Kannattaako ostosreissut naapuriin?

Sveitsistä puhuttaessa monesti ensimmäisenä mainitaan hintataso. ”Sveitsi on kallis maa” saatetaan todeta jopa ennen kaunista luontoa, juustoa ja suklaata. Hintataso on toki korkea, mutta se mikä sen pitää korkealla on ihmisten ostovoima. Sveitsissä asuvilla ilmeisesti riittää ansiot tähän silminnähden korkeaan hinnoitteluun. Toki minulla ei ole tästä laajemmassa mittakaavassa faktaa, vain ”mutu” tuntumaa. En tiedä kuinka moni kamppailee tuolla jossakin ja miettii, miten ruokkia perhe huomenna. Tai miten pitää katto pään päällä.

Yksi euro on nyt 1,05 frangia.

Rahaa täällä kuitenkin tuntuu ihmisillä olevan ja varakasta sakkia ehkä keskimäärin enemmän. Talot ovat hulppeita ja vuokrat kipuavat helposti isommassa perheelle sopiavassa hieman tasokkaammassa asunnossa yli 3000 frangiin, joka on lähes sama euroissa. Upeita järvinäkymin olevia asuntoja on paljon, niissä vuokrat ovat helposti yli 5000 frangia. Ihmiset asuvat täällä paljon vuokralla, sillä oman asunnon ostamiseen tarvittava omarahoitusosuus on melkoinen. Esimerkiksi meidän asuinalueella saisi perheelle sopivasta kerrostaloasunnosta pulittaa lähes miljoona frangia. Uudenpi, isompi, mutta ei mikään superluksusasunto taasen lähentelee kahta miljoonaa frangia. Omaa rahaa vaaditaan 20%, että semmoista. Asuntojen lisäksi autoihin satsataan, arvoautoja on liikenteessä todella paljon. Näitä Ferrareita, Lamborghinejä, Maserateja ja Bentleytä näkyy jatkuvasti katukuvassa. Tulotason täytyy siis olla kohdallaan, että vuokran, vakuutusten, auton ja muiden pakollisten menojen jälkeen jää rahaa myös muuhun elämiseen, kuten ruokaan.

Tämä kolmen makuuhuoneen asunto olisi nyt vapaana.

Nyt päästään asiaan. Minun yksi tärkein tehtävä täälläkin on huolehtia perheen ruokkimisesta. Kaupassa tulee  käytyä vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta yleensä pienenpiä ostoksia tulee tehtyä useammin. Kolmen lapsen kanssa jääkaappi tuntuu olevan aina tyhjä. Tähän kun vielä lisätään se, että he eivät syö koulussa ruokaa vaan teen heille eväät. Eväät onkin sitten ihan oma maailmansa ja aiheensa. Tähän liittyvää tarviketta saa siis olla kantamassa kotiin melkoisia määriä.

Sveitsissäkin on usemman merkkistä ruokakauppaa, on paikallisia, kuten Migros, Coop ja Denner sekä saksalaisia, kuten Lidl ja Aldi. Hintaerot ovat näiden välillä arvatenkin isot, mutta myös valikoimassa ja laadussa on valtavia eroja. Totuin jo Suomessa käyttämään paljon Lidliä sen nopeuden, helppouden ja hintatason vuoksi, joten olen jatkanut paljolti samalla linjalla täälläkin. Mukavaa vaihtelua tuo Aldi, joka on lähes kopio. En kyllä tiedä kumpi oli ensin tai ovatko jopa samaa omistusta. Migros on kokemuksieni perusteella täällä selkeästi kauppoista laadukkain ja valikoimaltaan huikea. Minua vain ahdistaa heti kun perustarvikkeista pitää pulittaa moninkertainen summa. Ymmärrän sen toki joissakin elintarveikkeissa, mutta kurkku on kurkku ja maito on maitoa osti sen sitten mistä tahansa. Lidlissäkin nämä tuotteet ovat pääosin paikallisia, joten siihenkään ei voi vedota. Näin lyhyen Sveitsissä vietetyn ajan jälkeen sanoisin, että täällä hintavaa on liha, kala sekä kaikenlaiset herkut. Edullista sen sijaan maitotuotteet sekä osittain myös kasvikset ja hedelmät. Iloksemme myös juomapuoli on edukasta, erityisesti olut ja viini. Kuka nyt mehuja juo. Lasten onneksi täytyy sanoa, että lelut ovat täällä kohtuu hintaisia, edullisempia kuin Suomessa. Jos vertaisin suoraan ostoskassin hintaa Suomen ja Sveitsin välillä sanoisin kokemuksieni perusteella sen olevan noin 20% kalliimpi Sveitsissä. Täällä ostoksiin menee kerralla lähes aina 100 chf, kun Suomessa tuo summa oli 80e. Tässä laadukkaassa tutkimuksessani verrataan samantasoisia ruokakauppoja toisiinsa eli tässä tapauksessa Lidl vs Lidl.

Sveitsin korkea hintataso on erikoinen juttu, kun heti rajan takana Saksassa, Ranskassa ja Italiassa puhutaan jo aivan eri hinnoista. Ostosreissut naapurimaihin ovatkin melkoisen houkuttelevia täällä asuville. Ilmeisen moni näitä harrastaa, erityisesti rajojen läheisyydessä asuvat. Toiset taas eivät missään tapauksessa halua viedä rahojaan naapurimaihin. Me päätimme heti näin alkumetreillä tehdä ostosreissun Saksan puolelle. Tähän sykäysen antoi syksy ja lasten vaatevarastot. Päätimme ajella kaupunkiin nimeltä Konstanz, joka sijaisee Etelä-Saksassa Bodensee-järven rannalla.

Rajan ylitys kävi joutuisaan ilman muodollisuuksia.

Lähdimme matkaan lauantaina aamusella. Reittivaihtoehtoja oli useampia, emme ehkä valinneet niistä nopeinta, mutta ainakin maisemat olivat mukavia ja vaihtelevia. Ihania pikkuisia kyliä ja kaupunkeja toinen toisensa perään. Automatkaan meille meni reilut puolitoistatuntia. Löysimme näppärästi ison ostoskeskuksen ja teimme nopeat tehoiskut Zaraan ja Hennesille (H&M). Hinnoissa oli selkeä ero meitä lähellä olevaan ostariin. Isoissa vaatemäärissä tämä tuntuu, mutta muutamaa vaatetta ei tietenkään kannata lähteä ostamaan. Shoppailun jälkeen tai jo ennen sitä lapset olivat nälkäisiä, joten syömään oli päästävä. Valinnanvaraa olikin paljon ja hinnat todellakin huokeat, jos perheen pienin ei olisi vaatinut sushia olisi koko viisihenkinen perheemme syönyt alle neljällä kympillä. Sveitsissä pikainen lounas viidelle on helposti 70 frangia. Tällä kertaa päädyimme jakautumaan kahteen ja kaikki sai mieluista ruokaa ja hyvän mielen.

Kotiin lähtiessä emme voineet ohittaa paikallista Lidliä. Olihan se pakko käydä katsastamassa pitääkö huhut edullisemmasta ruoasta paikkansa. No, kyllä piti. Erityisesti lihatuotteet olivat naurettavan edullisia. Perus jauheliha on kilohinnaltaan reilusti alle puolet Sveitsin hinnasta. Kana ehkä jopa vieläkin edullisempaa. Yksi kylmälaukullinen lihaa lähti matkaamme, mutta sillä ei pitkälle pötkitä, joten seuraavaa Saksan reissua odotellessa hyviä kasvisruokareseptejä otetaan vastaan.

Ostosreissu rajan taakse ei ehkä tule tavaksi, mutta olihan tämä mukava tapa viettää lauantaipäivää. Sveitsissä asuessa erikoisuutena on muuten myös se, että naapureista tai muualtakin ostetut tuotteet saa tuoda maahan verovapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että rajalla haetaan kuitteihin leima, jonka jälkeen tehdään jonkinsortin hakemus. Jonkin ajan kuluttua verojen osuus ostoksista tulee vielä tiliä ilostuttamaan. Eipä siis pöllönpää tehdä minireissuja naapurimaihin.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.