Suomen suurin matkablogiyhteisö

Arki on alkanut

Eloa Sveitsissä on nyt takana reilu kuukausi ja voimme selkeästi todeta arjen alkaneen. Lapset ovat käyneet koulua kolme viikkoa ja koko kolmikko on sopeutunut hyvin. Nuorimmaisen itkuja kesti ensimmäiset kaksi viikkoa, mutta nyt olemme jo paremmilla fiiliksillä. Päivärutiinimme on usein sellainen, että aamulla ensimmäisenä ovesta lähtevät Make ja Akseli, jotka kulkevat junalla, tosin eri suuntiin. Akseli (12v.) on osoittautunut todella reippaaksi ja itsenäiseksi, eikä juna-bussi yhdistelmä kouluun ja takaisin tuntunut ongelmalta, vaan enemminkin tuntuu nauttivan olosta. Akselin koulu sijaisee Zürichin kupeessa Kilchbergissä, matkaan kuluu vajaa tunti suuntaansa. Koulu on kuin elokuvasta, kaunis vanha kartanomainen rakennus korkealla kukkulalla. Olosuhteet oppimiseen ovat ihanteeelliset. Make (39v) kulkee myös itsenäisesti ja on hyvin reippaasti vaihtanut mukavan, tehokkaan ajopelin ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon ja junailee työpaikalleen Ziegelbrückeen noin 20 minuuttia.

Akselin koulu. Zürich International School Kilchbergissä.

Seuraavaksi kohti päivän seikkailuja lähdemme me eli minä, Aada sekä Ilmari ja suuntana Wädenswill, jossa nuorempien lasten  Lower school sijaitsee (luokat 1-5). Koulumatka on autolla hieman alle 15 minuuttia suuntaansa. Koululla vierähtää aina tovi, sillä saatan Ilmarin luokkaan saakka pienen halihetken kera. Koululla on aina melkoinen ruuhka, sillä lähes kaikki koulun 500 lasta tuodaan autolla. Ensimmäisinä aamuina näky oli uskomaton, valtavat autot lipuivat jonona ja pienet lapset loikkivat kyydistä. Eikä meno senkoomin ole paljoa rauhoittunut.

Koulukyydin jälkeen alkaa kotiäidin oma aika, johon tällä hetkellä kuuluu kuntosalikäynnit, kauppareissut, siivous, pyykkäys sekä ruoanlaitto. Suomen ruuhkavuodet ovat vielä hyvin muistissa, joten tuntuu lähes luksukselta tehdä tämä kaikki kaikessa rauhassa. Kaiken lisäksi olen osallistunut koulun vanhempien järjestämille vaelluksille, jotka ovat olleet huikeita kokemuksia. Siellä jos missä, tulee mieleen, että mitä ihmettä täällä teen (positiivisessä mielessä).  Sosiaalinen elämä on minulle erityisen tärkeää, joten kuntoilun lisäksi tämä tekee hyvää myös henkisellä tasolla. Onnekseni olen myös saanut ystäviä, joten olen turvassa yksinäisyydeltä. Kiitollinen olen.

Ilmarin koulutaival alkoi vuoden etuajassa. Onneksemme tämä koulu on herkälle pojalle erityisen hyvä paikka.

Lasten koulu on hyvin aktiivinen viestimään, joten valehtelematta voin sanoa, että viestien, sivustojen ja blogien lukemiseen kuluu helposti vähintään tunti päivästä. Koulun ja kodin yhteistyö on tärkeää ja siihen täällä todellakin velvoitetaan ja panostetaan. Kolmen lapsen kanssa tähän kuluu tietenkin triplasti aikaa, mutta toki tämä on pelkästään posiviitinen asia.

Lasten koulut päättyvät iltapäivällä kolmen jälkeen ja arvatenkin olen vastassa hyvissä ajoin. Koulupäivä on kaikilla oppilailla saman pituinen. Se alkaa klo 8.45 ja päättyy klo 15.15. Tuo reilu kuusituntinen on pitkä päivä pienille, mutta koulu on todellakin erityinen, eikä lapset pääse tylsistymään. ”Koulu, joka ei tunnu koululta”, oli kommentti Aadan suusta taannoin. Iltapäivällä kotona syödään päivällistä, luetaan englantia, levätään, ulkoillaan ja sään salliessa uidaan. Akselin jääkiekkoilut tekevät pieniä poikkeuksia päiviin. Lapset kaipaavat nyt erityisesti lepoa, sillä vieraalla kielellä koulunkäynti ja kommunikointi on kuormittavaa. Kaikki on uutta, sekin väsyttää pientä kulkijaa.

Viikonloppu tuntuu täälläkin yhtä ihanalta. Kiireettömyys ja yhdessäolo korostuvat uusissa ympyröissä, sillä jokaisen meidän omat menomme ovat lähes olemattomia, töitä ja koulua lukuunottamatta. Olemme nauttineet rauhallisesta olosta kotona, mutta myös  uteliaina jatkaneet lähiympäristön tutkimista. Viime viikonloppuna saimme ensimmäiset vieraat luoksemme uuteen kotiimme, kun mummu ja pappa tulivat ilahduttamaan. Viikonloppu sujahti mukavissa merkeissä, tekemistä ja nähtävää riitti. Oli mukavaa esitellä uutta kotiseutuamme ja yhdessä retkeillä Sveitsin upeissa maisemissa.

Hoch-Ybrig on reilu puoli tuntia kotoamme, tänne teimme retken mummun ja papan kanssa. Kahdella hissillä pääsee mukavasti lähes 2000 metrin korkeuteen huikeisiin maisemiin. Tässä korkeudessa viihtyivät myös lehmät, nuo kuuluisat suklaan ja juuston tuottajat.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply mamatravel lauantai, syyskuu 1, 2018 at 19:18

    Mielenkiintoista lukea kokemuksistanne! Jään odottelemaan seuraavia kirjoituksia!

    • Reply maijaliini lauantai, syyskuu 15, 2018 at 00:18

      Kiva juttu, hienoa kuulla, pyrin kirjoittamaan kuulumisistamme säännöllisesti.

  • Reply Rauno Kesseli maanantai, syyskuu 3, 2018 at 10:17

    Onpa hienoa, että kotoutuminen on edistynyt noin hyvin.
    Maija kirjoitat hyvin ja hauskasti.
    T. Rane-pappa

  • Reply Kari Pessi torstai, syyskuu 6, 2018 at 10:31

    Samaa mieltä Rane-papan kanssa. Odotamme innolla Seijan kanssa uusia kuulumisia Sveitsin maalta. Mukavaa alkavaa syksyä. Onkohan Sveitsissäkin värikäs ruska?

    T. Kari ja Seija

    • Reply maijaliini lauantai, syyskuu 15, 2018 at 00:20

      Samoin teille mukavaa syksyä. Toivotaan kaunista syksyä tänne ja sinne. Täällä on vielä ollut todella lämmintä, yötkin yli 15 asteen. Ruskaa saadaan siis tovi vielä odotella.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.