Monthly Archives

kesäkuu 2019

Lasten mietteitä ensimmäisestä vuodesta

Lasten ensimmäinen kouluvuosi kansainvälisessä koulussa on nyt takana. Jos minulta kysytään niin päällimmäisenä on positiivinen fiilis. He kaikki kolme selvisivät vuodesta upeasti. Alun pienien hankaluuksien jälkeen, jotka liittyivät lähinnä kieleen, on vuosi sujunut hyvin. Heillä ei ole ollut suurempia kriisejä, pahaa mieltä tai kovaa ikävää Suomeen. Heidän koulunkäynti on sujunut hyvin ottaen huomioon, että he opiskelevat englanniksi ensimmäistä kertaa elämässään. Sosiaalinen elämä on kaikilla mallillaan, ehkä hieman rauhallisempaa kuin mihin on totuttu, mutta kaikilla riittää kavereita.

Sisarukset ovat toisilleen seurana, tukena ja turvana.

Ilmarin kohdalla sosiaalisessa elämässa tapahtui suurin muutos, sillä näiden pienempien kanssa täällä kaikki menee vielä vanhempien suunnitelmien mukaan, joten leikkitreffejä pitäisi olla sopimassa jatkuvasti. Keravalla kun riitti, että käveli läheiseen puistoon niin aina oli kavereita. Täällä niin ei ole. Hän on ollut kuitenkin tyytyväinen meidän seuraan, meiltä vanhemmilta siis kysytään paljon energiaa vielä iltoihin. Illat koulupäivien jälkeen on lyhyitä, joten niihin ei juuri tule sovittua playdatejä, kuten täällä kutsutaan. Viikonloppuisin sitten on kaikenlaista muuta, mutta jonkin verran Ilmarilla on käynyt kavereita ja hän on vastavuoroisesti vieraillut kavereilla. Ilmarin koulunkäynnistä sen verrran, että hän jatkaa vielä seuraavan vuoden ykkösluokalla, sillä eskarin jääminen väliin sekän englannin kielellä opiskelu ottavat aikansa. Tämä on meistä kaikista hyvä ratkaisu tässä kohtaa. Ilmarikin tuntuu olevan tyytyväinen, sillä tietää olevansa takamatkassa näihin, jotka ovat aloittaneet 4-vuotiaana koulunkäynnin.

Ilmari on saanut myös kavereita Suomesta kylään.

Aada on aina ollut hyvin sosiaalinen ja alkuun hän kärsikin siitä hieman, kun ei voinut kielellisesti olla oma itsensä. Nyttemmin hänellä on ollut paljon kavereita. Yökylässä on harvase viikonloppu joku tai Aada on jossain, se oli normaalia Keravallakin. Aada käy myös kavereiden kanssa kauppakeskuksessa ostoksilla, kävelyllä tai uimassa kylpylässä tai Zurich-järvessä. Aada pitää hyvin yhteyttä suomikavereihin ja kesäksi onkin jo treffejä sovittuna.

Aadasta on tärkeää seuraa myös äipälle.

Akselin elämä on ehkä eniten samalla mallilla kuin aiemmin. Hän tapaa kavereita koulussa ja jääkiekossa. Kaiken muun liikenevän ajan pelaa pleikkaria kavereiden kanssa, joko Suomessa olevien tai täällä asuvien koulukavereiden. Välillä kuuluu huutoa suomeksi, välillä englanniksi. Hän vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä teiniltä murahduksineen.

Akseli pääsi mukavasti sisään joukkueeseen heti alusta alkaen.

Arki-illoissa olemme siis tiiviisti keskenämme, joko vain kotona löhöillen tai ulkona pelaillen tai lenkkeillen. Harrastuksiin liittyviä kuljetuksia on maltillisesti. Akselilla on treenejä ja pelejä noin kolmesta viiteen kertaa viikossa, mutta olemme saaneet melko hyvin jaettua kuljetukset toisen perheen kanssa. Aadan ja Ilmarin harrastukset hoituvat koulussa, kun valitut kerhot alkavat heti koulun päätyttyä.

Iltaisin käymme kävelyllä, pyöräilemässä tai pelaamassa jotakin.

Yritin hieman saada lasten mietteitä ylös kuluneesta vuodesta. Mitään hirvittävää kertomusta keneltäkään ei tullut, mutta siis päällimmäisenä hyvä mieli. He kaikki ovat olleet avoiminmielin ja nauttineet uusista kokemuksista, ihmisistä ja maisemista.

Kysyin heiltä:

  1. Mikä fiilis on päällimmäisenä kuluneesta vuodesta?
  2. Mikä on ollut parasta?
  3. Mikä ikävää?
  4. Miltä tuntuu elämä englanniksi?
  5. Parasta Sveitsissä?

AKSELI 13v

  1. Hyvä fiilis
  2. Koulu, koska kaverit. Niiden kanssa oleminen, juttelu, pelaaminen. Jääkiekko on myös ollut kivaa, koska kaverit. Kivaa on ollut myös nähdä uusia paikkoja, mitä ollaan nähty reissuilla ja kävelyillä.
  3. Ainoastaan se, että ei näe Suomen kavereita.
  4. Se on kivaa ja hyvä juttu, ei ole hankalaa
  5. Vuoret ja erilainen ympäristö, hienoja maisemia. Hyvää ruokaa, kuten raclette.

AADA 12v

  1. Mahtava fiilis.
  2. Oon oppinut englantia tosi hyvin. Se, että asutaan Sveitsissä. Koulu on ollut kivaa.
  3. Välillä kaverit, ikävä suomikamuja.
  4. Se on vaikeaa, mutta kivaa, kun voi puhua eri kieltä kavereille. Koulussa kaikki on englanniksi niin se on välillä raskasta, kun kaikeen pitää käyttää paljon energiaa.
  5. Hikingit, lämpimät ilmat, uiminen, uusi koti, koulu, Raclette.

ILMARI 7v

  1. Iloinen mieli ja odotan laivareissua
  2. Lunch breakillä leikkiä kavereiden kanssa. Synttärit oli kivat. Kaikki uudet kaverit.
  3. Yksi hyvä kaveri muuttaa pois, se Valentin. Tuikkua ja kavereita Suomesta on ikävä.
  4. Aluksi se oli vaikeeta, kun kaikki muut puhui, mutta minä en. En ymmärtänyt mitään. Nyt tuntuu hyvältä.
  5. Alpamare, vesipuisto meidän naapurissa. Kaverit, playdatet. Järvet ja vuoret.

Näissä tunnelmissa siirrymme kesälaitumille. Palaamme Sveitsin maisemiin jälleen elokuussa pitkän (ja toivottavasti) kuuman Suomi-kesän jälkeen.

 

Tekemistä Sveitsissä – retki vesiputoukselle

Viime sunnuntain retkikohteeksi valikoitui upea vesiputous-hiking, joka sijaitsee vain 20 minuutin ajomatkan päässä upean Walensee-järven rannalla Amdenin kunnassa. Walenseen alue pitää sisällään monta kaunista paikkaa, mutta tällä kertaa kerron retkestämme yhdelle Sveitsin isoimmista vesiputouksista. Teimme retken tänne pian muuttomme jälkeen ja olenkin yhdessä kirjoituksessa jo sivunnut aihetta, mutta tällöin elokuussa putous oli lähes kuiva.

Putousta on mahdotonta saada yhteen kuvaan tavallisilla välineillä. Kuva otettu toukokuussa -19, kun tein vaelluksen putoukselle yhdessä veljeni vaimon kanssa.

Vesiputoukset ovat useimmiten parhaimmillaan keväisin ja alkukesällä, kun lumet vuorilta sulavat ja valuvat putouksien muodossa alas järviin. Niin myös Seerenbachfälle, joka ulottuu aina 585 metriin saakka ja on siis näin yksi suurimmista vesiputouksista Sveitsissä.

Kuvaushetkellä 9.6.2019 putous oli hyvin voimakas.

Kävelyreitti on edestakaiselta matkaltaan noin kahdeksan kilometriä ja soveltuu hyvin pitkälle kuljettavaksi myös pyörällä, vaunujen kanssa tai vaikka potkulaidoilla, kuten meillä oli tällä kertaa lapsilla apuvälineenä. Aikaa matkaan menee pienillä tauoilla ja pysähdyksillä noin 2,5 h, mutta toki retkellä viettää helposti useamman tunnin lisää. Walenseen rannoilta löytyy myös monta muuta vaellusreittiä ja vaativampaankin makuun.

Maisemat Walenseella ovat huikeat ja järven vesi kimmeltää lähes turkoosina.

Me olemme aloittaneet retken ajamalla autolla läpi Weesenin kylän rantaviivaa pitkin lähes niin pitkälle kuin pääsee. Rannan ravintolan tuntumassa on parkkitilaa melko mukavasti, maksullista kuten täällä tapana on. Tästä olemme jatkaneet jalan, vaikkakin autolla pääsisi vieläkin pidemmälle, mutta se ei ole ollut tarpeen. Ajotie muuttuu myös hyvin kapeaksi ja vain yhteensuuntaan ajattevaksi ajallaan. Tien molemmissa päissä on liikennemerkit, milloin autolla saa lähteä tuolle noin kolmen kilometrin matkalle.

Tämä reitti sopii helppoutensa puolesta hyvin lasten kanssa kuljettavaksi ja onhan vesiputous reitin kohokohta. Matkan varrella on myös paljon muuta kivaa lapsille. Luonto on järjestänyt omat kiipeilytelineensä, mutta löytyy myös ihmisen rakentamia leikkipaikkoja. Lisäksi putoukselle kuljetaan yhden maatilan läpi, jossa yleensä on eläimiä melko vapaasti siliteltäväksi.

Reitin varrella on lapsille aarrekätköjä.

Walenseen rannoille on säästynyt yhden Roomalaisaikaisen linnoituksen rauniot.

Lapset on otettu monilla vaellusreiteillä hyvin huomioon. Heille on rakennettu monenmoista kivaa reittien varrelle. Aikuisille kun monesti riittää kauniit maisemat ja muut ihastuttavat yksityiskohdat. Sveitsiläiset tuntuvat panostavan myös eväisiin, tälläkin kertaa näimme useamman seurueen nauttivan grilliherkuista viinilasien äärellä. Tälläkin kertaa meillä oli vain pientä evästä mukana, joten opittavaa on vielä Sveitsiläisten tavoille. Retki oli silti kaikin puolin onnistunut. Elokussa palaamme jälleen vaellusten pariin, kun palaamme kesälomalta Suomesta.

Vaelluksilta löytää monesti maatilonjen pieniä myyntitiskejä. Putouksen lähettyviltä löytyy tämä ihastuttava hylly. Raha lippaaseen ja raikasta mehua nauttimaan.

Kirkot ovat osa maisemaa lähes kaikkialla Sveitsissä.

Vuosi takana kotirouvailua

Tajusin tässä taannoin, että oli kulunut tasan vuosi siitä kun jäin pois töistä. Automaattisesti aloin miettiä mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua, mitä olen saanut aikaan, mitkä on ollut niitä parhaita hetkiä.

Minulle oli iso juttu jättää työni, erityisesti työyhteisö, mutta silti en hetkeäkään sitä epäröinyt, sillä vaakakupissa oli paljon uutta koko perheelle. Muutos oli kuitenkin valtava. Olen aina tykännyt käydä töissä, olen ollut siitä onnekas, että työpaikkani ja työkaverit ovat olleet mieluisia, ei ole koskaan tarvinnut laskea päiviä lomaan.

Yritin ennen muuttoamme miettiä, miltä elämä täällä tuntuu, mitä teen päivisin jne. Tätä kaikkea oli vaikea kuvitella etukäteen, sillä tilanne oli täysin uusi. Aiemmat kerrat kun olen ollut ”kotirouvana” olen ollut kotona vauvan kanssa eli hyvästä syystä. Toki syy on nytkin hyvä.

Olen luonteeltani ikuinen optimisti, otan asiat rennosti ja pidän kovasti ihmisistä. Tässä ehkä kolme parhaiten minua kuvaavaa termiä, näistä on ollut apua täällä uudessa maassa. En ole ollut koskaan taipuvainen vajoamaan synkkyyteen tai epätoivoon, positiivisuus on kantanut.

Suomivieraiden kanssa on käyty lukuisissa paikoissa mm. Luzernissa pariin kertaan.

Parasta kotirouvan elämässä

  1. Aika lasten kanssa. Olemme aina olleet tiivis perhe, mutta erityisesti nyt minulla on kaikki aika maailmassa olla lasten kanssa. Meillä on rauhalliset aamut, kuljemme yhdessä autolla kouluun ja olen heitä koululla vastassa kun koulun loppuessa. Kotityöt ja kauppareissut teen päivällä, joten illat ja viikonloput on aikaa olla yhdessä niin miehen kuin lastenkin kanssa. Tätä ei voi mitata rahassa, olen etuoikeuttettu.
  2. Oma aika. En ole aiemmin viihtynyt yksin. Olen jopa pelännyt olla yksin. Tämän vuoden aikana olen oppinut nauttimaan seurastani, pakostakin. Olen paljon itsekseni. Ihan hiljaa. Teen juttuja joita täytyy tehdä ja juttuja joita saan tehdä.
  3. Uudet ihmiset. Olen ihmisihminen. Voisin harrastaa ihmisten katselua, istua vain ja katsella mistä tulevat, minne menevät ja miettiä tarinoita näiden takana. Olen saanut tämän vuoden aikana elämääni useita ihania uusia ihmisiä ja olen heistä joka päivä kiitollinen. Toki silti kaipaan rakkaita ystäviä ja lähimmäisiä kotosuomessa, sitä ei muuta mikään.
  4. Vieraat Suomesta. Meillä on ollut vilkasta. Meillä on yöpynyt 14 eri ihmistä, yhteensä yli 50 yötä +  4 ystävää, jotka olivat viereisessä majatalossa. Ihan parasta kun ihmiset tulevat tänne meitä varten. Ilolla näytän maisemia ja kierrätän pitkin kyliä. Saamme jutella rauhassa ajan kanssa. Kiitos teille jokaiselle, jotka olette käyneet. Ensi syksynkin varauskalenteri alkaa jo täyttyä mukavasti,että vink,vink..
  5. Uudet maisemat ja elämykset. En ole aiemmin matkustanut kovinkaan paljoa. Keski-Eurooppakin oli lähes koskematon minulle. Uusien maiden listaan on tullut tämän kymmenen kuukauden aikana Saksa, Ranska, Italia, Itävalta ja Liechtenstein. Hienoa reissuja ja elämyksiä olemme saanet nauttia näissä maissa. Puhumattakaan Sveitsistä, joka on aivan uskomaton maa, saan ihailla näitä maisemia päivittäin. Hengitän syvään ja ihmettelen.

Kotirouvien päiväkahvihetki kevätauringossa.

Löytääkö optimisti mitään ikävää?

  1. Liikaa omaa aikaa 🙂 Kun on aikaa niin tulee jopa hieman saamattomaksi. Olen aina ollut tehokkaimmillani kiireessä. Nyt ei ole kiirettä ja huomaan, että saakaan asioita tehtyä. Se ottaa päähän, mutta sitten olen taas armollinen.. teen kuitenkin paljon asioita muiden hyväksi. Välillä olen ollut myös yksinäinen, mutta sekin on ollut ihan omaa laiskuutta. Seuraa löytyisi varmasti jos vaan kysyisi niin paljon on tuttuja jo täällä ja naiset pääosin päivät kotona.
  2. Raha. Meillä on Markuksen kanssa ollut yhteiset rahat jo jotain kakskyt vuotta, joten sen suhteen tämä ei ole suuri muutos. Meille tulee palkka ja palkka menee, olemme tiimi. Välillä kuitenkin tunnen pientä haikeutta omasta palkasta ja erityisesti siitä tunteesta, että olen tehnyt työni hyvin ja saan siitä korvauksen tilille, säännöllisesti, joskus jopa bonuksen. Tämä ei silti käy liiaksi tunnolleni, ehkä vielä tulee aika, kun elätän miestäni, ei voi tietää.
  3. Kielitaidottomuus. Koulussa tykkäsin kielistä ja onnekseni luin saksaa yläasteelta lukion loppuun, siitä on edes pientä apua. Puhuminen on kuitenkin jäänyt todella vähälle. Työpaikkani ja ystäväpiirini eivät ole vaatineet juurikaan kielitaitoa. Nyt harmittelen. Enää en niinkään häpeile, puhun vaan. En kuitenkaan voi ihan kaikkialla olla oma itseni, kun puheen tuotto on töks, töks.. Esimerkiksi töiden hakeminen tuntuu tällä kielitaidolla melko vaativalta. Lisäksi viihdyn todella hyvin suomalaisten ystävien kanssa, joten sekään ei tuo nyt tarvittavaa oppia. Yritän kyllä mennä tuolle hieman epämukavalle alueelle päivittäin.
  4. Ikävä. Välillä on hirvittävä ikävä ystäviä, äitiä, isää, veljeä, kummilapsia, sukua, työkavereita, naapureita, tuttua kieltä. Mökkiä.
  5. Lasten juuret. Tämä on tuttua varmasti monelle niin Suomen sisällä muuttaneelle, mutta erityisesti ulkosuomalaisille. Mistä olette kotoisin? Meillä lapset ehtivät asua niin pitkään Suomessa, että suomalaisuus on heissä vahvasti. Missä he tulevat itse asumaan aikuisena, sitä ei tiedä. En taida sittenkään saada tästä ikävää asiaa. En usko, että he tulevat kärsimään siitä, etteivät saaneet asua samassa lähiöissä koko lapsuuttaan. Tämä muutos on vaatinut heiltä hirvittävästi rohkeutta, avoimuutta ja sitkeyttä. He ovat selvinneet, ei se voi tehdä huonoa.

Aamukävely heräilevässä Zürichissä on mahdollista kotirouvalle.

Ensimmäinen vuotemme täällä uutta arkea opetellessa on mennyt siis hyvin, myös kotirouvalla. Pientä kipuilua, mutta se ei tullut yllätyksenä. Tällä hetkellä ajatukset on jo kovasti kesäisessä Suomessa, jossa saamme viettää kuusi viikkoa. Saas nähdä miltä kotiinpaluu tuntuu elokuussa. Yritän kovasti keksiä itselleni jotakin uutta sisältöä päiviin, joten nähtäväksi jää, mitä se sitten tulee olemaan.

Läheisyydessämme on lukuisia ihania kävelyreittejä kuljettavaksi.

 

 

Takapihan hiking

Eloa Sveitsissä on takana kymmenen kuukautta. Tuona aikana olemme ehtineet koluta jo monta upeaa unohtumatonta kohdetta. Kuten todettua, onneksi tämä maa on pullollaan mahdollisuuksia, joten tuleville vuosille riittää varmasti seikkailuja koettavaksi. Moneen paikkaan olemme palanneet jo yhä uudelleen ja uudelleen. Myös vieraamme Suomesta ovat päässet näihin suosikkeihin. Yhdeksi omaksi lemppariksi on noussut kotimme aivan välittömässä läheisyydessä kohoava Etzel. Kutsummekin tätä takapihan hikinginksi, koska tämän retken voisi aloittaa kotiovelta.

Tämä maisema on kuin sadusta.

Etzelin huippu on hieman yli tuhannen metrin korkeudessa eli ei mikään korkea Sveitsin mittakaavassa, mutta sepä ei tässä kohtaa haittaa, sillä näkymät on upeat. Lähelle huippua pääsee autolla ja me olemmekin kaikki kerrat ajaneet niin ylös kuin pääsee. Kotoamme ylös parkkipaikalle ajaa noin 10 minuuttia. Nopeimmiten autolta on huipuilla noin kahdessakymmenessä minuutissa tai toki se riippuu kunnosta. Huipulle pääsee kävelemään useampaa eri reittiä. Monet vaeltavat sinne aivan alhaalta saakka eli Pfäffikonin juna-asemalta. Reppuselkäisiä reippailijoita näemme ikkunasta usein viikonloppuisin. Tuo nousu kestää pakosti useamman tunnin. Tämä retkikohde on siis todellakin lähellä ja siksi se onkin kiva. Voimme ihailla kotikulmia yläilmoista.

Auton olemme jättäneet tämän Etzelin katveessa olevan ravintolan läheisyyten.

Olemme aloittaneet Etzelin valloituksen aina tiukalla nousulla, joka laittaa puuskuttamaan kovakuntoisemmankin kaverin. Nousu on jyrkkä, mutta ei liian pitkä. Palkintona huipulla odottaa maisemien lisäksi ravintola. Gasthausseja ja ravintoloita löytyy joka puolelta Sveitsiä mitä uskomattomimmista paikoista. Etzelin huipulla on Gasthaus-ravintola Etzel-kulm. Kauniilla ilmalla terassi on täynnä ulkoilijoita nauttimassa ruokaa ja juomaa. Myös omat eväät on hyvä vaihtoehto, mutta ne täytyy nauttia sivummalla. Lapsille huipuilta löytyy paljon mukavaa tekemistä, joten aika kuluu mukavasti aikuisten ottaessa lepoa.

Polku ylös pistää puuskuttamaan.

Olemme käyneet Etzelillä myös marraskuisena pilvisenä päivänä, jolloin huipulla paistoi aurinko.

Huipulta aukenee huikea maisema Zurich-järvelle.

Aikansa kun on maisemia ihaillut ja voimia kerännyt matka jatkuu. Me olemme kiertäneet lähtöpaikkaamme aina mukavan leppoisan metsälenkin. Lähes koko matka takaisin on alamäkeä, joten paluu sujuu nopeasti. Alkuun lenkki kulkee upeassa vanhassa metsässä, mutta pian kuljetaan rinteen reunaa pitkin polkua upeita maisemia ihaillen. Alueella on paljon maatiloja, jotka tekevät maisemasta idyllisen. Sveitsissä on vielä moninpaikoin tapana, että lehmillä pidetään kelloja kaulassa, joten kilkatus on korvia huumaava.

Vihreää silmän kantamattomiin.

 

Mikäs sen parempaa kuin reippailu luonnossa perheen kanssa.