Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Muuttopuuhia

Muutto lähestyy ja meininki alkaa olla sen mukaista. Kalenteri on täyttynyt viime viikkoina erilaisista lääkärikäynneistä, passien päivityksistä sekä rakkaiden ihmisten tapaamisista. Monta asiaa on hoidettava vielä ennen muuttoa, onhan tässä toki hyvin aikaa (tarkalleen 27 päivää). Olen saanut melko hyvin raivattua taloamme, mutta töitä sen eteen on saanut tehdä tosissaan. Olemme asuneet nykyisessä omakotitalossamme reilut kahdeksan vuotta, joten tavaraa on ehtinyt kertyä. Laskin, että pelkästään erilaisia luistimia löytyi 16 paria. Outoa. Tavarasta on kyllä nykyisin todella helppo päästä eroon. Netistä löytyy erilaisia myyntikanavia, joista itse olen suosinut tori.fi:tä. Facebookista taas löytyy roskalavaryhmiä, joissa tavaraa annetaan ilmaiseksi, nämä ryhmät ovat olleet pelastus. Sen kuin laittaa tarpeettoman tavaran ryhmän nähtäville niin heti löytyy ottaja ja tämä hakee tavaran kotoa. Meidän pihassa onkin ollut kuhinaa viime aikoina. Helpottavaa päästä eroon turhasta tavarasta ja vielä parempaa, jos siitä on vielä jollekin toiselle iloa. Tavaroiden läpikäyminen on osa muuttoprosessia ja samalla käy itse läpi menneitä vuosia. Kaikkea ei voi säilöä, mutta onneksi muistot säilyvät osin myös pääkopassa. Omakotitalosta luopuminen on osaltaan erilaista kuin aiemmista asunnoista, vielä kun olemme tämän itse rakentaneet.  Siltikään en tunne suurta tuskaa, ainakaan vielä. On luovuttava, jotta voi saada uutta. Tämä pätee monessakin mielessä tähän kohtaan elämäämme. Ja kertaa viisi. Talossamme on viiden ihmisen tavaroita, viiden ihmisen muistot ja toki muutto myös vaikuttaa meidän kaikkien elämään monelta osin ja myös sukumme sekä ystäviemme. Lapset ovatkin hyödyntäneet kesäloman hyvin ahkerasti ystävien kanssa olemiseen ja osaltaan ”auttavat” tavarainventaariossa. Heillekin tämä aika on tärkeää prosessointia. Muuttomme uuteen maahan, täysin uuteen ympäristöön, uusien ihmisten pariin on iso juttu, jos meille aikuisille niin erityisesti lapsille. Minulle on kyllä useaan otteeseen vakuutettu, että lapset sopeutuvat kyllä. Tällä hetkellä siis elämäämme Keravalla kuuluu muuton käsittelyä niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Kesäaika tekee tästä kaikesta osin helppoa. Itsekin olen kesälomalla, vaikka todellisuudessa en ole enää palaamassa entiseen työhöni. Olen irtisanoutunut, mutta en ehkä vieläkään tajua sitä itse. Kesä tekee siis tässäkin tapauksessa hyvää. Arki koittaa sitten joskus syksyllä. Sen aika on sitten silloin, ei nyt. Samoin on lasten kohdalla, he jäivät kesälomille koulusta ja päiväkodista, mutta eivät palaakaan syksyllä samoihin ympyröihin. Heitä odottaa kansainvälinen koulu, opiskelu uudella kielellä. Nuorimmainen aloittaa koulutiensä syksyllä ja englanniksi. Suomessa hän menisi esikouluun, mutta Sveitsissä iän puolesta alkaa koulu. Jännittäviä hetkiä. Palataan sitten tähän aiheeseen kun koulut ovat alkaneet, mitä tuumaavat meidän pienet muutosmatkalaiset.

Outoa tästä keväästä ja kesästä on tehnyt myös se, että perheemme ei ole ollut kokonaisuudessaan kasassa. Mieheni Make on työskennellyt Sveitsissä jo maaliskuusta alkaen, mutta on toki käynyt luonamme viikonloppuina. Seuraavaksi onkin vuorossa kesäloma myös hänellä, jonka jälkeen nousemme yhdessä koneeseen. Ja asumme jälleen kaikki samassa maassa saman katon alla.

Maisemaa uuden kodin lähettyviltä Zürich järven rannalta.

 

Uuden kodin postilaatikossa komeilee jo nimemme. Muutto alkaa todentua.