Merjan matkassa

Myllysaari – viihtyisä virkistyskohde Lahdessa

Vaikka olen asunut Lahdessa yli 10 vuotta, Myllysaari on onnistunut pysymään minulta piilossa. Nimen olen kuullut vilahtelevan ihmisten puheissa, mutta se ei ole herättänyt sen kummempaa mielenkiintoa, että olisin selvittänyt minkälaisesta paikasta on kyse. Muistan myös sekoittaneeni sen joskus Kahvisaareen, joka on samantyyppinen pieni saari Vesijärvellä, Lahden edustalla.

Nyt tiemme kohtasivat Myllysaaren kanssa, kun se tuli eteeni Instagramin kuvavirrassa. Puinen silta lumisten puiden kuorruttamalle saarelle näytti houkuttelevalle ja innostuin selvittämään missä moinen saari on ja miten sinne pääsee. Asioiden selvittelyyn riitti lopulta pelkkä suun avaaminen, koska miehelleni Myllysaari oli entuudestaan tuttu vuosien takaa purjehduskilpailuista. Ei hänkään ollut siellä vuosiin käynyt, joten ehdotin että aurinkoisen sunnuntain kunniaksi menisimme päiväkävelylle. Lähikatuja ja -polkuja oli tallattu ihan riittävästi talven aikana, joten oli kiva saada vaihtelua ja nähdä maisemia uudesta kulmasta.

Ajoimme Tapanilan kaupunginosaan ja jätimme auton tilavalle parkkipaikalle. Kaunis kevätsää oli saanut muitakin koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä liikkeelle. Myllysaareen kävellään siltoja pitkin. Vaikka muuten oli lämmintä, järveltä puhalsi kylmä tuuli ja piti vetää huppu pään suojaksi. Olin kuvitellut sään lämpimämmäksi ja jättänyt rohkeasti pipon kotiin. Mies meni koiran kanssa edeltä ja minä kävelin hitaammin perässä pysähdellen valokuvaamaan kauniita maisemia.

Myllysaaren historiaa

Myllysaari on saanut nimensä tuulimyllystä, joka sijaitsi saarella vielä 1900-luvun alussa. Mallasjuoman panimomestari Mattson osti saaren Köllin suvulta ja rakennutti myllyn paikalle paviljongin, joka edusti tyyliltään puujugendia. Paviljonki oli Lahden ensimmäinen kesäravintola ja siitä tuli suosittu kokoontumispaikka. 1930-luvulla saareen istutettiin runsaasti jalopuita, joista useat kasvavat siellä edelleen. Mattson myi saaren myöhemmin Lahden purjehdusseuralle. Saari toimii nykyisin seuran kotisatamana ja virkistysalueena, joten siellä voi vierailla vaikka ei seuran jäsen olisikaan. Kesäaikaan saarella toimii kesäravintola Kommodori.

Purjehdusseuran jäsenet voivat vuokrata Myllysaaresta oman venepaikan, mutta saarelta löytyy myös satunnaisille vierailijoille vierasvenepaikkoja. Punaiset poijut keinuivat jäiden seassa ja odottivat jo kesää varmasti yhtä innokkaasti kuin minä.

Paviljongin takana olevan rakennuksen rappusilla istui perhe syömässä eväitä. Hieman etäämmällä nuoripari heitteli koiralle keppiä. Meidän tipsutyttö katseli touhua häntä heiluen. Myllysaari näyttää olevan suosittu tänäkin päivänä ja mielestäni oikein kiva kohde päiväkävelylle. Suunnittelin jo, että sinne täytyy mennä uudestaan lämpimänä kesäpäivänä. Samalla voisi testata kesäravintola Kommodorin herkkuja.

Myllysaari, Myllysaarenkatu 12, Lahti

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Linnaistensuon luontopolulla
Sammalsillansuon luontopolku Nastolassa
Luhdanjoen korkea lintutorni

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

1 kommentti
perjantai, huhtikuu 16, 2021 by mertsik

Jordania – aurinkoa ja eksotiikkaa Lähi-idässä

Neljä vuotta sitten vietin talviloman aurinkoisessa Jordaniassa tyttäreni kanssa. Matkan alussa oli kaikenlaista sähellystä ja kun ensimmäisenä iltana kuuntelimme paikallisten miesten huutelua ja viheltelyä kadulla kävellessä, mietin oliko ollut virhe valita Jordania lomakohteeksi. Tyttäreni oli kysynyt matkaa varatessa voisimmeko seuraavalla kerralla mennä johonkin ”normaaliin” kohteeseen. Edellisenä vuonna olimme lomailleet Dubaissa ja hänelle taisi itämaiden eksotiikka riittää.

Miksi Jordaniaan?

Jordania valikoitui sattumalta, kun etsin kohdetta, jossa olisi riittävästi aurinkoa ja lämpöä eikä lentomatka olisi kovin pitkä. Muistin myös kuulleeni hyvää palautetta Jordaniassa käyneiltä. Otimme Apollomatkoilta valmiin paketin, johon kuului viiden tunnin suora lento. Kun kiva hotelli irtosi hyvään hintaa, ei valintaa tarvinnut enempää miettiä.

Näkymä huoneen parvekkeelta

Lue lisää matkakohteen valinnasta: Miksi Jordaniaan?

Mitä tehdä Aqabassa?

Aqaba on Jordanian ainoa rantakaupunki ja siellä viihtyvät turistien lisäksi myös paikalliset. Kirkasvetinen Punainenmeri houkuttelee erityisesti sukeltajia ja snorklaajia.

Aqaban kaupungissa on aika vähän nähtävää, mutta sieltä on näppärä tehdä päiväretkiä Jordanian tärkeimmille nähtävyyksille kuten Petraan tai Wadi Rumin aavikolle.

Auringonlasku Double Tree Hiltonin -kattoterassilta.

Aqaban tunnetuin nähtävyys on 130 metriä korkea lipputanko, jossa liehuu arabikapinan aikainen lippu. Se oli aikoinaan maailman korkein, mutta nykyisin korkeimpia löytyy jo muun muassa Dubaista. Vertailun vuoksi Euroopan korkein lipputanko löytyy Haminasta ja siellä lippu liehuu 100 metrin korkeudessa.

Aqaban lipputangon vieressä on Aqaban linnoitus ja kaupungista löytyy myös arkeologinen museo. Historia on vahvasti läsnä ja hotellialueen vieressä pääsee tutustumaan myös muinaisen Aylan kylän raunioihin. Keskustassa oli myös kauniita moskeijoita.

Meille kaupungin mieluisin kohde taisi olla Double Tree Hilton -hotellin kattoterassi, jossa kävimme pari kertaa katsomassa auringonlaskua. Tällä hetkellä (huhtikuu 2021) hotellissa tehdään kunnostustöitä, jotka kestävät lokakuun loppuun saakka.

Lue lisää Aqabasta: Minkälainen lomakohde on Aqaba?

Petra – punainen kalliokaupunki

Petra on yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja Unescon maailmanperintökohde. Vierailu Petraan oli yksi lomaviikkomme kohokohdista. Siellä voi vierailla omatoimisesti tai osallistua valmiille retkelle. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, vaikka se kallis olikin. Yksi syy valmiiseen retkeen helppouden lisäksi oli opas. Hän kertoi kattavasti Petran historiasta ja kiinnitti huomiomme yksityiskohtiin, jotka muuten olisivat ainakin minulta jääneet huomaamatta.

Huono puoli valmiissa retkessä oli aikataulu. Omaa aikaa meille jäi opastuksen jälkeen kaksi tuntia. Olisin halunnut kiivetä luostarille, mutta oppaan mukaan sinne ei ollut järkevää mennä noin lyhyen aikataulun puitteissa. Lisäksi oli kuuma päivä ja hän taisi pelätä, että pökerrymme sinne. 850 rappusta olisivat vieneet suurimman osan ajastamme emmekä olisi ehtineet nauttia luostarista ja maisemista muuta kuin pikaisesti. Niinpä jätimme kipuamisen väliin ja kiipesimme kuninkaan haudoille, jotka olivat helpommin saavutettavissa.

Lue lisää Petran retkestä: Petra – se punainen kalliokaupunki

Wadi Rumin punainen aavikko

Ennen Jordaniaan lähtöä olin ollut kahden vaiheilla teemmekö retken Wadi Rumin aavikolle vai ei. Epäröinti johtui osittain edellisvuoden Dubain aavikkoretkestä, joka oli ollut pettymyt. Onneksi annoin Wadi Rumille mahdollisuuden, koska se oli todella upea.

Korkeat vuoret ja hiekka hallinnoivat aavikkomaisemaa ja tuntui kun olisimme olleet toisessa maailmassa. Ei siis ihme, että Wadi Rumissa on kuvattu useampi elokuva.

Wadi Rumin aavikko on suojeltu ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Siitä huolimatta beduiinit saavat järjestää turisteille maastoauto- ja kamelisafareita. Heidän majoissaan on myös mahdollista yöpyä.

Wadi Rumissa vierailimme myös valmiilla retkellä. Aqabasta oli noin tunnin matka aavikkomaisemiin. Aluksi siirryimme lava-autojen kyytiin ja ajoimme korkean hiekkadyynin juurelle. Kengät pois ja mars dyynin huipulle, kaikui oppaan komento. Oli todella raskasta tarpoa hiekassa, mutta huipulla maisemat palkitsivat kaikkien hikipisaroiden vuodattamisen.

Täydellistä auringonlaskua emme valitettavasti onnistuneet näkemään pilvien vyöryessä auringon eteen. Pientä esimakua saimme kuitenkin. Kun aurinko oli vetäytynyt mailleen tuli nopeasti kylmä. Onneksi kassissa oli pitkähihaista mukana. Illallinen beduiinien teltassa oli hieman turistinen, mutta siitä huolimatta kiva kokemus. Yritimme ennen paluuta tiirailla tähtiä, mutta leirin kirkkaassa valaistuksessa tähtitaivas ei päässyt oikeuksiinsa.

Lue lisää Wadi Rumin aavikkoretkestä: Wadi Rum – upea aavikko Jordaniassa

Jordanian turvallisuus

Jordanian turvallisuus puhututtaa, koska naapurimaissa on ollut paljon konflikteja, varsinkin Irakissa ja Syyriassa. Jordanian hallitus haluaa panostaa turismiin ja toivoo sen elpyvän sitten kun matkustaminen on taas mahdollista koronan vuoksi .

Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan Jordanian turvallisuustilanne on vakaa, mutta naapurimaiden mahdollisten konfliktien takia se voi muuttua nopeasti. Myös levottomuudet Länsirannalla ja Gazassa saattavat vaikuttaa Jordanian tilanteeseen.

Tarpeetonta matkustamista tulee toistaiseksi välttää, mutta kun tilanne kohenee, Jordania kannattaa painaa mieleen. Voisin matkustaa sinne uudestaankin, koska meiltä jäi näkemättä muun muassa Kuollutmeri sekä Wadi Mujibin kauniit kanjonit.

Oletko käynyt Jordaniassa?

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

10 kommenttia
lauantai, huhtikuu 10, 2021 by mertsik

Patikointia Kätkätunturilla

Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti -10 astetta. Juuri sopiva sää lähteä tallustamaan kohti Kätkätunturia, joka sijaitsee Levitunturin naapurissa. Alkuviikosta olin suunnitellut lumikenkien vuokraamista mutta edellispäivän kaatuminen hiihtolenkillä ja nilkan kipuilu saivat mielen muuttumaan. Kätkätunturille suositeltiin lumikenkiä varsinkin jos aikomuksena oli päästä huipulle asti. Koska en tiennyt miten ylipäänsä pärjäisin kipeän nilkkani kanssa, päätimme lähteä tunnustellen matkaan. Jos kipu kävisi kovaksi tai reitti mahdottomaksi edetä, kääntyisimme takaisin.

Kätkätunturille jyrkkää ja liukasta polkua pitkin

Kävelimme ensin Immeljärven rantaan ja sieltä viittoja seuraten Kätkätunturille johtavalle polulle. Alkumatka oli leveää polkua eikä onneksi edes kovin liukasta, joten sitä pitkin oli hyvä kävellä. Pikkuhiljaa polku muuttui kapeaksi ja jäiseksi. Nastakengille olisi ollut käyttöä, mutta sellaisia ei ollut mukana. Hankalat kohdat kiersin lumihangen kautta ja otin puista tukea. Lunta oli paljon ja upposin hankeen nivusia myöten.

Muita kulkijoita ylöspäin ei ollut meidän lisäksi. Vastaan tuli isä ja poika, joilla oli pulkat mukana. He olivat jo reippailleet huipulle ja laskivat pulkalla alaspäin. Isä kehui reitin olevan hyvässä kunnossa ja ylös pääsi ilman lumikenkiä. Lähtiessä en uskonut meidän kovin pitkälle pääsevän, mutta kun kuulin reitin hyvästä kunnosta heräsi heti toivo, että voisimme päästä jopa huipulle asti. Vastaan tuli myös nuori mies läskipyörän kanssa. Hän kiroili hyvää ajatusta ottaa pyörä mukaan. Pahimmissa kohdissa sitä piti taluttaa ja matkanteko oli entistä raskaampaa.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka

Liukasta polkua pitkin tarpoessa tuli kuuma, koska olin laittanut liikaa vaatetta päälle. Pysähdyin ottamaan fleecen pois ja tuumailin, että maisemistakin voisi nauttia eikä vain puuskuttaa eteenpäin katse maassa. Jyrkimpien kohtien jälkeen polku muuttui helpommaksi kulkea. Koska reitin varrella ei näkynyt opasteviittoja emme tienneet kuinka pitkä matka huipulle vielä olisi.

Lumen kuorruttamat puut olivat kauniita ja Levitunturi näkyi takanamme lähes koko komeudessaan. Koska oli kirkas keli myös Pallastuntureiden jono näkyi horisontissa. Kamera oli repussa, koska en liukastumisen pelossa uskaltanut roikottaa sitä kaulassa. En jaksanut ottaa sitä kuitenkaan esiin kuin pari kertaa. Kännykällä tuli napsittua enemmän kuvia, koska sen sai nopeasti ja näppärästi taskun pohjalta.

Levitunturi

Kätkätunturin huippu jäi näkemättä

Hetken kuluttua kuulimme puheensorinaa, joka kuului alempaa polulta. Muutkin retkeilijät olivat näköjään heränneet emmekä olleet reitillä enää kahdestaan. Jos siis haluaa kulkea rauhassa kannattaa lähteä liikkeelle heti aamupäivästä. Mitään ruuhkaa siellä ei nytkään ollut, mutta oli mukavampi mennä omaa tahtia ilman, että kukaan kopisteli takana kantapäille.

Päädyimme lopulta jollekin nyppylälle, jota luulin ensin huipuksi. Katselimme ympärillemme ja päättelimme että tunturin huippu taitaa siintää vielä edessämme. Sinne näytti olevan aikamoinen matka. Olisin kaivannut jotain kylttiä, jossa olisi kerrottu minkä pituinen matka olisi vielä ollut edessä. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt. Päätimme kääntyä takaisin, koska olihan sitä jo tarvottu lumessa ihan riittävästi. En ollut uskonut meidän pääsevän edes noin korkealle. Nilkan kanssa pärjäilin, mutta arvelin sen olevan illalla entistä kipeämpi päivän rasituksen jälkeen.

Alaspäin mennessä vastaan alkoi tulla porukkaa enemmänkin ja kiittelin mielessäni aikaista aikatauluamme. Joillakin näytti olevan lumikengät mukana, mutta suurin osa kulki polkua pitkin. Alempana näimme pienen ryhmän, joka kulki polun ulkopuolella lumikengillä.

Kun saavuimme jyrkimmille kohdille, valitsin kulkutavaksi suosiolla pyllymäen. Mies oli kysynyt jo ylöspäin mennessä miten aioin selvitä alas. Kohauttelin silloin olkapäitä ja mietin samaa itsekin, mutta ajattelin jonkun keinon keksiä. Kun jyrkimmät ja liukkaimmat kohdat jäivät taakse ja polku muuttui tasaisemmaksi huokaisin helpotuksesta.

Jos joskus vielä Kätkätunturille palaan, silloin on kesä ja olisi kiva kulkea koko reitti ylös asti. Eikä tarvitsisi turvautua pyllymäkeen – ehkä…

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa
Talviloma Levillä
Tyttöjen viikonloppu Levillä
Hiihtolomalla Pallastunturin maisemissa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

16 kommenttia
lauantai, huhtikuu 3, 2021 by mertsik

Vaihtuvia maisemia – vinkkejä ja ideoita maata pitkin matkailuun

Yhteistyössä Gummerus

Kati Kelolan uutuuskirja on ajan hermolla. Maata pitkin matkustaminen oli nosteessa jo ennen koronapandemiaa mutta sen suosio jatkaa kasvamistaan. Korona on edesauttanut tilannetta, koska pääosin lomat vietetään kotimaassa ja matkustamisessa suositaan omaa autoa tai julkisia kulkuvälineitä. Moni ei ole astunut lentokoneeseen yli vuoteen.

Suosio maata pitkin matkustamiseen on kasvanut, kun ihmisten tietoisuus ilmastokriisistä on noussut. Vaikka ilmastonmuutos ei uusi asia olekaan, se pääsi helposti unohtumaan, kun sähköpostiin napsahti houkuttelevan halpoja lentotarjouksia. Kukapa olisi voinut vastustaa vielä pari vuotta sitten kiusausta pienestä arjen irtiotosta ja lennähtää vaikkapa Pariisiin viikonlopuksi?

Vaikka kirjassa kerrotaan mikä on paras tapa hyvittää lentopäästöjä, ei siinä syyllistetä tai osoiteta sormella lentomatkustajia. Kirjassa ei lentämistä muutenkaan laiteta pannaan, koska osa matkaideoista toteutetaan lentämällä kohteeseen ja sielta matka jatkuu maata pitkin.

”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia.” -Kati Kelola

Maata pitkin matkustamiselle on muitakin syitä kuin huoli maapallon tulevaisuudesta. Kelola puhuu hitaan matkanteon nautinnosta. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka.

Tutki kirjaa eri osioiden kautta

Kirja on jaettu neljään eri osioon: kulttuurimatkat, luontomatkat, kaupungit ja kylät sekä junareitit. Näiden osioiden alta löytyy identtiset alaotsikot, joihin on annettu kirjan alussa lukuohjeet. Myönnän, että ensi selailulla kirja tuntui hieman sekavalta. Oli junareittejä Alpeilla, kansallispuistoja Suomessa ja parhaita hiihtokeskuksia. Lukuohjeet kannattaa siis vilkaista ennen kirjaan tarttumista. Näin pääsee valitsemaan ideoita omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

”Matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä.” -Kati Kelola

Ideoita matkojen suunnitteluun

Kirjan tarkoituksena on nimenomaan antaa ideoita matkojen suunnitteluun, jotka tehdään kokonaan tai osittain maata pitkin. Matkakohteet sijoittuvat kartalla ymmärrettävistä syistä lähialueelle ja pisimmillä olevat kohteetkin ovat Euroopassa. Ilahduttavan paljon vinkkejä löytyy myös kotimaan matkailijoille.

Kohteet on valittu huomioimalla työssä käyvien lomamahdollisuudet. Aika harva pystyy käyttämään matkan tekemiseen pitkiä aikoja, vaikka halua olisikin. Vaikka hidas matkustaminen olisi ihanaa, ei se käytännön syistä ole ainakaan minulle mahdollista.

Kelolan lisäksi kirjassa ääneen pääsevät myös muut reissaajat, joiden matkakertomuksista ja vinkkilistoista saa ideoita omien matkojen suunnitteluun. Uusia maata pitkin -haaveita onkin nyt hyvä laittaa hautumaan ja odottamaan koronapandemian hellittämistä.

Eri reittimatkoista oli kiva lukea ja tarinan lopussa kirjoittaja kertoi myös mitä tekisi toisin, jos lähtisi uudestaan matkalle. Reittimatkoihin olisin kaivannut kunnon karttoja. Esimerkiksi pyörämatka Saksan, Ranskan ja Belgian läpi oli kuvitettu Euroopan kartalla, jossa nämä kolme maata oli väritetty vihreäksi. Tarkka reitti oli kerrottu kuvan alapuolella, mutta koska en tunnistanut kaikkia matkan varrella olevia kaupunkeja enkä osannut laittaa niitä kartalle, jäi reitin hahmottaminen ohueksi.

Miten matkustetaan tulevaisuudessa?

Kirjan lopussa katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan miten matkustamme vuonna 2050. Mielenkiintoiselta kuulosti näkemys ultranopeasta lentokoneesta, jolla matka Helsingistä Sydneyyn taittuisi kahdessa tunnissa. Tämän mahdollistaisi lentäminen korkeammalla kuin nykyiset koneet, missä ilmanvastus on pienempi.

Hyperloop-yhteys, missä matkustaja istuisi kapselissa ja kiitäisi alipaineistetussa putkessa vaikuttaa nyt utopistiselle, mutta ehkä se on todellisuutta kymmenien vuosien päästä.

Kirja toimii mielestäni parhaiten ideapankkina. Kun kaipaa uusia vinkkejä matkustamiseen, voi kirjasta napata omia mieltymyksiä vastaavat ideat. Minä innostuin valtavasti Euroopan hienoimmista vaellusreiteistä ja junareiteistä.

Itä-Viron vanhat puutalot jäivät myös mieleen kummittelemaan ja se olisikin täysin toteutettavissa oleva reissu, kunhan rajat Viroon taas avautuvat. Muitakin Viron kohteita kirjasta löytyi ja ne ovat hyviä vaihtoehtoja jo niin tutulle Tallinnalle. Matkakirjavinkit juttujen lopussa ilahduttivat myös – kirjavinkkejä ei koskaan saa liikaa.

Sydäntä lämmitti myös maininta Puulasta melontaa koskevassa osiossa. Puulan rannat ovat tuttuja lapsuudesta. Siellä olen opetellut uimaan ja saanut ensikosketukseni veneilyyn. Ja Puulan muikuthan ovat vertaansa vailla.

*Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta*

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Kansallispuistojen kutsu – lahjavinkki luonnossa liikkujalle
Matkabloggaajan syksyn kirjavinkit
Matkabloggaajan lukuvinkit kesälle

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

20 kommenttia
lauantai, maaliskuu 20, 2021 by mertsik

Talviloma Levillä – huskyajelua, hiihtämistä ja patikointia

Talviloman vietimme toissa viikolla Levin aurinkoisissa tunturimaisemissa. Edellisestä Levin reissusta oli vierähtänyt jo muutama vuosi. Silloin vietin pitkän viikonlopun keväthangilla tyttöporukalla. Miehelle tämä oli ensimmäinen pidempi Levin reissu. Aiemmat olivat olleet vain päiväretkiä Pallakselta Levin rinteisiin.

Vielä kymmeisen vuotta sitten vietimme jokaisen hiihtoloman Lapissa. Pallastunturin kupeessa oleva mökki toimi tukikohtana ja päiväretkiä teimme lähiseutujen laskettelurinteisiin, useimmiten Ylläkselle tai Leville. Nyt kun Pallaksen mökki ei ole enää käytössämme, ovat myös Lapin matkat jääneet.

Pitkästä aikaa lentokoneessa

Lentokentällä oli hiljaista ja samoihin aikoihin lähti vain muutama kotimaan lento. Tuntui kieltämättä hassulta istua vuoden tauon jälkeen lentokoneessa. Lyhyt lento meni nopeasti ja Kittilän lentokentältä menimme bussilla Levin keskustaan.

Majoituimme Break Sokos Hotel Levissä, joka sijaitsee aivan Levin keskuksen ytimessä. Huoneita oli kolmessa eri rakennuksessa. Me saimme syysvärein sisustetun huoneen, jonka verhoissa kurkisteli poro. Huone oli siisti ja mukava, mutta sängyn patja oli liian pehmeä omalle selälleni.

Aamiaiselle mentiin porrastetusti ja näin ei päässyt syntymään ruuhkia. Minua ei haittaisi vaikka nämä porrastukset jäisivät pysyviksi, koska nyt ei tarvinnut tapella viimeisistä leipäpaloista tai vapaista pöydistä. Ylimääräisten kontaktien välttämiseksi siivooja kävi huoneessa vain pyynnöstä. Me pyysimme siivouksen vain kerran loman aikana ja sekin toive koski lähinnä roskisten tyhjennystä.

Aiempina vuosina Lapin lomien aktiviteetit olivat olleet lähinnä laskettelua ja moottorikelkkailua. Mitä muuta siellä voisi tehdä?

Vauhdikas huskysafari Levillä

Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasimme huskysafarille. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta ja oli hauska kokemus. Retki kesti kokonaisuudessaan pari tuntia ja siitä ajelimme koiravaljakolla noin 15 minuuttia.

Huskeista ja safarikokemuksesta kirjoitin oman postauksen, jonka pääset lukemaan täältä: Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa

Hiihtelyä Levin laduilla

Levi tarjoaa yli 200 kilometriä huollettua latuverkostoa, josta noin 30 kilometriä on valaistu. Olin käynyt ennen talvilomaa muutaman kerran hiihtämässä ja halusin testata myös Levin ladut. Tihrustin kännykän näytöltä latukarttoja ja selvittelin mistä löytyisi tasaista maastoa. Ylämäkiä en niinkään pelännyt vaan jyrkkiä ja mutkaisia alamäkiä, joissa löytäisin itseni takuuvarmasti nutullaan ladun vierestä.

Sukset vuokrasimme Hill Ski Rentistä, jonne saimme hotellin vastaanotosta alennuskupongin. Sukset haimme jo edellisenä iltana eikä vuokraamossa ollut muita, joten saimme sukset nopeasti mukaan. Olin alustavasti katsonut, että Valorakka voisi olla sopiva reitti mistä aloitella. Tarjolla oli paljon pitkiä tunturin kiertäviä latuja, mutta arvelin niiden olevan meille liian pitkiä.

Olin tuijottanut liikaa latujen pituutta enkä ollut niinkään kiinnättänyt huomiota latujen vaikeusasteeseen. Kaikki lyhyet reitit – Valorakka mukaan lukien – olivat punaisia eli keskivaikeita. Ylä- ja alamäkiä tuli eteen vuoron perään. Se siitä tasaisesta hiihtoreitistä.

Toinen hiihtoreissu päätettiin ottaa varman päälle ja mennä Immeljärven jäälle. Sen tasaisempaa reittiä ei voi olla. Kuinkas sitten kävikään; kaaduin siirtymäreitillä olevassa mäessä ja nilkka vääntyi ikävästi. Mies kysyi käännytäänkö takaisin, mutta hammasta purren mutisin, että jatketaan matkaa. Kun illalla hotellilla kurkkasin miltä sukan alla näyttää; vastassa oli turvonnut ja värikkääksi muuttuva nilkka.

Kaatumisesta huolimatta oli mukavaa käydä hiihtämässä ja seuraavalla kerralla osaan suunnitella reitit paremmin. Lapin laduille täytyy päästä uudestaan, oli siellä niin hienoja maisemia.

Korkeaniemen laavulla makkaranpaistossa

Immeljärven länsipuolelle valmistui muutama vuosi sitten Korkeaniemen laavu, joka on ympärivuotisessa käytössä. Meillä oli repussa makkaraa ja virvokkeita, kun hiihtelimme Immeljärven jäällä ja päätimme poiketa laavulla makkaranpaistossa. Suksilla sinne ei ole kovin kätevää mennä, mutta kun sukset olalla kävelee osan matkasta, on se mahdollista. Hiihdimme ensin Riihi-kahvilaan ja sieltä kävelimme laavulle. Matkaa sinne kertyi noin 500 metriä ja se oli suurimmaksi osaksi ylämäkeä.

Korkeaniemen laavu on lapsiperheiden suosiossa, koska sinne on lyhyt matka Levin keskustasta ja iso pihapiiri tarjoaa lapsille mukavasti leikkitilaa. Sieltä löytyy myös ulko-wc sekä puuvaja, josta oli helppo hakea kuivia polttopuita. Täytyy myöntää, etten ole noin hienoa laavua ennen nähnyt. Kyseessä on ns. näköalalaavu, jossa on isot ikkunat Immeljärven ja Levitunturin suuntaan. Ulkona on myös tulipaikka, jossa nytkin hehkui hiillos.

Laavulla ei onneksi ruuhkaa ollut, joten saimme hyvin pidettyä turvavälit. Ainoa asia joka paikassa harmitti oli ihmisten välinpitämättömyys roskien suhteen. Sekä laavun ulkoseinässä että sisällä oli laput, joissa pyydettiin viemään roskat mennessään. Siitä huolimatta laavun nurkkaan oli kertynyt tyhjiä pulloja ja muuta roskaa.

Patikointia Kätkätunturilla

Aurinkoinen -10 asteen pakkassää vaikutti juuri sopivalta keliltä lähteä Kätkätunturille. Olin aluksi pohtinut pitäisikö sinne vuokrata lumikengät, jotka auttaisivat loppumatkan hankalissa kohdissa.

Päätimme lopulta jättää lumikengät matkasta ja kävellä niin pitkälle kuin talvikengillä pääsee. Mielenkiintoinen reissu siitäkin kehkeytyi ja koko tarinan pääset lukemaan täältä.

Poroja katsomassa

Levin alueella on paljon poroja. Ellei niitä näe maantiellä tai hiihtolenkillä, voi sarvipäitä käydä katsomassa esimerkiksi hotelli K5:n takapihalla. Parhaimmat kokemukset saa mielestäni luonnosta, joista ikimuistoisin on noin 15 vuoden takaa. Kurkistin aamulla Raattaman mökin ikkunasta ulos ja pihassa seisoskeli yksinäinen poro. Hän kävi tervehtimässä meitä sen hiihtoloman aikana useampaan kertaan ja näky nosti aina hymyn huulille.

Tällä kertaa kävimme katsomassa poroja hotelli K5:n takapihan poroaitauksessa, kun emme niitä muualla onnistuneet näkemään. Vinkki: Hotellin vastaanotosta voi ostaa jäkälää, jos haluaa syöttää poroja.

Levin ravintolamaailma tarjoaa jokaiselle jotakin

Levillä on useita hyviä ravintoloita ja vaihtoehdoista jokainen löytää omat suosikkinsa. Näin korona-aikaan ravintoloiden sisätiloissa oltiin maskit naamoilla ruokailuhetkeä lukuunottamatta. Kaikki ravintolapaikat eivät olleet käytössä eikä ruuhkia päässyt näin syntymään. Monet nauttivat ruokansa mökeissä ja hakivat ravintoloista vain valmiit annokset.

Rautua Kiisassa

Levin Panimon kasvisrisotto

Viikon paras annos oli rautua, juureksia ja rapukastiketta, jonka söin hotellin omassa ravintola Kiisassa. Jos mietitte mitä Kiisa tarkoittaa, se on saanut nimensä saamenkielisestä sanasta Giisa (Lapinemännän korulipas). Mies söi poronkäristystä, joka oli myös maukasta.

Täytyy myös mainita Coloradon maukas kana-halloumihampurilainen sekä Pannukakkutalon herkulliset pannarit.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa
Tyttöjen viikonloppu Levillä
Hiihtolomalla Pallastunturin maisemissa

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

12 kommenttia
sunnuntai, maaliskuu 14, 2021 by mertsik

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa

Huskysafari on ollut useita vuosia haavelistallani. Vietimme viime viikon Levillä ja selvittelin ennen matkaa minkälaisia koiravaljakkoajeluita olisi tarjolla. Vaihtoehtoja oli paljon. Lopulta päädyimme Lapland Safarisin järjestämään huskyajeluun. Kahden tunnin vierailu tilalle maksoi 80 €/henkilö. Siihen sisältyi 15 minuutin ajelun lisäksi yhteiskuljetus, opastus sekä lämmin juoma.

Lapland Safarisin tarhalla oli noin 40 koiraa. Suurin osa heidän huskyista on Muoniossa, mistä koiria löytyy yli 100. Meidän lisäksemme koiravaljakkoajelulle tuli kaksi muuta pariskuntaa. Tarhalla meidät otti vastaan italialainen Igor, joka pahoitteli heti aluksi heikkoa suomen kielen taitoaan ja kysyi voiko hoitaa opastuksen englanniksi. Se miten Igor on Italiasta päätynyt Leville huskysafarioppaaksi ei selvinnyt, mutta hienosti mies oli oppinut suomenkieltä ja rohkaisimme häntä sitä myös käyttämään.

Turvaohjeiden jälkeen huskyajelulle

Aluksi kävimme läpi turvaohjeet, miten reen kyydissä istutaan ja miten sitä ohjataan. Igor opetti meille myös käsimerkit, joilla kommunikoimme. Ne olivat samantyyppiset kuin moottorikelkkasafarilla. Ryhmässä alkoi jännitys nousta ja kun olimme kuunnelleet tarkkaavaisina ohjeet siirryimme koiravaljakoiden luokse. Huskyt haukkuivat ja hyppivät innoissaan odottaessaan, että pääsevät töihin.

Meidät ohjattiin viimeisen reen luokse ja ajattelin käydä tervehtimässä koiria ennen ajelua. Kaksi koiraa (ryhmän vanhin ja nuorin) rähisivät toisilleen ja päätinkin pysyä kauempana. Paikan toinen opas, Antti, kertoi vanhemman koiran pitävän nuorempaa kurissa. Sen ihmeellisemmästä ei kuulemma ollut kyse. Igor ja kaksi muuta valjakkoa olivat jo ampaisseet vauhtiin kun minä vasta asettelin itseäni reen kyytiin. Antti lohdutteli, että saamme muut kiinni ja muistutteli vielä turvaväleistä.

Kun valjakko nytkähti liikkeelle, nojasin taaksepäin ja yritin nauttia kyydistä. Aluksi tuntui mahdottomalta ottaa valokuvia siinä vauhdissa, mutta hetken kuluttua rentouduin ja kamerakin pysyi käsissä. Kuvia sai ottaa vain kyydissä istuja. Reen ohjaajan piti keskittyä ajamiseen.

Puolessa välissä reittiä oli mahdollisuus vaihtaa paikkoja. Mies siirtyi istumaan ja minä ohjaajan paikalle. Hetken kuluttua tulimme reitin tiukimpaan mutkaan, joka piti ottaa varovasti. Koirien mielestä taisin jarrutella liikaa, koska ne kurkistelivat taaksepäin mikä mamma siellä on ohjaksissa, koska heillä oli kovasti menohaluja jäljellä. Kun tiukka kurvi oli takanapäin, hyppäsin pois jarrulta ja annoin koirien kiihdyttää taas vauhtiin.

Olimme turvaohjeita kuunnellessa kyselleet voiko reki kaatua ja se kuulemma oli mahdollista. Tällä kertaa kaikkien reet pysyivät onneksi ladulla. Reki liirasi muutaman kerran kaarteissa ja mietin silloin ollaanko kohta pöpelikössä. Onneksi pysyttiin baanalla. Antti kertoi ajelun jälkeen ikävästä kolarista, mikä oli tapahtunut joitakin vuosia sitten Muoniossa. Poronvasa oli juossut yhtäkkiä huskyvaljakon eteen ja koirat olivat vaistojensa varassa käyneet sen kimppuun. Poro ei siitä selvinnyt, vaan se jouduttiin lopettamaan.

Huskien ylläpito on kallista

Ajelun jälkeen silittelimme koiria ja kyselimme niiden hoidosta. Kaikki koirat tunnetaan nimeltä ja tiedetään jokaisen heikkoudet ja vahvuudet. Ei ole esimerkiksi samantekevää mitkä koirat laitetaan samaan valjakkoon. Johtajakoirat pääsevät ensimmäiseen riviin ja vahvojen paikka on takana lähellä rekeä. Pienikokoinen husky ei voi olla viimeisenä, koska reki on painava ja ne saisivat helposti selkäkipuja.

Huskyjen ylläpito ei ole halpaa. Yhden koiran vuosikulut ovat noin 3000 euroa. Tämän vuoksi pienimmät huskytilat ovat joutuneet koronan aikaan tekemään ikäviä ratkaisuja. Kun asiakkaita ei ole, mistä nyhjäistä tuhansia euroja koirien ylläpitoon. Onneksi monet ovat keksineet erilaisia ratkaisuja, joilla selviävät pahimman ajan yli. Etelä-Suomen hyvä lumitilanne on tuonut helpotusta ja koiravaljakkoajeluita on ollut mahdollisuus järjestää etelämpänä. Näin myös ne, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä Lappiin huskysafarille, pääsevät nauttimaan koiravaljakon kyydistä. Lisäksi on järjestetty huskeille kummitoimintaa, jossa pienellä summalla on voinut tukea ahdingossa olevien huskysafariyrittäjien toimintaa.

Koirien rapsuttelujen jälkeen siirryimme kuuman mehun ja pipareiden ääreen. Igor kertoi meille lisää huskyjen kasvatuksesta. Huskyt ovat parhaimmassa työiässä 2-9 vuotiaina. Koulutus aloitetaan heti pentuna. Kaikista ei ole koiravaljakkohommiin. Koirat ovat persoonia siinä missä ihmisetkin.

Kesällä huskyilla on lomaa, koska silloin sää on jopa pohjoisessa liian kuuma juoksemiseen. Alkusyksystä alkaa treenaaminen talvea varten. Huskyt ovat kuin huippu-urheilijoita, joiden kunto on kovimmillaan silloin kun turistisesonki pohjoisessa alkaa. Koska korona on vienyt suurimaan osan asiakkaista, on Antti huolehtinut koirien päivälenkeistä. Säällä kuin säällä koirat on laitettu reen eteen ja kierretty latuja. Koirat saavat myös lepopäiviä ja yksi koira pääsee viikon aikana 3-4 kertaa lenkille.

Onko sinulla kokemusta huskysafareista?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Talviloma Levillä
Patikointia Kätkätunturilla
Tyttöjen viikonloppu Levillä

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

20 kommenttia
sunnuntai, maaliskuu 7, 2021 by mertsik

Blogin hutilyönnit – nämä jutut eivät kiinnosta ketään

Eilen illalla tarkastelin pitkästä aikaa blogin analytiikkaa. Yleensä on kiva katsoa mitkä jutut keräävät eniten lukijoita, mutta nyt käänsin listan toisinpäin ja tutkin mitkä tarinat ovat jääneet listan häntäpäähän.

Olen kirjoittanut matkablogia vajaat viisi vuotta ja sinä aikana on kertynyt juttuja laidasta laitaan. Osa postauksista on saanut lukijoilta kiitosta ja vinkkejäni on hyödynnetty omilla matkoilla. Mukaan mahtuu sitten myös niitä postauksia – noh – jotka ovat kiinnostaneet vain pientä porukkaa.

Arvelen, että yksi syy siihen löytyy matkakohteistani. Suurin osa niistä on jotain muuta kuin suomalaisten suosimia paikkoja. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kirjoitin Venezuelan Isla Margaritasta. Ne saivat huomattavasti vähemmän lukukertoja kuin esimerkiksi Espanjasta kirjoitetut postaukset.

Vähiten luetuimmille oli yhteistä myös se, että suurin osa niistä oli ns. kokoomajuttuja, jotka koostuivat monista pienistä tarinoista ja useista matkakohteista. Niillekin on paikkansa mutta ymmärrän miksi ne eivät kanna hittijuttujen valtikkaa.

Nämä jutut eivät kiinnostaneet – annetaanko niille uusi mahdollisuus?

1 – Kun Ping Studio metsään meni

Tämä meni metsään monellakin tapaa. Vähiten lukukertoja kerännyt juttu kertoo Ping Studion tapahtumasta, jonka yhteydessä tehtiin pieni retki Nuuksion kansallispuistoon. Ping Studio on tuttu vaikuttajille, mutta suurelle yleisölle ei. En sitä klikkaisi varmasti itsekään, jos en tietäisi mistä on kysymys. Luulenpa, että jos olisin maininnut otsikossa Nuuksion kansallispuiston, postaus ei varmaankaan komeilisi tämän listan ykkösenä.

2 – Matkojeni ääniraidat

Matkoihin liittyvistä musiikkimuistoista kirjoittaminen oli hyvä ajatus, mutta näköjään vain omasta mielestäni.

3 – 10 luetuinta postausta

Tämä hieman nauratti; lista 10 luetuimmasta jutusta, joka ei kiinnosta ketään. Tykkään lukea näitä listoja muiden blogeista, mutta ehkä näitä juttuja lukeekin vain bloggaajat.

4 – Tukholma – tekemistä Djurgårdenissa

Yleensä Tukholmasta tai Tallinnasta kirjoitetut jutut keräävät paljon lukijoita, joten olin hieman ihmeissäni, että Djurgårdenin postaus ei nyt napannut. Se on kirjoitettu vuonna 2019, joten on ehtinyt hyvin marinoitua Googlessakin. Ehkäpä Djurgårdenista on kirjoitettu jo niin monta postausta, ettei ne enää kiinnosta tai paikka on suomalaisille tuttu, eivätkä kaipaa siitä tietoa.

5 – Matkailun värit

Matkailun värit kuuluu samaan sarjaan kuin musiikkimuistot. Ne kiinnostavat vain kourallista lukijoita. Jos juttu ei kiinnosta, kannattaa katsoa edes kuvat.

6 – Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa

Aiemmin jo totesin, ettei Venezuelasta kirjoitetut postaukset saavuttaneet suurta suosiota. Olen miettinyt olisiko tämä postaus pitänyt otsikoida eri tavalla. Otsikko on kuitenkin se, jonka perusteella moni tekee päätöksen klikkaamisesta. Tai sitten Venezuelan edustalla olevan saaren retket eivät vain kiinnosta.

7 -Matkalle lähdön kirous

Tämä postaus syntyi vähän vahingossa. Tarkoitus oli kirjoittaa Mallorcan lomasta, mutta sen sijaan purin turhautumista matkustuspäiviin. Tämä tarina ei ollut pituudella pilattu enkä usko kenenkään varta vasten hakevan Googlesta tietoa tästä aiheesta. Kuuluu sarjaan ”tulipahan kirjoitettua”.

8 – Hiihdon juhlaa Lahden Salpausselällä

Hiihtäminen on tänä vuonna ollut suosittua, kun etelässäkin on pitkästä aikaa kunnon talvi. Juttu Salpausselän kisoista ei saanut samanlaista ruuhkaa linjoille kuin hiihtoladut.

9 – Joulutunnelmaa etsimässä Lahden joulukylässä

Lahden joulukylä oli kiva, siis ihan oikeasti. Mutta siitä huolimatta juttu siitä on painunut kaikessa hiljaisuudessa blogini vähiten luetuimpien joukkoon. Toisaalta ymmärrän hyvin. Jos en asuisi Lahdessa, tuskin se kiinnostaisi minuakaan.

10 – Päivä Merjan matkassa

Lifestyle-blogeissa ”Päivä kanssani” -postaukset ovat suosittuja, mutta matkablogin puolella suosio ei ollut samalla tasolla. Muistan, että postausta oli hauska tehdä ja ajattelin toistaa sen myöhemmin. Ihanne olisi ollut, jos ”päivän” olisi tehnyt matkalta. Arkinen kuvaus omasta päivästä jäi toistaiseksi ainoaksi laatuaan. Ehkä joskus annan tälle juttutyypille vielä mahdollisuuden.

Tässä vielä naurattaa, mutta kohta ei..

Jos joku haluaa tietää mitä blogistani sitten luetaan, olen tehnyt blogisynttäreistä kertovan jutun yhteyteen listan luetuimmista jutuista. Viimeisin lista löytyy elokuulta.

Nähtäväksi jää lukeeko tätäkään juttua kukaan vai löytyykö sekin jatkossa hutilistalta.

Miltä sinun hutilistasi näyttää? Jos sinulla ei ole blogia, minkälaiset blogijutut kiinnostavat / eivät kiinnosta?

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

34 kommenttia
sunnuntai, helmikuu 21, 2021 by mertsik

Kuvahaaste – miltä näytti vuosi 2020 kuvina

Viime vuoden matkasaldon kävin läpi jo tammikuussa, mutta palataanpa menneeseen vielä uudestaan Muuttolintu -blogin Annan perinteisen kuvahaasteen muodossa. Tuliko kuvattua muuta kuin suomalaista kansallismaisemaa tai pitkospuita? Se selviää kohta.

Vuoden suosikkikuva

Jo ennen kuvasaldon selailua, tiesin suosikkikuvan tulevan Australiasta. Se oli viime vuoden paras reissu ja ehdimme sieltä kotiin juuri ennen kuin maailma meni kiinni pandemian takia. Blogiani pidempään seuranneet muistavat minun tykkäävän erilaisista maisemaristeilyistä. Sydneyssakin piti päästä vesille ja teimme puolentoista tunnin risteilyn kaupungin edustalla. Oli hienoa nähdä Sydneyn ikoniset nähtävyydet mereltä käsin. Lämmin tuuli pörrötti hiuksia, lasissa oli kylmää valkoviiniä ja ympärillä iloisia ihmisiä. Täydellinen tapa viettää lomapäivää!

Arjen luksusta

Arkea voi piristää monella tavalla esimerkiksi hyvällä ruoalla ja juomalla. Ennen koronaa siihen kuului myös elokuvissa, museoissa ja taidenäyttelyissä käynnit. Tämä kuva on hyvän ystäväni luota, jonne kokoonnuimme alkuvuodesta pienellä porukalla. Tilasimme pizzaa, teimme salaattia ja nautimme herkuista hyvän viinin kera kuulumisia vaihdellen.

Kesäkuva

Vietämme kesällä paljon aikaa mökillä. Siitä on tullut vuosien saatossa toinen kotimme kesäaikaan. Viime vuonna pääsimme aloittamaan mökkikauden jo maaliskuun lopussa leudon talven vuoksi. Mökillä vietettyjä päiviä kertyi ennätysmäärä ja se oli myös pakopaikka arjesta koronan riehuessa ympärillä. Kuvassa soutuvene odottaa soutajaansa kauniina kesäpäivänä. Miten olisi pieni souturetki saaren ympäri?

Ihana majapaikka

Viime vuonna tuli hotelleissa yövyttyä normaalia vähemmän. Pyrin valitsemaan majoitukseksi aina jotain muuta kuin ketjuhotellin, jos se on mahdollista. Australian matkalla majoituimme hyvin erilaisissa majapaikoissa. Joukkoon mahtui pieniä persoonallisia hotelleja sekä myös isoja ketjuhotelleja. Omaksi suosikiksi niiden joukosta nousi By the Sea Port Douglas. Olin valinnut hotellin sen sijainnin perusteella; sieltä oli lyhyt kävelymatka rannalle. Huone oli sisustettu raikkailla väreillä ja parvekkeelta pilkotti meri. Olisin tuossa hotellissa voinut yöpyä useammankin yön.

Hauska muisto

Matkalla Nelson Baylta Manly Beachille pysähdyimme Oakvale Wildlife Parkissa katsomassa Australian villieläimiä. Emme olleet ensimmäisen viikon aikana onnistuneet näkemään yhtään koalaa tai kengurua. Tai no, kuolleita kenguruita näkyi teiden varsilla, mutta olisin nähnyt niitä mielummin elävinä. Oakvalessa niitä pomppi kosketusetäisyydelle ja yksi kenguruista alkoi seuraamaan meitä makupalan toivossa. Mieheni pysähtyi silittämään sitä ja eläintenhoitaja kiiruhti paikalle varoittamaan, että kenguru voi muksaista, kun se huomaa ettei meiltä herkkuja tipu. Jälkeenpäin nauratti, että olisihan se ollut koomista selittää myöhemmin saaneensa kengurulta köniin.

Herkullinen hetki

Kesäloman alkajaisiksi ajoimme Itä-Suomeen ja yövyimme ystävien mökillä pari yötä. Sieltä teimme päiväretkiä Valamon luostariin sekä Kolille. Kun kansallismaisemia oli ihailtu Ukko-Kolilla, päädyimme läheisen hotellin terassille herkuttelemaan pizzojen ja hyvän viinin äärelle.

Se ei-niin-hohdokas muisto

Loppukesästä olin tyttäreni kanssa käymässä Kangasniemellä ja ajattelimme reippailla ennen saunaa Hiisilammen luontopolulla. Emme sinne kuitenkaan koskaan löytäneet. Lopulta rämmimme sammalten peittämässä kivikossa ja yritimme löytää lammen rannalle. Kivikkoisella rannalla pysähdyimme tovin ja toivoimme löytävämme helpomman reitin takaisin. Reippailut tuli tehtyä ja sen jälkeen oli mukava mennä pihasaunan löylyihin.

Tuonneko pitäisi mennä?

Rakkaassa seurassa

Vietimme juhannusta perinteisesti mökillä. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi ja lämpötila hipoi hellelukemia. Saimme molemmat lapset paikalle ja myös siskoni perheensä kanssa tuli viettämään keskikesän juhlaa. Kuvassa skoolaamme kuohuvalla ennen juhannuslounasta.

Suosikkikuva itsestä

Tämä kuva nousi yhdeksi omista suosikeista. Se on otettu Australian matkalta, kuten aika moni muukin kuva tässä haasteessa. Taustalla Sydneyn ikoniset nähtävyydet.

Unohtumaton maisema

Tämän otsikon alle oli tunkua, mutta valitsin lopulta Suomen kansallismaiseman Kolilta. Oli hienoa päästä monen vuoden tauon jälkeen ihailemaan näitä upeita näköaloja. Tähän tiivistyy myös viime vuoden matkateema, joka oli kotimaa. Myönnän, että ilman koronaa, se olisi ollut jotain muuta, mutta tulipahan viuhdottua menemään pitkospuilla sekä muilla luontopoluilla.

Kuvahaasteen ohjeet

Jos joku vielä innostuu tekemään haasteen, tässä ohjeet:

Kerro minkälainen sinun vuotesi 2020 oli kuvina ja sovita ne edellä mainittuihin otsikoihin. Linkkaa Muuttolintu kuvahaasteen lähteeksi, kopioi nämä ohjeet juttusi loppuun ja jos haluat, linkkaa juttusi Muuttolintu -blogin kommenteihin.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Matkojeni ääniraidat
Matkailun värit
Matkavuosi 2018 kuvina

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa , Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

24 kommenttia
lauantai, helmikuu 13, 2021 by mertsik

Older Posts