Ihmeellinen Istanbul

Kun 10 vuotta sitten matkustin ensimmäistä kertaa Istanbuliin, ennakko-odotukset kaupungista eivät olleet korkealla. Odotin näkeväni likaisen ja rähjäisen kaupungin, jossa yli-innokkaat kauppiaat ahdistelevat basaarin käytävillä ja taksikuskit huijaavat. Mitä näinkään? Vastassa oli vihreä, kaunis kaupunki, joka oli täynnä historian havinaa. Kun perjantai-iltana hotelliin saapumisen jälkeen, menimme hotellin kattoterassilla olevaan ravintolaan syömään, kaupungin valomeri kimalsi alapuolellamme ja minareeteista kuului rukouskutsut, tuntui kuin olisimme keskellä Tuhannen ja yhden yön satua.

Viime viikonloppuna palasin tähän historiallisesti vaikuttavaan kaupunkiin yhdessä siskoni kanssa. Koska olimme molemmat käyneet Istanbulissa aikaisemmin, päätimme että tällä matkalla pyrimme etsimään aitoa Istanbulia turistinähtävyyksien keskeltä.

Näkymä hotellimme parvekkeelta

Näkymä hotellimme parvekkeelta

Lensimme Istanbuliin perjantaina Turkish Airlinesin iltakoneella ja kentältä menimme taksilla The Peak -hotelliin, joka sijaitsee Taksimin alueella. Kävimme haukkaamassa vielä dönerit iltapalaksi ennen nukkumaan menoa. Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään kohti Galatan tornia, joka on rakennettu vuonna 1348 kaupunginmuurin korkeimmalle kohdalle. 62-metrisen tornin huipulla on ravintola ja sieltä on hienot näkymät kaupunkiin. Torniin emme nyt kuitenkaan kiivenneet, vaan jatkoimme matkaa Kultaisen sarven ylittävälle Galatan sillalle. Ensimmäinen silta rakennettiin puusta jo vuonna 1845. Se korvattiin vuonna 1910 ponttoonisillalla, mutta se ei kestänyt vilkasta liikennettä, joten tilalle rakennettiin vuonna 1992 kaksitasoinen betonisilta. Silta oli täynnä kalastajia ja heidän onkimiaan kalasaaliita voi ostaa suoraan kalastajalta. Taatusti on tuoretta kalaa.

Raitiovaunu Istanbulissa

Galatan torni

Galatan torni

Streets of Istanbul

 

Kalastajia Galatan sillalla

Sillalta oli upeat näkymät Uuteen Moskeijaan, joka harmittavasti oli juuri kunnostettavana. Sillalta kävelimme Eminönün laiturille, jossa on kaupungin vilkkain lauttasatama. Pienissä veneissä paistetaan kalaa ja sitä tarjoillaan nälkäisille ohikulkijoille kalaleipien muodossa. Joitakin vuosia sitten kalan paistaminen ja leipien myyminen kiellettiin hygieniasyistä, mutta nyt siellä taas pannut kärysivät vanhaan malliin. Laiturilla oli myynnissä myös grillattuja maissintähkiä sekä paistettuja simpukoita.

Uusi moskeija

 

Eminönün laituri

Eminönün laituri

Iloinen kalanpaistaja Eminönün laiturilla

Iloinen kalanpaistaja Eminönün laiturilla

Istanbul on tunnettu basaareista ja menimme ensin Maustebasaariin, joka tunnetaan myös nimellä Egyptiläinen basaari. Nimi tulee siitä, että se rakennettiin vuonna 1660 osaksi uutta moskeijaa ja varat rakentamiseen saatiin egyptiläisen tavaran tuontitulleista.  Maustebasaarina se tunnetaan, koska siellä myytiin aluksi pääasiassa mausteita, nykyisin sieltä löytyy kaikkea mahdollista aina sahramista suitsukkeisiin ja kahviin. Basaarin läheltä löytyi pieni kahvila, jossa kävimme juomassa paikalliseen tapaan turkkilaista kahvia. Minun makuuni aika tujua, mutta kuppi oli onneksi pieni. Turkkilaiset juovat kahvin yleensä aamiaisen jälkeen ja aamiainen tarkoittaakin  turkiksi ”ennen kahvia”.

Maustebasaari

Mausteita maustebasaarissa

Turkkilaista kahvia

Turkkilaista kahvia

Ennen kuin sukelsimme Suuren Basaarin uumeniin, kävimme ihailemassa Istanbulia kattojen yllä Büyük Valide Hanissa. Paikka on vanha majatalo, jonka katolta on huikeat näköalat. Tämä paikka ei löytynyt opaskirjoista, mutta netistä löytyy hakusanalla ”Büyük Valide Han”  hyvin ohjeita, mistä tuon paikan löytää. En usko, että sinne kukaan vahingossa eksyy, oli sen verran monen mutkan takana.

Istanbulin kattojen yllä

Näkymiä Istanbuliin

Moskeija kuvia

Koska olimme Suuressa Basaarissa käyneet jo aikaisemmilla matkoilla, kiertelimme siellä vain vähän aikaa ja sitten matka jatkui kohti Solimanin moskeijaa. Sulttaani Soliman I, osmanien mahtavin hallitsija, ja Sinan, valtakunnan  pääarkkitehti, teettivät yhdessä yli 400 rakennusta. Solimanin moskeija on heidän mestariteoksensa ja sitä pidetään Istanbulin hienoimpana osmanien rakennuksena. Moskeija ja sen ympärillä olevat rakennukset on tehty vuosina 1550-1557. Tarinan mukaan yhden minareetin muurauslaastin sekaan jauhettiin persialaisia jalokiviä, ja hieno akustiikka saatiin upottamalla 64 onttoa saviastiaa alassuin kupoliin. Solimanin ja hänen vaimonsa Roxelana on haudattu pihalla olevaan koristeelliseen puutarhahautaan.

Grand bazaar Istanbul

Moskeijan vieressä oleva hautausmaa

Moskeijan vieressä oleva hautausmaa

 

Solemanin moskeija

Solemanin moskeija

Solemanin moskeija

Moskeijakäynnin jälkeen söimme turkkilaista kotiruokaa nimeltä kuru fasulye eli papuja tomaattikastikkeessa. Koska olimme moskeija-alueella, ravintolassa ei tarjoiltu alkoholia. Lasi viiniä olisi jo maistunut, mutta tyydyimme juomaan vettä. Ruoka oli maittavaa ja todella täyttävää. Annos oli niin suuri, etten jaksanut sitä kokonaan syödä.

Papuja tomaattikastikkeessa

Jälkiruoaksi nautimme bozaa, joka on hirssistä tehty paksu, kylmä juoma. Minusta se maistui omenalle. Bozan päälle ripoteltiin paahdettuja kikherneitä, joita ostimme vastapäisestä kaupasta. Ihmettelimme, miksei niitä myydä bozaa myyvästä pienestä ravintolasta.

Boza ja paahdetut kikherneet

Boza ja paahdetut kikherneet

Jalat alkoivat olla kävelystä jo väsyneet, joten otimme taksin  ja suuntasimme seuraavaksi Fenerin kaupunginosaan, Kultaisen Sarven eteläpuolelle. Fener ja sen vieressä sijaitseva Balat kuuluvat Istanbulin keskustan vanhimpiin ja mielenkiintoisempiin kortteleihin. Fener on kreikkalainen kaupunginosa ja kävimme muun muassa kreikkalaisortodoksisessa kirkossa, jonka patriarkaatin alaisuudessa on virallisesti myös Suomen ortodoksikirkko. Balat taasen on juutalainen kaupunginosa. Juutalaisia siellä asuu enää vain muutamia, mutta alueelta löytyy synagogia. Balatin pienillä kujilla oli kiehtovaa kävellä ja katsella miten pyykit liehuivat sulassa sovussa Turkin lippujen kanssa talojen ulkopuolella. Naiset istuskelivat talojen pihoissa maailman menoa ihmetellen ja lapset pelasivat kadulla jalkapalloa. Joka puolella oli rauhallista ja turisteja ei juurikaan näkynyt.

Fener, Istanbul

Ortodoksinen kirkko Fenerissä Istanbulissa

Ortodoksinen kirkko Istanbulissa

Kiipesimme jyrkkää katua pitkin Pierre Lotin kahvilaan, josta avautui upea näköala alas Kultaiselle Sarvelle. Kahvila oli täynnä, joten menimme viereiseen kahvilaan nauttimaan jäätelöt. Ja kukako oli Pierre Loti? Hän oli ranskalainen merimies ja kirjailija, jonka oikea nimi oli Julien Viaud. Hän asui  1800-luvun loppupuolella Istanbulissa ja kirjoitti romanttisia kirjoja. Hän oli aikansa kuuluisuus, mutta nykyisin hänen tuotantonsa ei ole enää kovin tunnettua. Kahvilan seinällä oli Pierre Lotin valokuvia ja hänestä kertovia tarinoita.

Näköala Pierre Lotin kahvilasta

Näköala Pierre Lotin kahvilasta

Näköala Pierre Lotin kahvilasta

Pitkä päivä alkoi taittui iltaan ja otimme kahvilan läheltä taksin hotelliin. Askelmittarin mukaan olimme kävelleet päivän aikana yli 12 km. Kaupunkilomat käyvät hyvin myös kuntoilusta. Illallista söimme Litera-nimisessä ravintolassa, joka oli kävelymatkan päässä hotellista. Ihana kattoterassi, josta oli hienot näkymät Istanbulin ylle. Kesäisin seinät ”avataan” jolloin istutaan ulkosalla. Nyt oli jo sen verran viileää, että ikkunat olivat kiinni. Ravintolassa tarjoillaan erilaisia mezejä, lihaa ja kalaa. Söin lohta, joka oli erittäin maittavaa.

Galata tower

Ruoan jälkeen kävelimme kaupungilla, jonka kaduilla tungeksi myöhäisestä kellonajasta huolimatta vielä paljon ihmisiä. Ihmispaljoudesta huolimatta tunnelma oli rauhallinen ja kaupunki on jatkanut elämäänsä vallankaappausyrityksen sekä terrori-iskun jälkeen. Poliiseja ei näkynyt normaalia enempää emmekä törmänneet ylimääräisiin turvatarkastuksiin. Istahdimme hetkeksi rakibaarin terassille, jossa ostimme pöytään pienen pullon turkkilaista (epävirallista) kansallisjuomaa. Kyytipojaksi tuli talon puolesta hunajamelonia sekä fetaa ja lisäksi ostimme mezejä juoman kanssa nautittavaksi. Iloinen puheensorina ympäröi meidät ja totesimme, että voihan sitä näinkin lauantai-illan viettää 🙂

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Anne | Metallia Matkassa maanantai, lokakuu 24, 2016 at 07:56

    Kiva tarina onnistuneesta reissupäivästä! Aika paljon ehditte yhdessä päivässä nähdä – kaupunkilomat tosiaan menevät toisinaan kuntoilusta.. kävelyä usein tulee 10-15 km / päivä. Istanbul on mielenkiintoinen kohde, mutta valitettavasti en ole päässyt vielä käymään siellä, pelkästään vaihtanut konetta Ataturkissa. Minkälainen hintataso Istanbulissa on?

    • Reply mertsik keskiviikko, lokakuu 26, 2016 at 19:37

      Kiitos Anne! Päivän aikana ehtii kiertää monta paikkaa ja kilometrejä kertyy ihan huomaamatta. Hintataso oli edullinen. Basaarissa ja joissakin kaupoissa pitää tinkiä, mutta vaateliikkeissä oli kiinteät hinnat ja ne olivat halvempia kuin Suomessa. Syoda voi edullisesti mutta kalliitakin ravintoloita loytyy. Viinilasi maksoi hotellin baarissa viisi euroa.

  • Reply salaine tiistai, lokakuu 25, 2016 at 15:39

    En ole käynyt Istanbulissa vielä. Nyt nuo erilaiset konfliktit ovat menoa siirtäneet. Minulla on matkoilla mukana askelmittarit. On kiva katsoa paljonko askelia oikein kertyy

    • Reply mertsik keskiviikko, lokakuu 26, 2016 at 19:42

      Turistien määrä on laskenut eikä katukuvassa paljon ulkomaalaisia näkynyt. Tosin vuodenaikakin saattoi vaikuttaa mutta luulen, että suurin syy oli eri iskut mitä Turkissa on tapahtunut. Rauhallista siellä kuitenkin oli ja kaikki toimi. Ylimääräisiä turvatarkastuksia tms. ei ollut.

  • Reply Kohteena maailma / Rami keskiviikko, lokakuu 26, 2016 at 22:53

    Paljone olette ehtineet päivässä ehtineet touhuta! Itse ihastuin Istanbuliin ensi silmäyksellä ja sinne tekee mieli uudestaan mahdollisimman pian. Kerrassaan upea kaupunki täynnä eksotiikkaa.

    • Reply mertsik sunnuntai, lokakuu 30, 2016 at 17:11

      Päivän aikana ehtii yllättävän monessa paikassa käydä, kun on etukäteen miettinyt, mitä haluaa nähdä. Sunnuntaipäivän otimme sitten iisimmin ja kävimme Bosporin risteilyllä, kiertelimme loppupäivän kauppoja ja kävimme syömässä ennen iltakoneen lähtöä takaisin Suomeen. Istanbuliin jäi vielä nähtävää, joten mullakin toiveissa päästä sinne uudestaan 🙂

  • Reply Johanna Hulda perjantai, lokakuu 28, 2016 at 00:50

    Aikamoinen tahti, kun nämä kaikki paikat ehditte yhdessä päivässä koluta, huh! Istanbul vaikuttaa kyllä kiehtovalta sekoitukselta Eurooppaa ja Aasiaa. Minä sain kerran turkkilaisen kahvinporoennustuksen turkkilaiselta kaveriltani, ja se piti paikkaansa täydellisesti. Kannattaa kokeilla. 😀 Yksi asia jäi ihmetyttämään; mikä ihme on tuo useaan otteeseen mainittu Kultainen Sarvi?

    • Reply mertsik tiistai, marraskuu 1, 2016 at 21:10

      Paljon sitä ehtii yhdessäkin päivässä nähdä 🙂 Seuraavana päivänä ei kyl jaksettu muuta kuin käydä Bosporin risteilyllä ja vähän kaupoilla ennen kotiin lähtöä. Wau, turkkilainen kahvinporoennustus kuulostaa mielenkiintoiselta ja varsinkin jos se piti paikkaansa 🙂 Mun olis pitänyt avata tuota Kultaista sarvea tekstissä. Se on Bosporista länteen työntyvän lahden nimi ja se jakaa Istanbulin Euroopan puoleisen osan Stambuliin ja Galataan. Hyvä kysymys Johanna!

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, lokakuu 28, 2016 at 14:23

    Nähtävää toki Istanbulissa riittää, välillä tietysti vaikka liiaksikin, eli ehkä ihan hyvä ajatus toisella kertaa kaupungissa ajatella, edes, tekevänsä vähemmän.
    Meille ystävä joku vuosi sitten suositteli Dolmabachen palatsikierrosta ja meistä se olikin ihan näkemisen arvoinen – ja vähän erilainen kuin isot moskeijat ja kirkot – jos vielä kolmannellekin vierailulle kaipaatte ideoita joskus 🙂

    • Reply mertsik tiistai, marraskuu 1, 2016 at 21:12

      Kiitos Pirkko vinkistä! Dolmabachen palatsi on vielä näkemättä ja jäihän niitä monta muutakin paikkaa ensi kertaan 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, lokakuu 30, 2016 at 03:58

    Olen jo pidempään halunnut käydä Istanbulissa joten oli mukava lukea siitä juttua. Varsinkin nyt, kun turkkilainen kollegani muutti takaisin kotikaupunkiinsa, olisi vielä mahtavampaa päästä käymään, ja samalla päästä kiertämään kaupunkia hänen kanssaan. Kuulostaa siltä, että teillä oli hyvä reissu.

    • Reply mertsik tiistai, marraskuu 1, 2016 at 21:17

      Kiitos Paula! Kiva kuulla, että Istanbul kiinnostaa. Toivottavasti pääset pian tapaamaan kollegaasi. Häneltä saat varmasti hyviä vinkkejä – sellaisia mitä ei opaskirjoista löydä 🙂

    Vastaa käyttäjälle mertsik Cancel Reply