Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uusi perheenjäsen ja arkijuttuja

Arki Sveitsissä on jälleen hyvässä vauhdissa ja Suomen visiitistäkin on vierähtänyt hurjat neljä viikkoa. Jouluinen reilu kahden viikon mittainen lomamme Suomessa oli mahdottoman mukava. Leppoisaa oleilua, kyläilyä rakkaiden ihmisten luona, paljon Suomiherkkuja ja uuteen perheenjäseneen tutustumista.

Todellakin, meidän perheeseen liittyi joulunalla Chihuahuan pentu, joka lasten toimesta nimettiin Yodaksi.

Yoda on sopeutunut perheseemme ja eloon Sveitsissä oikein hyvin. Jouluinen ihmisvilinä ja kyläilyt monessa paikassa tekivät hänelle hyvää. Lentomatkakin meni rauhallisesti. Koiran hankintaa oli pohdittu ja mietitty vuosia, mutta lopulta päätös syntyikin nopeasti. Halusimme hankkia koiran Suomesta ihan puhtaasti kielen vuoksi. Kommunikointi kasvattajan kanssa oli ihanan helppoa. Minulla vannoutuneella ”ei-koiraihmisellä” oli kymmenittäin kysymyksiä kasvattajalle, joten niiden esittäminen omalla kielellä oli enemmän kuin mukavaa.

Kaikki hankintaan liittyvät kuviot sujui ongelmitta. Kasvattaja suostui pitämään pentua yli luovutusajan (12viikkoiseksi) ja hoitamaan tarpeelliset rokotukset. Lennoilla kukaan ei liiemmin kiinnittänyt huomiota karvaiseen matkaseuraamme, sillä olin varannut hänelle ”paikan” eli mahdollisuuden matkustaa kanssamme matkustamossa. Finnairilla saa matkustamossa olla samalla lennolla vain kaksi koiraa, joten varaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Saavuttuamme Sveitsiin poikkesin Yodan kanssa tullissa, jossa maksoimme ns. tuontiveron 8% ostohinnasta. Lisäksi virkailia tarkisti Yodan passista rokotuksen voimassaolon. Tämä kaikki kesti alle viisi minuuttia. Ei turhaa byrokratiaa tässä kohtaa siis. Sveitsissä tosin on jos jonkinlaista säädöstä koiran omistajille kantonista riippuen. Koira pitää rekisteröidä kuntalaiseksi ja eläinlääkärissä tulee käydä tarkastuksella. Meillä nämäkin hoitui sujuvasti ja Yoda sai jo vahvisteen rokotukseen sekä matokuurin. Naapurikantonissamme Zurichissä koirakoulu on pakollinen isoilla koirille, mutta kantonissa se ei ole pakollinen. Postista on odotettavissa muutaman kympin koiravero. Sveitsissä muutoin on mielestäni hyvin koiramyönteinen ilmapiiri. Koiria on paljon ja ne saa ottaa mukaan lähes kaikkialle. Tämä olikin yksi rohkaiseva tekijä koiran hankinnassa. Yoda on ollut reipas maahanmuuttaja, joka tosin nukkuisi mieluiten sohvalla kuin lähtisi ulkoilemaan. Sveitsin säätilat ovat kylläkin huomattavasti inhimillisemmät pikkukoiralle ja myös ulkoiluttajalle, kuin synnyinmaassa.

Yoda pääsi heti ensimmäisinä päivinä tutustumaan Zurich-järven rantaan.

Yoda pääsi myös jo kanssani nauttimaan vuoden ensimmäisistä terassikahveista.

Suomen reissulla parasta oli tietenkin rakkaiden ihmisten tapaaminen, mutta vilkkaista päivistä huolimatta ihan kaikkia ihmisiä emme ehtineet nähdä. Välillä oli pakko vain olla, myös minulle iskenyt flunssa vaati osansa. Ihmisten lisäksi parasta on oma kieli, kuinka helppoa on hoitaa erilaisia asioita mm. lääkärissäkäynti on niin paljon yksinkertaisempaa. Yksi kohokohdista reissuilla on  myös ruokakaupat ja erityisesti niiden valikoimat. Suomalaiset saavat olla onnellisia ja ylpeitä ruokakaupoistaan. Valikoima on moninkertainen Sveitsiin verraten. Erityisesti tämän huomaa erityisruokavalioissa ja esimerkiksi kasvisruokailialle Suomi on paratiisi.

Kesälomalla majotuimme mökillämme, mutta nyt joululomalla saimme olla appivanhempien eli lastemme mummun ja papan luona. Meillä on onnea kun on ihanat paikat, joissa lomailla. Mummu ja pappa pitivät meistä taas niin hyvää huolta, olemme heille ikuisesti kiitollisia kaikista näistä vuosien majoituiksista. Olemme siis asuneet poissa kotiseudultamme jo 13 vuotta, mutta olemme vierailleet tasaisen säännöllisesti. Sama kotikylä Markuksen kanssa helpottaa vierailuja kovasti, suurin osa läheisistämme asuu muutaman kilometrin säteellä toisistaan.

Mökillä on ainakin piipahdettava.

Kotosuomessa on mukava käydä, mutta paluu omaan kotiin Sveitsiin tuntui toki loman jälkeen ihanalta. Ehdimme vielä lomailla muutamat päivät ennen koulunalkua, mutta mitään ihmeellistä emme tehneet. Säät olivat keväiset ja saimme nauttia auringosta monta päivää putkeen. Koulut jatkuivat siitä mihin jäivät ja lapset odottivat kovasti kavereiden tapaamista. Viikonloppujamme rytmittää perheen isompien miesten jääkiekkopelit, joten täysin vapaita viikonloppuja ei ole kovinkaan montaa. Onneksi kuitenkin muutamia.

Kahtena viime viikonloppuna olemme vihdoin päässeet myös rinteeseen. Ensimmäisellä laskettelu kerralla kotimme ympäristössä vallitsi todella sakea sumu, mutta autolla pääsimme muutamassa minuutissa pilvimassan yläpuolelle ja nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä.

Tällä kertaa suuntasimme Hoch-Ybrigiin, joka on läheisin iso laskettelukeskus. Rinteisiin noustaan isolla reilut sata ihmistä vetävällä gondolilla, jonka jälkeen rinteisiin noustaan vielä tuolihisseillä. Hoch-ybrigin korkein kohta on reilun 1800 metrin korkeudessa. Maisemat vuorilta on upeat ja lumitilannekin yleisesti ottaen hyvä. Tämän vuoden lumimäärä on viime vuoteen verraten minimaalinen, mutta onneksi sen verran, että laskemaan pääseen.

Hoch-ybrig on meille entuudestaan tuttu hiking-retkiltä. Maisemat on talvella vähintään yhtä upeat.

Seuraavan viikonlopun laskettelukohde oli Flumseberg, johon päätimme lähteä junalla. Juna on meille todella kätevä kulkupeli, sillä asemalle kävelee vain muutaman minuutin ja Pfäffikonin asema on vilkas risteysasema. Pääsimme junalla suoraan rinteiden alla odottavalla gondolille ja näin ollen vältyimme epätoivoiselta parkkipaikan metsästykseltä.

Sukset olalle ja asemalle.

Keli oli jälleen aurinkoinen ja jopa lämmin. Itse hieman tuskailen pukeutumisen kanssa, sillä Suomessa lasketellessa on tottunut totaali jäätymiseen, mutta täällä lasketellessa on usein plus-asteita. Vaatetta ei siis voi pukea samaan malliin. Flumsebergistä löytyy rinnettä jokaiselle laskijalle, mutta me päädyimme vielä Ilmarin ja Aadan kanssa harjoittelemaan helpoissa sinisissä rinteissä. Markus ja Akseli valloittivat rinteet huippua myöden, joka oli reilussa 2000 metrissä.

Vaikka rinteet sijaitsevat korkealla ja upeissa maisemissa eivät ne silti ole liian hurjia meidän arkajaloille.

Alle parin viikon kuluttua odotteleekin meitä jo talviloma. Suurempia suunnitelmia tälle lomalle emme ole tehneet. Otamme iisisti ja seikkailemme lähiympäristössä. Kevään edetessä alkaa jälleen meidän oma pieni bed and breakfast toimia aktiivisemmin, kun läheisiä ihmisiä tulee kyläilemään. Kevään kohokohtana Sveitsissä pelataan jääkiekon MM-kisat toukokuussa, joten arvatenkin olemme kisafiiliksissä tuon ajan ja majoitukset  täyteen buukattu.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Pirjo tiistai, helmikuu 4, 2020 at 16:13

    Kiiitos, Maija, taas mukavasta raportista.
    Luen rivien välistä, että olette terveistä ja kaikki sujuu, niin kuin pitääkin.
    Kerrohan terveiseni lapsille ja tietenkin sille kummipojallenikin.
    Hyvää talven jatkoa teille kaikille!

    • Reply maijaliini tiistai, helmikuu 4, 2020 at 19:16

      Kiitos Pirjo, kerron terveiset. Juuri nyt meillä on jokin kuumepöpö vieraana, nyt Akseli taudin kourissa. Aada oli viime viikolla. Toivotaan, että jää tähän. Toivottavasti säilyt terveenä ja mukavaa talven jatkoa!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.