Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Arki karanteenin keskellä

Tänään eletään keskiviikkoa maaliskuun 25. päivää. Meillä on meneillään 10. päivä kotona. Yllätyksekseni voin sanoa, että vielä ei pahasti ahdista tämä meidän kaikkien kotona olo, mutta maailman meno ja tulevaisuus kylläkin. 

Sveitsissä koronaan sairastuneiden määrä on asukaslukuun (8,6 milj) nähden korkea. Luvut ovat karua seurattavaa, vahvistettuja tartuntoja on liki 11 000 ja kuolleita yli 150. Luvut ovat tuplaantuneet viikossa. Täällä on avoinna vain ruokakaupat, apteekit ja terveydenhuoltoon liittyvät palvelut. Koulut, kuntosalit, tapahtumat, ravintolat, hiihtokeskukset ja erilaiset palvelut, kuten kampaamot suljettiin vajaat pari viikkoa sitten. Poliisi ja armeija valvovat tällä hetkellä ihmisten kokoontumista ja he saavat tilanteen vaatiessa sakottaa kurittomia. Rajat ovat kiinni naapureihin, mutta lentoja ilmeisesti vielä kulkee jonkin verran. 

Kaikesta pahasta huolimatta päivät alkavat rauhallisesti auringon tulviessa sisään ikkunoistamme. Näemme kevään etenevän, puut kukkivat jo kauniisti ja lehmät ovat jälleen päässeet paikoin laitumille. Olemme yrittäneet pitää kiinni rutiineista, nukkumaan mennään melko normaaliin aikaan, kotikoulun ja etätyön ansiosta saamme tosin nukkua pidempään. Syömme säännöllisesti ja yritämme elää normaalisti, mitä se sitten tarkoittaakaan. 

Magnoliat ovat puhjenneet kukkaan. Kuva: Aada Hiedanniemi

Lasten koulu on hoitanut kotikoulun hienosti. Aina löytyy arvostelijoita ja ehkäpä yksityiskoulussa vielä enemmän. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että nyt tarvitaan kaikkien tukea, olemme yhdessä tässä kriisissä. Ei voida nojata vain kouluun, opettajiin tai päättäjiin. Kaikki tekevät varmasti parhaansa ja päätökset ovat vaikeita. 

Aadalla ja Akselilla alkaa koulu yhdeksältä online tapaamisella ja he jatkavat siitä päivää tehtäviä tehden omatoimisesti. Olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että nuo kaksi teiniä hoitavat koulunsa lähes tulkoon täysin omatoimisesti. Nuorimmaisemme Ilmari onkin sitten aivan toinen juttu. Hänelle koulunkäynti kotona ei ole helppo juttu, vaikka tehtävät olisivat kuinka mukavia ja mukaansa tempaavia. Leikit, pelit ja videot veisivät pojan mennessään. Saan siis toden teolla vaatia ja vahtia tekemistä, väillä hermoromahduksen partaalla. Kaikki kunnia opettajille. 

Ilmarin koulupäivä alkaa online tapaamisella luokan kanssa.

Tämän päivän tekniikka on onneksi upeaa. Lapset näkevät ja kuulevat kavereitaan karanteenista huolimatta. He pystyvät tekemään visuaalisesti hienosti toteutettuja tehtäviä jokainen omalla koulusta annetulla koneellaan. Markus pystyy työskentelemään kotoa ja hoitamaan päivittäiset kokouksensa ollen yhteydessä ympäri maailmaa. Minullakin on puuhaa kotihommien lisäksi. Aloitin alkuvuodesta opiskelun avoimessa yliopistossa, joka toimii myös täysin etänä. Tällä hetkellä ajan löytäminen opiskeluun ja blogin kirjoittamiseen on hankalaa, mutta aina tilaisuuden tullen tartun mahdollisuuteen. Opiskeluiden aiheena on muuten ravitsemustieteet. Pohdin kuukausia, että mikä aihe olisi mielenkiintoinen. Halusin jotain aivan muuta, mitä olen jo opiskellut tai tehnyt työkseni. En tiedä tuleeko tästä koskaan sen enempää, mutta hukkaan tämä ei ainakaan mene. Pelkästään oman ja perheen terveyden puolesta tämä aihe on hyvin mielenkiintoinen.

Koko perheen etähommien lisäksi päivään kuuluu paljon ruoanlaittoa, sillä meillä syö periaatteessa neljä aikuista ja yksi lapsi neljä kertaa päivässä, joten kaupastakin saa rahdata ruokaa hirvittäviä määriä. Päiviin kuuluu myös erilaisia kunnon kohotus hetkiä, ulkoilua, josta vastaa pääosin ulkoiluttajamme Yoda. Sveitsissä ulkona liikkumista ei ole vielä täysin kielletty, mutta kaikenlainen kokoontuminen on sakon uhalla kielletty. Koiran ja lasten kanssa liikkuminen on onneksi sallittua, se on tämän hetken henkireikä. Meillä on kotona sen verran tiiviit oltavat, eikä omaa rauhaa löydä kovin helposti. Kiitollisin mielin siis keväästä ja mahdollisuudesta ulkoilla. 

Korona tuli ja muutti varmasti jokaiselta joitakin suunnitelmia. Osalta peruuntui kauan odottama matka, pitkään suunnitellut häät, valmistuminen tai jopa jääkiekon MM-kisat, joita mekin odotimme kovasti. Meidän suunnitelmiimme tämä kriisi ei kuitenkaan vaikuttanut kovin dramaattisesti, ainakaan vielä. Jos kukaan ei sairastu ja työt säilyvät, niin olemme kuivilla, jota toivomme hartaasti kaikille muillekin. Tosin omaan työnhakuuni tämä tulee vaikuttamaan. Tällä hetkellä tuskin kukaan miettii uuden ihmisen palkkaamista, paitsi ehkä sairaalat ja ruokakaupat. 

Kirsikkapuut huumaa kauneudellaan.

Kevään vieraat Suomesta, joutuivat perumaan tai siirtämään matkojaan ja toki se harmittaa hirvittävästi. Olimme myös suunnitelleet autoreissua Etelä-Ranskaan pääsiäisen aikaan, mutta sekin siirtyy tulevaisuuteen. Vielä jännitämme, pääsemmekö edes kesälomalle rakkaaseen Suomeen ja toteutuuko esikoisen rippileiri. Sinänsä pieniä asioita sen rinnalla, että moni taistelee hengestään, on menettämässä työnsä tai valvoo öitään miettien yrityksensä kohtaloa. Tässä tilanteessa ei auta kuin toivoa, että tämä paha uni on pian ohi ja tilanne normalisoituisi. Nähtäväksi jää, miten pian talous elpyy ja mitä me tästä opimme. 

Näissä tunnelmissa toivotan kaikille lukijoille kärsivällisyyttä ja terveyttä sekä toki aurinkoista kevättä.