Suomen suurin matkablogiyhteisö

You Might Also Like

44 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas sunnuntai, 14 elokuun, 2016 at 17:38

    No huh. Onneksi kukaan ei enää lopulta luovuttanut, ettei kaikilta jäänyt huiputus välistä. Mietinkin tuossa lukiessani, että kuinka monta oppaita oikein oli, kun heitä aina vaan riitti luovuttajien mukaan lähtemään. Loistavaa, että itse pääsit perille asti!

    • Reply mertsik sunnuntai, 14 elokuun, 2016 at 17:54

      Sanopa muuta! Sitä pelkäsin itsekin, koska pari huiputtajaa alkoi olla aika väsyneessä kunnossa. Tsemppasivat kyllä ihailtavalla tarmolla loppuun saakka. Toki tuossa tilanteessa täytyy kuunnella itseään eikä antaa ”ryhmäpaineen” vaikuttaa. Vuorelta kun täytyy selviytyä omin voimin myös alas. Mutta olen todella iloinen, että pääsimme huipulle ja sieltä vielä turvallisesti alas 🙂

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 14 elokuun, 2016 at 17:42

    Hieno kertomus! Minä olisin varmasti jäänyt suosiolla niille Pastukhovin kiville. En ole itsekään käynyt noin korkealla. Mä sanon, että kyllä Venäjä on mielenkiintoinen maa, käveli vaelluskengissä tai vaikka korkokengissä ja nyt kun on tänne päin maailmaa sattunut asumaan, niin olisi harmi jättää siihen tutustumatta.

    • Reply mertsik sunnuntai, 14 elokuun, 2016 at 17:56

      Kiitos Stacy 🙂 Totta, Venäjältä löytyy vaikka mitä. Annoin selkeästi ennakkoluulojen vaikuttaa aikaisempaan mielipiteeseeni, mutta nyt kun reissuputki sinne on avattu, niin luulenpa että käyn itänaapurissa uudemmankin kerran.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, 14 elokuun, 2016 at 20:44

    Mielenkiintoinen ja ikimuistoinen reissu varmaan. Itse en ole koskaan haaveillut vuorien valloituksesta mutta perille pääsyssä on varmaan upea onnistumisen ja itsensä voittamisen tunne.

    • Reply mertsik maanantai, 15 elokuun, 2016 at 20:00

      Matka oli todella ikimuistoinen ja sitä vielä kiikkustuolissa joskus muistelen 🙂 Fiilis oli todella hieno, kun huipulle pääsi eikä sitä osaa oikein sanoin kuvata. Toki siinä vaiheessa oltiin vasta puolessa välissä matkaa ja paluumatka jo kolkutteli takaraivossa. Suosittelen joskus kokeilemaan, vaikka jollekin pienemmälle nyppylälle 🙂

  • Reply IKILOMALLA maanantai, 15 elokuun, 2016 at 12:40

    Todella huikea tarina ja hienosti kirjoitettu! Tätä oli tosi mielenkiintoista lukea. Meillä on kokemusta Borneon Kota Kinabalun huiputuksesta (4000m) ja sekin tuntui aika hurjalta. Siellä ei sentään ollut lunta. ? Ainoastaan vesisade, joka teki kiipeämisestä jäätävän kylmää ja haastavaa. En usko, että oma keho kestäisi lumihangessa huiputuksia. Onneksi pääsitte huipulle saakka, olisi ollut tosi harmi, jos vielä joku olisi halunnut kääntyä takaisin ja pakottanut näin ollen koko porukan kääntymään. Kiitos tämän tarinan jakamisesta!

    Titta

    • Reply mertsik maanantai, 15 elokuun, 2016 at 20:08

      Kiitos paljon kommentista Titta! Kota Kinabalu oli varmasti hurja. Olen kuullut sen valloituksesta tarinoita eikä kuulostanut mitenkään helpolta. Haaveissa on joskus päästä itsekin se kokemaan. Olosuhteet vuorilla voivat olla todella vaikeita ja sää vaihtelee nopeasti. Ennakkoon pelkäsin Elbruksessa eniten sitä, että sään takia joudumme jättämään huiputusyrityksen väliin. No, paras mahdollinen sää meillä ei ollut, mutta onneksi se ei estänyt ylös menoa.

  • Reply Ansku BCN maanantai, 15 elokuun, 2016 at 20:03

    Tämä vuorihullu kiittää, hieno postaus! Ihan noin ekstremeen en kyllä enää itse taipuisi, mutta ihan jo perusleirikin olisi riittävä jännä kokemus :D.

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 21:43

      Kiitos Ansku! Perusleirikin oli jo nähtävyys sinänsä ja selkeällä ilmalla sieltä oli upeat näkymät vuorille. Elbrus on muuten myös suosittu laskettelukeskus ja hissillä pääsee vähän perusleirin yläpuolelle. Samaan aikaan leirissä oli miesporukka Islannista ja heillä oli sukset mukana. Kipusivat ylös ja laskivat alas. Nimesimme porukan veljeksiksi, koska he olivat kaikki samannäköisiä. Eivät kuitenkaan olleet sukua toisilleen, kun kysyin sitä ?

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija tiistai, 16 elokuun, 2016 at 09:26

    Varmasti ollut upea ja ikimuistoinen kokemus! Mä tyydyn ihastelemaan vuoria alhaalta käsin, vuorikiipeily tuskin olisi mikään mun juttu 🙂

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 21:45

      Vuoret on upeita myös alhaalta käsin katseltuna. Niissä on vaan sitä jotakin ?

  • Reply miraorvokki tiistai, 16 elokuun, 2016 at 11:39

    Huh huh! 😀 Mulla iski kylmätväreet ja semi paniikki – en ikinä pystyisi tällaiseen vuorivalloitukseen mutta hatunnosto heille jotka tällaiseen lähtevät ja uskaltavat. Näyttää kylmältä ja huipulla varmasti tuulee. Varmaan huikea kokemus ja kiva postaus heille jotka tällaisesta haaveilevat. Pistetään mieleen jos joku tuttu joskus mainitsee haaveestaan 🙂

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 22:00

      Kiitos!? Kylmä siellä oli ja mitä ylemmäksi pääsimme tuuli yltyi ja teki säästä entistä hyytävämmän. Kylmästä huolimatta en palellut ylös mennessä, mutta laskeutuessa, kun energiat oli vähissä, myös kylmä iski. Loppumatkasta piti lainata toista untuvatakkia, kun olin niin jäässä.

  • Reply Laura / Laura's Iitinerary tiistai, 16 elokuun, 2016 at 14:40

    Hienon tunnelman luot tekstissä! Onneksi olkoon hienosta suorituksesta! Milloin te siis tuolla olitte?

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 22:04

      Kiitos Laura! Tämän reissun tein kesäkuun alussa ja yhteensä tuosta tuli 8 päivää.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita tiistai, 16 elokuun, 2016 at 16:41

    Tervetuloa matkabloggaajien maailmaan! 🙂 Aivan huikea teko mennä huipulle asti, huh! Tämä olisi itselleni ehkä hiukan liian extremeä, mutta mukava toisen kokemuksia lukea! Olen kyllä kiinnostunut vaellusmatkoista ja muista tälläisistä toiminnallisista reissuista, ja jo tätä juttuasi lukiessani mietin, että olet varmaan Mandala Travelin matkalla, minkä sitten tuolta aikaisemmasta postauksestasi kävinkin urkkimassa 😀 Olen heidän reissujaan usein katsellut, niissä on aika paljon tälläistä extremeä, mutta myös iisimpää toki. Joten mielenkiintoista oli lukea näitä sun juttuja! 🙂

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 22:12

      Kiitos Virpi! Olihan se huikeaa, mutta ei missään nimessä itsestäänselvyys. Vuorilla ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja vaikka itse olisi hyvässä kunnossa, voi sää muuttua yhtäkkiä sellaiseksi ettei matkaa voi jatkaa ylös. Onneksi sää pysyi kohtuullisena meidän reissulla, vaikka näkyvyys oli aika lailla nolla. Joka puolella oli vain pelkkää valkoista ? Mandala Travelin matkassa olin ja voin suositella lämpimästi heidän reissuja. Heiltä löytyy monipuolinen tarjonta kaikenlaisia vaelluksia ja läheskään kaikki eivät näin extreamea.

  • Reply Reason for Season tiistai, 16 elokuun, 2016 at 20:41

    Tervetuloa Rantapalloon bloggaamaan Merja :)! Aijai, huikeata tällainen. En ole itse käynyt läheskään yhtä korkealla koskaan. En tiedä tulenko koskaan menemäänkään :P. Rakastan kuitenkin tuollaisia maisemia, ihan varmasti oli kaiken vaivan arvoista.

    • Reply mertsik tiistai, 16 elokuun, 2016 at 22:19

      Kiitos! ? Maisemat olivat huikeat, silloin kuin sää oli kirkas ja vuoret näkyivät. Sitten oli niitä päiviä, kun satoi lunta eikä juuri nenäänsä pidemmälle nähnyt. Mutta oli ehdottomasti sen arvoista.

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani keskiviikko, 17 elokuun, 2016 at 11:41

    Hauska lukea tällaisia erilaisia matkakertomuksia! Itsestäni ei moiseen olisi, mutta varmasti aivan mieletön kokemus. Onnea huiputuksesta!

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:08

      Kiitos Jonna! 🙂 Kokemuksena oli yksi ikimuistoisempia.

  • Reply Pirkko / Schildt keskiviikko, 17 elokuun, 2016 at 22:18

    Nyt ollaan kyllä sellaisella matkailualueella, johon minulla ei ole mitään sanottavaa. En ole ollut lähelläkään moista kokemusta enkä taida enää jo vähän seniorimpana moiseen koskaan päätyäkään – taidan vaan jäädä sinne peiton alle jos tämä on vaihtoehto 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:09

      Haha, makuupussin lämpöön olisi kieltämättä ollut houkuttelevaa jäädä, mutta koska matkalle oli lähdetty juuri sitä varten, että Elbrusin huipun näkisi, niin olihan se kömmittävä sieltä ylös ja ulos. Kiitos kommentista Pirkko!

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty torstai, 18 elokuun, 2016 at 17:50

    Vau, jotenkin en yhtään odottanut tällaista jännityskertomusta, kun aloin postausta lukea. Tosi mielenkiintoista. Olisinpa joskus itsekin henkisesti ja fyysisesti sellaisessa kunnossa, että pystyisin moiseen.

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:13

      Kiitos Katja! Hyvällä peruskunnolla reissusta selviää. Henkinen puoli melkein tärkeämpi, varsinkin siinä vaiheessa kun väsyttää eikä huvittaisi liikkua metriäkään. Siinä täytyy vaan tsempata itsensä liikkeelle.

  • Reply Kohtteena maailma / Rami perjantai, 19 elokuun, 2016 at 08:55

    Hienosti kirjoitettu tarina ja sai itselle sellaisen fiiliksen, että tuollainen juttu olisi hieno kokea 🙂 Onneksi olkoon, että saavutit huipun!

    Kehitysehdotuksena olisi se, että ”näin kesken reissun” mukaan hypänneenä olisi ollut hieno alussa lukea, milloin tämä valloitus tehtiin. Päättelin kyllä heti, että täytyy olla kesällä, mutta varmistus tuli vasta viimeisistä kuvista ja kommenteista. Täytyy pitää tämä mielessä omiakin postauksia kirjoittaessa, että lyhyt tiivistelmä reissusta saattaa ola paikallaan alussa ennen varsinaista juttua.

    Sen verran innostuin asiasta, että täytyy lukea muutkin juttusi tuolta reissulta 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:16

      Kiitos Rami kommentista sekä kehitysehdotuksesta! Olet oikeassa, että alussa olisi pitänyt kerrata, missä maassa ollaan ja miten ollaan tuohon päädytty. Kun lukee tarinan itsenäisenä postauksena, eikä jatkokertomuksena, niin se ei aukea. Täytyy kiinnittää tähän jatkossa huomiota.

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog perjantai, 19 elokuun, 2016 at 11:29

    ISO hatunnosto mahtavasta suorituksesta, hienoa että pääsite huipulle saakka! Tuon jälkeen oli takuulla voittajafiilis ja uni maistui epäilemättä päivän päätteeksi!

    Minusta ei lämpöä ja aurinkoa rakastavana rantabulevardin tallaajana tällaiseen suoritukseen olisi, mutta on mahtava lukea näistä kokemuksista!

    Ja ennen kaikkea: tervetuloa mukaan matkabloggaajien maailmaan! 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:21

      Kiitos Mia!:) Se on blogeissa parhainta, kun pääsee ”reissulle” sellaisiin paikkoihin, joihin tuskin itse tulee paikan päälle mentyä. Minä olen oppinut valtavasti eri maista ja kulttuureista matkablogeja lukemalla ja tieto on ollut sellaista, mitä en kirjoista välttämättä löytäisi. Bloggaaminen on ollut tämän lyhyen kokemuksen perusteella oikein mukavaa. Aikapula vaan vaivaa, mutta se taitaa olla tuttua muillekin.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi perjantai, 19 elokuun, 2016 at 13:55

    Tämä oli siis… Venäjällä? Pastukhov ei nimenä kuulostanut yhtään tutulta joten en yhtään osannuut paikallistaa, että missäs sitä nyt seikkaillaan 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:24

      Elbrus on Euroopan korkein vuori ja sijaitsee Venäjällä. Minun olisi pitänyt kerrata postauksen alussa, missä maassa ollaan ja miten sinne ollaan päädytty. Täytyy olla seuraavien tarinoiden kanssa tarkempi tämän suhteen. Kaikki kun eivät välttämättä lue edellisiä postauksia, vaan jutun pitäisi toimia myös itsenäisesti. Sitä en innostuksissani ollut huomioinut 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, 20 elokuun, 2016 at 13:35

    Hieno kirjoitus ja varmasti upea kokemus! Haluaisin itsekin vielä osallistua tällaiselle kaikki voimat vievälle vähän extreme-tyyppiselle matkalle. Uskon siitä jäävän aivan erityiset muistot.
    Mutta joo, Ramin tapaan ehdottaisin, että postauksen alussa tai otsikossa tuotaisiin esille että milloin/missä tämä kaikki ylipäänsä tapahtui, niin on helpompi päästä kärryille. 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:27

      Kiitos Meri! Suosittelen lämpimästi kiipeilymatkoja tai vuorivaelluksia. Niistä saa itsensä voittamisen fiiliksen. Ramin tapaan olet oikeassa, että postauksen alkuun olisi ollut hyvä laittaa pieni kertaus missä ollaan jne. Täytyy jatkossa kiinnittää tuohon enemmän huomiota, kun noita ”jatkokertomuksia” on tulossa. 🙂

  • Reply Kaisa lauantai, 20 elokuun, 2016 at 20:13

    Samaa mieltä kuin Rami ja Meri, mutta toisaalta kirjoitus sai kiinnostuksen heräämään niin että kävin kurkkimassa edeltävät postaukset 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:30

      Kiitos Kaisa! Olen teidän kanssa samaa mieltä. En vaan innostuksissani huomioinut, että ko. tarina voidaan lukea myös irrallisena eikä edellisten postausten tiedot ole silloin lukijalla. Mutta hienoa, että kävit lukemassa ne aikaisemmatkin jutut 🙂

  • Reply Liza in London lauantai, 20 elokuun, 2016 at 21:36

    Aika upea suoritus, wau! Mäkin sanoisin, että Venäjällä kannattaa kyllä retkeillä Elbrusin ulkopuolellakin. Olen tietysti hieman puolueellinen, mutta esim. meiltä etelästä (olen syntynyt Donin Rostovissa) löytyy toinen toistaan kauniimpia maisemia myös niille, joita Moskova ja Pietari eivät syystä tai toisesta nappaa. Mineralnye Vody, jonka kautta ilmeisesti lensitte, taas on yksi mummoni suosikkilomakohteitsa, siellä on kuulemma älyttömän kaunista ja mielenkiintoista. Oli miten oli, on joka tapauksessa kiva, että sun ensimmäinen kosketus Venäjään oli näinkin mahtava, onnittelut vielä huipulle pääsystä! 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:43

      Kiitos Liza! 🙂 Venäjä on iso maa ja sieltä löytyisi tutkittavaa vaikka millä mitalla. Hauska kuulla, että Mineralnye Vody on mummosi suosikki. Lensimme sinne Moskovasta, mutta valitettavasti meillä ei ollut aikaa tutustua paikkaan sen enempää, kun jatkoimme saman tien kohti Terskolia. Siellä oli myös todella kaunista.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 01:10

    Useampi olikin tässä jo kommentoinut että jäi vähän auki missä paikka sijaitsee – sen kun vielä saisi tietää niin olisi erittäin kivaa. 🙂

    Muuten tuo kyllä kuulostaa aikamoiselta keikalta! Huhheijaa! Jää omat valitukset Karhunkierroksella aika lailla uuteen valoon kun tätä lukee. Pelkäsin itsekin Himalajalla tuota vuoristotautia ja jatkumolla olin todella herkkänä kuulolla sen suhteen.

    En voi edes kuvitella miten mieletön fiilis tuo on. Väsymys on sen sijan helpompi kuvitella. 🙂

    • Reply mertsik sunnuntai, 21 elokuun, 2016 at 20:48

      Kiitos kommentista Gia! Kuten tuolla mm. Ramille ja Merille vastailin, niin olisi tosiaan pitänyt tarkentaa alussa, että missä maassa ollaan ja miten sinne ollaan päädytty. Elbrus – Euroopan korkein vuori – sijaitsee siis Venäjällä, tarkemmin sanottuna Etelä-Venäjällä, Kaukasuksen vuoristossa. Fiilis oli kyllä upea tuon reissun jälkeen 🙂

  • Reply Saana | Live now – dream later tiistai, 22 marraskuun, 2016 at 13:17

    Luin nämä kaikki Elbrus-jutut henkeä pidätellen! 🙂 Mulla olisi tilaisuus lähteä samantapaiselle reissulle, mutta ilman aiempaa varsinaista vuorikiipeilykokemusta mua vähän mietityttää, kuinka siinä mahtaisi käydä. Teidän porukasta aika moni joutui jättämään leikin kesken (huikea suoritus sulta muuten, mahtoi olla mahtava tunne suoritua kunnialla loppuun)! Minkälaisella kokemuksella/treenillä itse lähdit tälle retkelle?

    • Reply mertsik keskiviikko, 23 marraskuun, 2016 at 21:33

      Kiitos Saana kommentista! Meidän porukassa oli ensikertalaisia (siis joilla ei ollut minkäänlaista kokemusta vuorilta aiemmin) ja sitten muutamilla oli samantapaisia kokemuksia kuin minulla eli oli käyty Kilimanjarolla tai Alpeilla. Ensikertalaisista kaksi pääsi huipulle, joten ei se välttämättä aiempaa kokemusta vaadi, mutta kokemuksesta on hyötyä. Matkalle valmistauduin juoksemalla ja CrossFitillä. Hyvällä peruskunnolla pärjää. Elbrus on vaativa vuori ja varsinkin jyrkät osuudet reitin loppupäässä koituivat monelle kohtaloksi. Oletko siis lähdössä Elbrusille vai jollekin toiselle vuorelle? Tärkeintä on muistaa vuorilla syödä ja juoda kunnolla, ilman energiaa ei pärjää. Uni on myös tärkeää. Väsyneenä ei jaksa tehdä harjoitustrekkejä eikä muutakaan. Kunnon varusteet myös mukaan. Vuoren huipulla on oikeasti todella kylmä. Minäkin (tai itseasiassa kaikki meidän ryhmästä) jouduin vuokraamaan/ostamaan lisävarusteita paikan päältä. Tsemppiä matkaan ja jos tulee vielä jotain kysyttävää mieleen, laita viestiä tulemaan 🙂

  • Reply Suunnaton keskiviikko, 2 elokuun, 2017 at 13:35

    Sä oot kyllä hurja tyyppi! 🙂 Ei voi kun hattua nostaa. Mulle tuollainen reissu kaikessa kylmyydessään olisi jo vähän liikaa mukavuusalueen ulkopuolella.

    • Reply mertsik keskiviikko, 2 elokuun, 2017 at 20:19

      Kiitos 🙂 Eihän tuo helppo reissu ollut, mutta kun jotain oikein kovasti haluaa, niin siitä saa virtaa onnistua. Vuorilla toki pitää aina muistaa, ettei kaikki ole pelkästään omasta halusta kiinni, vaan siellä on monta muuttujaa aina säästä lähtien. Sääolosuhteet eivät olleet meidän puolella, mutta sitkeästi taisteltiin.

    Vastaa käyttäjälle Saana | Live now – dream later Cancel Reply