Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

maijaliini

Arki karanteenin keskellä

Tänään eletään keskiviikkoa maaliskuun 25. päivää. Meillä on meneillään 10. päivä kotona. Yllätyksekseni voin sanoa, että vielä ei pahasti ahdista tämä meidän kaikkien kotona olo, mutta maailman meno ja tulevaisuus kylläkin. 

Sveitsissä koronaan sairastuneiden määrä on asukaslukuun (8,6 milj) nähden korkea. Luvut ovat karua seurattavaa, vahvistettuja tartuntoja on liki 11 000 ja kuolleita yli 150. Luvut ovat tuplaantuneet viikossa. Täällä on avoinna vain ruokakaupat, apteekit ja terveydenhuoltoon liittyvät palvelut. Koulut, kuntosalit, tapahtumat, ravintolat, hiihtokeskukset ja erilaiset palvelut, kuten kampaamot suljettiin vajaat pari viikkoa sitten. Poliisi ja armeija valvovat tällä hetkellä ihmisten kokoontumista ja he saavat tilanteen vaatiessa sakottaa kurittomia. Rajat ovat kiinni naapureihin, mutta lentoja ilmeisesti vielä kulkee jonkin verran. 

Kaikesta pahasta huolimatta päivät alkavat rauhallisesti auringon tulviessa sisään ikkunoistamme. Näemme kevään etenevän, puut kukkivat jo kauniisti ja lehmät ovat jälleen päässeet paikoin laitumille. Olemme yrittäneet pitää kiinni rutiineista, nukkumaan mennään melko normaaliin aikaan, kotikoulun ja etätyön ansiosta saamme tosin nukkua pidempään. Syömme säännöllisesti ja yritämme elää normaalisti, mitä se sitten tarkoittaakaan. 

Magnoliat ovat puhjenneet kukkaan. Kuva: Aada Hiedanniemi

Lasten koulu on hoitanut kotikoulun hienosti. Aina löytyy arvostelijoita ja ehkäpä yksityiskoulussa vielä enemmän. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että nyt tarvitaan kaikkien tukea, olemme yhdessä tässä kriisissä. Ei voida nojata vain kouluun, opettajiin tai päättäjiin. Kaikki tekevät varmasti parhaansa ja päätökset ovat vaikeita. 

Aadalla ja Akselilla alkaa koulu yhdeksältä online tapaamisella ja he jatkavat siitä päivää tehtäviä tehden omatoimisesti. Olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että nuo kaksi teiniä hoitavat koulunsa lähes tulkoon täysin omatoimisesti. Nuorimmaisemme Ilmari onkin sitten aivan toinen juttu. Hänelle koulunkäynti kotona ei ole helppo juttu, vaikka tehtävät olisivat kuinka mukavia ja mukaansa tempaavia. Leikit, pelit ja videot veisivät pojan mennessään. Saan siis toden teolla vaatia ja vahtia tekemistä, väillä hermoromahduksen partaalla. Kaikki kunnia opettajille. 

Ilmarin koulupäivä alkaa online tapaamisella luokan kanssa.

Tämän päivän tekniikka on onneksi upeaa. Lapset näkevät ja kuulevat kavereitaan karanteenista huolimatta. He pystyvät tekemään visuaalisesti hienosti toteutettuja tehtäviä jokainen omalla koulusta annetulla koneellaan. Markus pystyy työskentelemään kotoa ja hoitamaan päivittäiset kokouksensa ollen yhteydessä ympäri maailmaa. Minullakin on puuhaa kotihommien lisäksi. Aloitin alkuvuodesta opiskelun avoimessa yliopistossa, joka toimii myös täysin etänä. Tällä hetkellä ajan löytäminen opiskeluun ja blogin kirjoittamiseen on hankalaa, mutta aina tilaisuuden tullen tartun mahdollisuuteen. Opiskeluiden aiheena on muuten ravitsemustieteet. Pohdin kuukausia, että mikä aihe olisi mielenkiintoinen. Halusin jotain aivan muuta, mitä olen jo opiskellut tai tehnyt työkseni. En tiedä tuleeko tästä koskaan sen enempää, mutta hukkaan tämä ei ainakaan mene. Pelkästään oman ja perheen terveyden puolesta tämä aihe on hyvin mielenkiintoinen.

Koko perheen etähommien lisäksi päivään kuuluu paljon ruoanlaittoa, sillä meillä syö periaatteessa neljä aikuista ja yksi lapsi neljä kertaa päivässä, joten kaupastakin saa rahdata ruokaa hirvittäviä määriä. Päiviin kuuluu myös erilaisia kunnon kohotus hetkiä, ulkoilua, josta vastaa pääosin ulkoiluttajamme Yoda. Sveitsissä ulkona liikkumista ei ole vielä täysin kielletty, mutta kaikenlainen kokoontuminen on sakon uhalla kielletty. Koiran ja lasten kanssa liikkuminen on onneksi sallittua, se on tämän hetken henkireikä. Meillä on kotona sen verran tiiviit oltavat, eikä omaa rauhaa löydä kovin helposti. Kiitollisin mielin siis keväästä ja mahdollisuudesta ulkoilla. 

Korona tuli ja muutti varmasti jokaiselta joitakin suunnitelmia. Osalta peruuntui kauan odottama matka, pitkään suunnitellut häät, valmistuminen tai jopa jääkiekon MM-kisat, joita mekin odotimme kovasti. Meidän suunnitelmiimme tämä kriisi ei kuitenkaan vaikuttanut kovin dramaattisesti, ainakaan vielä. Jos kukaan ei sairastu ja työt säilyvät, niin olemme kuivilla, jota toivomme hartaasti kaikille muillekin. Tosin omaan työnhakuuni tämä tulee vaikuttamaan. Tällä hetkellä tuskin kukaan miettii uuden ihmisen palkkaamista, paitsi ehkä sairaalat ja ruokakaupat. 

Kirsikkapuut huumaa kauneudellaan.

Kevään vieraat Suomesta, joutuivat perumaan tai siirtämään matkojaan ja toki se harmittaa hirvittävästi. Olimme myös suunnitelleet autoreissua Etelä-Ranskaan pääsiäisen aikaan, mutta sekin siirtyy tulevaisuuteen. Vielä jännitämme, pääsemmekö edes kesälomalle rakkaaseen Suomeen ja toteutuuko esikoisen rippileiri. Sinänsä pieniä asioita sen rinnalla, että moni taistelee hengestään, on menettämässä työnsä tai valvoo öitään miettien yrityksensä kohtaloa. Tässä tilanteessa ei auta kuin toivoa, että tämä paha uni on pian ohi ja tilanne normalisoituisi. Nähtäväksi jää, miten pian talous elpyy ja mitä me tästä opimme. 

Näissä tunnelmissa toivotan kaikille lukijoille kärsivällisyyttä ja terveyttä sekä toki aurinkoista kevättä.

 

Fasnacht-karnevaali

Meidän kylällä Pfäffikonissa vietettiin viikonloppuna Fasnachtia. Fasnacht on Sveitsiläisille hurjan iso tapahtuma. He näyttävät olevan mestareita perinteiden ylläpidossa ja ottavat asian tosissaan. Ei yhtään sinne päin vaan kaikki ovat täysillä mukana. Illalla seitsemältä alkanut kulkue kesti kolmisen tuntia. Koko tuon ajan saimme ihmetellä kulkueeseen osallistuneiden ihmisten pukeutumista ja panostusta. Kulkueessa on erilaisia kulkupelejä ja rakennelmia, joissa juhlaväki liikkuu. Suurin osa väestä liikkuu kuitenkin jalkaisin ja ottaa kontaktia yleisöön. Kulkueen karnevaaliväki on jakautunut erilaisiin ryhmiin ja esiintyvät eri teemoilla. Ryhmät edustavat ilmeisesti eri kyliä, seuroja, bändejä tai kaveriporukoita.  Fasnacht on meidän näkökulmasta jopa hieman pelottava. Naamiot ovat jotain aivan muuta mihin olemme tottuneet, toinen toistaan hirvittävämpiä ja oudompia. Naamiot myös näyttävät siltä, että niitä ei ole tilattu netistä vaan ehkäpä itse rakennettu tai sitten jossain on jokin spesiaali myymälä. Naamioituneet kulkijat pelottelevat yleisöä ja ottavat välillä jopa hieman liian kovin ottein yleisöä mukaan menoonsa.

Karnevaaliasuihin on panostettu. Kuva lainattu netistä.

 

Kulkueessa oli mukana myös useampi orkesteri. Valitettavasti kuvani ovat huonoja eivätkä tee oikeutta asuille ja naamioille.

Lauantai-illan ratoksi yritin etsiä tietoa Fasnachtin historiasta ja karnevaaleista yleensä. Tietoahan löytyy paljon ja hyvinkin erilaisia lähteitä. Jos yhtään sisäistin tekstiä oikein karnevaaleilla on satojen ellei tuhansien vuosien perinne ja vaikka ei heti uskoisi karnevaalit ovat osa uskonnollista perinnettä. Euroopassa karnevaaliaika alkaa yleisesti loppiaisesta ja loppuu Tuhkakeskiviikkoon, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän paastonajan. Toki variaatioita on useita ja katolisella ja kristillisellä kirkolla on eronsa. Myös karvevaali-sanan alkuperällä on useita tulkintoja; erään tulkinnan mukaan sana tulee keskiaikasesta latinan termistä carnem levare, joka tarkoittaa lihan pois ottamista tai carnem vale, hyvästi liha. Tiivistettynä: karnevaaliaikaan elämästä otetaan kaikki irti.

Kulkueessa kulki myös tulivuori.

Monessa maassa karnevaalit ovat vuosien saatossa hiipuneet. Maailman suurin karnevaali on Rion sambakarnevaali ja meillä Suomessahan karnevaalin kuittaa laskiainen, silloin irroitellaan pulkkamäessa laskiaispulla kyytipoikana, siis jos lunta on. Sveitsissä Fasnacht-karnevaali on säilyttänyt voimansa ja sitä juhlitaan isosti ympäri maan. Isoimmat ja kuuluisimmat juhlat vietetään Baselissa, siellä kulkueessa on pitkälti toistakymmentätuhatta osallistujaa. Baselin karnevaali kestää tasan 72 tuntia. Juhla tunnetaan myös termillä vuoden kolme parasta päivää. Karnevaaliin kuuluu riehakas ilonpito juomineen ja ruokineen. Se on aika, joilloin ihmisillä on lupa sekoilla luvan kanssa.

Useassa kulkuneuvossa oli mukana kylpyamme, jossa oli confetti silppua. Yleisön joukosta raahattiin kylpyyn lähinnä nuoria naisia.

Saamieni tieojen mukaan Fasnacht- tai karnevaaliperinteet vaihtelevat hyvin paljon maan ja jopa kaupungin mukaan. Pfäffikonin nykyisen Fasnachtin historia juontaa juurensa vuoteen 1929 ja vanhaan mummoon, jonka merkitys ei valitettavasti aukene minulle.  Todella monella onkin Pfäffikonin kulkueessa vanhan mummon asu naamioineen kaikkineen. Nämäkin ovat karmivia, kaikkea muuta kuin suloinen mummeli. Myös luudat ovat isossa roolissa, sillä vanhan uskomuksen mukaan lauantana tulee siivota, muuten talossa ei ole rauhaa koko viikolla. Kulkueen väki jakaa yleisölle karkkeja, juomia ja muita herkkuja. Karkit ovat erityisesti lapsille ja aikuisille jaetaan lämmintä alkoholilla terästettyä makeaa juomaa punchia. Fasnacht on alkuillasta koko perheen juhla ja myös kulkueessa lapset ovat sulassa sovussa hirviöiden kanssa, mutta illan kääntyessä yöksi aikuiset jatkavat villiä juhlintaa isoissa teltoissa kylän keskustassa. Musiikki soi, laulu raikaa ja viini virtaa.

Lämmin punch maistui juhlaväelle.

Mummoja oli liikkeellä tänä iltana.

Pfäffikonin oma Fasnacht hahmo, jonka tarina on vielä arvoitus minulle.

Uusi perheenjäsen ja arkijuttuja

Arki Sveitsissä on jälleen hyvässä vauhdissa ja Suomen visiitistäkin on vierähtänyt hurjat neljä viikkoa. Jouluinen reilu kahden viikon mittainen lomamme Suomessa oli mahdottoman mukava. Leppoisaa oleilua, kyläilyä rakkaiden ihmisten luona, paljon Suomiherkkuja ja uuteen perheenjäseneen tutustumista.

Todellakin, meidän perheeseen liittyi joulunalla Chihuahuan pentu, joka lasten toimesta nimettiin Yodaksi.

Yoda on sopeutunut perheseemme ja eloon Sveitsissä oikein hyvin. Jouluinen ihmisvilinä ja kyläilyt monessa paikassa tekivät hänelle hyvää. Lentomatkakin meni rauhallisesti. Koiran hankintaa oli pohdittu ja mietitty vuosia, mutta lopulta päätös syntyikin nopeasti. Halusimme hankkia koiran Suomesta ihan puhtaasti kielen vuoksi. Kommunikointi kasvattajan kanssa oli ihanan helppoa. Minulla vannoutuneella ”ei-koiraihmisellä” oli kymmenittäin kysymyksiä kasvattajalle, joten niiden esittäminen omalla kielellä oli enemmän kuin mukavaa.

Kaikki hankintaan liittyvät kuviot sujui ongelmitta. Kasvattaja suostui pitämään pentua yli luovutusajan (12viikkoiseksi) ja hoitamaan tarpeelliset rokotukset. Lennoilla kukaan ei liiemmin kiinnittänyt huomiota karvaiseen matkaseuraamme, sillä olin varannut hänelle ”paikan” eli mahdollisuuden matkustaa kanssamme matkustamossa. Finnairilla saa matkustamossa olla samalla lennolla vain kaksi koiraa, joten varaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Saavuttuamme Sveitsiin poikkesin Yodan kanssa tullissa, jossa maksoimme ns. tuontiveron 8% ostohinnasta. Lisäksi virkailia tarkisti Yodan passista rokotuksen voimassaolon. Tämä kaikki kesti alle viisi minuuttia. Ei turhaa byrokratiaa tässä kohtaa siis. Sveitsissä tosin on jos jonkinlaista säädöstä koiran omistajille kantonista riippuen. Koira pitää rekisteröidä kuntalaiseksi ja eläinlääkärissä tulee käydä tarkastuksella. Meillä nämäkin hoitui sujuvasti ja Yoda sai jo vahvisteen rokotukseen sekä matokuurin. Naapurikantonissamme Zurichissä koirakoulu on pakollinen isoilla koirille, mutta kantonissa se ei ole pakollinen. Postista on odotettavissa muutaman kympin koiravero. Sveitsissä muutoin on mielestäni hyvin koiramyönteinen ilmapiiri. Koiria on paljon ja ne saa ottaa mukaan lähes kaikkialle. Tämä olikin yksi rohkaiseva tekijä koiran hankinnassa. Yoda on ollut reipas maahanmuuttaja, joka tosin nukkuisi mieluiten sohvalla kuin lähtisi ulkoilemaan. Sveitsin säätilat ovat kylläkin huomattavasti inhimillisemmät pikkukoiralle ja myös ulkoiluttajalle, kuin synnyinmaassa.

Yoda pääsi heti ensimmäisinä päivinä tutustumaan Zurich-järven rantaan.

Yoda pääsi myös jo kanssani nauttimaan vuoden ensimmäisistä terassikahveista.

Suomen reissulla parasta oli tietenkin rakkaiden ihmisten tapaaminen, mutta vilkkaista päivistä huolimatta ihan kaikkia ihmisiä emme ehtineet nähdä. Välillä oli pakko vain olla, myös minulle iskenyt flunssa vaati osansa. Ihmisten lisäksi parasta on oma kieli, kuinka helppoa on hoitaa erilaisia asioita mm. lääkärissäkäynti on niin paljon yksinkertaisempaa. Yksi kohokohdista reissuilla on  myös ruokakaupat ja erityisesti niiden valikoimat. Suomalaiset saavat olla onnellisia ja ylpeitä ruokakaupoistaan. Valikoima on moninkertainen Sveitsiin verraten. Erityisesti tämän huomaa erityisruokavalioissa ja esimerkiksi kasvisruokailialle Suomi on paratiisi.

Kesälomalla majotuimme mökillämme, mutta nyt joululomalla saimme olla appivanhempien eli lastemme mummun ja papan luona. Meillä on onnea kun on ihanat paikat, joissa lomailla. Mummu ja pappa pitivät meistä taas niin hyvää huolta, olemme heille ikuisesti kiitollisia kaikista näistä vuosien majoituiksista. Olemme siis asuneet poissa kotiseudultamme jo 13 vuotta, mutta olemme vierailleet tasaisen säännöllisesti. Sama kotikylä Markuksen kanssa helpottaa vierailuja kovasti, suurin osa läheisistämme asuu muutaman kilometrin säteellä toisistaan.

Mökillä on ainakin piipahdettava.

Kotosuomessa on mukava käydä, mutta paluu omaan kotiin Sveitsiin tuntui toki loman jälkeen ihanalta. Ehdimme vielä lomailla muutamat päivät ennen koulunalkua, mutta mitään ihmeellistä emme tehneet. Säät olivat keväiset ja saimme nauttia auringosta monta päivää putkeen. Koulut jatkuivat siitä mihin jäivät ja lapset odottivat kovasti kavereiden tapaamista. Viikonloppujamme rytmittää perheen isompien miesten jääkiekkopelit, joten täysin vapaita viikonloppuja ei ole kovinkaan montaa. Onneksi kuitenkin muutamia.

Kahtena viime viikonloppuna olemme vihdoin päässeet myös rinteeseen. Ensimmäisellä laskettelu kerralla kotimme ympäristössä vallitsi todella sakea sumu, mutta autolla pääsimme muutamassa minuutissa pilvimassan yläpuolelle ja nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä.

Tällä kertaa suuntasimme Hoch-Ybrigiin, joka on läheisin iso laskettelukeskus. Rinteisiin noustaan isolla reilut sata ihmistä vetävällä gondolilla, jonka jälkeen rinteisiin noustaan vielä tuolihisseillä. Hoch-ybrigin korkein kohta on reilun 1800 metrin korkeudessa. Maisemat vuorilta on upeat ja lumitilannekin yleisesti ottaen hyvä. Tämän vuoden lumimäärä on viime vuoteen verraten minimaalinen, mutta onneksi sen verran, että laskemaan pääseen.

Hoch-ybrig on meille entuudestaan tuttu hiking-retkiltä. Maisemat on talvella vähintään yhtä upeat.

Seuraavan viikonlopun laskettelukohde oli Flumseberg, johon päätimme lähteä junalla. Juna on meille todella kätevä kulkupeli, sillä asemalle kävelee vain muutaman minuutin ja Pfäffikonin asema on vilkas risteysasema. Pääsimme junalla suoraan rinteiden alla odottavalla gondolille ja näin ollen vältyimme epätoivoiselta parkkipaikan metsästykseltä.

Sukset olalle ja asemalle.

Keli oli jälleen aurinkoinen ja jopa lämmin. Itse hieman tuskailen pukeutumisen kanssa, sillä Suomessa lasketellessa on tottunut totaali jäätymiseen, mutta täällä lasketellessa on usein plus-asteita. Vaatetta ei siis voi pukea samaan malliin. Flumsebergistä löytyy rinnettä jokaiselle laskijalle, mutta me päädyimme vielä Ilmarin ja Aadan kanssa harjoittelemaan helpoissa sinisissä rinteissä. Markus ja Akseli valloittivat rinteet huippua myöden, joka oli reilussa 2000 metrissä.

Vaikka rinteet sijaitsevat korkealla ja upeissa maisemissa eivät ne silti ole liian hurjia meidän arkajaloille.

Alle parin viikon kuluttua odotteleekin meitä jo talviloma. Suurempia suunnitelmia tälle lomalle emme ole tehneet. Otamme iisisti ja seikkailemme lähiympäristössä. Kevään edetessä alkaa jälleen meidän oma pieni bed and breakfast toimia aktiivisemmin, kun läheisiä ihmisiä tulee kyläilemään. Kevään kohokohtana Sveitsissä pelataan jääkiekon MM-kisat toukokuussa, joten arvatenkin olemme kisafiiliksissä tuon ajan ja majoitukset  täyteen buukattu.

Joulumarkkinoita ja puolivuotispohdintaa

Keski-Eurooppa tunnetaan joulumarkkinoiden mekkana. Täällä Sveitsissäkin markkinoita on vähintäänkin kymmenittäin ellei sadoittain. Joulutorit aukeavat kylissä ja kaupungeissa jo marraskuun lopulla ja osa näistä jatkaa aina uuteen vuoteen saakka. Hieman mietityttää, että mistä nuo kaikki sadat myyjät kaivautuvat joulunaikaan esiin ja miten kaikille markkinoille löytyy väkeä, välillä tungokseen asti. Joulumarkkinoille ei selkeästikään vain mennä kiertelemään kojuja ja etsimään ostettavaa. Enemmän ihmiset menevät sinne viettämään aikaa ja tapaamaan ystäviä. Siellä syödään ja juodaan ja istutaan pitkiäkin aikoja. Myös yritykset järjestävät työntekijöilleen illanistujaisia joulutoreille. Myytävät tuotteet ovat toreilla samaa tyyliä kuin Suomessakin. Paljon erilaisia käsitöitä ja erilaisia spesiaali herkkuja.

Einsiedel on kaunis pieni vanha kaupunki lähettyvillämme. Kaupunki kohoaa 880 metriä merenpinnan yläpuolella, joten keli on talvella selkeästi kylmempi kuin Zurichissä. Einsiedelnin luostari on hyvin suosittu pyhiinvaelluskohde. Kuva lainattu I love Switzerland-sivustolta.

 

Tästä vinkki vitonen jollekin näppärälle.

Meidän sijainti Zurchin kupeessa on oivallinen jouluhöperöille. Pienellä vaivalla ja kulkemisella voisi eri joulumarkkinoita kiertää koko joulukuun. Minullakin oli suunnitelmissa laajentaa joulumarkkinaturismia Sveitsin rajojen ulkopuolelle, mutta jotenkin kummasti olemme jo tässä kohtaa kuuta, että matkalaukut ovat pakattuina ja lähtö Suomeen kolkuttelee ovella.

Jemoli Märlitram. Eli luksus-tavaratalo Jemolin jouluhitti ja monen perheen perinne. Tätä vaunua ohjaa itse joulupukki ja lapsista koostuvaa joukkoa viihdyttää taivaallinen enkeli.

Ehdimme kuitenkin piipahtaa Zurichin, Einsiedelnin ja Rapperswilin markkinoilla sekä toki oman kylämme pikkuisilla yhden illan markkinoilla. Einsiedeln oli minulle tämän joulun uutuus.  Valokuviin on vaikea taltioida sitä tunnelmaa ja kauneutta, joka kaupungeissa on joulunaikaan. Joulutoreissa on oma hohteensa, jonka ymmärtää ainakin toinen jouluihminen. Kaikkia ei gluhweinin, racleten ja kuumennettujen kastanjoiden tuoksu houkuttele.

Sain odottaa ensimmäistä aitoa fondue kokemustani yli vuoden, mutta odotus kannatti. Ystävien kanssa tämä maistui erityisen hyvälle.

Sveitsiliäisten joulutorien ehdoton ykkösherkku Raclette. Niin simppeliä, mutta niin hyvää. Juuston alla on kuorimattomia keitettyjä perunoita ja lisukkeena suolakurkkuja ja hillosipulia.

Jos Racleten jälkeen vielä jaksaa niin jäkiruoaksi kannattaa hakea Öpfelchüechli. Uppopaistettuja omenan viipaleita vaniljakastikkeella ja kanelisokerilla. Myös hyvin yksinkertainen, mutta todella herkullinen jälkiruoka.

 

 

Jouluperinteestä voi kai jo puhua, jos kyseessä on toinen kerta? Meidän perinteisiin kuuluu siis mennä jouluikkunakävelylle Rappesrwiliin ihastelemaan tunnelmallisia eri liikkeiden ikkunoita.

Heissi Marroni eli kuumia kastanjoita myydän syksyn ja joulunaikaa kaduilla ja toreilla. Ihmiset ilmiselvästi myös ostavat näitä. Ostimme toki myös kokeeksi, mutta heti ei iskenyt tajuntaan tämä herkku.

Kuumennetuista Maroneista leviää voimakas tuoksu.

 

Joulunaikaan säätila on täällä Sveitsissäkin hyvin ailahtelevaa. Taivaalta tulee yleensä hvyin paljon vettä ja mieluiten se haluaa tulla voimakkaan tuulen kera. Toisinaan kuitenkin saamme nauttia kuulaista aurinkoisista päivistä, jolloin vuoret piirtyvät siluettiin kirkkaina. Joulumarkkinoiden aikaan siis monesti säätilat ovat hyvinkin haasteellisia, tänä vuonna ehkä kuitekin hieman paremmat kuin viime vuonna.

Markkinatunnelman lisäksi joulutunnelmaan voisi virittäytyä vaikkapa luisteluretkellä. Marraskuun loppupuolella alkaa kyliin nousta tekojääratoja tai oikeastaa minimaalisia kaukaloita, mutta tunnelmallisia sellaisia. Kaukalot ovat yleensä kuntien ja yritysten kustantamia ja niihin on muutaman frangin sisäänpääsymaksu. Myös luistimia on vuokrattavana kohtuullisen hyvällä valikoimalla pienissäkin kylissä. Luistelu on selkeästi perheiden juttu talvisaikaan. Kaukalot ovat monesti kaupunkien keskustoissa ja niiden yhteydessä on aina ravintola tai parikin. Luisteluretkeen voi siis yhdistää ystävien tapaamista lounaan tai illallisen merkeissä.

Koko perhemme nauttii jäällä olosta.

Luistelupaikkojen tunnelmaan on panostettu mukavasti eri tavoin.

Joulunaika ja vuoden lopun häämöttäminen saa minussa aina aikaan tietynlaisen arvioitsijan, miten vuosi on mennyt, mitä kaikkea jäi käteen. Tässä kohtaa vuotta olemme asuneet Sveitsissä puolitoista vuotta. Tämä toisen vuoden ensimmäinen puolikas on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että juuri palasimme kesälomilta. Mitä kaikkea upeaa onkaan mahtunut syksyymme.

Lapset ovat ylittäneet jälleen odotuksemme ja itsensä. He ovat olleet lähes joka päivä reippaita ja tunnollisia koululaisia. Ilmarikin on tänä vuonna paljon valmiimpi kouluun kuin mitä viime vuonna. Hän on reipastunut kovasti ja viime syksyn ehkä pienoinen järkytys ”ummikkona outolassa” on hailea muisto vain. Hän nauttii menosta, kavereista ja elämyksistä joita elämä hänelle tarjoilee.

Aada aloitti syksyllä kansainvälisen koulun Middle schoolin eli meikäläisittäin yläasteen. Alakouluun verraten menolla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Neitokainen on haasteista huolimatta osoittautunut itsenäiseksi, vastuuntuntoikseksi ja jopa kunnianhimoiseksi koululaiseksi. Aadalla on aina ollut merkillinen taipumus huolehtia tavaroistaan ja aikatauluistaan, eikä meidän vanhempien tarvitse häntä juuri vahtia tämän puitteissa.

Akseli perheemme toinen ja vanhempi teini on osoittanut jälleen suomalaista sisukkuutta. Hän on jaksanut puurtaa koulussa pitkän päivän ja monena päivänä viikossa matkaa suoraan koulusta jäähallille harjoituksiin. Kotiin tullaan monesti vasta yhdeksän aikaan, jolloin yöunet painaa jo päälle. Uuteen päivään noustaan kuitenkin ilman suurempaa dramatiikkaa. Koulu sujuu mallikkaasti. Kaverit ovat lapsille tärkeitä, joten liikenevän vapaa-ajan Akselikin viettää kavereiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan olemme edelleen hyvillä fiiliksillä. Markus paahtaa töitä minkä kerkiää, mutta onneksi pääsee aika ajoin myös jääkiekon tai kuntosalin pariin aivoja tuulettamaan. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat erityisen tärkeitä myös meille aikuisille. Kotirouvan elämä on myös mukavasti mallillaan. Syksyllä aloitin vihdoin saksan opinnot ja kouluaikaiset opit palailee pätkittäin mieleen. Lisäksi olen aktiivisesti mukana koulun toiminnassa mukana, jonka puitteissa saisi päivät täytettyä helpostikin.

Joulun vietoon lähdemme kotikonnuille ja saammekin viettää siellä mukavan pitkän pätkän. Odotamme kovasti rakkaiden näkemistä ja kiireettömiä juttutuokioita.