Herään nairobilaisen hotellin sängystä aamulla ja silmät osuvat ensimmäisenä hyönteismyrkkypulloon, joka on yöpöydällä. Jahas, siivooja on kiireissään unohtanut sen tai onko se tarkoitettu kutsumattomien vieraiden häätöön. Aamiaispöydässä varmistuu, että jälkimmäinen vaihtoehto osuu oikeaan.

Katosvuode Silver Springs -hotellissa, Nairobissa. Kyllä tässä kelpaa yksi yö viettää.

Nairobin keskusta aamuauringossa

On sitä aamuruuhkaa täälläkin
Miten minä Nairobiin jouduin?
Oli lokakuun puoliväli vuonna 2013 ja olin matkatoimisto Aventuran matkalla Keniassa ja Tansaniassa. Ensimmäisen yön vietimme Keniassa ja seuraavana päivänä pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen, lähdimme kahdella safariautolla kohti Tansanian rajaa. Matkan varrella pidimme pieniä taukoja, joiden aikana otimme valokuvia tai haimme vettä ja pientä purtavaa kaupasta. Nairobin lentokentän vieressä on kansallispuistoalue ja opas kertoi, että siellä voi nähdä hyvällä tuurilla villieläimiä. Hän oli niitä joskus nähnyt lentokoneen ikkunasta, kun kone lähestyi kenttää. Meillä ei niin hyvää tuuria nyt ollut, vaan näimme ensimmäiset kirahvit ja antiloopit vasta myöhemmin auton ikkunasta.

Maisemia matkan varrelta

Keskellä kuvaa kirahvi, kun tarkasti katsoo

Lehmävaara tiellä
Kun olimme rajalla saaneet viisumit ja olimme Tansanian maaperällä, näimme auton ikkunasta ensimmäistä kertaa vuoren, joka oli yksi syy matkaamme: Kilimanjaro (5898 m), Afrikan korkein vuori. Se näytti todella korkealta. Huippu häämötti pilvien yläpuolella. Mihinköhän sitä oli taas itsensä laittanut?

Ensimmäinen näköhavainto Kilimanjarosta (pilvien keskellä tummempi sininen kohta)
Vain vaelluslupa Kilimanjarolle puuttuu
Matka Rongai reittiä pitkin Kilimanjarolle piti aloittaa vielä samana päivänä. Lounaan jälkeen jännitimme oliko laukut pakattu järkevästi, ettei niissä olisi liikaa painoa. Kantajille jätettävä kassi sai painaa maksimissaan 8 kiloa. Enpä vielä siinä vaiheessa tiennyt, ettei se olisi ainoa asia, mitä minun piti jännittää.
Lounaan jälkeen opas kutsui minut ja yhden ryhmämme miehistä luokseen ja kertoi, että jossain oli nyt sattunut informaatiokatkos ja meille kahdelle ei ollut vaelluslupia.
Siis MITÄ?
Ensin en meinannut uskoa korviani ja seuraavaksi tuli hätä, että mitä nyt. Enkö pääse ollenkaan vaellukselle? Opas alkoi heti rauhoittelemaan meitä, että asiaa hoidetaan jo ja yksi paikallisoppaista on hakemassa meille lupia. Emme kuitenkaan pääsisi matkaan samaan aikaan muun ryhmän kanssa. Ilman lupia ei olisi mitään asiaa kansallispuistoalueelle. Pääopas Deo jäi meidän kanssamme odottamaan lupien saapumista, kun pääjoukko lähti matkaan. Siinä vaiheessa ei kyllä kyyneleet olleet kaukana. Parhaimmassa tapauksessa saisimme luvat nopeasti ja pääsisimme nopeasti muiden perään. Pahin skenaario oli se, että lupien saanti siirtyisi niin myöhään, ettemme voisi enää pimenevään iltaan lähteä, vaan meidän olisi yövyttävä siellä ja pääsisimme matkaan vasta seuraavana aamuna. En halunnut jälkimmäistä vaihtoehtoa edes ajatella..

Muut lähtevät, nyyh!

Ohjeita vuorivaellukselle

Vihdoinkin pääsemme matkaan. Tässä tasaista maisemaa reitin varrelta.

Mun teltta tämän matkan ajan. Sekimba Camp (2650 m)
Vihdoinkin matkaan
Puolentoista tunnin odotuksen jälkeen luvat saapuivat ja pääsimme matkaan. Kävelimme melko reipasta tahtia, emmekä juuri taukoja pitäneet. Pimeä ehti tulla matkan aikana ja etsimme repuista otsalamput valaisemaan polkua.
Kun saavuimme ensimmäiseen leiripaikkaan Sekimba Campiin (2650 m), luulin että muut ovat jo syöneet illallisen ja valmistautuvat nukkumaan. Katin kontit! Muut olivat tulleet vasta noin puoli tuntia ennen meitä perille ja hämmästelivät, miten me olimme jo nyt leirissä. He olivat kävelleet kaikessa rauhassa, ottaneet valokuvia ja nauttineet maisemista, kun me olimme pinkoneet niin vauhdilla kuin mahdollista.
Olin helpottunut, että lupahässäkkä oli ohi. Päätin, etten ajattele enää koko asiaa, vaan keskityn nyt täysillä tuleviin päiviin ja otan kaiken irti Kilimanjaron rinteillä vaeltamisesta.
Illallisen söimme messiteltassa ja sen jälkeen menin tutustumaan omaan telttaani. Koska olin yksin reissussa, sain oman teltan ja siellä oli tilaa reilusti levitellä tavaroita. Tervehdin samalla myös Alfredia, yön mustaa miestä, joka kantaisi telttani sekä muut tavarani tulevien päivien aikana. Tiesin heti, että tulisin pitämään tästä ystävällisen näköisestä kaverista. Muut kyselivät ennen nukkumaan menoa, uskallanko varmasti nukkua teltassani yksin. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt pelätä eikä siinä nyt muitakaan vaihtoehtoja ollut. Pitkä ja jännittävä päivä oli takana ja monta samanlaista vielä edessä. Nämä ajatukset mielessä käperryin makuupussin ja siirryin nopeasti unten maille.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Päänsärkyä ja tähtiä Kilimanjarolla
Pole pole – hitaasti kohti Kilimanjaroa
Afrikan katolla
54 Comments
Tutun näköisiä maisemia 🙂 Vähän kyllä veikkaan, että mua olis hieman saattanut tuo telttailu kyllä jänskättää ja ehkä myös yöunetkin jäädä sitten vähiin… 😀
Olin sen verran väsynyt, etten osannut telttailua jännittää. Ihmeen hyvin tuli ensimmäisenä yönä nukuttua 🙂
Voi kauhistus! Voin vain kuvitella ensimmäisen tunteen, kun kerrotaan, ettei lupaa ole muistettu hakea. Eihän joka paikkaan edes pääsisi vasta kuin ehkä kuukausien kuluttua seuraavan kerran. Onneksi sentään pääsit matkaan vain pienen odottelun jälkeen.
Niinpä! Ensimmäisenä kävi mielessä, että tähänkö koko reissu tyssäsi, ennenkuin pääsi edes alkuun. Harmitti tosi paljon, onneksi päästiin kuitenkin aika nopeasti matkaan.
No nyt jään kyllä odottelemaan raporttia Kilimanjarolla vaeltamisesta! Mä opiskelin aikoinaan Keniassa, mutta silloin ei käyty vuorella, vaikka sen taisin Masai Maran safarilla nähdäkin. Hitsi kun silloin ei ollut vielä blogeja, liekö oli kunnolla nettiäkään, eikä minulla ole mitään tarkkoja muistikuvia tuosta matkasta! Päiväkirjakin on hukkunut muutoissa, harmi.
Wau, mitä opiskelit Keniassa? Mulla on matkapäiväkirja onneksi tallessa tuolta reissulta. Ilman sitä olisi moni yksityiskohta jäänyt unohduksiin. Iltaisin väsytti kirjoittaa sitä, mutta nyt olen tosi iloinen, että jaksoin sen tehdä 🙂
Olipas inhottava alku vaellukselle, mutta onneksi lupa tuli nopeasti! Mitähän sitten seuraavaksi tapahtuu 😉
No joo, alku ei ollut paras mahdollinen. Kunhan saan Madrid postaukset alta pois, jatkuu Kilimanjaron vaellustarina 🙂
Oo, tämä olikin jännittävän jatkokertomuksen alku. Pitääkin pysyä kuulolla seuraavia osia varten. 🙂 Olisi varmasti itsellä ollut itku lähempänä kuin lähellä tuossa tilanteessa, ettei lupia ollutkaan. Onneksi homma hoitui kuitenkin nopeasti!
Ja tuo kuva Kilimanjarosta! Eihän sitä meinaa edes tajuta, että siellä pilvien lomassa todella lymyää vuori!
Onneksi luvat tulivat nopeasti. Muuten olisin alkanut oikeasti itkemään, ei se nytkään kaukana ollut. 🙂
Olipa mielenkiintoinen tarina. Tästä seikkailusta haluan kuulla jatkon ja lopunkin. Ainakin olet hengissä, kun tätä kirjoittelet.
Haha, kyllä hengissä ollaan 🙂 Tänään sain kirjoitettua tarinalle jatkoa.
Tästä on selvästi kehekeytymässä huima seikkailu. Jään odottamaan jatkoa.
Kiitos Heidi ja tervetuloa seurailemaan tarinan jatkoa. Tänään sain kirjoitettua lisää parin seuraavan päivän kulusta.
No hitsi, olipas siinä reissun aloitus. Onneksi luvat kumminkin tuli ja saitte muutkin vielä kiinni!
Matka olisi voinut alkaa paremmin. Kävi kyllä mielessä, että miksi mulle käy aina näin. Onneksi luvat saatiin nopeasti.
No jopas jäi jännään kohtaan? ihana lukea näitä sun juttuja!
Kiitos Tiina! Kiva, että seuraat 🙂
Onneksi sait oikeat luvat kuitenkin nopeasti. Ikävä tilanne kyllä, kun jotain on odottanut niin ja se meinaakin kaatua byrokratiaan. Hieno reissu varmasti, jatkoa odotellessa!
Harmitti, kun matka alkoi näin takkuillen. Onneksi jatko sujui paremmin. Reissu oli hieno ja todella ikimuistoinen!
Onneksi saitte luvan ja pääsitte matkaan! 🙂 Varmasti upea reissu, Afrikassa olisi ihana päästä käymään joskus, maisemia ja eläimiä ihailemaan.
Onneksi luvat tuli melko nopeasti, vaikka puolentoista tunnin odotus tuntui pitkältä. Afrikasta olin kuullut paljon hyvää ennen matkaa ja kaikki piti paikkaansa. Safarit on siellä ihan parasta ja se valo. Se on jotain sellaista, mitä en ole muualla nähnyt.
Silver Springissä Nairobissa yövyttiin juuri viime vuoden joulukuussa Ruanda – Uganda – Kenia -reissulla, joka sekin oli Aventuran 🙂 Kilimanjaro ei ole houkutellut, mutta Tansanian luonnonpuistot ovat kyllä hienoja, nekin!
Aventura käyttää näköjään hyväksi havaittuja hotelleja useammalla reissulla. Silver Springs oli kyllä kiva. 🙂
Huh, aika jännittävä alku! Afrikassa en ole vielä käynyt, mutta noille kulmille voisin kuvitella suuntaavani ensimmäisten kohteiden joukossa. Vuorimaisemat on aina parhaat!
Jos Afrikkaan menet, niin Tansaniaa suosittelen lämpimästi ensimmäiseksi kohteeksi. Sieltä löytyy hienoja luonnonpuistoja ja jos vuoret kiinnostaa, niin Kilimanjaro on ihan must 😉
Mielenkiintoinen kirjoitus ja hauskan tarinallinen kirjoitustapa sulla 🙂
Kiitos Maria! 🙂
Oho, jäipä juttu kesken – lisää odotellessa! Kilimanjarolla vaeltaminen oli yhdessä vaiheessa todella iso unelma minulle, ja vieläkin kiinnostaa, joten odotan mielenkiinnolla lisäjuttuja. Olen aikanaan lukenut varmasti kaiken netistä suomeksi löytyvän asian Kilimanjarosta, mutta siitä on jo monta vuotta… Toistaiseksi voin vain kuvitella, miten komea näky Kilimanjaro on paikan päällä. Ensimmäinen havainto -kuvasi oli todella kiinnostava!
Kiitos Panu! Kilimanjaro jutut jatkuu, kun saan Madridin tarinat tuoreeltaan alta pois.
Voi hitsi, olis voinu muutamat ärräpäät itseltä tulla tuossa vaiheessa jos matkatoimisto olisi sössinyt vaellusluvat. No onneksi pääsitte matkaan kuitenkin kohtuullisella aikataululla.
Niinpä, kyllä siinä oli ärräpäät ja kyyneleet lähellä. Aventuran käyttämä paikallinen toimisto oli sössinyt ja myöhemmin meidän matkan jälkeen kuulin, että yhteistyö ko.yhteistyökumppanin kanssa ei jatkunut. Ei tainnut olla eka kerta kun olivat mokanneet jotain. Harmi sinänsä, kun paikalliset oppaat ja kantajat olivat todella ammattitaitoisia ja mukavia.
Mies on huiputtanut Kilimanjaron ja usein siitä reissusta kertonut juttuja, joten tottakai itselläkin on sen myötä herännyt kiinnostus. Vaikka ihan yhtä iso into itsellä ei ole vuorien huiputtamiseen, ja tuntuu että matalammatkin riittäisivät, mutta ei se poissuljettu ole. Mahtava kokemus ja seikkailu, ja saahan siitä varmasti upean saavutuksentunteen!
Wau, kiva kuulla, että teidän perheessä on Kilimanjaron huiputtaja. Siitä saa olla ylpeä, ei ole mikään heittämällä tehty juttu. Jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen! 🙂
Mäkin innostuin tästä postauksesta ja mielenkiinnolla odotan jatkoa 🙂 Afrikka kiehtoo, enkä ole siellä koskaan vielä uskaltanut käydä (Egyptiä ei nyt voi laskea tähän mukaan), mutta kiinnostusta riittäisi kyllä..
Kiva kuulla! Jatkoa seuraa heti, kun saan Madrid jutut tuoreeltaan kirjoitettua. Afrikka on kiinnostava maanosa ja sieltä löytyy maita joka lähtöön. Joukossa myös sellaisia, joihin en uskaltaisi mennä, mutta Tansania oli turvallinen – tai sellainen tunne matkasta jäi.
Heh, miksi ET uskaltaisi nukkua yksin teltassa? :–D Mua jännittäisi tuollaisessa ruyhmävaelluksessa se, että pysynkö rapakuntoisena muiden matkassa, koska en tietenkään haluaisi että kukaan joutuu minun vuokseni hidastelemaan ja odottamaan. Joku ihan pieni ryhmä olisi minulle varmasti paras. 🙂
Hienolta reissulta kuulostaa, ja minäkin tykkäsin erityisesti tuosta ”ensimmäinen havainto”-kuvasta.
Niinpä, sitä kysymystä minäkään en ihan ymmärtänyt 😉 Noissa korkeuksissa itse asiassa edetään todella hitaasti. Vauhdikas meno kostautuu myöhemmin. Jokainen kulkee omaa vauhtiaan ja oppaat jaetaan niin, että joku heistä kulkee aina viimeisenä ja pitää huolen, että kaikki pääsevät seuraavaan leiriin.
Aloin jo mielessäni keksiä monenlaisia jatkoja tälle kertomukselle. Pitääkin tulla lukemaan, toteutuuko joku näistä.
Haha, olisi kiva kuulla myöhemmin, toteutuuko joku keksimistäsi jatkoista 🙂
TIA – This is Africa… tavataan tuollapäin maailmaa sanoa, kun hommat menevät juuri noin… 😀 Onneksi luvat saatiin kuitenkin järjestettyä pian ja pääsitte muiden mukaan! Meiltä jäi kiipeämättä Kilimanjarolle useamman kuukauden Afrikan reissulla, kun arvotimme muut aktiviteetit, kuten muutaman sukeltajan superunelman ja viikkotolkulla puistoissa luuhaamisen sen edelle, kallista puuhaa kun ovat kaikki. Mutta ehkä joskus, olisi kyllä upeaa kokea sekin!
Juuri niin, se taitaa olla Afrikan vastine Espanjan mananalle 🙂
Ääk, jännää! Tuollaista säätöä se vissiin tuolla Afrikassa on, mutta hyvä, että luvat tulivat noinkin nopeasti. Sitten vaan hiki hatussa muiden perään. 😀 Ja mikä ihana tunne käpertyä väsyneenä oman teltan lämpöön…
Joo, säätäminen alkoi minun kohdallani sitten heti 🙂 Onneksi luvat järjestyivät nopeasti ja saimme pääporukan kiinni. Kaikkea voi näköjään sattua ja tapahtua – only in Africa 😉
Melko seikkailuntäyteinen tarina! Mä en ole vielä koskaan käynyt tuollapäin maailmaa, toivottavasti ensi vuoden aikana tulosi mahdollisuus:)
Afrikka on ihan omanlaisensa. Mieli tekisi nähdä sieltä muitakin maita, varsinkin Etelä-Afrikka kiinnostaisi. Upeaa luontoa ja viinitiloja 🙂
Huikea postaus ja huikeat kuvat. Kävin viime vuonna Keniassa ja rakastuin. Silloin piti piti käydä myös Tansanian puolella, mutta vaikean liikkumisen vuoksi se jäi. Näistä kuvista välittyy tosi samanhenkinen fiilis, mikä Keniassa oli myös. Aivan mieletön maailmankolkka!
Kiitos Otto! Tansania ja Kenia ovat naapurimaina varmaankin aika samanlaisia. Oma kokemukseni Keniasta rajoittuu tosiaan tuohon yhteen yöhön, mutta olisi siellä varmasti viihtynyt pidempäänkin.
Upea elämys, jonka itsekin haluaisin kokea kokonaisuudessaan. Afrikan manner (paitsi Marokko) on mulle todella tuntematon, mutta tällä hetkellä koko ajan suurempi ja suurempi intohimo ja unelma. Haluan safarille, haluan aavikoille, haluan vuorille, haluan surffirannoille, haluan pieniin heimokyliin, haluan Afrikkaan! Tuo telttayö yksin on varmasti jännittävä kokemus vieraalla maaperällä, mutta onneksi siellä oli kuitenkin muu porukka turvana.
Afrikka on hieno manner ja sieltä löytyy kaikkea mahdollista kuten kirjoititkin. Teltassa en osannut jännittää, koska vieressä oli muut teltat ja sieltä olisi saanut apua, jos joku hätä olisi tullut.
Pientä säätöä ja sähellystä… Eihän mikään matka voi olla täydellinen ilman pieniä tietokatkoksia 😀 Hahah. Onneksi kaikkia kommelluksia voi myöhemmin jo muistella lämmöllä. Nairobi ei ole ollut ensimmäisenä matkustuskohdelistalla mutta ehdottomasti siellä voisi joskus vierailla. 🙂
Joo, jotenkin tuntuu että mulla on aina jotain sähellystä näillä reissuilla. Nyt niille voi jo nauraa, mutta tilanteen ollessa päällä, ei juuri hymyillytä 🙂
onneksi asia järjestyi ja pääsitte aloittamaan odotetun seikkailunne!
Juuri näin! Vaikeuksien kautta eteenpäin 🙂