Kun aamulla heräilimme Punossa Casa Andina -hotellissa ja kurkkasimme tuttuun tapaan ikkunasta ulos huomasimme, että illalla sataneesta räntäkuurosta oli vielä jälkiä havaittavissa. Vastapäisen talon katolla oli lunta.
Tänään Punon kaupunki vaihtuisi Cuscoon ja ylihuomenna lähdettäisiin Inkapolulle. Tai siis meistä kahdesta minä lähtisin ja ystäväni jäisi kahden muun ryhmämme naisen kanssa tutustumaan inkakulttuuriin kevyemmällä ohjelmalla. Näinhän tämän ei pitänyt mennä. Ystäväni oli tarkoitus lähteä mukaan vaellukselle – sen takiahan me alunperin Peruun lähdettiin – mutta jalkaa kiusannut rasitusvamma ei ollut parantunut kunnolla, eikä hän uskaltanut ottaa riskiä, että vaelluksen aikana sattuisi jotain. Siellä keskellä-ei-mitään avun saanti olisi hankalaa.

Maisema huoneen ikkunasta ja kyllä, siellä on katolla lunta

Punon kaupunki ja hyvin hyvin kevyt lumipeite
Pitkä matka Cuscoon
Matka Punosta Cuscoon kesti noin 9 tuntia. Google Mapsin mukaan sinne selviää reilussa 6 tunnissa, mutta meillä oli paljon taukoja ja pysähdyimme matkan varrella mielenkiintoisissa kohteissa. Alkumatkasta yksi bussin renkaista vaati jonkinlaista korjausta ja sitä jouduimme myös hetken odottelemaan.

Maisemia matkalla Cuscoon

Matkan varrella oli tienvarsimyynnissä alpakanvillasta tehtyjä huiveja, vilttejä ym.
Wiracochan temppelin rauniot
Raqchin kylässä tutustuimme Wiracochan temppelin raunioihin. Wiracocha oli inkamytologian pääjumala, jonka uskotaan luoneen maan, taivaan, auringon, kuun ja tähdet. Rappioituneesta temppelistä oli vain yksi seinämä pystyssä. Espanjalaiset valloittajat olivat täälläkin tehneet tuhojaan. Surullista, että hienoja rakennuksia aikoinaan tuhottiin järjettömällä tavalla. Korkea seinämä oli vaikuttavan näköinen, mutta rauniot oli nopeasti kierretty läpi.
Perillä Cuscossa
Illalla olimme vihdoin perillä Cuscossa. Kaupunki sijaitsee noin 3400 metrin korkeudessa ja se oli aikoinaan inkojen pääkaupunki.
Majoituimme Ruinas -hotelliin, joka oli viihtyisä ja sijaitsi hyvällä paikalla. Ainoa miinus oli huoneiden pieni koko. Teimme kaupungilla pienen kävelykierroksen ennen illallista. Siellä tuli maistettua ensimmäistä kertaa Pisco Souria, johon tulee piscon lisäksi limettijuomaa, sokeria ja kananmunan valkuaista. Pisco on Perun suosituin alkoholijuoma. Drinkkiä on saatavilla myös Suomen ravintoloista – ehkei kaikissa ole niin tuttu – mutta ainakin Helsingissä olen muutamassa ravintoloissa sitä saanut.

Pisco Sour, kuva: comosur.com
Cuscon nähtävyyksiä kiertelemässä
Seuraava aamu valkeni sateisena. Cuscossa kuulemma sataa usein ja päivän aikana vettä tulikin moneen otteeseen. Aamupalan jälkeen oli vaellusinfo ja sen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle.
Ensin kävimme Pukapukarassa. Siellä oli aikoinaan inkojen tulli. Raunioilla satoi vettä kaatamalla, joten jatkoimme matkaa melko pian. Seuraavaksi siirryimme Sacsayhuamanin linnoitukselle. Inkat rakensivat aikoinaan Cuscon puuman muotoiseksi. Sacsayhuaman oli puuman pää ja linnoituksen muurit esittivät puuman hampaita.
Jättimäisistä kivistä palapelin tapaan kootut muurit herättivät ihmetystä. Suurimmat kivet olivat talon korkuisia ja painoivat kymmeniä tonneja. Edes maanjäristykset eivät olleet saaneet niitä kumoon. Kivet on hakattu ja sovitettu toisiaan vasten niin hyvin, ettei saumojen väliin mahdu yhtään mitään, ei nuppineulaakaan.
Wikipedia kuvaa inkojen arkkitehtuuria seuraavasti: ”Rakennukset tehtiin kestämään maanjäristyksiä; perustuksesta tehtiin leveä ja rakennuksissa oli vain yksi kerros eikä juurikaan ikkunoita. Lisäksi seinät rakennettiin hieman sisäänpäin kallelleen, ja rakennusten kulmat pyöristettiin. Inkojen kiventyöstötekniikkaa ei tunneta, mutta he luultavasti muotoilivat kivet aluksi talttojen ja kiilojen avulla ja hioivat niiden pinnat hiekalla ja vedellä.”

Cuscon kaupunki harmaana sadepäivänä

Cuscon kaupunki näköalapaikalta. Kuvassa näkyy myös Cuscon pienen lentokentän kiitorata.
Coricanchan temppeli ja Cuscon katedraali olivat seuraavaksi vuorossa. Coricancha tarkoittaa ketsuan kielellä kultaista pihaa. Se oli inkojen tärkein temppeli ja pyhitetty Auringon Jumalalle. Kun espanjalaiset valloittivat kaupungin 1500-luvulla, he purkivat osan temppelistä ja rakensivat siitä saaduista kivistä sen päälle Santo Domingo katedraalin. Se on vuosien varrella kärsinyt maanjäristyksissä vaurioita, mutta sen sisällä olevat Koricancha-temppelin rauniot ovat säilyneet vahingoittumattomina.

Santo Domingon katedraali

Cuscon keskusaukio
Haluatko maistaa marsua?
Kaupunkikierroksen jälkeen menimme hotellia vastapäätä olevaan ravintolaan syömään. Siellä maisteltiin paikallisten herkkua; marsua. Sen maku muistutti lähinnä kanaa ja oli aika miedon makuista.
Ruoan jälkeen lähdimme kiertelemään Cuscon kauppoja ja teimme vielä viimeisiä ostoksia. Illalla keskityin laittamaan Inkapolku -vaelluksella tarvittavia tavaroita kasaan. Välillä piti juosta alakerran vastaanottoon punnitsemaan kantajille annettavan kassin painoa, joka ei saanut ylittää 8 kiloa. Tarkkaan piti siis miettiä, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Vihdoin sain kassin ja päivärepun kuntoon ja sitten höyhensaarille jännittämään seuraavana päivänä alkavaa vaellusta.
Lue lisää Perun matkasta:
Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa
Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla
Päivä Titicaca-järvellä
Perun matkan parhaat palat
Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
35 Comments
Aivan upeita kuvia! Erityisesti ihastuin noihin pieniin ”tienvarsimyymälöihin”! Kyllä oisi tosi mielenkiintoista päästä itsekin tutkimaan noita raunioita ja temppeleitä.
Mutta marsua en ehkä haluais syödä.. 😀
Kiitos Janni! Tienvarsimyyntiä oli matkamme varrella monessa paikassa. Siellä oli kiva pitää taukoa, kun ajoimme päivän aikana pitkiä matkoja. Pieniä ostoksia tuli myös tehtyä. Marsun syönti ei meille suomalaisille ole ihan peanuts, kun monilla on niitä lemmikkinä. Silmät kiinni ja suu auki 🙂
Sacsayhuamanin jättiläiskivet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, samoin kuin Cusco. Miten voi toisin sanoa, etten ole koskaan ennen enkä jälkeen nähnyt mitään niin hienoa? Pisco Souria tuli ryypättyä Perussa monessakin paikassa, enkä pidä sitä kovinkaan ihmeellisenä, anteeksi vain kaikki perulaiset. No, minusta myöskän Machu Picchu ei ole kummoinen Sacsayhuamaniin verrattuna. Marsu oli sen sijaan kulinaristinen elämys. En osaa kuvailla mitään toista lihaa, miltä se maistuisi, mutta hyvää oli. Toivon, että marsua saisi joskus härmässäkin. Minua onnisti niin, ettei satanut. Cuscohan ympäristöineen on aika kuivan näköistäkin, kun taas Andien itärinteellä on pilvimetsiä. Ehkä se on osasyy sille, miksi piksi niin pidin kaupungista, ilmasto sopi minulle paremmin kuin Machu Picchun ilmasto.
Kiitos Stacy! Jättiläiskivet olivat vertaansa vailla. En ole minäkään missään muualla törmännyt vastaavaan. Minä pidin Pisco Sourista ja Suomessa sitä on joskus tullut myös tilattua perulaisessa ravintolassa. Ehkei ihan lempparijuoma, mutta silloin tällöin menee. Sinulla oli hyvä tuuri, kun sateet eivät osuneet kohdalle. Meidän reissulla satoi aika paljon. Myös Inkapolulla tehden kivet ja polut liukkaiksi.
Yhä edelleen haaveilen Perusta! Cuscokin vaikuttaa mielenkiintoiselta, ei siis pelkästään ruuhkainen Machu Pichu- Kiitos näistä vinkeistä, jos vaikka tarvitsee suunnitteluun kättä pidempää!
Kiitos Sari! Cuscossa oli myös yllättävän paljon nähtävää. Harmi vaan, että meidän siellä ollessa satoi lähes koko ajan.
Tollasesta tienvarsimyymälästä vois melkein jonkun pipon ostaa…tai villapaidan. Inka-vaellus vois muutenkin olla ihan kokemus.
Kiitos Miika! Tienvarsimyymälöistä tuli tehtyä pieniä ostoksia, vaikka miten yritti pysyä tiukkana. Pipot, lapaset, ponchot ym. olivat vaan niin valloittavan näköisiä, ettei niitä sinnekään voinut jättää 🙂
Perussa on jotakin maagista. Aina kun mietin omaa käyntiäni siellä, ajattelen sitä ihmeellistä tunnelmaa. Haluaisin joskus palata ja kierrellä vähän enemmän. Mulla ei kroppa kestä tuollaisia korkeuksia missä Cusco sijaitsee (tuli todettua ihan livenä tämä), joten pitäisikin mennä sinne vähän viipyillen, jotta ehtisi tottua.
Kiitos Jenni! Se on varmaan se inkakulttuuri 🙂 Kannattaa edetä hitaasti ja totutella kroppaa ohueen ilmanalaan, niin sitten Cuscostakin pystyy nauttimaan. Me oltiin viikko Perussa ja koko ajan n. 2500-3000 m korkeudessa ennen Cuscoon siirtymistä. Siitä kyllä oli apua. Mun täytyykin käydä lukemassa sun Peru postaukset, niitä varmaan blogissa?
Juu, blogista löytyy. 🙂
Miten se marsu oli muuten laitettu? Tai siis oliko se vartaana vai miten?
Mielenkiintoinen paikka ja hieno retki teillä ollut! Kiehtova kulttuuri.
Marsu oli lautasella ”kokonaisena” lisukkeiden kera. Maistoin sitä kaverin lautaselta, en tilannut itse. Aika vähän siinä syötävää oli.
Me ei ehditty juuri Cuzcoon tutustua, kun ennen Inca Trailia meillä oli vain vähän aikaa ja sen jälkeen olimmekin vatsataudin kourissa hotellissa. Hieno se oli kyllä pikaisesti katsottunakin 🙂
Harmi, että teille iski vatsatauti. Cusco oli hieno paikka ja siellä riitti raunioita ym.nähtäväksi. Ilmojen suhteen meillä oli huono tuuri, kun satoi vettä.
Kiehtovat maisemat! Todellakin uskomattoman näköistä 🙂 Korkeella on kyllä noi kaupungit jo ja voisi hetki mennä tottuessa 😀
Kiitos Sandra! Korkealla tuli oltua lähes koko matkan ajan. Se oli hyvää sopeutumista Inkapolulle.
Vai marsua illalliseksi, mielenkiintoista! Maistaisin itsekin mielelläni. Kiinassa tuli syötyä sammakkoa ja käärmettä, marsuja ei näkynyt. 🙂 Pisco sour on tosiaan hyvää, muistelen minäkin sitä Helsingissä juoneeni. Onneksi kaupunkiin on tullut nyt useita drinkkipaikkoja, joissa on ammattitaitoisia baarimikkoja töissä.
Käärme kuulostaa eksoottiselta. Miltä se maistui? Tai voiko sitä verrata mihinkään tuttuun makuun? Marsusta tuli mulle kana mieleen, hyvin mieto maku se kuitenkin oli. Pisco sour on hyvää 🙂
Huikean kiehtovia paikkoja. Ehdottomasti maistaisin marsua, miksei! Kyllä se varmaan Filippiinien ankanalkion voittaa. Pisco Souriin oon joskus tainnut törmätä, mutta en ole koskaan maistanut.
Ankanalkio? Hmm, kuulostaa mielenkiintoiselta. 🙂 Maista ihmeessä Pisco souria, jos vielä vastaan tulee. Se on hyvää!
Hienoja maisemia bussimatkalla ja ei kaupunkikaan hullumman näköinen ole. Tuonne haluan vielä vaeltamaan! Muistan aina japaninopettajani tarinan siitä, kuinka hänen kaverilleen ei oltu myyty marsuja suomalaisessa eläinkaupassa kilohinnalla.
Maisemat oli hienoja ja tykkäsin varsinkin matkan varrella nähdyistä lumihuipuista. Enpä yhtään ihmettele, jos ei Suomessa myydä marsuja kilohinnalla 🙂 Lapsille ei tullut heti kerrottua matkan jälkeen, mitä oli tullut maistettua.
Mulla on Peru noussut listoille vasta ihan viime aikoina. Huikea ja kiehtova tuo historia ja historialliset rakennukset. Marsu jäisi mulla kyllä välistä monestakin syystä…hui!:)
Inkakulttuuri on mielenkiintoista ja uskomatonta minkälaisia pytinkejä ovat siihen aikaan rakentaneet. Suosittelen! 🙂
Cusco vaikuttaa idylliseltä kaupungilta ja pisco maistuvalta juomalta. Jotenkin Perusta on jäänyt mieleen kansalliscocktail pisco sour ja kansallisruoka cheviche.
Cusco on mielenkiintoinen kaupunki, täynnä historiaa ja inkakultturia. Pisco maistui kyllä 🙂
Pidimme Cuscosta vaikka se niin korkealla onkin, että kärsin lievästä päänsärystä siellä melkein koko ajan. Machu Picchulle laskeuduttaessa se sitten heti hävisi, onhan Machu Picchu aika paljon Cuscoa alempana.Meillä taisi olla tuuria (lokakuussa), sillä sää Cuscossa oli koko ajan hyvä, sateita emme kokoneet lainkaan.
Teillä oli tuuria säiden suhteen. Minä olin siellä myös lokakuussa ja silloin satoi aika paljon. Onneksi ei yhtenäistä sadetta kuitenkaan.
Moni on suositellut minulle Perua seuraavaksi retkikohteeksi, kun noita vuoria ja alkuperäiskulttuureja tykkään koluta. Alan vahvasti kiinnostua asiasta!! Jännä, että kaupungit ovat noin eurooppalaisen näköisiä espanjalaisvalloittajien jäljiltä… Ehdottomasti haluaisin tutustua paikalloseen ruokakulttuuriin, joten marsua pöytään vaan! 😀 Alpakat ja laamat on koomisia tuollalailla seistä pänöttäessään…
No kyllä, jos olet vuorista ja kulttuurista kiinnostunut, niin minäkin suosittelen Perua. Sieltä löytyy molempia!
on ollut varmasti ihan huikea reissu!
Oli hieno reissu! Kahteen viikkoon mahtui monenlaista ja Inkapolku-vaellus kruunasi matkan.
Tä on sellanen maailmankolkka, että jäänyt ihan kokonaan vielä kokematta. Näiden photojen ja kertomusten perusteella houkuttaa kyllä ja kovaa!
Suosittelen Otto tutustumaan, jos vähääkään inkakulttuuri ja vuoristomaisemat kiinnostaa. Machu Picchu varsinkin oli maaginen paikka. Sinne pääsee myös junalla ja bussilla, jos vaeltaminen ei innosta.