Inkapolku-vaellus alkaa

Hetki piti miettiä miksi kello soi 04:30. Pää toimi onneksi nopeasti aikaisesta aamusta huolimatta, ja tajuntaan muodostui kuva Cuscosta ja tänään alkavasta Inkapolku-vaelluksesta. Ystäväni jäi nukkumaan, koska hän ei jalassa olevan rasitusvamman takia päässyt mukaan. Harmitti! Yhdessä meidän piti tämä tehdä, mutta tällaista elämä on, aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee.

Ennen kuutta lähdimme bussilla kohti vaelluksen lähtöpaikkaa. Matka kesti 1,5 tuntia Ollantaytamboon, jossa pysähdyimme aamukahville. Ollantaytambo oli Pachacútecin hallituskaudella inkavaltakunnan pääkaupunki ennen Machu Picchun rakentamista. Kaupunki sijaitsee inkojen Pyhässä laaksossa, noin 2800 metrin korkeudessa. Kantajat hyppäsivät sieltä kyytiin ja matka jatkui vielä tunnin verran ennenkuin olimme km82-rautatieseisakkeella, joka oli vaelluksen lähtöpaikka. Rautatieseisakkeen nimi kuulosti ihan Harry Potterilta. Täällä ei tarvinnut onneksi betonipylväitä vasten juosta, että pääsi seuraavalle etapille.

Inkapolun virallinen aloituspaikka; km82 rautatieseisake

Inkapolun virallinen aloituspaikka; km82 rautatieseisake

Inkapolku

Inkapolku (Inca Trail) on Etelä-Amerikan suosituin vaellusreitti. Se on noin 43 kilometriä pitkä ja sen vaeltamiseen menee neljä päivää. Vaellus vaatii hyvää kuntoa sekä kunnon varusteet. Vaelluksella nukutaan teltoissa ja hyvä makuupussi pitää kylmän loitolla. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi 3000-4000 metrin korkeudessa rehevissä maisemissa vuorten rinteillä.

Inkapolku on todella suosittu ja vuosittain siellä patikoi yli 100 000 ihmistä. Turistien määrää alettiin joitakin vuosia sitten rajoittaa, koska turistimassat kuluttavat maastoa. Alueella on esiintynyt maanvyörymiä, jotka ovat vahingoittaneet muinaisia raunioita. Nykyään Inkapolun saa aloittaa päivittäin vain 500 ihmistä. Vaelluslupa tulee hankkia hyvissä ajoin, varsinkin sesonkiaikoina.

Machu Picchulle pääsee myös junalla sekä bussilla, jos vaeltaminen ei kiinnosta. Matkaan kannattaa silloinkin lähteä hyvissä ajoin, koska junamatka Cuscosta kestää neljä tuntia ja loppuosa kiemuraista serpentiinitietä mennään bussilla.

Kuva: www.kimmacquarrie.com

Kuva: www.kimmacquarrie.com

Vaellus alkaa

Meidän 12 hengen ryhmästä kuusi lähti Inkapolku-vaellukselle. Kolmelle järjestettiin kevyempää, kulttuuripitoista ohjelmaa ja kolme muuta olivat ilmoittautuneet sen verran myöhään, ettei vaelluslupia Machu Picchulle enää saanut. He menivät sen sijaan vaeltamaan Laresin reitin, joka on ruuhkattomampi ja kulkee Pyhässä Laaksossa vanhojen ketsuakylien läpi. Meidän lisäksi reitille lähti kaksi opasta, 10 kantajaa ja kokki.

Inkapolku alkaa

Maisemia Inkapolun varrelta

Inkapolku maisemia ensimmäiseltä päivältä

Inkapolku_first day

Taukopaikalla

Taukopaikalla

 

Llactapatan rauniot

Llactapatan rauniot

Ennenkuin pääsimme Inkapolulle, oli edessä tarkka viranomaistarkastus. Ilman voimassaolevaa passia ei reitille ollut mitään asiaa. Vaellusluvat oli hoidettu Aventuran kautta ja nekin hyvin tärkeitä. Lopuksi erilaisia leimoja räiskittiin passiin ja lupalappuihin ja matka saattoi alkaa. Kantajat olivat jo ottaneet meidän raskaimmat kassit ja meillä oli vain päiväreput selässä. Ensimmäiseksi ylitimme Urubamba-joen riippusiltaa pitkin. Tottakai samantien alkoi sataa. Sadepisaroiden tervehdystä ei olisi vielä tässä vaiheessa kaivattu. Ei auttanut muu kuin kaivaa sadevarusteet repusta nopeasti päälle. Seurasimme joen rantaa Llactapatan raunioille. Matkan varrella ohitimme useita pienempiä raunioita, jotka olivat esimakua Machu Picchusta. Lounasaikaan kantajat kasasivat meille nopeasti ison teltan kasaan, kokki taikoi lounaan ja me söimme hyvällä ruokahalulla. Ruoan jälkeen kaikki purettiin takaisin kantajien selkään ja matka jatkui. Ensimmäinen leiripaikka oli Huyallabamban kylän läheisyydessä (2750 m). Majoituimme kahden hengen telttoihin. Sain telttakaveriksi Virvan ja ryömimme telttaan lepäilemään ensimmäisen päivän patikoinnin jälkeen ennen ruokapatojen ääreen siirtymistä. Nukkumaan menimme ajoissa, koska seuraavana aamuna olisi taas aikainen lähtö vaelluspolulle.

Inkapolku

PERU 3B 506

Inkapolun korkeuskäyrä

Inkapolun korkeuskäyrä

Inkapolku

Ensimmäisenä päivänä satoi ja oli pilvistä, mutta välillä aurinkokin näyttäytyi

Ensimmäisenä päivänä satoi ja oli pilvistä, mutta välillä aurinkokin näyttäytyi

 

Ensimmäinen leiripaikka Huayllabamban kylän lähellä

Ensimmäinen leiripaikka Huayllabamban kylän lähellä

 

Onko tässä kiitos ja kumarrus ensimmäiselle vaelluspäivälle vai taukojumppa meneillään?

Kiitos ja kumarrus ensimmäiselle vaelluspäivälle vai taukojumppa?:)

Blogiani voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, joulukuu 4, 2016 at 11:02

    Voi hitsi, tämä olisi mahtava kokea! Rakastan vuoria, patikointia ja historiaa eli tämä olisi just hyvä mulle 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:29

      Kuulostaa siis ihan sun jutulta 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, joulukuu 6, 2016 at 20:30

    Ansku vei sanat suustani: tämä olisi mahtava kokea! Kiitos matkablogien, mun bucket-lista alkaa olla niin pitkä, että kohta pitää joko lopettaa blogien lukeminen – tai sitten alkaa tekemään listan juttuja täysipäiväisesti 😀

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:32

      Haha, älä ainakaan matkablogien lukemista lopeta. Mulla on itseasiassa sama juttu. Tuntuu, että bucket-lista kasvaa joka kerta pidemmäksi mitä enemmän käy matkablogeja lukemassa. Listalle tulee sellaisiakin kohteita, jotka eivät ole ennen kiinnostaneet, mutta kun joku kirjoittaa niistä mielenkiintoisesti ja hienot kuvat lisäksi, niin eihän siinä muu auta kuin kaivaa lista esiin 🙂

  • Reply Kaisa keskiviikko, joulukuu 7, 2016 at 21:22

    kuulostaa huippuhienolta kokemukselta! saanko udella että paljonko toi opastettu vaellus maksoi? Jään seuraamaan jatko-osia 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:35

      Inkapolku -vaellus oli hieno kokemus. Sen voi ostaa ihan omana pakettina, jos on omatoimimatkalla Perussa. Sen paketin hintaa en valitettavasti tiedä, koska meillä se kuului kahden viikon matkan hintaan. Parin viikon matka maksoi viisi vuotta sitten reilut 3000 €/hlö.

  • Reply Liza in London torstai, joulukuu 8, 2016 at 07:22

    Mäkin haluun, mäkin haluun! En ole tosin ikinä aiemmin tehnyt yön yli kestäviä vaelluksia (paitsi yömaratonin Lontoossa tänä syksynä, mutta sitä ei ehkä ihan lasketa!), eli matka vaatisi paljon valmistautumista – esim. teltassa olen tainnut viimeksi nukkua lapsena. 🙂 Aivan huikea kokemus tuo on varmasti ollut, luen mielelläni myös jatko-osat!

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:38

      Teltassa nukkuminen vesisateessa ei ollut ihan niitä hehkeämpiä kokemuksia, mutta kyllähän sekin meni. Aina ei voi olla pelkkää auringon paistetta 🙂 Ongelmana oli lähinnä varusteiden saaminen kuivaksi. Me levittelimme teltassa sukkia ym. kuivumaan minne vaan niitä saimme, mutta eihän ne siellä aamuun mennessä täysin kuivaksi ehtineet. Osa vaatteista piti ottaa makuupussin sisään ja kuivattaa siellä.

  • Reply Outi torstai, joulukuu 8, 2016 at 22:11

    Tulee elävästi mieleen meidän vastaavantyyppinen vaellus Nepalissa vaikka ei teltoissa nukuttukaan. Se oli parhautta kaikissa sen olomuodoissaan !

    Tosi hyvä juttu että tuota turistien määrää rajoitetaan luonnon ehdoilla. Toivottavasti homma on mennyt parempaan suuntaan siellä noiden rajoitusten jälkeen

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:40

      Minäkin olen käynyt Nepalissa ja siitä reissusta kirjoittelen myös jossain vaiheessa. Mekään emme siellä nukkuneet teltoissa vaan vaellusmajoissa. Turistien määrän rajoittaminen on todella hyvä asia ja toivottavasti tilanne on mennyt parempaan suuntaan.

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa perjantai, joulukuu 9, 2016 at 16:51

    Perussa tuli käytyä toukokuussa, mutta ajanpuutteen takia jätettiin Inca Trail väliin vaikka Machu Picchulla käytiinkin. Joskus vielä palaan Peruun ja teen siellä enemmän vaelluksia! Mua ei onneksi siellä aikaiset herätykset haitanneet, koska yritin sen verran pysyä Suomen ajassa suuren aikaeron takia, että oli aivan iisiä mennä hyvissä ajoin nukkumaan 🙂 Kaikilla reissuilla se ei kyllä onnistu.

    • Reply mertsik sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 18:55

      Perussa on paljon mielenkiintoisia vaelluskohteita. Inkapolku on tietysti yksi suosituimmista, mutta jos haluaa ruuhkia välttää, niin löytyy rauhallisempiakin. Kävinkin lukemassa sun Peru juttuja. Aivan ihania kuvia 🙂

  • Reply Anna | Muuttolintu.com lauantai, joulukuu 10, 2016 at 08:06

    Ikimuistoinen kokemus, ehdottomasti täytyy joskus lähteä. Ehkä meikäläinenkin tuosta selviäisi, jos ei tarvitse itse kantaa niitä isoja kasseja. Hyvä, että tuolla aletaan rajoittaa sitä turistimäärää, ja toivottavasti siitä on jotain hyötyä.

    • Reply mertsik maanantai, joulukuu 12, 2016 at 20:58

      Hyvin siellä selviää, kun kannetaan vaan päiväreppu ja muut tavarat tulevat kantajien matkassa. Turistimäärien rajoitus on ehdottomasti hyvä asia. Näin muillekin sukupolville jää nähtävää.

  • Reply Lotta | Watia.fi lauantai, joulukuu 10, 2016 at 10:09

    Toi olis kyllä sellainen kerran elämässä -kokemus! Ihan älyttömästi kiinnostaisi joskus tuo reitti vetää. Ihan hyvä, että ovat rajoittaneet vaelluslupien määrää. Varmasti halukkaita olisi moninkertainen määrä. Täytyy muistaa hankkia lupa ajoissa, sitten kun tuo vaellusreitti tulee ajankohtaiseksi.

    • Reply mertsik maanantai, joulukuu 12, 2016 at 21:03

      Suosittelen 🙂 Turistimäärien rajoitus on hyvä asia, näin muillekin sukupolville jää nähtävää.

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, joulukuu 11, 2016 at 16:00

    Cuscossa kamalasta vuoristotaudista kärsineenä ajatuskin neljän päivän vaelluksesta noilla ”lakeuksilla” hirvittää! ;–D Mutta onhan tuo legendaarinen keikka, itseäni ei jostain syystä oikein mapi kiinnostellut kun Perussa asuin, kävin bongailemassa sitten kaikki mahdolliset muut paikat sen sijaan. Cuscoa inhosin, se oli musta ehdottomasti koko Perun kamalin paikka. 😀

  • Reply mertsik maanantai, joulukuu 12, 2016 at 21:08

    Voi ei, jos vuoristotauti pahasti iskee päälle, se ei tosiaan ole kiva juttu. Kysyin muuten Cuscossa ravintolan tarjoilijalta onko hän käynyt Machu Picchulla ja kertoi, että harva paikallinen on siellä käynyt. On kuulemma niin kallista, ettei heillä ole varaa. Sinisilmäisesti olin ajatellut, että kaikkihan sinne menevät, varsinkin jos asuvat suht lähellä. Eipä se sitten niin ollutkaan 🙂

  • Leave a Reply