Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Reilu sata päivää koulua takana

Täällä vietellään talvilomaa ja tällä kertaa monessakin mielessä eri tavoin mihin totuttu. Perheemme jakaantui loman alkuajaksi siten, että Markus ja Akseli suuntasivat unelmamatkalle NHL:n pariin Bostoniin ja New Yorkiin,  minä jäin Aadan ja Ilmarin kanssa kotiin Sveitsiin. Perheen miesten reissu on sujunut hienosti ja me olemme ehtineet monenmoista, pulkkamäkeä, museota, elokuvaa, kylpylää ja ulkoilua.

Näissä maisemissa ulkoilu on ilo.

Kaiken tämän touhun lisäksi olemme ottaneet ihan iisisti, lapset osaavat sen kyllä todella hyvin. Itselläni olisi hieman siinäkin opeteltavaa.

Tämä toinen talviloma (second winter break) kuten koulussa kutsutaan tuli kovin äkkiä joululoman jälkeen, mutta toisaalta laskimme päiviä sen alkuun. Lasten koulupäivät ovat pitkiä, joten viikot vaativat veronsa. Lastemme kansainvälisessä koulussa on vuodessa noin 17 viikkoa lomaa. Kyllä! Se on melko paljon, mutta Sveitsin tiukkojen sääntöjen puitteissa uskon silti, että nämäkin murut käyvät koulua juuri sen vaaditun määrän. Kouluviikot menevät siis nopeasti, sillä koulupäivät vievät matkoineen noin 8 tuntia päivässä, mutta vastaavasti lomalla ollaan myös paljon. Lapsethan toki nauttivat lomasta, mutta kuten kaikki työssäkäyvät ihmiset tietää työn ja lasten lomien yhdistäminen on melkoinen yhtälö. Minun työni onkin 100% lasten parissa, ainakin toistaiseksi.

Tammikuussa koulussa juhlittiin sadatta koulupäivää. Lähinnä juhlallisuuksia oli ykkösluokkalaisilla, joille tämä olikin isompi juttu. He ovat tuoda aika kehittyneet mahdottomasti. Ilmari aloitti koulun vain juuri kuusi vuotta täyttäneenä, hän on todellakin perheen kuopus ja varmasti ikuinen vauva. Herkkä isolla H:lla. Hänen kielitaito koulun alkaessa oli kohtalainen suomi. Hänelle kouluun lähtö ja minusta eroaminen oli vaikeaa, mutta koulupäivien jälkeen hän oli alusta alkaen iloinen. Tiesin, että kaikki sujuu hyvin, vaikka aamut antoivat ymmärtää ihan muuta. Nyt helmikuussa hän on reipastunut silmin nähden, ei enää itkuja koululla. Ilmari ymmärtää englantia hyvin ja pystyy kommunikoimaan opettajien sekä kavereiden kanssa. Ilmarin leikkikieli on selkeästi vaihtumassa englantiin, kun hän leikkii legoilla tai pelaa pelejä hän puhuu pääosin englanniksi. Uskomatonta, eikö? Suomen kieltä toki pidämme yllä, onhan perheemme kieli suomi ja luemme pääosin kirjoja suomeksi. Ilmari osallistuu koulussa myös saksan opetukseen.  Isoja asioita on siis tapahtunut näinä kuukausina. Myös pientä kiinnostusta kirjaimiin ja numeroihin on tullut, siinä Ilmari on vielä takamatkassa moneen luokkakaveriin. Toisaalta nämä ovat käyneet esikoulua 4-vuotiaasta, joka jäi Ilmari-paralta kokonaan väliin. Siihen nähden hän pärjää hyvin joukossa. Ilmarin vahvuutena onkin sosiaalisuus, hänellä on aina ollut paljon kavereita ja hän on pidetty jäbä. Hän on vauhdikas ja liikunnallinen, vaikkakaan liikunta ei ole kivaa, kun siinä tulee hiki. Ilmari harrastaa kuitenkin kerran viikossa sählyä. Nämä koulun tarjoamat harrastukset (after school activities) mahtava mahdollisuus. Kolmen kuukauden välein voisi vaihtaa lajia ja kokeilla uutta tai vastaavasti vaikka taideaineitta. Harrastukset alkavat heti koulun perään ja vaikka useampana päivänä. Meillä lapsille on riittänyt kerta viikossa.

Suloinen ja niin rohkea ekaluokkalainen

Perheemme keskimmäinen lapsi, neitokaisemme Aada aloitti myös koulun todella pienellä englanninkielen taidolla, vaikkakin Suomessa oli kaksi vuotta ”opiskelua” takana. Sosiaalisena tyttönä alku oli jokseenkin ahdistavaa, sillä hän on tottunut puhua pölpöttämään ja pitämään suhteita yllä sinne ja tänne. Pahin pelko ja ahdistus meni ohi kahdessa viikossa, jonka jälkeen koulussa oli pääosin kivaa. Kielitaito lähti kehittymään hurjaa vauhtia, olihan hänkin tuon 7 tuntia vain englanninkielisessä ympäristössä. Aada saa Ilmarin tavoin viikoittain noin kolme tuntia tehoenkkua (EAL English as an Additional Language), tällä tukiopetuksella on iso merkitys. Molempien opettajat ovat aivan huikeita, joten lapset oikeasti odottavat näitä tunteja. Aadan koulu sujuu mukavasti ja kielitaito on hyvällä mallilla. Hän puhuu sujuvasti kavereiden kanssa, erityisesti ihailen hänen ääntämistä, joka on kaukana omastani. Aadan harrastuksena on koko vuoden tanssi, joka oli haaveena jo Suomessa.  Ensi syksynä hänellä onkin edessä uudet haasteet, kun hän siityy kuudennelle luokalle, joka täällä on ns. yläastetta (middle school). Uskon kuitenkin vahvasti, että tämän loppu lukukauden aikana vahvistuu sekä tyttö että kieli.

Esikoisemme Akseli aloitti täällä elokussa yläasteen seiskaluokan. Hänen suhteen olimme hieman levollisemmin mielin, sillä jotekin kummasti hän omaa hyvän kielipään. Englanninkieli sujui jo mukavasti ja saksankieltäkin oli tarttunut matkaan. Koulu on haasteellista ja oppilaiden kehittymistä mitataan kolmen kuukauden jaksoissa. Arvioita annetaan laajalti sanallisesti ja keskusteluita käydään opettajien kanssa. Koulussa arvostetaan korkealle itsenäisyyttä, avoimuutta ja keskustelutaitoja. Poikamme pärjää mukana mainiosti ja mikä tärkeintä hän menee mielellään kouluun ja siellä on kavereita. Akselin sanavarasto on jo lähes googlen veroinen, joten käännynkin usein hänen puoleen viestejä kirjoittaessani. Akselilla on jääkiekko koulun ulkopuolisena harrastuksena, joka sekin tukee integroitumista sekä kielten oppimista. Joukkueessa on suurin osa paikallisia Sveisiläisiä, mutta he puhuvat mielellään hänelle englantia, mutta joskus myös saksaa. Valmentaja puhuu pääosin saksaa, mutta henkilökohtaista palautetta antaa myös englanniksi.

Middle Schoolin seinälle on listattu sanastoa, joka olisi syytä olla hallussa.

Sadassa päivässä voi siis tapahtua ihmeitä, kun siihen on mahdollisuus ja oikeanlainen ympäristö. Kumpa voisin sanoa oman kielitatoni kohentuneen samassa suhteessa, mutta se ei enää tapahdu ”itsestään”. Toki olen tänä aikana puhunut englantia enemmän kuin ikinä yhteensä, mutta edelleen se on hieman kankeaa. Saksankielestä puhumattakaan, mutta onneksi sentään luin sitä koulussa viisi vuotta, joten ei mennyt hukkaan sekään. Kummallisesti tuo 20 vuoden takainen sanavarasto on kuin onkin tallessa ja auttaa kummasti asioidessa. Hausfraun elämässä tällä kielitaidolla pärjää ihan hyvin ja asennehan se ratkaisee tässäkin asiassa.

ps. Jos haluat seurata jokapäiväistä elämäämme niin tervetuloa instagramin stoorien pariin.