sveitsiläisiä erikoisuuksia

Me elämme Sveitsissä niin sanotusti kuplassa. Lapset käyvät kansaivälistä koulua ja mies työskentelee kansainvälisessä yrityksessä. Vapaa-ajalla olemme paljon omissa oloissa tai muiden suomalaisten kanssa. Linkkimme sveitsiläisiin on melko vähäisiä. Jääkiekko on oikeastaan poikkeus, sillä siellä olemme tekemisissä paikallisten kanssa. Poikamme on joukkueen ainoa puhtaasti ulkomaalainen, joten väkisinkin tulee paikallisia kontakteja. Miehen jääkiekkojoukkueessa on myös muita suomalaisia, joten hän taitaa elellä sielläkin Suomikuplassa. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään lähempää oikeiden sveitsiläisten elämänmenoa, mutta se ei ole ihan helppoa. Sivusta seuraamalla, lehtiä lukemalla ja ihmisten menoa ihmettelemällä saa kuintenkin jo jonkinlaisen kuvan.

Jos minulta kysytään niin sveitsiläinen on täsmällinen, siisti, huoliteltu, ystävällinen, varakas, mutta ei pröystäile. Tämä siis tällä kokemuksella, mikä minulla nyt on. Sveitsiläisistä moni elää hyvinkin korkealla varallisuudella varustettuna, mutta he tekevät sen tyylillä, eivätkä ärsytä. Toki täällä on aivan tajuttomia asuntoja, joita ei voinut edes kuvitella olevan. Upeita autoja ja veneitä on kuin Toyotoja Suomessa. He ovat tottuneet tähän tasoon ja se on heille normaalia.  Sveitsissä on myös köyhyysrajan alapuolella eläviä, mutta suhteessa asukaslukuun huomattavan vähän. Tähän asiaan haluaisin tutustua enemmän, miten täällä pärjää pienillä tuloilla esimerkiksi lapsiperhe. Minulla ei ole tiedossa millainen sosiaaliturva täällä on, mutta käsitykseni mukaan ei kovin kummoinen tai ainakaan sitä ei makseta kevein perustein. Vuoden 2018 alusta esimerkiksi tuli voimaan kansalaisten päätösellä laki, jonka toimesta sosiaalietuudella elämä ei voi päästä Sveitsin kansalaiseksi. Tai voi, mutta hänen pitäisi maksaa kaikki etuudet takaisin.

Tekstini lähti hieman eri raiteille kuin piti. Ajatukseni oli kirjoittaa paikallisista erikoisuuksista, joita olemme tämän mennessä huomanneet. Suomalaisen on helppo elää sveitsiläisten tapaan, niin moni asia on täällä kuten Suomessa. Muutamia pieniä hauskoja erilaisuuksia kuitenkin löytyy.

  1. Kierrätys: Sveitsissä ei myydä ruokakaupoissa muovipusseja, eikä roskia näin ollen voi sulloa paikallisen Prisman pussiin. Täällä on tiukasti määritelty millaisessa pussissa roskat saa viedä roskikseen. Jokaisella kunnalla on omat pussinsa ja ne on ostettava kaupasta. Kymmenen pussin rulla maksaa 20 frangia, joka saa ihmiset toivottavasti miettimään erilaisia kierrätystapoja. Meidän kunnan pussit ovat keltaisia ja talomme roska-astiaan ei siis missään nimessä saa laittaa mitään muuta.  Siitä saattaa muuten rapsahtaa tuntuva sakko. Paras poliisi tähänkin hommaan on sveitsiläinen naapuri.

    Arkinen taidonnäyte kierrättämisestäni.

     

  2. Lounasaika.  Se on sveitsiläiselle pyhä ja se alkaa hyvin monella tasan klo 12.00. Silloin syödään joko kotona tai ravintolassa eikä tehdä muuta. Myös monet paikalliset koululaiset kävelevät koteihinsa syömään ja palaavat takaisin kouluun iltapäiväksi. Kello 12 -14 välillä on kaikki äänekäs työnteko kiellettyä. Myös kotityöt. Meidänkin talon järjestyssäännöissä sanotaan, että tällä välillä ei tule siivota eikä pestä pyykkiä. Tässä asiassa taidan kyllä olla pikkurikollinen.

    Makkarasalaatti on suosittu lounasruoka.

  3. Tervehtiminen. Erittäin mukava, positiivinen hyviin tapoihin kuuluva toiminta. Kun kohtaat sveitsiläisen rapussa, kadulla tai vaellusreitillä hän huikkaa iloisesti Grüetzi! Poikkeuksetta ja ikään katsomatta. Isoimmissa kaupungeissa tai ruuhkissa tätä ei kuitenkaan tehdä, mutta aina muulloin kun ihmiset kohtaavat ns. väljässä maastossa.
  4. Käteinen raha. Suomessa oma suhteeni käteiseen rahaan oli olematon, sitä ei koskaan ollut, enkä sitä myöskään juuri kaivannut. Kortti kävi pienimmässäkin kioskissa perimmäisessäkin kylässä. Toisin on Sveisissä.  Täällä on vielä paljon ravintoloita ja putiikkeja, joissa käy vain käteinen raha. Parkkiautomaatit toimivat monessa paikkaa vielä vain kolikoilla ja lähes tulkoon kaikkialla on maksullinen pysäköinti. Tosin olemme löytäneet pysäköintiin sovelluksen (Parking pay), joka toimii vielä melko harvakseltaan. Myös maksamiseen löysimme puhelinsovelluksen (Twint), joka alkaa olla yleinen täällä.
  5. Suklaa. Sveitsi on juuston ohella kuuluisa suklaastaan. Suklaata myydään kaikkialla, valtavasti ja valittavana on lukuisia eri makuja. Suklaatehtaitakin on aivan lähiympäristössäkin useampia. Tutuinpia sveitsiläisiä suklaita ovat Lindt ja Toblerone. Sveisiläiset rakastavat makeaa, suklaan lisäksi kaupat notkuvat erilaisia leivonnaisia. Suklaata laitetaan myös hieman erikoisiin paikkoihin, kuten sämpylän sisälle. Ostin tässä taannoin ihanan näköisiä chiapatta sämpylöitä, mutta yllätykseksemme sisältä löytyikin suklaata. En sanoisi sen olleen iloinen yllätys siinä kohtaa.

Tämä suosittu kuvakulma löytyy Svetisin Zermatista. Vuori on kuuluisa Matterhorn, jonka huippu löytyy myös Tobleronepakkauksesta. Kuva on lainattu netistä osoitteesta unsplash.com (Morgan Thopmson)

Muitakin mainittavia erikoisuuksia on mm. palovaroittimet tai niiden puuttuminen, niitä ei näy juuri missään. Eikä niitä tulisi kattoon kiinnittää varsinkaan vuokralla asuvan. Sunnuntai, se on pyhäpäivä, ihan oikeasti. Kaupat ja monet muut paikat ovat visusti kiinni. Kahviloissa on syytä istua ensin pöytään ja jäädä odottelemaan tarjoilijaa. Tiskille meneminen on hieman tökerö tapa. Tämä on tuttua myös monessa muussa Euroopan maassa. Suomessa kun nämä kahvilat ovat harvassa niin ajatuksissa menen monesti tiskille.

Myös liikennekulttuuri ansaitsee maininnan. Mielestäni liikenne on täällä sujuvaa ja täällä annetaan kohteliaasti tietä, mutta mikäli jäät empimään tai hidastelet johan torvi soi takanasi. Välillä huomaan ihmisten olevan melko agressiivisiä liikenteessä, mutta tämä ei taida olla outo tapa missään maassa. Suojatie on täällä turvallinen paikka, sillä autojen on lain mukaan pysähdyttävä, jos ihminen lähestyy suojatietä ja näin myös ihailtavasti tapahtuu.

Vielä yksi asia, joka ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta. Nimittäin kirkonkellot. Asumme kirkon vieressä, joka aloittaa kellojen soiton joka aamu klo 6.00 kunnon lurituksella. Tästä meno jatkuu koko päivän vartin välein aina klo 22.00 saakka. Yöllisestä soitosta on kuulemma luovuttu joitakin vuosia sitten. Itse olemme jo melko hyvin tottuneet kelloihin, mutta edelleen välillä sunnuntaiaamuina tulee mietettyä, että miksi ihmeessä.

Pieniä juttuja on paljon ja varmasti vielä monta asiaa tulee eteemme. Isompia erilaisuuksia en ala nyt listaamaan, mutta Sveitsi on todella mielenkiintoinen maa mm. poliittisesti ja myös historialtaan. Netistä löytyy hyvä suomenkielinen sivusto Sveitsi.fi, mikäli aihe kiinnostaa.

Kahvilaherkku suolaista laatua.

 

 

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Merja Pajusaari tiistai, lokakuu 22, 2019 at 18:39

    Hei, Löysin blogisi pariin aivan äsken. Kaikki postaukset olen jo lukenut. Mielenkiintoista. Toivottavasti jaksat jatkaa. Olen tähän asti seurannut Saksassa asuvien suomalaisten blogeja, mutta valitettavan monet niistä ovat alkaneet harventaa julkaisujaan tai sitten nähtävästi täysin lopettaneet. Pysyn matkassa varmasti mukana. T. Merja

    • Reply maijaliini keskiviikko, lokakuu 23, 2019 at 09:45

      Hei Merja,

      Kiitos kommentista, se lämmitti kovasti. Kirjoittaminen on mukavaa puuhaa ja vielä mukavampaa kun tietää, että joku lukee näitä höpötyksiäni. Minulla on ajatuksena jatkaa ja muutamia tarinoita onkin jo työn alla. Kiva kun olet kuulolla, hyvää syksyä.

  • Reply Pirjo sunnuntai, lokakuu 27, 2019 at 21:27

    Olipa hienosti kerrottu tapaopas.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.