Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea täältä: Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä
Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä
☰
×
- Perusta oma matkablogi
-
- Äkkilähdöt
- Lomahaku
- Lennot
- Hotellit
- Autot
- Risteilyt
- Matkaoppaat
- Artikkelit
- Blogit
32 Comments
Tervetuloa blogimaailmaan Merja! 🙂 Oottelen jo Kanada-juttuja 😉
Kiitos Leena! Kivaa tämä on, kun vain aikaa olisi enemmän. Yritän saada Kanada-jutut pian työn alle. ?
Minä neuroilen tuollaisista aiheista vähän liikaakin, enkä pysty keskittymään nähtävyyteen lainkaan.
Mitä tulee mieheen, niin viisas mies pysyy hiljaa. Tulee mieleen kertomus, jossa poika kyseli isältään, onko hän valmis naimisiin. Isä sanoi: ”pyydä anteeksi”. Poika ihmetteli, miksi. Isä toisti pyyntönsä, ja poika pyysi anteeksi. Silloin hän oli tietysti valmis naimisiin…
Niinhän siinä kävi, ettei Barcelonan nähtävyyksistä päässyt oikein kunnolla nauttimaan sen bussista jäämishässäkän jälkeen. Hieno tarina, vaikeneminen on kultaa – ainakin toisinaan 🙂 Kiitos kommentista Stacy!
Hyvä että kaikki lopulta järjestyi! Itselläni on Barcelona vielä täysin kokematta, mutta olen jo varma, että siitä tulee myös yksi omista suosikeistani <3
Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂 Barcelona on todella kiva. Sieltä löytyy kaikille jotain. Uskon, että tykkäät.
Ihana Pat, joka otti sinut vielä kahvillekin mukaan! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis 🙂
Pat todella pelasti tilanteen. Ajatteli varmaan, että parempi viedä eksynyt lammas kahville ennenkuin se katoaa uudestaan 🙂
Reissukommellukset ovat kamalia tapahtumahetkellä, mutta usein niistä saa ne parhaat tarinat kerrottaviksi jälkipolville.
Juuri näin! Sillä hetkellä ei paljoa naurattanut, mutta jälkeenpäin on tällekin naurettu vedet silmissä. 🙂
voi eii!! Ihana postaus oli.. mutta kuulostaaa varsin tutulta tommoset kömmellykset! Niitä sattuu ja ne on niitä reissujen parhaimpia kohtia jälkeenpäin, mille voi vain nauraa! Onneksi selvisit ehjänä perille 😀
Niinpä! Kun tilanne on päällä, ei juuri naurata, mutta jälkeenpäin kylläkin 🙂
Barcelona on niin upea, toivottavasti sait nautittua kaupungista tuosta välikohtauksesta huolimatta!
Onneksi tarina päättyi kuitenkin hyvin 🙂
Kiitos Laura, Barcelona on ihana! Loppuretki meni kyllä hieman ”ohi” mutta olen jälkeenpäin päässyt käymään siellä uudestaan ja silloin ilman sähläämistä 🙂
Voi ei. Osaan kertomuksestasi kuvitella ne hetket kun huomaa jäävänsä bussista. Barcelona on listoilla.
Joo, kyllä siinä hiki pukkasi otsaan, kun huomasi bussin menneen.Barcelona on tosi kiva, suosittelen!
Joo, toisaalta olen sitä mieltä että jokaisen tulee huolehtia itsensä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tällaisilla retkillä, toisaalta kuulostaa kyllä oudolta tuo oppaan reaktiokin… Luulisi, että olisi voitu edes hetki odottaa ja huhuilla perään! Ja tuo on kyllä kauheaa, kun ei sitä kanssamatkustajien ulkonäköä tule juuri rekisteröityä sen kummemmin, ja sitten heidät pitäisi osata tunnistaa… Terveisin Kiinassa pari kertaa bussinsa kadottanut.. 😀
Juu, olen samaa mieltä kanssasi, että oma mokahan tuo oli. Mutta opas olisi myös voinut olla tarkempi, varsinkin kun hänelle sanottiin, että yksi puuttuu. Oppia ikä kaikki 🙂
Varmasti ollut kyllä sillä hetkellä aika epämiellyttävä tilanne, mutta jälkeenpäin onneksi hauska tarina kertoa. Irlantilaiset ovat kyllä ihanan ystävällisiä ja avuliaita 🙂
Ei ollut niitä elämän tähtihetkiä 🙂 Pat oli todella mukava, samoin irlantilainen pariskunta johon tutustuin tämän hässäkän johdosta.
Tässä pääsi kyllä tekstin kautta niin hyvin mukaan siihen paniikkitunnelmaan, kun tajuaa bussin lähteneen… Hyvä että bussi ja mukavia kanssamatkustajia löytyi! Aika ihmeellistä, ettei matkustajia laskettu ja varmistettu, että kaikki on kyydissä. Kyllähän ne yleensä aina odottavat mattimyöhäisiä, Parc Guellikin on sen verran iso ja sekava, että sinne eksyy ensikertalaisena helposti.
Oli todella onni, että löysin Patin sieltä aukiolta ja hänen avustuksellaan myös bussin. Ihmettelin itsekin sen oppaan touhuja, kun ei hän mitenkään pitänyt meistä kirjaa, kuinka moni oli mukana jne. Parc Guell oli kyllä sekava. En ole siellä sen jälkeen käynyt, mutta ehkä pitäisi mennä seuraavalla kerralla verestämään muistoja 🙂
No olipas se päivä. Mutta et sentään ihan neuvottomaksi jäänyt, vaan löysti ryhmän vielä. Näin jälkeenpäin ajatellen, aikamoinen seikkailu ja tarina siitä tuli vaikka silloin ei varmaan paljoa naurattanut!
Niinpä 🙂 Hetken aikaa olin kyllä ihan kujalla, että mitäs mä nyt teen. Onneksi muistin retkiohjelmasta sen verran, että seuraava kohde Gaudin talon jälkeen oli Plaza Catalunya ja sitä kautta jäljitin reitin bussille. Toki siinäkin olisi voinut mennä moni asia mönkään, mutta onneksi Patin punainen paita osui silmään.
Ai jestas, varmasti aika kamala tilanne huomata jääneensä bussista, oli sitten syy itsessä tai jossakin muussa. Minäkin olen kyllä sitä mieltä, että oppaan kuuluisi varmistaa, että porukka on kasassa.
Tuli tästä mieleen tuore reissumme Rodoksella, ostimme retken ja opas toisti moneen kertaan mistä ja milloin bussi lähtee ja korosti vielä että sen ajan jälkeen tulevt ovat myöhästyneet bussista. No niinhän siinä kävi että joku oli hiukan harhautunut jonnekin, mutta niin vaan opas sinnikkäästi odotti että mattimyöhäiset tulivat.
Onneksi teidän reissulla opas odotti mattimyöhäisiä. Meidän reissulla oppaalla tuntui olevan ”hälläväliä” asenne. Loppumatkasta hänkin laski, että kaikki olivat suihkulähdenäytöksen jälkeen kyydissä. Taisi itsekin säikähtää 🙂 Yleensä olen ajoissa enkä pidä myöhästelystä, koska se on muiden ajan aliarvioimista. Sekin otti päähän, kun itse tuli mokailtua
😀 Olen itse tehnyt monasti saman, eli jättänyt kuuntelematta ohjeet, mistä se bussi oikeasti lähtee. Usein vielä erkanen ryhmästä ja lähden kiertelemään omin päin, jolloin harhaantumien vaara on vielä suurempi. Viimeksi Unkarissa kyllästyin ja lähdin oluelle, kun muu ryhmä ihaili kirkkoa. Oletin, että näen ryhmän, kun he menevät bussille ja voin liittyä siihen. Porukka kiersikin bussille toista kautta ja oli kivaa juoksennella helteessä sitten perässä ja toivoa, että odottavat…
Voi ei, onneksi taisit ehtiä bussiin. Joo, ohjeet tuppaavat menemään toisesta sisään ja toisesta ulos. Onneksi nyt oli jäänyt bussireitti mieleen, niin sain paikallistettua muun ryhmän.
Hahah, tästä tuli mieleen se, kun eksyimme suomalaisen matkanjärjestäjän retkellä äitini kanssa samassa puistossa, kun olin 11-vuotias. Isäni ja veljeni olivat menneet jo hyvissä ajoin edeltä bussiin, mutta minun oli vielä pitänyt päästä käymään vessassa, jota etsiessä siis eksyimme. Juoksimme puiston läpi ja olimme lopulta bussilla ehkä viisi minuuttia myöhässä. Kyseessä oli täysi vahinko, ja vessaan viejänä olisi voinut olla äitini sijaan suomalainen faijani, mutta tästä huolimatta matkaopas päätti, että myöhästyminen johtui äitini venäläisyydestä, ja tuli kertomaan meille, että myöhästely ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Huvittavinta oppaan kommentissa oli se, että saimme samalla retkellä viinitilalta lähtiessä odotella useampaakin viininmaistelusta yli-innostunutta suomalaisturistia lähemmäs 20 minuuttia 😀 toivottavasti opas järjesti suomalaisen kulttuurin oppitunnin myös näille mattimyöhäisille :).
Haha, on siis muitakin samaan puistoon eksyneitä *yläfemma* Ikävää, että oppaan piti tämä kansallisuuskortti ottaa esiin. Suomalaiset kun osaavat myös myöhästellä 🙂
Voi ihana Pat!! Tulipa hyvä mieli sitten loppujenlopuksi, vaikka ensin sai harmistella ja myötäelää ahdistuksessasi kun bussista jäit tuolla etapilla. Onneksi kaikki järjestyi, vaikeuksien kautta voittoon 🙂 Ihanaa. Barcelona on kyllä kaunis kaupunki ja todellakin tuolta 100km päästä reissu kannattaa sinnekin tehdä, sillä ei matka ole niin pitkä kuitenkaan.
Sanopa muuta 🙂 Onneksi edes yhden kanssamatkustajan habitus oli jäänyt mieleen. Oli kyllä aikamoinen onni, että löysin porukkaan takaisin.