Peking – hutongeja ja taistelevia sirkkoja

Pekingin parhaat hutongit löytyvät kaupungin pohjoispuolelta, Houhain alueelta. Niihin tutustuimme viimeisenä matkapäivänä paikallisoppaamme Leon opastuksella. Viimeinen päivä oli vapaapäivä eli jokainen sai itse keksiä mieleistänsä ohjelmaa. Leo tarjoutui viemään kaikki halukkaat hutong-kierrokselle 150 juanilla (n. 20 €). Hinta oli todella edullinen ja koska meillä ei ollut mielessä muutakaan, niin päätimme lähteä. Hutongit kiinnostivat ja vaikka niitä oli myös hotellimme lähellä, halusimme kuulla aiheesta lisää Leolta.

peking metro

Hotelliamme lähinnä oleva metroasema, josta alkoi matka kohti hutongeja

peking polkupyorat

peking metrossa

Metrossa

Mikä on hutong?

Mongolian kielellä hutong tarkoittaa kaivoa. Myöhemmin nimitystä alettiin käyttämään kaivoja ympäröivistä kortteleista ja niiden välissä olevista kujista, jotka olivat leveydeltään enintään 9 metriä. Nämä Pekingin vanhimmilla kaduilla olevat korttelit muodostuivat muutamista matalista taloista, joilla oli yhteinen sisäpiha. Nykyisin suurin osa hutongeista on purettu ja tilalle on rakennettu korkeita rakennuksia ja leveämpiä teitä.

Me lähdimme aamulla metrolla Pekingin pohjoispuolelle. Kahdella vaihdolla olimme perillä Shichahain asemalla, josta oli lyhyt kävelymatka hutongeille. Kävelimme kapeilla kujilla, väistelimme hiljaisia sähkömopoja ja saimme tietysti osaksemme uteliaita katseita. Leo kertoi meille paikan historiasta sekä myös hutong-alueiden nykypäivästä.

Kuulimme, etteivät nuoret halua asua hutongeissa, koska sieltä ei löydy parkkipaikkoja ja käytössä on vain yleisiä vessoja ja suihkuja. Suihkut ovat maksullisia ja sen vuoksi siellä käydään harvoin. Kesäaikaan kuumuuden vuoksi kaksi kertaa viikossa ja talvella vain kerran viikossa. Voi vaan kuvitella minkälainen haju siellä leijailee kesähelteillä.

peking_hutong_kartta

 

peking hutong

Osa hutong-kortteleista on uudistettu täysin.

peking hutong ravintola

peking_hutong

Oppaamme Leo hutongin sisäänkäynnillä

peking hutong

peking_kapea_hutong

hutong_entry

Herra Liun luona kylässä

Yksi päivän kohokohdista oli vierailu hutongissa asuvan pariskunnan luona. Kun pääsimme pienelle sisäpihalle, meitä kehoitettiin olemaan hiljaa, ettemme häiritse naapureita. Ryhmän puheliaimmatkin laittoivat suut suppuun ja menimme Liun perheen pihaan, jossa oli vastassa eläintä jos jonkinlaista. Undulaatti tervehti meitä häkistään huutamalla ”Ni hao!”. Muitakin lintuja lenteli pihassa ja isossa vadissa oli kilpikonna, josta ei ottanut selvää oliko se elävä vai kuollut. Herra Liu ilmestyi oviaukkoon hymyillen ja pyysi meitä sisälle.

Olohuoneen seinustoilla oli sohvia sekä muita istuimia, joihin ryhmämme juuri ja juuri mahtui istumaan. Herra Liu aloitti puhumisen näyttämällä meille vanhan aikakauslehden kantta. Hän ei ollutkaan kuka tahansa hutongissa asuva kiinalaismies, vaan Liu kouluttaa taistelusirkkoja ja on voittanut niiden kanssa maailmanmestaruuden. Vaikka sirkkataistelujen suosio on hiipunut Kiinassa, harrastajia riittää edelleen.

Liu kertoi meille, että hyvät taistelusirkat ovat arvokkaita. Hinta voi nousta jopa yli 10 000 dollariin. Sirkka elää vain kolme kuukautta, joten siihen nähden hurja hinta. Sirkat ovat herra Liulle kuin perheenjäseniä ja niiden kuolema on aina kova paikka. Hän näytti meille pikkuruista arkkua, jonka parhaimmat sirkat saavat viimeiseksi olinpaikakseen.

Herra Liu kerää sirkat itse ja hyvän taistelusirkan löytyminen on aina kuin lottovoitto. Sirkat  syövät muun muassa lihaa ja pitävät myös teestä. Youtubesta löytyy lyhyt video, jossa turistiryhmä on Liun kotona vierailulla ja videolla näytetään hänen lisäkseen myös sirkkoja.

undulaatti

Ni hao!

peking_mr_liu

Herra Liu ja lehtiartikkeli hänen voitokkaasta sirkastaan

peking_herra_liu

herra liu sirkat

Nämä sirkat eivät taistele, vaan niitä näytetään turistien iloksi

merja ja lisko

Sirkkojen lisäksi Liun perheestä löytyi myös iso lisko, jonka sai ottaa syliin. Liskoissa on jotain viehättävää niiden rumasta ulkonäöstä huolimatta ja kun hän tarjosi sitä kädelleni, niin otin sen hieman jännittyneenä vastaan. Sitäkin taisi jännittää, koska se nökötti liikkumattomana kädelläni vähän aikaa ennenkuin herra Liu otti sen takaisin.

Kun olimme hyvästelleet Herra Liun ja hänen vaimonsa, suuntasimme kulkumme hutong-alueen lähellä olevalle ostoskadulle. Saimme hetken aikaa kierrellä siellä itseksemme, mutta tavaraa pursuavat kaupat eivät meitä kauaa jaksaneet kiinnostaneet. Kun ryhmä oli taas kasassa, kävelimme Kellotornin ja Rumputornin kautta Jing Shanin puistoon.

houhan_kauppa

houhan_auto

Autojen renkaat suojataan koirilta, jotka mielellään nostaisivat jalkaa juuri niiden kohdalla

peking

peking 36

peking kellotorni

Zhonglou eli Kellotorni on 33 metriä korkea. Sen alkuperäinen torni tuhoutui tulipalossa 1700-luvun puolivälissä.

peking rumputorni

Gulou eli Rumputorni

Porrastreeniä Jing Shanin puistossa

Jing Shanin puisto sijaitsee Kielletyn kaupungin pohjoispuolella ja sieltä näkee sen irtomaasta tehdyn mäen. Kukkulan tarkoitus oli aikoinaan suojata Kiellettyä kaupungin palatseja. Mäen päälle on 265 porrasta, joka ei kolmen päivän Kiinan muurilla tehdyn porrasjumpan jälkeen olisi pitänyt tuntua missään. Kun aurinko porotti herkeämättä Pekingin ei-niin-siniseltä taivaalta ja helleraja oli rikkoutunut monta tuntia sitten lämpömittarin näyttäessä +28 astetta, tuntuivat nuokin portaat raskailta.

peking houhai

Kävelimme puistoon Houhai järven rantaa pitkin. Se on viehättävää aluetta, jossa aikaa viettävät niin turistit kuin paikallisetkin. Järvessä saa uida vain paikalliset.

peking jingsha puisto

Puiston sisäänkäynti

view from jing sha to forbidden city

Näkymä kielletyn kaupungin suuntaan

peking jing sha

jing sha temppeli

pekingin keskipiste

Pekingin keskipiste sijaitsee Jingshan kukkulan huipulla, joka on samalla Pekingin korkein kohta.

Sitkeästi kipusimme sinne katselemaan maisemia, jotka olivat todella hienot. Kielletyn kaupungin lisäksi näköalat ylsivät Bei Hain puistoon sekä Pekingin ylle. Kukkulan laella olevat temppelit ovat myös kauniita. Kun olimme ihastelleet maisemia riittävästi, laskeuduimme portaat alas ja osa ryhmäläisistä lähti jatkamaan matkaa omatoimisesti muualle. Me lähdimme Leon kanssa metrolla takaisin hotelliin.

Illalliseksi Pekingin ankkaa

Illalla kävimme porukalla syömässä Pekingin ankkaa. Leo oli valinnut meille kivan ravintolan Sheraton-hotellin läheltä. Ankka oli hyvää, mutta ei siitä lempiruokaani kuitenkaan tullut. Illallisen aikana myös haikeina hyvästelimme Leon, koska seuraavana päivänä lähdimme kotimatkalle emmekä nähneet häntä enää aamulla. Hän oli kyllä yksi parhaimmista tähän mennessä näkemistäni paikallisoppaista.  Hän piti huolen aikatauluista ja muista järjestelyistä, osasi kertoa kattavasti historiasta sekä myös nykypäivästä. Kaikki toimi mutkattomasti, vaikka meitä oli iso ryhmä.

pekingin ankka

pekingin ankkaa syömässä

pekingin ankka

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Peking: Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille
Peking: Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi
Peking: teen maistajaiset, silkkiostoksia ja hierontaa

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

dubrovnik srd cable car

Dubrovnik – loman aloitus Srd-vuorella ja luottokorttiongelmia

Kun bussin ikkunasta avautuu näkymä turkoosina hohtavalle Adrianmerelle, huokaisen ihastuksesta. Muistan tämän näkymän seitsemän vuoden takaa, jolloin edellisen kerran olin näissä Dubrovnikin maisemissa. Se oli ensimmäinen reissu nuorimmaisen tyttäreni kanssa kahdestaan. Nyt teemme yhdessä paluun Kroatiaan. Reissutytöt!

Jäämme bussista pois sen päätepysäkillä, joka on linja-autoasema Gružin sataman lähellä. Hotellimme sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä. Etsin laukustani tarkemmat ohjeet ja huokaisen helpotuksesta, kun hotelli Berkeley löytyy helposti. Nälkäkin jo kurnii vatsan pohjassa. Olemmehan heränneet aamuyöllä kolmelta ja aamupalasta lentokentällä on aikaa. Päätämme kuitenkin viedä matkatavarat ensin hotelliin ja etsiä lounasta vasta sen jälkeen. Seitsemän vuotta sitten asuimme Lapadin alueella, jossa on paljon hotelleja. Siellä ei kuitenkaan siihen aikaan ollut oikein mitään muuta. Ravintolat olivat kaikki bussimatkan päässä. Nykyisin tilanne on kuulemma toinen. Näin meille kertoo Berkeleyn vastaanottovirkailija, jonka kanssa vaihdamme muutaman sanan hänen hoitaessa samalla meidän sisäänkirjautumista.

Hotelli Berkeley

Hotelli Berkeley on pieni, perheomisteinen hotelli. Huoneita siellä on vain reilut 40. Hotellista löytyy pieni spaosasto sekä ensimmäisestä kerroksesta ulkouima-allas. Aamupala kuuluu huoneen hintaan ja sitä tarjoillaan vastaanoton vieressä olevassa aamiaishuoneessa. Illalla sieltä voi ostaa lasin viiniä tai drinkkejä. Ruokaa siellä ei tarjoilla, mutta lähistöltä löytyy useita ravintoloita.

Hotellin omistaja silmäilee meitä lasiensa takaa, kun odottelemme vastaanotossa avainta ja kysyy mistä maasta tulemme. Kun hän kuulee, että olemme Suomesta, hän ihmettelee miten olemme tänne helteeseen uskaltautuneet. ”Yleensä suomalaiset tulevat aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Keskikesä on teille pohjoisen ihmisille liian kuuma”, hän toteaa. Nyökkään. Onhan tuossa perää, mutta kaikki suomalaiset eivät hellettä pelkää. Nytkin oli kone täynnä lämpöä kaipaavia ja me kuulumme siihen samaan sakkiin.

Saamme pian avaimen ja hissillä kolmanteen kerrokseen. Jännityksellä odotan minkälainen se on. Varaus on tehty jo talvella ja muistan omista kriteereistä vain merinäköalan ja parvekkeen. Toivottavasti merinäköala on muutakin, kuin ikkunasta varpaisillaan näkyvä pieni läntti horisontissa. Huone on pimeä, mutta kun avaamme verhot, avautuu sieltä kaunis näköala merelle. Vaihdamme vaatteet ja sitten syömään.

dubrovnik_hotel berkley

dubrovnik_hotel berkley

Näköala parvekkeelta

Miksi luottokortti ei toimi?

Lounaspaikka löytyy rantakadun varrelta. Kun tulee maksun aika, etsin luottokortin kassistani ja ojennan sen tarjoilijalle. Kortti ei kuitenkaan toimi. Yritän pari kertaa uudestaan ja ihmettelen mikä siinä voi olla vikana. Onneksi rahapussista löytyy käteistä ja saan laskun hoidettua. Kun ihmettelen mikä kortissani nyt on, tyttäreni keksii missä vika. En ole muuttanut korttien maarajoituksia. Niinpä tietysti, eihän se tullut mieleenikään.

dubrovnik

Tuonne ylös pitäisi päästä

dubrovnik

dubrovnik rhodot

dubrovnik merja ja rhodot

Ostan meille lippukioskista bussiliput; 12 kunaa/lippu (noin 1,50 €). Saisihan ne kuljettajaltakin, mutta hinta olisi pari kunaa kalliimpi. Jäämme Dubrovnikin vanhan kaupungin portilla kyydistä. Edellisellä reissulla ehdimme tutustua Dubrovnikiin nähtävyyksiin melko hyvin, mutta yksi asia meiltä jäi tekemättä ja se oli käynti kaapelihissillä Srd-vuorella. Kukkula kohoaa kaupungin pohjoispuolella reiluun 400 metriin ja sieltä avautuu hienot maisemat kaupungin ylle. Kävelemme hissin lähtöpisteelle, joka löytyy Petra Krešimira -kadun varrelta.

Kaapelihissillä Srd-vuorelle

Liput maksavat 170 kunaa/hlö (23 €) ja niillä pääsee ylös kukkulan huipulle ja takaisin. Myynnissä on myös edullisempia yhdensuuntaisia lippuja, mutta yli 30 asteen helle ei innosta kävelemään ylös kukkulalle tai edes sieltä alas. Meillä on vain yksi ongelma; käteistä ei ole riittävästi kahteen lippuun ja luottokortti ei toimi. Yritän päästä puhelimella nettipankkiin muuttamaan kortin maarajoituksia, mutta yhteys ei onnistu. Ehdin jo soittaa pankin asiakaspalveluun ja tiedustelen voivatko he sieltä käsin tehdä asialle jotain. Kyllähän se onnistuu, mutta asetus ei tule saman tien voimaan. Virkailija kehottaa yrittämään uudestaan. Seuraavaksi soitan miehelle ja kysyn voiko hän tehdä muutokset kotoa käsin. Hänkään ei pääse nettipankkiin, koska pankin järjestelmissä on ongelmia eikä sinne pääse tällä hetkellä kukaan. Pitipäs sattua! Hetken kuluttua yritän uudestaan ja saan yhteyden. Vaihdan nopeasti molempien korttien asetukset ja huokaisen helpotuksesta, että nyt ne ovat kunnossa. Siinä vaiheessa en vielä tiedä, että joudun myöhemmin saman asian kanssa ongelmiin. Siitä lisää tuonnempana.

Kun liput on ostettu, pääsemme hissin kyytiin lähes saman tien. Hissin kyytiin mahtuu maksimissaan 32 henkilöä, mutta meillä käy tuuri eikä siellä ole lisäksemme kuin muutama ihminen. Hissi nousee nopeasti ylös. Ylhäältä löytyy ravintola ja matkamuistomyymälä. Meitä kiinnostaa enemmän ravintolan annit, koska kävellessä on tullut kuuma eikä repussa lämmennyt haalea vesi enää maistu. Kiertelemme hetken katsellen paikkoja sekä ihastellen tietysti maisemia. Niiden takiahan tänne tultiin.

dubrovnik srd cable car

Kaapelihissin kyydissä

dubrovnik srd mountain

buggy adventure

Ylhäältä olisi mahdollisuus ostaa lippuja erilaisiin extreame elämyksiin kuten zipp lineen

dubrovnik srd

dubrovnik_srd

Ylhäältä löytyy historian ystäville Fort Imperial -linnake, joka rakennettin 1800-luvun alussa. Se sijaitsee pienen matkan päässä näköalatasanteelta. Samassa yhteydessä olisi myös Kroatian itsenäisyyssodan vaiheista kertova museo. Se jää meiltä nyt väliin ja janoisina siirrymme Panorama-ravintolan puolelle nauttimaan kylmistä juomista. Ennenkuin olemme saaneet juomat pöytään, tarjoilija kysyy haluammeko siirtyä parempien maisemien äärelle. Kaiteen vierestä on juuri vapautunut pöytä. Siirrymme sinne ja saamme huikeat näköalat kaupan päälle.

On ihanaa istuskella kauniiden maisemien äärellä ja nauttia auringosta sekä matkan ensimmäisestä päivästä. Loma on vasta alussa ja kaikenlaista kivaa tiedossa. Hieman kauhistelemme aasialaisten turistien kuvaussessioita. He kiipeilivät kivien päälle poseeraamaan eikä ympärillä ole minkäänlaisia kaiteita. Kuinkahan moni tuolta vuosittain tippuu?

Pian on aika antaa huippupaikat muille asiakkaille ja siirtyä kaapelihissillä takaisin alas. Kiertelemme hetken aikaa vanhankaupungin kapeita kujia ennenkuin hyppäämme bussiin, joka kuljettaa väsyneet matkalaiset takaisin hotelli Berkeleyn hellään huomaan.

Dubrovnik Cable Car, Ulica kralja Petra Krešimira IV
Avoinna kesäaikaan klo 9-24
Liput ja tarkemmat tiedot: www.dubrovnikcablecar.com

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Viikonloppu Dubrovnikissa

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

gubeikou_kukat

Peking: teen maistajaiset, silkkiostoksia ja hierontaa

Kiinan muurin vaelluksen jälkeen palasimme takaisin Pekingiin. Oli oli vieläkin tukkoinen ja otin aamulla särkylääkkeen lisäksi allergialääkkeen. Muiden kanssa keskustellessa oli herännyt epäilys olisiko tauti kuitenkin allergiasta johtuvaa. Bussimatka kesti yli kaksi tuntia ja saimme tällä kertaa osamme myös Pekingin ruuhkista. Autoilua on pyritty vähentämään kaupungissa siten, että rekisterikilven viimeinen numero osoittaa minä päivinä saa ajaa ja milloin ei. Ruuhkien lisäksi tällä on pyritty vaikuttamaan kaupungin saasteongelmiin. Pekingiläiset ovat kuitenkin kiertäneet tämän säännön niin, että perheessä on kaksi autoa ja he vaihtavat kulkuneuvoa sen mukaan milloin sillä saa ajaa.

gubeikou

Viimeinen vaellusyö vietettiin Gubeikoussa. Tässä kylän hiljainen raitti aamutuimaan.

gubeikou_kukat

peking ruuhka

Keskipäivän ruuhkaa Pekingissä

Teenmaistajaiset Pekingissä

Kun vihdoin pääsimme ruuhkan keskeltä Pekingin keskustaan, menimme teenmaistajaisiin. Maistelimme viittä eri laatua ja kuulimme muun muassa miten tee pitäisi oikeaoppisesti hauduttaa ja miten eri teelaadut eroavat toisistaan. Teelehtien päälle ei saisi kaataa kiehuvaa 100 asteista vettä, vaan oikea lämpötila oli noin 80-90 astetta.

peking teenmaistajaiset

peking teen maistelu

Kaikki valmiina teen maistajaisiin

peking teen kaato

Kiinalaiset eivät käytä teen kanssa sokeria, maitoa, hunajaa tai mitään muutakaan ylimääräistä. Tee juodaan sellaisenaan. Marjatee nousi omaksi suosikiksi eri teelaatujen joukosta. Maun lisäksi sillä oli kaunis punainen väri. Vaikka en teen suurkuluttaja tai ystävä olekaan, oli tämä ihan mielenkiintoinen kokemus. Kun teelaadut oli maisteltu, pääsimme ostoksille. Teen lisäksi myynnissä oli mukeja ym. aiheeseen liittyvää.

peking  teen maistelu

peking

peking musta tee

Tämän leivän näköisen teen arvo vaihtelee sen mukaan miten vanha se on. Makuelämys se ei ainakaan ollut, kun sitä maistoimme

Peking da wan ju

Teenmaistajaisten jälkeen menimme lounaalle. Tämä annos näyttää jälkiruoalta mutta on oikeasti perunaa

Silkkitehtaalle ostoksille

Koska olimme vierailulla maassa, jossa silkki keksittiin, täytyihän meidän tutustua silkin valmistukseen. Niinpä seuraava osoite oli silkkitehdas. Tätä vierailua olimme naisväellä odottaneet, koska kukapa vastustaisi hyviä löytöjä ja kivoja kotiinviemisiä.

Ennen kuin pääsimme avaamaan kukkaron nyörejä, saimme kuulla hieman historiaa sekä tarinaa silkin valmistuksen eri vaiheista. Meidän ihmeteltäväksi tuotiin myös silkkiperhosen toukkia, jotka möyrivät lautaselle laitettujen lehtien päällä. Yhteen kiloon silkkiä käytetään noin 10 000 toukkaa. Kuulostaa huimalta. Kun meille kerrotaan, että vuosittainen silkkituotanto on noin 70 000 tonnia, ei pää osaa enää laskea siihen tarvittavaa toukkamäärää. Näiden tietojen jälkeen ei tarvinnut myöskään ihmetellä silkkituotteiden hintoja, jotka hipovat taivasta.

peking silk road

silkkiperhosen toukat

Silkkiperhosen toukkia

peking silkkitehdas

Kaaren päälle on pingotettu ohut kerros silkkiä

Kun vihdoin pääsimme hypistelemään silkkituotteita, vaihtui ostovimma nopeasti pettymykseen. Hinnat olivat huomattavasti kalliimpia kuin luulimme. Silkkipeitot maksoivat yli 100 € / kpl. Toki niistä saisi Suomessa pulittaa vielä enemmän, mutta en halunnut reissubudjettia tuhlata neljään peittoon.  Tyynyt olivat edullisempia ja niitä lähti pari mukaan. Vaatteet oli tehty pienikokoisille kiinalaisille, joten niitä ei tarvinnut edes sovittaa. Kantamukset eivät isoja olleet, kun tuolta poistuimme vähin äänin takaisin bussiin.

Kiinalaista hierontaa

Kolmen vaelluspäivän jälkeen meille tarjoutui mahdollisuus kokovartalohierontaan hotellilla. Me emme kauaa miettineet mennäkö vai ei. Tai itseasiassa meidän ei tarvinnut mennä minnekään, kun hierojat tulivat meidän huoneeseemme. Hieman ihmettelimme ystäväni kanssa, kun hierojanaiset tulivat paikalle käsilaukkuja heilutellen. Heillä ei ollut mukana muuta kuin öljyjä ja voiteita. Missä olivat hierontapöydät, pyyhkeet, viltit ym.?

Hotellin pyyhkeet levitettiin sängylle ja siitä alkoi 1,5 tuntia kestävä hieronta, joka pehmensi mukavasti vaelluksella jumiin menneitä lihaksia. Kun tunti oli kulunut, naiset hipsivät yhdessä tuumin kylpyhuoneeseen. Mietimme mitä he siellä mahtoivat tehdä, kun hieronta aikaakin oli vielä jäljellä. Hetken kuluttua he saapuivat käsissään lämpimällä vedellä täytetyt muovipussit. Niissä liotimme jalkoja 10 minuttia ja sitten oli jalkahieronnan vuoro. Se oli niin taivaallista, että nukahdin.

Jos silkkituotteet tuntuivat kalliilta, niin hieronta oli hyvin edullista. Maksoimme 1,5 tunnin hieronnasta vain 30 €.  Meidän hierojat eivät pyytäneet tippiä, mutta muilta oli käsi ojossa anottu lisää rahaa.

Päivä oli ollut niin tapahtumarikas, että illallisen ja pienen kävelylenkin jälkeen uni taas maittoi. Vielä olisi yksi kokonainen päivä Pekingissä jäljellä ennen kotiin lähtöä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille
Peking: Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi
Vaellus Kiinan muurilla alkaa – upea Ancient Badaling

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

kangasniemi

Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea

Etelä-Savon sydämessä sijaitsee pieni kirkonkylä, jonka suojissa olen viettänyt lapsuus- ja nuoruusvuoteni. Sen turvallisessa ympäristössä olen ottanut ensiaskeleeni, leikkinyt nukeilla, keppostellut naapurin lasten kanssa, riidellyt ja rakastanut. Niihin vuosiin mahtuu paljon muistoja – niin hyviä kuin huonojakin. Se kirkonkylä on Kangasniemi.

Moni tuntee Kangasniemen suosittuna mökkimatkailualueena. Kirkasvetinen Puulavesi sekä kaunis luonto ovatkin Kangasniemen valtteja. Silti on monia, jotka eivät ole siitä koskaan kuulleetkaan tai sekoittavat sen Kangasalaan. Molemmissa kun esiintyy sana ”kangas”. Teini-iässä olikin muuten coolimpaa sanoa asuvansa Rättiniemellä kuin Kangasniemellä.

Osa saattaa muistaa TV-ohjelman vuodelta 1997, jossa Kangasniemi valittiin Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Loppukiri käytiin Puumalan kanssa, mutta Kangasniemi veti lopulta pidemmän korren.

kangasniemi_puulavesi

kangasniemi_puulavesi_penkki

Miksi mennä Kangasniemelle?

Vaikka Kangasniemi hurmaa kauniilla luonnollaan, se ei kuulu niihin paikkakuntiin, jonne lähdetään hetken mielijohteesta. Näin ainakin uskaltaisin väittää. Laittakaa ihmeessä kommenttia, jos olen väärässä. Jos kuvitellaan tilanne missä pariskunta juo lauantaiaamuna kahvia ja miettii mitä tänään tehtäsiin, niin tuskinpa kummankaan suusta kuuluu ”Kuule, mentäiskö päiväksi Kangasniemelle?” Tämän saman väitteen voisin esittää monesta muustakin suomalaisesta paikkakunnasta.

Miksi Kangasniemelle sitten mennään? Siellä tavataan perhettä, sukulaisia tai ystäviä, osallistutaan johonkin tapahtumaan, joita on runsaasti varsinkin kesäaikaan.  Tai sitten sieltä on vuokrattu kesämökki tai mennään golfaamaan. Kangasniemeltä löytyy nimittäin PuulaGolf, joka mainostaa nettisivuilla olevansa ysireikäisten ykkönen. Golfin harrastajat tietävät mitä tuo mystinen lause tarkoittaa. Koska en itse pelaa, niin voin vain arvata.

Kesällä keskustan tuntumassa näkee paljon turisteja, talvella on hiljaisempaa. Tämä on melko yleinen ilmiö. Asuimme aikoinaan noin 50 kilometrin päässä Hangosta ja siitä olisin voinut sanoa samaa. Kesällä se oli vireä ja vilkas kaupunki, talvella siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Tapahtumia Kangasniemellä järjestetään todella paljon. Tunnetuimmat taitavat olla Kangasniemen Musiikkiviikot. Lisäksi on pienempiä tempauksia läpi vuoden. Kangasniemeläiset ovat aktiivisia järjestämään erilaisia tapahtumia ja pitävät näin paikkakunnan virkeänä.

Tapahtumien lisäksi Kangasniemeltä löytyy paljon muutakin ja tässä oma kierrokseni, jonka tein viikonloppuna. Joten jos maatiekyltissä vilahtaa sana Kangasniemi, niin suosittelen pysähtymään tässä kuvankauniissa kirkonkylässä.

Rantatori

Rantatorilla tulee käytyä lähes joka kerta, kun Kangasniemellä poikkeaa. Kesäisin siellä on vilkasta toritoimintaa. Nyt olin sen verran myöhään iltapäivällä liikenteessä, että kojut oli laitettu jo kiinni. Ravintola Puulaakissa voi käydä maistuvalla lounaalla tai kahvilla.

kangasniemi_satama

kangasniemi_turistiinfo

kangasniemi_puulaaki

Rantatorin kupeessa on vierasvenesatama. Jos olet veneellä liikenteessä, sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Rantatorilta löytyy myös matkailuneuvonnan piste, jossa voi käydä kyselemässä vinkkejä ja karttoja. Sieltä saa lisäksi panttia vastaan lainata soutuvenettä, Kangasniemi-jopoja sekä erilaisia ulkopelejä.

Pirtin perinnepuisto

Rantatorin vierestä löytyy Pirtin perinnepuisto, jossa on satoja kangasniemeläisiä perinnekasveja esillä. Kävin puistossa viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Olen sen toki huomannut ennenkin, mutta sinne ei vaan ole tullut mentyä. Suurin osa kasveista oli tutun näköisiä, mutta nimet olivat hukassa. Sen vuoksi olikin kiva, kun kasvit oli merkitty sekä suomeksi että latinaksi.

kangasniemi_pirtin_perinnepuisto

kangasniemi_pirtin_perinnepuisto_kukat

kangasniemi_pirtin_perinnepuisto

kangasniemi_pirtin_perinnepuisto

Sain kierrellä puistossa rauhassa. Siellä ei muita ollut ja tämä johtui todennäköisesti siitä, että aiemmin päivällä oli satanut vettä. Itsekin emmin puistoreissun kanssa, mutta onneksi tuli lähdettyä, koska sade hellitti juuri hetkeä aikaisemmin. Puisto on avoinna ympäri vuoden. Sitä jäin miettimään mitä näkemistä siellä on talvella, kun kaikki kasvit ovat lumen alla. Toki sitten voi katsella kuvanveistäjä Juhani Saksan eläinaiheisia teoksia, joita kangasniemeläiset yrittäjät ovat lahjoittaneet puistoon.

Puiston laidalla on Pikku-Pirtti, jossa esitetään erilaisia musiikkiesityksiä sekä näytelmiä.

Pirtin perinnepuisto, Satamatie 16

Kangasniemen kirkko

Kangasniemen kirkko oli juuri laitettu remonttiin enkä päässyt tällä kertaa sisätiloihin vierailemaan. Kirkossa on tullut kuitenkin käytyä monta kertaa vuosien varrella ja olisin aikoinaan halunnut, että meidät olisi vihitty siellä. Käytännön syistä päädyimme viettämään hääjuhlan toisella paikkakunnalla. Kangasniemen kirkossa olen päässyt ripille ja siellä olen osallistunut niin häihin kuin hautajaisiinkin. Korjaustöiden jälkeen siitä tulee entistäkin ehompi.

kangasniemi kirkko

Kangasniemen kirkko, Kirkkoniementie 1
Kangasniemen kirkon rakennusvaiheita ja historiaa

Kahvila Reissupannu

Kahvila Reissupannussa kannattaa piipahtaa, kun kahvihammasta kolottaa. Siellä on tarjolla pikkusuolaista, tuoreita munkkeja sekä muita herkkuja. Ulkomaalaisille vieraille paikka on nähtävyys, koska se sijaitsee hienolla paikalla Puulaveden rannalla. Käydessäni kahvilla ja munkilla, siellä olikin saksalaisia vieraita kahvittelemassa sekä tekemässä ostoksia viereisessä Pannun puodissa. Sieltä löytyy monenlaista ihanaa kotiin viemiseksi tai vaikkapa tuliaisiksi mökille. Tarjolla on paikallisia käsitöitä, mehuja, säilöttyä muikkukukkoa sekä kaikenlaista muuta kivaa.

kangasniemi_reissupannu

kangasniemi_reissupannu_munkki

kangasniemi_pannun puoti

kangasniemi_pannun puoti

kangasniemi_pannun puoti

 

Kahvila Reissupannu ja Pannun Puoti, Mikkelintie 21
Tarkista täältä aukioloajat

Syvälahden tanssilava

Syvälahden tanssilava eli tuttavallisemmin Syvis on yksi Suomen suosituimmista tanssilavoista. Kun Kangasniemi on valittu Suomen kauneimmaksi kunnaksi, on Syvälahti valittu kauneimmaksi kesälavaksi useampaan kertaan. Siellä pääsee tanssin pyörteisiin Suomen eturivin esiintyjien tahdissa.

Nuoruudessa Syviksessä tuli pörrättyä ahkerasti. Eihän me silloin tanssimisesta niin välitetty, mutta siellä nuoriso kokoontui ja siellä oli kivaa viettää aikaa kavereiden kanssa. Joskus mentiin katsomaan sen ajan tähtiä kuten esimerkiksi Meiju Suvasta. Omissa polttareissani en ehtinyt tanssilavan lattialla kauaa olla, kun poliisit tulivat hakemaan putkaan. Olin kuulemma aiheuttanut pahennusta ja minusta oli valitettu. Omasta mielestä en ollut ehtinyt vielä niin pitkälle ja koko juttu olikin ystävien toimesta järjestetty. Homma vietiin kuitenkin niin pitkälle, että maijan kyydissä minut kärrättiin selliin ja siellä jouduin muutaman minuutin viettämään ennenkuin tuttu kikatus raikui poliisilaitoksen käytävältä. Enpä tiedä onnistuisiko tällainen polttaripila enää nykyisin.

Jos et vielä tiedä mitä tehdä juhannuksena, niin mitä jos viettäisit sen tanssin merkeissä. Juhannuksena Syviksessä voi tunnelmoida myös juhannuskokon äärellä. Juhannuksena tanssitaan sekä perjantaina että lauantaina.

Syvälahden tanssilava, Syvälahdentie 310
Katso esiintyjät ja aikataulut täältä

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä.

 

jinshanling

Jinshanling – Kiinan muurin kaunein osuus

Heräsin yöllä flunssaiseen oloon. Ensimmäinen ajatukseni oli ”ei nyt”. Edessä olisi viimeinen ja pisin vaelluspäivä muurilla. Nyt pitäisi olla kunnossa. Hapuilin laukustani särkylääkkeen, jonka avulla sain onneksi unen päästä kiinni. Aamulla olo oli edelleen kehno. Päätä särki, nenä vuoti ja flunssa hytisytti koko kroppaa.

Majatalossa meille tarjoiltiin perinteinen kiinalainen aamupala. Siihen kuului maissikeittoa, keitettyjä kananmunia, riisiä, höyrytettyä leipää, punaviinimarinoitua tofua, salaattia sekä teetä. Leipä oli mautonta, mutta sen pintaan piti sivellä tofua, joka oli todella vahvan makuista. Kaipasin kahvia, koska en ole teen ystävä. Yksi teekupillinen meni kuitenkin alas ja lämmin juoma teki hyvää flunssalleni.  Kiinalainen aamiainen ei ollut minun makuuni, mutta tulipahan testattua sekin. Paikallisoppaamme Leo kertoi syövänsä joka aamu tällaisen aamiaisen.

kiinalainen_aamiainen

Hyvästelimme majatalon pariskunnan ja päästimme heidät valmistautumaan tänään juostavan maratonin huoltojoukkoihin. Entisenä juoksun harrastajana aloin miettimään oliko tänään se päivä, kun juostaan Kiinan muurin maraton. Opas ei osannut sanoa varmaksi, mutta epäili, että kyseessä olisi joku pienempi tapahtuma.

Kohti Jinshanlingia

Ennenkuin pääsimme vaeltamaan, meillä oli edessä 2,5 tunnin bussimatka. Viimeisen päivän vaellus tehtiin Jinshanlingin muuriosuudella. Ennen vaellusta kävimme lounaalla ja halukkaille tarjoutui mahdollisuus myös ostaa kahvia muurin lähellä olevasta kahvilasta.

Jinshanling on monen mielestä Kiinan muurin kaunein osuus. Siellä saa nyt kävellä rauhassa, mutta muutaman vuoden päästä alueelle odotetaan isompia turistimääriä. Alueella on jo hieno vierailukeskus (visitor center) mutta muu rakentaminen on osittain vielä kesken. Vierailukeskuksen tienoo tuntui jopa aavemaiselta, kun siellä ei meidän lisäksemme ollut muita ihmisiä. Kaiuttimissa oli ilmeisesti liiketunnistimet, koska niiden ohi kävellessä alkoi kuulua kiinankielistä puhetta.

jinshanling_kiinan muuri

Jinshanlingin vierailukeskuksen lähellä oli hienoja ”kallioveistoksia”

jinshanling_visitor_center

Vierailukeskus oli näyttävä pytinki

jinshanling_great_wall

Tästä se lähtee..

Vaelluksen aluksi oli mahdollisuus kiivetä korkealla olevaan vartiotorniin ihailemaan maisemia. Toinen vaihtoehto oli lähteä paikallisoppaan matkassa kävelemään hissukseen päivän reittiä. Oma oloni oli sen verran huono, ettei ylimääräiset porrasjumpat kiinnostaneet. Porukka jakaantui aikalailla puoliksi. Meidän vauhtimme oli sen verran rauhallinen, että vartiotornissa käyneet saivat meidät myöhemmin kiinni.

jinshanling

Riittihän niitä portaita tällekin päivälle

jinshanling_kiinan muuri

jinshanling_kiinan muuri

Nämä portaat piti laskeutua kieli keskellä suuta.

jinshanling_the_great_wall

Maisemat olivat upeat. Enkä ihmetellyt lainkaan, miksi molemmat oppaat kehuivat tämän reitin olevan kaikista kaunein käymistämme. Jinshanlingin muuriosuus on 10,5 kilometriä pitkä ja sen varrella on 67 vartiotornia. Osa reitistä on remontoitu mutta suurin osa on täysin alkuperäisessä kunnossa. Varsinkin reitin loppupuolella muuri oli paikoitellen pahoin sortunut ja peittynyt kasvuston alle. Reitillä ei ollut niin paljon portaiden kiipeämistä kuin aikaisempina päivinä, mutta ihan riittävästi kuitenkin.

Maratoonareita reitillä

Kun olimme jonkun matkaa kävelleet takaa kuului askelten töminää. Meidän ohitsemme meni mies numerolappu rinnassa. Hetken kuluttua meni toinen ja lopuksi vielä yksi nainen. Olimme osuneet samalle reitille maratoonareiden kanssa. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä ja minua olisi arveluttanut siellä juokseminen. Tämä porukka kipitti kuitenkin eteenpäin kevyen näköisesti, eikä näyttänyt askel painavan.

Poistuimme välillä muurilta ja saimme kävellä osan matkaa melko tasaisia metsäpolkuja pitkin. Muutama hankalakin kohta sattui eteen ja silloin piti ottaa neliveto käyttöön, jotta pääsi jyrkät kiviportaat ylös ja vastaavasti välillä liukastelimme kapeaa polkua alas. Noin puolessa välissä reittiä pysähdyimme paikallisen maanviljelijän talolle. Hänellä oli myynnissä virvokkeita ja ostimme sieltä kylmää juotavaa. Oli kuuma päivä. Lämpötila oli kivunnut 30 asteeseen. Oma oloni ei ollut juuri kohentunut, mutta oli sen verran siedettävä, että pystyi jatkamaan matkaa.

jinshanling

chinese dog

Tämä turre löytyi taukopaikalta

jinshanling

jinshanling

jinshanling

jinshanling_kiinan muuri

jinshanling

Palasimme takaisin muurille ja eräästä vartiotornista poistuminen on jäänyt varmasti kaikkien mieleen. Tornista katsottuna näytti siltä, kun pitäisi hypätä ikkunasta alas tyhjyyteen. Mutta kun oma vuoro tuli kohdalle, huomasin että ”ikkunan” alapuolella oli isoja kiviaskelmia. Opas neuvoi, että sieltä kannattaa laskeutua varovasti alas ja käydä askelmalle istumaan. Siitä samanlainen siirtymä alapuolella olevalle kiviaskelmalle. Kiviaskelmien jälkeen oli pienien kivien reunustama alamäki edessä, joka sekin piti varovasti tulla alas. Kun mäen pohjalla vilkaisin taakseni, en voinut kuin ihmetellä, että tuoltako sitä tultiin.

jinshanling_kiinan muuri

jinshanling

jinshanling

jinshanling_kiinan muuri

Auringonlasku vartiotornilla

Päivä oli ollut pitkä ja olimme menossa vielä katsomaan auringonlaskua kukkulan päällä olevalle vartiotornille. Olin todella väsynyt ja päätä särki. Toivoin, että pääsisin pian majapaikkaan huilimaan. Olin niin poikki, etten jaksanut innostua edes auringonlaskusta. Mutta eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä yhdessä muiden mukana vartiotornille. Auringonlasku oli kaunis ja se värjäsi kumpuilevan maiseman lämpimillä sävyillä. Hetken aikaa nautiskelimme maisemista, mutta sitten aloimme kiirehtimään lähtöä majapaikkaan.  Koska muilla ei tuntunut olevan kiire pois tornilta, kysyimme paikallisoppaalta saisimmeko lähteä takaisin omin päin. Reitti meillä oli suurinpiirtein tiedossa, joten oletimme osaavamme sieltä alas. Se ei kuitenkaan käynyt, vaan Leo lähti viemään meitä bussille, muiden jäädessä vielä hetkeksi nauttimaan maisemista.

jinshanling

jinshanling_the_great_wall

Muuri oli paikoitellen pahasti sortunut

jinshanling_sunset

jinshanling_merja

Bussi odotti meitä ja oli suorastaan taivaallista päästä sinne istumaan. Muut tulivat aika nopeasti meidän perässä. Seuraavan yön majoitus oli vain viiden minuutin ajomatkan päässä. Kävimme nopeasti suihkussa ja sitten kiirehdimme illalliselle. Meidän oli tarkoitus opetella vielä kiinalaisten dumplingien tekemistä majatalon emännän opastuksella. Myönnän, ettei tämä ohjelmanumero oikein napannut. Tein kuitenkin yhden dumplingin ja täytyy myöntää, ettei täytteen saaminen taikinan sisään ollut mun pala kakkua. Emännän avustuksella se kuitenkin onnistui.

dumpling

Ihan ite tein

Mietteitä Kiinan muurilla vaeltamisesta

Vaellus Kiinan muurilla oli hieno kokemus. Saimme nähdä neljä erilaista muuriosuutta ja vaikka viimeinen päivä oli pisin, oli se maisemien puolesta myös kaikista hienoin. Harmikseni flunssa iski vaelluksen loppumetreillä ja vei terävimmän puhdin pois, mutta onneksi pystyin kuitenkin jatkamaan matkaa.

Muurivaellusta voin suositella kaikille, joita sellainen ylipäänsä kiinnostaa. Sinne ei kuitenkaan kannata lähteä suoraan sohvan nurkasta, vaan vaelluksesta saa enemmän irti mitä paremmassa kunnossa on. Peruskunnolla pääsee jo pitkälle.  Ennen reissua on hyvä tehdä pitkiä kävelylenkkejä sekä mahdollisuuksien mukaan myös porrastreeniä. Näin jaksaa hyvin pitkät päivät eikä hyydy heti ensimmäisiin portaisiin. Vaelluksella voi suurimmaksi osaksi mennä omaa tahtia ja kun pitää sen rauhallisena, niin ehtii nauttia myös maisemista. Koska niiden vuoksihan sinne mennään.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vaellus Kiinan muurilla alkaa – upea Ancient Badaling
Vaellusta Kiinan muurilla – mäkinen Mutianyu

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

mutianyu

Vaellusta Kiinan muurilla – mäkinen Mutianyu

Ensimmäisen vaelluspäivän rasitukset eivät enää jaloissa tuntuneet, kun seuraavana aamuna menimme hotellin aamupalalle. Aamiaishuoneessa oli meidän lisäksemme muutama kiinalainen, jotka olivat tulleet yöllä hotelliin. Heräsin siihen, kun ovia paukuteltiin ja kuului kovaäänistä puhetta. Olisi tehnyt mieli mennä käytävään huutamaan hiljaisuutta, mutta kun kiinan kielen taidot olivat kahden sanan varassa, niin parempi oli kääntää kylkeä ja yrittää nukkua.

Ei kai me syöty eilen riikinkukkoa

Aamupalan jälkeen meillä oli aikaa kävellä hotellin ympäristössä. Lähdimme jatkamaan matkaa vasta puoli kymmeneltä. Pihan perällä oli riikinkukkoja tarhattuna ja niitä katsellessa juolahti mieleen, että ei kai meille edellisiltana oltu syötetty niiden lihaa. Kysyimme tätä myöhemmin oppaalta, joka vakuutteli, ettei ruokapöydässä ollut riikinkukkoa eikä hän ollut koskaan sitä syönyt, vaikka oli kyseisessä hotellissa yöpynyt aikaisemminkin. Emme tosin keksineet mitään muutakaan syytä miksi ne olisi sinne tarhattu, mutta oli huojentavaa kuulla, ettei niitä ollut illallispöydässä. Pihan puutarhassa näytti kasvavan kaikenlaista jopa syötäväksi kelpaavaa. Ehkäpä paikka pyöri osittain omavaraisesti.

Kohti Mutianyua

Toisen vaelluspäivämme kohde oli Mutianyu. Se sijaitsee noin 90 kilometriä Pekingistä pohjoiseen. Mutianyun entisöity muurin osuus on vuodelta 1368. Meidän bussimatkamme sinne kesti noin kaksi tuntia. Matkan varrella pysähdyimme lounaalle.

mutianyu ravintola

Lounasravintolamme, jonka nimestä..hmm..ei tästä nyt saa selvää

Lounas kiinassa

Lounas oli taas runsas ja monipuolinen. Kyllä näillä eväillä jaksoi lähteä taas muurille vaeltamaan.

Kun vihdoin pääsimme muurille, saimme valita joko kabiinihissin tai omat jalat alkuosuudelle. Vaelluskaverini halusivat säästellä jalkojaan ja valitsivat hissin. Minulla oli sen verran energinen olo, että päätin kiivetä portaat ylös. Jyrkät portaat heittivät sykkeen heti korkealle ja mietin jo hetkisen olisiko pitänyt sittenkin mennä kabiinihissillä. Melko pian reitti haarautui siten, että oikealle käännyttäessä alkoi loivempi osuus, joka oli myös pidempi. Mahdollisuus oli myös jatkaa jyrkkiä portaita ylös lyhyempää reittiä. Suurin osa valitsi helpomman reitin. Se oli mukavan loivaa ja pystyi taas nauttimaan maisemista.

mutianyu map

Kartalla näkyy päivän muuriosuus

mutianyu

mutianyu

Muuri kulki kukkulan harjalla ja oli suurimmaksi osaksi melko tasaista. Sieltä näki hienosti kiemurtelevan muurin, joka myötäili maaston mutkia. Osan matkaa kuljin yksin ja osan satunnaisesti jonkun ryhmäämme kuuluvan kanssa. Eksymisen vaaraa ei ollut, koska reitti kulki vartiotornilta toiselle. Kerran piti tosin ihmetellä, mistä reitti jatkuu eteenpäin, kun tornissa ei näkynyt sopivaa ulosmenoaukkoa. Sitten joku hoksasi tikapuun näköisen viritelmän, jota pitkin kiivettiin ylös ja sieltä pääsi jatkamaan matkaa.

mutianyu

mutianyu_great wall

mutianyu

mutianyu_glass_ladder

mutianyu_great wall

mutianyu

Muuri on suosittu hääparien kuvauspaikka

mutianyu

Tuolta me tultiin. Komeat on maisemat.

mutianyu_great wall

Tapasimme muun ryhmän muurin korkeimmalla kohdalla. Sinne päästääkseen piti suoriutua todella jyrkästä noususta. Viimeiset jyrkät portaat menivät kirjaimellisesti nelivetoa, muuten siitä ei olisi selvinnyt.

mutianyu

Jee, enää yhdet portaat ja sitten on porukka taas kasassa. Kuva: Kaija.V

mutianyu_great wall

Viimeiset portaat olivat todella jyrkät. Tässä taidonnäyte miten niitä mennään alaspäin.

 

Kun koko porukka oli taas kasassa, poistuimme muurilta kiipeämällä sen yli. Aluksi tämä näytti melko jännittävältä, mutta hyvin siitä kaikki selviytyivät. Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki ja seuraavaksi oli vuorossa metsäpolku, joka vei meidät alas laaksoon. Polku oli kivinen ja juurakkoinen. Siinä piti todella keskittyä, ettei lennähtänyt pyllylleen. Pienet irtokivet kengän alla olivat kuin kuulalaakerit. En pitänyt tästä osuudesta yhtään. Jalat olivat hapoilla muutenkin kiipeämisestä ja toivoin vaan, että mäki loppuisi pian. Pitkään se kesti, mutta lopulta reitti muuttui tasaisemmaksi ja pian olimme pienessä maalaiskylässä.

mutianyu

mutianyu_kylä

Bussi oli meitä vastassa, mutta otimme sieltä vain matkatavarat ja raahasimme ne kastanjanviljelijän majataloon, jossa viettäisimme seuraavan yön. Huoneet olivat vaatimattomat. Jokaisesta löytyi kuitenkin oma wc ja suihku, joka oli asennettu wc-pytyn päälle. Suihkussa käynnin jälkeen oli koko pieni vessa märkä. Hetkisen aikaa saimme lepäiltyä ja sitten pääsimme viljelijän meille järjestämiin grillijuhliin. Grillissä paistuivat niin kala kuin kanakin ja lisukkeina oli mm. vihanneksia. Ruoka oli herkullista ja sitä oli todella riittävästi.

mutianyu_room

Kastanjanviljelijän majatalon huone. Vasemman puoleisen ikkunan takana oli kylppäri.

mutianyu_dinner

mahjong

Tästä alkaa mahjongin pelaaminen

Kun vatsat oli täynnä, paikallisoppaamme halusi opettaa meille perinteisen kiinalaisen pelin eli mahjongin. En aluksi ymmärtänyt koko pelistä yhtään mitään, mutta kun hetken seurasimme muiden pelaamista, alkoi pelin logiikka avautua. Bussikuskimme sekä talon isäntä osallistuivat myös opastuspuuhiin ja heitä tuntui koko juttu naurattavan. Kumpikaan heistä ei juuri englantia puhunut, mutta elekielellä opastuskin sujui.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vaellus Kiinan muurilla alkaa – upea Ancient Badaling
Peking: Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille
Peking: Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi

Seuraa blogia myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

Vaellus Kiinan muurilla alkaa – upea Ancient Badaling

Kiinan matkamme alkoi kahden päivän kaupunkilomalla Pekingissä, jonka aikana tutustuimme kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Sen jälkeen oli vuorossa kolmen päivän vaellusosuus. Sunnuntaiaamuna jätimme hotellimme muutamaksi päiväksi ja hyppäsimme bussin kyytiin, joka vei meidät Kiinan muurille.

Kiinan muurin historiaa

Kiinan muuri oli Keisari Qin Shihuangdin kunnianhimoinen hanke, jonka tarkoituksena oli estää pohjoisen paimentolaisheimojen hyökkäykset keisarikuntaan. Tuohon aikaan muuri oli tyypillinen puolustusrakennelma Kiinassa ja niitä oli lähes kaikkien kaupunkien ympärillä. Iso hanke vaati paljon työvoimaa ja kaikki kynnelle kykenevät orjat ja talonpojat värvättiin rakennustöihin. Jopa vankeja siirrettiin lisätyövoimaksi. Työ oli raskasta, koska kunnollisia välineitä ei ollut ja työmiehet saivat vain pienet kipot riisiä ruoaksi päivittäin. Kiinan muurin rakentaminen vaati arviolta miljoona henkeä. Kun keisari äkillisesti kuoli, työt jäivät kesken ja vasta sadan vuoden kuluttua Han-dynastian aikaan niitä jatkettiin. Työväkeä haalittiin kokoon pakolla tälläkin kertaa, mutta työolosuhteet olivat jo hieman paremmat.

Kun Han-dynastia kukistui sisällissodassa vuonna 220, myös muuri unohtui vuosikausiksi, kunnes Kiinassa alkoi vuonna 1368 Ming-dynastia. Keisari Hongwu Ming määräsi 40 000 miestä rakentamaan muuria, jolla haluttiin tällä kertaa estää mongolien hyökkäykset. Vanha muuri oli jo niin rappeutunutta, että sen tilalle jouduttiin rakentamaan uusi. Kun aiemmin rakentamiseen oli käytetty maata, nyt muuri rakennettiin kivestä. Työvälineet olivat parantuneet ja rakentamisessa hyödynnettiin alan ammattilaisia.

Kiinan muuri myötäilee maastoa ja monin paikoin se on erittäin jyrkkä, minkä saimmekin vaelluksen aikana todeta. Muurin yhtäjaksoinen pituus on yli 6000 kilometriä. Kun kaikki sen osat lasketaan yhteen, saadaan yhteismitaksi yli 20 000 kilometriä.

Kiinan muurivaellus alkaa

Bussimatka, noin 75 kilometrin päähän Pekingistä, kesti puolitoista tuntia. Ensimmäinen vaellusetappimme oli Ancient Badaling, jota myös kutsutaan nimellä Badaling Remnant. Kyseessä on vanhan Badaling osuuden muuri. Se on vähäisessä käytössä ja saimmekin vaeltaa siellä ihan keskenämme. Muita ihmisiä ei näkynyt.

kiinan muuri badaling

Kuva: China tour advisors

kiinan muurivaellus

Liput on haettu ja vaellus voi alkaa

kiinan muuri vaellus badaling ancient

Saimme eväspussukat matkaan ja lähdimme nousemaan jyrkkiä rappusia ylös. Löysät pois heti alkuun. Jokainen kulki omaa tahtiaan ja pian porukkamme venyikin pitkäksi letkaksi. Maisemat olivat niin upeita, että niitä piti pysähtyä vähän väliä kuvaamaan ja ihailemaan. Emme halunneet muutenkaan hosua, vaan nauttia. Kiinalainen paikallisoppaamme Leo kulki kärjessä ja suomalainen oppaamme Pekka tuli viimeisenä. Reitti oli suurimmaksi osaksi nousua. Kun kahden tunnin kuluttua saavuimme muuriosuuden korkeimmalle kohdalle, pidimme siellä evästauon. Porukan nopeimmat keräilivät jo siinä vaiheessa reppujaan ja jatkoivat matkaa. Joku tiesi kertoa, että olimme ohittaneet matkalla jo viisitoista vartiotornia.

badaling ancient

china badaling ancient

badaling ancient

china badaling ancient

badaling ancient

china badaling ancient

Koska reitti oli tähän asti ollut suurimmaksi osaksi nousua, oli seuraavaksi loogisesti vuorossa alamäki kohti laaksoa. Mäki oli paikoin niin jyrkkää, että piti miettiä millä tyylillä tullaan alas. Yksi hyvä tapa säästää jalkoja oli mennä ”laidasta laitaan” samalla tavalla kuin laskettelurinteessä. Opas antoi myös vinkin mennä portaita takaperin. Toki se oli hitaampaa, mutta jaloille paljon ystävällisempää. Kaverini kokeili sitä ja myönsi, etteivät jalat menneet sillä tyylillä niin jumiin.

badaling ancient

badaling ancient

Tuolta me tultiin..

china badaling ancient

Portaita, portaita..

china badaling ancient

Aurinko porotti siniseltä taivaalta, mutta kova tuuli piti huolen, ettei ilma tuntunut paahtavalta. Hellehattu ei pysynyt kuitenkaan päässä, joten otin sen pois, ettei se olisi lennähtänyt muurien toiselle puolelle. Kun pääsimme alas, kävelimme noin 15 minuutin matkan bussille. Siitä jatkoimme matkaa Kiinan muurin suosituimmalle osuudelle eli Badalingille. Tämä osa muurista on täysin remontoitu ja sieltä löytyy palveluita aina kaupoista kahviloihin. Ihmismäärä oli myös valtava verrattuna siihen osuuteen, jonka aiemmin päivällä kävelimme. Täältä on myös otettu ne Kiinan muurin kuvat, joita yleensä matkaesitteissä ja verkkosivuilla näkee. Onhan ne henkeäsalpaavat, ei voi muuta sanoa.

Meillä oli jalat jo niin hapoilla aiemmasta vaellusosuudesta, joten emme jaksaneet Badalingilla pitkää kierrosta tehdä. Katselimme lähinnä hämmästyneinä, kun kiinattaret yrittivät sipsutella siellä korkokengillä. Eihän siitä mitään tullut ja useimmat joutuivat kävelemään loppuosuuden paljain jaloin tai sukkasillaan.

Badaling the great wall

badaling

Badaling the great wall

camels badaling

Kamelitkin ovat löytäneet tiensä Badalingille

Badalingilta ajoimme puolen tunnin matkan muurin kupeessa olevaan hotelliin. Se oli rakennettu vuorten keskelle ja ikkunoista oli kivat näköalat muurille. Olimme hotellin ainoat asukkaat ja tuntui siltä kuin olisimme olleet piilossa muulta maailmalta. Illallisen jälkeen ihailimme hotellin pihalla niskat kenossa tähtitaivasta. Ympäriltä kuului vain ihastuneita huokauksia.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Peking: Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille
Peking: Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.

peking kielletty kaupunki

Peking:Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi

Taivaallisen rauhan aukio eli Tiananmenin aukio sijaitsee Pekingin sydämessä. Aukion keskipisteenä, keskellä keisarillista polkua, on Maon mausoleumi. Kiinalainen paikallisoppaamme Leo kertoo, että hautarakennuksen paikka on hyvä esimerkki Maon mahdista. Tuskinpa kukaan muu olisi saanut viimeistä leposijaa paikalle, jossa aikoinaan vain keisareilla oli lupa kulkea.

Olemme Pekingissä toista päivää ja tarkoituksena on tutustua kolmeen kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä; Taivaallisen rauhan aukioon, Kiellettyyn kaupunkiin sekä Kesäpalatsiin. Edellisenä päivänä kävimme jo tutustumassa Taivaan temppeliin, joka on myös näkemisen arvoinen paikka. Aloitamme kierroksen Taivaallisen rauhan aukiolta, jossa on aikaisesta aamusta huolimatta jo satoja, ellei tuhansia ihmisiä jonottamassa mausoleumiin. Me emme mene jonon jatkoksi, vaan kierrämme aukion päästä päähän ihmetellen sen valtavaa kokoa. Taivaallisen rauhan aukiota ympärilläkin on paljon nähtävää; pohjoisessa Kielletty kaupunki, itäpuolella kansallismuseo ja lännessä parlamenttitalo. Keskellä aukiota on Kansansankareiden muistomerkki. Granaattipylvään reliefit kuvaavat Kiinan vallankumouksen vaiheita.

peking qian men

Qian Men eli Etuportti Taivaallisen rauhan aukion etelälaidalla

peking taivaallisen rauhan aukio

Pitkä jono kiemurteli aukiolla jo aamusta

peking suuri kansanhalli

Suuri kansanhalli eli Kiinan kansantasavallan parlamenttitalo

peking kiinan kansallismuseo

Kiinan kansallismuseo

peking taivaallisen rauhan portti

Taivaallisen rauhan portti, jonka fasadissa komeilee edelleen Maon kuva

taivaallisen rauhan aukio

Sun Yat-Senin kuva tuodaan vapun kunniaksi näytille. Hän julisti Kiinan tasavallaksi vuonna 1912.

Moni muistaa Taivaallisen rauhan aukion vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksista. He vaativat parempia taloudellisia oloja sekä lehdistönvapautta. Opiskelijoiden lisäksi mielenosoitukseen osallistui myös työläisiä sekä tiede- ja kulttuurivaikuttajia. Armeija kukisti mielenosoituksen voimakeinoin ja siinä kuoli tuhansia ihmisiä, joista suurin osa oli työläisiä. Aiemmin on uutisoitu, että menehtyneet olisivat olleet opiskelijoita, mutta heitä kuoli vain muutamia, koska he onnistuivat poistumaan paikalta ennen tulituksen alkamista. Tapahtumista on liikkeellä paljon ristiriitaista tietoa ja totuuden tietävät vain paikalla olleet.

Kielletty kaupunki – keisareiden yksityinen valtakunta

Päivästä on tulossa kuuma ja hikeä pyyhkien siirrymme aukion pohjoispuolelle, jossa ylitämme ensin vilkkaasti liikennöidyn kadun. Sieltä kävelemme Taivaallisen rauhan portin kautta Kiellettyyn kaupunkiin. Portin keskellä on Maon kuva, jossa hän on 53-vuotias. Kuva vaihdetaan vuoden kahden välein, jotta se pysyisi hyväkuntoisen näköisenä. Kiellettyyn kaupunkiin myydään päivittäin 80 000 lippua, joka kuulostaa hurjalta määrältä. Tänään se on kuitenkin loppuunmyyty. Leo on hoitanut meille liput, joten meiltä Kielletty kaupunki ei jää väliin.

peking taivaallisen rauhan portti

peking taivaallisen rauhan portti

Näkymä Kielletystä kaupungistä Taivallisen rauhan aukiolle

Kun olemme selviytyneet turva- ja lipuntarkastuksesta saavumme isolle aukiolle. Sen halki itä-länsisuunnassa virtaa Kultainen joki. Joen yli on tehty viisi marmorista siltaa. Kielletty kaupunki oli aikoinaan tarkkaan suojeltu paikka ja ulkopuolisten pääsy keisarin yksityisiin palatseihin oli kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä. Vain keisari sai liikkua alueella vapaasti.

peking kielletty kaupunki

peking kielletty kaupunki kultainen joki

Kultainen joki

peking kielletty kaupunki

Kielletty kaupunki oli keisari Yonglen suuri rakennushanke, joka kesti 14 vuotta. Palatsialuetta oli rakentamassa noin miljoona ihmistä ja se valmistui  vuonna 1420. Palatsialueesta tuli yhteensä 74 hehtaarin kokoinen ja huoneita siellä kerrotaan olevan 9999. Vielä tänäkin päivänä se on maailman suurin palatsi.

Kielletyssä kaupungissa asui tuhansia ihmisiä ja heidän kaikkien tärkein tehtävä oli palvella keisaria. Keisarin perheen lisäksi kaupungissa asuivat keisarilliset eunukit sekä jalkavaimot, jotka eivät koskaan saaneet poistua Kielletystä kaupungista. Heidän ainoa tehtävänsä oli keisarin sukupuolisten halujen tyydyttäminen. Keisarin kuoltua kaikki jalkavaimot tapettiin, koska uusi keisari toi tullessaan omansa.

peking kielletty kaupunki

peking kielletty kaupunki

peking kielletty kaupunki

Opas kertoo meille Kielletyn kaupungin historiasta sekä mainitsee rakennuksien nimiä, jotka ovat todella yleviä. Vai mitäs sanotte Ylimmän harmonian portista, Täydellisen sopusoinnun hallista tai Sopusoinnun säilyttämisen hallista? Opas kiinnittää huomiomme rakennusten katon harjassa oleviin eläinfiguureihin. Eläinten uskottiin suojelevan rakennuksia tulipaloilta. Toinen huomioitava asia oli isot padat. Jos tulipalo kaikesta huolimatta olisi syttynyt, padoissa olevalla vedellä sammutustyöt olisi saatu nopeasti alkuun. Tuli oli yksi Kielletyn kaupungin pahimmista vihollisista.

peking kielletty kaupunki

peking kielletty kaupunki

peking kielletty kaupunki koristeita

peking kielletty kaupunki elainfiguurit

Katolla olevia eläinfiguureita

peking kielletty kaupunki

Kuulemme myös, että rakennusten isot pylväspuut on tuotu Tiibetistä. Puiden siirtäminen jokea pitkin kesti kolme vuotta. Koska joki ei yltänyt Pekingiin saakka, loppumatkan puut matkasivat tätä tarkoitusta varten rakennettuja kanavia pitkin. Lopuksi tutustumme Keisarilliseen puutarhaan, joka oli aikoinaan keisarin rentoutumispaikka. Puutarhassa on toistasataa puuta, erilaisia kiviä, lampia, paviljonkeja ja temppeleitä.

peking kielletty kaupunki puutarha

Puutarhan kivikokoelma

keisarillinen puutarha peking

keisarillinen puutarha peking

peking kaarmeita ja skorpioneja

Matkalla lounaalle ohitimme ”katukeittiön”, josta olisi voinut napata välipalaksi paistettuja käärmeitä, skorpioneja, meritähtiä ym.

Kierroksemme on kestänyt kolme tuntia ja pieni väsymys alkaa hiipimään nälän kera. Tietoa on tullut niin paljon, että infoähky uhkaa myös ja vaikka puutarha on todella kaunis, en jaksa innostua siitä enää samalla tavalla kuin aamutuimaan näkemästämme Taivaallisen rauhan aukiosta.

Hyppäämme bussiin ja ajamme noin 20 minuutin päässä olevaan Ramada-hotelliin lounaalle. Matkalla näemme Pekingin kesäolympialaisiin rakennetun stadionin, joka sai lempinimen ”Linnunpesä” erikoisen muotonsa vuoksi.

Kesäpalatsi – keisareiden kesäkeidas

Lounas piristää ja sen jälkeen siirrymme bussilla Kesäpalatsiin, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Pekingin keskustasta. Kesäpalatsia käytettiin Qing-dynastian aikana vapaa-ajanviettopaikkana, jonne saattoi paeta helteistä Kiellettyä kaupunkia. Kiinalaiset yhdistävät palatsin kuitenkin vahvasti leskikeisarinna Cixiin. Hän oli keisarin jalkavaimo ja synnytti tälle poikalapsen. Keisarin kuoltua Cixi kaappasi vallan itselleen. Melkoinen daami siis. Hän rakennutti myös kesäpalatsin kahdesti uudelleen. Ranskalaiset ja englantiset sotilaat tuhosivat palatsin vuonna 1860 ja toisen kerran se sai vaurioita boksarikapinassa.

peking kesäpalatsi

Urosleijonan tassun alla oleva pallo symboloi omaisuutta ja voimaa.

Hyväntahtoisuuden ja pitkäikäisyyden halli

Hyväntahtoisuuden ja pitkäikäisyyden halli

Kesäpalatsi levittäytyy noin 300 hehtaarin alueelle, josta kolme neljäsosaa on vettä. Kokonaan emme ehdi sitä tutkia vaan menemme pääsisäänkäynniltä ensin Hyväntahtoisuuden ja pitkäikäisyyden halliin, jossa oli Cixin valtaistuin. Sieltä kävelemme 728 metrin pituista käytävää, joka myötäilee Kunminginjärven rantaa, pitkin kohti laitureita. Käytävän kattoparruissa on koristeena yli 14 000 maalausta. Kävellessä pohdimme minkälaista ylläpitoa tämäkin paikka vaatii. Aurinko ja ilmansaasteet haalistavat rakennusten ulkopintoja ja maalauksia täytyy restauroida.

Kunminginjärven vesi ei ole uintikelpoista, mutta talvella järven jää täyttyy luistelijoista. Kesäisin voi vuokrata soutu- tai polkuveneitä, joita nytkin näkyy järvellä useita. Kesäpalatsi on paitsi turistien suosiossa, myös kiinalaiset viettävät siellä mielellään aikaa. Kun pääsemme laiturin luokse, huomio kiinnittyy valtavaan marmorilaivaan (marble boat), joka nimestään huolimatta ei ole marmoria. Leskikeisarinna Cixi rakennutti tämän laivaa muistuttavan huvimajan, jonka kansi on marmorin näköiseksi maalattua puuta.

peking kesäpalatsi

peking kesäpalatsi

peking kesäpalatsi käytävä

peking kesäpalatsi käytävä

peking kesäpalatsi

Rannan läheisyydestä löytyi tämä upea portti

peking kesäpalatsi marbleboat

kesäpalatsi marmorilaiva

Laiturilta hyppäämme laivaan, jolla siirrymme järven halki Eteläjärven saareen johtavan sillan viereen.  Palatsialuetta on hienoa katsella myös järveltä käsin ja kaikenlaisista pikkuristeilyistä tykkäävänä olen tästä mahdollisuudesta innoissani, vaikkei venematka kauaa kestäkään.

peking kunming lake route

peking kesäpalatsi laivalippu

peking kesäpalatsi kunmingen lake

peking kesäpalatsi kumningen lake

peking kesäpalatsi archie bridge lion

Leo kertoo meille vielä lisää alueen historiasta ennen kuin hyppäämme takaisin bussiin ja siirrymme hotelliin. Loppupäivä on vapaata. Sen aloitamme heittäytymällä hotellin sängylle ja nostamalla jalat ylös. Askelmittari näyttää päivän saldoksi 7 kilometriä ja 30 asteen helteessä se on ollut hikinen suoritus. Seuraavana päivänä jätämme hotellin muutamaksi päiväksi ja siirrymme Kiinan muurille. Sieltä alkaa matkan vaellusosuus.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.