Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Kannattaako ostosreissut naapuriin?

Sveitsistä puhuttaessa monesti ensimmäisenä mainitaan hintataso. ”Sveitsi on kallis maa” saatetaan todeta jopa ennen kaunista luontoa, juustoa ja suklaata. Hintataso on toki korkea, mutta se mikä sen pitää korkealla on ihmisten ostovoima. Sveitsissä asuvilla ilmeisesti riittää ansiot tähän silminnähden korkeaan hinnoitteluun. Toki minulla ei ole tästä laajemmassa mittakaavassa faktaa, vain ”mutu” tuntumaa. En tiedä kuinka moni kamppailee tuolla jossakin ja miettii, miten ruokkia perhe huomenna. Tai miten pitää katto pään päällä.

Yksi euro on nyt 1,05 frangia.

Rahaa täällä kuitenkin tuntuu ihmisillä olevan ja varakasta sakkia ehkä keskimäärin enemmän. Talot ovat hulppeita ja vuokrat kipuavat helposti isommassa perheelle sopiavassa hieman tasokkaammassa asunnossa yli 3000 frangiin, joka on lähes sama euroissa. Upeita järvinäkymin olevia asuntoja on paljon, niissä vuokrat ovat helposti yli 5000 frangia. Ihmiset asuvat täällä paljon vuokralla, sillä oman asunnon ostamiseen tarvittava omarahoitusosuus on melkoinen. Esimerkiksi meidän asuinalueella saisi perheelle sopivasta kerrostaloasunnosta pulittaa lähes miljoona frangia. Uudenpi, isompi, mutta ei mikään superluksusasunto taasen lähentelee kahta miljoonaa frangia. Omaa rahaa vaaditaan 20%, että semmoista. Asuntojen lisäksi autoihin satsataan, arvoautoja on liikenteessä todella paljon. Näitä Ferrareita, Lamborghinejä, Maserateja ja Bentleytä näkyy jatkuvasti katukuvassa. Tulotason täytyy siis olla kohdallaan, että vuokran, vakuutusten, auton ja muiden pakollisten menojen jälkeen jää rahaa myös muuhun elämiseen, kuten ruokaan.

Tämä kolmen makuuhuoneen asunto olisi nyt vapaana.

Nyt päästään asiaan. Minun yksi tärkein tehtävä täälläkin on huolehtia perheen ruokkimisesta. Kaupassa tulee  käytyä vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta yleensä pienenpiä ostoksia tulee tehtyä useammin. Kolmen lapsen kanssa jääkaappi tuntuu olevan aina tyhjä. Tähän kun vielä lisätään se, että he eivät syö koulussa ruokaa vaan teen heille eväät. Eväät onkin sitten ihan oma maailmansa ja aiheensa. Tähän liittyvää tarviketta saa siis olla kantamassa kotiin melkoisia määriä.

Sveitsissäkin on usemman merkkistä ruokakauppaa, on paikallisia, kuten Migros, Coop ja Denner sekä saksalaisia, kuten Lidl ja Aldi. Hintaerot ovat näiden välillä arvatenkin isot, mutta myös valikoimassa ja laadussa on valtavia eroja. Totuin jo Suomessa käyttämään paljon Lidliä sen nopeuden, helppouden ja hintatason vuoksi, joten olen jatkanut paljolti samalla linjalla täälläkin. Mukavaa vaihtelua tuo Aldi, joka on lähes kopio. En kyllä tiedä kumpi oli ensin tai ovatko jopa samaa omistusta. Migros on kokemuksieni perusteella täällä selkeästi kauppoista laadukkain ja valikoimaltaan huikea. Minua vain ahdistaa heti kun perustarvikkeista pitää pulittaa moninkertainen summa. Ymmärrän sen toki joissakin elintarveikkeissa, mutta kurkku on kurkku ja maito on maitoa osti sen sitten mistä tahansa. Lidlissäkin nämä tuotteet ovat pääosin paikallisia, joten siihenkään ei voi vedota. Näin lyhyen Sveitsissä vietetyn ajan jälkeen sanoisin, että täällä hintavaa on liha, kala sekä kaikenlaiset herkut. Edullista sen sijaan maitotuotteet sekä osittain myös kasvikset ja hedelmät. Iloksemme myös juomapuoli on edukasta, erityisesti olut ja viini. Kuka nyt mehuja juo. Lasten onneksi täytyy sanoa, että lelut ovat täällä kohtuu hintaisia, edullisempia kuin Suomessa. Jos vertaisin suoraan ostoskassin hintaa Suomen ja Sveitsin välillä sanoisin kokemuksieni perusteella sen olevan noin 20% kalliimpi Sveitsissä. Täällä ostoksiin menee kerralla lähes aina 100 chf, kun Suomessa tuo summa oli 80e. Tässä laadukkaassa tutkimuksessani verrataan samantasoisia ruokakauppoja toisiinsa eli tässä tapauksessa Lidl vs Lidl.

Sveitsin korkea hintataso on erikoinen juttu, kun heti rajan takana Saksassa, Ranskassa ja Italiassa puhutaan jo aivan eri hinnoista. Ostosreissut naapurimaihin ovatkin melkoisen houkuttelevia täällä asuville. Ilmeisen moni näitä harrastaa, erityisesti rajojen läheisyydessä asuvat. Toiset taas eivät missään tapauksessa halua viedä rahojaan naapurimaihin. Me päätimme heti näin alkumetreillä tehdä ostosreissun Saksan puolelle. Tähän sykäysen antoi syksy ja lasten vaatevarastot. Päätimme ajella kaupunkiin nimeltä Konstanz, joka sijaisee Etelä-Saksassa Bodensee-järven rannalla.

Rajan ylitys kävi joutuisaan ilman muodollisuuksia.

Lähdimme matkaan lauantaina aamusella. Reittivaihtoehtoja oli useampia, emme ehkä valinneet niistä nopeinta, mutta ainakin maisemat olivat mukavia ja vaihtelevia. Ihania pikkuisia kyliä ja kaupunkeja toinen toisensa perään. Automatkaan meille meni reilut puolitoistatuntia. Löysimme näppärästi ison ostoskeskuksen ja teimme nopeat tehoiskut Zaraan ja Hennesille (H&M). Hinnoissa oli selkeä ero meitä lähellä olevaan ostariin. Isoissa vaatemäärissä tämä tuntuu, mutta muutamaa vaatetta ei tietenkään kannata lähteä ostamaan. Shoppailun jälkeen tai jo ennen sitä lapset olivat nälkäisiä, joten syömään oli päästävä. Valinnanvaraa olikin paljon ja hinnat todellakin huokeat, jos perheen pienin ei olisi vaatinut sushia olisi koko viisihenkinen perheemme syönyt alle neljällä kympillä. Sveitsissä pikainen lounas viidelle on helposti 70 frangia. Tällä kertaa päädyimme jakautumaan kahteen ja kaikki sai mieluista ruokaa ja hyvän mielen.

Kotiin lähtiessä emme voineet ohittaa paikallista Lidliä. Olihan se pakko käydä katsastamassa pitääkö huhut edullisemmasta ruoasta paikkansa. No, kyllä piti. Erityisesti lihatuotteet olivat naurettavan edullisia. Perus jauheliha on kilohinnaltaan reilusti alle puolet Sveitsin hinnasta. Kana ehkä jopa vieläkin edullisempaa. Yksi kylmälaukullinen lihaa lähti matkaamme, mutta sillä ei pitkälle pötkitä, joten seuraavaa Saksan reissua odotellessa hyviä kasvisruokareseptejä otetaan vastaan.

Ostosreissu rajan taakse ei ehkä tule tavaksi, mutta olihan tämä mukava tapa viettää lauantaipäivää. Sveitsissä asuessa erikoisuutena on muuten myös se, että naapureista tai muualtakin ostetut tuotteet saa tuoda maahan verovapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että rajalla haetaan kuitteihin leima, jonka jälkeen tehdään jonkinsortin hakemus. Jonkin ajan kuluttua verojen osuus ostoksista tulee vielä tiliä ilostuttamaan. Eipä siis pöllönpää tehdä minireissuja naapurimaihin.

Visiitti viinitilalle

Onnea on mies, joka avaa suunsa siellä sun täällä ja yleensä oikeassa paikassa. Tämän ansiosta olemme päässeet kokemaan monenmoista. Tällä kertaa saimme kutsun viinirypäleiden sadonkorjuuseen. Kyseessä oli Markuksen työkaveri, joka omistaa harrastusmielessä pienen viinitilan. Sadonkorjuutalkoissa oli lisäksemme vain muutama muu apulainen ja isäntä itse. Tila on hyvin pieni, mutta juuri sopiva tutustumiseen. Lapsetkin viihtyivät mukana menossa ja auttoivat myös korjuussa.

Viinitila sijaisee Mandachissa, joka on pieni kylä Zürichin ja Baselin välissä.

Sveitsi on viinimaa, siinä missä muukin Eurooppa. Erona on, että vain alle kaksi prosenttia Sveitsissä tuotetusta viinistä päätyy vientiin. Sveitsiläiset haluavat siis nauttia viininsä itse, enkä ihmettele. Se on todella hyvää.

Olemme ehtineet ihailla viinitarhoja Sveitsissä ajellessamme, sillä viiniköynnöksiä kohoaa rinteillä vähän joka puolella. Myös omakotitalojen pihoissa, jos sattuu otollinen kohta. Viinitarhat ovat lähestulkoon aina todella kauniilla paikoilla, niin myös tämä meidän vierailun kohde. Päivä oli upea ja keli oli kohdallaan. Saimme nauttia auringon paisteesta köynnösten ja päärynäpuiden katveessa. Välillä nautimme lasit kylmää valkoviiniä, fiilis oli upea.

Kylmä valkoviini sadonkorjuun lomassa maistui erityisen hyvälle.

Viinirypäleiden korjuu on fyysistä hommaa, rinne oli todella jyrkkä ja pitkä. Ämpärin täyttyessä se käydään kumoamassa rinteen alla olevaan isoon astiaan ja eikun takaisin ylös. Ämpäri täytyy nopeasti ja sikäli rypäleiden pominta on mukavaa hommaa ja vielä kun rypäleet sijaisevat ergonomisesti sopivalla korkeudella. Meidän talkoopäivä ei koitunut liian raskaaksi. Viiniköynnös-rivejä oli kerättävä tällä kertaa vain kolme, joten nuo oli kerätty muutamassa tunnissa. Lopuksi kiipesimme vielä köynnösen puoliväliin, jossa oli taukopaikka. Pöytä päärynäpuiden alla. Isäntä kattoi lounaan pöytään hyvin rennosti ja rouheasti. Tarjolla oli leipää, juustoja, makkaroita ja lihoja. Sekä tietenkin juomaa. Tämä lounas ei ihan heti unohdu.

Ilmari kurkistaa viiniköynnösten välistä.

Sadonkorjuumme tulos oli  451 kg rypäleitä, joista valmistuu reilu 300 litraa Rieslingviiniä. Se on melko paljon näin pienellä ponnistuksella. Käsin kerätyt rypäleet takaavat laadukkaan viinin, mutta kerrompa kuitenkin, että viiniä juodessa tulee siemailtua samalla hämähäkki jos toinenkin.

 

Ihmeellinen luonto

Viisi innokasta vaeltajaa.

Ensimmäisen kuukauden aikana Sveitsissä asuessamme olemme ehtineet nähdä useampia upeita luonnon taideteoksia. Sveitsin luonto on ihmeellinen. Samaan aikaan monipuolinen, jylhä, vehreä, arvaamaton ja uskomattoman kaunis. Jokaisella maalla on omat upeat ominaisuutensa, kuten Suomella järvet ja metsät. Sveitsillä on vuoret, niitä on kaikkialla. Hissejä yläilmoihin löytyy mitä uskomattomimmista paikoista ja niillä pääsee todella korkealle.

Tässä muutama kohde ensialkuun, joita voin lämpimästi suositella lapsiperheille ja toki muillekin. Ihka ensimmäinen kosketuksemme Sveitsiläiseen hiking-elämäntapaan kohdistui Sattel-Hochstucli nimiseen paikkaan. Sattel on selkeästi lapsiperheille suunnattu kohde, vaelluksesta on pyritty tekemään lapsille mieluisa ja palkintona lopussa odottaa huikea leikkipaikka sekä todella pitkä riippusilta. Riippusilta on oikeastaan jo itsessään elämys. Talvisin tämä kohde toimii laskettelukeskuksena ja kesäisin keskitytään vaellukseen ja muihin huvituksiin.  http://www.sattel-hochstuckli.ch/

Kuin palkintona hikisestä vaelluksesta saavuimme lopuksi huikealle riippusillalle. Pituutta tällä sillalla oli lähes 400 metriä ja pudotusta alla kymmeniä metrejä.

Pidempään Sveitsissä asuneet ovat vinkanneet, että vaelluksille kannattaa lähteä ajoissa aamulla, jotta parkkipaikan saaminen ei koidu ongelmaksi. Tällä(kin) kertaa lähtömme kuitenkin viivästyi. Ajoimme noin 30 minuuttia ja saavuimme kylän raitilla olevalle parkkialueelle, joka oli kohtalaisen kokoinen parkkitaloineen ja satoinen parkkipaikkoineen. Autoja oli paljon, mutta vapaitakin paikkoja löytyi. Liekö syynä yli 30 asteen lämpötila. Astelimme gondolihissin lipunmyyntiin, jossa meille selvisi, että ylhäällä todellakin odottaa lapsille mieluisaa tekemistä. Toki kaikella tällä kivalla on hintansa, niinpä pulitimme pelkän hissilipun sijaan yhteensä reilut 100fr siitä, että pääsemme vaelluksen jälkeen muiden aktiviteettinen pariin.

Reitin varrelta löytyi upeita maisemia.

Sattelin vaellusreitti oli helppokulkuinen ja helposti seurattavissa. Ajoittain oli jyrkempiä nousuja, mutta jos ei ole liikenteessä 35 asteen lämmössä niin nekään tuskin tuntuvat pahalta. Reitti sopisi myös vaunujen kanssa kuljettavaksi ja olipa matkanvarrella myös ravintoloita ja kahviloita. Meillä oli omat eväät, sillä hintataso tämmöisissä kohteissa on kohtalaisen korkea. Eväissä on myös se etu, että niitä voi nauttia oman valinnan mukaisssa maisemissa.

Sattel-Hochstucklin reittikartta. ME kävelimme reitin 1 ja osan reittiä 2, joka päättyi siltaan.

Seuraava mahdollinen vaelluspäivä koitti muutama viikko takaperin. Tällä kertaa olimme liikkeellä toisen suomalaisperheen kanssa. Päivä muuttui jälleen kuumaksi, mutta tämä reitti ei silti tuntunut tukalta. Kohteemme oli Walensee-järven rantaa pitkin kulkeva kaunis ja monimuotoinen reitti. Walenseen ympäristössä on kymmennittäin reittejä ja mahdollisuuksia. Me päätimme kulkeä järvenrantaa kohti Sveitsin suurinta vesiputousta, vaikkakin tiesimme sen olevan tällähetkellä kuivana. Reitti on varmasti parhaimmillaan keväällä, kun lumet sulavat vuorilta ja näin vesiputouskin olisi vesiputous. Kaunista kuitenkin oli, Walensee on syvä ja puhdasvetinen järvi, joka kimmeltää turkoosina.

Maisemaa Walensee-järvelle.

Kuivana komeileva vesiputous.

Reitti sopii hyvin lapsiperheille, sillä reitin varrelta löytyy paljon mielenkiintoista koettavaa. Aika pian reitin alussa on kallioon louhittu tunneli, jonka lävitse kuljetaan. Tämä oli tietenkin lapsista jännittävää. Tie on hyvin kapea ja siinä kulkee myös autoja. Liikennemerkki kertoo, milloin ja kummasta suunnasta tielle saa lähteä. Autoja menikin jonkin verran, mutta ei häiriöksi. Reitin varrelta löytyi myös Roomanaikanen vanha linnoitus sekä erilaisia tehtäviä lapsille. Lähes neljän tunnin kävelyn jälkeen saavuimme enemmän ja vähemmän uupuneina takaisin lähtöpisteeseen. Aurinkopaahtoi kuumana, joten uimaan oli päästävä. Vesi olikin todella vilvoittavan raikasta.

Netistä löytyy useita sivustoja parhaisiin hiking reitteihin Sveitsissä, mutta tämän linkin takaa löytyy tehokkaasti Walenseen parhaat. https://www.outdooractive.com/en/hikes/walenstadt/hiking-in-walenstadt/1422105/

Näitä uskomattomia ulkoilukohteita on Sveitsi pullollaan. Parasta on, että niitä löytyy läheltä kotia. Ulkona liikkuminen on yleensä edullista ja tekee hyvää koko perheelle. Toki vaellusreittejä löytyy sadottain myös vaativampaan makuun.

Walensee-järvi on suosittu kohde.

Arki on alkanut

Eloa Sveitsissä on nyt takana reilu kuukausi ja voimme selkeästi todeta arjen alkaneen. Lapset ovat käyneet koulua kolme viikkoa ja koko kolmikko on sopeutunut hyvin. Nuorimmaisen itkuja kesti ensimmäiset kaksi viikkoa, mutta nyt olemme jo paremmilla fiiliksillä. Päivärutiinimme on usein sellainen, että aamulla ensimmäisenä ovesta lähtevät Make ja Akseli, jotka kulkevat junalla, tosin eri suuntiin. Akseli (12v.) on osoittautunut todella reippaaksi ja itsenäiseksi, eikä juna-bussi yhdistelmä kouluun ja takaisin tuntunut ongelmalta, vaan enemminkin tuntuu nauttivan olosta. Akselin koulu sijaisee Zürichin kupeessa Kilchbergissä, matkaan kuluu vajaa tunti suuntaansa. Koulu on kuin elokuvasta, kaunis vanha kartanomainen rakennus korkealla kukkulalla. Olosuhteet oppimiseen ovat ihanteeelliset. Make (39v) kulkee myös itsenäisesti ja on hyvin reippaasti vaihtanut mukavan, tehokkaan ajopelin ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon ja junailee työpaikalleen Ziegelbrückeen noin 20 minuuttia.

Akselin koulu. Zürich International School Kilchbergissä.

Seuraavaksi kohti päivän seikkailuja lähdemme me eli minä, Aada sekä Ilmari ja suuntana Wädenswill, jossa nuorempien lasten  Lower school sijaitsee (luokat 1-5). Koulumatka on autolla hieman alle 15 minuuttia suuntaansa. Koululla vierähtää aina tovi, sillä saatan Ilmarin luokkaan saakka pienen halihetken kera. Koululla on aina melkoinen ruuhka, sillä lähes kaikki koulun 500 lasta tuodaan autolla. Ensimmäisinä aamuina näky oli uskomaton, valtavat autot lipuivat jonona ja pienet lapset loikkivat kyydistä. Eikä meno senkoomin ole paljoa rauhoittunut.

Koulukyydin jälkeen alkaa kotiäidin oma aika, johon tällä hetkellä kuuluu kuntosalikäynnit, kauppareissut, siivous, pyykkäys sekä ruoanlaitto. Suomen ruuhkavuodet ovat vielä hyvin muistissa, joten tuntuu lähes luksukselta tehdä tämä kaikki kaikessa rauhassa. Kaiken lisäksi olen osallistunut koulun vanhempien järjestämille vaelluksille, jotka ovat olleet huikeita kokemuksia. Siellä jos missä, tulee mieleen, että mitä ihmettä täällä teen (positiivisessä mielessä).  Sosiaalinen elämä on minulle erityisen tärkeää, joten kuntoilun lisäksi tämä tekee hyvää myös henkisellä tasolla. Onnekseni olen myös saanut ystäviä, joten olen turvassa yksinäisyydeltä. Kiitollinen olen.

Ilmarin koulutaival alkoi vuoden etuajassa. Onneksemme tämä koulu on herkälle pojalle erityisen hyvä paikka.

Lasten koulu on hyvin aktiivinen viestimään, joten valehtelematta voin sanoa, että viestien, sivustojen ja blogien lukemiseen kuluu helposti vähintään tunti päivästä. Koulun ja kodin yhteistyö on tärkeää ja siihen täällä todellakin velvoitetaan ja panostetaan. Kolmen lapsen kanssa tähän kuluu tietenkin triplasti aikaa, mutta toki tämä on pelkästään posiviitinen asia.

Lasten koulut päättyvät iltapäivällä kolmen jälkeen ja arvatenkin olen vastassa hyvissä ajoin. Koulupäivä on kaikilla oppilailla saman pituinen. Se alkaa klo 8.45 ja päättyy klo 15.15. Tuo reilu kuusituntinen on pitkä päivä pienille, mutta koulu on todellakin erityinen, eikä lapset pääse tylsistymään. ”Koulu, joka ei tunnu koululta”, oli kommentti Aadan suusta taannoin. Iltapäivällä kotona syödään päivällistä, luetaan englantia, levätään, ulkoillaan ja sään salliessa uidaan. Akselin jääkiekkoilut tekevät pieniä poikkeuksia päiviin. Lapset kaipaavat nyt erityisesti lepoa, sillä vieraalla kielellä koulunkäynti ja kommunikointi on kuormittavaa. Kaikki on uutta, sekin väsyttää pientä kulkijaa.

Viikonloppu tuntuu täälläkin yhtä ihanalta. Kiireettömyys ja yhdessäolo korostuvat uusissa ympyröissä, sillä jokaisen meidän omat menomme ovat lähes olemattomia, töitä ja koulua lukuunottamatta. Olemme nauttineet rauhallisesta olosta kotona, mutta myös  uteliaina jatkaneet lähiympäristön tutkimista. Viime viikonloppuna saimme ensimmäiset vieraat luoksemme uuteen kotiimme, kun mummu ja pappa tulivat ilahduttamaan. Viikonloppu sujahti mukavissa merkeissä, tekemistä ja nähtävää riitti. Oli mukavaa esitellä uutta kotiseutuamme ja yhdessä retkeillä Sveitsin upeissa maisemissa.

Hoch-Ybrig on reilu puoli tuntia kotoamme, tänne teimme retken mummun ja papan kanssa. Kahdella hissillä pääsee mukavasti lähes 2000 metrin korkeuteen huikeisiin maisemiin. Tässä korkeudessa viihtyivät myös lehmät, nuo kuuluisat suklaan ja juuston tuottajat.