Viimeinen lomapäivämme Lontoossa valkeni harmaana ja sateisena. Tällaisena päivänä oli hyvä mennä tutustumaan museoihin tai linnoihin. Valitsimme jälkimmäisen ihan siitä syystä, että se sattui olemaan hotellin nurkilla emmekä olleet siellä aikaisemmin käyneet. Kyseessä oli Towerin linna – tuo pahamainen paikka, joka nykyisin on yksi Lontoon suosituimmista historiallisista nähtävyyksistä.

Linna avautuu sunnuntaisin ja maanantaisin klo 10 ( muina päivinä klo 9). Tähtäsimme lipunmyyntiin juuri kymmeneksi, mutta niin olivat tehneet kymmenet muutkin ja jouduimme tovin jonottamaan vesisateessa. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä, jolloin välttyy jonottamiselta ja niistä saa 10 % alennuksen. Portilla lippu maksaa 30,30 puntaa (sis. muutaman punnan lahjoituksen linnalle).

Kun liput olivat vihdoin käsissä, siirryimme toiseen jonoon, josta pääsimme linnaan. Jono liikkui onneksi nopeasti eikä sateenvarjon alla tarvinnut kauaa värjötellä. Lipun hintaan olisi kuulunut kierrokset Yeoman Wardersin kanssa. Heiltä olisi kuullut mielenkiintoisia tarinoita Towerin historiasta ja sen vangeista. Kierroksia järjestetään puolen tunnin välein. Koska ensimmäistä kierrosta olisi pitänyt odotella 15 minuuttia, päätimme tutustua linnan eri osiin omatoimisesti ja jättää opastuksen väliin.

Tower linnan historiaa

Towerin linnan historia on julma. Linnan nimen mainitseminen herätti aikoinaan kansalaisissa pelkoa, koska sen tyrmiin teljettiin kaikki, jotka uskalsivat uhmata monarkiaa. Osa vangeista eli kurjissa oloissa eikä teloituksiltakaan vältytty. Linnaan joutui myös korkea-arvoisia vankeja, joilla oli jopa omat palvelijat mukana. Aristokraatteja teloitettiin myös ja kaksi Henrik VIII:n vaimoista pääsi hengestään aviorikosten vuoksi.

Towerin linnan viimeinen vanki oli Rudolph Hess vuonna 1941. Samana vuonna Towerissa tehtiin viimeinen teloitus, jonka kohteeksi joutui saksalainen vakooja Josef Jakobs.

Towerin linna on toiminut vankilan lisäksi myös kuninkaallisten kotina ja siellä toimi aikoinaan myös kuninkaallinen eläintarha. Kuninkaalliset saivat lahjaksi muiden maiden hallitsijoilta eläimiä kuten leopardeja ja norsuja. Linnan henkilökunnalla oli opettelemista eläinten hoidossa, koska ne olivat kuningaskunnassa varsin eksoottisia olentoja. Eläintarha siirrettiin Towerista pois vuonna 1834.

Näe upeat kruununjalokivet

Synkän historian lisäksi Tower tarjoaa myös kruununjalokivien säihkettä. Me säntäsimme ensimmäisenä jalokivien luo ja se oli hyvä päätös. Pääsimme sisään ilman jonottamista eivätkä tilat olleet vielä pahasti ruuhkautuneet. Myöhemmin sinne näytti kiemurtelevan pitkä jono.

Kruununjalokiviin kuuluvat muun muassa kruunut, valtikat ja miekat, joita käytetään kruunajaisissa ja muissa virallisissa tilaisuuksissa. Towerissa on näytillä useita kruunuja. Monia niistä ei ole käytetty vuosiin, mutta Imperial State Crown on jatkuvassa käytössä. Kruunussa on 2800 timanttia, 273 helmeä ja lisäksi muita jalokiviä. Kruunu nähdään kuningattaren päässä parlamentin avajaisissa.

Ykkösaarteet ovat vitriineissä, joiden ympäri kulkee liukumatto. Matto kulki aika hitaasti, mutta silti olisin mielelläni katsellut upeita jalokiviä pidempäänkin. Kukaan ei estä toista kierrosta, mutta jonoa ehti kertyä jo sen verran, ettei haluttu mennä uudestaan jonon päähän. Kuvaaminen on tilassa kielletty.

Älä unohda korppeja

Kruununjalokivien lisäksi yksi linnan nähtävyyksistä ovat korpit. Vanhan tarun mukaan kuningaskunta luhistuu, jos linnoituksen kuusi korppia poistuvat Towerista. Sitä pelkoa ei taida olla, koska lintuja ruokitaan hyvin ja huhutaan myös, että niiden toinen siipi olisi leikattu siten, etteivät ne pääsisi lentämään. Kaiken varalta Towerista löytyy seitsemäs korppi, jos joku kuudesta lähtisi omille teilleen.

Valkoinen torni (White Tower)

Valkoisen tornin rakentaminen alkoi vuonna 1077 ja kesti vuoteen 1100 saakka. Rakennustyöt laittoi alulle Wilhelm I. Tornin tehtävä oli suojata Lontoota hyökkäyksiltä ja toimia kuninkaallisena palatsina. Valkoinen torni on Towerin vanhin säilynyt osa ja siellä pääsee tutustumaan muun muassa valtavaan haarniska kokoelmaan.

Valkoisen tornin jälkeen kiersimme muita linnan rakennuksia, joihin kuuluu muun muassa 1200-luvulla rakennettu keskiaikainen palatsi. Näihin rakennuksiin emme tutustuneet enää niin intensiivisesti, vaan lähinnä kävelimme ne läpi. Mielenkiinnon puuttesta tämä ei johtunut, vaan päivän hieman kiireisestä aikataulusta.

Towerin linna on todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos pidät linnoista ja entisajan historiasta, tämä on sinun paikkasi.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin
Vinkkejä Lontooseen

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

 

Lontoo on suomalaisille tuttu kaupunki. Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja tekemistä sekä näkemistä löytyy aina. Minulle toissaviikkoinen Lontoon matka oli neljäs, mutta tälläkin reissulla tuli koettua paljon kaikkea uutta. Tässä muutama vinkki ja suositus teille, kun seuraava Lontoon matka alkaa häämöttämään.

1. Vaihda Oyster-card lähimaksuun

Ennen Lontooseen lähtöä luin matkablogeista hieman epäuskoisena vinkkejä siitä, ettei Oyster Cardia enää tarvita julkisen liikenteen matkojen maksamiseen. Maksut hoituvat kuulemma kätevästi omalla maksukortilla, jossa on lähimaksuominaisuus. Koska tämän uudistuksen puolesta ei puhunut yksi vaan useampi bloggaajakollega, aloin uskomaan, että kai siinä jotain perää on.

Meillä ei ollut aikaisemmilta Lontoon matkoilta jäänyt Oystereita laatikon pohjalle, joten jos olisimme halunneet sitä käyttää, olisi pitänyt ensin ostaa kortti (5 puntaa) ja sen jälkeen ladata siihen saldoa. Lähimaksulla maksaminen oli huomattavasti helpompaa. Sitä käytettiin samalla tavalla kuin Oysteria eli ennen metroon menemistä ja sieltä poistuessa käytit korttia portin lukulaitteessa. Bussissa maksukorttia käytettiin lukijassa vain sinne noustessa.

Liikuimme metrolla ja bussilla pääosin keskustassa ja päiväkohtainen veloitus oli noin 4 €. Metromatka lentokentältä (Heathrow) keskustaan oli 8,60 € / suunta. Lähimaksulla maksettaessa on samanlainen päivittäinen ”maksukatto” kuin Oysterissa. Kun raja tulee täyteen, loppupäivän matkustaa ilmaiseksi. Jos käyttää vyöhykkeitä 1-2 keskustan alueella, päivittäinen maksukatto on 7 puntaa (tilanne 10/2019)

Kerran poistuin kotoa -blogin Noora on kirjoittanut kattavan postauksen metrolla liikkumisesta Lontoosta. Sieltä löytyy lisätietoa myös lähimaksulla maksamisesta. Ota Nooran vinkit haltuun täältä

2. Valitse hotelli hyvien kulkuyhteyksien varrelta

Yövyimme tällä reissulla The Chamberlain-hotellissa lähellä Tower Bridgea. Heathrown lentokentältä hotelliin pääsi metrolla yhdellä vaihdolla. Oli kyseessä sitten Lontoo tai joku muu suurkaupunki, valitsen hotellin aina hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Jos majoitus on lähellä keskustaa, se on myös aina plussaa.

Jos viipyy kaupungissa vain pitkän viikonlopun, ei kannata säästää väärässä paikassa ja valita edullista majoitusta keskeltä-ei-mitään, josta pääsee hyvällä tuurilla ehkä kerran tunnissa keskustaan. Tällaisiä valintoja on joskus tullut tehtyä, esimerkiksi ensimmäisellä Kroatian reissulla ja silloin harmitti, kun siirtymisiin meni paljon aikaa.

The Chamberlainia voin suositella muutenkin. Sijainnin lisäksi plussaa tuli moderneista ja siisteistä huoneista. Miinusta antaisin kokolattiamatosta, joka valitettavasti tuntuu olevan aika yleistä lontoolaisissa hotelleissa sekä ankeasta näköalasta sisäpihalle.

3. Jos vahdinvaihto on nähty, miten olisi kuningattaren henkivartijan vaihtoseremonia

Buckinghamin palatsin edusta kuhisee aamupäivisin väkeä, kun turistit kilpailevat parhaista paikoista missä seurata vahdinvaihtoa. Omat kokemukseni vahdinvaihdosta ulottuvat 80-luvulle, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Lontoossa ja tottahan toki silloin piti päästä katsomaan tuota legendaarista seremoniaa. Nyt olisi ollut kiva mennä verestämään muistoja, mutta vahdinvaihtoa ei ollut lauantaina. Päivät vaihtelevat jonkin verran, joten kannattaa tarkistaa ajankohdat virallisilta sivuilta. Vahdinvaihto alkaa yleensä klo 11.

Pääsimme sen sijaan seuraamaan kuningattaren henkivartijan vaihtoseremoniaa (Changing The Life Guard Ceremony). Tämä tapahtuu päivittäin klo 11, paitsi sunnuntaisin klo 10. Tämä seremonia ei ole niin tunnettu kuin palatsin edustalla tapahtuva vahdinvaihto, joten väkeä ei ollut läheskään niin paljon paikalla. Ratsailla olevia vartijoita pääsi näkemään lähes kosketusetäisyydeltä, koska aluetta ei oltu rajattu aidoilla.  Tarkemmat tiedot aikatauluista ym. löydät täältä.

4. Aamiainen Sky Gardenissa

Sky Gardenista on tullut Lontoon in-kohde ja sinne haluavat nyt kaikki. Walkie Talkie -pilvenpiirtäjän 37.kerroksessa oleva puutarha ihastuttaa upeilla näköaloillaan. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta liput tulee varata hyvissä ajoin netistä. Varausikkuna Sky Gardeniin on auki aina kolme viikkoa eteenpäin. Voit myös kokeilla onneasi ilman varausta, mutta sisäänpääsy on epävarma ja huonoimmassa tapauksessa et pääse ala-aulaa pidemmälle.

Joko mennään -blogin Rosalta sain kullanarvoisen vinkin miten Sky Gardeniin pääsee ilman, että tarvitsee kyttäillä aikaikkunoita ja vapaita lippuja verkkosivulta. Kun tekee pöytävarauksen Sky Pod baariin, pääsee samalla varauksella myös Sky Gardeniin. Varauksesta saa vahvistuksen sähköpostiin sekä ohjeet saapumiseen. Tein meille pöytävarauksen sunnuntaiaamuksi klo 9.30.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja pääsimme hissillä ylös jo ennen puolta. Halusimme aluksi katsella paikkoja ja nousimme portaat ylös. Siellä oli meneillään aamujooga, joten osa tilasta oli suljettu nauhoilla. Kierroksen jälkeen menimme tutustumaan kahvilan tarjontaan. Kahvihammasta kolotti jo sen verran, ettei juomavaihtoehtoa tarvinnut kauaa miettiä. Kahvikupillinen sai kaveriksi panniinin. Tarjoiluja sai jonkin aikaa odotella. Palvelu oli aika hidasta.

Sky Gardenin näköalat ovat huikeat ja kevyeen aamiaiseen se on ihan suositeltava paikka. Jos kaipaat tuhdimpaa vaihtoehtoa, niin sitten kannattaa aamupala nauttia jossain muualla ja ottaa Sky Pod baarissa vaikka päivän ensimmäiset kuohuvat tai jotain makeaa.

5. British museum ja muut ilmaiset museot

Lontoo on tunnettu museoistaan ja mikä parasta, suurimpaan osaan niistä pääsee ilmaiseksi sisälle. Me valitsimme vierailukohteeksi British Museumin, joka on yksi maailman suurimmista sekä myös vanhimmista museoista.

Kokoelmista löytyy aarteita maailman eri kolkista ja sitä on kartutettu vuosien varrella lahjoituksilla sekä ostoilla. Minua kiinnosti eniten muumiot ja niitä menimme katsomaan ensin. Pidin myös antiikin Kreikan ja muinaisen Egyptin veistoksista sekä Lähi-Idän osastosta, jossa oli kauniita esineitä. Museon kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat muumioiden lisäksi hieroglyfien sanakirja Rosettan kivi sekä Lindowin mies, joka löytyi Cheshiren seudulta suosta. Hän oli kokenut yli 2000 vuotta sitten rituaalimurhan.

British Museumin miljoonia esineitä ei ehdi päivässä eikä kahdessa katsoa, mutta museon voi ottaa haltuun pieni pala kerrallaan. Ensi kerralla haluaisin istahtaa hetkeksi lukusaliin, jossa aikoinaan myös Karl Marx ja Mahatma Gandhi viettivät aikaa.

6. Piipahda Camden Townin markkinoilla

Camden Townin markkinat ovat aikamoista hulabaloota, mutta ehkä juuri sen vuoksi, ne kannattaa käydä katsomassa omin silmin. Markkinakojuista voit tehdä mitä ihmeellisimpiä löytöjä ja ruokakojut kutsuvat luokseen herkullisilla tuoksuilla. Valinnan varaa on runsaasti, pidät sitten thaimaalaisesta, intialaisesta tai Britannian omasta herkusta fish & chipsista. Vegaaneille näytti myös olevan hyvin tarjontaa. Olimme paikalla sopivasti lounasaikaan ja kiertelimme kojuja vesi kielellä. Kylmä tuuli ajoi meidät kuitenkin sisätiloihin syömään.

Camden Town oli mielenkiintoinen paikka ja se toi etäisesti mieleen Tallinnan Telliskiven ja kyllä sieltä löytyi ripaus Berliiniäkin.

7. Nauti kauniista Hyde Parkista

Hyde Park on Lontoon kauneimpia puistoja. Siellä risteilee kävelyteitä kauniiden kukkaistutusten ja pensaiden välissä. Kävelimme aluksi puiston keskellä olevalle tekojärvelle, jonka edustalla oleva kahvila houkutti puoleensa. Ehdotinkin miehelle, että pitäisikö istahtaa hetkeksi. Olimme kuitenkin matkalla katsomaan prinsessa Dianan muistoksi tehtyä suihkulähdettä ja askeleet veivät vauhdikkaasti siihen suuntaan ja kahvila jäi.

Vaikka oli syksyisen viileä päivä, näkyi järvellä useita polkuveneitä. Voi vaan kuvitella, miten ihanaa siellä olisi veneillä aurinkoisella kesäsäällä. Prinsessan muistolle tehty suihkulähde löytyi vihdoin, vaikka sinne oli aikamoinen kävelymatka. Se muistutti enemmän kahluuallasta kuin suihkulähdettä ja pienet lapset tepastelivat siellä paljain jaloin.

Oletko käynyt Lontoossa? Paljasta kommenttikentässä omat vinkkisi!

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin
Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

Pilvien raosta pilkottava aurinko ja 15 asteen lämpötila saivat lokakuisen aamupäivän tuntumaan lämpimältä. Lontoossa sataa aina, näin olin kuullut ennen lähtöämme, mutta nyt ilma näytti kaikkea muuta kuin sateiselta. Olimme aamulla ajelleet metrolla Buckinghamin palatsin nurkille ja sieltä kävelimme Thames-joen varteen. Tänään olisi täydellinen päivä mennä jokiristeilylle – ainakin sään suhteen.

Thamesin risteilylle

Blogiani pidempään seuranneet tietävät minun pitävän jokiristeilyistä, joilla yritän käydä aina kun sellainen on mahdollista. Vaikka Lontoossa on tullut käytyä useamman kerran, on Thamesin risteily jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Nyt piti korjata tilanne ja ostimme liput (13 £/hlö) Westministerilta Greenwichiin. Lippuja oli tarjolla joko yhdensuuntaisia tai vaihtoehtoisesti risteily, jossa laiva kävi Greenwich Pierillä kääntymässä ja palasi takaisin Westministerille.

Meitä kiinnosti Greenwich, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin käynyt. Monelle se on tuttu nimenä aikavyöhykkeiden perustana olevasta Greenwich Mean Timesta (GMT). Greenwich kuuluu myös Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Laivan yläkerran kansipaikat olivat jo lähes täynnä, kun viimeisten joukossa juoksimme laivaan. Koska matka kesti vain tunnin, päädyimme seisoskelemaan kaiteen vieressä. Mies haki meille alakerran baarista juotavat ja niitä hörppien kuuntelimme kaiuttimista selostusta joen varressa olevista nähtävyyksistä. Opastus ei tullut nauhalta, vaan yksi laivan työntekijöistä kertoi persoonallisella ja hauskalla tavalla ohikiitävistä nähtävyyksistä sekä joen varressa olevista taloista ja niiden kuuluisista asukkaista.

Greenwich – aikavyöhykkeiden keskipiste

Kun laiva saapui Greenwichin laituriin, emme voineet olla näkemättä historiallisen purjelaiva Cutty Sarkin korkeita mastoja. Laiva oli upea, mutta tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Laivaan pääsee tutustumaan tarkemmin pääsymaksua vastaan, mutta meillä vatsat kurni siihen malliin, että lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

National Maritime Museum

Lounaan jälkeen kävelimme hetken yliopistoalueella ja sieltä menimme merimuseoon (National Maritime Museum). Lontoossa on paljon asioita, joista pidän ja yksi niistä on ilmaiset museot. Niihin on helppo piipahtaa vaikka hetkeksi ilman painetta siitä, että kun on maksanut kalliin lipun, siellä täytyy viettää useita tunteja. Näitäkin kokemuksia muualta maailmalta on.

Merimuseo on taivas merenkäynnin historiasta kiinnostuneelle. Nähtävillä on muun muassa Elisabethin ajan kaljuunoiden pienoismalleja, lordi Nelsonin univormu Trafalgarin taistelusta sekä prinssi Frederickin kullatuilla merenneidoilla, simpukoilla ja seppeleillä koristeltu pursi. Perheen pienimmätkään eivät tylsisty, kun heille on tarjolla leikkialue, jossa voi esimerkiksi kokeilla laivan ohjaamista.

Greenwich Park ja nollameridiaani

Kun merimuseo on kävelty läpi, voi siirtyä viereiseen Queen´s houseen. Se oli alkujaan tarkoitettu Jaakko I:n puolison, Annen, asunnoksi mutta hän ei ehtinyt taloa koskaan nähdä, koska menehtyi rakennustöiden aikana. Talosta tuli sittemmin Kaarle I:n puolison, Henrietta Marian, asunto. Henrietta oli viimeinen kuninkaallinen, joka talossa asui. Vaikka taloon on vapaa pääsy, jätimme sen väliin ja suuntasimme kohti Greenwich Parkin kukkulaa.

Greenwich Park oli aikoinaan kuninkaallisen palatsin piha. Puiston on suunnitellut sama ranskalainen arkkitehti, joka on piirtänyt Versaillesin puutarhan. Kukkulan laelta on hienot näköalat Thamesille sekä Lontoon ylle. Maisemien lisäksi kukkulan päällä on Royal Observatory, jonka läpi kulkee nollameridiaani. Olin hieman pettynyt, että tämä läntisen ja itäisen pallonpuoliskon jakava meridiaani sijaitsi maksullisessa observatoriossa (sisäänpääsy 16 £/hlö). Kotiläksyt olivat jääneet tekemättä, koska luulin sen olevan kukkulan laella olevassa puistossa.

Katsoin puhelimen askelmittarista päivän aikana kertyneet kilometrit ja niitä oli jo 15. En enää ihmetellyt lainkaan miksi jalat tuntuivat niin väsyneiltä. Mietimme millä palaamme hotellille. Vaihtoehtoina oli joko DLR (metro) tai bussi. Hetken päähänpistosta hyppäsimme bussiin, kun nopeasti katsoin pysäkillä, että se kulkisi hotellin lähellä olevan kadun kautta.

Bussimatkasta tulikin sitten odotettua pidempi. Bussi kyllä kulki katsomaani katua pitkin, mutta vain Thames-joen toisella puolella eli meidän näkökulmasta väärällä puolella. Kiertelimme ja kaartelimme bussilla lähes tunnin ennenkuin pääsimme lähelle metroasemaa ja sieltä hotellille. Bussilla liikuttaessa pitäisi selvitellä tarkemmin reitit, mutta tulipa pientä seikkailua taas kerrakseen.

Greenwich oli mukava päiväretkikohde ja jos Lontoon reissulla suinkin on aikaa, siellä kannattaa käydä. Nähtävyyksien lisäksi paikasta löytyy kivoja ravintoloita, pubeja sekä kauppoja. Ajan saa mukavasti kulumaan ja nähtävää riittää kaikenikäisille.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Muistoja Lontoosta
Vinkkejä Lontooseen
Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä