Merjan matkassa -blogin tarinoita ympäri maailmaa pääset lukemaan jatkossa osoitteesta: merjanmatkassa.fi
Tervetuloa!
Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea täältä: Herkkuja ja taidetta Anne Mattilan taidekahvilassa
Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea täältä: Miniloma upeasti uudistetussa Tallink City hotellissa
Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea: Urho Kekkosen kansallispuisto – kolme kaunista reittiä
Kesälomareissumme viimeisen yön vietimme Vaasassa. Tämä Pohjanlahden rannikkolla sijaitseva kaupunki osui sopivasti kotimatkamme varrelle ja koska en muistanut oltiinko siellä koskaan kunnolla käyty, päätimme jäädä sinne yöksi. Olimme viettäneet edellisen yön hotelli Pohjanhovissa Kempeleessä ja koska heillä aamiaistarjoilu päättyi jo klo 9, pääsimme tien päälle hyvissä ajoin.
Pysähdyimme matkan varrella pikaisesti Kalajoen hiekkasärkillä. Kävelimme tuulisella rannalla ja katselimme rohkeita turisteja, jotka kylpytakit liehuen marssivat kohti rantaa ja pulahtivat uimaan. Täytyy myöntää, ettei uiminen ihan ensimmäisenä käynyt mielessä siinä tuulen tuiverruksessa.
Raippaluodon silta
Kun pääsimme Vaasaan, ajoimme ensimmäisenä Raippaluodon sillalle, joka on Suomen pisin silta. Sitä pitkin pääsee Merenkurkun saaristoon, joka on Unescon maailmanperintökohde. Sinne emme tällä reissulla ehtineet, mutta katsoin myöhemmin hotellissa kuvia saaristosta ja hienoa olisi sielläkin joskus käydä.
Ajoimme ensin sillan toiseen päähän ja kävimme kahvilla suositussa Berny´s ravintolassa. Sama ajatus oli ollut monella muullakin, koska lounaalle kiemurteli pitkä jono. Huokaisin helpotuksesta, että olimme syöneet matkan varrella eikä tarvinnut jäädä jonottelemaan. Kahvijono oli huomattavasti lyhyempi.
Vanha Vaasa
Vanha Vaasa sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Alue on historiallisesti merkittävä, koska Vaasan kaupunki perustettiin tuolle paikalle vuonna 1606 kuningas Kaarle IX:n toimesta. Kaupunki kasvoi Pyhän Marian kirkon ympärille ja tavoitteena oli luoda vehreä puistikkoalue, joka antaisi iloa kaupungin asukkaille.
Kaupungin keskus sijaitsi siellä aina vuoteen 1852 asti, jolloin raivoisa tulipalo tuhosi lähes koko kaupungin. Vain muutama rakennus säästyi ja yksi niistä oli Hovioikeuden talo, joka nykyisin toimii Mustasaaren kirkkona. Palon jälkeen kaupungin keskusta siirrettiin noin kuuden kilometrin päähän rannikolle ja Vanhan Vaasan maat päätyivät laidunmaaksi.
Me ajoimme ensimmäisenä katsomaan Mustasaaren kirkkoa. Se ei ulkoapäin tosiaankaan näyttänyt perinteiseltä kirkolta. Katolla oleva risti paljasti sen kuitenkin pyhäksi huoneeksi. Sisälle emme päässeet, koska ovet oli jo lukossa, mutta kiersimme kirkon ympäri ja ihailimme kaunista rakennusta sekä sen ympäristöä.
Halusimme nähdä myös Pyhän Marian kirkon rauniot ja siirryimme seuraavaksi Rauniopuistoon. Kesäisin se on suosittu paikka käydä kävelyllä ja talvella siellä voi laskea vaikka pulkkamäkeä. Kirkon raunioilla oli kunnostustyöt käynnissä ja kovin lähelle niitä ei päässyt kävelemään. Kiersimme alueen ympäri ja sen jälkeen olimme valmiita ajamaan hotellille.
Majoituimme Sokos Hotel Vaakunassa ja hotelliyö oli reissumme kallein (135 €). Hintatason nousun huomasi heti, kun auton nokka kääntyi pohjoisesta kohti etelää. Koska oli perjantai-ilta, nautimme kesäfiiliksestä ensin Vennin terassilla ja sen jälkeen kävimme syömässä. Vaakunan 9.kerroksen kattoterassi veti meitä puoleensa illan hämärtyessä ja siellä oli mukava ottaa parit drinksut ja muistella mitä kaikkea reissun aikana tuli nähtyä ja koettua.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Roadtrip pohjoiseen
Ölökyn ylitys Hossan kansallispuistossa
Suomen kauneimmalla maantiellä Tenojoen varressa
Kilpisjärven mahtava Saana
Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
Blogi on muuttanut! Lue juttu täältä: Saariselkä syksyllä – 8 vinkkiä
Blogi on muuttanut! Jutun voit lukea täältä: Kilpisjärven mahtava Saana
Kesäloman autoreissulla oli nautinto ajella pohjoisen tunturimaisemissa. Yksi tieosuus oli kuitenkin toiveissa matkaan lähtiessä ja se oli Suomen ja Norjan rajan tuntumassa, Tenojoen vartta myötäilevä maisemareitti, jonka kerrotaan olevan yksi Suomen kauneimmista. Tenojoella poikkeaminen teki matkaamme kieltämättä ison mutkan, mutta ajattelin sen olevan sen arvoista.
Lähdimme aamupalan jälkeen Inarista kohti Utsjokea, jonne matka kesti noin tunnin. Silläkin tieosuudella oli hienoja maisemia ja pysähdyimme levähdyspaikalle ottamaan valokuvia. Utsjoella pidimme lyhyen tankkaustauon. Paino sanalla lyhyen, koska polttoaine oli siellä huippukallista. Kannattaa muuten huolehtia, että auton tankissa riittää polttoainetta, koska huoltoasemat löytyvät vain Utsjoelta ja Karigasniemeltä.
Tenojoen varren hienot maisemat
Utsjoelta käännyimme kohti Karigasniemeä ja pian Tenojoki alkoi pilkottaa tien varrella olevan kasvillisuuden takaa. Alkumatkasta olin hieman pettynyt, koska puita ja heinää kasvoi niin runsaasti tien varressa, ettei niiden takaa kunnolla nähnyt mitään. Pian pettymys haihtui kun tie nousi korkeammalle ja upeat maisemat avautuivat eteemme.
Tenojoki kiemurtelee Suomen ja Norjan rajalla yhteensä 150 kilometrin pituisen matkan ja se laskee pohjoisessa Jäämereen. Jos haluaisi nähdä koko jokireitin, pitäisi pohjoisessa jatkaa matkaa vielä Utsjoelta Nuorgamiin. Kauneimmat maisemat ovat kuitenkin Utsjoen ja Karigasniemen välillä.
Pysähtelimme vähän väliä ottamaan valokuvia eikä matka oikein edennyt taukojen vuoksi. En halunnut pitää kiirettä, vaikka pitkä ajomatka olikin vielä edessä. Halusin nauttia ”koko rahalla” upeista maisemista. Tie oli aika hiljainen; muutamia motoristiporukoita oli levähdyspaikoilla ja jokunen asuntoauto ajeli vastaan. Reitti mutkitteli joen mukaisesti ja myöhemmin luin, että tie on rakennettu joenvarressa olleen kinttupolun mukaisesti ja se on valmistunut vasta 80-luvulla.
Olimme ajaneet noin 30 kilometriä, kun huomasimme tien varressa Tenon Tunturituvat -kahvilan. Luulin, ettei reitin varrella ole kahviloita tai muitakaan palveluita, joten kyltin näkeminen oli iloinen yllätys. Tenon Tunturituvan kohdalla oli hienot näkymät Finnmarkenin korkeimmille tuntureille. Oli hassua katsella lumihuippuisia tuntureita keskellä kesää, mutta siellä ne nököttivät.
Kurvasimme pihaan ja herkullinen munkin tuoksu tuli ovella vastaan. Kyselimme kahvia hörppiessä tiskin takana häärivältä naiselta minkä verran hänellä käy asiakkaita ja miten korona on vaikuttanut. Hiljaista oli kuulemma ollut, mutta se ei johtunut koronasta vaan lohenkalastuksen määräaikaisesta kiellosta. Päätös tehtiin keväällä ja se perustui Tenojoen lohikantojen heikentyneeseen tilaan. Muiden kalojen pyyntiin kielto ei vaikuta, mutta kahvilan pitäjän mukaan ns. ”harriluvat” eivät ole olleet niin suosittuja. Meidän mutustaessa viimeisiä munkinrippeitä, kahvilaan tuli pari kaveria ostamaan kalastuslupia eivätkä hekään voineet vastustaa tuoreiden munkkien kutsua.
Reilun 100 kilometrin jälkeen saavuimme Karigasniemelle. Pysähdyimme lounaalle ravintola Guossiin. Muut asiakkaat olivat norjalaisia kielestä päätellen. Vuohenjuustosalaatti oli hyvää ja siitä sai energiaa jatkaa matkaa. Kun olimme jälleen takaisin Inarissa, olin todella väsynyt ja tytär hyppäsi rattiin. Illaksi olimme menossa Enontekiöön ja sinne oli vielä muutaman tunnin matka, kun emme päässeet oikaisemaan Norjan kautta. Tie kiemurteli erämaiden halki ja oli paikoitellen todella huonossa kunnossa. Kun vihdoin pääsimme hotellille, huokaisimme molemmat helpotuksesta.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Roadtrip pohjoiseen
Ölökyn ylitys Hossan kansallispuistossa
Lampivaaran ametistikaivos Luostolla
Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä