Hongkongin taksit

Hongkong kolmessa päivässä

Palasin viikko sitten yhdistetyltä Hongkongin ja Macaon matkalta. Ennen matkaa sain vastata moneen kertaan kysymykseen miten uskallan lähteä, kun Hongkongista kantautui vain huolestuttavia uutisia mielenosoitusten leviämisestä. Vajaa viikko ennen lähtöämme mielenosoittajien ja poliisien yhteenotot muuttuivat väkivaltaisiksi ja niissä ei kuolinuhreiltakaan säästytty.

Vaikka en ihan pienestä hätkähdä, huomasin pientä levottomuutta matkan lähestyessä. Niinpä teimme siskoni kanssa viime metreillä päätöksen siirtyä loppulomaksi Macaon puolelle, jossa oli rauhallista. Alunperin tarkoitus oli viettää koko viikko Hongkongissa ja käydä Macaossa vain päväretkellä. Mielenosoitukset kuitenkin rauhoittuivat juuri lähtöämme edeltävänä päivänä eikä kaupungissa ollut nähtävillä levottomuuksista muuta kuin seiniin kirjoitetut rohkeat mielipiteet. Toki emme käyneet yliopiston läheisyydessä, jossa nähtävillä olisi saattanut olla muutakin.

Mitä sitten ehdimme Hongkongissa tehdä ja nähdä? Ota tästä vinkit haltuun, jos aikaa on vain kolme päivää

Nouse Victoria Peakille

Hongkongin tunnetuin nähtävyys on Victoria Peak, josta avautuvat upeat maisemat Hongkongin ylle. Sinne mekin halusimme mennä heti loman ensimmäisenä aamuna. Victoria Peakille pääsee joko Peak Tramilla, kävellen vajaan 4 km pituisen kävelyreitin tai taksilla. Koska Peak Tram on näistä suosituin, kannattaa varautua pitkiin jonoihin.

Hotellissa ehdotettiin, että ottaisimme taksin ja tulisimme Peak Tramilla alas. Koska oli viikonloppu, tramin ala-asemalla saattaisi olla ruuhkaa. Päätimme mennä taksilla ja se oli hyvä valinta. Taksit ovat halpoja ja kyyti maksoi Hongkongin saarella eli Centralissa olevasta hotellistamme huipulle 9 €.

Victoria Peakilla oli todella rauhallista ja mielessä kävi ollaanko varmasti oikeassa paikassa. Olin kuullut tarinoita pitkistä jonoista ja valtavasta ryysiksestä. Nyt huipulla katselimme maisemia noin 10 muun ihmisen kanssa.

Maisema Victoria Peakilta

Victoria peak ostoskeskus

Peak tower

The Peak Tower

Maisemien katselun lisäksi Victoria Peakilta löytyy ostoskeskus, jonka uumenissa on muun muassa lukuisia ravintoloita. Kukkulalla oleva The Peak Tower tarjoilee lisää upeita maisemia. Sinne on erillinen sisäänpääsy tai voit ostaa yhdistelmälipun Peak Tramiin. Me emme Peak Towerissa käyneet, vaan meille riitti Victoria Peakin maisemat.

Peak tram lippu

Maisemia peak tramista

Maisemat Peak Tramin penkistä

Palasimme kukkulalta alas Peak Tramilla. Yhdensuuntainen lippu maksoi 37 HKD (n. 4 €). Menopaluu olisi ollut 52 HKD (n. 6 €). Matkustajia oli alaspäin mentäessä niin vähän, että kaikille riitti istumapaikat. Pahimpina ruuhka-aikoina vaunu sullotaan niin täyteen ihmisiä, että vaan nopeimmat ja onnekkaimmat pääsevät istumaan. Ala-asemalla oli vain kourallinen ihmisiä odottamassa pääsyä tramiin, joten mekin olisimme varmasti välttyneet ruuhkilta, jos olisimme päättäneet mennä myös ylöspäin ratikalla.

Lautalla Kowlooniin

Hongkongin kaksi puolta; Central ja Kowloon ovat keskenään hyvin erilaisia. Siinä missä Centralin katukuvassa on business-pukuisia naisia ja miehiä kiiruhtamassa töihin korkeisiin pilvenpiirtäjiin, Kowloonissa näkymä on paljon rosoisempaa. Central on tunnelmaltaan eurooppalainen ja Kowloon kiinalainen.

Centralin ja Kowloonin väliä pääsee näppärästi kulkemaan Star Ferry -lautalla. Yhdensuuntainen matka maksaa vain 0,40 €. Lippuja voi ostaa lauttaterminaalissa olevista automaateista. Ne sylkäisevät poletin, joka laitetaan lauttaportin aukkoon sisäänpääsyä varten.

Star ferry lauttaterminaali

Star Ferry lautalla Kowlooniin

Star ferryllä

Maisemia Star Ferrylta

Kowloonissa on viihdyttävää ihan vain kävellä kaduilla ihmettelemässä paikallista elämää. Rannan tuntumassa olevalla Avenue of Stars -kävelypromenadilla kannattaa käydä ihailemassa Victoria Harborin maisemia. Iltaisin sataman toisella puolella olevien pilvenpiirtäjien upeat valaistukset ovat myös näkemisen arvoisia ja kello kahdeksan aikaan voi ihailla ”A Symphony of Lights” -valoshow´ta, jota on esitetty vuodesta 2004 lähtien.

Kowloonin kadulla

Hääseurue stars of avenuella kowloonissa

Tsim Sha Tsuin kellotorni

Tsim Sha Tsuin kellotorni

džonkki hongkong

Iltaisin risteilyvieraita kuljettaa punapurjeiset džonkit

Kowloonissa on myös muutakin nähtävää muun muassa museoita ja temppeleitä. Meillä ei ollut nyt aikaa niissä käydä, mutta seuraavalla Hongkongin matkalla temppelit kuuluvat ainakin ohjelmaan.

Herkuttele sunnuntaibrunssilla

Sunnuntaisin hongkongilaiset suuntaavat brunssille. Niitä tarjoillaan lähes joka ravintolassa ja suosituimpiin kannattaa tehdä pöytävaraus. Meidän valintamme oli thaimaalainen Mak-Mak, Landmarkissa.
Mak Mak ruokalista

Mak Mak brunssi

Pitaija jäätelöä

Pitaija jäätelöä

Kahden tunnin ajan herkuttelimme thaimaalaisella ruoalla, jota kannettiin eteemme valintamme mukaan. Ruokajuomana toimi erinomaisesti Veuve Clicquot -shampanja. Tarjoilija piti huolen, ettei lasimme päässyt tyhjentymään kertaakaan brunssin aikana. Mak-Makissa shampanjabrunssin hinta-laatusuhde oli hyvä. Maksoimme brunssista noin 60 €/hlö. Hienoimmissa hotelleissa hinta saattaa karata jopa lähemmäs 200 €/hlö.

Shoppaile sydämesi kyllyydestä

Hongkong (kuten myös Macao) on shoppailijoiden paratiisi. Ostoskeskuksia löytyy kaupungista useita ja kaikki mahdolliset brändit aina luksuksesta edullisempiin ketjumerkkeihin ovat edustettuina.

Kowloonin lauttaterminaalissa vain muutaman askeleen päässä on Harbour City. Tämä valtava ostoskeskus on niellyt sisäänsä luksusbrändien upeita liikkeitä kuin myös kansainvälisiä ketjumerkkejä sekä paikallisia merkkejä edustavia liikkeitä. Ylemmistä kerroksista löytyy ravintoloita, joita on aina fine diningista edullisempiin kahviloihin.

Kowloonissa kävimme myös vasta kolme viikkoa sitten avatussa K11 Museassa, joka kannattaa käydä katsomassa vaikkei shoppailusta niin innostuisikaan. Siellä näkyy ostoskeskuksen omistajan rakkaus taiteeseen ja mielenkiintoiset arkkitehtuuriset ratkaisut.

k11 Musea ostoskeskus

k11 musea ostoskeskus

Centralin puolella ostoskeskuksista ei myöskään ole pulaa ja usein ne on rakennettu hotellien yhteyteen. Majoituimme Four Seasons -hotellissa, josta pääsi sisäkautta isoon ostoskeskuskompleksiin.

Tutustu paikalliseen supermarkettiin

Reissuilla on hauska käydä kaupoissa ihmettelemässä valikoimaa, joka usein poikkeaa meille tutustu ja turvallisesta. Minusta on hauska myös salaa kurkkia paikallisten ostoskoreihin. Aina ei mielikuvitus riitä keksimään mitä he korin antimista aikovat valmistaa.

Hotellimme vieressä oli iso ostoskeskus ja sen uumenista löytyi lähin ruokakauppa. Kävimme siellä lähes joka päivä ostamassa juotavaa sekä pientä välipalaa. Marketissa oli erilaisia maistiaisia ja varsinkin perjantaina lähes joka hyllyn välissä oli työntekijä tarjotin kädessä. Me keskityimme maistelemaan lähinnä juomia. Niitä oli aina mehuista viineihin. Kun ihmettelimme ison sake-hyllyn valikoimaa, myyjä tuli luoksemme ja kysyi haluammeko maistaa niistä jotain. Koska meistä kumpikaan ei ollut aikaisemmin maistanut sakea, päätimme kokeilla. Olin yllättynyt, että sen alkoholipitoisuus oli lähellä viiniä. Olin aina luullut saken olevan yhtä vahvaa kuin vodka. Saken ystävää minusta ei tällä reissulla kuitenkaan tullut.

Hongkongin supermarketin sakehyllyt

Sake-hyllyn valikoima paikallisessa marketissa

Nauti hotellielämästä

Majoituimme Centralin Four Seasons -hotellissa, joka toi matkaamme ripauksen luksusta. Saimme upgraden harbour-view huoneeseen, jonka seinän kokoisesta ikkunasta avautui upea näköala Victoria Harbourin suuntaan. Sitä maisemaa kelpasi katsella niin aamulla kuin illallakin.

Hotellin uima-allasalue oli viihtyisä, mutta emme siellä ehtineet viettää aikaa kuin yhden aamupäivän. Hotellin kylpytakit päällä painelimme allasalueelle ja siellä nautimme uimisesta ja auringosta.

Näkymä Four Seasons hotellin ikkunasta

Näkymä huoneen ikkunasta

Four Seasons Hongkong hotellin uima-allas

Kaupungilla vietetyn päivän jälkeen oli mukavaa lepäillä hetki huoneessa ennenkuin lähdimme takaisin valojen sykkeeseen etsimään illallispaikkaa.

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Abba vahanuket

Tukholma – tekemistä Djurgårdenissa

Lehdistömatkan Tukholmaan tarjosi Viking Line

Viking Linen järjestämän lehdistömatkan yhteydessä pääsin tunnelmoimaan vanhan tutun Mariellan kyytiin sekä tutustumaan Tukholman monipuoliseen viihde- ja museotarjontaan.

Lahden toiselle puolelle meidät vei M/S Mariella. Siitä olikin aikaa, kun edellisen kerran olin matkustanut sen kyydillä. Laivaa ei meinannut tuntea samaksi, koska siellä tehtiin perusteellinen remontti neljä vuotta sitten. Illan aikana saimme kuulla myös Mariellan ruokahävikki -projektista, jossa neljän kuukauden aikana hävikki väheni 40 %. Aika huikeaa! Pääsimme kurkkaamaan myös keittiöön, jossa biojäteastian alla oleva vaaka kertoi sinne laitetun ruoan painon sekä euromäärän. Hävikkiä syntyy eniten illallisella, koska ihmiset kokeilevat eri ruokia. Aamupalalla sitä tulee vähemmän, koska moni tietää omat suosikkinsa eikä tarvetta kokeiluun tule.

Viking Line Mariella kahden hengen hytti

Viking Linen viihtyisä kahden hengen hytti

Viking Line Mariella ruokahävikki näyttö

Näyttö kertoo ruokahävikin määrän reaaliajassa

Viking Line Mariella ruokasali

Mariellalla on myös Itämeren paras kahvila. Kaikki kakut ja korvapuustit leivotaan itse. Herkulliset leivonnaiset tekevät hyvin kauppansa. Jos olet menossa lähiaikoina Viking Linen risteilylle, kannattaa mennä maistelemaan The Buffet -joulupöydän herkkuja. Valikoiman on koostanut Ruotsin kokkimaajoukkue ja tarjolla on enemmän kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja kuin aikaisemmin. The Buffet -joulupöytä on tarjolla 26.12. saakka.

Ensi vuonna punaisten laivojen joukkoon liittyy upouusi Viking Glory, joka aloittaa liikennöinnin alkuvuodesta Turku-Tukholma välillä.

Peppi -suurmusikaali tulossa ensi kesänä

Ennenkuin aloitimme tutustumiskierroksen Tukholman Djurgårdenin monipuoliseen antiin, saimme kuulla Pop House Swedenin kuulumisia. Tähän ryppääseen kuuluvat Abba-museo, Pop House hotelli, Circus konserttikeskus sekä Hasselbacken hotelli. Minua kiinnosti näiden joukosta eniten Abba-museo. Ennen kuin meidän sisäiset agnetat ja fridat pääsivät valloilleen kuulimme tarinoita Abban menestyksen vuosista.

Kaikkien Peppi Pitkätossu -fanien kannattaa muuten ensi kesänä suunnata Circukseen, koska siellä esitetään Pepin 75-vuotisjuhlien kunniaksi suurmusikaali. Mies musikaalin takana on kukas muu kuin Abban Björn Ulvaeus. Musikaali saa ensi-iltansa 26.6.2020 ja liput ovat jo myynnissä. Peppi-musikaali kuulosti houkuttelevalle, joten sen voisi ottaa omaankin kesäohjelmistoon.

Circus Djurgården

hasselbacken

Hasselbackenin ravintola

Hasselbackan ravintola Djurgården

Baltic Sea Science -tiedekeskus

Kiertelimme Hasselbackenin kauniissa tiloissa ja nautimme siellä myöhemmin myös lounasta, mutta sitä ennen tutustuimme Skansenilla huhtikuussa avattuun Baltic Sea Science Centeriin. Tiedekeskuksessa pääsee kirjaimellisesti kurkistamaan pinnan alle, sillä valtavat akvaariot näyttävät mitä Itämeren syvyyksistä löytyy. Baltic Sea Science -tiedekeskukseen pääsee samalla lipulla kuin Skansenille ja se sopii mainiosti koko perheelle.

Skansenin aukioloajat ja lippujen hinnat

Baltic sea science

Meduusat baltic sea science

Meduusat ovat kaunista katseltavaa

Baltic sea science

Baltic sea science

ABBA The Museum

Abba museossa käynnistä olin haaveillut jo pidempään, joten siellä käynti oli minulle päivän kohokohta. Abban musiikki tuo vahvasti mieleen lapsuusmuistoja ja laulut kestävät kuuntelua vuodesta toiseen. Museossa on nähtävillä muun muassa esiintymisasuja vuosien varrelta, kultalevyjä ja rekvisiittaa Mamma Mia -elokuvista.

Hauskinta museossa on interaktiivisuus. Siellä pääsee muun muassa esiintymään yhdessä Abban virtuaalijäsenten kanssa. Joko mennään -blogin Rosan kanssa lauloimme ja tanssimme Dancing Queenin tahdissa. Kokeilimme myös karaokea, miksailimme Abban kappaleita sekä esiinnyimme musiikkivideolla. Kaikki tapahtumat mihin museossa osallistuu voi nauhoittaa ja katsella myöhemmin netistä pääsylipussa olevan koodin kautta.

Abba museo sisäänpääsy 25 €/aikuinen ja  9,50 €/lapsi 7–15 v.

abban esiintymisasuja

Merja autossa abbamuseossa

Kuva: Tuukka Ervasti

abba ring

Jos puhelin soi, siihen kannattaa vastata. Toisessa päässä on joku Abban jäsenistä

abba museo

Abba vahanuket

Näyttämötaiteen museo – Scenkonstmuséet

Näyttämötaiteen museo avattiin kaksi vuotta sitten ja siellä pääsee tutustumaan musiikin, teatterin ja tanssin maailmaan. Museossa on nähtävillä soittimia, pukuja ja lavastemalleja. Pelkkään katseluun ei sielläkään tarvitse tyytyä, vaan pääset kokeilemaan musiikin tekemistä, tanssia sekä hauskojen interaktiivisten näyttöjen edessä maskeja.

Sisäänpääsy 14 €/aikuinen, alle 21-vuotiaat pääsevät sisään maksutta.
Keskiviikkoisin museoon on maksuton sisäänpääsy

scenkonstmuseet

Balettipuku-scenkonstmuseet

scenkonstmuseet-tukholma

Lavastemalleja

Mikä Tukholman museoista on sinun suosikkisi?

Seuraathan blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

Towerin linnan näyttelijät

Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Viimeinen lomapäivämme Lontoossa valkeni harmaana ja sateisena. Tällaisena päivänä oli hyvä mennä tutustumaan museoihin tai linnoihin. Valitsimme jälkimmäisen ihan siitä syystä, että se sattui olemaan hotellin nurkilla emmekä olleet siellä aikaisemmin käyneet. Kyseessä oli Towerin linna – tuo pahamainen paikka, joka nykyisin on yksi Lontoon suosituimmista historiallisista nähtävyyksistä.

Linna avautuu sunnuntaisin ja maanantaisin klo 10 ( muina päivinä klo 9). Tähtäsimme lipunmyyntiin juuri kymmeneksi, mutta niin olivat tehneet kymmenet muutkin ja jouduimme tovin jonottamaan vesisateessa. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä, jolloin välttyy jonottamiselta ja niistä saa 10 % alennuksen. Portilla lippu maksaa 30,30 puntaa (sis. muutaman punnan lahjoituksen linnalle).

Kun liput olivat vihdoin käsissä, siirryimme toiseen jonoon, josta pääsimme linnaan. Jono liikkui onneksi nopeasti eikä sateenvarjon alla tarvinnut kauaa värjötellä. Lipun hintaan olisi kuulunut kierrokset Yeoman Wardersin kanssa. Heiltä olisi kuullut mielenkiintoisia tarinoita Towerin historiasta ja sen vangeista. Kierroksia järjestetään puolen tunnin välein. Koska ensimmäistä kierrosta olisi pitänyt odotella 15 minuuttia, päätimme tutustua linnan eri osiin omatoimisesti ja jättää opastuksen väliin.

Jono Towerin linnaan

Tower of London

Towerin linna

Tower linnan historiaa

Towerin linnan historia on julma. Linnan nimen mainitseminen herätti aikoinaan kansalaisissa pelkoa, koska sen tyrmiin teljettiin kaikki, jotka uskalsivat uhmata monarkiaa. Osa vangeista eli kurjissa oloissa eikä teloituksiltakaan vältytty. Linnaan joutui myös korkea-arvoisia vankeja, joilla oli jopa omat palvelijat mukana. Aristokraatteja teloitettiin myös ja kaksi Henrik VIII:n vaimoista pääsi hengestään aviorikosten vuoksi.

Towerin linnan viimeinen vanki oli Rudolph Hess vuonna 1941. Samana vuonna Towerissa tehtiin viimeinen teloitus, jonka kohteeksi joutui saksalainen vakooja Josef Jakobs.

Towerin linna on toiminut vankilan lisäksi myös kuninkaallisten kotina ja siellä toimi aikoinaan myös kuninkaallinen eläintarha. Kuninkaalliset saivat lahjaksi muiden maiden hallitsijoilta eläimiä kuten leopardeja ja norsuja. Linnan henkilökunnalla oli opettelemista eläinten hoidossa, koska ne olivat kuningaskunnassa varsin eksoottisia olentoja. Eläintarha siirrettiin Towerista pois vuonna 1834.

Towerin linna

Towerin kyltit

Towerin linna_lontoo

Kyltti eläimistä towerin linna

Näe upeat kruununjalokivet

Synkän historian lisäksi Tower tarjoaa myös kruununjalokivien säihkettä. Me säntäsimme ensimmäisenä jalokivien luo ja se oli hyvä päätös. Pääsimme sisään ilman jonottamista eivätkä tilat olleet vielä pahasti ruuhkautuneet. Myöhemmin sinne näytti kiemurtelevan pitkä jono.

Kruununjalokiviin kuuluvat muun muassa kruunut, valtikat ja miekat, joita käytetään kruunajaisissa ja muissa virallisissa tilaisuuksissa. Towerissa on näytillä useita kruunuja. Monia niistä ei ole käytetty vuosiin, mutta Imperial State Crown on jatkuvassa käytössä. Kruunussa on 2800 timanttia, 273 helmeä ja lisäksi muita jalokiviä. Kruunu nähdään kuningattaren päässä parlamentin avajaisissa.

Ykkösaarteet ovat vitriineissä, joiden ympäri kulkee liukumatto. Matto kulki aika hitaasti, mutta silti olisin mielelläni katsellut upeita jalokiviä pidempäänkin. Kukaan ei estä toista kierrosta, mutta jonoa ehti kertyä jo sen verran, ettei haluttu mennä uudestaan jonon päähän. Kuvaaminen on tilassa kielletty.

Vartija Towerin linnassa

Täällä vartioin minä!

Älä unohda korppeja

Kruununjalokivien lisäksi yksi linnan nähtävyyksistä ovat korpit. Vanhan tarun mukaan kuningaskunta luhistuu, jos linnoituksen kuusi korppia poistuvat Towerista. Sitä pelkoa ei taida olla, koska lintuja ruokitaan hyvin ja huhutaan myös, että niiden toinen siipi olisi leikattu siten, etteivät ne pääsisi lentämään. Kaiken varalta Towerista löytyy seitsemäs korppi, jos joku kuudesta lähtisi omille teilleen.

Towerin korppi

Valkoinen torni (White Tower)

Valkoisen tornin rakentaminen alkoi vuonna 1077 ja kesti vuoteen 1100 saakka. Rakennustyöt laittoi alulle Wilhelm I. Tornin tehtävä oli suojata Lontoota hyökkäyksiltä ja toimia kuninkaallisena palatsina. Valkoinen torni on Towerin vanhin säilynyt osa ja siellä pääsee tutustumaan muun muassa valtavaan haarniska kokoelmaan.

White tower

White Tower

Hevonen ja haarniska White towerissa

Haarniskat White towerissa

White tower opaste

White towerista (ja muistakin linnan osista) löytyy interaktiivisia opasteita ja filmejä linnan historiasta

Valkoisen tornin jälkeen kiersimme muita linnan rakennuksia, joihin kuuluu muun muassa 1200-luvulla rakennettu keskiaikainen palatsi. Näihin rakennuksiin emme tutustuneet enää niin intensiivisesti, vaan lähinnä kävelimme ne läpi. Mielenkiinnon puuttesta tämä ei johtunut, vaan päivän hieman kiireisestä aikataulusta.

Towerin linnan käytävä

Tower kurisioteetit

Towerin linna keskiaikainen palatsi

Keskiaikainen palatsi

Tower bridge

Linnoitukselta on hienot näkymät Towerin sillalle

Towerin linna on todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos pidät linnoista ja entisajan historiasta, tämä on sinun paikkasi.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin
Vinkkejä Lontooseen

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

Riika sateenvarjo

Riika – loistava kohde tyttöjen viikonlopulle

Kadulta kuuluva humalaisten miesäänien kuoro herätti aamulla. Vilkaisin kelloa ja viisarit näyttivät kahdeksaa. Latviassa on reipasta porukkaa, kun jaksavat laulaa kirjaimellisesti aamuun asti. Kurkkasin ikkunasta kadulle ja vastapäisen baarin edustalla oli pari miestä tupakalla. Horjuvalta näytti heidänkin asentonsa. Laulukuoroa ei ikkunasta näkynyt. Ystäväni heräilivät myös pikkuhiljaa ja siinä vaiheessa kun lähdimme aamupalalle, oli laulajat jo hiljentyneet.

Olimme Riiassa viettämässä ystävämme syntymäpäiviä ja riemuitsimme erityisesti Radi un Draugi -hotellin neljän hengen huoneesta, jonne koko porukkamme mahtui. Siellä tuli ihan ”pyjamabileet” -fiilis, kun yöpuvuissa kikattelimme hassuille jutuille ja röhnötimme sänkyjen päällä. Huone oli lisäksi niin tilava, että sinne sai jokainen levitellä tavaransa eikä tarvinnut pelätä, että niihin kukaan kompastuisi. Kylppäri oli myös iso ja moderni, mitä nyt ihmettelin skottiruutuisia kaakeleita.

Radi un Draugi hotellin julkisivu

Radi un Draugi huone

Neljän hengen huone oli ihan parasta

Tex mex ravintola Riiassa

Perjantai-iltana illastimme meksikolaisessa, jonka sisäpihalla oli Halloween valloillaan

Riian vanhakaupunki

Aamupalalla mietimme päivän ohjelmaa. Porukastamme vain yksi oli käynyt aikaisemmin Riiassa ja siitäkin oli aikaa useampi vuosi. Halusimme nähdä ainakin Mustapäiden talon sekä käydä drinkeillä Radisson Blue hotellin Skyline Barissa. Suurin osa Riian nähtävyyksistä oli sellaisia, joita voisi katsella vain ulkopuolelta, joten emme tehneet kovin tiukkaa päiväohjelmaa. Ostoksille, kahviloille ja vapaamuotoiselle haahuilulle oli myös jätettävä aikaa, joten näillä eväillä lähdimme valloittamaan Riikaa.

Sää oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Sateenvarjo oli kuitenkin laukussa mukana, koska iltapäiväksi oli luvattu sadekuuroja. Kylmä tuuli sen sijaan meni luihin ja ytimiin. Olin lähtenyt aika kevyellä varustuksella matkaan ja hanskat olivat jääneet kotiin. Kävimme muutamassa käsityöliikkeessä ja yhdestä ostin kynsikkäät. Ne lämmittivät käsiä, mutta niiden kanssa kameraa oli helpompi käsitellä kuin sormikkaiden kanssa.

jugendtaloja riiassa

riian vanhankaupungin katunäkymä

Riian vanhankaupungin unesco laatta

riika jugendtaloja

Mustapäiden talo

Hotellimme oli vanhassakaupungissa ja sieltä suuntasimme ensimmäisenä Mustapäiden talolle. Goottilaistyylinen rakennus valmistui 1300-luvulla ja sen alkuperäinen tarkoitus oli toimia saksalaisten poikamieskauppiaiden kerhotalona. Talo kärsi toisessa maailmansodassa pahoja vaurioita ja vuosia myöhemmin rakennus laitettiin maan tasalle. Talon alkuperäiset piirustukset löytyivät myöhemmin ja se rakennettiin uudestaan Riian kaupungin 800-vuotisjuhliin. Ihmettelimme talon kokoa, koska se näytti paljon pienemmältä kuin kuvissa. Hienohan se oli ja talon luona viipyilimme hetken ihmetellen sen koristeellisia yksityiskohtia.

Mustapäiden talo

Mustapäiden talo

mustapäiden talo

Pyhän Pietarin kirkko

Pyhän Pietarin kirkko on vanhankaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Sen 123-metriseen torniin voi  nousta hissillä ihailemaan maisemia. Torniin on pääsymaksu eikä kirkkoakaan pääse ilman lippua katsomaan kuin eteisen lasiovien läpi. Koska olimme myöhemmin menossa Skyline baariin, päätimme että se riittää meille näköalojen katseluun.

pyhän pietarin kirkko

Pyhän Pietarin kirkko

Riian tuomiokirkko

Riian tuomiokirkko on Pietarin kirkon ohella toinen vanhankaupungin suurkirkoista.

Kolmen veljeksen talot

Pujottelimme vanhankaupungin kaduilla ja katselimme kauniita, vanhoja rakennuksia. Kolmen veljeksen talot ovat Riian vanhimpia kivitaloja ja ne toimivat alunperin asuinrakennuksina. Nykyisin taloissa sijaitsee arkkitehtuurimuseo.

Kolmen veljeksen talojen läheltä löytyi Parunāsim Kafe’teeka, joka ulkona olevan kyltin mukaan oli vanhankaupungin romanttisin kahvila. Menimme sinne lämmittelemään ja tilasimme Irish coffeet. Meidät ohjattiin yläkertaan, joka oli tunnelmallisempi kuin pieni alakerta. Kahvila oli täynnä ja palvelu hidasta, mutta onneksi meillä ei ollut kiire. Tarjoilijatytöillä oli varmasti hyvä kunto, kun he kipittivät portaita ylös ja alas kantaen asiakkaille juomia ja herkullisia leivoksia.

Kolmen veljeksen talot

Kolmen veljeksen talot

Riika tynnyreitä ja arkku

restorans 1221

Yksi kaupungin kuvatuimpia ravintoloita

Our lady of sorrows church riga

Our lady of sorrows -kirkko

Lounaspaikan etsintää

Sillä aikaa kun nautimme kahvilan tunnelmasta, oli alkanut sataa. Sateenvarjot piti kaivaa kassin pohjalta ja niiden suojissa kipitimme lähimmän katoksen alle tekemään suunnitelmaa mitä seuraavaksi. Järkevimmäksi vaihtoehdoksi osoittautui lounaspaikan etsintä. Kenties sadekin taukoaisi sillä aikaa, kun olisimme syömässä. Päätimme mennä Daugava-joen toisella puolella olevaan Annas Dārzs (Mūkusalas iela 44) ravintolaan. Olimme saaneet vihjeen tästä viehättävästä paikasta ystävämme pojan tyttöystävältä, joka opiskelee Riiassa. Otimme taksin joen toiselle puolelle ja se maksoi muutaman euron. Taksilla ajaminen on Riiassa edullista. Kunhan ensin varmistaa, että kuskilla on mittari päällä.

Annas Dārzs -ravintolassa oli brunssi buffet. Meille kerrottiin, että brunssi kestäisi vielä tunnin ja sen jälkeen he sulkisivat muutamaksi tunniksi avaten ovet taas illansuussa. Lyhyt aika mietitytti meitä ja kun pöydästä ei löytynyt gluteenittomalle ystävälle oikein mitään, päätimme mennä jonnekin muualle. Kysyimme tarjoilijalta vinkkiä ja hän vihjaisi meille joen toisella puolella olevasta Fazendasta. Hän tilasi meille ystävällisesti taksin ja niinpä kiisimme hetken päästä takaisin Daugavan toiselle puolelle.

Annas darzs

Annas Dārzs -ravintola

Fazenda Riga

Fazenda ravintola

Fazenda muistutti mummolan kammaria ruusukuvioisine tapetteineen ja verhoineen. Neljästä erilaisesta huoneesta koostuva ravintola oli sisustettu ajanpatinoimilla huonekaluilla ja esineillä. Ruokaa odotellessa oli kiva katsella ympärilleen ja havainnoida erilaisia yksityiskohtia. Fazendan ruoka oli hyvää ja sieltä löytyi myös gluteenittomia vaihtoehtoja.

Shoppailua ja drinkkejä Skyline baarissa

Lounaan jälkeen ystävämme lähti tapaamaan poikansa tyttöystävää ja me muut suunnistimme Galleria Rigaan shoppailemaan. Minun kohdallani kierros oli halpa, kun en löytänyt mitään. Koska ostoskeskus sijaitsi Radisson SAS -hotellin lähellä, päätimme poiketa samalla reissulla hotellin 26.kerroksessa olevassa Skyline baarissa. Pimeä oli ehtinyt laskeutua ja vettä satoi edelleen, joten näköaloista ei päästy tällä kertaa nauttimaan. Baarin drinkkilista oli sen sijaan houkutteleva ja tilasimme sieltä jokaiselle erilaiset juomat. Hinnat olivat lähes samaa tasoa kuin Suomessa.

Skyline bar Riga

Skyline Bar

skyline baarin drinkit

Skyline baarin drinkit

 

Ilta folkklubilla

Illalla menimme hotellin lähellä olevalle Folkklubs Ala Pagrabs (Peldu iela 19) klubille. Se oli kymmenen jälkeen jo tupaten täynnä ja vaikutti aluksi epätoivoiselle päästä edes liikkumaan eteenpäin. Klubin perimmäisestä nurkasta löytyi pieni lava, jossa kolmihenkinen ZOÑJ-yhtye esitti huilu-viulu-kitara kombolla irlantilaiselta kansanmusiikilta kuulostavia lauluja. Baaritiskiltä tilattiin juomien lisäksi naposteltavaksi erilaisia sormisyötäviä. Niiden voimin jaksoimme loppuillasta pomppia ahtaalla tanssilattialla yhdessä muiden mukana. Klubilla oli lähinnä paikallisia nuoria aikuisia. Meidän lisäksi siellä ei montaa turistia näkynyt.

Kauppahallin aarteita

Sunnuntaina ehdimme kierrellä Riian keskustorin kauppahalleissa ennen lennon lähtöä. Keskustori on valtavan kokoinen paikka ja siellä saisi kulumaan useita tunteja valikoimaan tutustuen ja suolakurkkuja ym. maistellen. Kojut suorastaan tursusivat värikkäitä käsitöitä ja matkamuistoja. Jos tuliaiset olisivat olleet vielä ostamatta, sieltä niitä olisi löytynyt.

Riika sukkia ja lapasia

Riika keskustori säilötyt vihannekset

Piipahdimme myös Stockmannilla ennen kuin siirryimme syömään lounasta vanhastakaupungista löytämäämme italialaiseen ravintolaan. Sen jälkeen haimme matkalaukut hotellilta ja bussi nro 22 kiidätti meidät lentokentälle.

Riika tuuletti mukavasti päätä arjen keskellä ja tärkeintä tietysti oli päästä juhlimaan yhdessä hyvän ystävämme syntymäpäiviä. Viikonloppukohteeksi Riika sopi hyvin, koska se ei ole suuren suuri kaupunki ja sen ehtii ottaa haltuun myös parissa päivässä. Toki näkemistä jäi vielä toiseenkin kertaan ja taisimme kaikki olla samaa mieltä, että se kerta olisi kesällä, jolloin kaupunki näyttäisi vihreämmän puolensa.

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Tower Bridge

Vinkkejä Lontooseen

Lontoo on suomalaisille tuttu kaupunki. Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja tekemistä sekä näkemistä löytyy aina. Minulle toissaviikkoinen Lontoon matka oli neljäs, mutta tälläkin reissulla tuli koettua paljon kaikkea uutta. Tässä muutama vinkki ja suositus teille, kun seuraava Lontoon matka alkaa häämöttämään.

1. Vaihda Oyster-card lähimaksuun

Ennen Lontooseen lähtöä luin matkablogeista hieman epäuskoisena vinkkejä siitä, ettei Oyster Cardia enää tarvita julkisen liikenteen matkojen maksamiseen. Maksut hoituvat kuulemma kätevästi omalla maksukortilla, jossa on lähimaksuominaisuus. Koska tämän uudistuksen puolesta ei puhunut yksi vaan useampi bloggaajakollega, aloin uskomaan, että kai siinä jotain perää on.

Meillä ei ollut aikaisemmilta Lontoon matkoilta jäänyt Oystereita laatikon pohjalle, joten jos olisimme halunneet sitä käyttää, olisi pitänyt ensin ostaa kortti (5 puntaa) ja sen jälkeen ladata siihen saldoa. Lähimaksulla maksaminen oli huomattavasti helpompaa. Sitä käytettiin samalla tavalla kuin Oysteria eli ennen metroon menemistä ja sieltä poistuessa käytit korttia portin lukulaitteessa. Bussissa maksukorttia käytettiin lukijassa vain sinne noustessa.

Lontoon bussi

Lähimaksulla voit maksaa myös bussissa.

Liikuimme metrolla ja bussilla pääosin keskustassa ja päiväkohtainen veloitus oli noin 4 €. Metromatka lentokentältä (Heathrow) keskustaan oli 8,60 € / suunta. Lähimaksulla maksettaessa on samanlainen päivittäinen ”maksukatto” kuin Oysterissa. Kun raja tulee täyteen, loppupäivän matkustaa ilmaiseksi. Jos käyttää vyöhykkeitä 1-2 keskustan alueella, päivittäinen maksukatto on 7 puntaa (tilanne 10/2019)

Kerran poistuin kotoa -blogin Noora on kirjoittanut kattavan postauksen metrolla liikkumisesta Lontoosta. Sieltä löytyy lisätietoa myös lähimaksulla maksamisesta. Ota Nooran vinkit haltuun täältä

2. Valitse hotelli hyvien kulkuyhteyksien varrelta

Yövyimme tällä reissulla The Chamberlain-hotellissa lähellä Tower Bridgea. Heathrown lentokentältä hotelliin pääsi metrolla yhdellä vaihdolla. Oli kyseessä sitten Lontoo tai joku muu suurkaupunki, valitsen hotellin aina hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Jos majoitus on lähellä keskustaa, se on myös aina plussaa.

Chamberlain hotellin sänky

Chamberlainin huone oli oikein viihtyisä

Jos viipyy kaupungissa vain pitkän viikonlopun, ei kannata säästää väärässä paikassa ja valita edullista majoitusta keskeltä-ei-mitään, josta pääsee hyvällä tuurilla ehkä kerran tunnissa keskustaan. Tällaisiä valintoja on joskus tullut tehtyä, esimerkiksi ensimmäisellä Kroatian reissulla ja silloin harmitti, kun siirtymisiin meni paljon aikaa.

The Chamberlainia voin suositella muutenkin. Sijainnin lisäksi plussaa tuli moderneista ja siisteistä huoneista. Miinusta antaisin kokolattiamatosta, joka valitettavasti tuntuu olevan aika yleistä lontoolaisissa hotelleissa sekä ankeasta näköalasta sisäpihalle.

3. Jos vahdinvaihto on nähty, miten olisi kuningattaren henkivartijan vaihtoseremonia

Buckinghamin palatsin edusta kuhisee aamupäivisin väkeä, kun turistit kilpailevat parhaista paikoista missä seurata vahdinvaihtoa. Omat kokemukseni vahdinvaihdosta ulottuvat 80-luvulle, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Lontoossa ja tottahan toki silloin piti päästä katsomaan tuota legendaarista seremoniaa. Nyt olisi ollut kiva mennä verestämään muistoja, mutta vahdinvaihtoa ei ollut lauantaina. Päivät vaihtelevat jonkin verran, joten kannattaa tarkistaa ajankohdat virallisilta sivuilta. Vahdinvaihto alkaa yleensä klo 11.

Vaihdinvaihto siirtyminen

Vahdinvaihto hevoset ja vahdit

Kuningattaren vahdit hevosen selässä

Pääsimme sen sijaan seuraamaan kuningattaren henkivartijan vaihtoseremoniaa (Changing The Life Guard Ceremony). Tämä tapahtuu päivittäin klo 11, paitsi sunnuntaisin klo 10. Tämä seremonia ei ole niin tunnettu kuin palatsin edustalla tapahtuva vahdinvaihto, joten väkeä ei ollut läheskään niin paljon paikalla. Ratsailla olevia vartijoita pääsi näkemään lähes kosketusetäisyydeltä, koska aluetta ei oltu rajattu aidoilla.  Tarkemmat tiedot aikatauluista ym. löydät täältä.

4. Aamiainen Sky Gardenissa

Sky Gardenista on tullut Lontoon in-kohde ja sinne haluavat nyt kaikki. Walkie Talkie -pilvenpiirtäjän 37.kerroksessa oleva puutarha ihastuttaa upeilla näköaloillaan. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta liput tulee varata hyvissä ajoin netistä. Varausikkuna Sky Gardeniin on auki aina kolme viikkoa eteenpäin. Voit myös kokeilla onneasi ilman varausta, mutta sisäänpääsy on epävarma ja huonoimmassa tapauksessa et pääse ala-aulaa pidemmälle.

Sky Garden

Sky Garden aamiainen

Aamiaisvalikoima ei ole kovin iso. Tarjolla on enemmän makeita kuin suolaisia vaihtoehtoja.

Sky garden view

Sky garden inside

Joko mennään -blogin Rosalta sain kullanarvoisen vinkin miten Sky Gardeniin pääsee ilman, että tarvitsee kyttäillä aikaikkunoita ja vapaita lippuja verkkosivulta. Kun tekee pöytävarauksen Sky Pod baariin, pääsee samalla varauksella myös Sky Gardeniin. Varauksesta saa vahvistuksen sähköpostiin sekä ohjeet saapumiseen. Tein meille pöytävarauksen sunnuntaiaamuksi klo 9.30.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja pääsimme hissillä ylös jo ennen puolta. Halusimme aluksi katsella paikkoja ja nousimme portaat ylös. Siellä oli meneillään aamujooga, joten osa tilasta oli suljettu nauhoilla. Kierroksen jälkeen menimme tutustumaan kahvilan tarjontaan. Kahvihammasta kolotti jo sen verran, ettei juomavaihtoehtoa tarvinnut kauaa miettiä. Kahvikupillinen sai kaveriksi panniinin. Tarjoiluja sai jonkin aikaa odotella. Palvelu oli aika hidasta.

Sky Gardenin näköalat ovat huikeat ja kevyeen aamiaiseen se on ihan suositeltava paikka. Jos kaipaat tuhdimpaa vaihtoehtoa, niin sitten kannattaa aamupala nauttia jossain muualla ja ottaa Sky Pod baarissa vaikka päivän ensimmäiset kuohuvat tai jotain makeaa.

5. British museum ja muut ilmaiset museot

Lontoo on tunnettu museoistaan ja mikä parasta, suurimpaan osaan niistä pääsee ilmaiseksi sisälle. Me valitsimme vierailukohteeksi British Museumin, joka on yksi maailman suurimmista sekä myös vanhimmista museoista.

Kokoelmista löytyy aarteita maailman eri kolkista ja sitä on kartutettu vuosien varrella lahjoituksilla sekä ostoilla. Minua kiinnosti eniten muumiot ja niitä menimme katsomaan ensin. Pidin myös antiikin Kreikan ja muinaisen Egyptin veistoksista sekä Lähi-Idän osastosta, jossa oli kauniita esineitä. Museon kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat muumioiden lisäksi hieroglyfien sanakirja Rosettan kivi sekä Lindowin mies, joka löytyi Cheshiren seudulta suosta. Hän oli kokenut yli 2000 vuotta sitten rituaalimurhan.

British museum

Antiikin kreikan veistoksia

British museum veistos

british museum

Great court_british museum

British Museumin miljoonia esineitä ei ehdi päivässä eikä kahdessa katsoa, mutta museon voi ottaa haltuun pieni pala kerrallaan. Ensi kerralla haluaisin istahtaa hetkeksi lukusaliin, jossa aikoinaan myös Karl Marx ja Mahatma Gandhi viettivät aikaa.

6. Piipahda Camden Townin markkinoilla

Camden Townin markkinat ovat aikamoista hulabaloota, mutta ehkä juuri sen vuoksi, ne kannattaa käydä katsomassa omin silmin. Markkinakojuista voit tehdä mitä ihmeellisimpiä löytöjä ja ruokakojut kutsuvat luokseen herkullisilla tuoksuilla. Valinnan varaa on runsaasti, pidät sitten thaimaalaisesta, intialaisesta tai Britannian omasta herkusta fish & chipsista. Vegaaneille näytti myös olevan hyvin tarjontaa. Olimme paikalla sopivasti lounasaikaan ja kiertelimme kojuja vesi kielellä. Kylmä tuuli ajoi meidät kuitenkin sisätiloihin syömään.

camden town

Camden town katukuvaa

camden town kanaali

camden market

camden market

Camden Town oli mielenkiintoinen paikka ja se toi etäisesti mieleen Tallinnan Telliskiven ja kyllä sieltä löytyi ripaus Berliiniäkin.

7. Nauti kauniista Hyde Parkista

Hyde Park on Lontoon kauneimpia puistoja. Siellä risteilee kävelyteitä kauniiden kukkaistutusten ja pensaiden välissä. Kävelimme aluksi puiston keskellä olevalle tekojärvelle, jonka edustalla oleva kahvila houkutti puoleensa. Ehdotinkin miehelle, että pitäisikö istahtaa hetkeksi. Olimme kuitenkin matkalla katsomaan prinsessa Dianan muistoksi tehtyä suihkulähdettä ja askeleet veivät vauhdikkaasti siihen suuntaan ja kahvila jäi.

Princess wales memorial walk laatta

Hyde park

Hyde parkin orava

Hyde park kahvila

Hyde parkin sorsat

Prinsessa Dianan muistoksi tehty vesiallas

Prinsessa Dianan muistoksi tehty vesiallas

Vaikka oli syksyisen viileä päivä, näkyi järvellä useita polkuveneitä. Voi vaan kuvitella, miten ihanaa siellä olisi veneillä aurinkoisella kesäsäällä. Prinsessan muistolle tehty suihkulähde löytyi vihdoin, vaikka sinne oli aikamoinen kävelymatka. Se muistutti enemmän kahluuallasta kuin suihkulähdettä ja pienet lapset tepastelivat siellä paljain jaloin.

Oletko käynyt Lontoossa? Paljasta kommenttikentässä omat vinkkisi!

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin
Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Greenwich park view

Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin

Pilvien raosta pilkottava aurinko ja 15 asteen lämpötila saivat lokakuisen aamupäivän tuntumaan lämpimältä. Lontoossa sataa aina, näin olin kuullut ennen lähtöämme, mutta nyt ilma näytti kaikkea muuta kuin sateiselta. Olimme aamulla ajelleet metrolla Buckinghamin palatsin nurkille ja sieltä kävelimme Thames-joen varteen. Tänään olisi täydellinen päivä mennä jokiristeilylle – ainakin sään suhteen.

Thamesin risteilylle

Blogiani pidempään seuranneet tietävät minun pitävän jokiristeilyistä, joilla yritän käydä aina kun sellainen on mahdollista. Vaikka Lontoossa on tullut käytyä useamman kerran, on Thamesin risteily jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Nyt piti korjata tilanne ja ostimme liput (13 £/hlö) Westministerilta Greenwichiin. Lippuja oli tarjolla joko yhdensuuntaisia tai vaihtoehtoisesti risteily, jossa laiva kävi Greenwich Pierillä kääntymässä ja palasi takaisin Westministerille.

Thames taustalla London eye

Thamesin jokiristeilyllä

Meitä kiinnosti Greenwich, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin käynyt. Monelle se on tuttu nimenä aikavyöhykkeiden perustana olevasta Greenwich Mean Timesta (GMT). Greenwich kuuluu myös Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Laivan yläkerran kansipaikat olivat jo lähes täynnä, kun viimeisten joukossa juoksimme laivaan. Koska matka kesti vain tunnin, päädyimme seisoskelemaan kaiteen vieressä. Mies haki meille alakerran baarista juotavat ja niitä hörppien kuuntelimme kaiuttimista selostusta joen varressa olevista nähtävyyksistä. Opastus ei tullut nauhalta, vaan yksi laivan työntekijöistä kertoi persoonallisella ja hauskalla tavalla ohikiitävistä nähtävyyksistä sekä joen varressa olevista taloista ja niiden kuuluisista asukkaista.

Albert bridge, Thames

Albert Bridge, joka tunnetaan poikkeuksellisesta vaaleanpunaisesta väristä

Brasialainen koulutusalus U27

Brasialainen koulutusalus U27

Tower Bridge

Tower Bridge

Tower Bridge

Upea Tower Bridge edestäpäin

Canary Wharf

Canary Wharf

Greenwich – aikavyöhykkeiden keskipiste

Kun laiva saapui Greenwichin laituriin, emme voineet olla näkemättä historiallisen purjelaiva Cutty Sarkin korkeita mastoja. Laiva oli upea, mutta tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Laivaan pääsee tutustumaan tarkemmin pääsymaksua vastaan, mutta meillä vatsat kurni siihen malliin, että lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

Cutty Sark joelta päin

Cutty Sark

Cutty Sarkin mastot

Cutty Sark

National Maritime Museum

Lounaan jälkeen kävelimme hetken yliopistoalueella ja sieltä menimme merimuseoon (National Maritime Museum). Lontoossa on paljon asioita, joista pidän ja yksi niistä on ilmaiset museot. Niihin on helppo piipahtaa vaikka hetkeksi ilman painetta siitä, että kun on maksanut kalliin lipun, siellä täytyy viettää useita tunteja. Näitäkin kokemuksia muualta maailmalta on.

Merimuseo on taivas merenkäynnin historiasta kiinnostuneelle. Nähtävillä on muun muassa Elisabethin ajan kaljuunoiden pienoismalleja, lordi Nelsonin univormu Trafalgarin taistelusta sekä prinssi Frederickin kullatuilla merenneidoilla, simpukoilla ja seppeleillä koristeltu pursi. Perheen pienimmätkään eivät tylsisty, kun heille on tarjolla leikkialue, jossa voi esimerkiksi kokeilla laivan ohjaamista.

Greenwichin yliopisto

Komea yliopistorakennus

National Maritime Museum

National Maritime Museum

National Maritime museon figuurit

Sea is history teksti

Frederickin pursi National Maritime Museo

Greenwich Park ja nollameridiaani

Kun merimuseo on kävelty läpi, voi siirtyä viereiseen Queen´s houseen. Se oli alkujaan tarkoitettu Jaakko I:n puolison, Annen, asunnoksi mutta hän ei ehtinyt taloa koskaan nähdä, koska menehtyi rakennustöiden aikana. Talosta tuli sittemmin Kaarle I:n puolison, Henrietta Marian, asunto. Henrietta oli viimeinen kuninkaallinen, joka talossa asui. Vaikka taloon on vapaa pääsy, jätimme sen väliin ja suuntasimme kohti Greenwich Parkin kukkulaa.

Greenwich Park oli aikoinaan kuninkaallisen palatsin piha. Puiston on suunnitellut sama ranskalainen arkkitehti, joka on piirtänyt Versaillesin puutarhan. Kukkulan laelta on hienot näköalat Thamesille sekä Lontoon ylle. Maisemien lisäksi kukkulan päällä on Royal Observatory, jonka läpi kulkee nollameridiaani. Olin hieman pettynyt, että tämä läntisen ja itäisen pallonpuoliskon jakava meridiaani sijaitsi maksullisessa observatoriossa (sisäänpääsy 16 £/hlö). Kotiläksyt olivat jääneet tekemättä, koska luulin sen olevan kukkulan laella olevassa puistossa.

Greenwich park

Greenwich park – tuonne kiivetään seuraavaksi

Royal Observatory

24 tunnin kello Royal observatory Greenwich

Harvinainen 24 tunnin kello

Royal observatory

Greenwich park view with people

Katsoin puhelimen askelmittarista päivän aikana kertyneet kilometrit ja niitä oli jo 15. En enää ihmetellyt lainkaan miksi jalat tuntuivat niin väsyneiltä. Mietimme millä palaamme hotellille. Vaihtoehtoina oli joko DLR (metro) tai bussi. Hetken päähänpistosta hyppäsimme bussiin, kun nopeasti katsoin pysäkillä, että se kulkisi hotellin lähellä olevan kadun kautta.

Bussimatkasta tulikin sitten odotettua pidempi. Bussi kyllä kulki katsomaani katua pitkin, mutta vain Thames-joen toisella puolella eli meidän näkökulmasta väärällä puolella. Kiertelimme ja kaartelimme bussilla lähes tunnin ennenkuin pääsimme lähelle metroasemaa ja sieltä hotellille. Bussilla liikuttaessa pitäisi selvitellä tarkemmin reitit, mutta tulipa pientä seikkailua taas kerrakseen.

Greenwich oli mukava päiväretkikohde ja jos Lontoon reissulla suinkin on aikaa, siellä kannattaa käydä. Nähtävyyksien lisäksi paikasta löytyy kivoja ravintoloita, pubeja sekä kauppoja. Ajan saa mukavasti kulumaan ja nähtävää riittää kaikenikäisille.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Vinkkejä Lontooseen
Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

sunjin ranta

Näin valitsen matkakohteen

Kirjoitin taannoin erään postauksen alkuun, että matkakohteen valinta tekee päässäni sellaista sykkyrää, ettei siitä parhaimmat aivotutkijatkaan saisi mitään tolkkua. Valintaan liittyy niin moni asia ja kun upeita kohteita on maailma pullollaan, ei päätöksenteko ole aika helppoa. Tässä omiin valintoihin liittyviä seikkoja, joilla yritän sitä päässäni olevaa sykkyrää selvittää.

1. Ollaanko matkalla viikonloppu, viikko vai kaksi

Jos aikaa on vain pitkä viikonloppu, matkakohde luonnollisesti kohdistuu johonkin lähelle. Euroopan kohteet ovat silloin valttia. Kun aikaa ei ole paljon, ei kannata lentää kauas. Kohteeseen pitää olla suorat lennot, koska välilaskuilla kikkailu vie myös kallisarvoista aikaa. Viime talvena pähkäilin juuri näiden asioiden kynnyksellä, kun huomasin kalenterista, että kahden viikon päässä olisi sopiva viikonloppu pikku reissulle. Kohteeksi valikoitui Vilna. Sinne oli suora ja lyhyt lento. Vilna oli myös sopivan kokoinen viikonloppureissua ajatellen.

Jos aikaa on viikko tai parhaimmassa tapauksessa kaksi, voi katsetta suunnata jo kauemmaksi. Pari vuotta sitten vietimme syksyllä viikon Singaporessa. Vaikka se on kaukana, se oli hyvä valinta suorien lentojen ja hyvien aikataulujen vuoksi. Viikon aikana ehti hyvin tutustua paikalliseen menoon eikä tarvinnut tukka putkella singahtaa paikasta toiseen. Voisin jatkossakin lähteä viikoksi johonkin Aasian kaupunkiin, varsinkin jos on suorat lennot tarjolla.

Kaksi viikkoa reissussa on minulle jo aikamoista luksusta. Siihen voi kivasti ympätä useamman kohteen, kuten teimme toissa kesäisellä Kalifornian road tripillä. Viime jouluna vietimme kaksi viikkoa Krabilla, Thaimaassa. Jälkikäteen ajateltuna se oli pitkä aika olla samassa kohteessa. Toki silloin oli ajatuksena vain rentoutua ja ladata akkuja kiireisen syksyn jälkeen. Jos nyt olisin lähdössä joulumatkalle, niin vaihtaisin viikon jälkeen paikkaa.

Merja Trakain linnan edustalla

Vilnan matkalla kävin tutustumassa Trakain linnaan. Retkiseuraksi sain ukrainalaisen mummon, joka otti minusta tämän kuvan.

2. Matkaseura

Matkaseura sanelee myös minne mennään. Minä voisin matkustaa ihan minne vaan (jos nyt kaikki sotatilassa tai muut vaaralliseksi luokitellut maat jätetään pois laskuista), joten reissukaverin mieltymykset nousevat isoon rooliin matkakohteen valinnassa. Useimmiten matkustan joko perheeni, siskoni tai ystävieni kanssa.

Viime talvena lähdin yksin Vilnaan. Matkan päätin kahta viikkoa aikaisemmin enkä viitsinyt niin viime tingassa edes kysellä ketään mukaan. Vaikka yksin reissuun lähtö vähän jännitti, niin se jätti kuitenkin kipinän siihen, että voin tehdä niitä jatkossakin. Varsinkin kun omalla bucket-listalla on kohteita, joihin en välttämättä ketään saa seuraksi.

Olipa matkassa mukana sitten kuka tahansa, niin yleensä on matkakohteesta päästy hyvään yhteisymmärrykseen. Usein reissusuunnitelmat ovat saaneet alkunsa viattomasta ”Olisipa ihana lähteä jonnekin” lauseesta ja muutamia hetkiä myöhemmin on lentoliput sähköpostissa.

galatan_torni_istanbul

Ihana Istanbul, jossa olen käynyt kolme kertaa siskoni kanssa. Ensimmäisellä reissulla oli myös äiti mukana.

3. Mikä on rahatilanne?

Matkaan käytettävissä olevat rahat näyttelevät myös isoa roolia tulevan kohteen valinnassa.  Jos mieli tekee toiselle puolelle maapalloa ja tilin saldo riittää vain Tukholman risteilyyn, niin siinä joko lähdetään risteilylle tai säästetään lisää pidempää matkaa varten.

Viikonloppumatkoja saa edullisesti, mutta pidemmät reissut tarvitsevat enemmän suunnittelua ja säästämistä. Niitä ei tehdä hetken mielijohteesta vaan arvioidaan paljonko rahaa voisi kulua ja tehdään säästösuunnitelma.

Matkablogeista löytyy nykyisin kivasti budjettipostauksia, joista voi kurkata minkä verran oma unelmakohde syö euroja. Ennen Kalifornian road tripiä lueskelin ahkerasti blogeista minkälaisia summia matkaan oli käytetty. Se auttoi kummasti oman matkabudjetin suunnittelussa.

golden_gate_san_francisco

4. Vuodenaika ja lomat

Vuodenajoilla ja lomilla on myös vaikutusta matkakohteen valintaan. Kesällä matkat suuntautuvat joko kotimaahan tai sitten johonkin päin Eurooppaa. Kesällä on myös – ainakin minulla – ne pisimmät lomat. Harvemmin tulee kuitenkaan Välimerta kauemmaksi lähdettyä. Poikkeuksen teki toissa kesänä tehty Kalifornian reissu.

Kesäkuukausina Välimeren maiden lämpötilat nousevat usein paahtavan kuumiksi. Vaikka lämpimästä tykkäänkin, ei yli 40 asteen kuumuus ole enää mukavaa. Viime kesänä Mostarissa saimme hikoilla kunnolla 42 asteen lämmössä. Kylmä appelsiinimehu meni vauhdilla kurkusta alas ja vettä kului myös monta pulloa.

Talvikuukausina suuntaan mielelläni johonkin lämpimään. Kun lomapäiviä yhdistelee, niin voi parhaimmassa tapauksessa saada kahden viikon loman, jolloin ehtii jo kauemmaksikin. Kevät ja syksy tarjoavat monia hyviä vaihtoehtoja. Suomessa on vielä viileää, mutta muualla Euroopassa alkaa olla lämmintä eivätkä kohteet ole vielä täynnä muita turisteja.

Toki pitää muistaa tarkistaa kohdemaan säätilanne. Varsinkin, jos haluaa aurinkoa eikä kaatosadetta. Balille kannattaa matkustaa kesällä, koska siellä on silloin meidän mittapuun mukaan parhaimmat kelit. Toisella puolella maapalloa vuodenajat menevät päinvastoin kuin meillä. Kun  meillä on talvi, Australiassa nautitaan kesästä.

neretva joki stari most sillalta kuvattuna

Neretva-joki Stari most sillalta kuvattuna

5. Uusi kohde ainakin kerran vuodessa

Meillä kaikilla on varmasti niitä omia lempparikohteita, jonne tekee mieli aina uudestaan ja uudestaan. Minultakin niitä löytyy ja yksi tälläinen kohde on Espanja. Sen maan haluaisin koluta kunnolla, mutta siitä huolimatta en halua joka reissullani mennä Espanjaan.

Matkakohdetta valitessa hauan nähdä myös uusia kohteita. Pyrin siihen, että ainakin kerran vuodessa käyn jossain minulle tuntemattomassa maassa. Tänä vuonna niitä on tullut jo useampia ja uteliaisuus maailmaa kohtaan on vaan lisääntynyt.

peking_taivaan temppeli

Kiina on yksi tämän vuoden uusista maista

6. Hyvät matkatarjoukset ja houkuttelevat esitteet

Sähköpostiin kilahtaa erilaisia matkatarjouksia lähes päivittäin. Jos on sopivasti vapaata tiedossa ja hyvä tarjous tupsahtaa nenän eteen, niin parhaimmassa tapauksessa sitä löytää itsensä pian lentokentältä.

Moni matkatoimisto on jo luopunut esitteistä, koska matkojen ostaminen verkosta on kasvanut eikä paksuja pumaskoja kannatta enää painaa. Kaikki eivät ole niistä kuitenkaan luopuneet ja mielelläni selailen myös vanhoja kunnon paperisia esitteitä, vaikka sama tieto löytyisikin netistä. Esitteitä selailemalla leikin usein ajatuksella ”minne lähtisin, jos rahaa ja aikaa olisi rajoittamattomasti”.

Esitteiden lisäksi selailen myös matkatoimistojen verkkosivuja. Hyvistä sivuista voisin mainita Albatros Travelin.  Heillä on iso valikoima erilaisia kohteita ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Kun Albatrosin uutiskirje kolahtaa sähköpostiin, se saa aina matkakuumeen nousemaan. Matkatoimistojen sivuilta löytyy muutenkin hyviä vinkkejä. Vaikka en olisi heiltä matkaa ostamassa, voin kurkistella minkälaista kohdetietoutta heiltä löytyy ja säästän näin omaa aikaa.

Lake Louise, Kanada

7. Inspiraatiota matkalehdistä, blogeista ja somesta

Suomessa ilmestyy kaksi matkalehteä, joiden molempien tilaajiin kuulun. Niistä on kiva löytää artikkeleita uusista, minulle tuntemattomista kohteista. Mutta on kiva lukea myös niistä paikoista, joissa olen jo käynyt. Yleensä lehdet tulee luettua kannesta kanteen. Matkalehtiä en heitä pois, vaan minulla on kaappi täynnä vanhoja numeroita. Jos olen lähdössä uuteen kohteeseen, etsin käsiini ne numerot, joissa on kyseisestä maasta kirjoitettu.

Luen paljon matkablogeja ja huomaan kirjoittavani usein kommenttikenttään ”Kuulostaa kivalta kohteelta. En ole käynyt, mutta haluaisin.”. Viime aikoina varsinkin Ateenasta ja Meteorasta kirjoitetut postaukset ovat saaneet matkakuumeen roihuamaan. Toinen houkutteleva kohde on Islanti. Sieltä kertovia postauksia voisin lukea loputtomiin.

Blogien lisäksi somekanavista saa hyviä vinkkejä matkakohteen valintaan. Instagramista löytää vaikka mitä ihanaa. Täytyy vaan pitää mielessä, että osa kuvista on niin käsiteltyjä, ettei paikan päällä välttämättä näytä samalta.

Instagramin lisäksi myös Youtubesta löytyy vaikka mitä materiaalia eri matkakohteista. Myönnän, etten ole osannut sitä käyttää matkakohteiden etsintään. Sen sijaan ennen Kilimanjarolle ja Elbrukselle lähtöä, katselin Youtubesta siellä käyneiden videoita. Oli hauska katsella etukäteen muiden kokemuksia samasta paikasta, jonne itse oli suuntaamassa.

Elbrusin rinteillä

Miten sinä valitset matkakohteen?

Seuraathan blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

Kolmen kirjan nidepuolet kanervan vieressä

Matkabloggaajan syksyn kirjavinkit

Lukeminen on ihanaa. Olen tykännyt kirjoista ja lukemisesta jo pikkutytöstä lähtien. Muistan vieläkin miten kirjastossa käynnit olivat yksi viikon kohokohdista. Uutta luettavaa piti lähteä hakemaan lumisateessa lauantaina vaikka polkupyörällä. Kirjastosta palasin aina kassi täynnä kirjoja.

Lukeminen on viime vuosina harmikseni jäänyt muiden askareiden alle, mutta kesällä pääsin taas rakkaan harrastuksen pariin. Löysin kirjastosta muutamia kivoja kirjoja, joista ajattelin nyt vinkata teillekin. Vinkkilistalle pääsi myös vanhempia suosikkeja, jotka eivät mahtuneet mukaan viime kesän kirjavinkkeihin.

Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset

Kirjan aukeama Ökyrikkaat aasialaiset

Tämä kirja tarttui mukaan kirjaston uutuushyllystä. Laina-aikaa sillä oli vain viikko ja kun sivuja oli yli 500, olin aluksi epäileväinen ehdinkö lukea sitä ajoissa. Ensimmäiset sata sivua menikin kirjan lukuisiin hahmoihin tutustuessa ja tarina tuntui junnaavan paikallaan. Olin jo aikeissa luovuttaa, mutta onneksi jatkoin. Koska kun juonittelut pääsivät kunnolla vauhtiin, ei kirjaa olisi malttanut laskea käsistään.

Kirja kertoo newyorkilaisesta Rachelista, jonka poikaystävä Nicholas pyytää häntä kesäksi kotikonnuilleen Singaporeen. Siellä on tarkoitus osallistua Nicholaksen parhaan kaverin häihin ja tavata ensimmäistä kertaa miehen sukua. Nicholas ei ole kuitenkaan muistanut kertoa, että hänen perheensä on upporikas ja sen lisäksi hän on yksi Singaporen tavoitelluimmista poikamiehistä. Rachel joutuu aikamoiseen pyöritykseen, kun sekä Nicholaksen äiti että entiset tyttöystävät yrittävät laittaa kapuloita rattaisiin ja rikkoa nuorenparin suhteen.

Harvoin tulee aasialaisista miljönääriperheista luettua, joten heidän elämäntyylinsä kuulostaa aika uskomattomalta. Ihmettelyn lisäksi kirja herättää ikävän Singaporeen ja sen herkullisiin ravintoloihin. Se mikä aiheutti ärsytystä oli valtava määrä hahmoja ja aluksi oli vaikea pysyä mukana kuka on kuka. Sen helpottamiseksi kirjan ensimmäiselle aukeamalle oli tehty sukukaavio, josta pääsi tarkistamaan sukulaissuhteet.

Rauli Virtanen: Reissukirja

Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen ei esittelyjä kaipaa. Hänen kirjansa on hieno nojatuolimatka maailman eri maihin. Kirja alkaa lapsuuden telttaseikkailuista ja siitä tarina alkaa vyörymään rahtilaivalla kohti Brasiliaa. Kansien väliin mahtuu myös vaarallisia tilanteita, väkivaltaa sekä vatsan kurinaa kun palkkashekkiä ei kuulu.

Ristiriitaa herättää kuitenkin toisten matkalijoiden arvostelu ja hieman ylimieliseksi kohoava asenne kirjan loppua kohden. Jos ne jättää huomioimatta, on kirja varsin viihdyttävää luettavaa.

Nura Farah: Aavikon tyttäret

Aavikon tyttäret -kirjan kansi

Aavikon tyttäret kertoo Khadijasta, joka asuu veljensä ja äitinsä kanssa leirissä Somalian aavikolla. Khadijasta on epäreilua, että veli saa juoda viimeiset maitotilkat, kun oma vatsa kurisee nälkää. Äiti myös keksii pojasta sankaritarinoita muiden leiriläisten iloksi, jotka eivät aina edes pidä paikkaansa. Kaikesta huolimatta Abdi on hänelle rakas veli, jota hän tarvittaessa myös puolustaa. Kun veli kuolee myrkyllisen käärmeen puremaan, tukeutuvat äiti ja tytär leirissä yhä tiiviimmin toisiinsa.

Kirjassa eletään 1950-luvun puoliväliä ja tarinan edetessä Khadija kasvaa pikkutytöstä aikuiseksi naiseksi ja äidiksi. Elämä aavikolla paimentolaisleirissä on karua ja pitkän kuivankauden aikana nälkää näkevät niin ihmiset kuin eläimetkin.

Islamin usko on kirjassa vahvasti mukana. Leirin naiset eivät anna Khadijan äidin surra rauhassa miestään, joka menehtyi kamelivarkaiden hyökättyä leiriin. Sureminen aiheuttaa heidän mukaansa kärsimystä miehelle tuonpuoleisessa. Kirjassa käsitellään myös tyttöjen silpomista ja kaikista herkemmille en suosittele kyseisen kohtauksen lukemista.

Katy Colins: Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa

Kolme kirjaa Seikkailuja yksinäisille sydämille

Katy Colinsin kirjoihin törmäsin kirjastossa, kun etsin luettavaa kesälomareissulle. Mukaani tarttui sarjan ensimmäinen ”Seikkailuja Yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa”. Kannessa luvattiin romantiikkaa ja komediaa Bridget Jonesin tyyliin. Enempää ei tarvittu. Kirja lähti kanssani Kroatiaan.

Matkan aikana en ehtinyt kirjaa avata kertaakaan, mutta koska kansi lupaili niin paljon, halusin lukea sen reissun jälkeen. Kesämökin terassilla pääsin kirjan päähenkilön Georgian mukaan ryhmämatkalle Thaimaahan, jonne hän lähti parantelemaan sydänsurujaan. Sulhanen oli tehnyt katalan tempun ja jättänyt Georgian juuri häiden kynnyksellä. Georgia päätti ettei jää kotiin suremaan, vaan lähtee matkalle, koska sitä hän on aina halunnut.

Matkan alku ei lupaa hyvää ja useampi asia menee ryhmämatkalla pieleen. Georgia päättää irtaantua ryhmästä ja lomailee loppumatkan yksin. Siellä hän kohtaakin elämänsä miehen.

Kirja on hauska lukuelämys romanttisista komedioista sekä Thaimaasta pitäville. Ilokseni huomasin, että sarja jatkuu kahdella jatko-osalla, joissa seikkaillaan Intiassa ja Chilessä. Kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, mutta jos luet koko sarjan kronologisessa järjestyksessä, se auttaa ymmärtämään taustoja paremmin.

Martin Lukes with Lucy Kellaway: Who moved my BlackBerry?

who moved my blackberry kirjan kansi

Jos kaipaat kevyttä ja hauskaa luettavaa, suosittelen lämpimästi tätä englanninkielistä kirjaa. Olen lukenut sen useita vuosia sitten ensimmäisen kerran, mutta toisellakin kerralla se jaksoi naurattaa. Kirjan tarina kulkee eteenpäin toimiston pomon Martinin sähköpostien ja tekstiviestien muodossa. Niitä sinkoilee niin vaimolle, työkavereille, sihteerille, rakastajattarelle ja lapsille. Kuten arvata saattaa, viestit eivät aina päädy oikeille ihmisille ja siitäkös soppa syntyy.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Auschwitzin tatuoija on pysäyttävä tositarina Lale Sokolovista, joka oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vankina. Hänen tehtävänään oli tatuoida numeroita toisten vankien käsivarsiin. Lale tapaa tatuointijonossa Gitan, johon hän rakastuu samantien.

Kirja on uskomaton selviytymistarina kahdesta nuoresta, joiden kohtaaminen ajoittuu yhteen järkyttävimmistä ajanjaksoista maailmassa. Keskitysleirillä kuka tahansa saattoi johtua silmätikuksi ja hänet teloitettiin saman tien. Kirjaa lukiessa pelkäsin koko ajan nuorenparin puolesta sekä ettei kukaan löydä Lalen salaisia ruokapiiloja.

Tarina on kirjoitettu ensin elokuvakäsikirjoitukseksi. Sen johdosta leikkaukset eri tapahtumiin käyvät nopeasti ja tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Tämä kuuluu myös niihin kirjoihin, joita ei malttaisi laskea käsistään, kun sen on aloittanut.

Pirkko Lindberg: Maailmanmatka

Kirjaston poistolaarista tarttui mukaan kirja Pirkko Lindbergin 90-luvulla tekemästä maailmanympärimatkasta. Matkaa hän taittoi ekologisesti junilla, busseilla ja laivoilla. Sen aikainen matkustustyyli sopi hyvin tämän päivän suosituksiin matkustamaan ”maata pitkin”. Vaikka ilmastonmuutos ei ollut 30 vuotta sitten tapetilla samalla tavalla kuin nyt, kirjassa Lindberg toteaa olevansa surullinen mitä me teemme ”tälle ihanalle maapallolle”.

Tarina kuljettaa maasta ja kulkuneuvosta toiseen jouhevasti. Matkan varrella tapaa uusia ihmisiä ja kaikenlaista kummaa tapahtuu. Ne ovat tämän kirjan suola.

Kirja on kuvitettu Lindbergin omilla piirroksilla sekä muutamilla valokuvilla, jotka kuvaavat hänen matkan varrella  tapaamiaan ihmisiä. Oli kiva lukea tutuista paikoista sekä uusista kohteista, jotka ovat omalla ämpärilistalla.

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Myrskyn sisar kirjan etukansi

Myönnän, että valitsen kirjoja luettavaksi melko usein kannen perusteella. Niin kävi tälläkin kertaa. Myrskyn sisaren kannessa on kaunis norjalainen maisema ja kun takakansikin herätti mielenkiinnon, niin kirja lähti mukaan. Eikä tarvinnut katua.

Myrskyn sisar on osa seitsenosaista sarjaa, jossa jokaisessa seurataan yhden sisaren tarinaa. Heitä on yhteensä seitsemän ja tämä oli kirjasarjan toinen osa. Kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, koska ne alkavat kaikki samasta hetkestä.

Myrskyn sisar on Allyn tarina. Hän on ammattilaispurjehtija ja on aloittamassa juuri maailman vaarallisinta purjehduskisaa, kun hän saa viestin adoptioisän äkillisestä kuolemasta. Miljardööri-isä on jättänyt jokaiselle sisarelle kirjeen, jossa on vihje kunkin taustasta. Ally menee vihjeen perässä Norjaan ja siellä hän kuulee yli sata vuotta eläneestä Annasta, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Miten Anna liittyy häneen?

Kirjassa kuljetaan menneisyydessä ja nykyisyydessä rinnakkain ja eri palat alkavat pian loksahdella paikoilleen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sen kuvaukset Norjan upeista maisemista aiheuttavat matkakuumetta siihen suuntaan. Myrskyn sisar herätti myös vahvan mielenkiinnon sarjan muita kirjoja kohtaan.

Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Paljasta kommenttikentässä omat suosikkisi.