Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

maijaliini

Ensimmäiset omat viinit valmistuivat

Kahden vuoden odotus palkittiin lauantaina, kun saimme vihdoin ikiomat viinimme matkaan. Olo oli epätodellinen, kun tuijotimme valtavaa määrää laatikkoja täynnä upeita viinipulloja. Hetken päästä pääsisimme maistamaan omin pikku kätösin hoidetuista ja poimituista rypäleistä tehtyä viiniä.

Viinien noudon yhteyteen oli ystävien kanssa sovittu vielä tehoisku viinitilalle . Näin meillä oli kaksi tilavaa autoa käytössä. Lastasimme autot ääriään myöten täyteen tätä punaista herkkua. Lastattavana oli myös reilu määrä valkoviiniä, jotka saimme vaihtokaupassa tilan omistajan kanssa. Vuoden 2019 ajan hoidimme ja vastasimme tummien Regent-rypäleiden kasvusta ja sadosta. Samalla tilalla on myös Riesling-Sylvaner-rypälettä, mutta tuon vuoden ajan ne olivat vielä tilan omistajan vastuulla. Vuoden 2020 alusta sitten koko ”viinitila” on ollut meidän vastuullamme, ja tämän takia pyysimme mukaan muutamaa innostunutta ystävää. Näin hommasta tuli kertaheitolla vielä mukavampaa ja toki myös useampi käsipari on aina avuksi.

 

Palataan hetkeksi vielä vuoden 2019 tapahtumiin, vaikkakin kirjoitin aiheesta lokakuussa 2019. Aloitimme osuutemme maaliskuussa viileässä ja sateisessa säässä leikaten toissavuotisia kasvustoja pois. Samalla kertaa rungoista kasvavia kesän 2018 oksia taiteltiin vaakatasoon odottamaan uusia versoja kasvavaksi. Tämän keikan jälkeen tilalla ei ollut tarvetta käydä kuin seuraavan kerran huhti-toukokuulla ruohonleikkuun merkeissä. Köynnösten välissä kasvava ruoho on hyvä pitää lyhyenä, jotta rypäleet kasvavat mahdollisimman kuivissa olosuhteissa. Liiallinen kosteus altistaa taudeille ja ötököidenkin aiheuttamille vahingoille.

Kesän mittaan kävimme säännöllisen epäsäännöllisesti leikkaamassa ruohoa, asettelemassa oksia kasvamaan pystysuoraan sekä poistamassa lehtiä kasvavien rypäleterttujen ympäriltä. Lehtien ja ylimääräisten terttujen poistaminen on tärkeää viinin laadun kannalta. Lehtiä poistetaan terttujen ympäriltä keskikesällä, jotta rypäleet saavat kasvaa auringon helliessä ja mahdollisimman kuivissa oloissa. Rypäleterttuja taas poistetaan laatuun satsataksemme. Yhdessä uudessa oksassa tulisi olla vain kaksi terttua kasvamassa, näin nämä rypäleet saavat mahdollisimman paljon energiaa kasvuun. Parhaassa tapauksessa näillä kaikille toimilla rypäleet ovat sokeripitoisuudeltaan juuri täydellisiä poimittavaksi syyskuun puolivälin vaiheilla.

Satokauden aikana pääsimme viettämään monta mukavaa hetkeä tilalla ja ehdimme kokea monenlaista säätilaa. Kesä 2019 oli Sveitsissä Keski-Euroopan tapaan läkähdyttävän kuuma ja tuota yli 30 asteen lämpöä kesti useita viikkoja. Taisipa olla ihan koko heinäkuun ja pitkälle elokuuta. Otollisten olosuhteiden ja toki meidän rakkaudella tekemän työn johdosta saimme sadonkorjuun jälkeen kuulla viinimestarilta rypäleidemme laadun olevan erinomainen. Voi sitä iloa, onnea ja ylpeyttä… vai oliko se sittenkin aloittelijan tuuria.

Sadonkorjuun jälkeen rypäleet toimitetaan lähellä Mandachin kylää sijaitsevalla pienelle viininvalmistajalle. Heillä on vuosien kokemus, ammattitaito ja intohimo viineihin. He vastaavat koko prosessista aina valmistuksesta pullotukseen. Meidän tehtävänämme on siis hoitaa rypäleet ja noutaa pullot.

Nyt meillä onkin seuraavan sadonkorjuun lisäksi projektina miettiä, miten saamme viinit tuhottua ennen seuraavaa satsia. Pullo päivässä periaatteella juominen ei tule kysymykseen. Täällä Sveitsissä onneksi yksityishenkilön myös mahdollista myydä pieniä määriä viiniä, joten ei muuta kuin kaupittelemaan. Nähtäväksi jää saammeko toimitettua erän viinejä myös Suomeen.

Erikoisen vuoden 2020 hommat aloitimme karkauspäivänä eli juuri ennen Koronan aiheuttamaa hullua aikaa. Seuraavan kerran kokoonnuimmekin tilalla vasta toukokuussa. Siinä retkessä olikin erityistä jälleennäkemisen riemua pitkän eristäytyneisyyden jälkeen.

Sadonkorjuun aika on pian edessä. Jälleen on jotain mitä odottaa, sillä tätä ”special edition” satoa nestemäisessä muodossa saamme odottaa aina vuoden 2021 syksyyn saakka.

Kohti kolmatta syksyä

Säätila on Sveitsissä ollut vielä hyvin kesäinen ja on toivottavasti vielä pitkään. Eräänä iltana kuitenkin tuossa taannoin oli syksyinen tuulahdus ilmassa. Ajattelin ulkona koiran kanssa  kävellessäni, että elämme pian jo kolmatta syksyä täällä. Melkoista.  Asiat alkavat olla osaltaan tuttuja ja tiedämme suurin piirtein mitä tuleman pitää. Lämmin loppukesä, värikäs syksy, sateinen joulukuu ja koulun tapahtumat kulkevat omaa rataansa. Jos kulkevat.  Oikeasti emme tietenkään tiedä mitään, sillä mitä vain voi tulla eteen ja mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, sen viime kevät osoitti. Eletään siis päivä kerrallaan. 

 

Suomesta palattuamme olemme tehneet paljon retkiä ja nauttineet toki ihan kotikulmistakin. Tämä kuva on reilun tunnin matkan päässä kotoamme. Vuoristokylä on nimeltään Mürren.

Tiistaina kuitenkin lapsilla alkaa koulu, kolmas vuosi. Vuosi tulee varmasti olemaan erilainen jo pelkästään Covidin vuoksi, mutta myös siksi, että kaikki kolme lasta ovat eri kouluissa. Akseli astelee jo high school maailmaan eli upper schooliin ysiluokalle. Aada jatkaa middle schoolissa siirtyen seiskaluokalle ja Ilmarilla käynnistyy kakkosluokka. Fyysisesesti koulut ovat noin kymmenen minuutin päässä toisistaan. Logistisesti hieman enemmän ajoa, mutta onneksi isommat voivat myös käyttää julkisia kulkupelejä.

Teimme myös ostosreissun Saksan puolelle. Rajan tuntumassa on useita ihania pieniä vanhoja kaupunkeja. Tämä kuvassa on Tiengen

Kesä toivottavasti jatkuu meillä Sveitsissä vielä pitkään, vaikka olemmehan saaneet nauttia siitä yllin kyllin. Kesäloma Suomessa oli meille hyvin odotettu. Pitkään jännitimme ja elimme epätoivon hetkiä, pääsemmekö kotimaahamme hyvillä mielin lomailemaan. Onneksi kevään tiukat toimet tehosivat Sveitsissä ja pääsimme matkaan.

Seitsemän viikkoa mökkielämää, ystäviä, juhlia ja rakennuspuuhia. Iloitsimme kesästä kovasti, moneen otteeseen. Ihana alkukesän vihreys ja orastavat pellot. Lintujen pesintäpuuhat, kuikan huudot. Yöttömät yöt. Se on jännää kuinka valoisat illat ja yöt unohtaa täällä Keski-Euroopassa. Pohjolan ainutlaatuisuutta. Ehdimme myös nauttia kesäkuun pitkän helle jakson, joka tuntui uskomattomalta. Saimme myös tuntea nahoissamme kesän vaihtelevuuden. Ja ne pimenevät, tunnelmalliset illat. Pientä esimakua saimme, mutta elokuun lämpimistä pimenevistä illoista nautimme kotona Sveitsissä. Hieman haikeina, sillä olisihan se ihanaa saada olla myös mökillä elokuussa.

Ilmari nautti mökkeilystä ja olisi halunnut jäädä mökille asumaan.

Yodan ensimmäinen kesä ja voi sitä iloa ja vapauden riemua, kun sai mökillä viilettää.

Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja meillä on täällä oikein hyvä. Rypäleetkin kypsyvät ja pian saadaan viettää sadonkorjuuta viinitilallamme. Jääkiekkokausi myös käynnistyy ja alkaa rytmittää arkeamme, viikonloppuja vietellään halleilla. Toivottavasti ehdimme kuitenkin nauttia vielä useista retkistä Sveitsin ihmeelliseen luontoon ennen talven tuloa.

Retkiä onkin jo tehty useampia, aina kuin vain ehdimme. Sveitsi on niin täynnä uskomattomia paikkoja, että kiirettä pitää. Suomeen paluu häivähtää väkisinkin välillä mielessä, sillä se on edessä näillä näkymin parin vuoden päästä. Ellei jo aiemmin, kuka tietää. Sitä ennen on koettava mahdollisimman paljon tätä maata. Päätimme jokainen tehdä oman listan niistä kohteista, joihin ainakin haluaa päästä. Listat ovat vielä kehittymässä, joten palaan niihin myöhemmin. Nyt palaamme onnellisina arkeen pitkän loman jälkeen.

 

Jaksan aina ihmetellä ihmisten taitoja rakentaa jo reilut sata vuotta sitten korkealle vuoristoon. Junatkin kulkivat pitkin Sveitsin vuoristoja jo 1880-luvulla.

Zurich-järvi on meille tärkeä paikka ja olemmikin ottaneet siitä kaiken irti. Uimassa käydään lähes päivittäin.

 

 

Maatilat ympärillämme

Huomaan usein miettiväni, että kyllä tämä Sveitsi on ihmeellinen maa. Monet asiat ovat hyvin erilailla, kuin Suomessa, vaikka välimatka on suhteellisen lyhyt. Moni asia on Suomessa paremmin, kuten vaikkapa tasa-arvo, sen eri muodoissa. Sveitsissä sen sijaan ihastuttaa monikin asia, kuten sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhoja rakennuksia on säilytettu paljon ja myös perinteitä vaalitaan suurella arvostuksella. Maa on tunnettu vauraudestaan ja pankeistaan, mutta toisaalta maata kuvastaa hyvin sen uskomaton luonto ja lukuisat maatilat.

Me asumme reilut 20 kilometriä Zürichistä pienehkössä kylässä nimeltään Pfäffikon, asukkaita kylässä on vajaat 8000, mutta kylä on osa isompaa ”kuntayhtymää” Freienbachia, jossa asukkaita on noin 17 000. Zurich-järveä ympäröi toinen toistaan idyllisempiä kyliä, tämä meidän kylämme ei ole kauneimmasta päästä, mutta täällä saa yhdellä silmäyksellä hyvän läpileikkauksen, mitä Sveitsi todella on.

Istun keittiön pöydän ääressä ja kun kohotan katseeni, näen kerrostaloja ja paljon vihreää. Näen myös maatilan ja lehmiä käyskentelemässä vehreällä laitumella, hieman korkeammalla rinteessä on toinen maatila lampaineen. Katsoessani toisesta ikkunasta näen moderneja liikerakennuksia ja useita pankkeja. Kylässämme on paljon työpaikkoja ja arkisin meininki onkin huomattavan vilkasta töissä käyvien takia, mutta viikonloppuisin on hiljaista kuin siellä kuuluisalla huopatossutehtaalla.

Maisema ikkunastamme kohti Etzel-vuorta.

 

Maisema kohti kylän keskustaa.

Sveitsi on minun kokemuksella sekoitus luksusta, luontoa ja maataloutta. Maa on yksi maailman kilpailukykyisimmistä valtioista. Äkkiseltään arvioisin maatalouden olevan yksi maan tärkeimmistä elinkeinoista, mutta näin ei ole. Vain 5 % väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Sveitsi on maantieellisesti melko pieni, joten ehkä siksi tuntuu, että maatiloja on paljon. Asutus on myös hyvin tiivistä, asuinalueet ovat rakentuneet maatilojen ympärille.

Etäkoululainen maatilavisiitillä

Maatilojen pikku myymälät ovat jotakin aivan todella ihastuttavaa. Monet niistä ovat auki päivittäin, mutta myymälässä ei välttämättä ole myyjää lainkaan. Osa maatilojen putiikeista on auki vain muutamana päivänä viikossa tai myymälän virkaa hoitaa jopa automaatti, josta voi ajasta riippumatta noutaa lihaa, juustoja tai jopa fondue-ainekset. Kotiinkuljetukset ovat myös arkipäivää maatiloilla, etenkin nyt karanteenin aikaan.

Ihastuttava maatilamyymälä kutsuu sisään.

 

Meidän lähin maatila on nimeltään Lützelhof , joka on avoinna päivittäin ja toiminta on hyvin aktiivista. Maatilaa ympäröi kerrostalot ja tilan läpi kulkee suosittu vaellusreitti. Monesti ohi kulkiessa päätän, että alan enemmän käyttää maatilan tuotteita, mutta sitten taas unohdan asian.

Tilalla on lehmiä, kanoja, vuohia ja lampaita. Pihassa on myös peltoalue, josta voi käydä maksua vastaan keräämässä kauden kukkia. Lützelhofissa voi myös järjestää juhlia ja jopa yöpyä tallissa heinien päällä. Mielestäni tilan ehdoton tähti on tuo ihana maatilamyymälä, jossa on yllättävän hyvä valikoima erilaisia tuotteita sekä heidän omalta tilaltaan, että muilta lähialueen pieniltä tiloilta. Myymälä toimii hyvin myös tänä karanteeniaikana, sillä myymälään ei usein synny ruuhkia ja myyjääkään ei tarvita. Maksu toimii joko käteisellä lippaaseen tai kännyllä Twint-sovelluksella, jota itsekin olen siellä testannut. Niin kätevää ja jopa vaihtorahaa oli tarjolla käteisellä maksavalle, kuten kuvasta näkyy.

Minulla ei ole faktaa siitä kuinka monella maatilalla täällä on myymälätoimintaa, mutta äkkiseltään sanoisin, että monella. Se on upea juttu, miten mukavaa onkaan lähialueen asukkaiden poiketa ostoksille tai lasten kanssa eläimiä katsomaan. Maatiloja myymälöineen on myös paljon vaellusreittien varrella, joten ehdottomasti suosittelen poikkeamaan ja ostamaan paikallisia herkkuja jos ohitat reissullasi tälläisen ihanuuden. Suomessa en muista juuri törmänneeni myymälöihin maatiloilla, vain muutamaa lihatilaa lukuunottamatta. Pientilojen tuotteita voi kuitenkin päästä nauttimaan erilaisten lähiruokarenkaiden kautta, joiden toiminta on onneksi suosittua.

 

 

Arki karanteenin keskellä

Tänään eletään keskiviikkoa maaliskuun 25. päivää. Meillä on meneillään 10. päivä kotona. Yllätyksekseni voin sanoa, että vielä ei pahasti ahdista tämä meidän kaikkien kotona olo, mutta maailman meno ja tulevaisuus kylläkin. 

Sveitsissä koronaan sairastuneiden määrä on asukaslukuun (8,6 milj) nähden korkea. Luvut ovat karua seurattavaa, vahvistettuja tartuntoja on liki 11 000 ja kuolleita yli 150. Luvut ovat tuplaantuneet viikossa. Täällä on avoinna vain ruokakaupat, apteekit ja terveydenhuoltoon liittyvät palvelut. Koulut, kuntosalit, tapahtumat, ravintolat, hiihtokeskukset ja erilaiset palvelut, kuten kampaamot suljettiin vajaat pari viikkoa sitten. Poliisi ja armeija valvovat tällä hetkellä ihmisten kokoontumista ja he saavat tilanteen vaatiessa sakottaa kurittomia. Rajat ovat kiinni naapureihin, mutta lentoja ilmeisesti vielä kulkee jonkin verran. 

Kaikesta pahasta huolimatta päivät alkavat rauhallisesti auringon tulviessa sisään ikkunoistamme. Näemme kevään etenevän, puut kukkivat jo kauniisti ja lehmät ovat jälleen päässeet paikoin laitumille. Olemme yrittäneet pitää kiinni rutiineista, nukkumaan mennään melko normaaliin aikaan, kotikoulun ja etätyön ansiosta saamme tosin nukkua pidempään. Syömme säännöllisesti ja yritämme elää normaalisti, mitä se sitten tarkoittaakaan. 

Magnoliat ovat puhjenneet kukkaan. Kuva: Aada Hiedanniemi

Lasten koulu on hoitanut kotikoulun hienosti. Aina löytyy arvostelijoita ja ehkäpä yksityiskoulussa vielä enemmän. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että nyt tarvitaan kaikkien tukea, olemme yhdessä tässä kriisissä. Ei voida nojata vain kouluun, opettajiin tai päättäjiin. Kaikki tekevät varmasti parhaansa ja päätökset ovat vaikeita. 

Aadalla ja Akselilla alkaa koulu yhdeksältä online tapaamisella ja he jatkavat siitä päivää tehtäviä tehden omatoimisesti. Olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että nuo kaksi teiniä hoitavat koulunsa lähes tulkoon täysin omatoimisesti. Nuorimmaisemme Ilmari onkin sitten aivan toinen juttu. Hänelle koulunkäynti kotona ei ole helppo juttu, vaikka tehtävät olisivat kuinka mukavia ja mukaansa tempaavia. Leikit, pelit ja videot veisivät pojan mennessään. Saan siis toden teolla vaatia ja vahtia tekemistä, väillä hermoromahduksen partaalla. Kaikki kunnia opettajille. 

Ilmarin koulupäivä alkaa online tapaamisella luokan kanssa.

Tämän päivän tekniikka on onneksi upeaa. Lapset näkevät ja kuulevat kavereitaan karanteenista huolimatta. He pystyvät tekemään visuaalisesti hienosti toteutettuja tehtäviä jokainen omalla koulusta annetulla koneellaan. Markus pystyy työskentelemään kotoa ja hoitamaan päivittäiset kokouksensa ollen yhteydessä ympäri maailmaa. Minullakin on puuhaa kotihommien lisäksi. Aloitin alkuvuodesta opiskelun avoimessa yliopistossa, joka toimii myös täysin etänä. Tällä hetkellä ajan löytäminen opiskeluun ja blogin kirjoittamiseen on hankalaa, mutta aina tilaisuuden tullen tartun mahdollisuuteen. Opiskeluiden aiheena on muuten ravitsemustieteet. Pohdin kuukausia, että mikä aihe olisi mielenkiintoinen. Halusin jotain aivan muuta, mitä olen jo opiskellut tai tehnyt työkseni. En tiedä tuleeko tästä koskaan sen enempää, mutta hukkaan tämä ei ainakaan mene. Pelkästään oman ja perheen terveyden puolesta tämä aihe on hyvin mielenkiintoinen.

Koko perheen etähommien lisäksi päivään kuuluu paljon ruoanlaittoa, sillä meillä syö periaatteessa neljä aikuista ja yksi lapsi neljä kertaa päivässä, joten kaupastakin saa rahdata ruokaa hirvittäviä määriä. Päiviin kuuluu myös erilaisia kunnon kohotus hetkiä, ulkoilua, josta vastaa pääosin ulkoiluttajamme Yoda. Sveitsissä ulkona liikkumista ei ole vielä täysin kielletty, mutta kaikenlainen kokoontuminen on sakon uhalla kielletty. Koiran ja lasten kanssa liikkuminen on onneksi sallittua, se on tämän hetken henkireikä. Meillä on kotona sen verran tiiviit oltavat, eikä omaa rauhaa löydä kovin helposti. Kiitollisin mielin siis keväästä ja mahdollisuudesta ulkoilla. 

Korona tuli ja muutti varmasti jokaiselta joitakin suunnitelmia. Osalta peruuntui kauan odottama matka, pitkään suunnitellut häät, valmistuminen tai jopa jääkiekon MM-kisat, joita mekin odotimme kovasti. Meidän suunnitelmiimme tämä kriisi ei kuitenkaan vaikuttanut kovin dramaattisesti, ainakaan vielä. Jos kukaan ei sairastu ja työt säilyvät, niin olemme kuivilla, jota toivomme hartaasti kaikille muillekin. Tosin omaan työnhakuuni tämä tulee vaikuttamaan. Tällä hetkellä tuskin kukaan miettii uuden ihmisen palkkaamista, paitsi ehkä sairaalat ja ruokakaupat. 

Kirsikkapuut huumaa kauneudellaan.

Kevään vieraat Suomesta, joutuivat perumaan tai siirtämään matkojaan ja toki se harmittaa hirvittävästi. Olimme myös suunnitelleet autoreissua Etelä-Ranskaan pääsiäisen aikaan, mutta sekin siirtyy tulevaisuuteen. Vielä jännitämme, pääsemmekö edes kesälomalle rakkaaseen Suomeen ja toteutuuko esikoisen rippileiri. Sinänsä pieniä asioita sen rinnalla, että moni taistelee hengestään, on menettämässä työnsä tai valvoo öitään miettien yrityksensä kohtaloa. Tässä tilanteessa ei auta kuin toivoa, että tämä paha uni on pian ohi ja tilanne normalisoituisi. Nähtäväksi jää, miten pian talous elpyy ja mitä me tästä opimme. 

Näissä tunnelmissa toivotan kaikille lukijoille kärsivällisyyttä ja terveyttä sekä toki aurinkoista kevättä.