Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ensimmäinen oma viinisato

Totta se on. Meidän ensimmäinen oma viinisato on nyt kerätty ja se on tekeytymässä ammattilaisen hoivissa. Kuulostaa oudolta ja yllättävältä. Emme missään ajatuksissa osanneet odottaa tälläista käännettä seikkailullamme Sveitsissä. Rehellisyyden nimissä en edes tiennyt Sveitsin olevan näinkin suuri viinimaa.

Kirjoitin reilu vuosi sitten blogiin jutun visiitti viinitilalle, joka kertoo meidän kivasta päivästä sadonkorjuuapulaisina mieheni kollegan viinitilalla. Päivä oli meille kaikille unohtumaton kokemus, mutta tämänkään päivän jälkeen ei käynyt mielessä mitä pian tapahtuisi. Ainakaan minulla. Markukselle oli kuitenkin jäänyt pieni kipinä mieleensä kytemään. Syksymmällä kollega sitten kertoikin Markukselle tarvitsevansa apua viinitilan kanssa jatkossa ja kyseli olisimmeko kiinnostuneita. Suomalainenhan ei työtä pelkää, joten päätimme tarttua tähän mahdollisuuteen kokea viininviljelyä käytännössä. Näin meistä tuli siis ”viinitilallisia”. Tosiasiassa meillä on vuokralla muutama rivi, mutta kuulostaahan tuo viinitiallinen nyt aika hyvältä.

Viinitila sijasee aivan Saksan rajan tuntumassa tunnin ajomatkan päässä kotoamme Mandach-nimisessä kylässä. Paikka on todella ihastuttava, reilun kolmensadan asukkaan pieni kylä. Kerta toisensa jälkeen viinitilalle ajellessa jaksan ihastella kylän idyllisyyttä, sen kauniita taloja ja niiden puutarhoja.

Mandachin kylä.

Itse työnteko viinisadon eteen alkoi maaliskuussa, kun eräänä kylmänä ja sateisena päivänä lähdimme tilan omistajan oppiin. Ensimmäisellä kertaa meillä oli edessä oksien leikkaus. Viiniköynnösten leikkauksessa ja oksien asettelussa on omat jipponsa, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole. Keli sattui olemaan tuona lauantaina hirvittävä, mutta homma oli kuitenkin hoidettava ennen kunnon kevään alkua, ennen silmujen puhkeamista.

Maaliskuussa kaikki näytti vielä ankealta ja harmaalta.

Seuraava työvaihe olikin vasta toukokuussa kun rivien väliin kasvanutta rikkaruohoa oli leikattava. Ostimme kunnon trimmerin, sellaisen reppumallisen ja minä lähdin lapset kouluun vietyäni kohti Mandachia. Viiniköynnökset ovat hyvin jyrkässä rinteessä ja rinteen pituus on useamman kymmenen metriä ellei jopa sata. Trimmeröinti ei siis ole työnä kevyimmästä päästä. Olin puuhan jälkeen aivan rätti poikki ja käteni tärisivät vielä illallakin. Olin silti tyytyväinen ja ylpeä urakasta. Seuraavalla kerralla Markus sai kuitenkin kunnian suorittaa tuon tehtävän.

Kevään mittaan kävimme myös nyppimässä lehti ja asettelemassa oksia kasvamaan pysty suoraan. Lehtien nyppiminen ja rikkaruohon leikkaaminen on tärkeä työvaihe, sillä muutoin rypäleet voivat kärsiä liiasta kosteudesta. Kevään ja kesän aikana kävimme tilalla muutamia kertoja nässä merkeissä. Palattuamme kesän lopulla Suomesta lähdimme melkeimpä ensi töiksi köynnösten pariin. Tällöin heinäkuun lopussa rypäleiden väri oli jo alkanut hiljalleen tummua. Rypäle on siis punaista ja laadultaan Regent.

Oksien asettelu kasvamaan pystysuoraan on tärkeä vaihe.

 

Rypäleet olivat elokuun alussa vielä raakoja kuumasta kesästä huolimatta.

 

Viimeisin työvaihe ennen sadonkorjuuta oli kypsien rypäleiden suojaaminen verkoilla, muutoin linnut ja hyönteiset saattavat pilata sadon. Muitakin vaaran paikkoja toki on, voimakkaat raekuurot ja ukkosmyrskyt tai liian kylmät yöt saattavat myös viedä rypäleet mennessään. Kesä ja syksy oli onneksemme lämmin eikä mitään edellä mainittuja ikäviä yllätyksiä ilmaantunut.

Sadonkorjuun aika määräytyy monen tekijän summana, mutta tärkeimpänä toki on rypäleiden kypsyys ja riittävä sokeripitoisuus. Toisena määräävänä tekijänä on viinin tekevän yrityksen aikataulu. Odottelimme päivää syyskuun puolivälin ja lopun paikkeille. Vhdoin saimme varmistuksen päivästä ja oman satomme korjuu oli syyskuun 28. päivä. Jännityksen aihetta oli kuitenkin loppuun saakka sillä säätila oli syksyn mittaan muuttunut vaihtelevaksi ja satoa ei voisi kerätä kovassa sateessa. Olimme kuitenkin onnekkaita ja säätila oli tuona tärkeänä päivänä juuri täydellinen. Saimme kasaan hyvän talkooporukan suomalaisista ystävistämme ja myös tilan omistaja oli apuamme.

Satomme oli erinomainen. Kuva by Frank P.

Rypäleiden keruu hyvässä seurassa on mukavaa hommaa ja melko nopeaa. Saimme työn tehtyä reilussa parissa tunnissa, mutta meidän oli odoteltava tilalla tarkkaan kelloaikaa, milloin rypäleet saisi viedä viinintekijälle. Mutta mikäs meidän oli odotellassa. Olimme ottaneet lounastarpeita ja juomia mukaan. Istuimme upeassa kelissä ja seurassa nauttien työmme tuloksesta.

Lounas oli sveitsiläiseen tapaan makkaroita ja juustoja.

Lapset viihtyivät sadonkorjuussa.

Nyt vuosi päätöksestä voimme todeta sen olleen hyvä päätös. Työtä rypäleiden parissa oli kohtuullisesti, eikä se siten rasittanut elämäämme liikaa. Kaiken lisäksi näyttää, että onnistuimme laadun ja määrän suhteen erinomaisesti, sillä rypeleitä tuli odotettua enemmän ja sokeripitoisuus oli korkea. Nyt meidän ei auta muuta kuin odotella ensi syksyyn, jolloin saamme maistaa työmme tulosta. Sitä ennen on edessä uuden sadon kasvatus jo tuttuine työvaiheineen.

Oli mielenkiintoista nähdä, mitä rypäleille tapahtuu keruun jälkeen.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Pirjo sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 21:33

    Voi, Maija, miten mukava näitä sinun blogejasi on lukea. Olet taitava kirjoittaja ja otat lukijan mukaasi viinitilallekin ihan huomaamatta.
    Terveiseni Markukselle ja lapsille!

    • Reply maijaliini sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 21:44

      Voi kiitos Pirjo. Terveiset välitetty. Hyvää vointia syksyyn.

  • Reply Rauno Kesseli maanantai, lokakuu 28, 2019 at 07:26

    Kiva todellakin lukea sujuvaa tekstiä. Mikä parasta tätä kauttaa pääsee mukavasti teidän tunnelmiin. Ehkäpä pääsemme maisteleman viiniä yhdessä ensi syksynyä.

    • Reply maijaliini tiistai, lokakuu 29, 2019 at 21:44

      Kiitos, se olisi kyllä kiva.

  • Reply Erika Sammalkangas maanantai, lokakuu 28, 2019 at 19:19

    Oot kyllä Maija hyvä kirjoittamaan😍 Ihana oli lukea ja ennenkaikkea niin mielenkiintoista seurata tätä viinitarhurin tarinaa ja sen kehittymistä. Terkkuja kaikille sinne 💗 T: Sammalkankaat

    • Reply maijaliini tiistai, lokakuu 29, 2019 at 21:44

      Kiitos Erika😍 mahtavaa kun olette reissulla mukana tätä kautta.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.