All Posts By

maijaliini

Joulumarkkinoita ja puolivuotispohdintaa

Keski-Eurooppa tunnetaan joulumarkkinoiden mekkana. Täällä Sveitsissäkin markkinoita on vähintäänkin kymmenittäin ellei sadoittain. Joulutorit aukeavat kylissä ja kaupungeissa jo marraskuun lopulla ja osa näistä jatkaa aina uuteen vuoteen saakka. Hieman mietityttää, että mistä nuo kaikki sadat myyjät kaivautuvat joulunaikaan esiin ja miten kaikille markkinoille löytyy väkeä, välillä tungokseen asti. Joulumarkkinoille ei selkeästikään vain mennä kiertelemään kojuja ja etsimään ostettavaa. Enemmän ihmiset menevät sinne viettämään aikaa ja tapaamaan ystäviä. Siellä syödään ja juodaan ja istutaan pitkiäkin aikoja. Myös yritykset järjestävät työntekijöilleen illanistujaisia joulutoreille. Myytävät tuotteet ovat toreilla samaa tyyliä kuin Suomessakin. Paljon erilaisia käsitöitä ja erilaisia spesiaali herkkuja.

Einsiedel on kaunis pieni vanha kaupunki lähettyvillämme. Kaupunki kohoaa 880 metriä merenpinnan yläpuolella, joten keli on talvella selkeästi kylmempi kuin Zurichissä. Einsiedelnin luostari on hyvin suosittu pyhiinvaelluskohde. Kuva lainattu I love Switzerland-sivustolta.

 

Tästä vinkki vitonen jollekin näppärälle.

Meidän sijainti Zurchin kupeessa on oivallinen jouluhöperöille. Pienellä vaivalla ja kulkemisella voisi eri joulumarkkinoita kiertää koko joulukuun. Minullakin oli suunnitelmissa laajentaa joulumarkkinaturismia Sveitsin rajojen ulkopuolelle, mutta jotenkin kummasti olemme jo tässä kohtaa kuuta, että matkalaukut ovat pakattuina ja lähtö Suomeen kolkuttelee ovella.

Jemoli Märlitram. Eli luksus-tavaratalo Jemolin jouluhitti ja monen perheen perinne. Tätä vaunua ohjaa itse joulupukki ja lapsista koostuvaa joukkoa viihdyttää taivaallinen enkeli.

Ehdimme kuitenkin piipahtaa Zurichin, Einsiedelnin ja Rapperswilin markkinoilla sekä toki oman kylämme pikkuisilla yhden illan markkinoilla. Einsiedeln oli minulle tämän joulun uutuus.  Valokuviin on vaikea taltioida sitä tunnelmaa ja kauneutta, joka kaupungeissa on joulunaikaan. Joulutoreissa on oma hohteensa, jonka ymmärtää ainakin toinen jouluihminen. Kaikkia ei gluhweinin, racleten ja kuumennettujen kastanjoiden tuoksu houkuttele.

Sain odottaa ensimmäistä aitoa fondue kokemustani yli vuoden, mutta odotus kannatti. Ystävien kanssa tämä maistui erityisen hyvälle.

Sveitsiliäisten joulutorien ehdoton ykkösherkku Raclette. Niin simppeliä, mutta niin hyvää. Juuston alla on kuorimattomia keitettyjä perunoita ja lisukkeena suolakurkkuja ja hillosipulia.

Jos Racleten jälkeen vielä jaksaa niin jäkiruoaksi kannattaa hakea Öpfelchüechli. Uppopaistettuja omenan viipaleita vaniljakastikkeella ja kanelisokerilla. Myös hyvin yksinkertainen, mutta todella herkullinen jälkiruoka.

 

 

Jouluperinteestä voi kai jo puhua, jos kyseessä on toinen kerta? Meidän perinteisiin kuuluu siis mennä jouluikkunakävelylle Rappesrwiliin ihastelemaan tunnelmallisia eri liikkeiden ikkunoita.

Heissi Marroni eli kuumia kastanjoita myydän syksyn ja joulunaikaa kaduilla ja toreilla. Ihmiset ilmiselvästi myös ostavat näitä. Ostimme toki myös kokeeksi, mutta heti ei iskenyt tajuntaan tämä herkku.

Kuumennetuista Maroneista leviää voimakas tuoksu.

 

Joulunaikaan säätila on täällä Sveitsissäkin hyvin ailahtelevaa. Taivaalta tulee yleensä hvyin paljon vettä ja mieluiten se haluaa tulla voimakkaan tuulen kera. Toisinaan kuitenkin saamme nauttia kuulaista aurinkoisista päivistä, jolloin vuoret piirtyvät siluettiin kirkkaina. Joulumarkkinoiden aikaan siis monesti säätilat ovat hyvinkin haasteellisia, tänä vuonna ehkä kuitekin hieman paremmat kuin viime vuonna.

Markkinatunnelman lisäksi joulutunnelmaan voisi virittäytyä vaikkapa luisteluretkellä. Marraskuun loppupuolella alkaa kyliin nousta tekojääratoja tai oikeastaa minimaalisia kaukaloita, mutta tunnelmallisia sellaisia. Kaukalot ovat yleensä kuntien ja yritysten kustantamia ja niihin on muutaman frangin sisäänpääsymaksu. Myös luistimia on vuokrattavana kohtuullisen hyvällä valikoimalla pienissäkin kylissä. Luistelu on selkeästi perheiden juttu talvisaikaan. Kaukalot ovat monesti kaupunkien keskustoissa ja niiden yhteydessä on aina ravintola tai parikin. Luisteluretkeen voi siis yhdistää ystävien tapaamista lounaan tai illallisen merkeissä.

Koko perhemme nauttii jäällä olosta.

Luistelupaikkojen tunnelmaan on panostettu mukavasti eri tavoin.

Joulunaika ja vuoden lopun häämöttäminen saa minussa aina aikaan tietynlaisen arvioitsijan, miten vuosi on mennyt, mitä kaikkea jäi käteen. Tässä kohtaa vuotta olemme asuneet Sveitsissä puolitoista vuotta. Tämä toisen vuoden ensimmäinen puolikas on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että juuri palasimme kesälomilta. Mitä kaikkea upeaa onkaan mahtunut syksyymme.

Lapset ovat ylittäneet jälleen odotuksemme ja itsensä. He ovat olleet lähes joka päivä reippaita ja tunnollisia koululaisia. Ilmarikin on tänä vuonna paljon valmiimpi kouluun kuin mitä viime vuonna. Hän on reipastunut kovasti ja viime syksyn ehkä pienoinen järkytys ”ummikkona outolassa” on hailea muisto vain. Hän nauttii menosta, kavereista ja elämyksistä joita elämä hänelle tarjoilee.

Aada aloitti syksyllä kansainvälisen koulun Middle schoolin eli meikäläisittäin yläasteen. Alakouluun verraten menolla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Neitokainen on haasteista huolimatta osoittautunut itsenäiseksi, vastuuntuntoikseksi ja jopa kunnianhimoiseksi koululaiseksi. Aadalla on aina ollut merkillinen taipumus huolehtia tavaroistaan ja aikatauluistaan, eikä meidän vanhempien tarvitse häntä juuri vahtia tämän puitteissa.

Akseli perheemme toinen ja vanhempi teini on osoittanut jälleen suomalaista sisukkuutta. Hän on jaksanut puurtaa koulussa pitkän päivän ja monena päivänä viikossa matkaa suoraan koulusta jäähallille harjoituksiin. Kotiin tullaan monesti vasta yhdeksän aikaan, jolloin yöunet painaa jo päälle. Uuteen päivään noustaan kuitenkin ilman suurempaa dramatiikkaa. Koulu sujuu mallikkaasti. Kaverit ovat lapsille tärkeitä, joten liikenevän vapaa-ajan Akselikin viettää kavereiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan olemme edelleen hyvillä fiiliksillä. Markus paahtaa töitä minkä kerkiää, mutta onneksi pääsee aika ajoin myös jääkiekon tai kuntosalin pariin aivoja tuulettamaan. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat erityisen tärkeitä myös meille aikuisille. Kotirouvan elämä on myös mukavasti mallillaan. Syksyllä aloitin vihdoin saksan opinnot ja kouluaikaiset opit palailee pätkittäin mieleen. Lisäksi olen aktiivisesti mukana koulun toiminnassa mukana, jonka puitteissa saisi päivät täytettyä helpostikin.

Joulun vietoon lähdemme kotikonnuille ja saammekin viettää siellä mukavan pitkän pätkän. Odotamme kovasti rakkaiden näkemistä ja kiireettömiä juttutuokioita.

 

Tapahtumarikas syksy

Tänään sunnuntaina on harmaata ja sateista, oikein hyvä päivä ottaa ihan rauhassa. Ulos katsoessa maisema on pysynyt hyvin syksyisenä jo pitkään, puut ovat vieläkin täydessä väriloistossaan. Viime vuonna syksy oli lämpimämpi, mutta ei ole tämän syksyn keleissäkään ollut valittamista. Sadetta olemme saaneet niskaamme kyllä paljon, mutta vastaavasti aurinkokin on ollut ilonamme useana päivänä.

Aadan ja Akselin koululla upea vaahtera syysasussaan.

Jouluiseen fiilikseen ja tunnelmaan pääsyyn tarvitsisi kuitenkin hieman talvisempaa maisemaa. Sitä kuitenkin taitaa olla turha odottaa ihan hetkeen. Lumisiin maisemiin täällä Svetsissä pääsisi jo hyvinkin nopeasti, sillä vuoret ovat jo saaneet lumipeitteensä huipuilleen. Useat laskettelukeskukset ovat jo auenneet. Me emme vielä ole ehtineet nauttia lumiretkistä. Sellainen olisi kuitenkin kiva tehdä viime vuoden tapaan, kun kävimme tekemässä kävelylenkin lähes 2000 metrin korkeudessa hohtavien hankien loisteessa.

Syksyymme on kuulunut paljon mukavia hetkiä erilaisten tapahtumien ja ystävien merkeissä. En voisi olla kiitollisempi tästä kaikesta, mitä olemme saaneet kokea. Lokakuun alussa pääsimme osallistumaan ensimmäistä kertaa Octoberfesteille. Meitä oli koolla neljä (melkein) suomalaista pariskuntaa. Päätimme kaikki panostaa tapahtumaan ja vuokrasimme teemaan kuuluvat dirndlit ja lederhoset oheistarvikkeineen. Oli hauskaa kun koko porukka oli laittautunut samaan tyyliin. Ilta oli huippuhauska ja vaikka kyseessä oli sunnuntai,  meno Zurichin rautatieasemalle rakennetussa Octoberfest teltassa nousi kuumiin tunnelmiin ja penkit notkuivat tanssioista. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen, ehkä jopa Muncheniin saakka.

Octoberfesteillä teema-asuissa.

Lokakuu jatkui iloisten tapahtumien merkeissä, sillä syyslomalla Akseli sai ystävänsä kylään Suomesta. Mahtavaa, kun pojilla oli jo toistamiseen mahdollisuus tulla luoksemme viettämään lomapäiviä. Pojat ovat jo sen verran isoja, että heidän lomailunsa on hyvin omatoimista. Minun harteille jäi vain miettiä ruokahuoltoa ja hieman paimentaa nukkumaan ja vastaavasti nousemaan ihmisten aikaan. Pojat seikkailivat useampaan otteeseen Zurichissä, ulkoilivat pelaten pallopelejä, kävivät kylpylässä ja toki pelasivat tuntitolkulla Pleikkaria.

Aurinkoisten ja jopa kuumien syyspäivien taittuessa sateeseen ja koleaan keliin emme vaipuneet synkkyyteen vaan jatkoimme arkea ja valmistauduimme seuraaviin tapahtumiin. Marraskuu toi tullessaan Halloween juhlat ja kansainvälisen koulun vuoden kohokohdan World  festit. Word fest on huikea kulinaarinen show, jossa kymmenet eri maat tuovat pöytiin maansa tunnetuimpi tai hieman tuntemattomampia herkkuja. Itse olin päävastuussa Suomen pöydästä, johon kokosimme maltillisesti laadukkaita suomalaisia herkkuja. Meillä oli pöydässä saaristolaisleipiä savulohi täytteellä, ruispaloja poronlihalla, Karhu-olutta sekä Napue gintonic drinkkejä suomalaisilla karpaloilla höystettynä. Suomipöytä oli jälleen tyylikäs kokonaisuus ja tarjottavamme saivat lukuisia kehuja. Tapahtuma on mieletön tilaisuus päästä maistamaan kerrassaan herkullisia ruokia. Voitte vain kuvitella, mitkä tuoksut tapahtumassa leijaili kun ruoan valmistuksesta ovat vastanneet maat kuten Intia, Japani, Sveitsi, Mexico, Unkari, Italia ja Venäjä. Monella muullakin maalla oli lämmintä ruokaa tarjolla, mutta pääosin tarjottavat olivat pieniä helppoja syötäviä ja juotavia. Esimerkiksi Ranskalla oli tarjolla juustolautanen shampanjan kera, Brasilialla Caipirinha-drinkkejä ja Itävallalla Sacher-kakkuja.

Kyrön Napue gin teki kauppansa.

 

Worldfestistä vaihdoimme lennosta halloween teemaan, kun juhlaexpertti ystävämme oli jälleen laittanut huikeat juhlat pystyyn. Halloween tuo kyllä mielestäni syksyyn juuri kaivattua piristystä hirvittävine koristeineen. Olimme halloween teemassa myös koululla, kun lapsille järjestettiin ”trick or treat” tapahtuma. Sain ystävältäni lainaan koristeet ja mielestäni meidän pöytä oli upea. Karkkiövereitä oli siis tiedossa monena päivänä halloweenin aikaan.

Marraskuuta mennään jo pitkällä ja joulukoristeitakin on jo kaivettu esiin päiviä piristämään. Joulumarkkinat tekevät tuloaan, joten paljon kivoja juttuja on tiedossa loppuvuoteenkin. Ensimmäiset avautuvat jo ensi viikonloppuna ja silloin on myös suomalaiset joulumarkkina Zurichissä. Niihinkin otamme osaa talkoohengessä.

 

Ensimmäinen oma viinisato

Totta se on. Meidän ensimmäinen oma viinisato on nyt kerätty ja se on tekeytymässä ammattilaisen hoivissa. Kuulostaa oudolta ja yllättävältä. Emme missään ajatuksissa osanneet odottaa tälläista käännettä seikkailullamme Sveitsissä. Rehellisyyden nimissä en edes tiennyt Sveitsin olevan näinkin suuri viinimaa.

Kirjoitin reilu vuosi sitten blogiin jutun visiitti viinitilalle, joka kertoo meidän kivasta päivästä sadonkorjuuapulaisina mieheni kollegan viinitilalla. Päivä oli meille kaikille unohtumaton kokemus, mutta tämänkään päivän jälkeen ei käynyt mielessä mitä pian tapahtuisi. Ainakaan minulla. Markukselle oli kuitenkin jäänyt pieni kipinä mieleensä kytemään. Syksymmällä kollega sitten kertoikin Markukselle tarvitsevansa apua viinitilan kanssa jatkossa ja kyseli olisimmeko kiinnostuneita. Suomalainenhan ei työtä pelkää, joten päätimme tarttua tähän mahdollisuuteen kokea viininviljelyä käytännössä. Näin meistä tuli siis ”viinitilallisia”. Tosiasiassa meillä on vuokralla muutama rivi, mutta kuulostaahan tuo viinitiallinen nyt aika hyvältä.

Viinitila sijasee aivan Saksan rajan tuntumassa tunnin ajomatkan päässä kotoamme Mandach-nimisessä kylässä. Paikka on todella ihastuttava, reilun kolmensadan asukkaan pieni kylä. Kerta toisensa jälkeen viinitilalle ajellessa jaksan ihastella kylän idyllisyyttä, sen kauniita taloja ja niiden puutarhoja.

Mandachin kylä.

Itse työnteko viinisadon eteen alkoi maaliskuussa, kun eräänä kylmänä ja sateisena päivänä lähdimme tilan omistajan oppiin. Ensimmäisellä kertaa meillä oli edessä oksien leikkaus. Viiniköynnösten leikkauksessa ja oksien asettelussa on omat jipponsa, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole. Keli sattui olemaan tuona lauantaina hirvittävä, mutta homma oli kuitenkin hoidettava ennen kunnon kevään alkua, ennen silmujen puhkeamista.

Maaliskuussa kaikki näytti vielä ankealta ja harmaalta.

Seuraava työvaihe olikin vasta toukokuussa kun rivien väliin kasvanutta rikkaruohoa oli leikattava. Ostimme kunnon trimmerin, sellaisen reppumallisen ja minä lähdin lapset kouluun vietyäni kohti Mandachia. Viiniköynnökset ovat hyvin jyrkässä rinteessä ja rinteen pituus on useamman kymmenen metriä ellei jopa sata. Trimmeröinti ei siis ole työnä kevyimmästä päästä. Olin puuhan jälkeen aivan rätti poikki ja käteni tärisivät vielä illallakin. Olin silti tyytyväinen ja ylpeä urakasta. Seuraavalla kerralla Markus sai kuitenkin kunnian suorittaa tuon tehtävän.

Kevään mittaan kävimme myös nyppimässä lehti ja asettelemassa oksia kasvamaan pysty suoraan. Lehtien nyppiminen ja rikkaruohon leikkaaminen on tärkeä työvaihe, sillä muutoin rypäleet voivat kärsiä liiasta kosteudesta. Kevään ja kesän aikana kävimme tilalla muutamia kertoja nässä merkeissä. Palattuamme kesän lopulla Suomesta lähdimme melkeimpä ensi töiksi köynnösten pariin. Tällöin heinäkuun lopussa rypäleiden väri oli jo alkanut hiljalleen tummua. Rypäle on siis punaista ja laadultaan Regent.

Oksien asettelu kasvamaan pystysuoraan on tärkeä vaihe.

 

Rypäleet olivat elokuun alussa vielä raakoja kuumasta kesästä huolimatta.

 

Viimeisin työvaihe ennen sadonkorjuuta oli kypsien rypäleiden suojaaminen verkoilla, muutoin linnut ja hyönteiset saattavat pilata sadon. Muitakin vaaran paikkoja toki on, voimakkaat raekuurot ja ukkosmyrskyt tai liian kylmät yöt saattavat myös viedä rypäleet mennessään. Kesä ja syksy oli onneksemme lämmin eikä mitään edellä mainittuja ikäviä yllätyksiä ilmaantunut.

Sadonkorjuun aika määräytyy monen tekijän summana, mutta tärkeimpänä toki on rypäleiden kypsyys ja riittävä sokeripitoisuus. Toisena määräävänä tekijänä on viinin tekevän yrityksen aikataulu. Odottelimme päivää syyskuun puolivälin ja lopun paikkeille. Vhdoin saimme varmistuksen päivästä ja oman satomme korjuu oli syyskuun 28. päivä. Jännityksen aihetta oli kuitenkin loppuun saakka sillä säätila oli syksyn mittaan muuttunut vaihtelevaksi ja satoa ei voisi kerätä kovassa sateessa. Olimme kuitenkin onnekkaita ja säätila oli tuona tärkeänä päivänä juuri täydellinen. Saimme kasaan hyvän talkooporukan suomalaisista ystävistämme ja myös tilan omistaja oli apuamme.

Satomme oli erinomainen. Kuva by Frank P.

Rypäleiden keruu hyvässä seurassa on mukavaa hommaa ja melko nopeaa. Saimme työn tehtyä reilussa parissa tunnissa, mutta meidän oli odoteltava tilalla tarkkaan kelloaikaa, milloin rypäleet saisi viedä viinintekijälle. Mutta mikäs meidän oli odotellassa. Olimme ottaneet lounastarpeita ja juomia mukaan. Istuimme upeassa kelissä ja seurassa nauttien työmme tuloksesta.

Lounas oli sveitsiläiseen tapaan makkaroita ja juustoja.

Lapset viihtyivät sadonkorjuussa.

Nyt vuosi päätöksestä voimme todeta sen olleen hyvä päätös. Työtä rypäleiden parissa oli kohtuullisesti, eikä se siten rasittanut elämäämme liikaa. Kaiken lisäksi näyttää, että onnistuimme laadun ja määrän suhteen erinomaisesti, sillä rypeleitä tuli odotettua enemmän ja sokeripitoisuus oli korkea. Nyt meidän ei auta muuta kuin odotella ensi syksyyn, jolloin saamme maistaa työmme tulosta. Sitä ennen on edessä uuden sadon kasvatus jo tuttuine työvaiheineen.

Oli mielenkiintoista nähdä, mitä rypäleille tapahtuu keruun jälkeen.

 

sveitsiläisiä erikoisuuksia

Me elämme Sveitsissä niin sanotusti kuplassa. Lapset käyvät kansaivälistä koulua ja mies työskentelee kansainvälisessä yrityksessä. Vapaa-ajalla olemme paljon omissa oloissa tai muiden suomalaisten kanssa. Linkkimme sveitsiläisiin on melko vähäisiä. Jääkiekko on oikeastaan poikkeus, sillä siellä olemme tekemisissä paikallisten kanssa. Poikamme on joukkueen ainoa puhtaasti ulkomaalainen, joten väkisinkin tulee paikallisia kontakteja. Miehen jääkiekkojoukkueessa on myös muita suomalaisia, joten hän taitaa elellä sielläkin Suomikuplassa. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään lähempää oikeiden sveitsiläisten elämänmenoa, mutta se ei ole ihan helppoa. Sivusta seuraamalla, lehtiä lukemalla ja ihmisten menoa ihmettelemällä saa kuintenkin jo jonkinlaisen kuvan.

Jos minulta kysytään niin sveitsiläinen on täsmällinen, siisti, huoliteltu, ystävällinen, varakas, mutta ei pröystäile. Tämä siis tällä kokemuksella, mikä minulla nyt on. Sveitsiläisistä moni elää hyvinkin korkealla varallisuudella varustettuna, mutta he tekevät sen tyylillä, eivätkä ärsytä. Toki täällä on aivan tajuttomia asuntoja, joita ei voinut edes kuvitella olevan. Upeita autoja ja veneitä on kuin Toyotoja Suomessa. He ovat tottuneet tähän tasoon ja se on heille normaalia.  Sveitsissä on myös köyhyysrajan alapuolella eläviä, mutta suhteessa asukaslukuun huomattavan vähän. Tähän asiaan haluaisin tutustua enemmän, miten täällä pärjää pienillä tuloilla esimerkiksi lapsiperhe. Minulla ei ole tiedossa millainen sosiaaliturva täällä on, mutta käsitykseni mukaan ei kovin kummoinen tai ainakaan sitä ei makseta kevein perustein. Vuoden 2018 alusta esimerkiksi tuli voimaan kansalaisten päätösellä laki, jonka toimesta sosiaalietuudella elämä ei voi päästä Sveitsin kansalaiseksi. Tai voi, mutta hänen pitäisi maksaa kaikki etuudet takaisin.

Tekstini lähti hieman eri raiteille kuin piti. Ajatukseni oli kirjoittaa paikallisista erikoisuuksista, joita olemme tämän mennessä huomanneet. Suomalaisen on helppo elää sveitsiläisten tapaan, niin moni asia on täällä kuten Suomessa. Muutamia pieniä hauskoja erilaisuuksia kuitenkin löytyy.

  1. Kierrätys: Sveitsissä ei myydä ruokakaupoissa muovipusseja, eikä roskia näin ollen voi sulloa paikallisen Prisman pussiin. Täällä on tiukasti määritelty millaisessa pussissa roskat saa viedä roskikseen. Jokaisella kunnalla on omat pussinsa ja ne on ostettava kaupasta. Kymmenen pussin rulla maksaa 20 frangia, joka saa ihmiset toivottavasti miettimään erilaisia kierrätystapoja. Meidän kunnan pussit ovat keltaisia ja talomme roska-astiaan ei siis missään nimessä saa laittaa mitään muuta.  Siitä saattaa muuten rapsahtaa tuntuva sakko. Paras poliisi tähänkin hommaan on sveitsiläinen naapuri.

    Arkinen taidonnäyte kierrättämisestäni.

     

  2. Lounasaika.  Se on sveitsiläiselle pyhä ja se alkaa hyvin monella tasan klo 12.00. Silloin syödään joko kotona tai ravintolassa eikä tehdä muuta. Myös monet paikalliset koululaiset kävelevät koteihinsa syömään ja palaavat takaisin kouluun iltapäiväksi. Kello 12 -14 välillä on kaikki äänekäs työnteko kiellettyä. Myös kotityöt. Meidänkin talon järjestyssäännöissä sanotaan, että tällä välillä ei tule siivota eikä pestä pyykkiä. Tässä asiassa taidan kyllä olla pikkurikollinen.

    Makkarasalaatti on suosittu lounasruoka.

  3. Tervehtiminen. Erittäin mukava, positiivinen hyviin tapoihin kuuluva toiminta. Kun kohtaat sveitsiläisen rapussa, kadulla tai vaellusreitillä hän huikkaa iloisesti Grüetzi! Poikkeuksetta ja ikään katsomatta. Isoimmissa kaupungeissa tai ruuhkissa tätä ei kuitenkaan tehdä, mutta aina muulloin kun ihmiset kohtaavat ns. väljässä maastossa.
  4. Käteinen raha. Suomessa oma suhteeni käteiseen rahaan oli olematon, sitä ei koskaan ollut, enkä sitä myöskään juuri kaivannut. Kortti kävi pienimmässäkin kioskissa perimmäisessäkin kylässä. Toisin on Sveisissä.  Täällä on vielä paljon ravintoloita ja putiikkeja, joissa käy vain käteinen raha. Parkkiautomaatit toimivat monessa paikkaa vielä vain kolikoilla ja lähes tulkoon kaikkialla on maksullinen pysäköinti. Tosin olemme löytäneet pysäköintiin sovelluksen (Parking pay), joka toimii vielä melko harvakseltaan. Myös maksamiseen löysimme puhelinsovelluksen (Twint), joka alkaa olla yleinen täällä.
  5. Suklaa. Sveitsi on juuston ohella kuuluisa suklaastaan. Suklaata myydään kaikkialla, valtavasti ja valittavana on lukuisia eri makuja. Suklaatehtaitakin on aivan lähiympäristössäkin useampia. Tutuinpia sveitsiläisiä suklaita ovat Lindt ja Toblerone. Sveisiläiset rakastavat makeaa, suklaan lisäksi kaupat notkuvat erilaisia leivonnaisia. Suklaata laitetaan myös hieman erikoisiin paikkoihin, kuten sämpylän sisälle. Ostin tässä taannoin ihanan näköisiä chiapatta sämpylöitä, mutta yllätykseksemme sisältä löytyikin suklaata. En sanoisi sen olleen iloinen yllätys siinä kohtaa.

Tämä suosittu kuvakulma löytyy Svetisin Zermatista. Vuori on kuuluisa Matterhorn, jonka huippu löytyy myös Tobleronepakkauksesta. Kuva on lainattu netistä osoitteesta unsplash.com (Morgan Thopmson)

Muitakin mainittavia erikoisuuksia on mm. palovaroittimet tai niiden puuttuminen, niitä ei näy juuri missään. Eikä niitä tulisi kattoon kiinnittää varsinkaan vuokralla asuvan. Sunnuntai, se on pyhäpäivä, ihan oikeasti. Kaupat ja monet muut paikat ovat visusti kiinni. Kahviloissa on syytä istua ensin pöytään ja jäädä odottelemaan tarjoilijaa. Tiskille meneminen on hieman tökerö tapa. Tämä on tuttua myös monessa muussa Euroopan maassa. Suomessa kun nämä kahvilat ovat harvassa niin ajatuksissa menen monesti tiskille.

Myös liikennekulttuuri ansaitsee maininnan. Mielestäni liikenne on täällä sujuvaa ja täällä annetaan kohteliaasti tietä, mutta mikäli jäät empimään tai hidastelet johan torvi soi takanasi. Välillä huomaan ihmisten olevan melko agressiivisiä liikenteessä, mutta tämä ei taida olla outo tapa missään maassa. Suojatie on täällä turvallinen paikka, sillä autojen on lain mukaan pysähdyttävä, jos ihminen lähestyy suojatietä ja näin myös ihailtavasti tapahtuu.

Vielä yksi asia, joka ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Nimittäin kirkonkellot. Asumme kirkon vieressä, joka aloittaa kellojen soiton joka aamu klo 6.00 kunnon lurituksella. Tästä meno jatkuu koko päivän vartin välein aina klo 22.00 saakka. Yöllisestä soitosta on kuulemma luovuttu joitakin vuosia sitten. Itse olemme jo melko hyvin tottuneet kelloihin, mutta edelleen välillä sunnuntaiaamuina tulee mietettyä, että miksi ihmeessä.

Pieniä juttuja on paljon ja varmasti vielä monta asiaa tulee eteemme. Isompia erilaisuuksia en ala nyt listaamaan, mutta Sveitsi on todella mielenkiintoinen maa mm. poliittisesti ja myös historialtaan. Netistä löytyy hyvä suomenkielinen sivusto Sveitsi.fi, mikäli aihe kiinnostaa.

Kahvilaherkku suolaista laatua.