kiek_in_de_kok

Kiek in de Kök – sukellus Tallinnan historiaan

Tallinnan vanhankaupungin kupeesta, kohoaa Kiek in de Kökin linnoitusmuseo. Voi mitä tarinoita sen kivimuurit kertoisivat, jos ne osaisivat puhua. Linnoitusmuseoon kuuluu Tanskan kuninkaan puutarha, neljä tornia sekä Bastionien tunnelit. Pääsin tutustumaan tähän kompleksiin osana Itämeren joulu -lehdistömatkaa*

Tanskan kuninkaan puutarhassa meidät otti vastaan kolme kasvotonta munkkia. Nämä hätkähdyttävät veistokset valaistaan pimeän tullen niin, että valo hohtaa kasvoista ja ne näyttävät leijuvan irti maasta. Myönnän, ettei Tallinan historia ollut minulle tuttu entuudestaan ja ehdin jo hetken miettiä, miksi Tallinnassa on Tanskan kuninkaan puutarha. Kauaa sitä ei tarvinnut ihmetellä, kun oppaanamme toimiva Kadi Pilt kertoi meidän olevan Tanskan lipun syntysijoilla. Vanhan legendan mukaan Tanskan kuningas Valdemar oli 1200-luvulla valloitusretkellä eikä taistelu näyttänyt päättyvän heidän edukseen. Yhtäkkiä taivaasta leijaili punavalkoinen lippu tuomaan heille onnea taisteluun ja sen saatuaan he valloittivat Tallinnan. Punavalkoisesta lipusta tuli sittemmin Tanskan valtionlippu. Vielä tänäkin päivänä kesäkuun puolivälissä puutarhassa vietetään Tanskan lipun päivää.

kiek_in_de_kok_tallinna

tallinna_breath_baby

kiek_in_de_kok

Kierroksemme alkoi Neitsyttornista (Neitsitorn). Se on rakennettu 1300-luvun loppupuolella ja on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista torneista. Nimensä se on saanut saksalaisen rakentajan mukaan. Erään legendan mukaan nuori nainen olisi muurattu seinän sisään ja hän kummittelisi tornissa. Opas kertoi, ettei siihen tarinaan ollut uskominen, koska tornin kummitukset eivät muistuta tyttöä. Tornista on liikkeellä muitakin legendoja ja yksi niistä kertoo, että paikka olisi aikoinaan ollut ilotyttöjen vankila. Sekin on aikojen saatossa kumottu vääräksi.

neitsitorn_tallinna

neitsitorni_tallinna

neitsitorn_tallinna

tallinnan_tornit

Tunnetko kaikki Tallinnan tornit? Tornin pohjasta voit tarkistaa menikö oikein.

Massiivinen Kiek in de Kök (kurkkaa keittiöön) oli 1500-luvulla Pohjois-Euroopan jykevin tykkitorni. Tarinan mukaan se oli niin korkea, että tornin vartijat pystyivät näkemään vihollisen etulinjojen taakse. Samalla he pääsivät kurkistelemaan läheisten tallinnalaiskotien keittiöihin. Siitä sen erikoinen nimikin on peräisin. Jykevä torni kesti 1500-luvulla jopa Iivana Julman tykin kuulat. Ison reiän he saivat aikaan pommituksissa ja siitä on muistona seinään upotettujen kuulien rivi. Nykyisin torni toimii museona ja siellä voi tutustua muun muassa vanhoihin aseisiin sekä keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Nähtävillä on muun muassa kopio mestaajan miekasta. Oppaamme kertoi tapahtumista, joissa ei oltu säästeltyjä raajoja ja kiduttamiset olivat siihen aikaan todella julmia.

Matka jatkui puista yhdyskäytävää pitkin Tallitorniin, joka toimi vankila- ja vartiotornina 1300-luvun loppupuolella. Tornin yläkerrassa vietimme glögihetken ja meille esiintyi ”naapuri”, joka soitti ja lauloi vanhoja virolaisia lauluja. Bastionin tunnelit meiltä jäivät väliin ajanpuutteen vuoksi. Mietin, että se saattaisi muutenkin olla kivempi kohde kesällä, jolloin sinne voisi mennä viilentymään helteiden alta.

Vierailu Kiek in de Kökin linnoitusmuseoon oli todella mielenkiintoinen. Tallinnan historia tuli tutuksi ja oppaallamme oli niin paljon tarinoita kerrottavana, että kuuntelimme niitä lumoutuneina. Suosittelen menemään opastetulle kierrokselle, koska siitä saa niin paljon enemmän irti kuin että haahuilisi itsekseen tornista toiseen. Jos olet kiinnostunut kummitustarinoista, kannattaa ehdottomasti osallistua Kadin vetämille kummituskierroksille. Kierros kestää noin puolitoista tuntia. Lisätietoja löydät täältä.

Kiek in de Kök aukioloajat ja pääsyliput

Vierailu Kiek in de Kökin linnoitusmuseossa oli osa lehdistömatkaa: Joulu Tukholmassa, Tallinnassa ja kolmella Itämeren laivalla. Lehdistömatkan järjestivät: Viking Line, Tallink Silja ja Eckerö Line. Tallinnassa oli mukana myös Visit Tallinn.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

pch_california

Miltä näyttää vuosi 2018 kuvina?

Muuttolintu -blogin Anna heitti kivan haasteen; kymmenen kuvaa tältä vuodelta, jotka sopivat annettuihin otsikkoihin. Kuvahaasteet ovat aina kivoja ja olen tehnyt niitä useampia. Ajattelin toteuttaa tämän Instagram Travel Thursdayn hengessä. Tämä on itseasiassa historian viimeinen IGTT, koska tempaus on tullut tiensä päähän, eikä kuukausittaisia Instagram-kuvapostauksia ole enää tulossa. Tai mikäpä estää sellaisia tekemästä, jos haluaa käyttää kuvituksena vain Instagramissa julkaistuja kuvia.

Mutta mennäänpä sitten itse haasteeseen.

1. Vuoden suosikkikuva

hawaiji_suosikkikuva

Viime kesänä tehty Kalifornian road trip sekä pyrähdys Havaijille olivat ehdottomasti vuoden parhainta matka antia. Kokemuksena se oli upea ja oli mahtavaa nähdä omin silmin tv:stä tuttuja paikkoja. Tämä kuva valikoitui suosikkikuvaksi, koska purjevene on osunut juuri keskelle auringonlaskun siltaa ja tuo mieleen hetken, jolloin kuvan otin. Oli meidän viimeinen ilta Havaijilla ja menimme auringonlaskupurjehdukselle. Palasimme takaisin satamaan juuri ennen auringonlaskua ja yritimme vangita tuota hetkeä kameraan.

2. Arjen luksusta

arjen_luksusta

Arjen luksusta on kukat, hyvä lehti ja suklaa. Nämä kun nautitaan sohvan nurkassa kaikessa rauhassa ilman kiirettä, niin jaksaa taas. Lukeminen on aina ollut minulle yksi rentoutumiskeino. Kuluneen vuoden aikana on kirjojen lukeminen jäänyt todella vähälle. Lähinnä on tullut luettua blogeja ja jonkin verran lehtiä. Parin viikon päästä alkaa kahden viikon loma ja sen aikana haluan tarttua taas kirjaan. Mielessä kutkuttelee myös äänikirjat. Olisiko jo aika kokeilla niitäkin?

3. Kesäkuva

kesakuva

Tämä kuva on itseasiassa otettu jo huhtikuussa, mutta kuvaa sitä maisemaa, joka kesällä on meille rakkainta. Viihdymme kesämökillä paremmin kun hyvin ja se toimii kesäkotina noin puolet vuodesta. Huhtikuussa kun jäät ovat lähteneet järvestä, laitamme veneen vesille ja teemme mökille ensimmäisen tarkastuskäynnin. Aina hieman jännittää onko siellä kaikki kunnossa. Siitä alkaa pikkuhiljaa mökin siivoaminen talven jäljiltä siihen kuntoon, että siellä on kiva olla. Kesällä menee useita päiviä, jolloin poistumme saaresta vain käydäksemme kaupassa. Näitä maisemia tulee kuvattua ahkerasti ja auringonlasku kuvia löytyy runsaasti Instagram-tililtäni (@merjan_matkassa).

4. Ihana majapaikka

bakau_gambia

Instagramiin laitan harvoin kuvia hotelleista tai hotellihuoneista. Niinpä ihanan majapaikan kohdalla meinasi tulla tenkkapoo, mutta ratkaisin asian laittamalla tähän kuvan hotellimme rannasta Gambiasta. Talviloman vietimme tässä pikkuruisessa Länsi-Afrikan valtiossa. Aurinkoa ja lämpöä lähdimme sieltä hakemaan ja sitä myös saimme. Matkaan kuului myös safarireissu Senegalin puolelle sekä jokiristeilyä ja vierailua krokotiilifarmille. Majoituimme Sunbeach Hotel & Resortiin, johon olimme todella tyytyväisiä. Hotellin oma ranta oli rauhallinen ja siellä ei juuri kaupustelijoita näkynyt. Gambiasta ollaan kiinnostuneita, koska siitä tekemäni postaukset ovat olleet tämän vuoden suosituimpia blogissa.

5. Hauska muisto

comocomo_tapas

Reissuvuoden aloitti tammikuussa tyttöjen matka Belgiaan. Kävimme ystäväni kanssa tapaamassa Brysselissä EU-harjoittelussa ollutta yhteistä ystäväämme. Ensimmäisenä iltana menimme Como Como Tapas -ravintolaan syömään. Se on suosittu paikka, joten kannattaa varata pöytä etukäteen. Tapakset pyörivät liukuhihnalla ja sieltä valitsit mieleistä syötävää. Lautasten väristä tiedät onko siinä kalaa, kasvista, lihaa, makeaa jne. Koska tapasravintolassa oltiin, niin pitihän heti alkuun tilata isot lasit sangriaa. Kippis!

6. Herkullinen hetki

loiste

Heinäkuun lopussa erään helteisen päivän jälkeen menimme siskoni kanssa after-workin merkeissä ravintola Loisteen terassille. Kaupungin kattojen yllä nautimme ensin juomista ja myöhemmin salaatista. Muistan kun sain tämän annoksen eteeni, minulla oli niin kiljuva nälkä, että meinasi jäädä kuvat ottamatta. Oli muuten hyvää ja kesällä tuo paikka on yksi suosikeistani Helsingissä.

7. Se ei-niin-hohdokas muisto

kerava_sherwood

Alkusyksystä osallistuin matkabloggaajien Kerava-päivään, joka sattui harmillisesti samaan aikaan kun Mauri-myrsky moukaroi luontoa. Meidän oli tarkoitus mennä Talma Active Parkin seikkailupuistoon, mutta tuuli yltyi niin hurjiin lukemiin ettei sinne ollut mitään asiaa. Bloggaajakollegat eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi, vaan keksivät spontaanisti paikkoja, joita he meille esittelivät. Mauri-myrskyä ei jäänyt ikävä, mutta Keravalta löytyi sellaisia helmiä, joita voisi mennä tutkimaan ajan kanssa lisää.

8. Rakkaassa seurassa

grand_canyon_champagne

Yksi viime kesäisen Kalifornia roadtripin kohokohtia oli helikopterilento Grand Canyonille ja lasillinen kuohuvaa kanjonin pohjalla. Skoolasimme mieheni kanssa hääpäivälle sekä hänen tulevalle syntymäpäivälle. Hetki oli sarjassa once-in-the-lifetime.

9. Suosikkikuva itsestä

merja_gambia

Laitan aika harvoin Instaan kuvia itsestäni. Tämä kuva on suosikkini tämän vuoden puolella julkaistuista. Kuva on hotellimme rannalta Gambiasta. Olimme päiväkävelyllä ja tuuli oli pörröttänyt hiukset sekaisin. Se ei haitannut, kun muuten oli rento fiilis ja onnellinen olo.

10. Unohtumaton maisema

pch_california

Pacific Coast Highway, Kaliforniassa oli kaunein maisemareitti, jonka olemme ajaneet. Tällaisia maisemia näkyi useita ja olisin halunnut pysäyttää auton jatkuvasti tien viereen tallentaakseni näkymät kameraan. Aamupäivä näyttäytyi harmaana, mutta onneksi aurinko astui esiin juuri oikealla hetkellä.

Minkälainen sinun vuotesi on ollut?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover 

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa

 

kesamokilla_heinolassa

Epäonnistuneet matkakuvat – näiden ei pitänyt päätyä blogiin

Muistatteko vielä ajan, kun kameraan ostettiin joko 24 tai 36 kuvan filmi ja tarkasti mietittiin mistä niitä kuvia otetaan? Silloin ei tullut kuuloonkaan, että yhdestä kohteesta olisi napsittu useampi kuva. Koska laatua ei päässyt etukäteen tarkistamaan, oli kaikki sormet ja varpaat ristissä onnistumisen tukena, kun valokuvausliikkeestä haettiin viikon kuluttua kuvapaketti. Harmitus oli käsin kosketeltavissa, jos joukossa oli epäonnistuneita kuvia. Filmiä oli palanut hukkaan ja sekös harmitti.

Nykyisin kuvaaminen on toisenlaista. Kuvattavasta kohteesta voi ottaa halutessaan vaikka sata kuvaa ja sitten vaan poistaa epäonnistuneet otokset joko suoraan kamerasta tai jälkikäteen tietokoneelta. Ei haittaa, vaikka joukossa olisikin hassuja kuvia. Kun riittävästi räpsii, niin eiköhän sinne joukkoon onnistumisiakin tule.

Katselin viikonloppuna vanhoja matkakuvia sillä silmällä, josko talteen olisi jäänyt näitä epäonnistuneita tai hassuja otoksia. Alkuun epäilin, että ne on kuvakansioista siivottu pois, mutta onneksi olin väärässä. Ei-niin-onnistuneita kuvia sieltä löytyi ja ajattelin iloksenne esitellä niistä muutaman.

turkki_alanya

Eiks ollutkin hieno esitys? No, taputtakaas nyt!

Olimme Turkin Alanyassa lomalla ja illastimme reissun aikana pari kertaa Happy Days -ravintolassa. Olimme jo lopettelemassa illallista, kun tarjoilijat päättivät järjestää tanssiesityksen. Yksi heistä nappasi minut mukaan ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Siellä sitten kökötin poikien välissä eikä ollut mitään hajuakaan, miten tanssin askelkuviot menevät. Yritin ottaa heistä mallia, mutta yleisölle taisi valjeta aika nopeasti kuka ei kuulu joukkoon. Kuvassa pojat tekee loppumuuveja ja minä kalastelen jo aplodeja.

Lue lisää Alanyan matkasta: Aurinkoista rantalomailua Turkin Alanyassa

finnair_lontoo

Otitko jo sen kuvan?

Olimme miehen kanssa matkalla Lontooseen viikonlopun viettoon. Olin korottanut pisteillä matkustusluokan businekseen. Kun ruoat oli tuotu nenän eteen, pyysin miestä ottamaan kuvia. Tarkoitus oli iloisesti hymyillä kameralle, mutta tässä kohtaa mies jo nappasi kuvan kun minä olin vielä vaiheessa kuvausilmeen kanssa.

Lue lisää Lontoon matkasta: Muistoja Lontoosta

kesamokilla_heinolassa

Soutelua ilman venettä

Tämä kuva on kymmenen vuoden takaa kesämökiltä enkä totta puhuen tiedä mitä tässä tapahtuu. Paras arvaus on se, että laiturilta on tippunut jotain veteen, jota yritän melalla pelastaa. Tai sitten on joku pantomiimi-leikki menossa..

epaonnistunut_kuva_pariisi

Ta-daa, nyt mä avaan hotellihuoneen oven ja kohta juodaan shampanjaa

Vietimme 20-vuotishääpäivää Pariisissa. Päivä oli tallattu kaupungin katuja pitkin nähtävyyksiä ihmetellen ja iltapäivällä palasimme hotelliin huilaamaan ennen illallista. Huoneessa odotti shampajapullo, jota olimme säästelleet hääpäiväämme. Muistan olleeni melko riehakkaalla tuulella, taisi shampanjan kuplat jo maistua suussa. Neuletakkikin näytti siltä, ettei se pysy enää menossa mukana.

Lue lisää Pariisin matkasta: Neljä päivää Pariisissa

rayong_thaimaa

Vihdoinkin mä sain drinkin

Tässä kuvassa ollaan Thaimaassa, Rayongin rauhallisella rannalla. Näytän siltä, kun olisin odottanut koko päivän juuri tätä hetkeä, että saan käteeni drinkkilasin. Siinä sitä nyt posket lommolla imetään.

Lue lisää Rayongista: Rauhallinen Rayong ja viidakkoretki Kwai-joelle

dubrovnik_kroatia

Oota, mä laitan ihan nopeesti tän tekstarin

Dubrovnikin vanhankaupungin katuja tallatessa iski nälkä ja istahdimme matkaseurana olleen tyttäreni kanssa lounaalle. Siihen aikaan en omistanut vielä älypuhelinta eikä niitä tainnut edes olla olemassa, joten melko todennäköisesti olen laittanut kotijoukoille tekstiviestin ennen kun ollaan paneuduttu tarkemmin ruokalistan vaihtoehtoihin.

Lue lisää Dubrovnikista: Viikonloppu Dubrovnikissa

Löytyykö sinulta epäonnistuneita kuvia vai poistatko/hävitätkö ne saman tien?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

mita_mukaan_vaellukselle

Mitä mukaan vaellukselle?

Reissuun lähteminen on aina mukavaa, mutta jostain syystä pakkaaminen ei maistu. Olen usein miettinyt mistä se johtuu. Pelkäänkö unohtavani jotain tuiki tärkeää kotiin vai onko se vain laiskuutta. Viikonloppureissusta vielä selviää aika vähällä pinnan kiristymisellä, mutta mitä pidempi matka ja mitä enemmän aktiviteetteja on tiedossa, sen enemmän alkaa hikikarpaloita puskea otsalle. Mutta kaikesta selviää. Olen tehnyt muutaman vaellusmatkan ja saanut laukkuun lopulta kaikki tarpeelliset tavarat.

Isoksi avuksi on ollut reissukaveri, joka on antanut omia vinkkejä mukaan otettavista varusteista. Kaikki tekemäni vaellukset ovat olleet valmismatkoja ja matkatoimistolta on tullut ennen matkaa pakkauslista avuksi. Vaativimpia reissuja ennen on järjestetty myös infotilaisuus, jossa varusteet on käyty läpi. Siellä on ollut mahdollisuus vielä kysyä ja tarkentaa, jos jokin asia on jäänyt askarruttamaan mieltä.

Mitäs vaellusmatkoilla sitten tarvitaan? Olen koonnut tähän varustelistan, jolla pärjää kun kyseessä on noin viikon mittainen vaellus, jossa sinun ei tarvitse itse huolehtia ruoista ja yöpymiset ovat majataloissa tai matkatoimiston järjestämissä teltoissa. Jos olet lähdössä omatoimivaellukselle esimerkiksi Lappiin, suosittelen etsimään netistä kattavamman listan.

nepal_porter

Nepalissa näimme myös naispuolisia kantajia. Tässä annamme heille tietä kapealla polulla.

nepal_nousu_poon_hill

Aikainen aamu Nepalissa, Poon Hillille auringonnousua katsomaan

Vaelluskengät ja -sukat

Hyvien vaelluskenkien tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Kun lähdin ensimmäiselle vaellusmatkalle Nepaliin, mietin pitkään minkälaiset kengät ostaisin. Vinkkejä tuli sieltä ja täältä enkä lopulta tiennyt minkälaiset olisivat hyvät. Luotin urheilukaupan myyjään ja ostin Merrellin lyhytvartiset vaelluskengät. Paras argumentti oli se, kun hän kertoi myyneensä samanlaiset kengät jollekin kaverille, joka oli menossa vielä vaativammalle vaellukselle kuin minä. Kengät olivat oikeasti hyvät ja kun ajoin ne kunnolla sisään ennen vaellusta, ei tarvinnut pelätä rakkoja. Kenkiä hankkiessa on tärkeää muistaa, että ne tukevat nilkkaa ja niistä löytyy riittävästi tilaa varpaille. Jos isovarvas on kengän kärjessä kiinni, se tekee vaeltamisesta aika nopeasti ikävää. Älä myöskään lähde uusilla kengillä reissuun, ellet ole kävellyt niitä sisään. Saat hankaumia jalkaan takuuvarmasti ja pahimmassa tapauksessa patikoinnit jäävät siihen.

Myös sukilla on tärkeä merkitys. Markettien urheilusukat kannattaa jättää kotiin ja hankkia kunnollisia vaellussukkia. Ne maksavat enemmän, mutta ovat mukavammat käyttää ja säästyt rakoilta. Hiertymien estämiseksi kannattaa käyttää kahden sukan taktiikkaa eli alle ohuemmat sukat ja päälle toiset. Toimii!

Reppu

Nepalin matkalle lainasin tyttäreni rinkkaa. Aika nopeasti huomasin, ettei se ollut toimiva. Rinkka painoi jo tyhjillään aika paljon eikä ollut myöskään selälleni sopiva, vaikka miten yritin säätää hihnoja. Kun kokeilin kaverini ultrakevyttä reppua, tein aika nopeasti päätöksen, että sellainen pitää saada seuraavalle reissulle. Kotiin päästyäni ei mennyt pitkä aika, kun klikkasin Ospreyn Talon 33 -repun ostoskoriin. Olen ollut siihen supertyytyväinen. Tekemäni reissut ovat olleet sellaisia, etten ole isompaa reppua tai rinkkaa tarvinnut, vaan Osprey on toiminut hyvänä päiväreppuna muiden tavaroiden kulkiessa isommassa kassissa.

Repulle on hyvä hankkia sadesuoja. Nepalissa minulla oli lainasuoja, joka ei istunut rinkan päälle, vaan kovassa tuulessa lenteli sinne sun tänne. Seuraavalle reissulle hankin Ospreyn reppuun sopivan suojan, jonka ansiosta se ei pääse kastumaan. Jos ei halua hankkia sadesuojaa, on yksi hyvä vaihtoehto sadeviitta. Se toimii niin sadetakkina kuin suojaa samalla myös repun. Minulla ei sellaista ole, mutta Perussa muutamalla näin viittoja ja ne näyttivät näppäriltä.

vaelluskengat_kilimanjaro

Nämä popot ovat olleet monessa mukana. Tässä ollaan Kilimanjarolla.

osprey_reppu_ja_sauvat

Ospreyn reppu ja vaellussauvat

peru_sadeviitat

Sadeviittajengiä Perussa Inkapolulla

jaaraudat_elbrus

Elbruksella piti olla ylävuoristokengät sekä jääraudat. Kengät vuokrasin paikan päältä.

Makuupussi

Makuupussin valintaan vaikuttaa sen käyttötarkoitus sekä yövytkö teltassa vai retkeilymajassa. Vuoristoon tarvitaan lämmin makuupussi, joten sekin piti hankkia ennen ensimmäistä vaellusta. Päädyin Tunturisuden talvimakuupussiin. Nepalissa majoituimme majataloihin, mutta Perussa Inkatraililla sekä Tansaniassa Kilimanjarolla yövyimme teltoissa. Telttaolosuhteissa makuupussin alle oli kiva sujauttaa makuualusta.  Kilimanjarolla jouduin lisäämään vielä vaatteita makuualustan sekä makuupussin väliin, koska yöllä oli pakkasta ja teltan ohut kangas ei paljon suojannut kylmää hohkavalta maalta. Pieni retkityyny on myös kiva olla mukana tai vaihtoehtoisesti vaatteita voi käyttää pehmusteena.

Vaellustakki

Vaellustakin tärkeimmät ominaisuudet ovat hengittävyys ja vedenpitävyys. Ensimmäisillä reissuilla minulla oli mukana ulkoilutakki, joka piti vettä tiettyyn pisteeseen asti. Perussa sadekuuroja ropisi niskaan ja ulkoilutakin vedenpitävyyttä koeteltiin. Teltassa sitä ei saanut kuivaksi, koska yöt olivat kylmiä. Piti vain toivoa, että seuraavana päivänä paistaisi aurinko sen verran, että sen saisi repun hihnoista levitettyä kuivumaan. Kilimanjarolle hankin kuoritakin, jonka alle mahtui hyvin kerroksia. Päivisin siellä ei ollut niin kylmä, mutta öisin oli pakkasta. Samalla takilla pärjäsin myös Elbrusin olosuhteissa, kun laitoin lämpimiä kerroksia alle.

merja_inkapolulla

Näillä vermeillä kuljettiin Inkapolku. Teknisen t-paidan ja takin väliin laitoin tarvittaessa hupparin. Kaulassa otsalamppu, jota tarvittiin kun aikaisin aamulla lähdettiin leiristä kohti Machu Picchua.

merja_kilimanjarolla

Kilimanjarolla pärjäsi päivisin t-paidalla ja polvipituisilla housuilla. Tässä ollaan 3000 metrissä.

elbrus

Elbruksella oli sitten järeämmät varusteet. Tässä on meidän ryhmän ainoat huipulle päässeet naiset. Minä oikealla.

Juomapullot

Juomapulloja on hyvä pitää matkassa useampia. Minulla on ollut litran pulloja 2-3 kpl ja aamuisin ne täytetään leirissä keitetyllä vedellä. Veteen voi tarvittaessa lisätä vielä Micropur-vedenpuhdistustabletin. Itse luotin keitettyyn veteen enkä kokenut tarpeelliseksi sinne enää Micropureja lisätä. Hyvä juomapullo on sellainen, jossa on leveä suuaukko, niin sen saa näppärästi täytettyä.

Hankin reppuun parin litran juomapussin, josta saa letkun kautta hörpättyä vettä. Vaelluksilla on tärkeää juoda paljon vettä ja jos veden juonti jää taukojen varaan, niin saat sitä liian vähän. Kilimanjarolla join niin paljon vettä, että opas jo huomautti siitä. Koska kovat päänsäryt vaivasivat, halusin pitää juomisesta huolen, ettei ne johtu ainakaan kropan kuivumisesta.

Muut vaatteet ja varusteet

Kerrospukeutuminen on vaelluksilla kaiken a ja o. Aamulla kun lähdetään liikkeelle, voi olla vielä viileää ja silloin on kiva pitää takki tai fleece päällä. Kun aurinko alkaa lämmittämään, voi takin heittää reppuun ja päivisin pärjää t-paidalla (riippuu tietysti missä vaeltaa). Vaellustakin lisäksi on hyvä ottaa mukaan fleece tai muu lämmin pusero, 2-3 t-paitaa, tekninen aluskerrasto, housut, shortsit (jos tiedät että niillä pärjää päivällä), sadehousut (tai kuorihousut jotka pitävät vettä), sukkia, huivi jolla suojaat niskaa ja kaulaa, pipo tai muu päähine, hanskat, lenkkarit ja varvassandaalit yleisiä suihkutiloja varten. Vaihtovaatteita tekisi mieli pakata mukaan enemmänkin, mutta painorajat tulevat nopeasti vastaan. Kannattaa mennä siis niin minimimäärillä kuin mahdollista. Elbrusilla mukana oli kaksi teknista aluskerrastoa ja siitä sain virnuilua osakseni, kun muut painelivat menemään yhdellä.

Vuoristossa silmät tulee suojata aurinkolaseilla, joissa on hyvä UV-suojaus. Elbrusilla ei ulos saanut mennä, ellei ollut aurinkolaseja. Eräänä aamuna tein sen virheen, että kömmin vessaan ilman laseja, koska luulin ettei aurinko vielä paista niin voimakkaasti. Kyllähän se siellä 3600 metrin korkeudessa vaikutti jo heti aamusta ja kun tulin takaisin konttiin, näin hetken aikaa tähtiä ja muita outoja viiruja silmissä. Säikähdin, että nyt meni näkö, mutta onneksi se normalisoitui hetken kuluttua. Aurinkosuojavoiteet on myös tärkeää muistaa. Aurinkosuojapuikko korkealla suojakertoimella on pienikokoinen ja kulkee vaikka taskussa mukana.

Vaellussauvat eivät ole pakolliset, mutta itse tykkään käyttää niitä. Sauvoista saa ylämäkiin lisäapua ja alaspäin mentäessä niistä saa tukea. Inkapolulla sauvojen kärkiin piti hommata kumitulpat. Onnistuin ne sillä reissulla myös hukkaamaan enkä ole uusia hankkinut, kun muilla vaellusreiteillä ne eivät ole olleet pakolliset.

Taukopaikkoja varten kannattaa ottaa mukaan rusinoita, välipalapatukoita, suklaata, pähkinöitä ja mikä nyt sattuu maistuman. Huiputusyölle kannattaa säästää sellaista syötävää minkä tietää saavansa alas, vaikka kaikki muu alkaisi tökkimään. Energiansaanti vaelluksilla on tärkeää. Mitä ylemmäksi vuoristossa noustaan, ruokahalu vähenee. Silloin täytyy syödä vaikka väkisin. Olen ollut sekä Kilmanjarolla että Elbrusilla tilanteissa, joissa ei syöminen olisi maittanut ollenkaan. Siitä huolimatta oli pakko pistellä välipalapatukkaa suuhun, koska reissu olisi kohdallani päättynyt muuten siihen.

nepal_taukopaikalla

Tauon paikka Nepalissa

kilimanjaro_taukopaikka

Taukopaikka Kilimanjarolla kivien päällä. Tässä ollaan reilussa 4000 metrissä.

Otsalamppu on myös tärkeä varuste. Huiputuksiin lähdetään aina aamuyöstä, jolloin on pimeää. Otsalampun valossa näkee ensimmäiset tunnit, kunnes aurinko nousee. Lampusta on hyötyä toki jo leirissä, koska niissä ei ole sähköjä.

Lisäksi on hyvä olla mukana:

  • kamera
  • varaparistot kameraan ja otsalamppuun
  • korvatulpat
  • kosteuspyyhkeet (varsinkin jos ei ole suihkumahdollisuutta, niin Savett-pesuilla pitää pärjätä)
  • pieni pyyhe
  • laastareita
  • lääkkeet (särky- ja ripulilääkettä ainakin matkaan sekä mahdolliset muut henkilökohtaiset lääkkeet)
  • käsidesi
  • wc-paperia (leirissä yleensä kuljetaan wc-paperi toisessa ja käsidesi toisessa kädessä)
  • ilmastointiteippiä (jesaria aina tarvitaan)
  • hakaneuloja
  • muut henkilökohtaiset tavarat

Varusteita voi pakata jo valmiiksi pieniin pusseihin, jolloin esimerkiksi sukat löytyvät helposti, kun kaikki ovat samassa. Näin ne pysyvät myös kuivina, jos sataa niin paljon, että reppu kastuu. Meillä on matkoilla ollut päivärepun lisäksi vedenpitävä iso kassi mukana, joka on kulkenut kantajien matkassa. Sinne laitetaan ne varusteet, joita ei päivän aikana tarvita.

Vaellusmatkoistani löytyy lisää postauksia täältä

Miltä sinun pakkauslistasi näyttää, kun lähdet matkalle?

Seuraathan blogia myös jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Taidemuseo Amos Rexin ainutlaatuiset näyttelyt

Kun marraskuinen harmaus tuntuu imevän kaikki värit maailmasta, ota suunta kohti uutta Helsingin ytimestä löytyvää taidemuseo Amos Rexiä, jossa hetkessä hurmioidut värien leikittelystä. Me päätimme muutaman ystävän kanssa aloittaa viikonlopun vieton tutustumalla ensin Amos Rexin näyttelyihin ja sen jälkeen mennä turisemaan kuulumisia sekä vaihtamaan ajatuksia museokäynnistä lasillisen ääreen. Olimme liikkeellä perjantaina after work -aikaan, jolloin museon jonot olivat onneksi maltilliset. Elokuussa avattu Amos Rex on avajaisistaan lähtien kerännyt pitkiä jonoja, jotka parhaimmillaan kiemurtelivat Narinkkatorille asti. Hienoa sinällään, että taide kiinnostaa ja uusi taidemuseo saa kävijöitä. Minä olen sen verran kärsimätön, etten jaksaisi jonossa kovin kauaa seisoskella, vaan yrittäisin toisena päivänä uudestaan.

Kun saimme liput käteen, astelimme portaat alas kohti näyttelyä. Aulatila oli myös kaunista katsottavaa. Ruusukkeiden muotoiset valaisimet tekivät katosta kuvauksellisen ja niskat kenossa napsimme siitä kuvia. Viiden hengen seurueestamme yksi oli ennättänyt jo käydä katsomassa näyttelyn. Se oli niin upea, että huoletta sen voi käydä katsomassa toistamiseen.

amos_rex_portaikko

amos_rex

teamLabin huikea näyttely

Tokiossa toimiva 500 hengen taiteilijaryhmä teamLab vastaa Amos Rexin ensimmäisestä näyttelystä. Massless -näyttely on usean teoksen sarja, joista jokainen on omassa erillisessä tilassa. Heidän käsistään on syntynyt upea digitaalinen installaatio, Graffitin Nature, jossa pääsee osallistumaan itsekin taiteen tekemiseen. Missäpä muualla voisit hypätä krokotiilin päälle tai taputtaa kukkaa, joka hajoaa kosketuksestasi syntyäkseen uudestaan toisella seinällä. Teos muuttuu sitä mukaa mitä enemmän huoneessa on ihmisiä ja miten he reagoivat kuviin.  Ihmettelimme porukalla miten eri huoneissa vaikuttavat taideteokset on tehty. Emme saaneet siihen vastausta, mutta luin myöhemmin Amos Rexin verkkosivulta, että teknisesti se on ollut poikkeuksellisen haastava rakentaa ja vaatii yli sata laserprojektoria kommunikoimaan supertietokoneiden kanssa. Tämä jo yksistään kertoo sen, ettei ihan kuka tahansa moista taideteosta laita pystyyn. teamLab ryhmän jäsenissä onkin muun muassa niin taiteilijoita, koodareita kuin matemaatikkoja sekä arkkitehtejä.

amos_rex_black_waves

Black waves

amos_rex_massless

amos_rex_graffiti_nature

Graffiti nature

amos_rex_jalat

amos_rex_vortex_of_light_particles

Vortex of Light Particles

Yksi näyttelyn teoksista on kuin vuoristorata. Siinä mennään korppien johdolla lentomatkalle ja päästään mukaan kieppuvaan seikkailuun. Ennen huoneeseen astumista varoitellaan muun muassa epileptikoita sekä migreenistä kärsiviä valotehosteista ja äänistä. Mietin hetken uskallanko riskeerata iltaa, koska migreeni saattaa pamahtaa päälle, mutta päätän käydä katsomassa miltä tuntuu. Sieltä on mahdollista lähteä pois, jos alkaa tuntumaan pahalta. Jo huoneeseen astuminen saa tasapainoaistiin heiluntaa ja tuntuu ettei pysty kävelemään suoraan, mutta kun odotamme teoksen alkamista, hutera olo menee ohi eikä migreenikään onneksi laukea.

teamLab-näyttelyn lisäksi museossa on Sigurd Frosterusin kokoelmanäyttely. Suurin osa tämän modernin taiteen näyttelyn teoksista on ajalta 1905-1915. Frosterus jää valitettavasti varjoon enkä jaksa teamLabin inspiroivan näyttelyn jälkeen siitä enää niin innostua. Kierrän näyttelyn läpi ja löydän joukosta oman suosikkini, mutta samanlaista effektiä se ei saa aikaiseksi kuin teamLabin digitaalinen ilotulitus.

Mene Amos Rexiin silloin kun siellä ei ole muita

Amos Rexissä ei taida hiljaisia hetkiä olla, mutta meidän onneksemme museossa ei ollut samaan aikaan suurta tungosta. Ihmisiä toki oli liikkeellä, mutta kaikkiin teoksiin saimme tutustua rauhassa eikä tullut sellaista tuntua, että ihmispaljous alkaa ahdistaa. Teoksista ei saisi edes samalla tavalla irti, jos pitäisi puikkelehtia suuressa väkijoukossa. Kokonaisuuden hahmottaminen olisi paljon vaikeampaa.

Näyttelyn päätteeksi piipahdimme museokaupassa ja ulkona ihastelimme kumpuina kohoavia kupoleita, jotka ovat museon maamerkki. Pimenevässä illassa ne eivät näyttäneet niin vaikuttavilta kuin päivänvalossa. Valokuvauksellisia ne joka tapauksessa olivat. Jätimme kummut taaksemme ja kävelimme Scandic Simonkentän roof top -baariin nauttimaan viikonloput ensimmäiset kuohuvat.

sigurd_frosterus

sigurd_frosterus_kokoelma

sigurd_frosterus_meri

Tämä oli Sigurd Frosteruksen teoksista oma suosikkini

amos_rex_kummut

Amos Rex, Mannerheimintie 22-24, Helsinki
Avoinna joka päivä paitsi tiistaina. Katso tarkemmat aukioloajat Amos Rexin verkkosivulta
Lipun hinta 18 €, opiskelijat ja alle 30-vuotiaat 5 €, lapset pääsevät ilmaiseksi

Huom! teamLabin näyttely on avoinna 6.1.2019 saakka.

Oletko sinä käynyt Amos Rexissä? Mitä pidit?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Marraskuinen päivä Tallinnassa

Kaapin päällä lojuu Eckerön Linen lahjakortti ja se vaivaa minua. Alunperin Tallinnan matka oli suunnitelmissa heinäkuulle, mutta Kalifornian matkan jälkeen ajatus reissuun lähtimisestä ei napannut ollenkaan. Lähdimme mielummin kesähelteitä pakoon mökille ja siellä se loppuloma kuluikin. Alkusyksy meni ja aloin jo huolestua jääkö lahjakortti käyttämättä, kunnes kalenterista löytyi vapaa lauantai, jolloin tyttärellä ei ollut töitä eikä minullakaan mitään menoja.

En kuulu niihin, jotka voivat keulia tuntevansa Tallinnan kuin omat taskunsa. Tunnen Tallinnaa vain sataman ja vanhankaupungin verran. Piritassa olen myös kerran käynyt, kun menneinä vuosina taitoimme matkan purjeveneellä. Niinpä päätin, että nyt voisi Tallinnasta käydä katsomassa jotain muutakin kuin ne tutut kulmat. Entiselle teollisuusalueelle noussut Telliskiven alue tuntuu olevan kovassa huudossa. Tämä urbaani keidas viehättää erityisesti nuoria sekä taiteesta ja käsitöistä pitäviä. Kun alue sijaitsee sopivasti vanhankaupungin kupeessa, päätämme tutustua siihen paremmin.

Onpa Telliskiveä kutsuttu myös Viron Berliiniksi. Ja kieltämättä kyllä niissä jotain samaa on.

Eckerö Linen m/s Finlandian ensimmäinen vuoro Tallinnaan lähtee klo 9. Laiva irtautuu satamasta 10 minuuttia ennen virallista lähtöaikaa. Ilmeisesti kaikki ovat jo kyydissä. Me nautimme siinä vaiheessa päivän toista aamupalaa. Ensimmäinen oli nopea kuppi kahvia ja voileipä kotona aamuviiden aikaan. Nyt keräämme lautaselle kaikkia herkkuja, mitä aamiaisbuffa sisältää. Tarjoilija työntää viinikärryä ja hyvin siellä varsinkin kuohujuoma tekee kauppaansa. Aamupalaa on aikaa syödä tunti. Sen jälkeen alkaa toinen kattaus ja meidät hätistellään pois. Ehdimme nauttimaan aamupalasta kaikessa rauhassa ja tunti oli meille sopiva aika, mutta naapuripöydän lapsiperheen vanhemmat kiukuttelevat tarjoilijalle, kun heille aika ei riitä. Jos pöytä on myyty toiseen kattaukseen, ei tarjoilija voi asialle mitään. Emme jää katsomaan miten tilanne päättyy, vaan siirrymme kiertelemään laivan myymälöitä. Ennen laivan saapumista Tallinnaan, ehdimme vielä kuuntelemaan trubaduuria, joka esittää niin suomipoppia kuin kantriakin.

eckero_line_aamiainen

Tuli sit otettua muutama pala leipää..

tallinna

Matka taittuu reilussa kahdessa tunnissa ja Tallinnassa olemme yhdentoista jälkeen. Telliskiveen kävelee noin puolisen tuntia satamasta. Koska ei sada ja kaipaamme molemmat raitista ilmaa, laitamme tossua toisen eteen emmekä hyppää taksiin, kuten olin ensin ajatellut. Kävelemme ensin vanhaan kaupunkiin ja sen laitaa pitkin rautatieasemalle. Siellä ihmettelemme hetken miten pääsemme raiteiden toiselle puolelle, kun rapautunutta teollisuusaluetta sieltä pilkottaa. Vihdoin keksimme reitin ja ensin eteemme tulee Balti Jaama Turg -tori, josta löytyy kukkia, vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja mitä nyt torilla yleensä myydään. Emme jää tutkimaan torin antimia sen pidemmäksi aikaa, vaan kävelemme katetun torialueen läpi kohti Telliskiven ravintolatarjontaa.

tallinna_vanhakaupunki

tallinna_vanhakaupunki

tallinna_telliskivi

Telliskiven upeita muraaleja näkyy paljon some-kanavissa ja kun pysähdyn kuvaamaan yhtä niistä, huomaan että olemme kuin vahingossa päätyneet etsimämme ravintolan F-Hoonen oven eteen. F-Hoone on ensimmäinen alueelle perustettu ravintola ja sen suosio ei näytä hiipumisen merkkejä vieläkään. Meillä ei ole pöytävarausta ja hetken tilanne näyttää huolestuttavalta. Onneksemme tarjoilija ohjaa meidät ulko-ovelta katsottuna vasemmalla olevaan isoon tehdassaliin, josta löytyy vielä paljon vapaita paikkoja. Ruokalista ei ole kovin pitkä, mutta molemmille löytyy mieleistä syötävää. Tytär valitsee kanaa ja minä päädyn loheen. Ruoka on maittavaa ja kohtuuhintaista.

Lounaan jälkeen kiertelemme Telliskiven pienissä putiikeissa. Sisustusliikkeistä löytyisi vaikka mitä kivaa kotiin, mutta epäröinti iskee siinä kohtaa, kun pitäisi ottaa tuote ja mennä kassalle. Tarvitsenko tätä oikeasti? No en! Pieniä suklaaostoksia emme sen sijaan voi vastustaa, vaan niitä lähtee mukaan tuliaisiksi. Kun liikkeet on kierretty läpi, käymme kurkkaamassa Balti Jaama Turgin tarjontaa. Se ei kuitenkaan meitä puhuttele, joten suuntaamme askeleet kohti vanhankaupungin mukulakivikatuja.

muraalit_telliskivi

f_hoone_tallinna

Suosittu F-Hoone, joka on perustettu vanhaan teollisuusrakennukseen

f_hoone_ruoka

tallinna_hello_handsome

Tallinnan vanhakaupunki on tunnelmallinen, siitä ei pääse mihinkään. Joulutori avautunee lähiaikoina, koska komea kuusi on jo pystytetty odottamaan joulukoristeita ja torikojuja viilataan paikoilleen. Piipahdamme muutamassa kaupassa ja jatkamme matkaa kohti Virukeskuksen ostoshelvettiä. Kävely alkaa tuntumaan jaloissa ja pidämme tauon Reval Caféssa. Suklaakakkupalat ja kahvi antavat lisää virtaa ja niiden voimin jaksamme jatkaa täydellisen pikkujoulupaidan etsimistä. Kun kaikki Virukeskuksen potentiaaliset liikkeet on koluttu läpi eikä paitaa ole vieläkään löytynyt, on ainoa toivomme Kaubamaja. Olen siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että laahaan jalkoja perässäni enkä jaksaisi nojata enää yhteenkään vaaterekkiin. Tyttärellä sen sijaan energiaa riittää ja väsymättä hän kokeilee eri vaihtoehtoja, kun minä ilokseni huomaan nojatuolin ja ryntään sinne istumaan. Paita löytyy viime metreillä ja sitten onkin jo aika palata satamaan.

tallinna_vanhakaupunki

tallinna_reval_cafe

Kotimatkan matkustamme mukavasti loungessa. Valloitamme ikkunapöydän ja haemme heti lautasellisen pientä suolaista syötävää tarjoilupöydästä. Minulle maistuu myös lasi valkoviiniä. Loungessa on meidän lisäksemme kuusi ihmistä, joten aika rauhassa saamme olla. Loungen yhteydessä on myös muutama kokoushuone ja yhdessä niistä remuaa ryhmä nuoria miehiä. He ovat varsin vauhdikkaassa kunnossa ja välillä äänet kohoavat siihen malliin, että  toivoisin heidän siirtyvän juhlimaan jonnekin muualle. Kaiken huipuksi yksi näistä sankareista oksentaa tarjoilupöydän edustalle. Siinä vaiheessa me häivymme ostoksille ja kun tulemme takaisin, on siivooja käynyt jo hoitamassa sotkut pois.

eckero_line_lounge

Rauhallinen lounge

eckero_line_lounge_ruoka

Parin vuoden tauon jälkeen Tallinnassa oli kiva käydä. Telliskiven alueen haluaisin nähdä uudestaan kesällä. Nyt oli niin harmaata ja koleaa, etten saanut siitä ihan kaikkea irti. Alueella on kuulemma kivoja terasseja kesäaikaan sekä muutenkin enemmän elämää kuin mitä siellä nyt oli.

Mikä sinusta Tallinnassa on parasta?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

pacific_ocean_highway

Mitä maksoi Kalifornian road trip?

Viime kesänä toteutimme mieheni kanssa pitkäaikaisen haaveen; Kalifornian road tripin. Heti alusta asti oli selvää, ettei tästä budjettimatkaa tule. Todennäköisempää oli, että edessä olisi kallein matkamme tähän mennessä. Koska matka oli ns. juhlamatka, jonka aikana vietettiin hääpäivää sekä juhlittiin ennakkoon miehen lähestyviä pyöreitä syntymäpäiviä, niin ihan joka kohdassa ei edes haluttu pihistellä.

Vaikka otsikossa mainitaan vain Kalifornia, poikkesimme matkalla myös Las Vegasissa, Nevadan osavaltiossa sekä Havaijilla. Matkamme alkoi San Franciscosta ja sieltä se jatkui Bakersfieldiin, Las Vegasiin, Los Angelesiin, San Simeoniin, Half Moon Bay´hin ja takaisin San Franciscoon. Sieltä teimme vielä muutaman päivän pyrähdyksen Havaijille ja sieltä palatessamme vietimme yhden yön ja päivän Friscossa ennen kotiin paluuta.

Laskuihin on otettu mukaan vain suurimmat menoerät; lennot, hotellit, auton vuokraus ja retket. Ruokia, juomia, tuliaisia ja muita ostoksia en ole laskenut. Ne vaihtelevat jokaisella niin paljon omien mieltymysten mukaan. Huomasin myös, kun ennen reissua lueskelin blogipostauksia samaisen reitin kuluista, että itseäni kiinnosti enemmän hotellien hinnat tai mitä maksaa pääsyliput eri nähtävyyksille tai retkille kuin se mitä on maksanut lounas jossain ravintolassa, johon tuskin menemme.

pacific_coast_highway

Esta

Ennenkuin USA:n matka voi alkaa, täytyy hakea matkustuslupa eli Esta (Electronic system for travel authorization). Sen hakeminen netin kautta on helppoa. Kannattaa kuitenkin varata aikaa, koska kysymyksiä on paljon. Kotiosoitteesta järjestelmä herjasi monta kertaa ja väitti ettei sellaista ole olemassa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa sen sinne kirjoitti, niin vihdoin kelpasi. Osa kysymyksistä oli mielestäni aivan epäoleellisia, mutta eipä auttanut muu kuin kiltisti vastata. Esta maksaa 14 dollaria eli 12 € per henkilö. Netistä löytyy useita Estan tarjoajia ja siinä pitää olla tarkkana, ettei osta sitä huijaussivustolta. Sen huomaa hinnasta, koska huijareilla kovemmat hinnat.

Esta: 24 € (2 hengeltä)

Lennot

Reissun kalleimmat kuluerät olivat lennot ja majoitukset. Lennot Helsinki-San Francisco-Helsinki ostimme puolta vuotta ennen matkaa hintaan 1234,81 € per henkilö (Finnair). Jos olisimme malttaneet odottaa, niin keväällä olisimme saaneet ne alle tonnilla. Halusimme kuitenkin varmistua, että saadaan haluamamme lennot ja kun ne oli varattu, pääsimme suunnittelemaan reissua kokonaisuudessaan paremmin. Katsoin aluksi myös välilaskullisia lentoja, jotka vaikuttivat edullisimmilta. Kun hintoihin laskettiin mukaan ruumaan menevät matkalaukut ym. niin hintaero jäi lopulta sen verran pieneksi, että päädyimme kuitenkin Finnairin suoriin lentoihin. Menomatkalle ostimme vielä exit-paikat, joista maksoimme 62 € per henkilö. Paluumatkalla pääsimme myös exit-paikoille, mutta niistä emme maksaneet mitään.

Havaijin lennot (United Airlines ja Hawaiian Airlines) ostimme erikseen, koska SF:n lentoja varatessa emme olleet ihan varmoja menemmekö Havaijille ollenkaan. Kun lopulta teimme päätöksen sinne menosta, ostin lento + hotelli paketin Travellinkin kautta. Lentojen osuus oli 550,33 € per henkilö.

Lennot: 3694,28 € (2 hengeltä)

finnair_san_francisco

hawaiian_airlines

Autonvuokra ja bensat

Auton vuokrasimme useita kuukausia ennen matkaa Rentalscar.comin kautta. Valitsimme keskikokoisen henkilöauton, jonka takakonttiin mahtuisi hyvin kaksi isoa matkalaukkua. Vuokrasimme auton vain viikoksi ja hinnaksi tuli 245 €. Auton haimme San Franciscossa hotelli Sheratonissa olevasta Dollarin toimipisteestä ja palautimme sen kierroksemme päätteeksi San Franciscon lentokentälle.  Bensoihin meni noin 150 € ja kilometrejä kertyi yhteensä 2300.

Autonvuokra ja bensat: 395 €

ford_fusion

bay_bridge_autolla

Majoittuminen

Suurkaupunkeihin teimme varaukset jo etukäteen, koska ei olisi ollut mitään järkeä lähteä esimerkiksi Los Angelesissa haahuilemaan sinne tänne seuraavan yön majoitusta etsien. Reitin varrelle jäävät majoitukset varasimme vasta paikan päällä. Niihin emme varanneet etukäteen, vaan katsoimme tien varrelta kivannäköisen hotellin ja marssimme kysymään onko tilaa ja mitä maksaa. Alunperin tarkoituksemme oli yöpyä motelleissa road trip -hengessä, mutta loppujen lopuksi motelliöitä tuli vain yksi. Totesimme olevamme yhden yön kokemuksen perusteella sen verran kermapeppuja, ettei meitä tupakansavuiset ja epämääräisen oloiset motellit kiinnosta.

Majoitus oli kallista ja vaikka sen etukäteen tiesimme, silti varausvaiheessa hinnat yllättivät. Varasin huoneet Hotels.comin kautta ja osan niistä maksoin etukäteen. Näin saimme jyvitettyä kuluja jo keväälle eikä kaikki laskut kasaantuneet matkan ajaksi. Hotelleisssa valinta painottui sijaintiin ja hyvästä sijainnista joutuu aina maksamaan enemmän. Venice Beachin hotelli oli ylivoimaisesti kallein ja siinä saimme maksaa extraa, koska se sijaitsi rannan välittömässä läheisyydestä. Halvin yö oli Bakersfieldissä, jossa majoituimme tienvarsimotelliin. Vaikka hinta olisi sisältänyt pannukakkuaamiaisen, lähdimme hotellista niin aikaisin, että pannukakun paistajat olivat vielä unten mailla. Postauksen lopusta löytyy muuten linkki artikkeliin, jossa käyn kaikki hotellit tarkemmin läpi. Sieltä voi lukea majoitustemme hyvistä ja huonoista puolista.

Hotel Bohème, San Francisco (2 yötä) 424,72 €
Best Economy Inn and Suites, Bakersfield (1 yö, sis. aamiaisen) 48 €
Treasure Island, Las Vegas (2 yötä) 218,78 € + resort fee 73,77 €, yhteensä 292,55 €
Inn at Venice Beach, Los Angeles (2 yötä, sis. aamiaisen) 632,38 €
Cavalier Oceanfront Resort, San Simeon (1 yö) 193,51 €
Coastside Inn, Half Moon Bay (1 yö, sis. aamiaisen) 139 €
Hilton Waikiki Beach, Honolulu (4 yötä) 823,80 €
Park Pointe Hotel, San Francisco (1 yö) 157,59 €

Majoittuminen: 2711,55 € / 14 yötä

Huom! Hinnat on muutettu dollareista euroiksi sen kurssin mukaan minkä itse maksoimme. Hinnat sisältävät verot ym. kulut.

treasure_island

Treasure Island Las Vegasissa

inn_at_venice_beach

Venice Beachin hotelli

Retket

Retkistä osa oli varattu ja maksettu jo ennen lähtöä. Havaijin retket päätimme vasta paikan päällä. Kallein oli ehdottomasti helikopterilento Gran Canyonilla. Havaijin aktiviteetit olivat yllättävän edullisia, kun ottaa huomioon, että saarella oli muuten paljon kalliimpaa kuin mantereen puolella. Retkien hinnat ovat kahdelle hengelle.

Alcatraz vankilasaari 33 €
Hop on hop off -turistibussikierros, San Francisco 88 €
Cable car -raitiovaunuajelu, San Francisco 12 €
Helikopteriajelu Grand Canyonilla 568,40 €
Laukkusäilytys Pearl Harborissa, Oahu 4 €
Snorklausretki Hanauma Baylle, Oahu 43 € (sis. sisäänpääsymaksun luonnonsuojelualueelle)
Auringonlaskupurjehdus, Oahu 26 €

Retket: 774,40 € (2 hengeltä)

alcatraz

papillon_grand_canyon

hawaii_sunsetsailing

Kun nämä kaikki ynnää yhteen, tulee loppusummaksi 7599,23 € (3799,62 € per henkilö). Onhan se ihan hirmuinen summa rahaa, mutta siitä huolimatta reissu oli joka sentin arvoinen. Kokemukset ja elämykset ovat asioita, joita ei voi rahassa mitata.

Oletko käynyt road tripeillä? Minkälaisella budjetilla matkailet?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Autoilua Kaliforniassa
Majoitusvinkkejä Kalifornian road tripille
Oahu, toivottavasti kohtaamme vielä

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

havaiji_palmut

Oodi kaukomaille

Marraskuun Instagram Travel Thursdayn teemana on Kaukana kotoa.  Päätin tehdä teemaa mukaillen koosteen niistä kaukomaista, jotka ovat jättäneet jäljen sydämeeni. Mieleenpainuvia kohteita on ollut muitakin, mutta otin tähän mukaan viisi parasta. Muuten lista olisi paisunut liian pitkäksi.

Nepal

Oi, ihana Nepal! Olit ensimmäinen vaelluskohteeni ulkomailla ja veit sydämeni. Se ei ollut kuitenkaan rakkautta ensi silmäyksellä, koska ensimmäisenä vaelluspäivänä satoi vettä ja reppuni sadesuoja karkaili tuulen mukana milloin minnekin. Mutaisella polulla mietin, oliko vaeltaminen sittenkään minun juttuni. Mutta kun seuraavana päivänä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lumihuippuiset vuoret tervehtivät meitä ensimmäisen kerran, olin myyty. Ei haitannut vaikka seuraava päivä täyttyi kiviportaista toisensa perään ja reidet huusivat hoosiannaa. Nautin joka sekunnista. Kun pääsin vielä vaelluksen lopuksi Buddha Airin kyydissä vuoristolennolle ja näin maailman korkeimman ja kauneimman vuoren silmieni edessä, kyyneleet kihosivat silmiini enkä olisi halunnut sen lennon päättyvän koskaan.

Lue lisää Nepalin matkasta

buddha_air

nepal

Singapore

Se oli yksi kevätilta mökillä, kun istuimme miehen kanssa paljussa ja mietimme lähdettäiskö syksyllä reissuun. Silmieni eteen tuli näky aasialaisesta suurkaupungista ja sen pilvenpiirtäjistä. Ehkä yritin tavoitella sanaa Hong Kong, mutta suusta pääsi Singapore. Näin valitsimme sinut matkakohteeksi.

Olet maa, josta löytyy kaikkea mahdollista. Korkeita pilvenpiirtäjiä, hulppeita hotelleja ja utopistisia nähtävyyksiä. Maa, jolla on omat, tiukat sääntönsä. Aluksi ne hieman huvittivat, mutta matkalla ymmärsin miksi ne on laadittu. Maa pysyy siistinä, kun viidelle miljoonalle asukkaalle ja isolle turistilaumalle sanotaan, ettei purkkaa heitellä kaduille eikä metrossa syödä eväitä. Ja olihan niitä muitakin. Ihastuin ilmastoosi (kukapa suomalainen ei) ja siihen vihreään vehreyteen, johon kaupungilla törmäsi. Kun sadekuuroja ropisi niskaan now and then, yritin kääntää ajatukset positiivisen puolella ja miettiä, että näin puistot pysyvät vihreinä ja kasvit kukoistavat. Nähtävää riitti jokaiselle päivälle eikä kaikkiin hienoihin paikkoihin edes ehditty.

Lue lisää Singaporen matkasta

garden_by_the_bay

merlion_singapore

Peru

Sinä olit luonteva valinta vaellusmatkalle Nepalin jälkeen. Päätimme ystäväni kanssa jo lentokoneessa kotimatkalla, että seuraava matkakohde on Peru. Sitä en arvannut, että näkisimme jo vuosi Nepalin jälkeen. Hurmasit monipuolisuudellasi. Kahdessa viikossa näimme isoja kaupunkeja, pieniä kyliä,  lumihuippuisia tulivuoria, kondoorikotkia kanjonin yläpuolella, villieläimiä laajoilla tasankoalueilla, maailman korkeimmalla sijaitsevan järven, kaislasaaret sekä neljän päivän vaelluksen jälkeen Inka-kulttuurin kehdon; Machu Picchun. Tuon kahden viikon jälkeen pään kovalevy oli niin täynnä hienoja kokemuksia, että lähdin mielelläni kotiin purkamaan ajatuksia. En olisi pystynyt ottamaan vastaan enää yhtään elämystä. Mutta se tarkoitti vain sitä, ettei sinun maaperälläsi tylsää päivää nähnyt.

Lue lisää Perun matkasta

machu_picchu

peru_laama

Kanada

Kanada ja Kalliovuoret. Vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelen niitä huikeita maisemia, joita tarjoilit meille.  Meidän piti ystäväni kanssa lähteä vaellusmatkalle, mutta päädyimme punavalkoisen vaahteranlipun maahan kiertelemään upeita luontokohteita. Vaikka emme tällä reissulla vaelluskenkiä jalkaan laittaneet, näimme luontoa laidasta laitaan. Niitä jylhiä kalliomaisemia, vesiputouksia, järviä ja jäätiköitä en unohda koskaan. Valitettavasti myös metsäpalojen jättämät karut maisemat tulivat meitä vastaan. Metsämaisemassa oli jotain samaa kuin suomalaisessa metsässä, mutta kun puiden takaa pilkotti kanjonin uumenista tuleva vesiputous, tiesin meidän olevan nyt jossain ihan muualla kuin koti-Suomessa. Kun maisemasta löytyy sekä järviä että vuoria, ei siitä voi olla pitämättä.

Lue lisää Kanadan matkasta

canada_peyto_lake

capilano_suspension_bridge

Yhdysvallat

Olit ensimmäinen kaukokohde, jonne matkustin. Se oli vuosi 1995 ja vuokrasimme kahdeksi viikoksi tuttavilta talon Floridasta. Siinä oli Savon tyttö ihmeissään, kun suureen maailmaan pääsi. Olimme matkalla kahdestaan mieheni kanssa, mutta myöhemmin selvisi, että mukana oli myös salamatkustaja. Tyttäremme, jonka olemassaolosta emme silloin vielä tienneet ♥ Salamatkustaja jäi kiinni vasta matkan jälkeen ja New Yorkissa koetut pahoinvointi kohtaukset saivat selityksen.

Kun nyt yli 20 vuotta myöhemmin matkustimme uudestaan suuren maasi länsirannikolle arvasin, ettei sekään meitä kylmäksi jättäisi. Kalifornian road trip oli elämys ja siihen päälle vielä muutaman päivän rentouttava lomailu Havaijilla. Ai että! Kyllä kelpaisi toistekin.

Lue lisää Kalifornian matkasta

golden_gate_san_francisco

grand_canyon

pacific_coastway

Mikä on sinun lempparisi kaukomaista?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover 

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa