähtöä. Myöhässä emme ainakaan olleet, koska siinä vaiheessa kun Ford kaartoi rantaan, tulivat myös moottoriveneiden kuskit paikalle. Seuraavaksi he lähtivät hakemaan moottoreita. Niitä ei voitu jättää veneisiin yön ajaksi, koska aamulla niitä ei todennäköisesti enää olisi siellä ollut. Kaikki mahdollinen arvokas ryöstetään, mikä irti lähtee. Ennenkuin miehet olivat hakeneet moottorit, kiinnittäneet ne veneisiin ja tehneet muut lähtövalmistelut, oli kulunut tunti. Alkoi siinä vaiheessa jo suututtaa koko touhu. Varsinaista mañana meninkiä.

Chavetzin jenkkirauta - meidän taksi

Chavetzin jenkkirauta – meidän taksi

Isla Margarita

Isla Margarita

Menomatka Los Frailesin saarelle oli aika pomppuista kyytiä. Vieressäni istui kolumbialainen mies, joka pelkäsi merimatkaa. Hän piti silmiään kiinni ja popotti jotain rukousta. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta ei hän peloltaan pystynyt edes puhumaan, kuin sen verran, että sain selville mistä maasta hän oli kotoisin. Ajattelin, että keskittyminen johonkin muuhun kuin pomppuiseen merimatkaan voisi helpottaa, mutta hän ei ollut samaa mieltä. Los Frailesin saarella asuu noin 30 ihmistä ja kaikki ovat kalastajia. Päivisin saaren väkiluku kasvaa turistien myötä. Silti saaret eivät ole Isla Margaritalla lomailevien ykköskohde. Luulen sen johtuvan siitä, ettei Los Frailesin saarella ole hiekkarantoja. Merimatka on myös ikävä isojen aaltojen vuoksi ja jos tietää voivansa pahoin veneessä, ei retki ole kovin nautinnollinen.

Pomppuisella merimatkalla

Pomppuisella merimatkalla

Los Frailesin rannassa oli mökki, jossa pääsi käymään vessassa ja sieltä sai ostaa virvokkeita. Siellä söimme myös myöhemmin päivällä lounasta. Rannalta löytyi myös paljon pelikaaneja, jotka odottivat, että turistit heittäisivät heille kaloja. Kun olimme hetken jaloitelleet, lähdimme veneellä toisen saaren rantaan ja siellä pääsi snorklaamaan. Samannäköisiä kaloja siellä oli kuin Thaimaan vesissäkin. Ennen kuin palasimme Los Frailesiin lounaalle, toinen oppaista sukelsi meren pohjaan ja toi tullessaan kaksi mustekalaa. Isompi suihkutti mustetta ympäriinsä. Pienempää sai pitää kädessä. Niljakas kaveri!

Los Frailesin "mökki"

Los Frailesin ”mökki”

Snorklaajat

Lounaalla nautimme kalaa sekä kanaa. Ruoka oli todella maukasta, mutta ei mikään ihme kun se oli puugrillissä paistettu. Lounaan jälkeen siirryimme veneellä vielä toiseen paikkaan snorklaamaan. Siellä opas ponkaisi taas meren pohjaan ja tällä kertaa hänellä oli ostereita. Siinä hän sitten tarjoili niitä meille sitruunan kera. Mietin kyllä hetken haluanko varmasti moista otusta maistaa, mutta tuon tuoreempana en sitä koskaan saisi, joten annoin mennä. Ei siitä kyllä lempiherkkuani tullut 🙂 Iltapäivällä palasimme takaisin omalle saarelle.

Los Frailes

Los Frailes

Kolmas retki, jonka halusimme saarella tehdä, oli jeeppisafari. Sen ostimme Finnmatkoilta. Retkipäivä alkoi pilvisellä säällä. Pysähdyimme ensin huoltoasemalle, josta sai ostaa jeeppiin virvokkeita. Siitä jatkoimme matkaa saaren länsiosaan karuihin aavikkomaisemiin, jonka kasvillisuus muodostui pääosin kaktuksista. Saaren itäosa taas oli todella rehevää. Kävimme katsomassa paikan, jossa isot kilpikonnat munivat tammi-helmikuussa. Jos olisimme olleet reissussa paria viikkoa myöhemmin, olisimme saattaneet kilpikonnia nähdäkin. Nyt oli hiljaista.

Jeeppisafarille lähdettäessä oli pilvistä

Jeeppisafarille lähdettäessä oli pilvistä

 

Hotel Hesperia Isla Margarita - paikallinen golfhotelli

Hotel Hesperia Isla Margarita – paikallinen golfhotelli

 

Safariautojen kuskit kertovat mitä reittiä ajetaan

Safariautojen kuskit kertovat mitä reittiä ajetaan

Jeeppisafari

Isla Margarita

Isla Margarita

Ennen lounasta pääsimme uimaan saaren läntisimmässä kolkassa. Aamun pilvinen sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja ehdimme lounaan jälkeen vielä hetken grillata itseämme rannalla ennenkuin matka jatkui. Maisema muuttui vehreämmäksi, kun pääsimme La Restingan kansallispuistoalueelle. Siellä siirryimme veneiden kyytiin ja menimme mangrovemetsien läpi luonnon muovaamia kanaaleja pitkin. Etelä-Amerikkalaiseen tyyliin opas kaiveli vedestä taas jotain ja hetken päästä hänellä oli meritähti kädessä. Jostain hän kaivoi myös merihevosen lasipurkkiin ihmeteltäväksi. Onneksi merihevonen pääsi takaisin veteen tämän jälkeen. Veden ääreltä siirryimme saaren korkeimmalle vuorelle ja siellä maistoimme sokeriruokoa. Tämän jälkeen jeepit palauttivat meidät hotelleihin.

Isla Margarita

Isla Margarita

 

Isla Margarita

Isla Margarita

Mangrovemetsää

Meritähti kämmenellä

Isla Margarita

Isla Margarita

Näkymiä saaren korkeimmalta vuorelta. Pilvet tulivat taas esiin, ja vetivät kuvan melko tummaksi.

Näkymiä saaren korkeimmalta vuorelta. Pilvet tulivat taas esiin, ja vetivät kuvan melko tummaksi.

Retkien lisäksi vietimme ranta- ja allaspäiviä sekä kävimme taksilla Porlamarissa kiertelemässä kauppoja. Isla Margarita oli hieno lomakohde, mutta meidän mielestä se ei vetänyt vertoja Thaimaan kohteille. Vaikka ihmiset olivat ystävällisiä, tietty turvattomuus oli aistittavissa. Illalla kun kaupat menivät kiinni, ikkunoihin vedettiin kalterit. Hotellin ulkopuolella ei saanut pimeällä liikkua kävellen, vaan piti ottaa taksi. Taksit siellä olivat halpoja, joten niitä käytti mielellään. Isla Margarita tarjosi hienojen rantojen lisäksi myös upeita luontokokemuksia. Saarelle ei ainakaan tällä hetkellä tehdä enää valmismatkoja, mutta omatoimisesti sinne toki pääsee. Kunhan muistaa katsoa selustaansa ja jättää timantit kotiin, niin saarella pärjää varmasti tänäkin päivänä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan raportin Isla Margaritalta ja toivotan kaikille lukijoille Hyvää uutta vuotta!

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Terhi sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 17:35

    Mielenkiintoinen kohde. Itse olin Isla Margaritalla 2012. En tiedä tehtiinkö silloin enää ryhmämatkoja saarelle koska oma retkemme oli omatoimimatka. Tuo rahanvaihto oli tuttua, oli virallinen kurssi ja sitten se toinen kurssi jota noudatti ainakin ostoskeskuksessa oleva rahanvaihtotoimisto, jota käytimme. Tuo turvattomuuskin tuntuu tutulta. Henkilökunta ja taksit varoittivat aina menemästä johonkin. Porlamarissakin oli tietty raja mitä ei saanut ylittää. Me kun emme moisesta rajasta heti tienneet kuljeskelimme huolettomina joka paikassa.

    • Reply mertsik tiistai, tammikuu 3, 2017 at 20:50

      Kiitos Terhi kommentista! Kiva kuulla myös sinun kokemuksia Isla Margaritalta. En usko, että valmismatkoja tehtiin enää vuonna 2012. Ellen ihan väärin muista, niin se oli Finnmatkojen myynnissä vain kaksi kautta. Turvattomuus oli ikävä juttu. Onneksi teillekään ei käynyt mitään, vaikka rohkeasti olette siellä liikkuneet.

  • Reply Anna K. sunnuntai, tammikuu 1, 2017 at 23:53

    Tämä oli mulle uusi kohde, enkä olisi osannut aavistaa, että tänne on tehty jopa valmismatkoja.
    Suomalaista alkaa helposti tympimään aikataulujen lipsuminen. Tuosta alusta tuli mieleen, että miksi eivät osaa järjestää asioita niin, että miehet ovat moottoreiden kanssa samaan aikaan paikalla kun turistit saapuvat. Looginen ajattelu tuntuu välillä olevan mahdotonta tietyissä maissa.

    • Reply mertsik tiistai, tammikuu 3, 2017 at 20:52

      Valmismatkoja tehtiin tuonne muistaakseni vain parina vuonna, joten ei ihme jos on mennyt ohi. Sanopa muuta, olisi voinut opastaa paikallisia monessa muussakin asiassa miten asiat tehdään tietyssä järjestyksessä, mutta maassa maan tavalla vai mites se menikään. Kiva kun kommentoit Anna 🙂

  • Reply Emma maanantai, tammikuu 2, 2017 at 11:31

    Hauskan näköisiä nuo pelikaanit! Ja kiva yksityiskohta tuo tuoreiden osterien maistelu – itse en ole siihen toistaiseksi uskaltautunut, mutta jos niitä noin tuoreena tarjottaisiin, niin pakkohan se olisi koittaa! 🙂

    • Reply mertsik tiistai, tammikuu 3, 2017 at 20:53

      Kiitos Emma kommentista. Meinasi ostereiden maistelu minultakin jäädä väliin, kun en muutenkaan ole meren elävien suuri ystävä, mutta silmät kiinni, suu auki ja sinne se humpsahti. 🙂

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana keskiviikko, tammikuu 4, 2017 at 00:25

    On teillä ollut ainakin äksöniä, oikea aktiiviloma! Nuo mangrovepuut on kyllä kauniita. Varmasti hauska veneillä niiden seassa.

    Minäkään en ole vielä maistanut ostereita. Ehkä olisi ollut pakko maistaa, jos joku niitä on juuri hetki sitten käynyt varta vasten hakemassa merenpohjasta. 🙂

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:14

      Mangrovepuut olivat kivannäköisiä ja veneretki oli hauska bonus jeeppisafariretkelle. Osterit ei tosiaan ole suurta herkkua mulle, mutta tuon tuoreempana en niitä ikinä mistään saisi, niin olihan se kokeiltava 🙂

  • Reply Pirkko / Schildt torstai, tammikuu 5, 2017 at 14:28

    Isla Margaritaa on pariinkin otteeseen pyöritelty mahdollisuutena käydä Venezuelassa, kun ainakin Caracas on nykyisin vähän off limits. Joku risteilyreitti oli vielä pari vuotta sitten teoriassa menossa Isla Margaritalle, mutta taisivat nekin sitten perua sen ennen ensimmäistäkään risteilyviikkoa sillä suunnalla.
    Maan jokseenkin täydellinen romahtaminen ei oikein mahdollista matkailuakaan sinne enää, vaikkei ajattelisi vaan väkivaltaa.

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:23

      Valitettavasti Venezuelan tilanne on tällä hetkellä sellainen, ettei sinne ole menemistä. Rikollisuuden lisäksi zika-virus jyllää ja maanjäristykset ovat olleet kiusana. Toivottavasti tilanne paranee joskus.

  • Reply Stacy Siivonen perjantai, tammikuu 6, 2017 at 12:08

    Oikein mielenkiintoista! Pelikaanien ruokinta korvaa Etelä-Amerikassa kvaakkujen ruokinnan, mutta ihan yhtä hysteerisiä ne ovat kalojen kanssa kuin meikäläiset kvaakut on kun niille heitellään pullaa. Ikävä, että Venezuelakin on kehittynyt kuumottavampaan suuntaan.

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:25

      Pelikaanit olivat fiksusti huomanneet, että turistit tietävät ruokaa ja olivat siellä rannassa odottamassa. Venezuelan tilanne on ikävä eikä tilanne taida lähivuosina parantua.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, tammikuu 7, 2017 at 06:31

    iiii!!!! Ostereita. Siis mä olisin lahjonut sen oppaan hakemaan heti tusinan pelkästään mulle. Jos noin tuoreena ostereita saa, niin se on todellista tuuria. Turha kai tarkentaa, että olen hulluna ostereihin.

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:26

      Haha, sun olis ehdottomasti pitänyt olla tuolla retkellä mukana 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, tammikuu 7, 2017 at 10:18

    Pomppuisat merimatkat ovat tulleet tutuksi. Erityisesti muistan Thaimaassa yhden kerran, kun venäläisnainen parkui koko laivamatkan ja sai muutkin pelkäämään. No, samalla reitillä oli kyllä vähän aikaa sitten yksi laiva uponnutkin… Ja hei, aina positiivista, jos retkellä saa hyvän lounaan! Liian usein ne on jotain veneen keittiössä valmistettuja ällötyksiä.

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:31

      Meillä on myös kokemusta Thaimaasta pomppuisista merimatkoista. Eihän se kovin kivaa ollut, mutta ihan parkumisasteelle ei tarvinnut mennä.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, tammikuu 7, 2017 at 18:46

    Ei tullut minustakaan osterien ystävää, mutta en ole kyllä koskaan noin tuoreena niitä saanut. Kuulostaa hauskalta reissulta. Jotenkin olen aina ajatellut, että Venezuela olisi tosi eksoottinen kohde ja haluaisin siellä käydä. Ehkä sen takia, että en tiedä siitä kovin paljoa. Oli mielenkiintoista lukea tätä!

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:36

      Kiitos Paula! Venezuela oli aika eksoottinen ja mantereen puolella on muun muassa hienoja vesiputouksia. Sinne tehtiin helikopterilentoja, mutta hinnat olivat pilvissä, joten jätimme ne väliin.

  • Reply Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 10:31

    minä taas rakastan ostereita, joten olisin varmasti ihan taivaassa1

    • Reply mertsik maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:41

      Sinun olisi pitänyt Annan lailla olla retkellä mukana 🙂 Olihan se kokemus!

    Leave a Reply