Tekemistä Sveitsissä – Stoos

Saimme muutaman viikon tauon jälkeen jälleen vieraita Suomesta. Tällä kertaa meitä ilahduttamaan saapui ystävämme Keravalta. Erityisen onnellinen oli kuopuksemme Ilmari, sillä hän sai nyt viettää useamman päivän hyvän kaverinsa kanssa.

Pojat valloittivat vuoren huipun.

Sää on pitkin syksyä ollut vaihteleva, mutta pääosin lämmin ja selkeä. Suomivieraiden tulon lähestyessä alkoi kuitenkin sääennusteet uhkaavasti huonontua. Onneksi kuitenkin heidän tulopäivälle torstaille luvattiin vielä aurinkoista keliä, tosin totuttua viileämpää. Näin hyvän sään ollen päätimmekin heti lounaan jälkeen lähteä retkelle vuorimaisemiin.

Olemme käyneet jo melko monessa kohteessa aivan lähettyvillämme, joten tällä kertaa lähdimme noin 40 minuutin päähän Stoosiin. Stoos on pieni kylä 1300 metrin korkeudessa samassa Schwytzin kantonissa kuin missä me asumme. Kylä on osa Morschachin kuntaa ja siellä asuu vain noin 100 asukasta. Kylä on autoton, mutta sinne pääsee rautateitse funicularin kyydissä. Stoos on vilkas matkailukohde, talviaikaan siellä toimii laskettelukeskus ja kesäkaudella löytyy upeita vaellusreittejä moneen makuun.

Stoosin kylä sijaisee kauniiden vuorien kupeessa. (kuva lainattu stoos-muothal.ch sivulta)

Stoosiin johtava kiskoköysirata eli funiculari eli Stoosbahn on maailman jyrkin malliaan ja sikäli kokemus jo itsessään. Juna otettiin käyttöön vuonna 2017 kahdentoista vuoden rakentamisen jälkeen ja se korvasi silloin vuodesta 1933 käytössä olleen. Tämän vanhemman version voin vain kuvitella olleen muutaman asteen verran karmivampaa kyytiä.  Tämä uusi juna kulkee 1740 metrin matkan noin viidessä minuutissa ja nousua matkan aikana tapahtuu 744 metriä. Juna vetää 1500 asiakasta tunnissa ja hintaa matkalle edestakaisin kylään tulee 22 frangia ja jos aikoo huipulle saakka hinta on 44 frangia per nenä. Melko arvokasta touhua siis, mutta hinnasta saa alennusta Sveitsin junaliikenteen vuosimaksuisella alennuskortilla ja vieraille tämä on yleensä niin ainutlaatuista, että maksavat tästä ilosta mielellään.

 

Stoosbahn on Sveitsiläisten taidonnäyte miten vuorille noustaan tyylillä. (Kuva lainattu Stoos-muothal.ch sivulta)

Ilmaria jännitti kovasti ennen junan lähtöä.

Meillä oli tällä kertaa suunnitelmissa jatkaa vielä tuolihisseillä eteenpäin Stoosin kylästä aina kohti Fronalpstockiin 1950 metrin korkeuteen. Nousimme siis ensin junalla Stoosin kylään ja kävelimme juna-asemalta noin 10 minuuttia ensimmäiselle tuolihissille, jonka jälkeen oli vuorossa vielä toinen hissi. Maisemat olivat upeat ja saavutimme myös lumirajan, mikä oli pienoinen yllätys. Katsoin ennen lähtöä, että ylhäällä vuorilla on 8 astetta lämmintä, joten en ajatellut vielä lunta olevan. Se oli kuitenkin matkassa mukana olleille seitsemän vuotiaille oikein mieluinen yllätys. Jos tekee lähtöä vuorille maisemien vuoksi onkin hyvä tarkistaa aina varmuuden vuoksi web-kamerat, ettei maksa turhasta.

Maisemat Fronalpstockilta ovat huikeat, valitettavasti valokuvani eivät kerro koko totuutta. Maisemaa olisi vain voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan, mutta vilkkaat pojat olivat toista mieltä. Ylhäällä oli onneksi myös leikkipaikka, joka vei hetkeksi poikien huomion. Retkellähän on aina toki myös juotava kahvit ja onneksi tälläkin huipulla oli tämän tyyppistä tarjontaa. Poikkeuksetta vaellusreittien ja myös kevyempien hissinousujen maalissa odottaa alppityylinen ravintola, josta saa monenlaista purtavaa. Aukioloajat toki kannattaa tarkistaa niin kuin muutenkin ihan mihin vain Sveitsissä ikinä meneekään, sillä ne vaihtelevat kuin säätila.

Retkemme oli oikein onnistunut. Seuraavalla Stoos visiitillä on otettava vaellusreitit haltuun, niin upeilta maisemat näyttivät ja reitit houkuttelevilta, mutta ilman lunta mielellään. Tällä reissulla näimme upeita maisemia ja pojat saivat lunta syödäkseen. Hissimatka alas on ehkä hieman jännittävämpi vielä kuin ylös nouseminen, mutta kun pitää katseen horisontissa ja maisemissa niin jännityskin unohtuu.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Pirjo keskiviikko, lokakuu 9, 2019 at 21:11

    Kiitos, Maija, taas ihanista kuvista ja mainiosta retkikertomuksesta.

    • Reply maijaliini lauantai, lokakuu 12, 2019 at 23:05

      Kiitos Pirjo, kiva kun luet. 🙂 Mukavia syyspäiviä sinne.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.