Autoreissu Pohjois-Italiaan, osa 2

Keväisen lomamme toisena päivänä suuntanamme oli Milano, Italian toiseksi suurin kaupunki, muodin ja talouden keskus. Milano selkeästi jakaa mielipiteitä, toiset rakastavat, toiset eivät niinkään. Odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla, suurkaupungit ovat haasteellisia, sitä olennaista voi olla hankala löytää. Erityisesti jos matkustaa lasten kanssa. Itse odotin Milanosta oikeastaan vain Duomo-katedraalin näkemistä sekä fiilistelyä. Lomilla en niinkään kaipaa museoita tai järjetöntä määrää nähtävyyksiä. Minusta on hauska seurailla ihmisiä ja maailman menoa.

Hotellimme oli tarkoituksella Milanon ulkopuolella, sillä olimmehan liikkeellä autolla. Hotelli valikoitui jälleen sen perusteella, että mahduimme kaikki viisi samaan huoneeseen. Tämmöisiä hotelleja on harvassa. Jostain yleensä on tinkittävä, joko tasosta tai sijainnista. Neo-hotelli osoittautui kuitenkin hyväksi löydöksi. Huone oli reilun kokoinen, moderni ja siisti. Kaikille löytyi sänky, tosin esikoisemme hieman kärvisteli kapean puoleisen kerrossängyn alapedillä. Huoneen hintaan kuului hyvä aamiainen ja parkkipaikka autotallissa. Lisäksi bonuksena hotellilla oli bussipalvelu lähimmälle metroasemalle, joka sijaitsi sen verran kaukana, että kävely ei lasten kanssa ollut mahdollista. Voin lämpimästi suositella tätä hotellia Milanoon matkaaville perheille.

Huoneen katselmuksen jälkeen suuntasimme metroasemalle, josta oli noin 20 minuutin matka Milanon sydämeen. Nousimme maan alta suoraan vaikuttavan Duomo-katedraalin eteen. Näky oli huikea. Olimme Milanossa kiirastorstaina, joten väkeä oli jo paljon liikkeellä. Erityisesti Duomon edustan aukio oli täyttynyt auringosta ja kesäisestä tunnelmasta nauttivista ihmisistä.

Duomo on Euroopan toiseksi suurin katedraali, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1075 ja saatiin lopullisesti valmiiksi vasta 1965.

Duomoon mahtuu 40 000 ihmistä.

Milanossa olisimme tai Markus erityisesti olisi halunnut nähdä myös Leonardo Da Vincin maalauksen Viimeinen Ehtoollinen, mutta emme olleet tajunneet, että lippujen kanssa pitää olla todella hyvissä ajoin liikkeellä. Näin turistien suosimaan aikaa liput on varattava jopa kuukausia etukäteen. Hieman jäi harmittamaan tämä takaisku, mutta toisaalta voimme hyvällä syyllä tehdä uuden reissun katsomaan tätä yli viisisataa vuotta vanhaa mielenkiintoista teosta.

Pyhä Ehtoollinen sijaitsee tässä Santa Maria delle Grazien kirkossa.

Aamun aikainen liikkeelle lähtö ja seikkailut Stresan saarilla sai meidän pienemmät matkalaiset uupumaan, joten päätimmekin lähteä takaisin hotellille jo alkuillasta. Lapsille löysimme heille mieluista syötävää Milanosta, mutta me päätimme syödä hotellin ravintolassa ihan rauhassa. Isompien lasten kanssa reissatessa alkaa olla mukavaa, kun he viihtyvät huoneessa pelaillen tai videoita katsellen. Me saimme nauttia illallista turvallisen välimätkan päässä hotellin ravintolassa. Illallisen lisäksi onnistui myös aamulenkit, lasten heräillessä me kävimme tekemässä reippaan kävelyn ennen aamiaista. Hyvä startti päivälle uusissa maisemissa auringon paistaessa.

Seuraavan päivän ohjelmasta saivat päättää lapset. Vaihtoehtona oli huvipuisto tai kylpylä. Meidän aikuisten harmiksi valitsivat yksimielisesti kylpylän. Ulkona olisi ollut kaunis päivä, joten huvipuisto olisi ollut juuri passeli siihen, mutta kylpylään oli mentävä. Acquaworld oli vain noin vartin ajomatkan päässä hotellilta ja nettikuvien perusteella näytti kivalta. Petyimme hieman paikan päällä, sillä altaita olikin melko vähän. Osa altaista oli K15 alueella. Monissa Euroopan kylpylöissä tuntuu olevan sama käytäntö. On normaali kylpylä liukumäkineen ja altaineen ja sitten on spa-sauna-alue, johon on eri hinta ja ikäraja. Pienten lasten kanssa saunaan ei ole useimmissa Euroopan kylpylöissä asiaa.

Muutaman tunnin pulikoinnin jälkeen ajoimme lähelle sijaisevalle Monzan legendaariselle F1-kisoista tutulle autoradalle. Yllätyimme kuinka vapaasti alueella sai liikkua ja aivan radan tuntumaan pääsi autolla. Meillä kävi tuuri sillä radalla oli muutama Ferrari harjoittelemassa, joten saimme hieman käsitystä siitä vauhdista, jolla radalla ajetaan. Nämä taisivat kuitenkin jäädä hieman F1 autojen vauhdista, olivat kuulemma jotakin muita ratakilpa-autoja.

Pitkän ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen olimme valmiita hotellille. Päätimme testata hotellin lähettyvillä olevan Japanilaisen ravintolan, sillä perheessä on 4/5 sushin ystävää. Sveitsissä sushia tulee syötyä melko harvoin, koska se(kin) on hirveissä hinnoissa.

Neljännen päivän ohjelmassa oli poistua Milanosta kohti Como-järveä. Matkaa seuraavaan kohteeseemme oli alle tunti, joten hyvin maltillisilla siirtymillä selvisimme tämän reissun. Hotellimme sijaitsi Brunatessa, joka on kylä Comon kaupungin yläpuolella. Matkaa Brunateen Comosta on noin viisi kilometriä, mutta lähes suoraan ylöspäin. Matka oli jännittävä ja sykettä nostattava. Tie oli pääasiassa yhden auton levyinen ja vastaan tuli välillä mm. hulluja maantiepyöräilijöitä. Selvisimme kuitenkin hengissä ja naarmuitta hotellille, eikä pyöräilijöitäkään ollut tuulilasissa. Kävimme nopeasti katsomassa hotellin ja saimme neuvot parkkipaikalle. Päätimme lähteä vielä alas Comon kaupunkiin, mutta tällä kertaa Funicularilla eli vuorenrinnettä kulkevalla junalla.

Junamatka alas kesti 7 minuuttia.

Comon kaupunki ei tehnyt vaikutusta, mutta maisemat ympärillä kylläkin. Turisteja Comossa oli jo hirvittävästi paljon enemmän kuin Stresassa. Käveltyämme kaupungilla ja rannassa muutaman tunnin lähdimme takaisin Funicularille, jolla pääsisimme takaisin hotellille. Brunaten kylä on ilmeisen suosittu kohde, sillä ylöspäin menevään junaan saimmekin jonottaa lähes tunnin verran. Ihmiset tulivat ylös ravintoiloihin tai vain ihailemaan maisemia.

Comon kaupungin rantamaisemaa.

Rinteessä näkyy Funicularin raiteet ja ylhäällä Brunaten kylä.

Päästyämme vihdoin takaisin Brunateen kirjauduimme hotelliin Vista Lago, jonka olin myös bongannut perheelle sopivana Bookingista. Tällä kertaa perhehuone tarkoitti kahta huonetta, joissa toisessa oli neljä sänkyä ja yhdessä yksi. Ahtauduimme kaikki samaan huoneeseen. Päivä oli edelleen hyvin lämmin, joten lähdimme etsimään potentiaalista terassia nauttia auringosta.

Istuimme lopulta koko illan tässä ravintolassa, ruoka oli hyvää ja maisemat kerrassaan upeat.

Maisema terassilta iltapäivällä.

Maisema Brunatesta Comon kaupunkiin näköalatasanteelta.

Lapset väsyivät illan tullen ja halusivat jälleen huoneeseen. Me saimme syödä illallista kahdestaan auringon laskiessa. Upea reissu takana, näimme paljon lyhyessä ajassa ja kilometrejäkin kertyi vain noin 600. Seuraavana aamuna suuntasimme auton hyvissä ajoin kohti kotia. Pääsiäisruuhkista ei ollut vielä tietoa, joten matka taittui alle kolmessa tunnissa. Samassa ajassa kuin Suomessa ajelimme Keravalta mökillemme Pirkanmaalle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Pirjo maanantai, toukokuu 6, 2019 at 09:04

    Mukavaa, Maija, että kirjoitat, näin saamme me kotomaisetkin lueskella teidän retkistä ja elämästänne siellä. Kirjoitat sujuvasti, jatka vaan samaan malliin. Mitä luulet, saisitko Akselia ja Aadaa houkuteltua myös kirjoittamaan silloin tällöin omista kokemuksistaan.
    Oikein ihanaa alkanutta kevätviikkoa sinulle, Maija sekä Markukselle, Akselille, Aadalle ja Ilmarille, siellä Alppien maassa!

    • Reply maijaliini tiistai, kesäkuu 4, 2019 at 11:57

      Kiitos Pirjo! Totta olisi muuten hyvä idea jos saisi lasten ”ääntä” kuuluviin myös.

  • Reply Seppo T lauantai, kesäkuu 8, 2019 at 13:55

    HEI!

    Nyt kun olette siellä päin, voin todella lämpimästi suositella Wengenin seutua tässä heti kesän alussa ennen vilkkaampaa turistiaikaa. Maisemat ovat mielettömiä vihreine alppikylineen ja lumihuippuisine vuorineen. Kannattaa käydä samalla reissulla ainakin Wengenissä, Mürrenissä ja Grindelwaldissa ja niissäkin mennä kabiineilla hieman ylemmäs. Siellä on muutama Bond-leffoistakin tuttu kohde. Ja esim. Thrill Walk niille, joilla ei ole korkeanpaikankammoa. Wengenissä on mukava majoittua huikeisiin maisemiin johonkin kylän hotelleista. Wengeniin ja Mürreniin mennessä auto kannattaa jättää Lautenbrunnerin parkkitaloon, ellei sitten tee koko reissua junalla, mikä ei tietenkään ole huono vaihtoehto. Lautenbrunner on muuten maailman putouspääkaupunki kymmenine putouksineen, siellä on putouksia jopa vuoren sisässä. Itse en malta odottaa, kun reilun viikon päästä pääsen niihin maisemiin jo 4. kerran elämässäni.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.