Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mitä jään kaipaamaan Sveitsistä

Tässä kuvassa kiteytyy paljon meidän lähialueen kauneutta ja rauhaa. Tätä kaipaan varmasti.

Meidän ja erityisesti minun elämäni on ollut Sveitsissä hyvin poikkeuksellista verraten elämäntilanteeseen, josta tänne Suomesta lähdimme. Kiire ja stressi katosi kerta heitolla ja tilalle tuli yllättäen paljon aikaa itsekseen ja rutkasti arkisia rutiineja.

Alkuun en ehtinyt järkyttyä tästä muutoksesta, sillä luonamme vieraili paljon ystäviä ja perhettä Suomesta ja muutoinkin sosiaalinen elämä oli vilkasta. Jossain kohtaa ehkäpä vuoden paikkeilla koin hetkellistä tuskaa joutilaisuudesta, mutta se korjaantui aloittamalla vapaaehtoistyön lasten koululla ja saksan opinnot. Sitten tulikin vuoroon tämä edelleen valloilla oleva korona-aika ja kaikki on toisin.

Kaikkinensa tämä aika on ollut elämäni varrella hyvin poikkeuksellista. En sano, että pelkästään helppoa ja leppoisaa, mutta erilaista. En usko, että tämäkään sopisi ihan jokaiselle luonteelle. Kaikki tekemiseni ovat olleet vain sitä varten, että muun perheen elämä olisi sujuvaa ja helppoa. He ovat saaneet keskittyä töihin ja kouluun, täysin. Kotiaskareet ja muut arkea helpottavat rutiinit olen saanut hoitaa ihan kaikessa rauhassa ja oman aikataulun puitteissa. Tätä rauhaa varmasti tulee ikävä jossain kohtaa.

Aikansa kutakin.

Olen kuitenkin luonteeltani toiminnan nainen, joten liian rauhallinen tahti tappaa kaiken energian. Tykkään, että minulla on monta rautaa tulessa ja illalla painaessa pään tyynyyn voi hengähtää kaikkensa antaneena.

Voisin siis kiteyttää aiemman kirjoittamani ja sanoa, että tulen kaipaamaan rauhallista arkea, mutta en yltäkylläistä joutilaisuutta.

Mitä muuta sitten jään kaipaamaan?

Ystävät. Minulle ja meille tärkeitä ihmisiä. Ilman heitä tämä reissu olisi ollut aivan toisenlainen. Ystävien merkitys korostuu, kun ollaan kaukana kotoa. Useampia ystävistäni näen viikoittain, sillä minulla ei täällä ole työyhteisöä tai muita sosiaalisia verkostoja, kuten harrastuksia. Nämä ystävien kanssa vietetyt hetket ovat siis olleet hyvin arvokkaita ja mielenterveyden kannalta elintärkeitä. Olen kiitollinen heistä jokaisesta.

Luonnon kauneutta. Voiko tätä edes sanoa, kun palaa niinkin kauniiseen maahan kuin Suomi on. Sanon silti. Luonto on täällä uskomaton, yllättävä ja vaihteleva. Se on lähellä ja hurmaa kaikkialla. Vuoret näyttäytyvät asumallamme seudulla eri asussa eri kohdasta katsoen. Eri säässä ja valossa aivan erilaisina. Talvella ja kesällä, kuinka ne voivatkaan mykistää. Välillä ne katoavat pilviverhoon ja kun taas ilma selkiää ne yllättävät olemassaolollaan. Ja se vihreys niiden juurilla, vuorten katveessa on kuin sadusta.

Tämä upea kävelyreitti löytyy aivan kotimme läheltä. Sanommekin sitä takapihan-hikingiksi.

Pala kaunista Sveitsiä.

Lehmät kuuluu Sveitsiin yhtälailla kuin suklaa ja kellot. Lehmiä onkin lähes kaikkialla.

Vanhat kaupungit. Voisin kävellä vanhoissa kaupungeissa loputtomiin, niissä on jotakin aivan mahdottoman kaunista ja mielenkiintoista historian havinaa. Uskomattoman vanhoja ja kauniita kaupunkeja, isompia ja pienempiä on lähiseudullamme useita. Olenkin kolunnut lähettyvillämme olevat vanhat kaupungit useaan kertaan ja tulen varmasti vielä kevään mittaan näissä huokailemaan ihastuksesta.

Zurich, my love!

Lisää valloittavaa Zurichiä.

 

Luzern lumoaa.

 

Myös lähellä on kaunista. Tämä kauneus on naapurikylässä Wädenswilissä.

 

Sujuva liikenne. Tämä voi jostakin täällä asuvasta kuulostaa hullulle, sillä täällä on myös hirvittäviä ruuhkia. Muutoin olen todellakin tykännyt lähes ammattiautoilijan urastani täällä. Kanssa-autoilijat tekevät tilaa ja säännöt ovat selkeät, toista kunnioitetaan. Suojatielle pysähdytään aina. Siis aina, kun ihminen edes näyttää vähänkään siltä, että saattaa astua ylittämään tietä.

Ravintolat ja kahvilat. En niinkään jää kaipaamaan niitä niiden tarjoaman ruoan ja juoman vuoksi vaan enemmänkin sen vuoksi, että niitä on kaikkialla. Kaikkialla ja kohtuullisen hyvällä valikoimalla varustettuna. Vuorilla, uimarannoilla ja jäähalleissa, yleisesti näistä kaikista paikoista löytyy kunnon ravintola viineineen päivineen. Palvelu pelaa ja tunnelma on rento.

Sijainti. Sveitsi on kyllä kaikin puolin loisto sijainnilla. Sen luonto on ihmeellinen ja säätila mukava. Syksy viivyttelee ja kevät tulee varhain. Vuorilla on kunnon talvi läpi vuoden. Muutoin esimerkiksi Zurichin ympäristössä lunta on vain hyvin harvoin. Ja sitten ne naapurit. Jos Sveitsi on koluttu niin mitä tarjoaakaan Italia, Itävalta, Ranska ja Saksa. Vaikka mitä! Etäisyyksistä sen verran, että meiltä Zurichin nurkilta ajaa kolmessa tunnissa Milanoon ja kuudessa Nizzaan. Reilussa seitsemässä tunnissa autolla hurauttaa Pariisin tai Wieniin.

Onneksi ehdimme reissata edes jonkin verran ennen Koronan saapumista keskuuteemme. Aadan kanssa seikkailimme Pariisissa tammikuussa 2019.

Milano ja Duomo keväällä 2019.

Verotus. Sveitsistä puhuttaessa ei voi ohittaa rahaa  tai oikeastaan verotusta. Suomalainen iltapäivälehti oli jälleen hiljattain nostanut Sveitsin maailman veroparatiisien kärkijoukkoon. Aihetta on hieman hankala käsitellä, sillä olemme eläneet hyvinvoinnin kuplassa. En ole nähnyt tai kuullut kääntöpuolta Sveitsissä, onko sitä edes? Mutta siis verotus on täällä naurettavan pientä ja toki se nostaa palkansaajan mieltä. Kääntöpuolena on suuret menot. Sveitsi on Euroopan kallein maa ja koko maailmassakin kärkijoukoissa. Erityisesti kun laskuihin otetaan mukaan vuokramenot. Suuri osa Sveitsiläisistä asuu vuokralla ja vuokramenot ovat järjettömiä. Vakuutukset ovat toinen iso kuluerä. Meidän perheeltämme menee noin 1000 frangia (n. 900 euroa) kuukaudessa pelkkiin sairauskuluvakuutuksiin, joissa meillä vanhemmilla on omavastuut niin korkealla, että käytännössä kaikki pienemmät lääkärikulut menevät omasta pussista. Paikalliset koulut ovat maksuttomia, mutta päivähoito on hullun hintaista, jopa tuhansia kuukaudessa. Näin se monessa perheessä tarkoittaa äidin jäämistä kotiin lasten syntyessä.

Viinitila. Tulen varmasti kaipaamaan meidän mukavia hetkiä viinitilalla. Se on ollut meille hauska uusi harrastus, jonka antimista saamme nauttia vielä vuosia. Viinitilan tulevaisuuden kohtalo on vielä epärma, mutta tulevan satokauden olemme mukana ja pyrimme osallistumaan sadonkorjuuseen syksyllä.

On palkitsevaa nähdä oman työnjälki upeissa rypäleissä ja myöhemmin herkullisena viininä.

Erilaisia työvaiheita viinitilalla on useita.

Mitä vielä? Varmasti mieleen putkahtelee paljon arkisia asioita, joihin kaipuu iskee ajan saatossa, mutta tässä päällimmäiset mietteet tällä erää. Tälläkin kertaa kuten yleensä elämässä yritän kääntää ajatukset ennemmin kiitollisuuteen ajastamme Sveitsissä, kuin siihen, että harmittelisin tämän aikakauden loppua. Uutta kohti hyvillä mielin.

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.