Inkatemppeleitä Cuscossa ja vaellukselle valmistautumista

Kun aamulla heräilimme Punossa Casa Andina -hotellissa ja kurkkasimme tuttuun tapaan ikkunasta ulos  huomasimme, että illalla sataneesta räntäkuurosta oli vielä jälkiä havaittavissa. Vastapäisen talon katolla oli lunta. Tänään Punon kaupunki vaihtuisi Cuscoon ja ylihuomenna lähdettäisiin Inkapolulle. Tai siis meistä kahdesta minä lähtisin ja ystäväni jäisi kahden muun ryhmämme naisen kanssa tutustumaan inkakulttuuriin kevyemmällä ohjelmalla. Näinhän tämän ei pitänyt mennä. Ystäväni oli tarkoitus lähteä mukaan vaellukselle – sen takiahan me alunperin Peruun lähdettiin – mutta jalkaa kiusannut rasitusvamma ei ollut parantunut kunnolla, eikä hän uskaltanut ottaa riskiä, että vaelluksen aikana sattuisi jotain. Siellä keskellä-ei-mitään avun saanti olisi hankalaa.

 

Matka Punosta Cuscoon kesti noin 9 tuntia. Google Mapsin mukaan sinne selviää reilussa 6 tunnissa, mutta meillä oli paljon taukoja ja pysähdyimme matkan varrella mielenkiintoisissa kohteissa. Alkumatkasta yksi bussin renkaista vaati jonkinlaista korjausta ja sitä jouduimme myös hetken odottelemaan.

 

Raqchin kylässä tutustuimme Wiracochan temppelin raunioihin. Wiracocha oli inkamytologian pääjumala, jonka uskotaan luoneen maan, taivaan, auringon, kuun ja tähdet. Rappioituneesta temppelistä oli vain yksi seinämä pystyssä. Espanjalaiset valloittajat olivat täälläkin tehneet tuhojaan. Surullista, että hienoja rakennuksia aikoinaan tuhottiin järjettömällä tavalla. Korkea seinämä oli vaikuttavan näköinen, mutta rauniot oli nopeasti kierretty läpi.

Illalla olimme vihdoin perillä Cuscossa. Kaupunki sijaitsee noin 3400 metrin korkeudessa ja se oli aikoinaan inkojen pääkaupunki. Majoituimme Ruinas -hotelliin, joka oli viihtyisä ja sijaitsi hyvällä paikalla. Ainoa miinus oli huoneiden pieni koko. Teimme kaupungilla pienen kävelykierroksen ennen illallista. Siellä tuli maistettua ensimmäistä kertaa Pisco Souria, johon tulee piscon lisäksi limettijuomaa, sokeria ja kananmunan valkuaista. Pisco on Perun suosituin alkoholijuoma. Drinkkiä on saatavilla myös Suomen ravintoloista – ehkei kaikissa ole niin tuttu – mutta ainakin Helsingissä olen muutamassa ravintoloissa sitä saanut.

 

Seuraava aamu valkeni sateisena. Cuscossa kuulemma sataa usein ja päivän aikana vettä tulikin moneen otteeseen. Aamupalan jälkeen oli vaellusinfo ja sen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Ensin kävimme Pukapukarassa. Siellä oli aikoinaan inkojen tulli. Raunioilla satoi vettä kaatamalla, joten jatkoimme matkaa melko pian. Seuraavaksi siirryimme Sacsayhuamanin linnoitukselle. Inkat rakensivat aikoinaan Cuscon puuman muotoiseksi. Sacsayhuaman oli puuman pää ja linnoituksen muurit esittivät puuman hampaita. Jättimäisistä kivistä palapelin tapaan kootut muurit herättivät ihmetystä. Suurimmat kivet olivat talon korkuisia ja painoivat kymmeniä tonneja. Edes maanjäristykset eivät olleet saaneet niitä kumoon. Kivet on hakattu ja sovitettu toisiaan vasten niin hyvin, ettei saumojen väliin mahdu yhtään mitään, ei nuppineulaakaan. Wikipedia kuvaa inkojen arkkitehtuuria seuraavasti: ”Rakennukset tehtiin kestämään maanjäristyksiä; perustuksesta tehtiin leveä ja rakennuksissa oli vain yksi kerros eikä juurikaan ikkunoita. Lisäksi seinät rakennettiin hieman sisäänpäin kallelleen, ja rakennusten kulmat pyöristettiin. Inkojen kiventyöstötekniikkaa ei tunneta, mutta he luultavasti muotoilivat kivet aluksi talttojen ja kiilojen avulla ja hioivat niiden pinnat hiekalla ja vedellä.^”

 

 

Coricanchan temppeli ja Cuscon katedraali olivat seuraavaksi  vuorossa. Coricancha tarkoittaa ketsuan kielellä kultaista pihaa. Se oli inkojen tärkein temppeli ja pyhitetty Auringon Jumalalle. Kun espanjalaiset valloittivat kaupungin 1500-luvulla, he purkivat osan temppelistä ja rakensivat siitä saaduista kivistä sen päälle Santo Domingo katedraalin. Se on vuosien varrella kärsinyt maanjäristyksissä vaurioita, mutta sen sisällä olevat Koricancha-temppelin rauniot ovat säilyneet vahingoittumattomina.

 

Kaupunkikierroksen jälkeen menimme hotellia vastapäätä olevaan ravintolaan syömään. Siellä maisteltiin paikallisten herkkua; marsua. Sen maku muistutti lähinnä kanaa ja oli aika miedon makuista. Ruoan jälkeen lähdimme kiertelemään Cuscon kauppoja ja teimme vielä viimeisiä ostoksia. Illalla keskityin laittamaan Inkapolku -vaelluksella tarvittavia tavaroita kasaan. Välillä piti juosta alakerran vastaanottoon punnitsemaan kantajille annettavan kassin painoa, joka ei saanut ylittää 8 kiloa. Tarkkaan piti siis miettiä, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Vihdoin sain kassin ja päivärepun kuntoon ja sitten höyhensaarille jännittämään seuraavana päivänä alkavaa vaellusta.